Alkukasvatuksen opettajien kokemukset lukukoiratoiminnasta koulussa
Hannamari Mellanen Luokanopettajakoulutus Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta Soveltava kasvatustiede 11.3.2021
Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Luokanopettajan koulutusohjelma Mellanen, Hannamari: Alkukasvatuksenopettajien kokemukset lukukoiratoiminnasta koulussa Pro gradu- tutkielma, 74 sivua, 2 liitettä (3 sivua)
Maaliskuu 2021
Avain sanat: Eläinavusteinen työskentely, eläinavusteinen pedagogiikka, lukukoira, laadullinen koke- mustutkimus
Tämä tutkielma käsittelee eläinavusteista työskentelyä ja siihen lukeutuvaa eläinavusteista pedagogiikkaa. Tut- kielmassa selvitettiin alkukasvatuksen opettajien kokemuksia lukukoiratoiminnasta koulussa ja millaisia koke- muksia opettajilla oli lukukoiran merkityksestä lasten lukemiseen. Eläinavusteinen pedagogiikka on Suomessa suhteellisen uutta, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa sitä on kehitetty jo huomattavasti pidempään. Lukukoiratoi- minta on yksi eläinavusteisen pedagogiikan muodoista ja suosio koirien käyttämisestä opetuksessa kasvaa jatku- vasti. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten opettajat olivat käyttäneet lukukoiratoimintaa koulussa ja mil- laisia kokemuksia heillä toiminnasta oli. Tavoitteena oli tarkastella opettajien positiivisia ja negatiivisia kokemuk- sia fenomenologisen tieteenfilosofian mukaisesti. Tutkimus toteutettiin laadullisena kokemustutkimuksena, jo- hon osallistui kuusi opettajaa. Tutkimukseen osallistuvia opettajia haastateltiin puhelimitse tammi-helmikuussa 2020. Haastatteluissa käytettiin teemoitettua haastattelurunkoa, joka lähettiin haastateltaville etukäteen tutustut- tavaksi. Toimin itse haastattelijana ja kaikki haastateltavat opettajat olivat käyttäneet lukukoiraa lukemaan oppi- misen tukena alkukasvatuksessa. Haastattelut litteroitiin ja ne analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tämän tutkimuksen mukaan opettajat käyttivät lukukoiratoimintaa koulussa hyvin erilaisilla tavoilla. Toiminnan järjeste- lyn mahdollisuudet vaikuttivat paljon siihen, miten opettajat toteuttivat lukukoiratoimintaa koulussa. Opettajien omat ajatukset, tavoitteet ja kokemus lukukoirista ohjasi toiminnan järjestelyä aluksi. Kuitenkin tämän tutkimuk- sen mukaan koulun rehtorilla ja yhteisön suhtautumisella oli merkitystä toiminnan järjestymiselle tai järjestämät- tömyydelle. Käytännössä lukukoiratoimintaa käytettiin kouluissa säännöllisesti, harkiten ja keskitettynä pääasi- assa oppilaille, jotka opettajan kokemuksen mukaan hyötyivät siitä eniten. Opettajien kokemuksien mukaan koira motivoi ja innosti oppilaita lukemaan. Koira toimi myös henkisenä ja psyykkisenä tukena oppilaille, antoi rohkeutta ja itsevarmuutta lukemiseen. Koiralla oli opettajien mukaan myös työskentelyä tehostava merkitys luo- kassa, sillä sen läsnäolo rauhoitti oppilaita ja sai heidät keskittymään paremmin työskentelyyn. Koiralle lukemi- nen sai opettajien kokemuksien mukaan oppilaat tekemään läksynsä huolellisemmin ja tulemaan kouluun moti- voituneempana.
University of Eastern Finland, Philosophical Faculty
School of Applied education and Teacher Education, Teacher Education
Mellanen, Hannamari: Experiences of Primary Education Teachers of Using Therapy Dogs to Promote Reading at School
Master`s Thesis, 74 pages, 2 appendixes (3 pages) March 2021
Keywords: Animal-assisted intervention, animal-assisted pedagogy, reading dogs, a qualitative user research
This study is focused on the animal-assisted working approach and its subcategory, animal-assisted pedagogy.
The study investigated the experiences of primary education teachers of using therapy dogs to promote reading at school and the significance of the therapy dogs on children’s reading. While animal-assisted pedagogy is a relatively new field in Finland, it has been developed considerably longer in countries such as the United States.
Using a therapy dog to promote reading is one type of animal-assisted pedagogy and using dogs to support teaching is constantly becoming more prevalent. The purpose of this study was to determine how teachers had utilised the therapy dog activities to promote reading at school and what kinds of experiences they had of the activities. The aim was to examine the teachers’ positive and negative experiences in accordance with the phe- nomenological philosophy of science. The study was implemented as qualitative user research participated by six teachers. The teachers participating in the study were interviewed by telephone in January and February 2020. An interview structure divided into themes was used in the interviews. The structure was sent to the inter- viewees before the interviews for prior familiarisation. The present researcher served as the interviewer. All of the interviewees had used a therapy dog to promote reading in primary education. The interviews were transcribed and subsequently analysed using the content analysis method. Based on this study, teachers used therapy dogs to promote reading at school in considerably different ways. Opportunities for making arrangements for the ac- tivities had a major impact on how the teachers carried out the therapy dog activities at school. The teachers’
personal ideas, goals and experiences of using therapy dogs for reading initially guided them in making related arrangements. However, this study indicates that the school principal and attitudes in the school community had a significant impact on whether or not the activities were organised. In practice, the therapy dog activities were used at schools regularly and with discretion. The activities were primarily focused on the pupils who the teach- ers felt would benefit most from these. According to the teachers’ experiences, the dog motivated and inspired the pupils to read. The dog also served as a source of emotional and mental support for the pupils, encouraging them and boosting their confidence to read. According to the teachers, the dog also played a role in improving the efficiency of classroom work as its presence calmed the pupils down and enhanced their concentration on the work. Based on the teachers’ experiences, reading to the therapy dog had made the pupils do their home- work more carefully and come to school more motivated.
Sisältö
1 Johdanto ... 7
2 Eläinavusteinen työskentely ja sen muodot ... 9
2.1 Eläinavusteinen terapia ... 9
2.2 Eläinavusteinen toiminta ... 11
2.3 Eläinavusteinen erityisopetus ... 12
2.4 Eläinavusteisuuden käsite tässä tutkielmassa ... 13
3 Eläinavusteisen työskentelyn merkitys ... 16
3.1 Lapsen ja eläimen välinen suhde... 16
3.2 Eläinavusteisen työskentelyn hyödyt ... 18
3.2.1 Sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset ... 19
3.2.2 Fyysinen terveys ja hyvinvointi konteksti ... 20
3.3 Eläinavusteisen työskentelyn haasteet ... 21
4 Lukukoiratoiminta ... 25
4.1 Lukukoirat Suomessa ... 26
4.2 Lukukoiran tapaaminen ... 27
4.3 Lukukoiran käyttö kouluympäristössä ... 28
4.4 Lukukoiratoiminnan hyödyt ... 30
5 TUTKIMUKSEN TAVOITE, MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA TUTKIMUSTEHTÄVÄ ... 32
5.1 Menetelmälliset ratkaisut ... 32
5.1.1 Fenomenologinen tutkimusfilosofia ja eksistentiaalinen fenomenologinen käsitys kokemuksesta ja ihmisestä. ... 33
5.1.2 Ihmisen ja kokemuksen ymmärtäminen tässä tutkimuksessa ... 35
5.2 Tutkimuksen aineiston hankinnan menetelmät ... 36
5.3 Tutkimuksen aineisto ja sen kerääminen ... 38
5.4 Aineiston analyysi... 40
6 Tutkimuksen tulosten esittäminen ... 43
6.1 Miten opettajat käyttävät lukukoiria koulussa? ... 43
6.1.1 Opettajien ajatukset lukukoiratoiminnan taustalla. ... 44
6.1.2 Lukukoiratoiminnan järjestely koulussa... 47
6.1.3 Lukukoiratoiminta käytännössä koulussa ... 51
6.2 Millainen rooli lukukoiralla on lasten lukemiseen opettajien kokemana? ... 58
6.2.1 Koira henkisenä tukijana ... 59
6.2.2 Koira innostajana ... 63
6.2.3 Koira työskentelyn tehostajana ... 65
7 POHDINTA ... 70
7.1 Tutkimuksen merkittävimmät tulokset ja tutkimusprosessin pohdinta ... 70
7.2 Jatkotutkimusehdotukset ... 73
7.3 Eettisyys ja luotettavuus ... 74
Liite 1. Tutkimuslupa ... 81
Liite 2. Haastattelurunko ... 81
1 Johdanto
Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan eläinavusteisen työskentelyn ja pedagogiikan alle luokiteltua lukukoiratoimintaa. Tutkielma pyrkii selvittämään alkukasvatuksen opettajien kokemuksia lukukoiratoi- minnasta kouluympäristössä. Lukukoirat ovat yksi toimintamalli koira-avusteisesta työskentelystä.
Eläinavusteista työskentelyä on kehitetty kansainvälisesti jo vuosien ajan. Koirat ovat yleisin ja tunne- tuin eläin, jota käytetään monipuolisesti kansainvälisesti eläinavusteisessa työskentelyssä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eläinavusteisen työskentelyn alla on käytössä terapiakoiria, erilaisia palvelukoiria, sekä tunteiden tukemiseen tarkoitettuja koiria. (United States Dog Registry, 2013.)
Eläinavusteista toimintaa esiintyy Suomessa tasaisesti ympäri maan. Eläinavusteinen työskentely toimii Suomessa kaverikoirien, koulukoirien, terapiakoirien ja avustajakoirien muodossa. Kaverikoiratoiminta on ryhmätoimintaa, joka pyörii vapaaehtoisten voimin. Toiminnan tavoitteena on tarjota iloa, virkis- tystä ja mielihyvää eläinkontaktin kautta kohteissa, joissa ihmisillä ei ole mahdollisuutta pitää omaa koiraa (Muros 2013, 82). Koulukoirat puolestaan toimivat nimensä mukaisesti kouluissa, esimerkiksi luokkakoirina, jolloin he vierailevat kouluissa satunnaisia koulupäiviä ja niiden tehtävänä on olla luo- kissa oppilaiden seurana ja tukena opiskelussa. Koirien läsnäolo rauhoittaa, virkistää ja antaa emotio- naalista tukea oppilaille (Latvala- Sillman 2013, 205-207). Terapiakoira- ja avustajakoiratoiminta eroaa edellisistä siinä mielessä, että näille koirille toiminta on työtä, eikä harrastusta. Terapiakoiratyöskentely on aina etukäteen suunniteltua ja tavoitteellista, sekä sen edistymistä seurataan. Siitä peritään myös palkkio (Jalongo, Astorino & Bomboy 2004, 9-11, Ikäheimon 2013, 11 mukaan). Avustajakoirat työs- kentelevät ihmisille, joilla on toimintarajoitteita ja he tarvitsevat avustajakoiran tarjoamaa tukea. Avus- tajakoira voi toimia kuntouttajana tai avustaa ihmistä arjen asioissa, kuten riisumisessa ja tavaroiden nostamisessa (Borgström 2013, 81).
