Kiertotalouden edistäminen arvostavan kehittämisen näkökulmasta kiinteistö- ja rakentamisalalla
Aku Taira Innovaatiojohtaminen
Itä-Suomen Yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos 20.1.2022
2
Itä-Suomen Yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos
Innovaatiojohtaminen
Taira, Aku: Kiertotalouden edistäminen arvostavan kehittämisen näkökulmasta kiinteistö- ja raken- tamisalalla
Pro Gradu, 82 sivua
Tutkielman ohjaaja: Esa Hiltunen Tammikuu 2022
Avainsanat: Arvostava kehittäminen, kiertotalous, vastuullisuus
Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa kiertotaloutta on käsitelty viime vuosina laajalti ja kasvavissa määrin. Kirjallisuudessa ei kuitenkaan olla käsitelty kiertotaloutta arvostavan kehittämisen näkö- kulmasta, ja lisäksi aikaisemmassa kirjallisuudessa on tutkimusaukkoja erityisesti kiertotalouden kokonaisvaltaisesta soveltamisesta kiinteistö- ja rakentamisalalla.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten organisaation muutos kohti kiertotaloudellista toimintamallia näyttäytyy esihenkilöiden näkökulmasta kiinteistö- ja rakentamisalan kontekstissa.
Tutkielman viitekehyksessä kiertotaloudellinen toiminta yhdistyy laajempaan organisaatiomuutok- seen, jota tutkielmassa tarkastellaan arvostavan kehittämisen näkökulmasta. Tutkielmassa ollaan myös kiinnostuneita siitä, millaisia erityispiirteitä kiertotaloudelliseen toimintaan siirtymiseen liittyy johtamisen näkökulmasta tarkasteltuna.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja tutkielmassa tutkitaan ilmiötä johtoase- massa työskentelevien näkökulmasta. Tutkielma kohdistui yhteen kiinteistö- ja rakentamisalan or- ganisaatioon. Tutkimusaineisto on kerätty haastatteluiden avulla ja haastattelut on toteutettu tee- mahaastatteluina. Tutkimustulosten analysoinnissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
3
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että arvostavan kehittämisen kautta toteutunut orga- nisaation nykyisten vahvuuksien löytäminen sekä tulevaisuuden unelmointi ovat merkittävässä roolissa osana muutosta kohti organisaation kiertotaloudellista toimintamallia. Tutkielman tulok- set osoittavat myös, että kiertotalous voidaan nähdä strategisesti merkittävänä asiana ja parhaim- millaan myös organisaation toimintaa ohjaavana ideologiana. Teoriatiedon tutkimustarpeen lisäksi tutkielma tuottaa uutta tietoa käytäntöön eli kiertotaloustransitioon organisaatiossa arvostavan kehittämisen näkökulmasta.
Tämän tapaustutkimuksen tulokset eivät pyri olemaan laajasti yleistettävissä, vaan ne tarjoavat yh- den tapausesimerkin tutkitusta aiheesta. Johtopäätöksinä tutkielma tarjoaa myös jatkotutkimusai- heita aiheen lisätutkimusta varten.
4
University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies Business School
Innovation Management
Taira, Aku: Helping the progress of Circular Economy from the aspect of Appreciative Inquiry in the context of building and construction industry
Master’s Thesis, 82 pages Supervisor: Esa Hiltunen January 2022
Keywords: Appreciative Inquiry, Circular Economy, Sustainability
Circular Economy (CE) has been covered increasingly in existing literature in recent years. Thus, the subject of the study is important and current. However, earlier research has not covered the rela- tionship of CE and Appreciative Inquiry (AI). There is also lack of knowledge about a holistic circular approach in the context of building and construction industry.
The objective of this study was to gain more knowledge about the transition an organisation is making towards operating with the principles of CE. This transition is observed in the study from the aspect of managers. The theoretical framework of the study combines CE and AI, and the circu- lar transition is examined from the aspect of AI. Possible characteristics about this transition from the aspect of managers is also under exploration in this study.
The study was conducted as a qualitative intensive case study. The research data was collected with semi-structured theme interviews and the research data was analysed through deductive analysis approach.
The results show that when an organisation is making a transition towards a more circular way of doing business it is essential that the organisation manages to identify existing strengths and possi- ble success factors organisation may reach in the future. Both the existing strengths and success
5
factors in the future can be discovered through the principles of AI. The results also show that CE has potential to be a strategic and ideological guideline for an organisation. In addition to filling gap of previous research, the study provides implications for practice. The results of the study don’t aim to be extensively generalizable.
