Luottamusaseman väärinkäyttö rekisteröidyissä aatteellisissa yhdistyksissä

Luottamusaseman väärinkäyttö rekisteröidyissä aatteellisissa yhdistyksissä

Katriina Sahala, 302 331 Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos OTM-tutkielma

27.11.2021

Ohjaajat: Heikki Kallio ja Matti Tolva- nen

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos Tekijä

Katriina Sahala Työn nimi

Luottamusaseman väärinkäyttö rekisteröidyissä aatteellisissa yhdistyksissä Pääaine

Rikosoikeus

Työn laji

OTM-tutkielma

Aika 27.11.2021

Sivuja XX-121 Tiivistelmä

Lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selventää kuka voi syyllistyä RL 36:5:n mukaiseen luottamusaseman väärinkäyttöön rekisteröityjen yksityisoikeudellisten aatteellisten yhdis- tysten, joiden toimintaa sovelletaan yhdistyslakia, toiminnassa. Rikoslain säännöksen tarkoi- tuksena on suojata nimenomaan yhdistyksen taloudellisia ja oikeudellisia intressejä. Luotta- musaseman väärinkäyttö on seurausrikos, säännöksen rangaistavuus edellyttää vahingon tai vahingon vaaran syntymistä yhdistykselle. Luottamusasemaa voi käyttää väärin joko ak- tiivisella teolla tai laiminlyönnillä. Oikeudettoman teon on oltava tahallinen. Tekijän on pidet- tävä tekonsa seurausta vähintään varsin todennäköisenä ja miellettävä toimivansa vastoin yhdistyksen toimeksiantoa tai että teko muuten on henkilölle kuuluvan velvollisuuden vas- tainen. Rangaistusvastuu määräytyy sen perusteella, mitä luottamusasemassa olevalta hen- kilöltä odotetaan yhdistyslain, yhdistyksen sääntöjen, muun sääntelyn tai toimeksiantojen perusteella. Säännöstä sovelletaan ensisijaisesti vain sellaisten rikosten yhteydessä, jotka eivät tule arvioiduksi minkään muun rikoksen yhteydessä, jolloin tuomioistuimet ratkaisevat konkurrenssikysymykset tapauskohtaisesti. Yhdistystoimintaa säätelevä yhdistyslaki on mo- nin paikoin tahdonvaltainen. Yhdistysten säännöillä voidaan tietyssä määrin yhdistyksen toi- mivaltaa jakaa eri toimijoiden kesken. Lainsäädännöllä, säännöillä ja toimeksiannoilla on vai- kutuksia siihen, milloin henkilö on sellaisessa asemassa, että hän voi syyllistyä luottamus- aseman väärinkäyttöön ylittäen kompetenssinsa, toimivaltuutensa tai laiminlyömällä hänelle määrätyt tehtävänsä. Tutkielmassa selvitetään jäsenten, hallituksen, nimenkirjoittajien, työ- suhteisten, valtuutettujen, tilin- ja toiminnantarkastajan rikosoikeudellista vastuuta yhdistys- oikeudellisessa luottamusasemassa.

Avainsanat

rikoslaki, luottamusaseman väärinkäyttö, yhdistysoikeus, osallisuus, tahallisuus, toimivalta, toissijaisuus

SISÄLLYS

Lähteet ... vii

Lyhenneluettelo ... xvii

1 Johdanto ... 1

1.1 Tutkimusaiheen valinta ja tutkimuskysymyksen asettelu ... 1

1.2 Tutkimusmetodi ja lähteet ... 5

2 Yhdistysoikeuden sääntelykehikko ... 9

2.1 Lainsäädäntö ... 9

2.2 Yhdistyksen säännöt ... 11

2.3 Tuomioistuinratkaisut ja yhdistyskäytäntö ... 14

2.4 Toimintaa ohjaavat periaatteet... 14

3 Luottamusasema yhdistyksissä ... 15

3.1 Edustus ... 15

3.2 Päätösvalta ... 15

3.2.1 Jäsenet ... 15

3.2.2 Valtuutetut ... 20

3.3 Hallituksen ja hallituksen puheenjohtajan asema ... 21

3.3.1 Hallitus ... 21

3.3.2 Hallituksen puheenjohtaja ... 29

3.4 Yhdistyksen nimenkirjoittajat ... 30

3.5 Toimihenkilöt ja virkailijat ... 32

3.5.1 Johtava toimihenkilö ... 32

3.5.2 Palkattu henkilöstö ja vapaaehtoistyö ... 35

3.6 Toimeksiantosopimukset ja valtuutus ... 39

3.7 Tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ... 46

3.7.1 Tilintarkastaja ... 46

3.7.2 Toiminnantarkastaja ... 48

4 Luottamusaseman väärinkäyttö rikoslaissa ... 52

4.1 Säännöksen tarkoitus ja suojan piiri ... 52

4.2 Vahinko seurauksena ... 55

5 Tahallisuus ... 58

5.1 Seuraustahallisuus ... 58

5.2 Pakkotilateko ... 61

5.3 Tarkoitustahallisuus ... 62

5.4 Olosuhdetahallisuus ... 63

5.5 Selonottovelvollisuus ... 65

5.6 Kieltoerehdys ... 68

6 Teko ja laiminlyönti ... 70

6.1 Aktiivinen teko ... 70

6.2 Laiminlyönti... 71

6.2.1 Laiminlyönnistä yleisesti ... 71

6.2.2 Epävarsinainen laiminlyöntirikos ... 72

6.2.2 Varsinainen laiminlyöntirikos ... 73

7 Luottamusaseman väärinkäytön suhde muihin rikostunnusmerkistöihin ... 76

7.1 Yleissäännös ... 76

7.1.1 Toissijaisuus... 76

7.1.2 Kavallus ... 77

7.1.3 Petos ... 79

7.1.4 Tilintarkastusrikos ... 79

7.2 Konkurrenssikysymykset ... 80

7.2.1 Konkurrenssi ... 80

7.2.2 Lainkonkurrenssi ... 81

7.2.3 Rikosten yksiköinti ... 84

8 Osallisuus ... 86

8.1 Tekijäpiiri ... 86

8.2 Erikoisrikos ... 87

8.3 Avunanto ... 89

8.4 Yllytys ... 91

8.5 Rikoskumppanuus ... 92

8.6 Oikeushenkilön puolesta toimiminen ... 94

8.7 Syyteoikeus ja sen vanhentuminen ... 96

9 Lopuksi ... 98

Lähteet

Kirjallisuus

Anttila, Inkeri, Varsinaisesta epärehellisyysrikoksesta RL 38 luv. 1 §:n mukaan. Rikosoikeudellinen tutkimus. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 29. Suomalainen lakimiesyhdistys 1948.

Bäcklund, Agneta – Johansson, Stefan – Trost, Hedvig –Träskman, Per Ole –Wennberg, Suzanne – Wersäll, Fredrik, Brottsbalk, En kommentar. NJ Lagkommentarer. Juno Version 18. Publicerad digitalt 2021-06-02. [https://juno-nj-se.ezproxy.uef.fi:2443/b/documents/3564770?dq=trolös-

het%20mot%20huvudman%20#BOOKPART9789139313793CHAPTER3_COMM101]. (22.9.2021) (Bäcklund ym. 2021)

Gardiner, Simon – O´Leary, John – Welch, Roger – Boyes, Simon – Naidoo, Urvasi, Sports Law. Fourth Edition. Taylor&Francis Group London and New York 2012. (Gardiner ym. 2012)

Frände, Dan, Missbruk av förtroendeställning (SL 36:5) och trolöshet mot huvudman (BrB 10:5) – Några jämförelser, teoksessa Festskrift till Madeleine Leijonhufvud, Norée, Annika (toim.) – Sitte- Durling, Catarina (toim.) – Zila, Josef (toim.) – Wennberg, Suzanne (toim.). Norstedts Juridik 2007, s.

71–80.

Frände, Dan, Onko viimeinen sana sanottu olosuhdetahallisuudesta? Defensor Legis N:o 2/2010, s.

157–165.

Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Edita Publishing Oy 2012.

Frände, Dan – Wahlberg, Markus, Omaisuus- ja varallisuusrikokset, s. 517–537 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskei- set rikokset. 4. uudistettu painos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2020. (Frände–Wahlberg 2020)

Hakamies, Kaarlo, Petos ja muu epärehellisyys, Petosrikokset, Luottamusaseman väärinkäyttö, 2019, teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Maja- nen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Ri- kosoikeus. Alma Talent Fokus -palvelu. Helsinki 2014 –. (Hakamies 2019)

Halila, Heikki, Politiikkaa juridiikan kahleissa. Yhdistys- ja eduskuntavaalilainsäädäntö politiikan ku- vastimessa. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1991.

Halila, Heikki, Toimivaltajako yhdistyksissä. Suomalainen lakimiesyhdistys 1993.

Halila, Heikki, Yhdistyksen vastuu sen jaoston ottamasta luotosta KKO 1999:85, teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/1999, 20.10.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007–.

Halila, Heikki, Yhdistyksen hallituksen vahingonkorvausvastuu KKO 2001:111, teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/2001, 27.10.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007–.

Halila, Heikki – Norros, Olli, Urheiluoikeus. Alma Talent. Helsinki 2017.

Halila, Heikki – Tarasti, Lauri, Yhdistysoikeus. Alma Talent 2017.

Hirvonen, Markku – Määttä, Kalle, Harmaa talous ja talousrikollisuus – ilmenemismuodot ja torjunta.

Edita Publishing Oy, Keuruu 2018.

Hemmo, Mika, Sopimusoikeus I. Toinen, uudistettu painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003a)

Hemmo, Mika, Sopimusoikeus II. Toinen painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003b)

Hemmo, Mika, Vahingonkorvausoikeus. Alma Talent Oy 2005.

