SOILE KUITUNEN
KOMMENTTIPUHEENVUORO
KUNTOUTUS INTEGROI SOTEN
Kuntoutus on sote-integraation lippulaiva
Kuntoutus on ihmisten hyvinvointiin, tervey- teen, työ- ja toimintakykyyn sekä osallisuu- teen monimuotoisesti vaikuttava yhteiskun- nallinen investointi. Sillä on laajat yhteisövai- kutukset. Työkyvyn aleneminen aiheuttaa seu- rauksia työyhteisöön ja lopulta organisaation menestymiseen. Myös syrjäytyminen on usein yhteisöllistä. Osallisuuden kokemukset synty- vät tai jäävät syntymättä erilaisissa ryhmissä ja yhteisöissä.
Kuntoutus leikkaa läpi yhteiskuntapolitiikan sektoreiden. Juuri siksi kuntoutus voi toimia sektorien integraattorina. Se voi liimata yhteen sosiaalipoliittiset, työvoimahallinnolliset, eri- koissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon sekä kasvatukseen liittyvät näkökulmat. Tällä otteella päästään lopputuloksiin, jotka tyydyt- tävät niin kuntoutujaa kuin palveluiden järjes- täjää ja tuottajaakin.
Kuntoutussäätiön ja Varman toteuttamas- sa kuntoutuskyselyssä haluttiin selvittää kun- toutusalan ammattilaisten, päättäjien, palvelu- tuottajien ja kehittäjien näkemyksiä kuntoutuk- sesta, sen polttavimmista kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista kiinnostavassa murroskoh- dassa. Kontekstualisoimme kyselyn suomalai- sen hyvinvointiyhteiskunnan perusteita rajusti muuttavaan uudistukseen, sosiaali- ja tervey- denhuollon järjestelmämuutokseen. On ymmär- rettävää ja loogista, että sote-uudistukseen la- dataan myös kuntoutuksen kannalta runsaasti odotuksia. Tämä näkyi myös kuntoutuskyse- lymme vastauksissa.
Sote-uudistuksen kivijalka on integraatio.
Sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja eri- koissairaanhoidon integraation oletetaan ku- rovan umpeen kolmen miljardin euron kestä- vyysvajetta ja tuottavan ennennäkemättömiä asiakashyötyjä. Integraation oletetut hyödyt ja
sen taustalla olevat tarpeet olivat vahvasti esillä myös kyselymme tuloksissa.
Paul Lillrankin ym:iden (2016) tuoreessa pamfletissa ”Seitsemän syytä sairauteen. Miksi terveydenhuolto ei toimi” todetaan, ettei hallin- non integraatio sinänsä takaa mitään. On aivan mahdollista, että laatikkoleikkien puolesta yh- distetyssä järjestelmässä siilorajat jatkuvat ku- ten tähänkin asti.
Avain muutokseen ja todellisiin asiakashyö- tyihin on hoitopolkujen integroinnissa. Jotta tämä onnistuu, tarvitaan kannusteita, valtaa ja johtajuutta murtaa nykyisiä siilorakenteita sekä eri ammattiryhmien keskinäistä kanssakäymistä asiakashyödyn maksimoimiseksi.
Kuntoutus kaikkinensa on integraatiola- ji. Juuri kuntoutuksessa perusterveydenhuol- lon ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalihuollon integrointi tuottaa asiakashyödyt ja isot säästöt hyvinvointimenoissa. Koordinoinnilla ei saa- vuteta mitään. Kuntoutusjärjestelmän pirstalei- suus ei sillä korjaudu. Kuntoutus voi olla sote- uudistuksen lippulaiva – sektori, joka osoittaa, miten integraatio käytännössä parhaiten ja te- hokkaimmin toteutetaan.
Varman ja Kuntoutussäätiön toteuttamassa kuntoutuskyselyssä hoitopolkujen ja -proses- sien virtaviivaistaminen ja riittävän varhai- nen kuntoutustarpeen tunnistaminen nousivat kriittisiksi parantamisalueiksi kuntoutuksessa.
Kuntoutuksessa ratkaisun avaimet löytyvät moniammatillisuudesta ja moniammatillista tiimeistä – integroinnin ytimestä. Sinänsä ei ole merkitystä, kuuluvatko tiimin jäsenet eri hallinnollisiin yksiköihin, siiloihin, jos he ky- kenevät ja haluavat rakentaa yhteisen ymmär- ryksen asiakkaan kuntoutumisesta. Yksilölli- sen palveluohjauksen tai case manageroinnin periaate – toteutettuna uudella otteella niin, että rakennetaan kokoamalla palveluja asiak- kaalle eikä vain ohjata häntä olemassa oleviin
50 KUNTOUTUS 2 | 2016
palveluihin – voisi toimia missä tahansa kun- toutujaryhmässä, myös silloin, kun kärkenä on sosiaalinen osattomuus. Tällaisessa palveluoh- jauksessa asiakkaan parhaaksi rakennetaan pa- ras mahdollinen integroitu ymmärrys kuntou- tuksen tavoitteista yhdessä asiakkaan kanssa.