6
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ... 8
1.1 Kiertotalous: Kohti resurssiviisasta toimintatapaa organisaatioissa ... 8
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 10
2 KIERTOTALOUS JA ARVOSTAVA KEHITTÄMINEN ... 13
2.1. Vastuullisuutta vai kiertotaloutta? ... 13
2.1.1. Kiertotalous – taustasta ja erilaisista koulukunnista ... 16
2.1.2. Kiertotaloudelliseen toimintaan liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia ... 20
2.2. Arvostava kehittäminen menetelmänä ... 22
2.2.1. Arvostavan kehittämisen periaatteet, käyttö ja soveltaminen ... 24
2.2.2. Arvostavan kehittämisen 4D-malli ... 27
2.2.3. Arvostavan kehittämisen rajoitteet ja kritisointi ... 29
2.3 Oma näkökulma tai viitekehys ... 30
3 METODOLOGIA, AINEISTO JA ANALYYSITAPA ... 34
3.2. Tutkimuksellinen lähestymistapa ... 34
3.2 Aineisto ja sen kerääminen ... 35
3.2.1. Tutkimuksen kohde ... 39
3.3 Aineiston analyysitapa ... 40
3.4. Tutkimusetiikka, tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti ... 44
7
4 EMPIIRINEN ANALYYSI JA TULOKSET ... 46
4.1 Miten kiertotalous ymmärretään ja mitä merkityksiä se saa tutkimuksen kontekstissa? ”– Ymmärtääkseni kasvatetaan olemassa olevien tavaroiden arvoa, eikä niinkun aina vaan luoda uutta vanhan tilalle” ... 46
4.2 Organisaation nykytilanteen hahmottaminen – tekoja, toimenpiteitä ja ilmiöitä kiertotaloudessa: ”– Ne on aika pieniä juttuja loppujen lopuksi mitä tarvitaan” ... 48
4.3 Estäviä tekijöitä kiertotaloudelliselle toiminnalle: ”– Meidän tyyppisessä yhtiössä ei voi olla niin, että tehdään tappiollisia kiinteistöjä” ... 53
4.4 Tulevaisuuden kiertotaloudellinen ihannetilanne organisaatiossa ”– Tätä kautta vois varmasti sellainen innovatiivisuus lisääntyä” ... 58
4.4 Yhteenveto tuloksista ... 64
5 KESKUSTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 68
5.1 Yhteenveto tutkimuksesta ... 68
5.2 Muutos kohti kiertotaloutta arvostavan kehittämisen näkökulmasta ... 69
5.2.1 Kiertotalouden saamat merkitykset kohdeorganisaatiossa sekä haasteet ja mahdollisuudet johtamisen näkökulmasta ... 71
5.3 Tutkimuksen arviointi, käytännön neuvot ja jatkotutkimusmahdollisuudet ... 73
8
1 JOHDANTO
1.1 Kiertotalous: Kohti resurssiviisasta toimintatapaa organisaatioissa
Kiinnostus sellaisiin toimenpiteisiin, jotka edistävät resurssiviisasta toimintatapaa maapallolla niin tänä päivänä kuin tulevaisuudessakin, on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosien ajan. Tähän on suurelta osin vaikuttanut se tosiasia, että ihmiskunnan noudattaessa nykyistä lineaarista talous- mallia ja toimiessa sen mukaan, maapallon fyysiset resurssit eivät yksinkertaisesti ole kestävällä pohjalla (Tura ym. 2019). Akhimien ym. (2020) toteavat, että tällä hetkellä maapallon resursseja ku- lutetaan kaksi kertaa niin nopeasti kuin niitä tuotetaan ja vuonna 2050 kuluttamisen volyymi on jo kolminkertainen verrattuna resurssien saatavilla oloon. Lisäksi maapallon väkiluvun eksponentiaali- nen kasvu aiheuttaa resurssien riittämiselle paineita mm. asumisen näkökulmasta katsottuna. Il- mastonmuutoksen myötä myös sellaiset ympäristöömme liitettävät ongelmat kuin luonnon moni- muotoisuuden häviäminen, veden, ilman ja maaperän saastuminen, ja esimerkiksi maaperän ylen- määräinen käyttö kiihdyttävät uhkaa maapallomme tulevaisuudesta selviämisen näkökulmasta (Geissdoerfer ym. 2017).
Edellä mainituista syistä johtuen lineaarisen talousmallin voidaan nykymuodossaan nähdä tulleen tiensä päähän, resurssien riittämättömyyden näkökulmasta katsottuna. Akhimien ym. (2020) koros- tavat lineaarisen talousmallin mukaisesta ajattelutavasta siirtymistä kohti kiertotalousmallia. Murray ym. (2015) määrittelevät nykyisen lineaarisen talousmallin sellaiseksi, jossa luonnolliset ja luonnosta saatavat resurssit muutetaan tuotannon kautta lopulta jätteeksi. Tähän väliin liittyy toki myös tuo- tettujen tuotteiden käyttö, ennen niiden jätteeksi päätymistä. Tällainen prosessi, jossa tuote tuotta- misen jälkeen päätyy jätteeksi, huonontaa ympäristöämme kahdella tavoin. Ensiksikin, esimerkiksi kaivamisen tai sadonkorjuun kautta luonnollisesta ympäristöstään poistetun materiaalin muodossa sekä toiseksi; koska materiaali päätyy lopulta jätteeksi, ei se saavuta täyttä potentiaaliaan, joka sillä luonnollisena pääomana olisi maapallon kannalta. Lisäksi näiden luonnosta saatavien resurssien
9
hankkiminen saattaa aiheuttaa ylimääräistä saastumista ympäristöömme. Murray ym. (2015) kuvaa- vatkin lineaarisen talouden mallia yksisuuntaiseksi järjestelmäksi.
Kiertotalous-termin yhteydessä voidaan mainita useita erilaisia malleja ja aiemmassa kirjallisuu- dessa puhutaan usein 3R-mallista, johon liitetään englanninkieliset termit reduce, reuse ja recycle (Ghisellini ym. 2015; Ranta ym. 2018). Suomennettuna voidaan puhua resursseihin liittyen niiden vähentämisestä, uudelleenkäytöstä ja kierrättämisestä. Joidenkin tutkijoiden toimesta (Kirchher ym.
2017) määritelmään on myös lisätty neljäs R-kirjain, recover, joka voitaisiin tässä yhteydessä suo- mentaa resurssin palauttamisena tai hyötykäyttönä. Kirchherin ym. (2017) mukaan edellä maini- tuista kierrättäminen on saanut eniten jalansijaa organisaatioiden toteuttamien kiertotaloustoimen- piteiden keskuudessa. Kierrättämisen suurehko suosio verrattuna muihin näkökulmiin johtunee osittain siitä, että kierrättäminen on suhteellisen helppo tapa ymmärtää kiertotaloudellisia toimen- piteitä eikä se välttämättä vaadi niin paljoa toimenpiteitä yritykseltä itseltään. Lisäksi organisaati- onäkökulmasta kierrättämisellä voidaan kiistatta saavuttaa parempi kustannustehokkuuden taso (Kirchher ym. 2017).
