I T T E E SE
SÄ
TA
PAHT UU
55
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
Kuohuva 1400-luku ja pedon muotokuva
Eva Ahl
Klemettilä, Hannele: Ritari Siniparta. Gilles de Rais’n tarina. Atena 2005, 272 s.
1990-luvun keskiaikainnostus ei näy laantu- van. Keskiajasta kertovasta populaarihistorial- lisesta kirjallisuudesta on edelleen kova kysyn- tä. Jos vuosituhannen vaihteen kiinnostus sala- tieteisiin, uskontoihin, perversioihin ja väkival- taan – joka takasi Dan Brownin romaanien me- nestyksen – yhdistetään keskiajan ritariuteen, satavuotiseen sotaan sekä myyttiin Orléansin neitsyestä, voidaan paketin nähdä hipovan ajan hermoa.
Tässä lajityypissä Hannele Klemettilän myö- häiskeskiajan kuohuvassa Länsi-Euroopas- sa liikkuva teos Ritari Siniparta onkin onnistu- nut kudos, jonka punainen lanka seuraa kirjan päähenkilön ritari Gilles de Rais’n (1404–1440) traagista kohtaloa. Lähteinä tähän tietoteokseen on käytetty monipuolisesti sekä aikalaislähtei- tä, kronikoita ja oikeusasiakirjoja että myöhem- pää tieteellistä ja populaaria kirjallisuutta. Nä- kökulma on täten kulttuurihistoriallinen, kon- tekstuaalinen, Foucault-henkinen.
Klemettilä on uudessa teoksessaan siirtynyt pois pyöveleitten parista (v. 2004 ilmestyi hänen väitöskirjaansa perustuva teos Keskiajan pyöve- lit, Atena), pysytellen yhä väkivaltaisessa maa- ilmassa. Tällä kertaa hän on kertonut tarinan yhden ritarin julmuutta tihkuvasta elämästä.
Klemettilä on onnistunut vangitsemaan ku- vaamansa ajan uskonnollisuuden, joka oli nä- kyvästi läsnä ja hyvin merkittävä osa esimer- kiksi Gilles de Rais’n kohtalossa Ranskan mar- salkkana. Kirjan otsikko enteilee tiettyä moni- tasoista lähestymistä päähahmoon: Klemettilän esittelemien tutkijoiden mukaan on nähty, että ritarin tarina olisi kytketty myöhemmissä sa- duissa (esimerkiksi Hanhiemon tarinoissa) esiin- tyvään Ritari Siniparran hahmoon. Tämän tur- vin saduissa on voitu käsitellä seksuaalisuuden synkkien puolien ja rikollisen toiminnan välisiä kytköksiä. Nykytutkimus väittää tosin, että sa- dun pohjana oleva kansantarina olisi tunnettu jo itse Gillesin aikana.
Sukellus ylimyksen synkkään mieleen
Gilles de Rais’ta kuvaavia teoksia on maailmal- la paljon, etenkin kansallisen historiankirjoituk- sen saralla. Nivoutuuhan hänen kohtalonsa lä- heisesti myytinomaisen Orléansin neitsyen ly- hyeen elämään ja Ranskan kuohuvaan vaihee- seen, 1430-luvun alun sotaisiin vuosiin. Kirjan loppupuolella onkin kokonainen osuus, joka käsittelee Gillesiä sekä kirjallisuuden että folk- loristiikan aloilla.
Gillesin tarina on kuitenkin kirjan punai- nen lanka: tämä ylimystöön kuuluva mies syn- tyi vuoden 1404 paikkeilla ja peri sittemmin iso- isänsä laajan omaisuuden. Vuonna 1429 syntyi hänen ainoaksi jäänyt perijätär, tyttölapsi, jon- ka jälkeen ritari käytännössä hylkäsi vaimonsa.
Gilles liitetään sen jälkeen tiiviisti Kaarle VII:n hoviin ja tapahtumiin vuosina 1429–1432, jol- loin hän toimi Jeanne D’Arcin läheisyydessä.
D’Arcin kuoltua Gilles jatkoi jonkin aikaa sotai- sissa tehtävissään, mutta vuoden 1435 paikkeil- la juhlittu sotasankari ja maan rikkaimpiin mie- hiin kuuluvaksi noussut Gilles de Rais vetäytyi hovista ja politiikasta.
