183
VAKAUMUKSEN POLKU MYÖS OHDAKKEINEN
Kari.E.Turunen on kirjoittanut toistakymmentä ihmisen ole- musta, ihmisen arvoitusta käsit- televää teosta, joista useimmat olen lukenut. Lähtökohtani tä- män teoksen arviointiin ja poh- dintaan ei siis välttämättä ole otollinen. Haen kirjasta vaiston- omaisesti esiin kirjoittajan nä- kökulman muutoksia, katkok- sia. Huomaan myös ajautuvani pohtimaan kirjoittajan maail- maa, miettimään miksi hän hah- mottaa asiat tällä tapaa. Minun on siis vaikeata pitää erillään kirjoittajan aiempien teosten mieleeni tuottamista mieli- ja muistikuvista. Kykyni puhtaa-
seen havaintoon on tältä osin vaurioitunut.
Yllä esittämäni muutaman lauseen rajaukset viestivät jo kirjan luonteesta. Siinä pohdi- taan aistimusten, havaintojen, ajattelun ja tunne-elämän muo- dostelmia ja suhteita. Kirjassa ei mainita, millaiselle kohde- ryhmälle se on tarkoitettu, ellei sitten kohderyhmän määritte- lyksi hyväksytä takakannen lau- setta ”auttaa selvittämään tun- teiden ongelmia ja näyttää tietä oman tunne-elämän kehittämi- seen”. Ja näinhän se on. Kirja soveltuu luettavaksi valistuneil- le aikuisille, jotka ajattelevat liikkuvasti eivätkä pidä synty- jen syvien pohtimista vasten- mielisenä tai tarpeettomana puuhana.
Kirjassa käsitellään ihmisen sielunelämän näkökulmasta oi- keastaan kaikkea mahdollista.
Siinä pohditaan ihmisen ylem- pää ja alempaa luonnetta sekä pahan ongelmaa. Ihmiselämän voimakkaat perustunteet, hä- peä, viha, pettymys ja kateus sekä kiintymys, tuska ja pelko saavat moniulotteisen, vivah- teikkaan ja silti jotenkin julis- tavan tulkintansa. Kirjoittajan oma käsitys ja vakaumus asiois- ta kuultaa voimakkaasti näky- viin ja asiat ja ongelmat tulevat myös – usein pelottavan helpos- ti – ratkaistuksi.
Vakaumuksen polun ohdak- keisuus yleensä lisääntyy va- kaumuksen voimistuessa, jonka vuoksi kirjoittajalla on näke- mystensä puolustamisessa sar- KARI E. TURUNEN (2004)
Tunne-elämä. Atena.
AIKUISKASVATUS 2/2004 KIRJA-ARVIOITA
184
AIKUISKASVATUS 2/2004 KIRJA-ARVIOITA kaa edessään. Kirjan ominais-
luonnetta kuvaa mielestäni suh- tautumiseni kaksijakoisuus. Ar- vostan teosta suuresti, toisaalta sen ehdottomuuden vuoksi suh- taudun siihen empien. Kirjoit- tajan rohkeus on kunnioitetta- vaa, toisaalta liiallinen rohkeus on houkkamaisuutta. Kirjassa on toisaalta itsestäänselvyyksiä täynnä, toisaalta kirjan ‘totali- teetti’ on erinomaisen lupaava, tunteiden maailman ymmärrys- tä täydellistävä. Uskonnollisten vertausten käyttö oli taitavaa – ja toisaalta aivan liiallista; vaik- ka vertaukset rupesivatkin tym- pimään, saatiin niiden avulla kuitenkin näkyviin ‘tunnepoliit- tisen olemuksemme’ historial- linen luonne.
RUISLEIVÄN SUOLA?
Keille teos siis soveltuisi luet- tavaksi? Kirja on pohdiskeleva, jäsentävä, käsitteistöä tarjoava, julistava ja ehdoton. Monipuo- lisuutensa vuoksi sitä on arvi- oitava tutkimuksen ja käytän- nön ulottuvuuksissa, jotka tai- tavat samalla aika hyvin vasta- ta Aikuiskasvatus-lehden luki- jasegmenttejä.
(1)Tunteiden tutkimuksen psykologisten paradigmojen suunnasta teos vaikuttaa ensisi-
jaisesti kiinnittyvän naturalisti- sen eli tunteiden biologista pe- rustaa painottavien näkemysten varaan. Toissijaisesti teoksessa hyödynnetään tunteiden tutki- muksen yhteisöllistä näkökul- maa painottavaa konstruktivis- tista paradigmaa – vaatimukset ja yllykkeet ovat yhteisösidon- naisia. Keskeisten tunteiden ni- meäminen ja niiden olemus jä- sennetään mielestäni hyvin, jo- ten tunteiden staattinen raken- nekuvaus on mielestäni kohdal- laan. Sitä vastoin tunteiden saat- taminen toistensa yhteyteen – tunnekäyttäytymisen dynamiik- ka siis – toteutetaan puolivillai- sesti. Konkreettisten tapausesi- merkkien käyttö samalla tapaa kuin Freud niitä teoksissaan käytti, olisi lisännyt uskotta- vuutta ja käyttökelpoisuutta.
(2) Aikuiskouluttajan käy- tännön työtä leimaa hektinen ihmissuhteiden paljous, verkos- toituminen ja välittömän tulok- sen korostaminen. Arjen pai- neessa ajattelun näkökulma uh- kaa kaventua. Työssä oppien ei opita kaaosteorian perusteita.
Myös ihmisen olemuksen, laa- dun ja luonteen pohdinta jää usein liian vähäiseksi. Vaikka olisi kuinka kiire, eikö maail-
masta tule yksiulotteisen har-
Juha Varila
maa, jos ainoa huolenaihe on
‘mistä saadaan ruisleipää’. Tu- rusen kirja on ruisleivän suola;
se sopii valistuneelle, ennakko- luulottomalle ja ihmisyyden mystiikasta kiinnostuneelle lu- kijalle pohdittavaksi.
UUTTA TUNTEIDEN KERROKSISUUDESTA Vaan on vielä kolmas ulottu- vuus, jossa kirjan painoarvoa ei ole punnittu. Erityisesti tuntei- den voimataloudellinen puoli on ollut tutkimuksellisesti kovin vaikeasti haltuunotettavissa.
Tunteiden tutkimus on – psyko- dynaamista näkökulmaa lukuun ottamatta – kärsinyt yksiulottei- suudesta niin käsitteistöissään kuin ihmiskäsityksissäänkin.
Näin ollen tunteiden ajallinen kerrostuminen, jäsentyminen limittäin ja lomittain toisiinsa nähden, on puutteellisesti ym- märretty tutkimuskohde. Turu- sen teos on rohkea avaus tähän suuntaan, se tarjoaa uusia käsit- teellisiä työvälineitä koetelta- vaksi; se tarjoaa ihmistieteelli- sen oivaltamisen näkökulman, joka kannattaa ainakin tuntea.