2010-luvulla Suomessa levisi innostus lukukoirista ja niiden käytöstä lukemaan oppimisen tukena.
Vuonna 2011 Suomeen saatiin ensimmäinen virallinen lukukoira Börje, joka oli ensimmäisenä koirana Pohjois-Euroopasta läpäissyt Yhdysvalloista peräisin olevan R.E.A.D. eli The Reading Education Assis- tance Dogs -ohjelman. (Alameri 2014, Pitkäsen 2014, 32 mukaan) Lukukoira on tehtävään koulutettu koira, joka käytännössä kuuntelee ja on läsnä lukutilanteissa, joissa lapsi tai aikuinen lukee koiralle.
Toiminnan tavoitteena on rohkaista lukijaa lukemaan, rauhoittaa lukutilanne, sekä kasvattaa lukijan lukumotivaatiota. Suuren suosion myötä Suomen Kennelliitto teki vuonna 2016 lukukoirille lukukoira- toiminnan laatusuosituksen ja haki liitolle virallista tavaramerkkiä Lukukoiralle ja Kennelliiton lukukoi- ralle (Patentti- ja rekisterihallituksen tietokanta 2021). Vuodesta 2017 lähtien Suomen Kennelliitto on tarjonnut koulutuksia ja soveltuvuuskokeita lukukoiraksi tahtoville koirakoille (Suomen Kennelliitto 2019a.) Lukukoiratoimintaa harjoitetaan useissa Suomen kirjastoissa säännöllisesti viikoittain, ja ne ovat todella suosittuja. Samantyyppistä toimintaa harjoittavat Suomessa R.E.A.D. -ohjelman koirien li- säksi myös muun muassa Suomen Karva-Kaverit ry, jotka tarjoavat toimintaa lukulemmikkitoiminta - nimikkeellä. (Suomen Karva-Kaverit 2019.)
Eläinavusteista työskentelyä sovelletaan myös koulumaailmassa, kun koiria vierailee kouluissa, ker- hoissa ja päiväkodeissa. Eläinavusteisesta oppimisen tukemisesta käytetään termiä eläinavusteinen pe- dagogiikka. Ilmiö on saanut paljon positiivista näkyvyyttä mediassa. Positiivinen uutisointi on lisännyt eläinavusteisen työskentelyn ja pedagogiikan suosiota sekä kysyntää, mikä näkyy Suomen Kennelliiton lisääntyvänä lukukoirakurssien ja soveltuvuuskokeiden järjestämisenä.
Lapsella on jo varhain luontainen kiinnostus kirjaimiin ja lukemaan oppimiseen. Kielellisesti suuntautu- neet lapset oppivat nopeasti mallintamalla vanhempiaan ja sisaruksiaan. Kaikki lapset eivät kuitenkaan opi vaivatta lukemaan, vaan taidon oppimiseksi vaaditaan yksilöllistä tukea. Näillä lapsilla lukemaan oppiminen ei välttämättä kehity virheettömäksi tai vaivattomaksi, mikä usein aiheuttaa heikkoa luku- motivaatiota. Tällöin on suuri riski, ettei lapsi saavuta koulutyön kannalta riittävää, ymmärtävää luku- taitoa. Lukutaidon kehittymistä varten tarvitaan lapsen omaa panosta ja ymmärtävää, myönteistä suh- tautumista. (Lyytinen & Lyytinen 2006.)
Kouluympäristössä eläinavusteisen pedagogiikan vaikutuksia on tutkittu sekä yksilön että ryhmän ta- solla. Tutkimuksissa on huomattu yksilötasolla koiran läsnäolon rauhoittavan oppilaita sekä saavan op- pilaat keskittyneemmiksi. Ryhmässä vaikutukset ilmenevät parempana työrauhana, yleisenä rauhalli- suutena sekä luokan arjen piristyksenä. Koiran läsnäolo luokassa on tutkimuksien mukaan havaittu lisäävän myös oppilaiden motivaatiota käydä koulua. Positiivisia yhteyksiä koiran käytöllä luokassa on löydetty akateemisen motivaation, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen parantumisella. (Ahonen 2013;
Anderson 2007,6-7; Latvala-Sillman 2013, 203–209.)
2 Eläinavusteinen työskentely ja sen muodot
Eläinavusteinen työskentely (Animal-Assisted Interventions) käsittää eläinavusteisen toiminnan, -tera- pian ja -opetuksen. Suomessa eläinavusteiseen työskentelyyn liittyvää termistöä on paljon, ja termejä on käytetty hyvinkin epämääräisesti, koska tutkimusala on Suomessa suhteellisen tuore, ja termien käyttö vasta vakiintumassa. (Ikäheimo 2013, 10–11.)
Eläinavusteisessa työskentelyssä ei ole määritelty tiettyä eläintä, jota siinä käytetään, vaan eläinavustei- nen työskentely pitää sisällään niin kissat, koirat, kanit kuin vuohetkin. Yleisimmin käytetään kuitenkin helpon koulutettavuutensa ja miellyttämishalunsa takia koiria. Eläimen rooli voi olla tilanteen ja tar- peen mukaan aktiivinen toimija tai vain tilanteessa läsnä oleva, jolloin kontaktin ottaminen eläimeen on ihmislähtöistä. (Stanley-Hermanns & Miller 2002, 76; Braun, Stangler, Narveson & Pettingell 2009, 106.)
Eläinavusteista työskentelyä kasvatuksen apuna voidaan kutsua eläinavusteiseksi pedagogiikaksi, jonka keskiössä ovat oppiminen ja motivointi. Myös sen eläinlajit ja työskentelymuodot voivat vaihdella.
Kouluympäristöissä eläinavusteinen pedagogiikka jakautuu eläinavusteisen työskentelyn mukaisesti eläinavusteiseen terapiaan, -opetukseen ja -toimintaan. Koska tässä tutkimuksessa käsitellään lukukoi- ria koulussa, keskittyy tutkimus koira-avusteiseen pedagogiikkaan. Tutkimuksen tutkimustehtävän vuoksi viitekehyksessä esimerkit eläinavusteisesta työskentelystä liitetään usein koiriin.
Eläinavusteisessa työskentelyssä on useita eri muotoja riippuen sen tavoitteista ja kohdetyhmästä. Osa toiminnasta on enemmän aloitteellista kuten eläinavusteinen terapia, ja osa perustuu vapaaehtoisuu- teen kuten eläinavusteinen toiminta.
2.1 Eläinavusteinen terapia
Eläinavusteisessa terapiatoiminnassa (Animal-Assisted Therapy) eläin on osa hoito- ja kuntoutuspro- sessia. Tarkoitus on ihmisen hyvinvoinnin edistäminen fyysisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti, sekä kognitiivisesti. Terapia on yleensä luonteeltaan yksilöterapiaa, mutta myös ryhmäterapiaa järjestetään
joissain tilanteissa. Terapia on aina yksilöllisesti ja huolella suunniteltu kohdehenkilölle, se on tavoit- teellista ja sen edistystä seurataan jatkuvasti. Ohjaaja ja eläin ovat alansa asiantuntijoita sekä tehtävään koulutettuja. Terapiasta peritään yleensä palkkiota, ja Valvira valvoo nimikkeiden käyttöä. (Ikäheimo 2013, 11; Jalongo, Astorino & Bomboy 2004, 9–11.) Eläinavusteista terapiaa tekevät terapiakoirat, jotka ovat erikoistuneet usein tietynlaisiin tarpeisiin kuten nuorisotoimintaan, lastenkotiin ja vammaishoi- toon. Terapiakoiran kanssa työskentely on työtä eikä harrastusta. (SATHY ry, terapiakoira toiminta 2021.)
Eläinavusteista terapiaa on tutkittu monesta näkökulmasta. Usein tutkimukset eläinavusteisesta terapi- asta tutkivat koiran vaikutuksia sosiaalisiin tai emotionaalisiin vaikutuksiin. Braun, Stangler, Narveson ja Pettingell (2009) selvittivät tutkimuksessaan eläinavusteisen terapian vaikutuksia kivunlievitykseen 3–17-vuotiailla lapsilla. Tutkimus suoritettiin vertaistutkimuksena testi- ja kontrolliryhmän välillä. Testi- ryhmän lapset rentoutuivat 15 minuuttia hiljaa koiran kanssa ja kontrolliryhmän lapset ilman koiraa.
Tutkimuksessa havaittiin testiryhmän lapsien kivun vähentyneen neljä kertaa enemmän kuin kontrolli- ryhmän lasten. Kovacks, Kis ja Rozsa (2004) tutkivat eläinavusteista terapiaa laitoksessa asuvien skitso- freenikoiden parissa. He selvittivät erityisesti ongelmia skitsofreenikoiden sosiaalisissa toiminnoissa ja alentuneessa aktiivisuudessa. Tutkimus toteutettiin yhdeksän kuukautta kestävänä seurantatutkimuk- sena ja siihen osallistui seitsemän potilasta, heidän kanssaan työskennellyt psykologi, sosiaalityönte- kijä, koira ja koiran ohjaaja. Tutkimuksen aikana potilaat saivat terapiaa kerran viikossa. Tutkimuksen aikana potilaat osallistuivat kaikille istunnoille päivän aktiviteetin muodosta riippumatta. Tutkimuk- sessa huomattiin eläinavusteisen terapian tukevan potilaiden tunteiden jakoa ja ilmaisua. Potilaat kes- kittyivät terapiaan paremmin ja se kehitti heidän sosiaalista kanssakäymistä, sekä myöhemmin myös fyysisiä taitoja. Lopullisissa tuloksissa havaittiin terapian positiivisten vaikutusten jatkuvan istuntojen jälkeen arkielämässä. (Kovacks ym. 2004, 386–483.)
Eläinavusteisessa terapiassa toiminta on huolellisesti suunniteltua kohdehenkilön tarpeiden mukai- sesti. Tässä toiminnassa edetään nimenomaan kohdehenkilön tarve edellä, ja toiminnalle on asetettu selkeät tavoitteet. Tämä erottaa eläinavusteisen terapian eläinavusteisesta toiminnasta, jossa toiminta on enemmän harrastusta eikä tavoitteellisuus ohjaa toimintaa.