Kiertotalouden tutkimustarve on ajankohtainen ja tutkijat ovat vähitellen alkaneet löytää erilaisia malleja, joiden avulla nykypäivän organisaatiot voisivat siirtyä kohti kiertotaloudellisia toimintata- poja. Bocken ym. (2016) ovat esitelleet liiketoimintamalleja kiertotaloudellisesta näkökulmasta kat- sottuna ja yritystoimintaan sovellettavaksi. Yksi tällainen on resurssien kiertoon liittyvä hidastami- nen ja sulkeminen (engl. slowing & closing resource loops). Liiketoimintamallin idea perustuu viite- kehykseen, joka koostuu kahdesta suljetusta järjestelmästä, toisin sanoen silmukasta. Nämä silmu- kat ovat hyödykkeiden ja tavaroiden uudelleenkäyttö sekä materiaalien kierrättäminen. Hyödykkei- den uudelleenkäyttö tarkoittaa sitä, että hyödykkeistä suunnitellaan pidempikestoisia ja -ikäisiä. Li- säksi erilaisten lisäpalveluiden avulla hyödykkeiden ikä on entistä pidempi. Hyödykkeitä myös itses- sään käytetään uudelleen, minkä lisäksi niitä korjataan, kunnostetaan ja niiden teknisiä ominaisuuk- sia kehitetään – kaikkien näiden toimenpiteiden avulla hyödykkeen käyttöikää saadaan kasvatettua
10
ja näin ollen hyödykkeen kiertokulkua pidennettyä valmistamisesta kierrätysvaiheeseen tultaessa.
Materiaalien kierrättämisellä tässä yhteydessä Bocken ym. (2016) tarkoittavat hyödykkeen loppu- käytön ja sen tuottamisen välisen silmukan sulkemista, minkä ansioista kyseessä olevan resurssin kierto ei pysähdy.
Kiertotalouden edistämistä tarvitaan eri toimialoilla ja kehittämiseen kaivataan erilaisia ja uusia nä- kökulmia ja malleja. Tämä tutkimus kohdistuu kiinteistöalan organisaatioon, joka rakennuttaa, vuokraa ja ylläpitää asuntoja. Vaikka kiertotalous on aiheena alkanut kiinnostaa tutkijoita viime vuo- sien aikana, tarvitaan tutkimustietoa kiertotalouden periaatteiden soveltamisesta erityisesti kiin- teistö- ja rakentamisalan kontekstissa lisää, koska tähän saakka tutkittua tietoa on löydettävissä ai- heesta varsin niukasti. Akhimien ym. (2020) ovat toteuttaneet kirjallisuuskatsauksen, jossa viitataan vähäiseen tutkitun tiedon määrään kyseiseen kontekstiin liittyen. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että vuodesta 2017 alkaen aihe on kasvattanut kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa ja tutkimukset kielivät kiistatta aiheen tärkeydestä ja lisätutkimuksen tarpeellisuudesta. Etenkin kokonaisvaltaista näkemystä kiertotalouden soveltamisesta kiinteistö- ja rakentamisalaan liittyen kaivataan tutkimus- tiedon osalta, koska tähän saakka suurin mielenkiinto aiheeseen liittyneissä tutkimuksissa on koh- distunut suurelta osin rakennustuotteiden kierrättämiseen ja loppukäyttöön (Akhimien ym., 2020.) Aikaisemmassa tutkimuksessa lineaarista talousmallia ja kiertotalousmallia on vertailtu ominaisuuk- siltaan kiinteistö- ja rakentamisalan kontekstissa ja kertyneen tutkimustiedon valossa tulevaisuu- dessa on mahdollista saavuttaa suurta hyötyä rakennusmateriaalien uudelleenkäytön ja kierrättä- misen myötä (Akhimien ym., 2020).
1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, kuinka yrityksessä, joka pyrkii muuttamaan toimintatapo- jaan kohti kiertotaloudellista toimintaa, itse muutos on nähtävissä johtamisen ja esihenkilöiden nä- kökulmasta.
11 Tutkimuksen pääkysymyksenä on:
Miten muutosta kohti kiertotalouteen voidaan edistää kohdeorganisaatiossa arvostavan kehittämi- sen näkökulmasta?
Tutkielmaa ohjaavat alakysymykset ovat seuraavat:
1. Mitä merkityksiä kiertotalous saa organisaation eri osastoilla?
2. Minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia kiertotaloudelliseen toimintaan siirtyminen on ai- heuttanut johtamisen näkökulmasta?
Näiden kysymysten avulla haluan selvittää, millaisena muutos kiertotalouteen on näyttäytynyt esi- henkilönäkökulmasta ja lisäksi tuottamaan tietoa siitä, liittyykö kiertotaloudelliseen toimintaan siir- tymiseen jotain erityistä johtamisen näkökulmasta katsottuna. Lisätiedon saaminen siitä, millaisia erilaisia merkityksiä kiertotaloudellinen toiminta saa eri sektoreiden ja osastojen esihenkilöiden nä- kökulmasta voi tuoda uutta tietoa ja näkökulmaa asiasta, jota ei oman tutkimukseni kontekstissa ole vielä aiemmin tutkittu. Vaikka lähtökohtaisesti tutkimuksessa ei ole tarkoitus fokusoitua mahdolli- sesti esiin nousseisiin haasteisiin, myös niiden tunnistaminen ja analysoiminen tulee liittymään tut- kimukseeni.
Kohdeorganisaatiossa on vuosien ajan toteutettu paljon erilaisia toimia vastuullisuuden eteen sekä tehty viime vuosina sellaisia toimenpiteitä, joiden avulla organisaatio on siirtynyt kohti kiertotalou- dellista toimintatapaa liiketoiminnassaan. Kontekstista mielenkiintoisen tekee myös se seikka, että asumisesta koituvat päästöt muodostavat eri tulkinnoista ja maantieteellisestä sijainnista riippuen noin 20 % ihmiskuntamme aiheuttamasta hiilijalanjäljestä (Sitra, 2018). Rakentamisen päästöjen taas on arvioitu muodostavan karkeasti laskettuna noin 25 – 40 % maailman hiilidioksidipäästöistä (Pomponi & Moncaster, 2017).
12
Kohdeorganisaatiossa jo toteutettujen toimenpiteiden ja muutosten jatkoksi paljon toimia on vielä tulevaisuudessa varmasti mahdollista toteuttaa, mistä johtuen organisaation voidaan nähdä olevan keskellä muutosprosessia. Tutkielmassani lähestyn muutosta arvostavan kehittämisen (engl. Ap- preciative Inquiry) kautta. Tutkielmassani arvostava kehittäminen nähdään muutosjohtamisen mal- lina ja viitekehyksenä. Tätä kautta myös muutoksen ja uudistumisen näkökulma tulee tutkielmas- sani esille.