Klemettilä onnistuu piirtämään hyvän ku- van Ranskan pirstoutuneisuudesta, sisäisistä vastakkaisuuksista ja hovivehkeilystä satavuo- tisen sodan varjossa. Keskiajalla eroa ylimyksen ja tavallisen tallustajan välillä ei voitaisi kuvata juuri selkeämmin, mutta silti nyanssein.
Ennen kaikkea Klemettilän teos valottaa län- sieurooppalaista myöhäiskeskiaikaa uskonnolli- suudesta käsin: ”Tuon- ja tämänpuoleisen maa- ilman raja ei ollut läpikäymätön, vaan kommu- nikaatio oli jopa sangen vilkasta” (s. 88). Myös Gilles de Rais tunnettiin ajoittain jopa hurskaa- na lahjoittajana ajan tavan mukaan: hän perus- ti Pyhien Viattomien säätiön ja oli tunnettu us- konnollisuudestaan, peräti mystillisestä kiin- nostuksestaan. Klemettilä painottaa, ettei tämä ollut suoranaisesti ristiriidassa esimerkiksi Gil- lesin harrastaman astrologian kanssa, joka tuol- loin saavutti monen ylimyksen kiinnostuksen, jäädäkseen sittemmin suosituksi vuosisadoiksi
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
56
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
eteenpäin erityisesti hallitsijoiden piirissä.
Klemettilän mukaan Gilles oli ilmeisen luke- nut ja sivistynyt mies, joka kartoitti laajaa kir- jastoaan – olisikohan hänkin ollut Macchiavel- lin ihanneruhtinaan tittelin arvoinen? Gillesiä onkin verrattu monesti Caligulaan ja Neroon.
Vallan turmelema petokin vaikuttaa aina ole- van sekä apureiden, huijariopportunistien että lopulta kätyrien ympäröimänä.
Pikku hiljaa kirja avaa toinen toistaan seu- raavia ovia liittyen Gilles de Rais’n rikolliseen puoleen: 1430-luvun aikana hän syyllistyi va- kaviin rikoksiin, joiden takia hän joutui vuon- na 1440 sekä maallisen että henkisen tuomio- nistuimen eteen ja lopulta hänet tuomittiinkin mestattavaksi. Lukuisten silminnäkijöiden mu- kaan hän oli harrastanut mustaa magiaa ja alke- miaa ja näin ollen sotinut Jumalaa vastaan. Ky- symyksessä ei kuitenkaan ole helppo tapaus:
Klemettilä kuvaakin tuomioistuimen toimintaa kirjan loppuosassa jännittävän monipuolisesti, jopa rikosromaanin tavoin.
Lukijan tehtäväksi näyttää lopulta jää- vän sen päättäminen, millainen henkilö Gil- les de Rais oli omassa maailmassaan. Tohtisi sanoa, että kyseessä voisi olla loistava, nykyi- sen ”suurmiesbiografi ainnostuksen” suoranai- nen irvikuva. Kuva narsistisesta ja arrogantis- ta, mutta samalla sivistyneestä ja urhoollisesta miehestä piirtyy myös traagisena: ritari-ihanne suhteessa ihanne-ritariin ja toisaalta siis ritarin irvikuvaan.
Tosin kysymys tästä ”Jekyll/Hyde”’-mai- neesta voisi olla laajemmin keskusteltu, vaikka se esiintyykin alituisesti läsnä olevana juone- na teoksessa. Miten voisi tavoittaa esimerkiksi hänen tekemiensä rikosten 140 todistajaa, onko olemassa lähteitä heidän tarkasteluunsa? Kle- mettilä saa lukijan kiinnostumaan aiheesta to- den teolla.
Keskiaikaisen suurmiehen irvikuva?
Karmivalla tavalla tämä pedon muotokuva on myös eräs tapa lähestyä tabuja ja peittelyjä, joita tänäkin päivänä kohdistetaan kuolemaan, kuol- leisiin ja etenkin seksuaalirikoksiin. Erityisesti sellaisiin, jotka ovat laadultaan mitä kammotta- vimpia, yhtä hirveitä kuin jo Gillesin 1400-lu- vulla tekemät.