2.2 Eläinavusteinen toiminta
Eläinavusteinen toiminta (Animal-Assisted Activity) on yleensä vapaaehtoistoimintaa, eli ohjaaja voi olla koulutettu asiantuntija tai vapaaehtoinen, jolla ei ole asiantuntijan koulutusta. Vapaaehtoistoimin- nassa kuitenkin ohjaajan ja koiran tulee olla perehdytetty eläinavusteiseen toimintaan ja vierailujen te- kemiseen. Toiminta pohjautuu yleensä mahdollisuuteen lisätä ihmisten hyvinvointia motivoivin, kasva- tuksellisin ja mielihyvää tuottavin keinoin. Erona terapiatyöskentelyyn on se, että toiminta ei ole tavoit- teellista. Siitä ei pääsääntöisesti peritä palkkiota ja käynnit ovat pituudeltaan vaihtelevia, sekä niiden säännöllisyys ei ole niin tarkkaa. Myös eläinavusteinen toiminta on pääasiassa ryhmäkohtaista toimin- taa, kun taas terapia on yksilölle. Eläimen tulee kuitenkin olla tehtävään soveltuva. (Ikäheimo 2013, 10–
11; Jalongo ym. 2004, 9–11.)
Eläinavusteista toimintaa harjoittavat koira-avusteisen pedagogiikan puolella muun muassa kaverikoi- rat, jotka saattavat käydä vierailuilla esimerkiksi kouluryhmissä ja lastenkodeissa. Näillä käynneillä teh- tävänä on tuoda mielihyvää. (Suomen Kennelliitto 2018b.) Myös kirjastoissa vierailevat lukukoirat kuu- luvat tähän työskentelymuotoon. Työskentely perustuu vapaaehtoisuuteen ja on palkatonta. Koirat ja ohjaajat perehdytetään kurssien ja soveltuvuuskokeiden kautta. (Suomen Kennelliitto 2018b.)
Daly ja Suggs (2010) tutkivat opettajien kokemuksia eläimistä alakoulun luokissa. Ensimmäiseksi he keskittyivät tarkastelemaan tutkimuksessaan opettajien asennetta lemmikkeihin, sekä lemmikkeihin luokkahuoneessa. Toiseksi sitä, miten lemmikkejä käytetään luokkahuoneessa, ja kolmanneksi syitä miksi lemmikkejä käytetään tai ei käytetä luokkahuoneessa. Tutkimukseen vastasi 75 alakoulussa työs- kentelevää opettajaa, joihin kuului luokanopettajien lisäksi muun muassa erityisopettajia. Vastaajista 14 kertoi pitäneensä jonkinlaista lemmikkiä luokkahuoneessa, kuitenkin melkein puolet vastaajista ker- toi lemmikin vierailleen luokkahuoneessa erilaisista syistä. Luokassa yleisin aktiviteetti lemmikin kanssa oli tutkimuksen mukaan sen hoitaminen ja siitä huolehtiminen. Usein lemmikkiä käytettiin myös mu- kana projekteissa, siitä kirjoitettiin tarinoita tai sitä tutkittiin esimerkiksi sen painoa ja kasvua seurattiin.
Tutkimuksessa havaittiin opettajien kokemuksien mukaan luokkahuonelemmikin kehittävän lasten so- siaalisia ja emotionaalisia taitoja, sekä myös heidän akateemisia taitojaan. Lapset esimerkiksi kirjoittivat mielellään seikkailukertomuksia luokkahuonelemmikistä erilaisissa ympäristöissä. Opettajien mukaan lemmikki luokkahuoneessa opettaa lapsille, ettei kaikkea tarvitse pelätä ja sen lisäksi lapset oppivat
myötätuntoa, huolenpitoa, rakkautta ja saavat mahdollisuuksia näyttää tunteita, joita lapset saattavat muuten piilottaa sisälleen suojellakseen itseään.
Eläinavusteinen toiminta on harrastuksen omaista toimintaa, josta ohjaaja tai koiran omistaja eivät saa välttämättä rahallista hyötyä. Eläinavusteisella toiminnalla ei tyypillisesti ole tarkkaan määriteltyjä ta- voitteita ja kohdejoukko voi olla hyvin monenlainen riippuen koirien vierailupaikoista. Eläinavusteista toimintaa voidaan käyttää myös kouluissa, mutta toimintaa ei luokitella opetukseksi. Eläinavusteista erityisopetusta voidaan kuitenkin järjestää kouluissa, mutta se eroaa eläinavusteisesta toiminnasta, sillä opetusta voi järjestää vain asianmukaisen koulutuksen saanut opettaja. Eläinavusteinen erityis- opetus on usein myös suunnitelmallisempaa, tavoitteellisempaa ja sen kohderyhmä on tarkemmin määriteltyä, kuin eläinavusteisessa toiminnassa.
2.3 Eläinavusteinen erityisopetus
Eläinavusteinen erityisopetus (Animal-Assisted Special Pedagogy) voi olla muodoltaan terapiaa tai toi- mintaa. Erona edellisissä muodoissa on se, että ainoastaan asianmukaisesti koulutettu opettaja voi opettaa eläinavusteista erityisopetusta. Eläinavusteista opetusta tehdään suunnitelmallisesti koulussa tai luokissa. Opetus voi olla siis joko terapiaa tai toimintaa, jolloin se ei välttämättä ole säännöllistä ja yhtä tarkasti muotoiltua kuin terapia. Eläinavusteinen opetus voi olla myös tavoitteellista eläinavus- teista terapiaa. Eläinavusteisen opetuksen muodosta riippumatta luokassa voi toimina opettajan li- säksi eläimen oma ohjaaja. On myös mahdollista, että opettaja käyttää eläinavusteisessa opetuksessa omaa eläintään, mikäli se on asianmukaisesti koulutettu. (Ikäheimo 2013, 11.)
Tutkimuksissa on voitu havaita moniulotteisia positiivisia vaikutuksia yksilö- ja ryhmä tasolla. Koiran antama tuki on tutkimuksien mukaan vaikuttanut merkittävästi oppilaiden työrauhaan sekä taitojen kehittymiseen. Tutkimuksissa on voitu havaita myös koulumotivaation lisääntymistä. (Ahonen 2013;
Kittilä, Kiiski-Mäki & Ikäheimo 2013; Jalongo 2017.) Anderson ja Olson (2006, 37–41) tutkivat luokka- koiratoiminnan vaikutuksia kuuteen vaikeita emotionaalisia ongelmia omaaviin erityisluokan oppilai- siin. Oppilaat olivat iältään 6–11-vuotiaita. Tutkimuksessa suoritettiin havainnointi luokassa ennen koi- ran tuloa sekä kahdeksan viikon kestävä havainnointijakso ajasta, jolloin koira oli luokassa. Tutkimuk-
sessa haastateltiin myös oppilaiden vanhempia. Tulokset olivat havainnointijaksolta positiivisia; oppi- laiden emotionaalinen vakaus parani, kriisit harvenivat ja oppilaat olivat rauhallisempia koiran läsnä- olojaksolla.
Eläinavusteisen erityisopetuksen muodon määrittää toiminnan järjestävä opettaja. Tavoitteellisuudesta ja suunnitelmallisuudesta vastaa myös opettaja ja usein näiden määräydyttyä voidaan luokitella ope- tus joko toiminnaksi tai terapiaksi. Vaikka eläinavusteista työskentelyä on käytetty pitkään, niin eläinavusteisuuteen liittyy paljon käsitteitä ja muotoja, jotka saattavat erota eri maiden välillä. Tämän takia on tärkeää avata eläinavusteisuutta myös tämän tutkielman näkökulmasta.
2.4 Eläinavusteisuuden käsite tässä tutkielmassa
Eläinavusteisestä työskentelystä rajatut käsitteet eläinavusteinen toiminta ja eläinavusteinen terapia, ovat tämän tutkimuksen näkökulmasta hieman ongelmallisia, sillä tutkimuksessa tarkastellaan opetta- jien kokemuksia lukukoiratoiminnasta kouluissa. Tähän liittyy teoreettisessa mielessä kulttuurillinen ja koulutuksellinen ero. Suomessa lukukoiratoimintaan soveltuvia koiria kouluttaa useat eri järjestöt, ku- ten esimerkiksi Suomen Kennelliitto ja Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry. Lukukoiratoiminta voi olla pelkästään eläinavusteista toimintaa tai myös eläinavusteista opetusta, riippuen koirakon koulu- tuksesta ja tavoitteista. Suomen Kennelliiton koulutukseen voi ilmoittautua vapaasti kaikki toiminnasta kiinnostuneet, kun taas Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry velvoittaa jäseniltään ammattia sosiaali- ja terveys-, tai kasvatusalan puolelta sekä kouluttaa koiria jäsenien ammattiin sopivaksi työkoiraksi.
Järjestävät tahot pitävät hieman erilaisia nimikkeitä kouluttamilleen koirille. (Kasvatus ja Kuntoutuskoi- rat ry 2021; Suomen Kennelliitto 2019a.) Koiran voi kouluttaa lukukoiratoimintaan sopivaksi myös kan- sainvälisen R.E.A.D. - eli The Reading Education Assistance Dogs -ohjelman kautta. Ohjelman kautta koulutetut koirat, joita käytetään paljon kansainvälisesti ovat terapiakoiria. R.E.A.D. -koirat ovat suu- ressa suosiossa ulkomailla ja sen takia tämän tutkimuksen pohjana käytetyissä kansainvälisissä artikke- leissa ja tutkimuksissa käsitellään toimintaa pääasiassa eläinavusteisena terapiana. (Intermountain Therapy Animals 2021.)
Kuitenkin esimerkiksi Shaw’n (2013, 366) mielestä R.E.A.D. tarjoaa molempia. Hän erottelee eläinavus- teisen terapian ja eläinavusteisen toiminnan sillä, että terapiassa on hoitosuunnitelma ja tavoitteet.
Hänen mukaansa julkisissa kirjastoissa harjoitettu R.E.A.D. kuuluu eläinavusteiseen toimintaan, koska lapset lukevat siellä koiralle yhden tuokion ilman dokumentointia tai suunnitelmaa. Kun taas kouluissa harjoitettu R.E.A.D. -toiminta on huolella suunniteltua seurattua ja tavoitteellista, jonka takia hän pitää sitä eläinavusteisena terapiana. Friesen (2010, 264–266) puolestaan ei pidä eläinavusteista terapiaa oi- keana käsitteenä koulussa tapahtuvasta tavoitteellisesta toiminnasta, sillä se ei hänen mielestään ku- vaa toimintaa oikein. Friesen (2010) ehdottaa käytettäväksi käsitettä eläinavusteinen oppiminen.
Tässä tutkielmassa päädyin käyttämään käsitettä eläinavusteinen pedagogiikka, sillä tutkielman tehtä- vänä on kerätä tietoa opettajien kokemuksista lukukoirista koulussa oppimisen tukena. Eläinavustei- nen pedagogiikka sisältää sekä eläinavusteisen toiminnan, että eläinavusteisen terapian. Tarkemmin linjattuna käsitteenä tässä tutkimuksessa on koira-avusteinen pedagogiikka, sillä tässä tutkimuksessa on kerätty tietoa kokemuksista lukukoirien käytöstä kouluissa. Käsitettä koira-avusteisesta pedagogii- kasta on käytetty myös kirjallisuudessa, esimerkiksi Latvala- Sillman (2013, 209) käsittelee artikkelis- saan ”Kasvatus- ja kuntoutuskoira autismiluokassa” myös sitä, millainen koira sopii koira-avusteiseen pedagogiikkaan, tarkoittaen tällä koiran työskentelyä koulussa nimenomaan oppimisen tukena.