Tutkimukseni etenee tässä kappaleessa kuvaamallani tavalla. Kirjallisuuskatsauksessa, eli tutkimuk- seni seuraavassa kappaleessa, pyrin tarkastelemaan niin kiertotalouden kuin arvostavan kehittämi- sen käsitteitä, edellä esittämäni tutkimuskysymykset tausta-ajatuksenaan. Kirjallisuuskatsauksen lo- pussa esitän tiivistelmän aikaisemmasta tutkimustiedosta sekä oman tutkimuksellisen näkökulmani aiheeseen. Seuraavassa, kolmannessa luvussa esittelen tutkimusmenetelmäni, kuvaan tarkemmin kohdeorganisaatiota ja suorittamaani aineistonkeruuta. Lisäksi perustelen valitsemani aineiston ana- lyysimenetelmän ja kuvaan, kuinka aineisto on sen avulla analysoitu. Seuraavassa, neljännessä lu- vussa kuvaan tutkimukseni tulokset ja luvun lopussa esitän omana alalukunaan tiivistyksen tärkeim- mistä tutkimustuloksista. Viimeisessä, viidennessä luvussa esitän yhteenvedon tutkimuksesta, teke- mäni johtopäätökset sekä käytännön neuvoja ja esille nousseita jatkotutkimuksen aiheita.
13
2 KIERTOTALOUS JA ARVOSTAVA KEHITTÄMINEN
2.1. Vastuullisuutta vai kiertotaloutta?
Geissdoerferin ym. (2017) mukaan kiertotaloutta määriteltäessä törmätään usein vastuullisuuden käsitteeseen, jonka voidaan nähdä olevan vanhempi ja tätä kautta myös huomattavasti useammin kirjallisuudessa esiintyvä käsite. Käsitteet sisältävät samoja elementtejä ja voidaankin sanoa, että kiertotalous on ikään kuin tarkennettu käsite vastuullisuuden käsitteen ja määritelmän sisällä. Vii- meisten vuosien ajan kiertotaloudellinen näkökulma ilmiönä on ollut yhä laajenevissa määrin tutki- muksen kohteena ja tutkijat ovatkin pyrkineet selvittämään, voisiko kiertotalous olla potentiaalinen keino vastuullisuuden lisäämiseen, kun tarkastellaan kokonaisvaltaisesti talouden eri malleja (Elia ym. 2017). Kiertotalous siis pitää sisällään samoja elementtejä kuin vastuullisuus, mutta tarkennet- tuna ja selkeämmin rajattuna. Vastuullisuuden ja kiertotalouden termien määrittely, yhtäläisyyksien ja toisaalta eroavaisuuksien hahmottaminen onkin tarpeellista käsitteiden selkeyttämisen vuoksi ja myös siitä syystä, että organisaatiot ja eri yhteiskunnalliset päättäjät voivat hyötyä, kun termien kes- ken tehdään tiettyjä löydöksiä niiden samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista (Geissdoerfer ym.
2017). Koska kiertotalous käsitteenä on suhteellisen tuore, aiheuttaa se tästä syystä paikoin sekaan- nuksia. Kuten esimerkiksi Ghisellini ym. (2015) mainitsevat, kiertotalous ajatellaan turhan usein ni- mityksenä sellaisille lähestymistavoille ja keinoille, joilla ainoastaan pyritään jätteiden vähentämi- seen tähtääviin toimenpiteisiin. Tällaisen näkökulman voidaan nähdä kuitenkin olevan melko rajoit- tunut ja pahimmillaan se saattaa johtaa kiertotaloustoimenpiteiden lopahtamiseen esimerkiksi jos- sakin tietyssä yrityksessä. Kiertotalouden periaatteiden toteuttaminen voi myös samasta syystä jäädä kokonaan toteutumatta (Ghisellini ym. 2015).
Vastuullisuudelle on olemassa eri lähteiden mukaan useita satoja eri määritelmiä (Johnston ym.
2007). Erään usein käytetyn määritelmän mukaan vastuullisuudella tarkoitetaan sellaisia toimia, joi- den kautta nykyhetkessä kohtaamiamme tarpeita pyritään saavuttamaan, toteuttamaan ja
14
tyydyttämään vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia saavuttaa oman aikansa tarpeet (Brundtland, 1987). Näin ollen vastuullisuus pohjautuu siihen ajatukseen, ettei nykyhetken tarpei- tamme tyydytetä tulevien sukupolvien tarpeiden ja resurssien kustannuksella. Muiden mainittavien määritelmien mukaan vastuullisuus voidaan esimerkiksi nähdä sellaisena muutoksena elämäntyylis- sämme, jonka kautta turvallisuus, hyvinvointi ja terveys säilyttävät nykyisen tasonsa tulevaisuudessa (McMichael ym. 2003). Vastuullisuuden kolmeksi ulottuvuudeksi on yleisen määritelmän mukaan tunnistettu ihmiset, taloudellinen hyöty ja maapallo. Näiden ulottuvuuksien keskinäinen tasapaino on vastuullisuuden toteutumisen kannalta keskeistä, jolloin ideaalitilanteessa taloudelliset, ympäris- tölliset ja sosiaaliset seikat ovat tärkeydeltään yhtä suuria. Näiden tulisi toteutua tasapainossa niin eri konteksteissa kuin eri aikakausinakin (Geissdoerfer ym. 2017).
Käsitteen ”kiertotalous” täsmällinen määritys muodostuu kirjallisuuden perusteella haasteelliseksi.
Joidenkin tutkijoiden mukaan (Rizos ym. 2015) käsitteen määritteleminen on jopa mahdotonta.