Hemmo, Mika, Sopimusoikeuden oppikirja. Talentum 2008.

Hemmo, Mika – Hoppu, Kari, Sopimusoikeus. 3.5.2021. Alma Talent Fokus päivittyvät -palvelu 2006–.

Honkasalo, Brynolf, Suomen rikosoikeus. Erityinen osa. Ensimmäisen osan toinen jakso. Varallisuus- rikokset. Hämeenlinna 1964.

Jareborg, Nils, Allmän kriminalrätt. Tredje tryckningen 2005. Iustus Förlag, Uppsala 2001.

Kallio, Heikki, Kieltoerehdyssäännös ja sen soveltaminen korkeimmassa oikeudessa. Edilex artikkelit 2016/9. Julkaistu 12.5.2016. [www.edilex.fi/artikkelit/16498.pdf]

Kallio, Heikki, Toissijaisuuslausekkeet rikoslaissa. Defensor Legis N:o 1/2018, s. 19–36.

Kallio, Heikki, Valvonta- ja suojeluvastuun laiminlyönti yksityisissä hoiva- ja päiväkodeissa. Lakimies 1/2021, s. 36–56.

Kolehmainen, Antti, Tutkimusongelma ja metodi lainopillisessa työssä, Miettinen, Tarmo (toim.), Oi- keustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex-sarja 2015/29, 30.6.2015. [https://www.edilex.fi/artikkelit/15461]

Koponen, Pekka, Tahallisuudesta talousrikoksissa teoksessa Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen vuo- sikirja, Oikeustiede-Jurisprudentia XXXV (2002), s. 235–342.

Koponen, Pekka, Tekijäasema kirjanpitorikoksessa KKO 2001:86, teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/2001, 20.10.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007–.

Koponen, Pekka, Yksi vai useita rikoksia – rikosten yhtymisestä. Defensor Legis N:o 4/2015, s. 609–

625.

Korkka-Knuts, Heli – Helenius, Dan – Frände, Dan, Yleinen rikosoikeus. Otavan Kirjapaino Oy 2020.

Koskinen, Pekka, Rikosoikeuden yleiset opit ja rikosvastuun perusteet, teoksessa Lappi-Seppälä, Ta- pio – Hakamies, Kaarlo – Helenius, Dan – Koskinen, Pekka – Majanen, Martti – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo – Nuutila, Ari-Matti – Ojala, Timo – Rautio, Ilkka, Rikosoikeus. Alma Talent Fokus -pal- velu. Helsinki 2014 –.

Koskinen, Seppo – Öhman, Hanna-Kaisa, Työnantajan sidonnaisuudesta edustajansa tekemään työ- sopimukseen. Edilex artikkeli 2005, 23.11.2005. [https://www.edilex.fi/artikkelit/2728.pdf]

Kröger, Tarja – Tiitinen, Kari-Pekka, Työsopimusoikeus. Talentum 2012.

Kukkonen, Reima, Laiminlyönnillä toteutettavan avunannon rangaistavuus KKO 2014:22, teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein I/2014, 10.11.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007–.

Kukkonen, Reima, Velallisen rikokset ja rikoskonkurrenssi osa II, analyysi velallisen epärehellisyyden ja velallisen petoksen tunnusmerkistöistä rikoskonkurrenssin näkökulmasta. Referee-artikkeli. De- fensor Legis N:o 1/2015, s. 19–37.

Kyläkallio, Juhani – Iirola, Olli – Kyläkallio, Kalle, Osakeyhtiö I-II. Edita Publishing Oy. Keuruu 2020.

Laaksonen, Lasse, Yhdistysoikeus, teoksessa Lydman, Kari – Kemppinen, Seppo – Laaksonen, Lasse – Lahti, Ilkka, Yhdistys ja säätiö, Oikeudelliset kysymykset, tilinpäätös, verotus ja hallinto. Tietosa- noma Oy 2018.

Lahti, Raimo, Lainkonkurrenssista. Lakimies 1968, s. 709–737.

Lahti, Raimo, Talousrikosoikeuden yleisistä opeista, s. 3–28, teoksessa Lahti, Raimo – Koponen, Pekka (toim.) Talousrikokset. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 2007.

Maijala, Terhi, Huolellisuusvelvollisuus säätiössä. Alma Talent Oy, Helsinki 2021.

Matikkala, Jussi, Tahallisuudesta rikosoikeudessa. Vammala 2005.

Matikkala, Jussi, KKO 2006:64 – Tahallisuus ja huumausaineen laatu. Lakimies 2007, s. 109–118.

Melander, Sakari, Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tietosanoma 2016.

Merikoski, Veli – Kurkela, Pentti, Yhdistyslainsäädäntö selityksineen. Toinen, täydennetty painos.

Werner Söderstöm Osakeyhtiö. Porvoo 1955.

Muukkonen, Matti, Yhdistysoikeuden perusteet. Edita Publishing Oy 2008.

Muukkonen, Matti, Yhdistymisvapaus ja yhdistysoikeuden järjestelmä. Väitöskirja Itä-Suomen yli- opisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta 2012. Edilex Kirjat 2012, 18.1.2012.

[https://www.edilex.fi/lakikirjasto/8545]

Määttä, Kalle, Yritysoikeus yritystoiminnan suunnittelussa. Edita Publishing Oy 2005.

Määttä, Tapio, Metodinen pluralismi oikeustieteessä – Ympäristöoikeudellisen tutkimuksen suun- taukset ja menetelmät, s. 135–222, Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikke- leita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [https://www.edilex.fi/kirjat/16170]

Nuolimaa, Risto, Kirjallisuutta, Helminen, Sakari: Osakeyhtiön yhtiöjärjestys, väitöskirja-arvostelu.

Lakimies 1/2007. s. 133–143.

Nuutila, Ari-Matti, Rikoslain yleinen osa. Lakimiesliiton kustannus 1997.

Paanetoja, Jaana, Talkootyö työoikeuden näkökulmasta. Edilex artikkelit 2019/31, 22.8.2019.

[https://www.edilex.fi/artikkelit/19979]

Riitesuo, Risto, Erottaminen ja kurinpito yhdistyksissä. Kauppakaari, Lakimiesliiton Kustannus Hel- sinki 2001.

Riitesuo, Risto, Yhdistyksen kokousmenettely. Talentum Helsinki 2004.

Saarnilehto, Ari – Annola, Vesa, Sopimusoikeuden perusteet. Alma Talent 2018.

Sajama, Seppo, Argumentaatio oikeustieteellisessä tutkimuksessa, s. 24–50, teoksessa Miettinen, Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaati- muksista, metodista ja arvostelusta. Edilex Kirjat 16.2.2016. [www.edilex.fi/kirjat/16170]

Sundberg, Jan, Puolueiden organisaatiot ja suhteet etujärjestöihin, s. 61–84, taoksessa Paloheimo, Heikki – Raunio, Tapio (toim.), Suomen puolueet ja puoluejärjestelmä. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki 2008.

Tapani, Jussi, Luottamusaseman väärinkäyttö. Defensor Legis N:o 4/2008, s. 453–471.

Tapani, Jussi, Olisiko nyt sanottu viimeinen sana olosuhdetahallisuuden alarajasta? – KKO 2012:66 ja seksuaalipalveluiden ostamisen rangaistavuus. Defensor Legis N:o 5/2012, s. 607–617.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Hyttinen, Tatu, Rikosoikeuden yleinen osa, vastuuoppi. Alma Talent 2019.

Tapani, Jussi, Talousrikokset, s. 794–806 teoksessa Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. 4. uudistettu painos. Ota- van Kirjapaino Oy, Keuruu 2020.

Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti, Rikosoikeus, Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. Alma Talent 2011.

Timonen, Pekka, Osakeyhtiön edustaminen ja sopimuksen syntyminen KKO 2011:21, teoksessa Ti- monen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein I/2011, 27.10.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007–.

Tolvanen, Matti, Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus, Miettinen Tarmo (toim.), Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista ja arvostelusta. Edilex Ar- tikkelit 2015/11. [www.edilex.fi/artikkelit/15037]

Utriainen, Terttu, Luottamusaseman väärinkäyttö (RL 36:5 §) asianajajarikoksena, s. 504–515, teok- sessa Asianajajan työkentältä – Från advokatens arbetsfält, Suomen Asianajajaliitto. Helsinki 1994.

Vento, Harri, Kielletty ja sallittu menettely pankkitoiminnassa. Lakimies 4/1998 s. 539–567.

Viljanen, Pekka, Luottamusaseman väärinkäyttörikoksessa edellytetty vahinko KKO 2006:72, teok- sessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein, II/2006, 20.10.2021. Alma Talent Fokus - palvelu 2007. –.

Virtanen, Jussi, Kavalluksen ja luottamusaseman väärinkäytön yhtyminen KKO 2015:33, teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein, I/2015, 2.11.2021. Alma Talent Fokus -palvelu 2007. –.

Virallislähteet

HE 66/1988 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäi- sen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi.

HE 64/1988 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle yhdistyslaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 40/1990 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosten yhtymistä koskevan lainsäädännön uudista- misesta.

HE 95/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaksi lain- säädännöksi.

HE 309/1993 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttami- sesta.

HE 157/2000 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 44/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädän- nön uudistamiseksi.

HE 59/2002 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle työturvallisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 109/2005 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi.

HE 194/2006 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle tilintarkastuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädän- nöksi.

HE 267/2009 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yhdistyslain, tilintarkastuslain 57 §:n ja puo- luelain muuttamisesta.

HE 33/2016 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi yhdistyslain, yritys- ja yhteisötietolain 14 §:n sekä uskonnonvapauslain muuttamisesta.