Alla luvuissa 3.2 ja 3.3 on käsitelty eläinavusteisen työskentelyn hyötyjä sekä haasteita, jotka ovat pe- räisin eläinavusteisen työskentelyn tutkimuskirjallisuudesta. Voidaan olettaa samojen vaikutuksien nä- kyvän myös eläinavusteisessa pedagogiikassa. Sekä eläinavusteinen työskentely että eläinavusteinen pedagogiikka, sisältävät niin eläinavusteista toimintaa, kuten myös -terapiaa.
Eläinavusteinen pedagogiikka pitää sisällään lukukoiratoiminnan, mikä voi olla eläinavusteista toimin- taa, -terapiaa tai -opetusta. Tämän käsitteen käyttö tutkielmassa sopii tutkimustehtävän tavoitteen ta- kia. Eläinavusteisessa pedagogiikassa kohderyhmänä ovat oppilaat, tavoitteellisuus voi kuitenkin vaih- della toiminnan järjestelyn mukaan.
Eläinavusteinen työskentely
Eläinavusteinen terapia
Tavoitteellista toimintaa, jota seurataan tarkasti. Työskentely on sekä ohjaajalle, että koiralle
työtä. Eläinavusteinen pedagogiikka
Eläinavusteinen erityisopetus
Asian mukaisen koulutuksen saaneen opettajan järjestämää
toimintaa, joka voi olla luonteeltaan terapiaa tai
toimintaa.
Oppimis- ja kasvatusympäristöissä tapahtuvaa työskentelyä oppimisen ja kasvun tukena.
Eläinavusteinen toiminta
Pääasiassa vapaaehtoitoimintaa, jolloin työskentely on ohjaajalle ja
koiralle harrastus, eikä sen tavoitteita ole tarkasti määritelty.
Kuvio 1 .Eläinavusteinen työskentelyn muodot jakautuvat kolmeen osioon; eläinavusteiseen terapiaan, - toimintaan ja – pe- dagogiikkaan (Mukaillen Ikäheimo 2013, 10–11).
3 Eläinavusteisen työskentelyn merkitys
3.1 Lapsen ja eläimen välinen suhde
Jo pitkään on ajateltu lemmikkien aseman kuuluvan ihmisen vierelle, ihmisen parhaana ystävänä. Nii- den tarkoituksena on antaa ja ottaa vastaan rakkautta sekä toimia ihmisen kumppaneina. (Melson 2001, 30.) Fossiililöydöksistä on voitu havaita ihmisen ja koiran välisen suhteen kehittyneen jo yli 30 000 vuotta sitten. Tutkijat kiistelevät siitä, milloin ja missä villit koiraeläimet ovat kesyyntyneet koiriksi.
Erään näkemyksen mukaan ihmisen seuran kestävistä susista saattoi muodostua alkukoiria jo jääkau- den Euraasiassa. Varhaisimpia todisteita ihmisen kumppaniksi kehittyneestä kesykoirasta on vuonna 1860 Belgiasta löytynyt koiralle tunnistettu pääkallo, joka on ajoitettu lähes 32 000 vuoden päähän.
Myös Ranskasta on löydetty 33 000–24 500 vuotta vanhat vierekkäiset jalanjälkijonot, joista on voitu havaita lapsen ja koiran välinen suhde, sillä jalanjälkijonoista voidaan havaita pienen lapsen kulkeneen yhdessä koiran kanssa vieretysten. (Raevaara 2011.)
Tutkimuksissa on havaittu yhteys eläimen omistamisen, ja ihmisen oman tarpeellisuuden tunteen sekä edistyneemmän itsetunnon välillä (Harker, Collis, & McNicholas 2000, 193). Myös nuorilla lemmikin- omistajilla on havaittu parempaa itsetuntoa verrattuna lemmikittömiin. Lisäksi on havaittu, että lap- suuden aikana eläimen kanssa vuorovaikutuksessa olemisella on positiivinen vaikutus lapsen kehityk- selle (Tedeschi, Fitchett & Molidor 2005, 66). Yli-Viikarin (2014, 58) mukaan eläimen kanssa toimimi- sesta saatu positiivinen kokemus antaa lapselle itsevarmuutta. Myös Davisin ja Juhaszin tutkimuksessa (Harker ym. 2000, 193) tutkimukseen osallistuneet nuoret arvioivat eläimen omistamisesta saatavia hyötyjä olevan hyvä itsetunto ja positiivinen olotila.
Lapsilla on luontainen kiinnostus kaikenlaisiin eläimiin. He osoittavat kiinnostustaan oikeiden eläimien lisäksi omassa maailmassaan esiintyviin eläinhahmoihin. Lasten kiinnostus eläimiin esiintyy monella tavalla. Heidän maailmansa on täynnä erilaisia eläinhahmoja. He puhuvat niistä, muodostavat merki- tyksellisiä suhteita lemmikkeihin, katselevat eläinhahmoja televisiosta ja leikkivät pehmoisilla eläinpeh- moleluilla. Lasten kiinnostus eläimiin näkyy myös muualla heidän mielikuvituksessaan; roolileikeissä, eläintarinoissa ja mielikuvitusystävinä. On siis selvää, että eläimillä on lapsen maailmassa suuri, merki-
tyksellinen rooli. Myös yhtenä lapsuuden kognitiivisen oppimisen tavoitteena pidetään eläimistä oppi- mista, sillä usein aikuiset opettavat lapsia tunnistamaan eläimien nimiä ja ääntelyitä, sekä vievät heitä katsomaan maatilalle eläimiä. (Melson 2001, 3–4, 14, 28, 134.) Ihmisen ja eläimen välisen suhteen aja- tellaan olevan molemmin puoleista, sillä Raevaaran (2011) tulkintojen mukaan myös koirilla on syn- nynnäinen taipumus kiinnostua ihmisestä. Tämän lisäksi koirilla on herkkyys tarkastella ihmisen silmiä ja ne pystyvät yksilöimään ihmisiä. Koska koirat eivät myöskään väistä ihmisen katsetta, ne voivat op- pia ymmärtämään ihmisen merkkejä ja eleitä. On myös havaintoja, että koirille on kehittynyt esiastei- nen mielenteoria, sillä sen on voitu osoittaa pystyvän ymmärtämään ihmisen näkökulmaa ja sitä mitä ihminen pystyy näkemään ja mitä ei. Koiran kommunikaatiokyky, eli kyky näyttää ihmiselle mitä ne ha- luavat katsomalla ensin ihmistä ja sitten kohdetta, osoittaa koiran ja ihmisen välisen suhteen kehitty- neisyyden. Raevaara (2011) kuitenkin painottaa tutkimuksissa havaitun koirien älykkyyden painottuvan yksinomaan kommunikaatioon ja ihmisen elevihjeiden vastaanottamiseen perustuviin tehtäviin, joka korostaa ajatusta koiran tärkeimmästä tehtävästä: olla ihmisen paras ystävä.
Vaikka yllä tuli selväksi eläimien olennainen, jopa itsestään selvä rooli osana lapsuutta, lapsen ja eläi- men välinen suhde ei ole itsestäänselvyys. Eläimen ja lapsen välinen suhde on monitasoisempi kuin voisi ajatella, sillä eläin on osa lapsen sosiaalista elämää ja yhteydessä lapsen arkisessa elämässä joka päivä. Lapsen ja eläimen välinen suhde on ainutlaatuinen vuorovaikutussuhde, jollaista ihmiset eivät kykene toisilleen tarjoamaan. (Tipper 2011, 149, 161–162.) Lasten on helpompi lukea eläimen mieltä.
Eläimen toiminta on suorassa yhteydessä sen ajattelun kanssa, tämän takia eläimen toimintaan ei kuulu sarkasmia, vertauskuvia, harhaanjohtamista tai valehtelua, mikä johtaa siihen, että lapsen on hel- pompi tunnistaa ja lukea eläimen ajatuksia ja tunteita. (Melson 2001, 93.) Eläimen rehellisen kommuni- koinnin takia lapsen ei eläimen kanssa vuorovaikutuksessa ollessa tarvitse kohdata samanlaisia haas- teita tai odotuksia, mitä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa voi olla. Tästä syystä lapsen ja eläi- men välinen vuorovaikutussuhde on erityinen, mikä antaa lapselle mahdollisuuden saada tärkeää tun- neperäistä tukea koirasta erilaisissa tilanteissa sekä ympäristöissä (Friesen 2010, 261). Kommunikointi eläimen kanssa on paljon yksinkertaisempaa, sillä eläin ei vaadi keskustelutaitoja tai artikulointia, sille voi purkaa tunteitaan ja ajatuksiaan luotettavasti. Lapset tuntevat olonsa kuulluksi ja ymmärretyksi, vaikka ymmärtävätkin usein sen, ettei eläin pysty ymmärtämään heitä kirjaimellisesti. Toisaalta myös lapsen tulee opetella eläimen käyttäytymisen ymmärtämistä, sillä niiden käytös eroaa ihmisen käytök- sestä huomattavasti. (Melson 2001, 50–51, 93.)
3.2 Eläinavusteisen työskentelyn hyödyt
Eläimen pelkällä läsnäololla on tutkimuksien mukaan havaittu olevan paljon moniulotteisia positiivisia vaikutuksia. Merkittäväksi vaikutukseksi nousee tutkimuksissa koiran läsnäololla oleva motivoiva ja tur- vallisuutta tuova vaikutus. (Ahonen 2013; Kittilä & Kiiski 2013; Jangalo 2017; Borgström 2013; Latvala- Sillman 2013.)
Eläinavusteisella työskentelyllä on havaittu olevan vaikutuksia lapseen kolmella merkittävällä osa-alu- eella. Eläinavusteisella työskentelyllä voidaan tukea ja kehittää lapsen sosiaalisia ja emotionaalisia tai- toja, tukea lapsen kognitiivisia taitoja ja oppimista. Koiran läsnäololla on havaittu olevan vaikutuksia lapsen fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin. (Beetz, Uvnäs-Moberg, Julius & Kotrschal 2012.) Tämän moniulotteisen tuen takia eläinavusteinen työskentely sopii erityisesti niille lapsille, joilla on laajaa tuen tarvetta. Esimerkiksi käyttäytymisen vaikeuksia tai sosiaalisemotionaalisia kehityskohteita. (Beetz 2017, 139.)
