Rikoskumppanuus

296 Frände 2012, s. 258.

297 HE 44/2002, s. 157.

lyönti voi täyttää seurausta edellyttävissä rikoksissa rikosoikeudellisen vastuun edellytykset vain sil-loin, kun laiminlyöntiin syyllistyneellä on ollut erityinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen (kohta 11). Luottamusaseman väärinkäyttö voitiin luokitella epävarsinaiseksi laiminlyöntirikokseksi, joihin KKO:n teksti viittaa. Silloin kun luottamusasemassa olevalla on erityinen velvollisuus estää seurauksen syntyminen, hän voi syyllistyä avunantoon, mikäli hän olisi voinut estää seurauksen syn-tymisen mutta ei sitä tee. KKO:n linjaus nostaa laiminlyönnillä tapahtuvan rangaistavan avunannon rangaistusvastuun rajaa varsinaisen tekijävastuun suuntaan.²⁹⁸

8.4 Yllytys

Rikoslain 5 luvun 5 §:ssä säädellään yllytyksestä. Yllytyksestä rangaistaan sitä, joka tahallaan taivut-taa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaivut-taan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä (RL 5:5). Kummankin, sekä tekijän että yllyttäjän on toimittava tahallisesti. Yllyttäjän teki-jälle esittämien toimintaperusteiden on saatava tekijä päättämään rikoksen tekemisestä. Mikäli te-kijä on jo päättänyt tehdä rikoksen ennen yllytystä, ei kyse enää ole yllytyksestä. Yllättäjän tulee olla rikoksen henkinen alullepanija. Mikäli yllytys ei saa aikaan tekopäätöstä luottamusasemassa ole-vassa henkilössä, kyseessä on yritetty yllytys, joka ei johda yllyttäjän rikosoikeudelliseen vastuu-seen.²⁹⁹ Jos yllytys vahvistaa jo aiemmin tehtyä tekopäätöstä, rangaistaan yllytys vain avunantona.

Useat yllyttäjät voivat syyllistyä yllytykseen saman teon yhteydessä. Yllyttäjällä on oltava tieto rikok-sen konkreettisesta toteuttamisesta, täsmällistä suunnitelmaa ei kuitenkaan tarvitse olla vaan riit-tää, että yllyttäjä on selvillä oikeushyvien kannalta merkityksellisistä päälinjoista.³⁰⁰ Yllytysvastuu on tekijävastuuta ja yllyttäjä tuomitaan kuten tekijä. Mikä tahansa toiminta tai teko, joka saa aikaan te-kijässä rikoksentekopäätöksen, voidaan katsoa yllytykseksi, esimerkiksi käskeminen, palkkaaminen tai toisen tahallinen erehdyttäminen. Yllytyksen voidaan katsoa tapahtuneen jo silloin, kun teolla on

298 Kukkonen 2007, Laiminlyönnillä toteutettavan avunannon rangaistavuus, KKO 2014:22, Mitä ratkaisusta seu-raa?

299 Tapani–Tolvanen–Hyttinen 2019, s.525–526.

300 Korkka-Knuts–Helenius–Frände 2020, s. 354–356.

riittävä vastaavuus toteutuneen teon ja yllyttäjällä teosta olevan käsityksen välillä. Yllyttäjän on pi-dettävä varsin todennäköisenä, että yllyttämänsä henkilö teon suorittaa.³⁰¹ Yllyttäjän vastuu ulottuu kuitenkin vain siihen tekoon, mihin hän on yllyttänyt. Hän ei vastaa enemmästä teosta ja toisaalta vaikka yllyttäjä olisi yllyttänyt kavallukseen ja tekijä syyllistyykin vain luottamusaseman väärinkäyt-töön, tuomitaan yllyttäjäkin vain luottamusaseman väärinkäytöstä (aksessorisuus). Käytännössä luot-tamusaseman väärinkäyttöön syyllistyneitä yllyttäjiä voi olla vaikea saada vastuuseen kuten suunni-telmallisissa talousrikoksissa yleensäkin.³⁰²