Keskiajalla sodomiaksi luettiin kaikki, mikä ei ollut aviopuolisoiden suvunjatkamiseen tar- koitettua seksuaalista käyttäytymistä. Klemet- tilä painottaa, että monia asioita ei tänä päivä-
nä enää katsota rikoksiksi, kuten homoseksuaa- lisuutta, mutta on hyvä ettei aika koskaan ole valmis suvaitsemaan pedofi liarikoksia, jossa jonkinlainen narsistinen ”übermensch” luulee voivansa kohdistaa halujaan vastentahtoisiin heikompiinsa. Klemettilä kohtelee silti veristä ritaria oikeudenmukaisesti kuvatessaan tämän kohtaloa: mies horjui selkeästi synnin ja katu- muksen välisessä maanpäällisessä helvetissä.
Myöhäiskeskiaikaisen Gillesin syvä uskonnol- lisuus näkyi jatkuvissa katumusharjoituksissa, kuoleman- ja jumalanpelossa – kovin inhimilli- siä tunteita nekin – oman aikansa ilmentyminä.
Klemettilä käsittelee myös homoseksuaa- lisuuteen liittyvää tabua (Gillesin uhrit olivat suurilta osin poikalapsia ja hänestä huhuttiin myös että hänellä olisi ollut aikuisia miespuoli- sia rakastajia): homoseksuaalisuus koettiin epä- miehekkääksi piirteeksi – ja tämä olisi sekin ris- tiriidassa sotasankarin ja ylimyksen roolin kans- sa. Oli vakava syytös, että esimerkiksi Englan- nin kuningasta syytettiin homoseksuaaliksi.
Klemettilä käsittelee Gillesin tuskia ja rikok- sia myös kirkon syntikäsitystä kuten seitse- mään kuolemansyntiin syyllistymistä vastaan ja pohtii, kuinka asia kenties koettiin aikalais- ten mielissä. Myös Gillesin rikkomuksiin lisät- tiin näit elementtejä.
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä pohtimasta kuo- lemankäsityksiämme nykyisin ja erityisesti suh- teessa myöhäiskeskiaikaan. Tämä voidaankin katsoa eräänlaiseksi rinnakkaiseksi, ja lopulta paljon tärkeämmäksi, punaiseksi langaksi teok- sessa. Keskiajalla käsitys kuolleesta ruumista oli kovin erilainen, esimerkiksi pyhimyksiä pil- kottiin surutta hyvää tarkoitusta varten eri kirk- koihin, toisaalta esiintyi myös monenlaisia ajal- le tyypillisiä tabuja, joita liitettiin kirkonkirouk- seen joutuneisiin, rikollisiin vainajiin sekä äkki- kuolleisiin ja kastamattomiin lapsiin.
Monipuolinen ja sivistävä teos
Klemettilän tavasta käsitellä päähenkilöä sekä hänen aikaansa ja paikkaansa tuleekin mieleen 1970-luvun lopulla ilmestynyt populaarihistori- allinen klassikko, Barbara W. Tuchmanin A Dis- tant Mirror (ilm. ruotsiksi nimellä En fjärran spe- gel, det stormiga 1300-talet 1981, 1994 ja 2003, At- lantis). Siinä kuvataan Euroopan myrskyisiä 1300-luvun lopun vuosikymmeniä erään toisen ranskalaisen ritarin ja hänen perheensä kohta- lon kautta. Jopa teoksen kartoista tulee mieleen Klemettilän teos. Ehkäpä Ritari Siniparran voisi
I T T E E E S
SÄ
TA
PAHT UU
57
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 2 / 2 0 0 6
”Mielessäni ei ollut enää pienintäkään epäilystä…”
Pellervo Kokkonen
näin ollen mieltää jopa Tuchmanin teoksen jat- ko-osaksi, 1400-luvun kuohuvan vuosisadan al- kuvuosikymmenien kuvaajana.
Kirjan kuvitus on rikasta – keskiosassa esi- tellään osa kuvista myös kokonaisuudessaan ja väreissä – ja liitteet monipuolisia. Kirjallisuus- listan ohessa mainitaan kuvalähteet ja kirjan kronologinen lista auttaa lukijaa, kuten myös li- säkommentein varustetut ja sivistävät viitteet.