Dalyn ja Suggsin (2010) tutkimuksessa opettajien kokemuksista lemmikeistä luokkahuoneessa useim- pien opettajien mielestä lemmikki luokkahuoneessa vaikuttaa myönteisesti oppilaiden kehitykseen ja oppimiseen. Opettajat kertovat käyttäneensä lemmikkejä muun muassa kirjoitusprojekteissa (Daly &
Suggs 2010, 105). Myös Friesen (2010, 266) esittää ajatuksen siitä, että koirat voivat olla osa opetus- suunnitelmaa esimerkiksi juuri kirjoitelmien aiheena tai ryhmätyön jäsenenä.
Eläinavusteisessa työskentelyssä tärkeänä osana on lapsen ja eläimen välinen kosketus, johon kuuluu eläimen silittelyä ja paijailua. Karppinen ja Pihlava (2016) esittää tuntoaistin olevan ihmisen kaikista aisteista sosiaalisin ja tämän takia merkittävässä asemassa vuorovaikutuksen yhteyden muodostami- sessa toiseen olentoon. Vuorovaikutuksella on suuri osuus onnistuneessa oppimisprosessissa, koska vuorovaikutus ja sen kautta ihmiselle tuleva informaatio vaikuttavat useissa aivojen kerrostoissa sa- manaikaisesti. (Beetz ym. 2012.) Walters (2005, 50) tutki luokkakoiran vaikutusta kehitysvammaisten oppilaiden ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen. Tutkimukseen osallistui kolme oppilasta ja hän havaitsi tutkimuksessa kaikkien oppilaiden positiivisen vuorovaikutuksen opettajan kanssa lisääntyvän ja negatiivisen vuorovaikutuksen vähentyvän koiran läsnäollessa. Koiran läsnäololla on siis havaittu olevan merkitystä myös ihmisten välisiin vuorovaikutustilanteisiin.
3.2.1 Sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset
Koiran läsnäolon tuomaa turvallisuutta koettiin sekä fyysisesti pihalla liikkuessa (Borgström 2013, 81) että sosiaalisena ja emotionaalisena turvallisuutena. (Ahonen 2013, 188–192.) Koiran läsnäololla luo- kassa on havaittu olevan vahva vaikutus luokan vallitsevaan sosiaaliseen viihtyvyyteen ja ilmapiiriin.
Usein oppilaat jopa odottavat kouluun pääsyä, kun tietävät koiran olevan siellä vastassa. Positiivisia yhteyksiä koiran läsnäolosta luokassa on löydetty oppilaiden emotionaalisten sekä sosiaalisten taitojen kehittymisessä. Eläinavusteista työskentelyä koulussa käyttäneet opettajat kokivat, että hyvän luokka- hengen luominen oli helpompaa ja nopeampaa koirien kanssa kuin ilman koiria. (Anderson 2007, 6–7;
Latvala-Sillman 2013, 203–209.)
Koiran ja ihmisen välisellä suhteella on havaittu mahdollisuuksia tunne-elämän ja käytöshaasteiden vähentämiseen (Anderson 2007, 9). Eläinavusteisella työskentelyllä koulussa on huomattu olevan vai- kutusta myös lasten sosiaalisiin kontakteihin ja vuorovaikutustilanteisiin. On esitetty, että empaattisella koiralla voidaan jossain määrin korvata lapsen kaipaamaa sosiaalista tukea. (Ahonen 2013, 188–189) Luokissa, joissa on käytetty eläinavusteista työskentelyä oppimisen tukena eli eläinavusteista pedago- giikkaa, koettiin tutkimuksien mukaan pystyvän paremmin keskustelemaan rakentavasti koirien ollessa paikalla, sillä silloin kukaan ei halunnut huutaa tai raivota. Koiran avulla pystytään tukemaan vaikeista asioista keskustelua. Kun oppilas on aluksi käsitellyt asian koiran kanssa, on hänen helpompi palata siihen myös aikuisen kanssa. Koiralla on huomattu olevan vahva rauhoittava vaikutus tilanteissa ja se pystyy tukemaan oppilasta emotionaalisesti niin, että on järkevää antaa oppilaan ensin rauhoittua koi- ran kanssa, jonka jälkeen tilanteista voidaan keskustella rauhassa ja kehittävästi. (Ahonen 2013, 188–
189; Latvala-Sillman 2013, 206–207.)
Myös Latvala-Sillman (2013, 203, 206–211) havaitsee tutkimuksessaan pelkällä kuntoituskoiran läsnä- ololla autismiluokassa olevan merkittäviä vaikutuksia moneen tekijään. Tutkimuksessa koira koetaan turvalliseksi ystäväksi, joka ei jätä yksin, koiraan on pienempi kynnys koskea ja ottaa kontaktia. Sen läs- näolon huomattiin rauhoittavan oppilaita ja rentouttavan heitä. Koiran läsnäolo sai tutkimuksessa op- pilaat hyvälle mielelle ja sen havaittiin vaikuttavan oppilaiden äänenkäyttöön ja luokan työrauhaan rauhoittavalla tavalla.
Vuorovaikutustilanteiden lisääntyminen tai muuttuminen positiivisempaan suuntaan on havaittu eläinavusteisen työskentelyn hyödyksi. Luokissa, joissa on käytetty koiria opetuksen tukena, on ha- vaittu oppilaiden sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittymistä. Lapset ovat huomanneet kehi- tyksen myös itse esimerkiksi niin etteivät hermostu ja lyö kavereita enää yhtä herkästi, tai että koiran jakaminen helpottaa oppilasta itseään tulemaan toimeen paremmin muiden kanssa. (Anderson 2007, 7–9.) Tutkimuksissa on myös yllätytty siitä, minkälainen vaikutus luokassa olevalla koiralla on ollut luo- kan asemaan koulussa. Ahonen (2013, 190) ja Latvala-Sillman (2013, 208–209) havaitsivat, että luokan asema koulussa nousi ja status kouluyhteisössä muuttui eläinavusteisen työskentelyn myötä. Koirien myötä aikaisemmin syrjityt luokat nousivat koulun sosiaalisessa hierarkiassa. Oppilaita alettiin lähesty- mään useammin ja luokan arvostus kasvoi. Latvala-Sillman kertoo yllättyneensä autismiluokan saa- masta positiivisesti muuttuneesta kohtelusta. Vastaavanlainen kokemus eläinavusteisesta työskente- lystä havaittiin myös avustajakoiratoiminnasta, jossa huomattiin koiran erinomainen vaikutus toimia jäänmurtajana uusien ihmisten tapaamisessa. Näissä tilanteissa on havaittu koiran läsnäolon madalta- van kynnystä vuorovaikutustilanteisiin, sillä ihmisten on helpompi lähestyä toisiaan aloittamalla kes- kustelu koirasta. (Borgström 2013, 76, 81).
Eläinavusteinen työskentely vaikuttaa myös lapsen empatiakykyyn ja vastuunoton kehittymiseen. Kun lapsi muodostaa suhteen koiraan, eli elävään olentoon, jolla on omia haluja ja tarpeita, on lapsen har- joiteltava arvostamaan koiran tarpeita ja ajattelemaan sen tunteita. Arvostaminen, vastuunotto ja myö- tätunto ovat taitoja, joita hankkiakseen lapsen täytyy kehittää sosiaalisia taitojaan. (Anderson 2007, 9.)
3.2.2 Fyysinen terveys ja hyvinvointi konteksti
Borgström (2013, 76) esittää avustajakoiratoimintaa käsittelevässä tutkimuksessaan koiran silittämi- sellä olevan vaikutusta henkilön fyysiseen terveyteen, sillä sen on huomattu laskevan verenpainetta ja sykettä. Myös Beetz (2017, 146) korostaa fyysisen kontaktin, koiran silittelyn ja paijaamisen merkitystä eläinavusteisessa työskentelyssä, sillä se vapauttaa hyvänolon hormonia oksitosiinia, joka vaikuttaa lapsen mielenhyvinvointiin. Eläinavusteinen työskentely antaa lapselle myös mahdollisuuden toteut- taa hoito- ja huolenpitokäyttäytymistä eläimeen. Eläimen koskettamisen ja silittelyn on voitu havaita olevan yhteydessä myös ihmisen stressireaktioiden vaimenemiseen. Barker, Knisely, McCain, Schubert
ja Pandurangi (2010) tutkivat ihmisen ja koiran vuorovaikutusta ihmisen stressireaktioon. Tutkimuk- sessa havaittiin matala fysiologinen stressitekijä niillä ihmisillä, jotka olivat olleet koiran kanssa vuoro- vaikutuksessa. Myös näiden ihmisten sydän- ja veritoiminnoissa havaittiin muutoksia, sillä toimintojen taso laski joko perustasolle tai sen alapuolelle. Tutkimuksessa havaittiin myös, että stressiin tai ahdis- tukseen auttavat reaktiot, kuten rentoutuminen ja rauhoittuminen eivät vaadi ennestään tuttua koiraa, vaan reaktioita voidaan havaita myös ihmiselle entuudestaan tuntematonta eläintä silittäessä.
Tutkimuksissa on myös huomattu koirallisten perheiden lasten sairastuvan vähemmän allergioihin ver- rattuna koirattomien perheiden lapsiin. Koirat ehkäisevät lapsille syntyviä yliherkkyyksiä, sillä koirien suussa, turkissa, tassuissa ja kehossa esiintyy valtava määrä erilaisia bakteereja, jotka altistavat lapsen immuunipuolustusta. Kun lapsen immuunipuolustus on tottunut käsittelemään ulkoisia ärsykkeitä, niin se ei reagoi vaarattomiin aineisiin yhtä vahvasti, mikä vähentää yliherkkyyksien todennäköisyyttä.
(Raevaara 2011, 184.) Jalongo, Astorino ja Bomboy (2004) kertovat terapiakoirien olevan jokapäiväinen asia Yhdysvaltojen sairaaloissa. Terapiakoirat ovat merkittävässä osassa lasten pitkäaikaista hoitosuun- nitelmaa, sillä heidän mukaansa eläimet voivat tarjota lapsille jotain sellaista mihin ihminen ei pysty, kuten- ehdotonta rakkautta ja emotionaalista tukea. Tutkimuksissa on voitu havaita terapiakoirien käy- tön vähentävän sairaalan lapsien yksinäisyyden tunnetta sekä lääkkeiden tarvetta. Eläinvierailijoiden on huomattu myös muuttavan lasten elämänlaatua sairaalassa ja vähentävän stressiä sekä levottomuutta.
(Jalongo ym. 2004, 12.) Eläinavusteisen työskentelyn positiivisilla emotionaalisilla ja sosiaalisilla vaiku- tuksilla, kuten yksinäisyyden tunteiden vähenemisellä ja mielen piristymisellä on voitu havaita vaiku- tuksia myös fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Eläinavusteisen työskentelyn vaikutuksia on havaittu vaikuttavan masennusoireiden helpotukseen. Tutkimuksissa on myös todettu, että lapset ja aikuiset, joilla on mielenterveysongelmia ovat osoittautuneet emotionaalisesti tasapainoisemmiksi jo pelkäs- tään yhden eläinavusteisen terapiaistunnon jälkeen (Beetz ym. 2012, 7).