8.5 Rikoskumppanuus

Vakiintuneen käytännön mukaisesti luottamusaseman väärinkäyttöön ei siis voi syyllistyä rikoskump-paneina. Luottamusaseman väärinkäytössä tekijänä voi olla vain henkilö, joka on luottamusase-massa. Yhdistyksissä, joissa hallituksessa toimii vain esimerkiksi vaadittavat kolme henkilöä, voidaan kuitenkin olla tilanteissa, joissa nykyisen erikoisrikosopin tekijäaseman ja tosiasiallisen rikosvastuun laajentumisen kautta kaikki hallituksen jäsenet voivat syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön. RL 5:3:ssä säädetään, että jos kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen, rangaistaan kutakin rikoksen tekijänä. Tekijä toteuttaa tunnusmerkistöä vastaavan teon.³⁰³ Ollakseen rikoskump-paneita, tulee henkilöiden toimia yhteisymmärryksessä ja heillä tulee olla yhteinen suunnitelma tai päätös rikoksesta, joka aiotaan yhdessä tehdä.³⁰⁴ Rikoskumppanuudessa kumppaneiden toiminnan kokonaispanoksensa on oltava riittävän merkittävää sovitun lopputuloksen kannalta.³⁰⁵ Rikoskump-panin vastuu ulottuu vain niihin seurauksiin, jotka hänen tahallisuutensa kattaa.³⁰⁶

301 Tapani–Tolvanen–Hyttinen 2019, s. 527–528.

302 Nuutila 1997, s. 349.

303 Korkka-Knuts–Helenius–Frände 2020, s. 333.

304 Tapani–Tolvanen–Hyttinen 2019, s. 511–512, Korkka-Knuts–Helenius–Frände 2020, s. 335.

305 Tapani–Tolvanen–Hyttinen 2019, s. 513, Korkka-Knuts–Helenius–Frände 2020, s. 337.

306 Tapani–Tolvanen–Hyttinen 2019, s. 512.

Jotta rikoskumppanuus voitaisiin arvioida, on jokaisen hallituksen jäsenen merkitys lopputulokselle arvioitava erikseen suhteessa yhdistyslain muodostamaan normatiiviseen taustaan, työnjakoon hal-lituksen sisällä sekä niihin odotuksiin ja luottamuksen suojaan, joita kultakin voidaan edellyttää. Esi-merkiksi hallituksella on vastuu yhdistyslain 35.1 §:n mukaisesti yhdistyksen kirjanpidon järjestämi-sestä. Hallituksen sisäisin määräyksin kirjanpidon järjestämisen käytännön toimet on voitu delegoida jollekin hallituksen jäsenelle. Jos hallituksen sisäinen työnjako on selvä, on hallituksen muilla jäsenillä vastavuoroisten odotusten ja luottamuksen suojan ansiosta oikeus edellyttää, että tehtävän vastaan-ottanut henkilö sen myös huolellisesti hoitaa. Ainoastaan silloin, jos muilla hallituksen jäsenillä on konkreettisia ja erityisiä syitä epäillä, että henkilö laiminlyö tehtävän hoidon, luottamus voi loppua.

Vasta tällöin rikosvastuu voi laajentua kohdistumaan hallituksen muihinkin jäseniin tietyn laiminlyön-nin osalta edellyttäen tietenkin toiminnasta tietoiseksi tulleen jäsenen tahallisuuden arviointia.³⁰⁷ Mi-käli osapuolten kesken vallitsee molemminpuolinen yhteisymmärrys siitä, että kirjanpitoa ei saateta kuntoon, voivat kaikki hallituksen jäsenet olla tekijävastuussa rikoskumppaneina toiminnasta.

Jäsenet voivat olla tekijävastuussa myös siten, että he eivät ole rikoskumppaneita. Tällöin heidän toi-mintansa arvioidaan niin, että kaikki ovat olleet luottamusasemassa ja tehneet tekonsa itsenäisesti siten, että kaikki he ovat toteuttaneet rikosvastuuseen saattavan teon ilman yhteisymmärrystä. Kai-kissa näissä tilanteissa rikoskumppanuuden rajaa on haettava suhteessa avunantoon. Suomen rikos-oikeudessa pääpaino tekijävastuun määrittämisessä on aineellisobjektiivisilla kriteereillä, jolloin tar-kastellaan kunkin mukana olleen osuutta tekokokonaisuudesta kokonaisuutta arvioiden. Näiden kri-teerien käyttäminen laajentaa tekijävastuuta ja näin ollen kaventaa avunantovastuun soveltamisalaa.

Mikäli henkilön teko-osuus poistettaisiin tapahtumaketjusta ja rikos tapahtuisi silti, olisi kyseessä avunanto, jos taas rikosta ei tällöin tapahtuisi lainkaan, kyseessä olisi rikoskumppanuus.³⁰⁸ Mikäli kir-janpidon hoito olisi jaettu hallituksen jäsenten kesken ja he kaikki laiminlöisivät omat velvollisuutensa

307 Ks. Tapani 2008, s. 461.

308 Melander 2016, s. 311-313.

sen hoitamiseksi kukin tavallaan, voisivat he kaikki syyllistyä luottamusaseman väärinkäyttöön itse-näisinä tekijöinä.