Faktaruudut tahdittavat myös onnistuneesti
kerrontaa. Teoksen taitto on modernin kevyt ja kirja on helppolukuinen paljosta tietomäärästä huolimatta. Yleisesti ottaen Klemettilän teos on yhtä monipuolinen ja yleissivistävä kuin Tuch- manin kirja, mutta toisaalta helppolukuisempi, sujuvampi ja tuoreempi tuulahdus myöhäiskes- kiajan kuohuvasta yhteiskunnasta.
Kirjoittaja on fi losofi an maisteri ja historian jatko- opiskelija Helsingin yliopistossa.
Gavin Menzies: 1421 – Kun Kiina löysi maail- man. Suomennos Riikka Nurminen ja Mikael Halila. Genimap 2005 (englanninkielinen al- kuteos 2002). 567 s.
Gavin Menzies on kehitellyt huikean joukon hypoteeseja varhaisesta löytöretkihistoriasta:
1421–1423 neljä valtavaa kiinalaista tutkimus- retkikuntaa tutki koko maailman. Ne purjeh- tivat Afrikkaan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, tutkivat Australiaa ja Uutta Seelantia, piipahti- vat Antarktiksella, purjehtivat Grönlannin ym- päri, käväisivät Pohjoisnavalla ja palasivat ko- tiin kiertäen koko maailman ja tutkien Koillis- väylän.
Kiina oli tuohon aikaan maailman mahtavin valtio, jolla oli Menziesin mukaan kaikki tar- vittava teknologia ja osaaminen näiden tutki- musmatkojen toteuttamiseen. 1400-luvun alun retket päättyivät äkisti ja kiinalaiset hävittivät kaiken niitä koskevan aineiston arkistoistaan.
Kaikki tämä tapahtui vuosia ennen kuin portu- galilaiset olivat aloittaneet tutkimusmatkojaan puhumattakaan Kolumbuksesta, joka pääsi liik- keelle vasta vuonna 1492.
Menzies on lontoolainen eläkkeellä oleva su- kellusveneen komentaja, joka on ottanut har- rastuksekseen löytöretkihistorian. Maallikko- historioitsijan tavoin hän rakentaa kuvaa men- neisyydestä oman ajatusmaailmansa pohjalta – hakien lähdeaineistosta todisteita asioille, joista on jo itselleen muodostanut varmuuden.
Inspiraation lähteenä ovat olleet Menziesin laaja navigointikokemus maailman merillä. Ko- kemuksensa avulla Menzies pyrkii asettumaan
laivan kannella havaintoja tekevän menneiden aikojen tutkimusmatkailijan asemaan ja päät- telemään havainnoimistaan ympäristötekijöis- tä ja purjehtijan logiikasta mitä on saattanut ta- pahtua.
Menzies tuntee merivirrat ja tuuliolot ja te- kee niiden perusteella johtopäätöksiä siitä, min- ne varhaisilla purjealuksilla liikkuneet ovat voi- neet ajautua. Väitteidensä tueksi Menzies esit- tää suuren joukon biologisia, kartografi sia, kan- satieteellisiä ja tietenkin myös kirjallisia todis- teita.
*
Löytöretkihistoria on tieteenala, jolla kukois- taa eräänlainen puolivakava tieteisfantasiakir- jallisuus: rakennetaan villejä hypoteeseja ja ke- rätään niitä tukevaa aineistoa. Alan varsinaiset tutkijat tekevät kunnon tutkijoiden tavoin pi- kemminkin sektoritutkimusta esimerkiksi ar- keologian, karttahistorian ja kirjallisuuden alal- la. Tieteellisiin tutkimusmenetelmiin sitoutu- nut tutkimus ei useinkaan etene näyttävästi ja vauhdikkaasti.
Vähäisestä ja pirstaleisesta aineistosta on vai- keaa rakentaa laaja-alaisia teorioita, joiden laa- timiseksi pitäisi pystyä uskottavasti vastaa- maan monitieteisen tutkimuksen haasteeseen.
Voidaan myös todeta, että alan tutkimusta teh- dään tätä nykyä verraten vähän. Pitkäjänteises- ti alalla askartelee tuskin muutamaa kymmentä ihmistä suurempi joukko.
Fantasiakirjallisuus täyttää tällä tutkimus- alalla eräänlaisen tyhjiön rakentamalla suuria teorioita piittaamatta todistusaineiston puut-