Rizosin ym. (2015) mukaan tämä johtuu siitä, että kiertotalous pohjautuu erilaisten koulukuntien mukaisten teorioiden myötä muodostettuihin teoreettisiin määritelmiin siitä, mistä kaikesta kierto- taloudessa itse asiassa on kyse. Erään tunnetun määritelmän mukaan voidaan todeta, että kiertota- lous pohjautuu kahdelle suljetun kierron mallille. Toinen kierto perustuu biologisista alkuperistä koostuvan materiaalin kierrolle, jonka on mahdollista palautua takaisin biosfääriin raaka-aineina (kuten esimerkiksi metsätalouden tuotteet). Tällaiset raaka-aineet ovat siis uusiutuvia energian läh- teitä. Toinen kierto käsittää sellaiset tekniset materiaalit, jotka eivät ole biohajoavia ja eivät näin ol- len päädy takaisin biosfääriin, eivätkä ole uusiutuvia. Esimerkkejä tällaisista materiaaleista ovat eri- laiset muovit ja metallit. Tällaisen kahden materiaalin kiertomallin myötä voidaan ajatella, että mate- riaalit säilyttävät arvonsa mahdollisimman pitkäikäisesti. (Ellen MacArthur Foundation, 2017; Rizos ym. 2015.) Hieman toisenlainen määritelmä kiertotalous -termille on Geissdoerferin ym. (2017) mu- kaan seuraava: Kiertotalous voidaan nähdä uudistuvana järjestelmänä, jonka puitteissa resurssien tuottaminen ja tuominen järjestelmään sekä jätteiden, päästöjen ja energian hävikki pyritään mini- moimaan hidastamalla, sulkemalla ja kaventamalla niin materiaalin kuin energiankin kiertoa
15
kyseisessä järjestelmässä. Tämä minimointi pystytään saavuttamaan suunnittelemalla pitkäikäisiä tuotteita sekä tuotteiden kunnostamisella, korjaamisella, uudelleenkäytöllä ja kierrättämisellä.
Kiertotalouden ydinperiaatteita voidaan kuvata 3R-mallin mukaisesti. Vähentämisenperiaatteen mukaan toiminnassa tulisi pyrkiä energian ja raaka-aineiden käytön kokonaisvaltaiseen vähentämi- seen ja tuotannon tehostamisen sekä kuluttamisen prosessien parantamisen avulla saavutettavaan hävikin ja jätteen määrän minimoimiseen. Aiempaa yksinkertaisemman elämäntyylin, uudenlaisten pakkausmateriaalien käyttämisen sekä uuden, kehittyvän teknologian hyödyntämisen voidaan nähdä olevan joitakin tässä yhteydessä mainittavia tavoiteltavia asioita vähentämisen periaattee- seen liittyen. (Ranta ym. 2018). Toinen, uudelleenkäyttämisen periaate, perustuu siihen ajatukseen, että tuotteet tai niiden osat tulee käyttää uudelleen samaa tarkoitusta peilaten, jota varten ne on alun perinkin tuotettu (The European Parliament and the Council of the European Union, 2008, 11.).
Uudelleenkäyttäminen voidaan nähdä tehokkaana erityisesti ympäristön kannalta, koska mikäli tuotteita käytetään uudelleen, on tämä olennaisesti resurssiviisaampaa kuin jos valmistettaisiin uusi tuote raakamateriaaleista tai heitettäisiin tuote pois, jolloin tuote päätyisi hävitettäväksi. (Castellani ym. 2015). Tuotteiden uudelleenkäyttämisen kautta saavutetaan materiaalitehokkuuden parantumi- nen ja myös yritysten toiminnan kannalta uudelleenkäyttö voi luoda uudenlaisia mahdollisuuksia taloudellisesti tarkasteltuna, sillä tuotteiden käyttökertojen lisääntymisen kautta yritys voi mahdolli- sesti saavuttaa parempia tuottoja (Ranta ym. 2018). Ghisellinin ym. (2015) mukaan nimenomaan tuotteiden uudelleenkäyttö on yksi avainperiaatteista kiertotaloudessa, ja tätä tulisikin pyrkiä koros- tamaan. Ranta ym. (2018) mainitsevat esimerkin uudelleenkäytön periaatteesta. Tuote voidaan myydä palveluna, jolloin tuotteen käyttöaste paranee, ja tällöin yritykselle on kannattavaa kestävien tuotteiden luominen ja suunnitteleminen sekä tuotteiden ylläpito ja huolto, koska silloin niiden voi- daan nähdä kestävän uudelleenkäytössä mahdollisimman pitkän ajan (Ranta ym. 2018). Kolmas, kierrättämisen periaate, voidaan lähtökohtaisesti nähdä siten, että jätteen määrä tulisi minimoida.
Tämän periaatteen mukaisesti kierrättäminen käsittää kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka muuntavat jätteeksi päätyneet materiaalit tuotteiksi tai materiaaleiksi aloittaen uuden kierron kiertotalouden mallin mukaisesti (The European Parliament and the Council of the European Union, 2008, 11.).
16
Kaikki tuotettavat tuotteet tulisi tämän periaatteen mukaisesti suunnitella siten, että ne voidaan purkaa ja muuntaa uudelleenkäyttöä varten. Pitt & Heinemeyer (2015) mainitsevat haasteeksi kier- rättämisen osalta sen, että monesti tuotteita ei välttämättä ole suunniteltu siten, että niiden kierrät- täminen olisi käytännöllistä – tuotteet saattavat olla yhdisteltyjä eri materiaaleista siten, että niiden erotteleminen kierrättämistä varten saattaa olla monimutkaista. (Pitt & Heinemeyer, 2015)
Vastuullisuuden ja kiertotalouden tavoitteissa on samankaltaisuuden lisäksi myös tiettyjä eroavai- suuksia. Siinä missä vastuullisuuden tavoitteet ovat avoimia ja ehkä paikoin jopa hankalasti hahmo- tettavia, muuttuen hieman myös kontekstin ja sen toimijoiden ja näiden tavoitteiden mukaan, voi- daan kiertotalouden tavoitteiden nähdä olevan selkeämpiä ja rajatumpia (Geissdoerfer ym. 2017).