LaVM 6/1990 vp, Lakivaliokunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksen johdosta rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutok- siksi.

LaVM 28/2002 vp, Lakivaliokunnan mietintö n:o 28 hallituksen esitys rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

LaVM 8/2010 vp, Lakivaliokunnan mietintö n:o 8 hallituksen esitys laeiksi yhdistyslain, tilintarkastus- lain 57 §:n ja puoluelain muuttamisesta.

Komiteanmietintö 1984:1, Yhdistyslakikomitean mietintö. Valtion painatuskeskus. Helsinki 1984.

Oikeusministeriö, Työryhmämietintö 2008:3, Yhdistyslain tarkistaminen. Helsinki 2008.

Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:22, Oikeushenkilön rangaistusvastuu – nyky- tila ja kehittämistarpeet. Oikeusministeriö, Helsinki 2020.

Internetlähteet Verkkosivustot

Helsingin Sanomat. Huotari, Päivi, HS vertaili: Yhdistysten jäsenmaksuille saa vastinetta, 25.2.2014.

[www.hs.fi/kuluttajat/art-2000002712368.html] (22.1.2021)

Patentti- ja rekisterihallitus. [https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistysrekisterintilastoja/luku- maaratyhdistysrekisterissajauskonnollistenyhdyskuntienrekisterissa.html] (27.11.2021)

Patentti- ja rekisterihallitus, [www.prh.fi/fi/uutislistaus/2021/P_23798.html] (19.8.2021)

Patentti- ja rekisterihallitus, [www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistysrekisterin_esittely.html]

(1.10.2021)

Tieteen termipankki. Toimintayksikkö. TEPA-termipankki (erikoisalojen sanasto- ja sanakirja⁠koko- elma) [https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/toimintyksikkö]. (19.8.2021)

Tieteen termipankki. Oikeusperiaate. [https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusperiaate]

(20.9.2021)

Tieteen termipankki. Asiamies. [https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:asiamies] (22.9.2021)

Tilastokeskus. StatFin, Suomen virallinen tilasto (SVT): Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset [verkkojul- kaisu]. ISSN=1798-6680. Helsinki: Tilastokeskus (1.10.2021) [http://www.stat.fi/til/syyttr/index.html]

(1.10.2021)

Yle.fi. Kotilainen, Virpi –Virranniemi, Greta, Uusi toiminnanjohtaja vei yhdistyksen rahat – ”En jaksa ymmärtää sellaista röyhkeyttä”, sanoo 87-vuotias entinen rahastonhoitaja. 20.8.2021.

[https://yle.fi/uutiset/3-12058966] (20.8.2021)

Oikeustapaukset Korkein oikeus

KKO 1978 II 73 KKO 1985 II 79 KKO 1995:172 KKO 1996:49 KKO 1996:87 KKO 1997:165 KKO 1998:54 KKO 1999:85 KKO 2001:86 KKO 2001:111 KKO 2005:144

KKO 2006:72 KKO 2006:92 KKO 2011:21 KKO 2014:7 KKO 2014:22 KKO 2015:13 KKO 2015:33 KKO 2015:34 KKO 2019:107 KKO 2021:7

Korkein hallinto-oikeus

KHO 29.9.2017, t. 4810, diaarinumero 1591/17

Hovioikeudet

Turun HO 7.9.2000, R 99/127, t. 1732 Helsingin HO 17.1.2014, R 13/1027, t.103

Rovaniemen HO 19.1.2001, R 99/671, RHO:2001:3, ratkaisu nro 41 Itä-Suomen HO 8.10.2019, R 19/2, t. 19/142793

Itä-Suomen HO 14.1.2020, R19/435, t. 20/101141

Vaasan HO 12.05.2020, R 18/1076, 117037, VaaHO:2020:6 Vaasan HO 25.11.2020, R 19/1047, 20/145457

Vaasan HO 8.5.2014, R 12/1227, t. 369

Työtuomioistuin TT 2014–183

LYHENNELUETTELO

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

KKO Korkein oikeus

MK maakaari 540/1995

OYL osakeyhtiölaki 624/2006

PL Suomen perustuslaki 731/1999

RL rikoslaki 39/1889

ROL laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

TSL työsopimuslaki 55/2001

TTL tilintarkastuslaki 1141/2015

TyEL työntekijän eläkelaki 395/2006

YhdL yhdistyslaki 503/1989

OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929

LaVM lakivaliokunnan mietintö

1 Johdanto

1.1 Tutkimusaiheen valinta ja tutkimuskysymyksen asettelu

Luottamusaseman väärinkäytöstä annettiin tuomio kaikissa Suomen käräjäoikeuksissa ja hovioi- keuksissa ensimmäisenä oikeusasteena seitsemässä tapauksessa vuonna 2019 ja viidessä tapauk- sessa vuonna 2020.¹ Luottamusaseman väärinkäytöstä löytyy vuodesta 1995 lähtien neljä korkeim- man oikeuden ratkaisua, joista tuorein on vuodelta 2015. Suomessa oli 31.10.2021 rekisteröityjä yh- distyksiä 107 657 kappaletta.² Patentti- ja rekisterihallitus jakaa yhdistykset yhdeksään luokkaan, joista suosituimpia ovat kulttuuriala sekä urheilu ja liikunta. Seuraavaksi tulevat poliittiset yhdistyk- set sekä ammattiin ja elinkeinoon liittyvät yhdistykset.³ Valtaosa yhdistyksistä on erilaisia liittoja ja niihin kuuluvia jäsenyhdistyksiä.⁴ Päivi Huotari on vuonna 2014 Helsingin Sanomissa julkaistussa ju- tussa Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä saamiinsa tietoihin pohjautuen arvioinut, että näissä yhdistyksissä on arviolta 15 miljoonaa jäsentä.⁵ Tarkkoja tietoja yhdistysten kokonais- jäsenmääristä ei ole, sillä yhdistysten ei tarvitse ilman eri syitä ilmoittaa jäsenmääriään viranomai- sille.

Monet, varsinkin harrastetoimintaan keskittyvät yhdistykset toimivat pitkälti vapaaehtoisvoimin, ja vain harvalla yhdistystoimijalla on lainopillista osaamista. Esimerkiksi urheilujärjestöissä lainoppia

1 Tilastokeskus,Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset. Tilastokeskuksen kategoriassa on listattu Suomen käräjäoi- keuden tuomiot sekä hovioikeuden ensimmäisenä tuomioistuimena antamat tuomiot. Vuonna 2019 ja 2020 kaikki annetut tuomiot annettiin käräjäoikeuksissa. http://www.stat.fi/til/syyttr/index.html.

2 Patentti- ja rekisterihallitus, https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistysrekisterintilastoja/lukumaaratyh- distysrekisterissajauskonnollistenyhdyskuntienrekisterissa.html

3 Patentti- ja rekisterihallitus, https://www.prh.fi/fi/uutislistaus/2021/P_23798.html.

4 HE 64/1988 vp, s. 7.

5 Helsingin Sanomat 25.2.2014, HS vertaili: Yhdistysten jäsenmaksuille saa vastinetta - Kuluttaja | HS.fi.

https://www.hs.fi/kuluttaja/art-2000002712368.html.

koskeva osaaminen jää helposti toiminnassa korostettavan tehokkuuden ja ammattimaisuuden jal- koihin.⁶ Luottamusaseman väärinkäytöstä kuitenkin harvemmin käräjöidään. Henkilö saattaa olla vahingonkorvausvastuussa yhdistykselle aiheuttamansa vahingon suhteen jo esimerkiksi sopimuk- sen, yhdistysoikeuden tai työoikeuden lainsäädännön perusteella, ja yhdistyksille mahdollisesti ai- heutuneet taloudelliset vahingot tulevat korvatuiksi sitä kautta. Tarvittaessa yhdistyksissä hoidetaan ilmenevät väärinkäytökset muilla kuin rikosoikeuden keinoin, sillä yhdistyksillä ei ole taloudellisia resursseja tai ainakaan niitä ei haluta käyttää aikaa ja rahaa vievään rikosprosessiin. Oikeudenkäyn- nistä voi aiheutua yhdistyksen varallisuuteen nähden kohtuuttoman suuri kustannus, jolloin proses- siin lähtemisestä tulee olla yhdistyksen kokouksen päätös, joka sekin voi vaikuttaa käräjöintihaluk- kuuteen.⁷

Hallituksen esityksessä (HE 66/1988) lähdetään siitä, että luottamusaseman väärinkäytös -säännöstä sovellettaisiin vain sellaiseen luottamusaseman väärinkäyttöön, joka ei tule arvioiduksi minkään muun rikossäännöksen pohjalta. Syitä siihen, että säännökseen harvemmin vedotaan, ovat tiedon puute tai se, että ei osata hahmottaa tilanteita, joihin säännös soveltuisi. Voi olla myös niin, että ai- heutunut vahinko on vaikeasti mitattavissa tai vaikutuksiltaan niin vähäinen, ettei toimiin ryhdytä.

Jos kuitenkin käy niin, että henkilö aiheuttaa taloudellista tai oikeudellista vahinkoa, jota ei voi ra- hassa mitata, säännökselle on tarvetta.⁸ Vaikka käytännön oikeuselämän kannalta säännös on var- sin vähämerkityksellinen, olen oman yhdistystoimintani pohjalta havainnut, että usein toiminnassa mukana olevilla henkilöillä ei ole oikeaa tai riittävää käsitystä toimivallastaan ja yhdistysoikeudelli- sesta asemastaan yhdistyksessä. Yhdistystoiminnassa mukana olevien henkilöiden suuri joukko

6 Halila – Norros 2017, s. 72.

7 Ks. KKO 1985 II 79. Tapauksessa hallituksen todettiin ylittäneen toimivaltansa, kun se ei ottanut huomioon asianajajan palkkaamisessa sitä, että toimenpiteestä seurasi yhdistyksen varallisuuteen nähden kohtuutto- man suuri menoerä eikä jutussa menestyminen olisi ollut yhdistykselle ja sen jäsenistölle taloudellisten tai muiden seikkojen vuoksi erityisen tärkeää. Yhdistyksen edustaminen ei välttämättä olisi vaatinut asianajajan osaamista. Ks. Halila–Tarasti 2017, s. 513.

