T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 0 9 65 muutos on ollut historian keskei-
senä käyttövoimana. Suhteellisen pienten geneettisten eroavaisuuk- sien sosiaaliset seuraamukset ovat olleet suuria.
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston valtio-opin professori (emeritus) ja Helsingin yliopiston yleisen valtio- opin laitoksen vieraileva tutkija.
Onnistunut nanoteos antaa myös tutkijalle
Markku Leskelä Richard A. L. Jones: Pehmeät koneet. Nanoteknologia ja elämä.
Suomentanut Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2008.
Nanotieteet ja -teknologia tulivat tutkijoiden tietoisuuteen 1990-lu- vulla. Siitä alkoi uusi tutkimus- suunta, joka jatkuu voimak kaana edelleen. Kaikkialla maailmas- sa käytetään miljardeja nano- materiaalien ja nanotieteen tutki- mukseen. Nano ei sinänsä ole mi- tään uutta, sillä kemia ja biologia on toiminut nano-mittakaavassa jo vuosikymmeniä, mutta tietoi- nen keskittyminen nano-asioihin on vienyt alaa voimakkaasti eteen- päin; uusia asioita ja ilmiöitä löytyy jatkuvasti. Nanotieteissä on nähty alusta alkaen kaupallista potentiaa- lia, siksi nanoteknologia on herät- tänyt teollisuuden mielenkiinnon.
Tutkimuksen tuki on vastaavasti ollut poikkeuksellisen voimakas- ta. Uudella tieteenalalla kirjalli- suus kehittyy siten, että aluksi tut- kijat julkaisevat tieteellisiä tuloksia.
Sen jälkeen niitä kootaan kat saus-
partikkeleiden liikkumista viskoo- sissa ympäristössä käsittelevä teksti on mieleenpainuva ja ajatuksia he- rättävä. Tarttuminen on toinen tär- keä nanomateriaaleja koskeva tee- ma, ja se esitellään tekstissä moni- puolisesti.
Viidennessä luvussa pehmei- den koneiden valmistaminen käy- dään läpi lähtien yksinkertaises- ta molekyylien itsejärjestymisestä saippuamaisissa molekyyleissä pää- tyen aina biologiaan eli nuk leiini- happojen järjestymiseen DNA- ja RNA-molekyyleissä sekä proteii- nien laskostumiseen saakka. Teks- ti on melko laveaa ja helposti lu- ettavaa. Luvussa ”Koneet ja me- kanismit” Jones esittelee ensin termo dynamiikan tärkeyttä na- nomateriaaleissa. Tämä on tärkeä asia, eikä sitä käsitellä kovin usein tieteellisessä nanokirjallisuudes- sa. Nanokoneissa tarvitaan ener- giaa, koska järjestyneiden nanora- kenteiden pitää jotenkin liikkua tai toimia. Energiakysymys onkin ko- neiden keskeisimpiä ongelmia. Bio- logiasta voidaan ottaa oppia, miten adeno siinitrifosfaatti (ATP) käyt- täytyy, ja miten pienellä energialla voidaan toimia, kun rakenteet ovat optimaalisia. Kirjan seitsemäs luku käsittelee ”biologisia tietokoneita”
eli miten biologiset systeemit rea- goivat ympäristöön sekä välittävät ja käsittelevät saatuja signaaleja.
