Korkeakoulujen keskityttävä tieteellisyyteen näkymä

Arto Heinonen Keijo Mäkelä

Keskustelua

Korkeakoulujen keskityttävä tieteellisyyteen

Heinonen, Arto & Mäkelä, Keijo. 1981. Korkeakoulujen keskityttävä tieteellisyyteen.

Aikuiskasvatus 1, 3-4, 102-104. - Artikkelin lähtökohtana on valmistunut Avoi- men korkeakoulun toimikunnan mietintö. Kirjoittajat näkevät, että mietinnössä ei ole riittävästi selvitetty avoimen korkeakouluopetuksen tarvetta eikä se anna riittävää poh- jaa tasa-arvopyrkimysten toteutumiselle. Korkeakouluopetus voi tapahtua vain tieteel- lisessä ilmapiirissä, tiedeyhteisössä, joka rakentuu tutkimukselle. Artikkelissa on myös kuvattu laajemmin korkeakoulujen asemaa aikuiskoulutuksessa.

Maamme korkeakouluopetuksen laajenta- misen perinteet ulottuvat aina 1870-luvulle saakka. Tällöin yliopiston opettajat pitivät yli- opiston ulkopuolisille, pääasiassa naisille tar- koitettuja luentoja. Yliopiston avoimmuutta vaadittiin vetoamalla lahjakkuusreserveihin.

Nyt, sata vuotta myöhemmin kaikille lah- jakkaille nuorille ollaan antamassa tilaisuus korkeakouluopintoihin. Keskiasteen uudistuk- sella turvataan ammatillisen koulutuksen saa- neiden mahdollisuudet akateemisuuteen. Vii- me vuosina ylioppilastutkintoa suorittamatto- mille on varattu 5-20 % korkeakoulujen aloi- tuspaikoista. Toisaalt& likipitäen joka toinen ikäluokkansa nuori kirjoittaa ylioppilaaksi.

Keskusteb onkin suunnattu aikuiskoulutuk- seen. Koulutus on merkittävä apu kehittäessä yhteiskuntaa tai yksilön suunnitellessa omaa elämäänsä. Erityisesti tieteellisen tiedon ym- märtamiseen on syytä kiinnittää huomiota.

Jatkuvasta koulutuksesta on tullut yhteiskun- tapolitiikkamme keskeinen väline.

Avoimen korkeakoulun toimikunta on saa- nut valmiiksi mietintönsä, jossa pyritään löytä- mään keinot koulu- ja nuorisoiän ohittaneiden opiskelulle. Tavoitteena on avoin korkeakou- lu, joka pystyy opettamaan tieteellistä ajattelu- tapaa sekä tiedon hankinnan ja luomisen tai- toa. Avoimessa korkeakoulussa saisi opiskella pääsääntöisesti jokainen 25 vuotta täyttänyt.

Ajatus avoimesta korkeakoulusta on hyvä.

Tieteestä ei ole hyötyä, jollei tieto leviä laajal- le. Avoin korktakoulu poistaa myös koulutuk- sen umpiperät. Avoimen korkeakoulun kehit- tämiselle löytyy varmasti muitakin perusteita.

Käytännössä kuitenkin avoimen korkeakoulun

J 02 Aikuiskasvatus 3-4/1981

tyyppiopiskelija on alle 30-vuotias ylioppilas- tutkinnon suorittanut nainen. Tämän ovat avoimen korkeakoulun kokeilut osoittaneet.

Avoimen korkeakoulun toimikunta ei ole selvittänyt koulutuksen kysyntää eikä sen mää- räytymistä. Maahamme on luotu varsin mitta- va korkeakoulujärjestelmä, jonka pitäisi kou- luttaa 1980-luvun lopulla 20 % ikäluokasta.

Esimerkiksi Ruotsin korkeakouluissa ei ole kaikkia aloituspaikkoja saatu täytetyksi. Tällä hetkellä avoimen korkeakoulun ja kesäyliopis- tojen ohjelmaan voi kuulua sienikursseja per- heenäideille sekä kieliopintoja, joiden opiskeli- jat ovat etupäässä abiturienttejä. Varsinaisen avoimen korkeakouluopetuksen todellinen tarve maassamme olisikin pikaisesti selvitettä- vä. Avoimessa korkeakoulussa opiskelun pitäisi

olla periaatteessa itseisarvoista. Sen ei tulisi tähdätä tutkintoon, vaan pyrkimyksenä olisi saavuttaa korkeakoulutasoisia valmiuksia. Pe- rustutkinnon suorittamisoikeus tosin voitaisiin avoimen korkeakoulun opiskelijalle antaa suh- teellisen helposti. Opetuksen tulisi motivoida opiskelua. Korkeatasoisella opetuksella riittäi- si kuulijoita. Tämä kontrolloisi samalla ope- tuksen tasoa.