8 Hakamies 2019, Rikosoikeus, II rikoslajit, 24. RL 36: Petos ja muu epärehellisyys, Luottamusaseman väärin- käyttö (RL 36:5).

mahdollistaa sen, että usealla ihmisellä on mahdollisuus syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön toimiessaan yhdistyksissä luottamusasemassa tai toimihenkilöinä.

Lainsäädännössä ja yhdistyksen sisällä löyhästi määritellyt tai määrittelemättömät henkilöiden vas- tuut ja velvollisuudet ovat omiaan aiheuttamaan hankalia tulkintaongelmia henkilön ylittäessä kom- petenssinsa tai laiminlyömällä tehtävänsä. ”Monessa yhdistyksissä on usein vain yksi henkilö, joka toimii liian itsenäisesti päätöksiä tehdessään. Vastuuta ei ole hajautettu niin, että muut pystyisivät valvomaan hänen toimintaansa,” sanoo rikoskomisario Toni Peuha Sisä-Suomen poliisilaitokselta.

Luottamusasemassa oleva henkilö on hoitanut tehtäviä ilman riittävää valvontaa ja häneen on soke- asti luotettu, jolloin luottamusaseman väärinkäyttö on mahdollistunut.⁹

Yhdistykset voidaan jaotella esimerkiksi rekisteröityihin ja rekisteröimättömiin yhdistyksiin sen pe- rusteella, onko niitä merkitty Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään yhdistysrekisteriin. Yhdis- tysrekisteriin merkityt yhdistykset ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka saavat rekisteröinnillä oikeus- toimikelpoisuuden. Yhdistysrekisteri on yleiseen käyttöön tarkoitettu julkinen rekisteri, johon merki- tään esimerkiksi yhdistyksen säännöt ja nimenkirjoittajat.¹⁰ Rekisteröimättömät yhdistykset eivät ole oikeustoimikelpoisia. Yhdistys, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuksia eikä kantaa tai vastata (yhdistyslaki (503/1989), YhdL 58.1 §). Henkilöt, jotka teke- vät tai päättävät rekisteröimättömien yhdistysten puolesta oikeustoimia, vastaavat niistä henkilö- kohtaisesti ja yhteisvastuullisesti (YhdL 58.2 §). Koska rekisteröimättömiä yhdistyksiä ei merkitä yh- distysrekisteriin, niiden toiminnasta ei ole saatavilla luotettavaa tietoa. Rekisteröimättömien yhdis- tysten toimintaan sovelletaan vain osaa yhdistyslain säännöksistä,¹¹ joten tässä tutkimuksessa ei kä- sitellä rekisteröimättömien yhdistysten parissa toimivien asemaa. Yhdistyslaki ei koske myöskään taloudellisia yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on voiton tai muun taloudellisen edun hankkiminen

9 Kotilainen–Virranniemi 2021, Yle.fi. yle.fi/uutiset/3-12058966, https://yle.fi/uutiset/3-12058966.

10 Patentti- ja rekisterihallitus, Yhdistysrekisterin esittely. www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/yhdistysrekisterin_esit- tely.html, PRH - Yhdistykset - Yhdistysrekisterin esittely.

11 Soveltuvin osin mitä YhdL 1–5, 10, 11, 43, 44, 60 ja 62 §:ssä on säädetty. Sekä 58 ja 59 §:t.

kyseiseen yhteisöön osalliselle taikka jonka tarkoitus tai toiminnan laatu on pääasiassa taloudelli- nen.¹² Taloudellisten yhdistysten toimintaan sovelletaan muuta lainsäädäntöä taikka joissain ta- pauksissa ne voivat olla lailla sääntelemättömiä. Tässä tutkimuksessa niihin paneuduta. Myöskin jul- kisoikeudelliset yhdistykset rajataan tämän tutkimuksen ulkopuolelle, sillä niihin ei sovelleta yhdis- tyslakia niiden julkisoikeudellisen luonteensa vuoksi.

Yhdistysoikeus on varsin kansallinen oikeudenala, Suomen yhdistyslakia vastaavaa lainsäädäntöä ei löydy muista Skandinavian maista. Vaikutteita Suomen yhdistysoikeuteen on tullut pohjoismaiden lisäksi saksalaisesta oikeuskulttuurista, jossa yhdistystoiminta on yhteiskunnallisena ilmiönä paljolti samanlaista kuin Suomessa. Muun muassa Saksassa, Sveitsissä, Kreikassa, Espanjassa ja Belgiassa on käytössä järjestelmä, jossa yhdistysoikeudesta on yksityiskohtaista lainsäädäntöä, jossa säännel- lään sekä yhdistysten sisäistä että ulkoista toimintaa. Ranskassa ja Itävallassa yhdistysten toimintaa säännellään lainsäädännöllä ulospäin, mutta muutoin sisäinen toiminta jää sääntöjen varaan.

Ruotsi, Norja ja Tanska kuuluvat maihin, joissa ei ole yleistä lainsäädäntöä aatteellisista yhdistyk- sistä.¹³ Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa yhdistysoikeus on saanut paljon enemmän vaikutteita työ- oikeudesta, kuin mitä suomalaisessa oikeuskäytännössä.¹⁴ Suomessa yhdistyksen jäseneksi ei tulla ilman jäseneksi aikovan aktiivista toimintaa, näin ei ole esimerkiksi Ruotsissa.¹⁵ Saksassa taas poliit- tiset puolueet eivät kuulu yhdistyslain soveltamisalan piiriin, toisin kuin Suomessa ne kuuluvat.¹⁶ Tässä tutkimuksessa ei yhdistysoikeuden kansallisen luonteen vuoksi tehdä oikeusvertailua.

Käsittelen tutkimuksessani rikoslain (39/1889, RL) 36 luvun 5 §:n soveltamisalaa rekisteröidyissä yk- sityisoikeudellisissa aatteellisissa yhdistyksissä. Kuka voi olla luottamusasemassa ja milloin hän voi syyllistyä rikoslain 36 luvun 5 §:n mukaiseen luottamusaseman väärinkäyttöön? Pohdin sitä, miten

12 Halila–Tarasti 2017, s. 70.

13 Komiteamietintö 1984:1, s. 57.

14 Halila 1993, s. 224.

15 Halila 1991, s. 36.

16 Komiteamietintö 1984:1, s. 70.

osallisuusvastuu, tahallisuus ja konkurrenssikysymykset näyttäytyvät luottamusaseman väärinkäy- tössä.

1.2 Tutkimusmetodi ja lähteet

Oikeustiedettä kutsutaan tulkintatieteeksi. Oikeutta voidaan tutkia monista eri lähtökohdista, jolloin se, mitä haetaan vaikuttaa siihen, miten asioita tutkitaan. Oikeustiedettä voidaan tutkia esimerkiksi kriittisesti, sääntelyä kehittävästi, systematisoiden tai vaikkapa oikeusteoreettisesti empiriaan tukeu- tuen. Lainopilla tarkoitetaan voimassa olevan oikeuden tulkintaa ja systematisointia.17 Tutkimuksen tiedonintressi on laintulkinnallinen, ja tutkielma on tehty vallitsevan lainopin mukaisesti.18 Metodina on käytetty lainopillista näkökulmaa. Tutkimuksen kohteena on rikoslain 36 luvun 5 § säännös luot- tamusaseman väärinkäytöstä ja aiheeseen liittyvät oikeustapaukset sijoitettuna yhdistysoikeuskon- tekstiin. Rikosoikeudellinen materiaalin on jäsennetty yhdistysoikeudelliseen kehikkoon. Systemati- soinnilla eli erilaisia järkeviä kannanottoja jäsentämällä rikosoikeuden yleisiä oppeja noudattaen ja pääasiassa lain sanamuodon mukaisella tulkinnalla on tuotettu luottamusaseman väärinkäyttö -nor- mista helppokäyttöinen lainsoveltamista välittömästi palvelevan tutkimus. Rikosoikeuden yleisiin op- peihin kuuluvat säännöt, jotka ovat yhteisiä kaikille rikoslajeille, kuten rikosoikeudelliset periaatteet, teoriat, käsitejärjestelmä, oikeuslähdeoppi ja oikeudelliset metodit.¹⁹

17 Määttä 2016, s. 148.

18 Kolehmainen 2015, Edilex 2015/29, s. 2.Vallitsevassa lainopissa huomio kohdistuu siihen, miten oikeus on tosiasiallisesti toteutunut ja miten se tulee myös tulevaisuudessa todennäköisesti toteutumaan.