Kirjan viimeinen luku esitte- lee molekyyli- ja polymeerielekt- roniikka-alan tärkeimpiä kehitys- kohteita, kuten aurinkokennoja, orgaanisia johteita ja puolijohtei- ta, taipuisia näyttöjä, painettavaa elektroniikkaa ja optoelektroniik- kaa sekä tapauksia, joissa yksittäi- set molekyylit toimivat elektroni- sina laitteina. Teksti on asiantun- tevaa ja kantaaottavaa. Mukaan artikkeleiksi, vähitellen kirjoik-
si ja käsikirjoiksi. Nanoteknolo- giasta on tehty hyviä käsikirjoja tutkijoiden käyttöön. Viimeisessä vaiheessa tulevat populaariteokset suuren yleisön käyttöön. Populaa- riteokset ovat tällä hetkellä tärkei- tä nano teknologiassa, koska mark- kinoilla on jo satoja tuotteita, joi- ta mainostetaan nanoteknologian avulla. Alalla on ilmestynyt muu- tamia kansantajuisia teoksia, mut- ta Jonesin kirja Soft machines vuo- delta 2004 on paras. Suomenkieli- nen käännös on sujuvaa ja taattua Terra Cognita -laatua.
Kirja jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäiset neljä lukua ovat johdatusta nanoteknologiaan ja sii- tä eteenpäin käsitellään kirjan ni- meen viittaavia teemoja eli nano- koneita. Toinen luku esittelee nano - tutkimuksen perusteita, siinä käsi- tellään tutkimusmenetelmiä, joil la nanoilmiöitä voidaan havaita. Nan- otutkimuksen parissa työskente- levälle tämä osa kirjaa on tuttua, mutta suurelle yleisölle menetel- mien esitteleminen on välttämätön, joskin haastava tehtävä. Seuraavak- si käsitellään nanovalmistusta. Lu- ku keskittyy mikroelektroniikkaan ja integroitujen piirien tekemi- seen. Litografian ja etsausten salo- jen avaaminen yleisölle on varmasti hyödyllistä. Kritiikkinä voidaan sa- noa, että nanomateriaaleja valmis- tetaan monella muullakin tavalla.
Eri valmistusmenetelmien esittämi- nen olisi kuitenkin vaatinut laajasti tilaa ja se riittäisi erillisen kirjankin aiheeksi. Siinä mielessä kirjaan va- litun elektroniikan käyttämän top- down-nanovalmistuksen perusteel- linen esittely puolustaa paikkaansa.
Kirjan kolmas teema, nanoskaalan fysiikka, on erittäin mielenkiintoi- sesti kirjoitettu. Erityisesti nano-
66 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 0 9
on otettu mm. viime aikojen suu- rin tieteellinen huijaus eli tohtori Schönin tapaus.
Yksittäisiä painotuksia voidaan aina kritisoida, mutta populaari- kirjan kirjoittamisessa sivurajoite on tärkeä reunaehto. Jonesin kirja on juuri sopivan pituinen. Kansan- tajuisen tiedettä esittelevän kirjan kirjoittaminen on haastava tehtävä.
Kirjoittaja joutuu miettimään koko ajan tekstin syvyyttä ja vaikeusas- tetta. Mielestäni Jones on onnistu- nut löytämään hyvän tason. Kirja ei ole maallikolle kovin helppolu- kuinen, mutta ei mahdotonkaan.
Alalla työskenteleväkään ei pit- kästy lukiessa, vaan löytää kirjas- ta uusia asioita ja uusia tapoja esit- tää vaikeita asioita kansantajuises- ti. Nanoteknologian laajalla alal- la työskentelevillä on yleensä jokin perinteinen peruskoulutus – fysiik- ka, kemia, biologia – niinpä joka- päiväinen nanotutkimus rajoittuu usein omalle alueelle ja laajempien kokonaisuuksien miettiminen tah- too jäädä. Siksi tällaiset kirjat ovat hyviä myös tieteentekijöille opiksi naapurialojen perusteista.
Kirja sopii erinomaisesti yli- opistoihin nano teknologian oppi- kirjaksi. Suuren yleisön käsissä kir- jan soisi kuluvan paitsi tiedon lisää- miseksi nanoteknologiasta ja -bio- logista, myös korjaamaan yleisiä virhekäsityksiä ja poistamaan en- nakkoluuloja.
Kirjoittaja on akatemiaprofessori Hel- singin yliopistossa.