Avoimen korkeakoulun toimikunta on kui- tenkin ehdottanut omaa tutkintojärjestelmää:

vastikään poistetut alemmat korkeakoulutut- kinnot takaisin. Tutkinnonuudistuksella sel- keytetty tutkintojärjestelmä aiotaan sekoittaa jälleen. Opiskelusta tulee helposti muodollista, tutkinnon mekaanista suorittamista. Tämä myös lisää tarpeettomasti koulutuksen kysyn- tää.

Suunnitelmien mukaan avoimessa korkea- koulussa opetus tapahtuisi pääosin varsinais- ten korkeakoulujen ulkopuolella. Opettaja- kunta muodostuisi korkeakoulujen vakinaisis- ta opettajista, kansalais- ja työväenopistojen opettajista sekä muista korkeakoulututkinnon suorittaneista henkilöistä. Avointa korkeakou- lua varten ei ole t~rkoitus luoda erillisorgani- saatiota, vaan aikuisille suunnattua korkea- kouluopetusta annettaisiin nykyisissä oppilai- toksissa ja etäopetuksen välityksellä. Korkea- koulut toimisivat avoimen korkeakoulun kes- kuksina, jotka johtaisivat alueellista toimin- taa. Oppilaat olisivat pelkästään tietoa saava- na osapuolena. Tieteellistä ilmapiiriä ei olisi, koulukunnista puhumattakaan.

Tiedeyhteisö on tieteen kehitykselle välttä- mätön. Käytännössä korkeakouluopetusta voidaan antaa vain varsinaisissa korkeakou- luissa. Näiden ulkopuolella pidetyt luennot, seminaarit tai harjoitukset eivät synnytä tie- deyhteisöjä. Tämän vuoksi opiskelijoiden on tultava korkeakouluihin. Tätä vaatii tieteen henki, kuten myös tietokoneet, laboratoriot ja kielistudiot.

Korkeakouluopetus perustuu tutkimukseen.

Näin ollen avoimen korkeakoulun opetus pi- täisi olla täsmälleen samaa kuin tutkinto-ope- tus. Tätä periaatetta tulisi soveltaa myös kor- keakoulutasoisen täydennyskoulutuksen jär- jestelmissä. Tämä säästää myös tieteellisiä re- sursseja opetuksen suunnittelusta varsinaiseen tutkimukseen. Erityisesti uudet korkeakoulut tarvitsevat tiedeyhteisönsä kehittämiseen kaik- ki niukat resurssinsa. Avoimen korkeakoulun toimikunta ehdottaa suunniteltavaksi helppo- tajuisia opetuspaketteja aikuisopiskelijoille.

Pintatiedon jakamista korkeakouluopetukse- na on kartettava. Korkeakoulutuksessa laa- dusta ei voida tinkiä.

Avoimen korkeakoulun ja täydennyskoulu- tuksen sisällyttäminen nykyisien perus- ja jat- kotutkintojen osiksi vaatii kuitenkin tutkin- toon tähtäävän opetuksen voimakasta kehittä- mistä. Tutkinnoista puuttuu useasti yleissivis- tävä ja kasvatuksellinen luonne. Samoin ope- tus on irrallaan korkeakoulua ympäröivästä todellisuudesta, monasti vieläpä tieteestäkin.

Nämä ovat luultavasti viime kädessä syitä, jot- ka vaikuttivat ehdotukseen avoimen korkea- kouluopetuksen irrottamisesta tutkinto- opetuksesta. Yleisessä korkeakoululaitoksen kehittämisvimmassa on unohtunut tärkein:

tutkintojen laadullinen kehittäminen.

Ongelma avoimessa korkeakoulussa on jako pehmeisiin ja koviin tieteisiin. Suunnitelmien mukaan humanistiset ja yhteiskunnalliset tie- teet ovat etusijalla opetuksessa. Opetuksen ra- joittuessa pehmeisiin tieteisiin kovasta tieteestä tulee vaivattomasti yläluokka. Diplomi-insi- nöörejä ja lääkäreitä kyllä arvostettaisiin, mui- den korkeakoulututkinnon suorittaneiden ar- vostus ei olisi ylioppilasta kummempi. A voi- men korkeakoulun tasa-arvopyrkimykset näyttävät nykyisellään näennäisiltä.

Tieteellistä tietoa voisi levittää radion ja te- levision avulla. Samoin maamme 270 kansa- lais- ja työväenopistoa voisivat antaa opetusta, joka vastaisi lähinnä korkeakoulututkintoihin liittyviä yleisopintoja. Mitään varsinaista yh- teyttä itse korkeakoululaitokseen ei olisi. Ope- tusta ei myöskään arvioitaisi, olisiko se kor- keakoulutasoista vai ei.