19 Tolvanen 2015, s. 2.

Tutkimuskysymystä on käsitelty käyttäen apuna Savignyn neljää kaanonia eli tulkintasääntöä,²⁰ jotka muodostavat oikeudellisen tulkinnan kivijalan vielä tänä päivänäkin.²¹ Sanamuodonmukaisella tul- kinnalla on selvitetty se, mitä rikosoikeudessa merkitsee se, kun puhutaan luottamusasemasta sekä sen väärinkäytöstä. Milloin henkilö voi yhdistyksessä toimiessaan olla luottamusasemassa ja miten hän toimii väärinkäyttäessään luottamusasemaansa. Säännös sisältää käsitteen luottamusasema, jonka määrittämiseen ei rikoslaissa ole lähdetty. Työntekijän eläkelain (395/2006, TyEL) 8 §:ssä luot- tamustehtävänä pidetään tehtävää, johon luottamustehtävää hoitava henkilö on valittu määräajaksi tai toistaiseksi edustamaan tiettyä yhteisöä, henkilöjoukkoa tai asiantuntemusta ja jossa hän ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä toimi yrittäjän eläkelaissa tarkoitettuna yrittäjänä. Luottamusasemassa voi olla niin työ- ja virkasuhteessa kuin myös luottamustehtävää hoitaessaan. Käsitteenä luottamus- asema on varsin laaja ja se voi tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Sama pätee väärinkäyttää -ver- biin. Määrittelemättömille käsitteille on annettava asiayhteyteen sopiva merkitys. Sanamuodonmu- kainen tulkinta on tekstuaalista tulkintaa, jossa lähteinä toimivat säädöstekstit. Koska suoraa seli- tystä käsitteen merkitykselle ei voida antaa, on tulkintaa laajennettava lähtökohtaisesti ensisijaisena tulkintamuotona käytettävän sanamuodonmukaisen tulkinnan ulkopuolelle.

Geneettistä eli lainsäätäjän tahtoon perustuvaa tulkintaa käyttäen selvitetään se, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut säätäessään säännöksen luottamusaseman väärinkäytöstä. Mitä oikeushyvää on pyritty suojaamaan ja minkälaisin keinoin. Lähteenä tähän on käytetty hallituksen esityksiä ja valiokuntien mietintöjä. Systemaattisella eli tavoitteellisella tulkinnalla pyritään siihen tulkintakannanottoon, joka vastaa seurauksiltaan parhaiten säännöksen tavoitteita ja tarkoitusta. Apuna tässä prosessissa käy- tetään säädöstekstien ja hallitusten esityksien lisäksi oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta vallitse- van oikeuslähdeopin puitteissa. Tutkimuksessa tulkitaan oikeuslähdeopin periaatteita noudattaen

20 Friedrich Carl von Savigny oli saksalainen 1800-luvun oikeustieteilijä, joka teoksessaan System des heutigen römischen Rechts, Bd. 1, Berlin 1840, sivuilla 213–214 esittelee neljä klassista tulkintasääntöä, jotka ovat sa- namuodon mukainen tulkinta, lainsäätäjän tahtoon perustuva geneettinen tulkinta, oikeusjärjestelmän kohe- renssia korostava systemaattinen tulkinta ja yhteiskunnallista hyötyä korostava teleologinen tulkinta.

21 Sajama 2016, s. 25.

eri oikeusasteiden tuomioita, miten lakia on sovellettu ja miten laintulkintaratkaisut on perusteltu yhdistysten toiminnassa mukana olevien jäsenten, hallituksen, yhdistyksen nimenkirjoittajien, toimi- henkilöiden ja muiden valtuutettujen ja henkilöiden rikosoikeudellisen vastuun perusteella.

Suomen perustuslain (731/1999, PL) 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohet- kellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Säännös kattaa myös sen, että rikoksesta ei saa tuomita an- karampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty. Rikoslain 3:1:n laillisuusperiaate poik- keaa perustuslain säännöksestä sanamuodoltaan, mutta sanamuodon mukaisista lievistä eroista huolimatta säännöksillä on sama tarkoitus.²² Perustuslain ja rikoslain lisäksi laillisuusperiaatteesta säädetään myös kansainvälisesti Suomea sitovissa kansainvälisissä määräyksissä, Euroopan ihmisoi- keussopimuksen 7 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ansiosta rikosoikeus on korostetun lakisidonnaista. Rikosoikeudessa tulkinnan tulee perustua aina eduskuntatasoiseen lakitekstiin.²³ Rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen si- sältyy epätäsmällisen rikoslain kielto, joka tarkoittaa, että rikostunnusmerkistöt tulisi kirjoittaa mah- dollisimman tarkkarajaisiksi.²⁴ Luottamusaseman väärinkäyttö -normin käyttö yhdistystoiminnassa on sidoksissa yhdistysoikeutta sääntelevään aineelliseen lainsäädäntöön, jolloin rikostunnusmerkis- tön ulottuvuuden rajoja täytyy punnita säännöksellä suojeltavien oikeushyvien sekä tekojen toimin- taympäristöä koskevan käsitteistön kautta.

Luottamusasema -käsite määritellään yhdistysoikeudessa yhdistyslain ohella myös lakia alempitasoi- sia lähteitä apuna käyttäen. Korkein oikeus, jonka ratkaisuja prejudikaatteina on luottamusaseman väärinkäyttöä koskevissa tapauksissa annettu varsin harvoin, täsmentää ratkaisuillaan lakitekstiä ja lain soveltamista. KKO:n ratkaisukäytännön suppeuden takia huomiota on annettu myös hovioikeuk- sien lainvoimaisille ratkaisuille. Yhdistysoikeudessa merkitystä on annettava myös yhdistysoikeuden

22 Frände 2012, s. 28, Melander 2016, s. 42.

23 Melander 2016, s. 42, Tapani–Tolvanen-Hyttinen 2019, s. 115, Korkka-Knuts–Helenius–Frände 2020, s. 39

24 Lahti 2007, s. 8.

ideologista arvoperustaa kuvaaville oikeusperiaatteille. Oikeusperiaatteet yhdistysoikeudessa ovat oikeusjärjestykseen kuuluvia arvosidonnaisia, lainsoveltajaa velvoittavia normeja, joiden oikeudelli- nen merkitys perustuu niiden institutionaaliseen tukeen ja yhteisölliseen hyväksyntään.²⁵ Yhdistysoi- keuden ytimeen kuuluu ajatus yhteisen aatteellisen tavoitteen ja päämäärän eteen tehtävästä työstä vapaassa kansalaisyhteiskunnassa.²⁶ Oikeusperiaatteen tulkinta vaihtelee sen luonteen perusteella, joitakin sovelletaan koko yhdistysoikeutta silmällä pitäen ja joitakin vain tiettyyn menettelytapaan liit- tyen. Osaa periaatteista sovelletaan vähemmän ja osaa enemmän. Halila lukee yhdistysoikeuden pe- riaatteiksi positiivisen- ja negatiivisen yhdistymisvapauden, yhdistymisautonomian, jäsenten yhden- vertaisuuden ja kansanvaltaisuuden.²⁷ Muukkonen lisää yhdistysoikeuden periaatteisiin vielä lojali- teettiperiaatteen.²⁸

25 Tieteentermipankki, https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:oikeusperiaate, Oikeustiede:oikeusperi- aate – Tieteen termipankki.

26 Muukkonen 2008, s. 286.

27 Halila 1993, s. 273–274.

28 Muukkonen 2008, s. 285.

2 Yhdistysoikeuden sääntelykehikko

2.1 Lainsäädäntö

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle yhdistymisvapauden (PL 13). PL 13.2 §:n mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Yhdistysauto- nomia eli yhdistyksen itsemääräämisoikeus tarkoittaa käytännössä sitä, että yhdistyksellä on lain sallimissa rajoissa oikeus itse valita jäsenensä, päättää sääntönsä ja se, että julkinen valta eikä mi- kään muukaan julkinen taho voi määrätä asiakysymyksissä yhdistyksen päätösten sisältöä.²⁹ Yhdis- tysoikeudessa on erityispiirteenä sääntöjen poikkeuksellisen vahva asema ja se, etteivät lain tulkin- taongelmat päädy kovinkaan usein tuomioistuimen arvioitaviksi.³⁰ Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut jättää mahdollisimman pitkälle yhdistysten itsensä päätettäväksi se, miten he toimintansa jär- jestävät yhdistysten itsemääräämisoikeuden rajoissa.³¹ Yhdistysten toimintaan liittyy kuitenkin julki- nen intressi niiden toteuttaessa sanan-, kokoontumisen- ja mielipiteenvapautta yhteiskunnassa ja yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi on tarpeen asettaa tietyt raamit myös yhdistysten toiminnalle.³²

Yhdistymisvapauteen kuuluvilla klassisilla vapausoikeuksilla, sanan- ja kokoontumisenvapaudella on pohja myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18–19/1990) 11 artiklassa, joka takaa jokaiselle oikeuden rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Euroopan ihmisoikeustuomiois- tuin on antanut ratkaisuja yhdistymisvapautta koskien, kuitenkaan Suomea koskevia langettavia päätöksiä yhdistymisvapaudesta ei ole toistaiseksi annettu. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeus- kirja, Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus si- sältävät yhdistymisvapautta koskevaa lainsäädäntöä ja periaatteita.³³

29 Komiteamietintö 1984:1, s. 40–42, Halila 1993, s. 239–277, Muukkonen 2008, s. 288–289, Halila – Tarasti 2017, s. 42–44.

30 Muukkonen 2008, s. 30–31.

31 HE 64/1988 vp, s. 7.

32 Muukkonen 2008, s. 18–19.

33 Halila–Tarasti 2017, s. 54.

Yhdistyslaki säätelee rekisteröityjen aatteellisten yhdistysten toimintaa Suomessa.³⁴ Yhdistyslaki uu- distettiin vuoden 1984 alussa valmistuneen yhdistyslakikomitean mietinnön pohjalta (KM 1984:1) ja uusi laki astui voimaan vuoden 1990 alusta alkaen. Yhdistyslain valmistelu kesti verraten pitkään ja valmistelussa pyrittiin pitämään huoli siitä, ettei järjestöjen valtasuhteita eikä vakiintuneita toiminta- muotoja murrettu. Poliittiset puolueet ja työmarkkinain keskusjärjestöt ovat järjestäytyneet yhdis- tyksiksi ja mainituilla tahoilla oli vahva edustus yhdistyslakikomitean valmistellessa mietintöään.