Kuntoutuksen sisällöt edellä
Kuntoutussäätiön ja Varman toteuttaman kyse- lyn mukaan päättäjät eivät ole kovin kiinnos- tuneita kuntoutuksesta. Kuntoutusalan toimijat arvioivat myös heidän tiedon tasonsa alhaiseksi.
On kummallista, että kuntoutusalan ammatti- laiset eivät pidä itseään tärkeinä päättäjien sil- missä. Sipilän hallituksen ohjelmassa kuntou- tukselle annetaan paljon enemmän sijaa, mer- kitystä ja mahdollisuuksia kuin aikoihin. Eikö kuntoutusala osaa käyttää näitä mahdollisuuk- sia hyväkseen?
Onko niin, että kuntoutuskenttä hajoaa omiin kuppikuntiinsa, eikä yhteisiä viestejä saa- da riittävästi välitettyä eteenpäin päättäjille?
Estääkö mantra ”kuntoutusjärjestelmä ei toimi”
järkevän uudistamisen ja tulevaisuudenkuvat?
Kun sote-uudistus helposti jää rakennekeskuste- luksi, kannattaisiko kuntoutusta nostaa raken- teiden sijaan sisältöinä esille?
Mielestäni kuntoutuksen näkyväksi teke- minen kannattaa tehdä nimenomaan sisältö- jen kautta. Miten kuntoutus tukee päihdeon- gelmaista äitiä ja perhettä, miten pitkäaikais- työtön ja oppimisvaikeuksista kärsivä saadaan työllistymään kuntouttavan työn keinoin? Mi- ten vaikeavammaisten liikuntaharrastukset yh- distettynä muuhun kuntoutukseen saavat hei- dät kiinnittymään yhteisöihin ja yhteiskuntaan?
Kun kuntoutuksen resurssit ovat pirstaleina, integraatiohyödyt ovat kuntoutuksessa mah- dollista saada helposti aikaan. Kuntoutus in- tegroi soten hyödyt.
Kuntoutuksen innovaatiot
Sosiaali- ja terveydenhuolto ja työllistäminen tarvitsevat uudistamista ja innovaatioita. Ky- selymme tulosten mukaan asiakasymmärrys ja vuoropuhelu ammattilaisten ja kuntoutuja-asi- akkaiden kesken ruokkivat parhaiten uudistu-
misherkkyyttä ja kykyä saada aikaan uusia ide- oita ja toimintamalleja.
Kuntoutuksessa etäkuntoutus tai avokun- toutus muuttuvat ajasta ja paikasta riippumat- tomaksi kuntoutukseksi, jossa kuntoutuspalve- lun käyttäjästä tulee samalla aktiivinen palve- lutuottaja. Ihminen ei enää ole ”etänä” omasta elämästään, kuntoutuksessa. Kuntoutus tulee luontevaksi osaksi kaikkeen siihen, mitä arjessa teemme – helposti, asiakaslähtöisesti ja kustan- nustehokkaasti. Maailmalla tarjolla olevat 160 000 terveysteknologista applikaatiota tekevät tämän jo nyt mahdolliseksi. Kehittämisen sijaan kyse on käyttöönotosta ja soveltamisalueiden tunnistamisesta.
Erityisryhmille ja erityistarpeisiin tarvitaan epäilemättä jatkossakin jonkin verran laitos- kuntoutusta ja fyysisiä tiloja. Ihmisten kasvok- kaista kohtaamista tarvitaan. Kuntoutuksen pe- rusrakenne muodostuu fyysisistä, sosiaalisista ja digitaalisista vuorovaikutuksen kentistä.
Sote-palveluiden uudistamiseen tarvitaan insentiivejä ja rakenteita, joilla innovointi mahdollistetaan. Kiinnostavia käytäntöjä ovat vaikuttavuuden ostot perinteisten suoritteiden hankintojen sijaan. Monissa Euroopan maissa on myös erityisasema yleishyödyllisille orga- nisaatioille, joilta voidaan hankkia palveluita ilman kilpailutusta. Ehkä kumppanuusajattelu ennemmin kuin tiukat hankintakriteerit ja hin- nan painottaminen mahdollistaa innovaatioi- den syntymisen?
Vaikuttavuuden hankinnat ja vaikuttavuus- investoinnit siirtävät ostajan ja tuottajan fokuk- sen suoritteista – kuntoutuspäivistä, erikoislää- kärin konsultaatioista tai fysioterapeutin vetä- mistä keppijumpista – vaikutuksiin. Vaikutukset ovat esimerkiksi ihmisten työllistymistä ja elä- mänhallintaloikkaa.
Vaikuttavuus kiinnostaa myös asiakkaita.
On todennäköistä, että asiakkaat hakeutuvat sellaisten palvelutuottajien palveluihin, joissa kuntoutus on vaikuttavaa. Vaikuttavuuden mit- taaminen ja osoittaminen tulevat olemaan iso haaste ja mahdollisuus suomalaiselle palvelu- järjestelmälle.
Soile Kuitunen, VTT, toimitusjohtaja, Kuntoutussäätiö
KUNTOUTUS 2 | 2016 51