Opiskelu kansalais- ja työväenopistoissa tu- lisi olla tavoitteiltaan lähinnä harrastusta sa- moin kuin avoimessa korkeakoulussa. Kesäyli- opistot, joiden opetus on suuntautumassa en- tistä voimakkaammin jokapäiväisiin askarei- hin, voisivat liittyä kansalais- ja työväenopis- tojen organisaatioihin. Vastaavasti varsinaisil- le korkeakouluille luotaisiin kolmas lukukausi kesäksi. Kansalais- ja työväenopistot olisivat mukana kehittämässä etäopetusta yhdessä Yleisradion kanssa.

Avoimella korkeakoululla sekä kansalais- ja työväenopistoilla on yleissivistävä luonne. Näi- den rinnalla annettaisiin täydennys- ja työlli- syyskoulutusta. Korkeakoulujen täydennys- koulutuskeskusten pitäisi toimia varsinaisesta korkeakoulutuksesta irrallaan, pikemminkin yhteydessä muiden täydennyskoulutusta anta- vien yksikköjen kanssa. Täydennys- ja työlli- syyskoulutusta voitaisiin antaa myös muualla vastaavasti kuten annetaan yleissivistävää kou- lutusta kansalais- ja työväenopistoissa.

Avoimen korkeakoulun toimikunnan esitys lienee lähellä korkeakoulujen ajatuksia. Toi- mikunnan mietinnön mukaan avoimen kor- keakoulun kehittäminen on osa korkeakoulu- laitosta ja kuuluu sen kehittämissuunnitelmiin.

Tutkinto-opetuksesta erotettu avoin korkea- koulu on ainoastaan korkeakoulujen määräl- listen kasvupyrkimysten toteuttaja. Tiede on siinä sivussa unohtunut.

Jatkuvan koulutuksen idea on kannatetta- va. Tieteestä viime kädessä huolehtiva tutkin- toihin perustuva järjestelmä on kuitenkin pi- dettävä selkeänä. Avoimen korkeakoulun ke- hittämistoimenpiteet eivät saa häiritä varsi- naista korkeakouluopetusta.

Aikuiskasvatus 3-4/1981 J 03

Kuviot

Korkeakoulujen asema aikuiskoulutuksessa

Avoimen korkeakoulun toimikunnan ehdo- tuksiin ja myös nykytilannetta kuvaava aikuis-

koulutuksen järjestelmä on esitetty kuviossa 1.

Avoimen korkeakoulutuksen ja korkeakoulu- jen täydennyskoulutuksen tulisi aina olla jokin osa perus- tai jatkotutkinto-opetusta oheisen artikkelin ja kuvion 2 mukaisesti.

Kuvio 1: Eri koulutusmuotojen suhteet Avoimen korkeakoulun toimikunnan ehdotuksista pel- kistettynä. Korkeakoulutuksella ei ole tällöin erikoisasemaa. Eri koulutusmuotojen vä- liset rajat ovat koulutuksen sisällön, voimavarojen ja organisaation suhteen hämärty- neet ja sekavat.

Avoin

korkeakoulutus

•.•.• • ··•....

. .

.

.. ··

yliopis- tojen opetus

·•.; jen perus- ja Korkeakoulujen täydennyskoulutus

Kansalais- ja työväen- opistojen koulutus

jatkotutkinto- : opetus

. . . ^.

.. ^. · ^{... .}

.... .· ·. ... . .·· ·"

... ^., ·. ··.. .. ..

. . ..

.. .

..

. ^{. ::..} .:·. ^... ··.... . .. ;,,·~-:.·· ·-- -···

•. Muu (kuin • korkeakou- • :

• lujen) täyden- • : , nyskoulutus ·. :

\ : ~

Työllisyys- koulutus

Kuvio 2: Eri koulutusmuotojen suhteet oheisen artikkelin esitysten mukaisesti. Järjestelmässä on turvattu tieteellisestä tiedosta viime kädessä vastaavalle koulutukselle (a) erikoisasema.

Muista tarpeista lähtevä koulutus (b) on eriytetty korkeakoulutuksesta koulutuksen si- sällön, voimavarojen ja organisaation suhteen.

a)

Perus- ja jatkotutkinnot

Avoin

korkeakoulutus 1··· ···· ...

"••

...

.·

Korkeakoulujen täydennyskoulutus

J 04

b)

Yleissivistävä aikuiskoulutus

..

Täydennys- koulutus

:·:·:::::.::-::.:::.~··

Työllisyys- koulutus