Yhdistysten erilaisuus ja erimuotoisuus huomioon ottaen yhdistyslakiin haluttiin jättää yhdistyksille laaja valta itse päättää niille parhaiten sopivista toiminta- ja päätöksentekomuodoista.³⁵

Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen sitoumuksista vaan rekisteröidyn yhdistyksen puolesta toimineiden toimista on vastuussa yhdistys. Lainsäädäntö on yh- distysoikeudessakin keskeisin oikeuslähde, vaikka huomattava osa yhdistyslain säännöksistä onkin tahdonvaltaisia. Laista ei selviä tyhjentävästi se, mitkä säännöksistä ovat pakottavia eikä se, missä määrin tahdonvaltaisista säännöksistä voidaan poiketa.³⁶ Yhdistyslaki on yleislaki, joka säätelee sa- malla niin pienten harrastustoimintaan perustettujen yhdistysten kuin isojen valtakunnallisten liitto- jenkin toimintaa. Laki on joustava ja mahdollistaa poikkeamisen sen asettamista perussäännöksistä suurelta osin. Laissa on kuitenkin muun muassa yhdistyksen sääntöjä koskevia pakottavia määräyk- siä, jotka on otettava huomioon yhdistyksen toiminnassa. Yhdistyslain yleisluoteisuuden seurauk- sena merkitystä yhdistysoikeuden tulkinnassa on annettava myös lain esitöille ja oikeuskirjallisuu- delle.

34 Halila ja Tarasti jakavat yhdistykset yksityisoikeudellisiin aatteellisiin yhdistyksiin, julkioikeudellisiin aatteelli- siin yhdistyksiin, yksityisoikeudellisiin taloudellisiin yhdistyksiin ja julkioikeudellisiin taloudellisiin yhdistyk- siin. Myös sekatyyppisiä yhdistyksiä voi olla olemassa. Yhdistykset voivat olla myös rekisteröityjä tai rekiste- röimättömiä. Kts. Halila–Tarasti 2017, s. 18–20, myös Muukkonen 2008, s. 16–18.

35 Halila 1991, s. 35–36.

36 Halila–Tarasti 2017, s. 112.

2.2 Yhdistyksen säännöt

Yhdistyksen sääntöjen on oltava lainmukaiset ja täytettävä yhdistyslaissa niille asetetut vaatimukset.

Säännöissä voidaan määrätä mistä tahansa sisäistä toimintaa koskevasta asiasta, kunhan lakia ei rikota. Kunkin yhdistyksen säännöissä on määrättävä vain sitä kyseistä yhdistystä koskevista asi- oista, sääntöjen on oltava itsenäiset.³⁷ Säännöissä ei myöskään voida määrätä velvollisuuksia yhdis- tysten ulkopuolella toimiville, ne on laadittava yhdistyksen sisäistä toimintaa varten. Sääntöjä laadit- taessa olisi syytä pohtia toiminnan laajuutta ja yhdistyksen tarkoitusta ja niiden laadintaan olisi syytä panostaa. Usein säännöt laaditaan yhdistyksen perustamisvaiheessa, eikä toiminta välttä- mättä ole muodostunut sellaiseksi, kuin sen arveltiin muodostuvan. Toisaalta tiukat määräykset säännöissä saattavat aiheuttaa vaikeuksia tai vastaavasti luottamusaseman väärinkäytön kannalta löyhästi määritellyt toimivalta- ja tehtäväjaot voivat aiheuttaa ongelmia. Säännöt kirjoitetaan usein yhdistysrekisteristä saatavien mallisääntöjen tai muiden esimerkkien pohjalta, eikä oman yhdistyk- sen tilannetta osata niihin täsmällisesti sijoittaa. Toimivaltakysymykset jäävät määrittelemättä eikä tukea välttämättä saada lainsäädännöstäkään. Tällöin kärsijänä voi olla yhdistys itse.

Yhdistys voi laatia sääntöjen lisäksi sääntöjä alempiarvoisempia normeja, kuten äänestys- ja vaalijär- jestys, työjärjestys ja kurinpito-ohjesääntöjä.³⁸ Alempiasteisten normien on oltava yleisen kokouk- sen hyväksymiä ollakseen hyväksyttäviä tai niistä on määrättävä säännöissä.³⁹

Korkein oikeus on tapauksessa KKO 1997:165 todennut, että kun yhdistyksen säännöissä ei ollut kurin- pitoa koskevia määräyksiä, pelkkä yhdistyksen johtokunnan päätös ei oikeuttanut jäsenen määräämistä määräaikaiseen metsästyskieltoon.

37 Halila –Tarasti 2017, s. 110.

38 Halila – Tarasti 2017, s. 111.

39 Halila 1993, s. 321–331.

Yhdistyksen säännöistä säädetään YhdL 8 §:ssä. Yhdistys voidaan rekisteröidä vai silloin kun, sen säännöissä on yhdistyslain vaatima vähimmäissisältö. Pakollisten sääntömääräysten lisäksi sääntöi- hin kirjataan yleensä määräyksiä muista yhdistystä koskevista kysymyksistä. Säännöillä voidaan poi- keta siitä, mitä yhdistyslain tahdonvaltaisissa säännöksissä on säädetty mutta ne eivät saa olla risti- riidassa minkään pakottavan lainsäädännön kanssa.⁴⁰ Yhdistyslaki määrää säännöissä määrättävän yhdistyksen hallituksen jäsenten, yhdistyksen tilintarkastajien sekä toiminnantarkastajien lukumää- rän sekä toimikauden. Näiden toiminnasta on tarkempia määräyksiä yhdistyslaissa. Yhdistyksen säännöissä voidaan määrätä tarkemmin yhdistyksen henkilöstön asemasta. ⁴¹ Luottamusaseman väärinkäytön rangaistusvastuu voi perustua vain rikostunnusmerkistöön rikosoikeudellisen lailli- suusperiaatteen mukaisesti. ⁴² Yhdistysautonomiaan vedoten yhdistyksen säännöillä ei rikosoikeu- dellista vastuuta voida lisätä eikä poistaa. Yhdistyksen säännöissä ei voida esimerkiksi hallituksen puheenjohtajan yhdistyslain mukaista vastuuasemaan rajoittaa. Tarkoituksena on, että yhdistykset itse päättävät omien sääntöjensä tulkinnasta. On kuitenkin huomattava, että vaikka yhdistykset päättävät omien sääntöjensä tulkinnasta, ei erimielisyys sääntöjen tulkinnasta riitä pätemättömyys- perusteeksi eikä tuomioistuin ratkaise tulkinnan paremmuutta tai huonommuutta, vaan lain- ja/tai sääntöjen mukaisuutta.⁴³ Onko sääntöjä sitten yhdistysoikeudessa tulkittava sopimusoikeudellisin

40 HE 64/1988 vp. s. 27.

41 Muukkonen 2008, s. 219.

42 Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei teko- hetkellä ole säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty (PL 8 §), Rikokseen saa katsoa syylliseksi vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi (RL 3:1), rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ilmenee myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklassa.

43 Halila–Tarasti 2017, s. 14.

perustein vai yhdistysoikeudellisia periaatteita käyttäen, ei ollut tämän tutkimuksen aiheena ja vaa- tisi oman tutkimuskysymyksensä sen selvittämisestä lähtien, että ovatko säännöt sopimus vai ei.⁴⁴ Halila ja Tarasti pitävät oikeampana yhdistysoikeudellisia tulkintaperiaatteita.⁴⁵

Yhdistyksen säännöissä on määriteltävä yhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot. Tarkoituksella tar- koitetaan sitä päämäärää, jonka saavuttamista yhdistyksen toiminnalla tavoitellaan. Toimintamuo- dot ovat keinoja tarkoituksen saavuttamiseksi ja ne tulee määritellä ainakin keskeisten toiminta- muotojen osalta.⁴⁶ Näin ollen yhdistyksen tarkoitus ja toimintamuodot määrittävät myös sen pa- rissa toimivien luottamushenkilöiden toimivallan rajoja. Vastoin yhdistyksen säännöissä määrättyä tarkoitusta ei yhdistyksissä voida toimia. Yhdistys saa harjoittaa vain sellaista elinkeinoa tai ansiotoi- mintaa, josta on määrätty sen säännöissä tai joka muutoin välittömästi liittyy sen tarkoituksen to- teuttamiseen taikka jota on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena (YhdL 5 §). Mikäli yhdistys har- joittaa muuta taloudellista toimintaa, siitä olisi suositeltava ottaa nimenomainen maininta sen sään- nöissä määriteltyihin toimintamuotoihin. Yhdistysrekisteriin voidaan määrittää, että toimintaa voi- daan harjoittaa myös ”muilla samankaltaisilla tavoilla”. Tällöin esimerkiksi yhdistyksen koolla on merkitystä siihen, miten hyväksyttävänä taloudellista toimintaa voidaan pitää. Pienemmissä yhdis- tyksissä sallittu taloudellinen toiminta on pienimuotoisempaa, kun taas isommissa yhdistyksissä ta- loudellinen toiminta voi olla mittakaavaltaan suurempaa.⁴⁷ Yhdistyksen tarkoituksen toteutta- miseksi tulee valita sellaiset keinot, joilla sitä tarkoitusta pystytään toteuttamaan. Luottamusase- massa olevan toimivaltaa punnittaessa tulee kiinnittää huomiota myös yhdistyksen kokoon, resurs- seihin ja sen käytössä oleviin hyväksyttyihin toimintamalleihin.