3.3 Eläinavusteisen työskentelyn haasteet
Eläinavusteinen työskentely vaatii suunnitelmallisuutta sekä tarkkaa ja huolellisesti tehtyä arviointia menetelmän käytöstä. Vaikka eläinavusteisella työskentelyllä on tutkimuksien mukaan paljon moni- ulotteisia positiivisia vaikutuksia, sen käyttöä tulee harkita yksilöllisesti ja tapauksen mukaan. Fried-
mann, Heesook ja Chia-Chun. (2010, 99–101) muistuttaa siitä, että ihmiset voivat suhtautua hyvin eri- laisilla tavoilla eri eläimiin. Ihmisillä voi olla ennestään esimerkiksi huonoja kokemuksia tietynlaisista eläimistä tai tilanteista ja sen takia he saattavat tuntea olonsa epämiellyttäväksi tai stressaantuneeksi eläinten kanssa. Myös Laukkanen (2013, 33) ja Hart (2010, 75) toteavat, että ihmisten oman taustan, elämänkokemuksen, asianyhteyden ja tilanteen mukaan reaktiot eri eläimiin voivat vaihdella suuresti- kin. Eläin voidaan kokea ahdistavana tai pelottavana ja tämän takia eläinavusteinen työskentely tulee aina arvioida yksilöllisesti ja huolella ennen sen toteuttamista.
Eläinallergiat nousevat esiin eläinavusteisesta työskentelystä puhuttaessa. Lukukoirien ja R.E.A.D. -koi- rien on lukukäynneillä oltava puhtaita ja siistejä (Suomen Kennelliitto 2019a; Jalongo ym. 2004, 13).
Toiminnan on oltava vapaaehtoista ja huoltajien hyväksymää. Tämän takia Jalongo (2012, 154–155) ohjeistaa varmistamaan huoltajan luvan koiralle lukemiseen ja ehdottaa etteivät koiralle allergiset lap- set osallistuisi lukutuokioihin. Hän myös suosittelee lapsen huoltajan olevan yhteydessä lääkäriin, mi- käli on minkäänlaista huolta siitä, että lukukoiraohjelmaan osallistuminen saattaa aiheuttaa terveydelli- siä ongelmia.
Latvala- Sillman (2013, 211) kertoo omasta kokemuksesta, miten käytännössä he ovat omassa koulus- saan ratkaisseet allergiahaasteen. Allergioiden takia koulussa työskentelevä koira ei voi tulla mukaan kaikkiin tiloihin. Latvala- Sillman myös yrittää kulkea koiran kanssa käytävillä silloin kun siellä on mah- dollisimman vähän lapsia ja kertoo käyttävänsä koiran kanssa usein hissiä sen takia, että he eivät koh- taisi allergisia lapsia. Suomessa Allergia-, iho- ja astmaliitto ry listaakin virallisessa tiedotteessaan
”Lemmikit yleisissä tiloissa”, että mikäli haittavaikutuksista huolimatta julkisissa tiloissa päätetään lem- mikit hyväksyä, asiasta pitää ilmoittaa näkyvästi jo ulko-ovella, ja lemmikeille varattu alue olisi hyvä olla erillinen ja asianmukaisesti merkitty alue. Kuitenkin on huomattu, että huolellisella suunnittelulla ja tilannekohtaisella arvioinnilla voidaan joskus järjestää lukutuokioita, joihin voi allerginenkin lapsi osal- listua (Jalongo ym. 2004, 11–13).
Toinen keskeinen huolenaihe on eläinpelko, koska erilaisissa kulttuureissa koirat ovat erilaisissa ase- missa. Kulttuurista riippuen koiraa voidaan pitää suojana ja statuksen symbolina, saastaisena tai ruo- kana (Jalongo 2013, 154–155). Lapsilla saattaa olla ennestään myös huonoja kokemuksia purevista koirista tai muuten traumaattisia kokemuksia (Latvala- Sillman 2013, 154–155). Joskus kuitenkin lapsen
oma reaktio koiraan saattaa olla positiivisempi ja myönteisempi, kuin esimerkiksi hänen huoltajiensa, joten on tärkeää antaa lapsen omalle ajatukselle ja reaktiolle tilaa, sekä kuunnella myös lasta. Jos lapsi kuitenkin pelkää koiraa, voidaan häntä kannustaa painostamatta osallistumaan toimintaan tarkkailijan roolissa, jossa hän voi huomata muiden lasten leikkivän turvallisesti koiran kanssa ja näin saada tilan- teesta positiivisen mielikuvan. (Jalongo ym. 2004, 13.)
Haasteena eläinavusteiselle työskentelylle esiintyy myös ajatus siitä, että eläin saattaa kantaa tai levit- tää joitakin tauteja tai sairauksia. Vastuullisella toiminnalla ja hygieniasta huolehtimalla riski pienenee.
Eläinavusteisessa työskentelyssä käytetyt koirat ovat kuitenkin koulutettu niin, etteivät ne nuole tai raavi ihmisiä, niiden hygieniasta huolehditaan tarkasti sekä ne käyvät säännöllisesti eläinlääkärillä ro- kotuksissa ja perustutkimuksissa. Eläinavusteisessa työskentelyssä käytettyjen koirien tulisi olla terveitä eikä sairaiksi todettuja koiria saa käyttää. (Jalongo, ym. 2004, 11.)
Turvallisuus on eläinavusteisessa työskentelyssä todella tärkeää. Kaikkien osapuolten turvallisuudesta tulee huolehtia. Eläinavusteisessa työskentelyssä käytetyt koirat ja niiden ohjaajat ovat koulutettuja toimintaan. Eläinavusteisessa työskentelyssä koirat toimivat tilanteissa, joissa tavallisen kotikoiran työskentely ei ole turvallista. (Jalongo ym. 2004, 11–13.) Eläinavusteisessa työskentelyssä koulussa koi- ran luonteelta vaaditaan myös tiettyjä asioita; sen täytyy pitää lapsista, olla rohkea, reipas ja avoin. Se ei saa olla haukkuherkkä, eikä reagoida vahvasti erilaisiin ääniin tai oudosti liikkuviin ihmisiin. Turvalli- suuden takaamiseksi koiraa ei jätetä ilman sen ohjaajaa lasten kanssa. (Latvala- Sillman 2013, 209.)
Myös koiran turvallisuus tulee taata. Lapsille tulee etukäteen ohjeistaa, kuinka käyttäydytään koiran kanssa. Koiralla tulee myös olla mahdollisuus poistua tai vetäytyä tilanteesta esimerkiksi omalle ma- tolle tai sivuun, jos siitä tuntuu siltä sekä sille pitää järjestää taukoja toiminnasta juomista ja ulkoilua varten. (Latvala-Sillman 2013, 205–206; Jalongo 2012, 155–156.)
Eläinavusteisessa työskentelyssä on haasteensa ja hyötynsä. Haasteet liittyvät selkeästi enemmän käy- tännön järjestelyyn, kuten miten työpäivän aikana huolehditaan koirasta, miten toimitaan, jos esimer- kiksi koulussa on koiralle allergisia lapsia. Hyödyt puolestaan ovat selkeästi enemmän sosiaalisia ja emotionaalisia. Eläinavusteinen työskentely antaa henkistä tukea ja eläimen läsnäolo koetaan rauhoit-
tavaksi. Eläinavusteinen työskentely sisältää monipuolisesti erilaisia toimintaa, kuten esimerkiksi luku- koiratoiminnan, joka liittyy olennaisesti tämän tutkielman tutkimustehtävään, kun tutkin opettajien ko- kemuksia lukukoiratoiminnasta koulussa.
4 Lukukoiratoiminta
Lukukoiratoiminta on lähtöisin Yhdysvalloista, jossa sitä on harjoitettu 1990-luvulta lähtien. Tunne- tuimpia toiminnan levittäjiä maailmalla ovat R.E.A.D. eli The Reading Education Assistance Dogs -oh- jelman kautta koulutetut lukukoirat, joita Intermountain Therapy Animals (ITA) -eläinterapiajärjestö kouluttaa. R.E.A.D. -ohjelma on maailmalla tunnetuin lukukoiratoimintaa ohjaava ja kouluttava oh- jelma. Sen kouluttamat koirat ovat koulutukseltaan terapiakoiria, jotka vierailevat kouluissa, kirjastoissa ja muissa paikoissa lasten lukuseurana. R.E.A.D. -ohjelman kautta koulutettuja koirakkoja on tällä het- kellä tuhansia ympäri maailmaa. ITA (2009) kertoo ohjelman kautta koulutettuja koiria olevan tällä het- kellä vähintään 25 maassa, muun muassa Espanjassa, Italiassa, Kanadassa, Sloveniassa ja Etelä- Afri- kassa. R.E.A.D. -ohjelman eläimet ovat rekisteröityjä ja koulutettuja, sekä niiden terveys ja turvallisuus on testattu. (Intermountain Therapy Animals 2021.) Eläimet on koulutettu sekä ryhmä-, että henkilö- kohtaisiin lukutilanteisiin ja näin ollen voivat osallistua molempiin tilanteisiin esimerkiksi luokissa, sai- raaloissa ja kirjastoissa. (Jalongo ym. 2004, 9–11.)
Toiminta perustuu yksinkertaiseen käytäntöön: lapsi lukee ja koira kuuntelee. Lukukoiran tehtävänä lukutuokioissa on kuunnella ja olla läsnä. Lukukoiran käyttö kuuluu sekä eläinavusteisen terapian, että eläinavusteisen toiminnan alle riippuen sen luonteesta ja toteutuksesta. Mikäli toiminta on suunnitel- mallista, tavoitteellista ja seurattua, se yhdistetään eläinavusteiseen terapiaan, ja mikäli toiminta on sa- tunnaista, eikä sille ole asetettu tarkempia seurattavia tavoitteita, asetetaan se eläinavusteisen toimi- nannan puolelle. Tapahtumat ovat etukäteen sovittuja, ne perustuvat pääasiassa vapaaehtoistoimin- taan ja toimivat pääsääntöisesti kirjastojen tiloissa. Toiminta on saanut suuren suosion ja kasvattanut suosiotaan usean vuoden ajan. Lukukoirat ovat virallisen nimikkeen alla toimivia koiria, joiden ohjaajat ovat perehdytetty toimintaan, sekä koirat ovat soveltuvuuskokeiden kautta testattu. Lukukoiria työs- kentelee ympäri Suomea ja lukukoiratoiminta on levittäytynyt osittain myös eläinavusteisen opetuksen puolelle kouluihin. (Suomen kennelliitto 2019a.)