Vastuullisuudella tavoitellaan laajemmasta näkökulmasta katsottuna niin ympäristön, talouden kuin yhteiskunnallisenkin näkökulman puitteissa yleistä hyvää kuin mitä huomataan tarkasteltaessa asiaa kiertotalouden osalta. Kiertotaloudesta koituvat hyödyt koetaan parhaiten saavan niiden toi- mijoiden, kuten organisaatioiden, jotka toimivat osana taloudellista järjestelmää (Geissdoerfer ym.
2017). Pitt & Heinemeyer (2015) tuovat esille näkökulman, jonka mukaan kiertotalouden eri periaat- teiden yhdistämisen kautta voidaan tavoitella suurempaa muutosta koko nykyjärjestelmässä. Posi- tiivisen muutoksen aikaansaaminen laajemmin koko järjestelmässä mahdollistaa muutoksen tuo- tantoketjuissa ja toisaalta kuluttajakäyttäytymisessä. Huomionarvoista on myös se, että tällainen laajempi järjestelmän muutos näyttäytyy myös yhteiskunnassa houkuttelevampana, kuin se, että yritettäisiin vakuuttaa tai suostutella yksittäisiä kuluttajia ostamaan kokonaisuutena vähemmän tai toisaalta sellaisia tuotteita, jotka ovat vähemmän saastuttavia.
2.1.1. Kiertotalous – taustasta ja erilaisista koulukunnista
Pitt & Heinemeyer (2015) toteavat, että nykyinen vallitseva lineaarinen talousmalli pohjautuu ajatuk- seen ”ota, valmista, hävitä”, jossa yhtiöiden liiketoiminta perustuu sellaisten tuotteiden myyntiin,
17
jotka lopulta kuluttajia palveltuaan päätyvät kaatopaikalle hävitettäväksi. Lineaarisessa talousmal- lissa luonnonvarat nähdään resurssina, joita ihmiset käyttävät omaksi hyödykseen. Tällainen ajatte- lumalli ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla pitkässä juoksussa, koska maapallon resurssit eivät ole rajattomat. Myös Liu & Bai (2014) mainitsevat maailman resurssien olevan yksiselitteisen rajalliset ja nykyisen kuluttamisen tason ja jätteiden lisääntyneen määrän olevan kestämättömällä pohjalla pit- kässä juoksussa. Materiaalien riittämättömyys tarkoittaa ihmiskunnan näkökulmasta sitä, että re- surssien viisaasta käytöstä tulisi huolehtia aiempaa huomattavasti tehokkaammin. Lineaarisen ta- lousmallin voidaan nähdä juontavan juurensa Pittin & Heinemeyerin mukaan osin muun muassa toisen maailmansodan jälkeisestä ns. edullisen öljyn aikakaudesta, mutta nykyään tilanne on hyvin toisenlainen, eikä esimerkiksi öljyä tule riittämään loputtomasti maapallon tarpeisiin nähden. (Pitt &
Heinemeyer, 2015)
Pitt & Heinemeyerin (2015) mukaan epävarmuus, niukkuus ja hintojen heilunta ovat kuitenkin viime aikoina ajaneet yhtiöitä maailmanlaajuisesti pohtimaan vaihtoehtoja ”ota, valmista, hävitä” -ajatuk- sen mukaiselle toimintamallille. Kierrätyksen voidaan nähdä tarjoavan ainoastaan lyhytaikaista hel- potusta tähän ongelmaan, sillä vaikka 80 % jostakin materiaalista kierrätettäisiin vuosittain, silti vii- dessä vuodessa tämä materiaalivaranto on vähentynyt vajaaseen kolmannekseen alkuperäisestä määrästä. Myös Kirchher ym. (2017) huomauttavat kierrättämisen sinällään ehdottomasti positiivi- sesta tarkoitusperästä, mutta kiertotalouden näkökulmasta katsottuna vajavaisesta ratkaisusta on- gelmaan.
Yhtenä merkittävänä tausta-ajatuksena kiertotaloudelle on Pittin ja Heinemeyerin (2015) mukaan niin kutsuttu systeemiajattelu. Se on holistinen lähestymistapa ongelmien kanssa toimimiseen, eikä se lähde liikkeelle niinkään ongelmien ratkaisemisen näkökulmasta, kuten tutkijat näkevät nykyisen lineaarisen talouden mallin käyttäytyvän. Systeemiajattelussa ei katsota ainoastaan yhtä asiaa, joka voitaisiin muuttaa ja tehdä paremmin, vaan suurempia kokonaisuuksia. Tavoitteena on kuitenkin optimoida koko järjestelmää, eikä korjata yhtä sen elementtiä. (Pitt & Heinemeyer, 2015). Lozanon (2015) mukaan systeemiajattelu voi auttaa ymmärtämään erilaisia monimutkaisia yhteyksiä, keski- näisiä riippuvaisuuksia ja vuorovaikutuksia niin yritysten kuin yksilöidenkin välillä. Systeemiajattelun
18
kautta erilaiset muutosprosessit myös voivat avautua selkeämpinä ja yksilö voi oivaltaa niitä koko- naisvaltaisesti paremmin (Lozano, 2015). Systeemiajattelija tunnistaa kokonaisuuksia ja tunnustaa sen tosiseikan, että maailman on alati muutostilassa. Kokonaisuuksien kautta keskittyminen systee- miajattelussa onkin ison kuvan näkemisessä ja ennemminkin siinä, että järjestelmä kaipaa uusia avauksia ja innovaatioita sen sijaan, että tarkasteltaisiin erityisen tarkasti mitkä asiat ovat oikein tai väärin nykyisellään. Systeemiajattelussa myös tunnustetaan se seikka, että laajemmat järjestelmät ovat hyvin hankalasti kontrolloitavissa, mutta niitä voidaan suunnitella uudelleen ja entistä parem- miksi. (Pitt & Heinemeyer, 2015).