44 Ks. Merikoski–Kurkela 1955 s. 37, myös Halila 1993, s. 322, Nuolimaa 2007, s. 137–138. Esimerkiksi Merikoski ja Kurkela puhuvat säännöistä sopimuksena yhdistyksen tarkoituksesta, toimintatavoista ja järjestysmuo- dosta. Nuolimaa pohtii tekstissään osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen luonnetta sopimuksena ja toteaa, että koska missään ei ole säädetty, että yhtiöjärjestys on sopimus, ei sitä voida varmasti sopimuksena pitää. Sa- maa pohdintaa voi harjoittaa koskien yhdistyksen perustamissopimusta ja sääntöjä.

45 Halila–Tarasti 2017, av. 220 s. 108.

46 HE 64/1988 vp. s. 28.

47 Laaksonen 2018, s. 241.

2.3 Tuomioistuinratkaisut ja yhdistyskäytäntö

Yhdistyslain yleisluoteisuuden seurauksena merkitystä yhdistysoikeuden tulkinnassa on annettava myös tuomioistuinratkaisuille sekä yhdistyskäytännölle, joka pitää sisällään yleisen yhdistyskäytän- nön sekä yhdistyksessä vallitsevan omien sääntöjen tulkinnan. Ensisijaisesti yhdistyskäytäntöä tul- kittaessa sovelletaan yleistä yhdistyskäytäntöä. Mikäli joudutaan turvautumaan yhdistyksen oman käytännön tulkintaan, kyseeseen tulee vain yhdistyksessä vakiintunut käytäntö, joka on samalla yleisten tulkintasääntöjen perusteella hyväksyttävä vaihtoehto. Yhdistysoikeudessa myös muiden tuomioistuinten kuin korkeimpien oikeuksien ratkaisuilla on merkitystä, sillä korkeimpien oikeuk- sien ratkaisuja on verraten vähän eikä kaikista pulmallisista kysymyksistä ollenkaan.⁴⁸

2.4 Toimintaa ohjaavat periaatteet

Lainsäädännön lisäksi tulkintaa yhdistysoikeudessa ohjaavat periaatteet, joiden tavoitteena on tu- kea yhdistysten ideaa yhteisen tavoiteltavan päämäärän saavuttamiseksi. Tähän kuuluu olennai- sena osana lojaliteettiperiaate eli lojaalisuus kanssajäseniä kohtaan. Luottamusasemassa oleva on lopulta vastuussa teoistaan aina myös jäsenille. Yhdistysoikeuteen kuuluvat olennaisena osana myös kansanvaltaisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteet.⁴⁹ Kansainvaltaisuusperiaate ilmenee demo- kratiana päätöksenteossa ja päätösvallan kuulumisesta jäsenille. Yhdenvertaisuusperiaate edistää jäsenten yhdenvertaisuutta.⁵⁰ Yhdistyslain tulkinnassa on aina otettava huomioon myös perusoi- keusulottuvuus, lain tulkinnassa mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista on valittava se vaihtoehto, joka on parhaiten edistää perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista eikä ole ristiriidassa perustus- lain kanssa. Lakia on tulkittava perusoikeusmyönteisesti.⁵¹

48 Halila–Tarasti 2017, s. 13–15.

49 Halila–Tarasti 2017, s. 16.

50 Muukkonen 2008, s. 287.

51 HE 309/1993 vp, s. 28.

3 Luottamusasema yhdistyksissä

3.1 Edustus

Yhdistysten toimivaltajako määräytyy yhdistyslain ja yhdistyksen sääntöjen perusteella. Toimivalta- jaosta ei voi määrätä yhdistyksen hallituksen tai yleistä kokousta alemman tason ns. ”tavallisilla”

päätöksillä. Luottamusasemassa oleva saa luottamusasemansa perusteella kelpoisuuden toimia päämiehensä puolesta. Hän on oikeutettu tekemään yhdistyksen puolesta oikeustoimia ja anta- maan yhdistyksen puolesta tahdonilmaisuja yhdistyksen edustajan ominaisuudessa. Tällöin oikeus- toimen oikeusvaikutukset kohdistuvat yhdistykseen ja luottamusasemassa toiminut edustaja jää oi- keustoimen ulkopuolelle. Yhdistyksissä edustus voi perustua joko lakimääräykseen (yhdistyslaki) tai tahdonvaltaiseen edustukseen (henkilön antama tahdonilmaisu).⁵² Lakimääräisessä edustuksessa edustaja on yhdistyslain, työsopimuslain tai yhdistyksen sääntöjen määräämässä edustusasemassa ja hänen kelpoisuutensa toimia sekä toimivaltansa määräytyvät kyseisen säännöksen perusteella.

Tahdonvaltaisessa edustuksessa edustus perustuu valtuutukseen, jota koskevat säännökset sisälty- vät OikTL 2 lukuun.

3.2 Päätösvalta 3.2.1 Jäsenet

Päätösvalta yhdistyksissä kuuluu sen jäsenille (YhdL 16 §) ja ne käyttävät sitä yhdistyksen kokouk- sissa (YhdL 17 §). Aina asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen ja päätösvaltaa käytetään myös muulla tavoin kuin suorasti yhdistysten jäsenten toimesta.⁵³ Säännöissä voidaan määrätä, että pää- tösvaltaa käyttävät yhdistyksen valtuutetut, ja yhdistyksissä ja siihen suoraan tai välillisesti kuulu- vissa yhdistyksissä jäseninä olevat yksityiset henkilöt liittoäänestyksessä (YhdL 16 §). Yhdistyksen

52 Hemmo–Hoppu 2021, Edustus, Lakisääteinen ja tahdonvaltainen edustus.

53 Halila 1993, s. 334.

jäsenenä voi olla yksityinen henkilö, yhteisö ja säätiö (YhdL 10 §). Yhdistyslain mukaista päätösvallan käyttämistä on vain varsinainen ratkaisunteko tai kannanotto yhdistyksessä, vaalit mukaan luet- tuina.

Yhdistyksen hallituksen vastuulle jää tosiasiallinen toiminta ja valmistelutoimet, täytäntöönpanoa sekä muuta hallintoa koskevat päätökset.⁵⁴ Yhdistyslain ja sääntöjen määräysten ulkopuolella jou- dutaan usein tulkita päätösvallan käytön ja hallintotoimien eroa. Yhdistykset ovat eri kokoisia, ne toimivat eri alueilla ja niiden toimintaa on vaikea kaikilta osin säädellä niin, että kaikki määräykset sopisivat kaikille. Tällöin tulkinnassa tukeudutaan muun muassa järjestökäytännön apuun. Jäsen- määriltään suurissa yhdistyksissä voidaan käyttää edustuksellista järjestelmää eli päätösvalta anne- taan valtuutetuille, jotka yhdistyksen jäsenet ovat valinneet. Vallankäytöstä on määrättävä sään- nöissä. Säännöissä on määrättävä myös, jos päätösvaltaa voivat käyttää liittosuhteessa liittoon suo- raan tai välillisesti kuuluvat luonnolliset henkilöt. Käytännössä päätösvaltaa joissakin kysymyksissä on voitu siirtää valiokunnille tai muille kollektiivisille valmisteluelimille. Valiokunnille voidaan dele- goida tai valtuutta jopa enemmän asioita kuin yksityiselle henkilölle.⁵⁵ Päätösvallan siirto saa tukea korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2015:34 (kohta 16), jossa KKO toteaa näin;

”Yhdistys voi sille kuuluvan itsemääräämisoikeuden nojalla itse määritellä myös sen, miten varojen hal- linta ja niitä koskeva määräämisvalta yhdistyksen toiminnassa järjestetään ja missä määrin yhdistyksen sisäiset toimintayksiköt voivat niistä määrätä. Tavanomaisesti sisäisen toiminnan järjestämisestä määrä- tään yhdistyksen säännöissä, määräyksissä ja muissa päätöksissä.”

Tapauksessa KKO katsoi, että urheiluseuran joukkueiden toiminta oli vakiintunutta ja järjestäyty- nyttä. Joukkueen varallisuutta ei pidetty seuran omaisuutena ja yhdistyksessä toimivalla organisaa- tion osalla saattoi olla käytössään sen omiin tarpeisiin hankittua erillisvarallisuutta, josta sillä oli oi- keus määrätä itse.

54 Halila–Tarasti 2017, s. 263–264.

55 Halila–Tarasti 2017, s. 533.

Yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista mutta heillä on velvolli- suus noudattaa yhdistyksen toimialansa rajoissa tekemiä päätöksiä. Heillä on myös velvollisuus olla tekemästä yhdistystä vahingoittavia toimia eli heillä on lojaalisuusvelvollisuus yhdistystä kohtaan.⁵⁶ Yhdistyksen säännöissä voidaan esimerkiksi määrätä, että jäsenten on sitouduttava tiettyihin yhdis- tyksen solmimiin sopimuksiin. Jäsenillä ei kuitenkaan ole velvollisuutta tai vastuuta sopimuksen täyttämisestä suhteessa kolmanteen osapuoleen yhdistyslain nojalla.⁵⁷ Yhdistyksen jäsenet eivät ole sellaisessa asemassa, että heidän voitaisiin katsoa hoitavan yhdistyksen taloudellisia tai oikeudelli- sia asioita.⁵⁸ Yhdistyksen jäsenet eivät voi syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön pelkän jäse- nyytensä perusteella. Yhdistyksen säännöissä voidaan tosin määrätä jäsenille toimintavelvollisuuk- sia, joiden on liityttävä yhdistyksen säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai toimintamuotoihin.⁵⁹ Mikäli säännöissä jäsenet velvoitettaisiin, vaikka vartioimaan yhdistyksen omaisuutta, voi yksittäinen jäsenkin syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön laiminlyömällä tahallisesti hänelle velvoitetun tehtävän hoidon, jos yhdistykselle koituu vartioinnin laiminlyönnistä taloudellista vahinkoa. Tällöin olennaista on se, miten tarkasti ja aukottomasti kyseiset toimintaperiaatteet on nimenomaiselle henkilölle osoitettu. Selvää on, ettei ketä tahansa jäsentä voida syyttää tilanteesta, vaan velvollisuu- den hoito on pystyttävä aukottomasti osoittamaan tietylle jäsenelle, jonka on oltava tietoinen velvol- lisuudestaan. Jäsenen erotessa yhdistyksestä, ero tulee voimaan heti kun eroaminen on ilmoitettu yhdistykselle, ellei säännöissä muuta määrätä. Mikäli jäsen on yhdistyksessä luottamusasemassa, luottamusasema ei välttämättä lakkaa heti jäsenyyden päätyttyä, vaan luottamustehtävät on hoidet- tava sovitusti tai lain edellyttämällä tavalla.