Historiatonta historianfilosofiaa
Jouni-Matti Kuukkanen
Day, Mark: The Philosophy of History. Continuum 2008.
Kiinnostus historianfilosofiaa koh- taan on virinnyt merkittävästi vii- meisen noin viidentoista vuoden aikana. Todisteena tästä on uuden julkaisun Journal of the Philosophy of History perustaminen pari vuot- ta sitten. Se pyrkii keskittymään maineikasta History & Theory -lehteä suoremmin historian filo- sofisiin ongelmiin metodologisten ja teoreettisten kysymysten sijaan.
Toisena esimerkkinä trendistä voisi mainita lähes 600 sivuisen teoksen A Companion to the Philosophy of History and Historiography, jonka Blackwell-kustantamo julkaisi vii- me vuonna.
”Historian filosofia” pitää sisäl- lään monenlaisia suuntautumista- poja. Kuuluisin on ehkä ns. spe- kulatiivinen historianfilosofia, jo- hon liitetään sellaiset nimet kuten Friedrich Hegel, Karl Marx, Os- wald Spengler ja Arnold J. Toyn- bee. Francis Fukuyaman 1990-lu- vulla ilmestyneen kirjan The End of History and the Last Man (1992) voi nähdä jatkaneen tätä suuntausta.
Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kukoisti analyyttinen historianfilo- sofia, jonka tunnetuimpia edustajia olivat Carl Gustav Hempel, Arthur C. Danto ja William Dray. Hempe- lin yritys luonnehtia historiallista selitystä tieteellisten lakien ja hä- nen ”peittävän lain” mallinsa avul- la ovat monen historioitsijan muis- tissa pahamaineisena esimerkkinä historiantutkimukselle vieraasta ja tarpeettomasta teoretisoinnis-
ta. Hayden Whiten voi sanoa aloit- taneen uuden narratiivisen kään- teen historianfilosofiassa 1970-lu- vun alussa, joka sai pian seurakseen mm. Paul Ricoeurin, Jörn Rüsenin ja Frank Ankersmitin. Keskeiseksi kysymykseksi nousi historiantut- kimusta jäsentävä esitystapa ja ero kirjallisuuteen historiantutkimuk- sen tieteellisyyden sijaan. Toisaal- ta narratiivisen käänteen voi sanoa johtaneen myös analyyttisen his- torianfilosofian uuteen orastavaan nousuun. Journal of the Philosophy of History -lehden päätoimittaja ja yksi sen perustajista, Ankersmit, on narratiivisen käänteen merkit- tävimpiä edustajia. Lehden perus- tamisagendassa hän muiden perus- tajajäsenten tavoin ilmoittaa jul- kaisun tavoittelevan kielifilosofian kaltaista selkeyttä histo riaa koske- vassa pohdiskelussa (Ankersmit, Bevir, Tucker ja Wylie 2007). Vä- hemmän kiistanalaisesti voidaan joka tapauksessa puhua ”uudesta historianfilosofiasta”, joka hyväk- syy ajatuksen narraatiosta histori- ankirjoitusta jäsentävänä muoto- na, mutta pyrkii sen, ja yleisem- minkin historian esittämisen ja tietämisen muotojen, selkeämpään käsitteelliseen ymmärrykseen (ks.
Ankersmitin ja Kellnerin toimitta- ma A New Philosophy of History).
Mark Dayn tarkoituksena on ollut tuottaa ajantasainen ja katta- va esitys historianfilosofian kysy- myksistä lähinnä yliopisto-opinto- jen alkuvaiheessa olevien opiskeli- joiden käyttöön. Kirja on jaettu vii- teen temaattiseen kokonaisuuteen:
”Evidence of the past”, ”History as science”, ”History as interpretation”,
”From interpretation to discour- se” ja ”Truth and reality”. Jokainen osakokonaisuus sisältää kahdes- ta kolmeen lukua, joiden jälkeen