Kehdosta kehtoon -filosofian, engl. cradle-2-cradle, voidaan yhdessä systeemiajattelun kanssa kat- soa olevan yksi kiertotalouden taustalla vaikuttavista ajatuksista. Filosofian taustalla ovat saksalai- nen kemisti ja visionääri Michael Braungart ja amerikkalainen arkkitehti William McDonough (Ellen MacArthur Foundation, 2017). Nimensä mukaisesti filosofialla kuvataan materiaalien ja ihmisen val- mistamien esineiden suunnittelemista siten, että kaikki niissä esiintyvät ainesosat pystytään palaut- tamaan takaisin kiertoon, sen sijaan, että ne päätyisivät jätteeksi. Tekniset materiaalit, kuten metalli ja muovit, pystytään palauttamaan kiertoon ja näin käyttämään uudelleen. Biologiset aineet voidaan hajottaa ja tietyissä tapauksissa käyttää ketjunomaisesti, ennekuin ne lopulta päätyvät maaperään.
(Pitt & Heinemeyer, 2015). Esimerkkinä tällaisesta ketjusta Pitt & Heinemeyer mainitsevat puun; sitä voidaan ensiksi käyttää rakennusmateriaalina, jonka jälkeen huonekaluissa, tämän jälkeen paperina ja lopuksi se voidaan polttaa. Tämän jälkeen polttamisen lopputuote tuhka voidaan hyödyntää lan- noitteissa. Huomionarvoista koko ketjussa on se, ettei tuotteisiin saa missään ketjun vaiheessa käyt- tää myrkyllisiä kemikaaleja, jolloin koko ketjun hyödyntäminen menisi pilalle. (Pitt & Heinemeyer, 2015)
Kiertotalouden yksi muoto on Espositon ym. (2015) mukaan niin kutsuttu jakamistalous. Belk (2014) määrittelee jakamistalouden orastavaksi talouden malliksi, jossa ylimääräisiä resursseja omistavat ihmiset vuokraavat näitä resursseja sellaisille ihmisille, joilta nämä resurssit puuttuvat.
19
Jakamistalouden voidaan myös nähdä olevan yksi kiertotalouden koulukunnista. Jakamistalous to- teutuu helpoiten urbaaneissa, kaupunkimaisissa ympäristöissä, joissa osin tietotekniikan kehittymi- senkin myötä logistiset esteet ovat maalaismaisempia ympäristöjä matalampia ja joissa erilaisten resurssien jakaminen ja esimerkiksi vuokraaminen joko yksityisiltä omistajilta tai julkisilta toimijoilta on näin ollen nykymuodossaan mahdollistunut urbaanien ympäristöjen asukkaille. (Esposito ym.
2015)
Jakamistaloudessa vajaakäytössä olevien resurssien saaminen hyötykäyttöön voidaan sanoa olevan keskeisessä roolissa ja siinä omistaminen, uusien tuotteiden valmistaminen ja myyminen pyritään korvaamaan tuotteiden vuokraamisella, lainaamisella, vaihtamisella, kierrättämisellä tai yhteisomis- tuksella. Erilaiset digitaaliset alustat ja applikaatiot ovat osaltaan mahdollistamassa jakamistalouden toteutumisen. Jakamistalouden tausta-ajatuksena nähdään kuluttajat, jotka keskenään jakavat ja luovat palveluja ja hyödykkeitä. (Harmaala ym. 2017, 23-24.) Resurssiviisauden näkökulmasta tällai- nen jakamistalouden periaatteiden noudattaminen on erityisen hedelmällistä monestakin syystä.
Tuotteiden käyttöasteen kasvaessa ja uusien tuotteiden tuottamistarpeen vähentyessä, kiertotalou- den mallin mukaisesti resurssien arvo kasvaa. (Esposito ym. 2015).
Jakamistaloudessa uudet liiketoiminnot voidaan jakaa kolmeen ryhmään, joita ovat tuote palveluna, kierrätysmarkkinat sekä yhteisöllinen elämäntapa. Esimerkkinä tuotteesta palveluna voidaan mai- nita vuokrattavat yhteiskäyttöiset kaupunkipyörät tai yhteiskäyttöautot, joiden määrä kaupunkiku- vissamme on kasvanut viime aikoina. Kierrätykseen soveltuvat internetissä olevat erilaiset kanavat kuten esimerkiksi Facebookin erilaiset ryhmät. Yhteisöllisestä elämäntavasta esimerkkinä voisi olla Airbnb-palvelun yleistyminen, jossa omaa asuntoa vuokrataan muille palvelun käyttäjille. Airbnb- palvelun myötä myös kiertotalouden mallin mukainen resurssiviisaus toteutuu, koska Airbnb:n myötä hotelleja ei välttämättä tarvitse rakentaa kysyntää vastaavaa määrää. (Esposito ym. 2015;
Harmaala ym. 2017, 44-45.)
20
2.1.2. Kiertotaloudelliseen toimintaan liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia
Turan ym. (2019) mukaan eri konteksteissa, joissa yritykset toimivat, on tunnistettu erilaisia katego- rioita kiertotaloudelliseen toimintaan liittyen ja ne toistuvat kulloinkin hieman riippuen kyseisestä kontekstista. Nämä kategoriat ovat ympäristölliset, taloudelliset, sosiaaliset, institutionaaliset ja or- ganisatoriset tekijät.
Kyseiseen asiaan taustalla vaikuttaa laajemmin nähtävissä oleva voimistunut globaali trendi, jonka mukaan ympäristövastuuseen liittyviä asioita tulisi huomioida yritystoiminnassa entistä vahvemmin.
Lisäksi negatiivisten ympäristövaikutusten minimointi ohjaa keskustelua ympäristöllisestä näkökul- masta tarkasteltuna. (Ghisellini ym., 2015; Linder & Williander, 2017; Tura ym., 2019). Laajemman trendinomaisen toiminnan ohjaavuuden lisäksi Rizos ym. (2015) ovat havainneet, että pienet ja kes- kisuuret yritykset voivat saavuttaa hyötyjä ja kilpailuetua, mikäli ne omaksuvat erilaisia kiertotalou- dellisia toimenpiteitä osaksi yritystoimintaansa. Ympäristöllisistä tekijöistä katsottuna, voidaan to- deta, että organisaatioiden johtajilla voi paikoin olla hyvin erilaiset asenteet ympäristötekoja koh- taan. Toiset johtajat suhtautuvat esimerkiksi kiertotaloustoimiin positiivisemmin kuin toiset. Rizos ym. (2015) mainitsevat myös, että muun muassa erilaisista kehitetyistä sertifioiduista ympäristöjoh- tamisen järjestelmistä saadut kokemukset ovat osoittautuneet positiivisiksi organisaatioille. Espo- sito ym. (2015) tuovat esille sen seikan, että kiertotalousmallin mukaiset toimenpiteet voivat auttaa yrityksiä ja laajempiakin yhteiskunnallisia toimijoita saavuttamaan korkeamman riippumattomuu- den eri resurssien suhteen.