56 Halila-Tarasti 2017, s. 171.

57 Halila–Tarasti 2017, s. 102.

58 Tapani 2008, s. 456.

59 Halila–Tarasti 2017, s. 171.

Rikosoikeudellinen vastuu luottamusaseman väärinkäytöstä täytyy erottaa yhdistysoikeudellisesta vastuusta henkilöä erotettaessa yhdistyksestä. Luottamusaseman väärinkäyttö rangaistaan rikosoi- keudellisin perustein, jäsenen erottamisessa on kyse yhdistysoikeudellisesta vallankäytöstä. Mikäli jäsen syyllistyy luottamusaseman väärinkäyttöön yhdistystä vahingoittavana rangaistavana tekona, se on lähes aina peruste henkilön erottamiselle yhdistyksen jäsenyydestä.⁶⁰ YhdL 14 § kohta 2:n mu- kaan yhdistyksellä on oikeus erottaa jäsen, jos jäsen on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuo- lella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä. Merkityksellistä erottamiskynnyksessä on, että aiheu- tetun vahingon on oltava oleellista ja sen on kohdistuttava nimenomaan yhdistykseen, ei esimerkiksi toiseen jäseneen, ellei sitä ole säännöissä erottamisperusteeksi mainittu. Riitesuon varovaisen kan- nan mukaan jäsenen on tullut olla tietoinen tai ainakin hänen olisi pitänyt tietää menettelynsä vahin- gollisuudesta tullakseen erotetuksi. Samoin yhdistyksen on näytettävä syy-yhteys jäsenen toiminnan ja vahingon välillä, jotta erottamiselle olisi perusteita.⁶¹ Automaattisesti henkilöä ei kuitenkaan voi jäsenyydestä erottaa rikostuomionkaan perusteella, vaan huomioon on otettava, että erottamiseen johtavan vahingoittamisen on oltava huomattavaa. Erotettavaa jäsentä on myös kuultava ennen ero- tuspäätöksen tekoa. Yhdistyksen on tapauskohtaisesti arvioitava menettelyn vaikutusta yhdistyksen ulkoiseen kuvaan ja yhdistyksen kannalta epäedulliseen seuraukseen. Jäsenen erottamisesta päättää YhdL 15 §:n perusteella yhdistyksen kokous, ellei säännöissä ole toisin määrätty.

Yhdistysten tulee pyrkiä toiminnassaan oikeudenmukaisuuteen ja jäsentensä yhdenvertaiseen koh- teluun. Mikäli jäseniä lähdetään erottamaan, on kohtelun oltava samanlainen ja samoin perustein kaikille jäsenille. Jos jäsen erotetaan yhdistyksestä hänen vahingoittaessaan yhdistystä ja syyllistytty- ään luottamusaseman väärinkäyttöön, perustuvat molemmat seuraukset samaan tekoon. Jäsenen

60 Riitesuo 2001, s. 200.

61 Riitesuo 2001, s. 181–182.

erottaminen ei kuitenkaan ole Suomen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus.⁶² Jä- senen erottaminen perustuu yhdistyslakiin ja on mahdollista vain yhdistyksen säännöissä mainituilla erottamisperusteilla taikka mikäli jäsen on jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on yhdis- tykseen liittymällä sitoutunut, on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti va- hingoittanut yhdistystä tai ei enää täytä laissa tai yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden eh- toja (YhdL 14 §). Jos jäsen on erottamiskelpoinen, hänen jäsenyytensä edellytykset eivät enää täyty.

Kaksoisrangaistavuuden kielto, niin sanottu ne bis in idem -sääntö on yleinen periaate EU oikeudessa.

Se on kirjattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan sekä Eu- roopan unionin perisoikeuskirjan 50 artiklaan, joka sisältää kiellon syyttää ja rangaista oikeudenkäyn- nissä kahdesti samasta rikoksesta. Ne bis in idem -periaatetta voidaan soveltaa silloin, kun sama me- nettely toistetaan ja jälkimmäinen menettely koskee samaa käyttäytymistä. Yhdistyksestä erottami- nen luottamusaseman väärinkäytön perusteella silloin, kun yhdistystä on vahingoitettu, ei kuulu ne bis in idem -periaatteen soveltamisalaan, sillä erottamisesta ei ole kysymys rangaistuksesta vaan yh- distysoikeudellisesta menettelystä jäsenen erottamiseksi yhdistyslain nojalla jäsenen menettäessä jä- senyytensä edellytykset. Ne bis in idem -periaate soveltuu kuitenkin myös yhdistysoikeuteen silloin, kun jäsenen erottamista ja kurinpitoa on yhdistyksessä jo käsitelty ja asiasta on tehty aikaisempi pää- tös. Tällöin tehty päätös sulkee pois samojen tosiasioiden pohjalta tehdyn uuden erottamiseen tai kurinpitorangaistukseen pyrkivän käsittelyn.⁶³

62 Vrt. esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden 29.9.2017/4810 antama päätös, jossa virkasuhteen purkami- sen ei katsottu olevan Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan rikosoikeudellinen seuraamus eikä sel- laiseksi tarkoitettu. Näin ollen kysymys ei ollut seuraamuksesta, joka kuuluisi ne bis in idem -periaatteen soveltamisalaan eikä näin ollen kyse ollut kaksoisrangaistavuudesta.

63 Riitesuo 2001, s. 141. Huom. Mikäli asiaan tulee uutta tietoa tai sellaista tietoa, joka ei aikaisemmin ole ollut tiedossa, asian voi ottaa uudelleen esille.

3.2.2 Valtuutetut

Jos päätösvalta annetaan valtuutetuille, säännöissä on mainittava valtuutettujen lukumäärä tai sen määräytymistapa sekä toimikausi, valitsemistapa ja tehtävät, valtuutetut käyttävät päätösvaltaansa kokouksessa (YhdL 18 §). Liittomuotoisissa yhdistyksissä päätösvaltaa on jaettu jäsenten suuren lu- kumäärän vuoksi usein valtuutetuille.⁶⁴ Asioissa, jotka on osoitettu valtuutettujen päätettäväksi, val- tuutettujen päätösvalta on yksinomainen ja valtuutetut edustavat yhdistyksen jäseniä. Valtuutetut ei- vät suorita toimeenpanoa eikä hallintoa, he eivät ole tili- ja vastuuvelvollisia. ⁶⁵ ”Valtuutettu on yhdis- tyksensä edustaja, ei hänet valinneiden jäsenten asiamies⁶⁶.”⁶⁷

Esimerkiksi puolueissa, joissa usein on monikerroksinen yhdistysrakenne, valtuutetuille voidaan an- taa päätösvaltaa. Suomessa puoluetoimintaa säätelee yhdistyslaki, puoluelaki (10/1969) sekä vaali- laki (714/1998). Puolueiden jäsenet voivat olla henkilöjäseniä tai yhteisöjäseniä. Luonnolliset henki- löt voivat liittyä puolueen perusjärjestöön. Perusjärjestöt, kunnallis- ja piirijärjestöt ja esimerkiksi puolueiden nais- tai nuorisojärjestöt tai muut erityisjärjestöt ovat vastaavasti puolueiden yhteisöjä- seniä. Puolueiden puolueosastot eli perusjärjestöt ovat puolueiden perusyksikköjä, jotka ovat rekis- teröityjä yhdistyksiä. Puolueosastojen tulee järjestäytyä yhdistyslain edellyttämällä tavalla. Puolue- osastot valitsevat puolueen sääntöjen määräämällä tavalla edustajat puolueen kunnallis-, aluejärjes- tön ja piirijärjestön toimielimiin ja puolueen määräajoin kokoontuvaan puoluekokoukseen.⁶⁸ Kun- nallis-, alue- ja piirijärjestöt ovat myös rekisteröityjä yhdistyksiä, joilla on oma hallintonsa. Kaikissa puolueissa jäsenyyssuhteet eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi puolueen opiskelijajärjestöt voivat kuulua puolueeseen jäsenyhdistyksenä tai olla kuulumatta, näitä kutsutaan silloin sivujärjestöiksi.

64 Halila–Tarasti 2017, s. 298.

65 Halila–Tarasti 2017, s. 298.

66 Asiamiehellä tarkoitetaan henkilöä, joka sitoutuu päättämään päämiehen puolesta oikeustoimen tai toimi- maan jollakin alalla toisen puolesta olematta työsuhteessa päämieheen. Asiamiesasema perustuu sopi- mukseen, jossa on toimintavelvoitteen sisältävä sopimusehto. Tieteentermipankki https://tieteentermi- pankki.fi/wiki/Oikeustiede:asiamies, Oikeustiede:asiamies – Tieteen termipankki.

67 Riitesuo 2004, s. 103.

68 Sundberg 2008, s. 65.