”Lukemisen lisääntyminen, itsevarmuus, motivaatio ja kateus.” Näillä sanoilla Shaw (2013, 368) kertoo opettajien kuvailleen R.E.A.D. -ohjelmaa Yhdysvalloissa. Hyviä puolia nousi opettajien kommenteista paljon. He kertoivat oppilaista tulleen paljon itsevarmempia lukijoita sekä kuvailivat ohjelman olevan sellainen, johon oppilaat mielellään osallistuvat. Myös oppilaiden käytöksessä huomattiin eroja. Eräs
opettaja kertoi oppilaiden olevan rauhallisempia lukutuokion jälkeen ja ottavan muut paremmin huo- mioon luokassa. Kateus nousi esille, kun eräs opettaja kertoi muiden oppilaiden olleen kateellisia niille, jotka saivat osallistua ohjelmaan. Shaw tiivistää opettajien todella uskovan ilmiöön. Usein koirat kiin- nostavat oppilaita ja koirien osallistuminen lisääkin tehtävistä suoriutumista (Friesen 2009, 109).
Vaikka lukukoiratoiminnan perusajatus on selkeä, lapsi lukee ja koira kuuntelee, on toiminnassa kan- sainvälisiä eroja esimerkiksi toiminnan järjestelyn ja levinneisyyden suhteen. Esimerkiksi kun Yhdysval- loissa toiminta on usein terapiaa ja R.E.A.D. -koiria on käytetty pitkään, niin Suomessa lukukoiratoi- minta on yleistynyt vasta myöhemmin.
4.1 Lukukoirat Suomessa
Ensimmäinen virallinen lukukoira Börje saatiin Suomeen vuonna 2011. Börje oli samalla myös ensim- mäinen lukukoira Pohjois-Euroopassa, ja se on kouluttautunut lukukoiraksi R.E.A.D. -ohjelman kautta.
(Pitkänen 2014, 32; viitattu haastatteluaineistoon Alameri 2014.) Vuonna 2011 Börjen saapumisen ai- kaan lukukoiratoiminnalla ei ollut Suomessa virallisia suosituksia tai ohjeita. Pian ensimmäisen lukukoi- ran jälkeen uusia lukukoiria alettiin kouluttaa lisää. Lukukoiratoiminnasta ja koulutuksesta ottivat vas- tuuta erilaiset tahot erilaisilla toimintaohjeilla ja tavoilla, joten yhtenäistä linjaa ja tapaa toiminnalle ei ollut. (Viitanen 2013.)
Nykyään Lukukoiratoiminnasta Suomessa vastaa pääasiassa Suomen Kennelliitto. Loppuvuodesta 2016 Kennelliitto teki viralliset ohjeet ja suositukset toiminnalle julkaisten ”Laatusuositus yleisten kir- jastojen lukukoiratoimintaan” yhteistyössä Mikkelin kaupunginkirjaston hallinnoiman ja Itä-Suomen aluehallintoviraston rahoittaman hankkeen ”Kansalliset suositukset lukukoiratoimintaan” kanssa. Näin kennelliitto tunnusti toiminnan Suomessa sekä haki Patentti- ja rekisterihallitukselta joulukuussa 2016 tavaramerkkiä nimikkeelle Lukukoira ja Kennelliiton Lukukoira, joista ”Kennelliiton lukukoira” rekiste- röitiin Suomen Kennelliiton nimiin, kun taas ”Lukukoira” tavaramerkin hakemus hylättiin merkittäviltä osilta 3.10.2017 päätöksessä. Tämän jälkeen Suomen Kennelliitto valitti päätöksestä Markkinaoikeu- teen ja vaati tavaramerkin hyväksymistä näiltä osin. 16.10.2018 Markkinaoikeus antoi päätöksen, jossa se kumosi Patentti- ja rekisterihallituksen lokakuussa 2017 annetun päätöksen. Näin merkki ”Luku- koira” palautui Patentti- ja rekisterihallituksen uudelleen käsiteltäväksi. (Markkinaoikeus 2019.) Merkki
Lukukoira rekisteröitiin Suomen Kennelliiton alle Patentti- ja rekisterihallituksen toimesta 29.3.2019 alkuperäisen päätöksen mukaisesti, ja Suomen Kennelliiton tekemä valitus ”Lukukoira” merkin käytöstä tietyiltä osin on edelleen Patentti- ja rekisterihallinen tietokannan mukaan vireillä. (Patentti- ja rekiste- rihallinto 2019.)
Suomen Kennelliiton järjestämä koulutus kestää viikonlopun verran, jolloin ensimmäisenä päivänä pä- tevöitetään ohjaaja ja seuraavana testataan koiran sopivuus. Koulutuksen läpäisseet koirat saavat ni- mikkeen Kennelliiton Lukukoira, ja nimen alla toimivat lukukoirat merkitään keltaisella lukukoira hui- villa. Koulutuksen myötä koirakolle kuuluu Suomen Kennelliiton ottama vakuutus toiminnalle, ja he ovat sitoutuneet noudattamaan Suomen Kennelliiton asettamia ohjeita ja suosituksia, jotka eroavat esimerkiksi R.E.A.D. -ohjelmasta muun muassa siltä osin, että Suomen Kennelliitto rajaa lukukoira- tuokiot Kennelliiton lukukoirilta vain yksilöllisiin lukutilanteisiin. Näin ollen Kennelliiton lukukoirat eivät virallisesti saa osallistua ryhmässä tapahtuvaan lukutuokioon. Myös Suomen Kennelliiton laatusuositus (2016) rajaa lukukoiravierailujen määrää koiran kohdalta korkeintaan kerran viikossa tapahtuvaan toi- mintaan. Suomen Kennelliitto kouluttaa jatkuvasti ympäri Suomea uusia koirakkoja ja koulutukset ovat suosittuja (Suomen Kennelliitto 2019a). Toisin kuin R.E.A.D. -ohjelman läpäisseet koirakot, Suomen Kennelliiton kouluttamat koirat eivät ole nimikkeeltään terapiakoiria.
Suomen Kennelliitto vastaa lukukoiratoiminnasta pääasiassa kirjastoissa. Kennelliiton lukukoirat vierai- levat myös päiväkodeissa, kouluissa ja terveydenhuollon laitoksissa. Kennelliiton lukukoiria ei tule se- koittaa koira-avusteista pedagogiikkaa käyttäviin koulukoiriin, jotka ovat aina kasvatusalan ammatti- laisten omia koiria. Nämä koirat tekevät myös työtä lukukoirina luokissa ja kouluissa. Lukukoiran ta- paaminen lukukoiratoiminnassa voi vaihdella hieman sen koulutuksen mukaan, onko kyseessä kasva- tuskoira vai esimerkiksi Kennelliiton lukukoira.
4.2 Lukukoiran tapaaminen
Lukukoiralle voi käydä lukemassa aikuinen tai lapsi. Lukukoira voi vierailla ennalta sovitusti kouluissa, päiväkodeissa tai muissa laitoksissa. Kirjastossa lukiessa aikoja voi yleensä varata suoraan kirjastoista.
Tapaamiset kuitenkin yleensä kulkevat saman peruskaavan mukaisesti, mutta variaatioita lukutilan- teista voi olla (Lane & Zavada 2013). Ihanteellinen lukupaikka on rauhallinen ja lukijalle entuudestaan
tuttu. Myös koiran on hyvä saada tutustua paikkaan rauhassa ennen ensimmäistä lukijaa. Lukutilan- teessa on lukijan lisäksi läsnä koira ja koiranohjaaja. (Shaw 2013.)
Alussa lukija valitsee kirjan. Lapsi ja koira asettuvat itselleen mukavaan asentoon lukutapahtumaa var- ten, jonka jälkeen lukijaa ohjeistetaan ja koiraa silitellään ja sille jutellaan. Sen jälkeen aloitetaan luke- minen. Lukija lukee koiralle aina ääneen ja saattaa halutessaan kertoa ajatuksiaan kirjasta, rapsutella koiraa tai näyttää sille kirjan kuvia. Lukeminen loppuu, kun lukija päättää lopettaa tai kun koiran oh- jaaja lopettaa lukuhetken. Lukuhetki lopetetaan yleensä koiran rapsutteluun, jonka aikana koiran oh- jaaja ja lukija keskustelevat kirjasta, tekstistä, koirasta ja lukukokemuksesta. Lukukoiratapahtumat kes- tävät yleensä noin 15–20 minuuttia / lukija. Koiran ohjaajan tehtävä on huolehtia lukutilanteen suju- vuudesta ja häiriöttömyydestä. Hän huolehtii myös tilanteen sujuvasta aloituksesta ja lopetuksesta, ohjeistaa lasta tai koiraa tarvittaessa, sekä turvaa lapsen ja koiran välisen vuorovaikutuksen. Ohjaaja ei kommentoi lukijan lukutaitoa, vaan keskustelut kirjasta käydään koiran mielipiteiden kautta esimer- kiksi ”Katso, miten Musti tykkää, kun luit sille.” tai ”Kiitos lukemisesta, Musti tykkäsi siitä todella pal- jon.” (Tainio & Siponmaa 2015, 368–370; Suomen Kennelliitto 2019a)
Lukukoiratoiminnan mielenkiintoa pidetään yllä riittävän harvoilla tapaamisilla, jolloin siihen ei kylläs- tytä, vaan lukutilanteita odotetaan ja niihin valmistaudutaan innolla. Lukukoiratoiminta ei ole verratta- vissa mihin tahansa koiran kanssa oleskeluun, vaan koiralla on tilanteessa tarkoitus ja koulutuksen tu- loksena se keskittyy motivoimaan lukijaa lukemisessa. (Jalongo, Astorino & Bomboy 2004, 11.)
Lukukoirat vierailevat erilaisissa laitoksissa ja keskuksissa. Toiminnan kohdejoukko vaihtelee tämän vierailupaikan mukaisesti. Lukukoirien vieraillessa kouluissa kohdejoukkona on oppilaat. Lukukoiria käytetäänkin useissa kouluissa ja lukukoiratoimintaa tekevät kouluissa myös kasvatuskoirat.
4.3 Lukukoiran käyttö kouluympäristössä
Opetushallitus on yhteistyössä Allergia-, iho- ja astmaliitto ry:n, Kennelliitto ry:n, Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n ja koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa antanut ohjeistuksen koira-avustei- sesta toiminnasta oppilaitoksille. Ohjeistuksen mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjä saa päät-
tää koira-avusteisen toiminnan sopivuudesta oppilaitokseen, sekä määrittää pedagogiset ja hyvinvoin- tiin liittyvät perusteet toiminnalle. Ohjeistuksessa kehotetaan kiinnittämään huomiota oppijan oikeu- teen osallistua opetukseen oppilaitoksen tiloissa, jolloin mahdolliset terveydelliset seikat, kuten aller- giat tulee huomioida. Näihin liittyen opetushallitus listaa oppilaan oman ilmoituksen allergiasta riittä- vän. Myös kulttuurisiin ja vakaumuksellisiin seikkoihin kehotetaan kiinnittämään huomiota. Koiran käyttö koulussa ei saa vaarantaa kenenkään terveyttä. Koiran täytyy olla perusterve ja myös sille on järjestettävät asialliset tauot, ulkoilutukset, tilat ja mahdollisuus lepoon. Koiran tulee ohjeistuksen mu- kaan olla soveltuvuustestattu koira-avusteiseen työhön oppilasprofiilin mukaisesti. Soveltuvuustes- tauksia hyväksytään useilta eri toimijoilta, sen mukaan miten koiraa käytetään. Ohjeistuksen mukaan silloin tällöin koululla vieraileva koira voi olla esimerkiksi Kennelliiton kaverikoiratoimintaan testattu koira, mutta mikäli koira toimii koululla säännöllisesti opettajan pedagogisena työvälineenä, koiran tu- lisi olla testattu koira-avusteiseen työhön esimerkiksi Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n toi- mesta. (Opetushallitus 2021.)
Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry kouluttaa ja järjestää soveltuvuuskokeita koira-avusteiseen työskentelyyn sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Yhdistyksen koulutukset ja soveltu- vuuskokeet ovat tarkoitettu vain ammattilaisille, jotka tarvitsevat omassa työssään koira-avusteisia metodeja. Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry kouluttaa koiria kasvatus- ja kuntoutuskoiriksi. Kou- lussa käytetyt kasvatuskoirat usein tekevät myös lukukoiratoimintaa muiden koira-avusteisen työsken- telyn lisäksi. (Koirat kasvatus ja kuntoutustyössä ry 2021.)
Lukukoiraa voidaan käyttää kouluympäristöissä monipuolisesti. Shaw (2013, 366) esittelee artikkelis- saan tilanteita Yhdysvaltalaisista kouluista, joissa on käytetty R.E.A.D. -ohjelman kautta koulutettuja terapiakoiria. Ensin Shaw kertoo tilanteesta, jossa tyttö oli lukenut koiralle 45 minuutin aikana 32-sivui- sen kuvakirjan, jolloin kyseessä on ollut yhden oppilaan pitkäkestoinen lukutuokio muusta luokasta erotetussa huoneessa. Tämän jälkeen Shaw esittelee ryhmälukutilannetta, johon on osallistunut kolme eri luokka-asteilta olevaa oppilasta. Shaw esittää tyypillisen R.E.A.D. -istunnon kestävän 20–30 minuut- tia. Myös Friesen (2009, 109) kertoo, että he sopivat R.E.A.D. -koiran ohjaajan kanssa koiran käyvän kerran viikossa yhden oppitunnin ajan, jolloin oppilaat voivat joko yksin tai pareittain varata 10 minuu- tin ajan koiralta. Tämän ajan aikana he voivat joko leikkiä koiran kanssa, lukea sille tai vaikka vaan istua hiljaa sen vieressä.
Koiran tausta ja sen suorittama koulutus vaikuttaa koiran käyttöön, sillä esimerkiksi Kennelliiton luku- koiralla on tiukat ohjeet käytölle, jota koirakon täytyy noudattaa. Luokassa toimiva kasvatuskoira voi toteuttaa lukukoiratoimintaa hyvin eri tavalla ja monipuolisesti opettajan havaitsemien tarpeiden mu- kaisesti, jotta toiminasta saadaan mahdollisimman paljon hyötyä luokassa.
4.4 Lukukoiratoiminnan hyödyt
Lukukoiratoiminnan perusajatus on ympäristön ja lukijan välisessä vuorovaikutuksessa. Lukutilanteessa koiralla, ohjaajalla ja myös mahdollisilla muilla aikuisilla ja heidän käytöksellään on merkitystä lukuti- lanteen onnistumiselle. (Tainio & Siponmaa 2015, 376.) Lukukoira tuokioihin koulussa osallistuu usein oppilaat, joilla on lukemisen vaikeutta (Jalongo 2012, 154).
Ympäristön positiivinen vuorovaikutus oppilaan kanssa on näiden tutkimuksien mukaan tukenut oppi- laan koulunkäyntiä (Jalongo 2012, 152; Anderson 2007). Jalongo (2012, 152) tiivistää ajatuksen oppi- laan positiivisesta vuorovaikutuksesta koiran kanssa: on vähemmän stressaavaa lukea koiralle kuin opettajalle. Kuitenkaan koira ei arvioi tai korjaa virheitä. Tutkimuksissa on todettu, että eläimen, tässä tapauksessa koiran läsnäolo vähentää stressiä ja rauhoittaa tilannetta (Tainio & Siponmaa 2015, 367).
Lukutilanteet koiran kanssa ovat myös johtaneet siihen, että lukijoiden itseluottamus on kasvanut ja heistä on tullut intohimoisia lukijoita (Shaw 2013, 367).
Kittilän, Kiiski-Mäen ja Ikäheimon (2013) vertaistutkimus osoitti koiran läsnäolon tukevan oppilaan lu- kemista ja vuorovaikutusta sekä lisäävän lapsen lukumotivaatiota. Vertaisryhmätutkimukseen osallistui 16 toisen ja kolmannen luokan oppilasta, joilla oli vaikeuksia lukemisen kanssa. He suorittivat luku- tuokioita viikoittain 13–15 lukukerran verran. Ensimmäinen ryhmä suoritti lukutuokiot lelukoiran kanssa ja toisen ryhmän oppilaat lukivat lukukoiralle. Jokaisen oppilaan lukumotivaatio lapsen ja van- hemmilta saadun tiedon mukaan kasvoi merkittävästi kokeilujakson aikana. Myös Tainio ja Siponmaa (2015) huomasivat lukukoiratoiminnan vahvan yhteyden oppilaan lukumotivaatioon ja lukuintoon.
Tutkimukseen osallistui 15 lasta, joista kolme kävi lukemassa lukukoiralle useampia kertoja ja loput oli- vat yksittäisiä lukukertoja. Lapset, jotka osallistuivat lukukoiratuokioihin useamman kerran muodosti- vat suhteen koiraan. Heidän lukustrategiansa kehittyi lukukokemuksien myötä ja ääneen lukeminen
vahvistui. Tainio ja Siponmaa (2015, 372–377). suosittelevat lukukoira toiminnan toistamista lapsen kanssa useita kertoja, jolloin sen vaikutus kasvaa.
Sekä Kittilän, Kiiski- Mäen ja Ikäheimon (2013), että Tainion ja Siponmaan (2013) tutkimuksissa havait- tiin koiralle lukemisen herkentävän oppilaan kynnystä lukea. Koiriin muodostuneen suhteen takia koi- rat huomioitiin lukemisessa vuorovaikutuksen kautta, lapset asettivat koiran tasavertaiseksi keskustelu- kumppaniksi ja koiralle keskusteltiin suoraan. Niille esiteltiin kuvia ja niiden mahdolliset mielenkiinnon kohteet otettiin huomioon lukemista valittaessa.
Tutkimuksissa on voitu osoittaa myös lukukoiratoiminnan yhteyksiä lukutaitoon. Shaw (2013, 367) osoitti lukukoiran positiivisen vaikutuksen lasten lukutaitoon. Tutkimuksessa, jossa kymmenen oppi- lasta luki viikoittain lukukoiralle yhden lukuvuoden ajan, havaittiin lukutaidon kehittyneen merkittä- västi lukuvuoden aikana. Myös tutkimuksen opettajat raportoivat näiden oppilaiden lukutaidon kehit- tyneen huomattavasti ja oppilaiden itseluottamuksen kasvaneen merkittävästi.
Lukukoiratoiminta on herättänyt kiinnostusta niin kansainvälisesti kuin myös Suomessa. Lukutilanne nähdään toiminnan myötä yksilöllisen suorituksen sijaan vuorovaikutuksellisena tilanteena lukijan ja ympäristön kanssa, tässä tapauksessa koiran kanssa. Lukukoiratoimintaa järjestetään useiden eri taho- jen toimesta ja sitä tutkitaan jatkuvasti lisää. Lukukoiratoiminnan hyödyistä on jonkun verran tutki- muksellista näyttöä, kuten olen tässä luvussa ylempänä osoittanut. Lukukoiratoiminnan haasteet, var- sinkin kouluissa, ovat enemmänkin käytännön järjestelyyn liittyviä kysymyksiä, kuten miten huomioida mahdolliset allergiat, pelot ja kulttuuritaustat. Tästä syystä onkin relevanttia tarkastella ja tutkia luku- koiratoimintaa kokemuksien kautta; miten toimintaa on käytetty, järjestetty ja miten lukukoiratoimin- nan hyödyt ja haasteet on koettu. Tällainen tutkintanäkökulma antaa mahdollisuuden tarkastella luku- koiratoiminnan kannattavuutta ja mahdollisia kehityskohteita.
5 TUTKIMUKSEN TAVOITE, MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA TUTKI- MUSTEHTÄVÄ
Tässä tutkimuksessa tutkitaan alkukasvatuksen opettajien kokemuksia lukukoirien käytöstä koulussa.
Tutkimuksen tehtävänä on kartoittaa, millaisia kokemuksia alkukasvatuksen opettajilla on lukukoirien käytöstä koulussa, ja millaisia rooleja opettajat kokemuksiensa mukaan lukukoiralle antavat.
Ensimmäisen tutkimustehtävän tarkoituksena on tarkastella miten opettajat ovat käyttäneet lukukoira- toimintaa koulussa ja millaisia kokemuksia heillä on toiminnasta. Tässä tutkimustehtävässä tarkoitus on tarkastella sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Tehtävän on kuitenkin tarkoitus tarkastella fenomenologisen tieteenfilosofian mukaisesti opettajien positiivisia ja negatiivisia kokemuksia nimen- omaan lukemisen näkökulmasta. Tarkoitus on myös tarkastella kuinka toiminnan järjestelyn mahdolli- suudet koulussa vaikuttavat opettajien mahdollisuuksiin järjestää toimintaa.
Tutkimuksen toisena tehtävänä on tarkastella tarkemmin koiran merkitystä toiminnassa opettajien ko- kemusten mukaisesti ja muodostaa koiralle rooleja opettajien kuvailemien kokemuksien mukaan. Tä- män tutkimustehtävän myötä millainen merkitys lukukoiratoiminnalla on lasten lukemiseen opettajien kokemana.
Tutkimuskysymykset:
1. Miten opettajat toteuttavat lukukoiratoimintaa koulussa?
2. Millainen rooli lukukoiratoiminnalla on lasten lukemiseen opettajien kokemana?
5.1 Menetelmälliset ratkaisut
Tutkimuksen tutkimisote on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, sillä sen tarkoitus on tutkia al- kuopetuksen opettajien kokemuksia lukukoiratoiminnasta koulussa. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä suureen joukkoon. Tutkimuksessa teoreettinen osuus on suuressa merkityksessä tutki- muksen tuloksiin. Laadullisessa tutkimuksessa tutkija palaa peilaamaan tuloksiaan teoreettiseen viite- kehykseen ja sen avulla erottelee tulokset, analyysin, sekä tarkastelee tutkimuksen luotettavuutta. (Sa- rajärvi & Tuomi 2018.)