Taloudellisista tekijöistä, jotka ovat liitettävissä kiertotalousmallin mukaisiin toimiin, on kirjallisuu- dessa mainittu hyvin laajalti erilaiset kustannussäästöt ja organisaation kustannustehokkuuden li- sääntyminen (Esposito ym., 2015; Linder & Williander, 2017; Liu & Bai, 2014; Ranta ym. 2018.). Espo- sito ym. (2015) ovat esittäneet, että ennustaviin laskelmiin perustuen materiaaleihin liittyvät yhteen- lasketut kustannussäästöt voisivat nousta vuosikymmenessä pelkästään Yhdysvalloissa biljoonaan
21
dollariin. Liu & Bai (2014) ovat arvioineet, että Euroopan Unionissa teollisuuden alalla toteutuneet materiaalikustannusten säästöt voisivat saavuttaa vuonna 2025 vuosittaisen reilun 600 miljardin dollarin tason. Taloudellisiin tekijöihin voidaan liittää myös tavaroiden toimitusketjut, jotka voivat olla paikoin hyvin monimutkaisia ja aiheuttaa ongelmia organisaatioille, varsinkin tulevaisuudessa resurssien vähentyessä. Aiempaa matalampi riippuvaisuus tällaisista toimitusketjuista voidaankin nähdä myös kiertotaloudellisten toimenpiteiden mukanaan tuomaksi eduksi organisaatioille (Ghi- sellini ym., 2015; Esposito ym., 2015; Pitt & Heinemeyer, 2015).
Sosiaaliset tekijät liittyvät usein tutkitun tiedon mukaan niin kuluttajien yleisen tietoisuuden lisäämi- seen sekä työllistymiseen ja työnkuviin liittyviin seikkoihin. Rizos ym. (2015) mainitsevat, että kulut- tajien yleisen tietoisuuden lisääminen siitä, mitä kaikkea kiertotalous voi tuoda mukanaan ja mitä siihen on liitettävissä, voisi tuoda suoraan lisähyötyjä organisaatioiden liiketoimintaan. Tällä voisi olla myös sellainen epäsuora vaikutus, että yritykset laajemminkin kiinnostuisivat kiertotaloustoi- menpiteistä, koska he näkisivät kuluttajien kasvaneen tietoisuuden houkuttelevana oman liiketoi- mintansa näkökulmasta (Rizos ym., 2015). Kirjallisuudessa on myös todettu (Esposito ym., 2015; Pitt
& Heinemeyer, 2015; Tura ym., 2019), että kiertotalouden malli voi kasvattaa työllisyyttä lukematto- mien uusien työpaikkojen syntyessä sellaisille aloille, joita ei oikeastaan edes vielä nykyhetkessä tunneta tai tunnisteta. Espositon ym. (2015) mukaan esimerkiksi lineaarisen talousmallin mukai- sessa toiminnassa kierrättämiseen liittyvät työpaikat moninkertaistuisivat kiertotalousmallin mukai- sen toiminnan myötä. Tutkimuksessa mainitaan myös, että esimerkiksi tuotteiden uudelleenkäyt- töön ja uudelleen valmistamiseen liittyvät työtehtävät voisivat luoda pelkästään Yhdysvalloissa arvi- olta puoli miljoonaa uutta työpaikkaa (Esposito ym., 2015).
Institutionaaliset tekijät, joiden kautta organisaatio voisi toiminnassaan hyötyä tulevaisuudessa liit- tyvät pitkälti erilaisten direktiivien, lakien ja avustuksien tuomiin seikkoihin, jotka hyödyttävät orga- nisaatioita muun muassa siten, että ne asettuvat samalle viivalle verrattuna kilpailijoihinsa (Tura ym., 2019; Velis & Vrancken, 2015). Tura ym. (2019) mainitsevat, että esimerkiksi erilaiset avustukset sekä kierrättämisen suhteen tehtävät linjaukset laissa alentavat yritysten riskejä kiertotalousmallin mukaiseen toimintaan ja mahdollisesti uuden yritystoiminnan luomiseen. Toisaalta esimerkiksi
22
Euroopan Unionin sääntely ja asetukset muun muassa hiilidioksidipäästöjen madaltamiseksi luovat kysyntää täysin uudenlaisten ratkaisujen hakemiseksi organisaatioiden toiminnassa (Tura ym., 2019).
Turan ym. (2019) mukaan organisatoristen tekijöiden näkökulmasta kiertotalousmallin mukaiset toi- menpiteet voivat parhaimmillaan vaikuttaa organisaation brändiin vahvistavasti, koska yritys näh- dään vastuullisempana toimijana. Lisäksi organisaation imagon voidaan nähdä kohentuvan tällais- ten toimenpiteiden myötä. Linder & Williander (2017) mainitsevat myös differoinnin, toisin sanoen erilaistumisen, mahdollisuuksista organisaation kilpailijoihin verrattuna.
2.2. Arvostava kehittäminen menetelmänä
Arvostava kehittäminen, engl. Appreciative Inquiry, voidaan nähdä organisaatioiden kehittämisen mallina ja yhtenä muutosjohtamisen menetelmänä organisaation kohtaamia erilaisia muutostilan- teita varten. Menetelmän on alun perin luonut David Cooperrider kollegoidensa kanssa 1980-lu- vulla. (Finegold ym., 2002). Arvostavan kehittämisen menetelmässä pyritään saavuttamaan positiivi- nen asenne siitä syystä, että uutta luovan ja rakentavamman ajattelun on todettu mahdollistuvan paremmin juuri positiivisten asenteiden kautta. (Bushe, 2011; Bushe & Kassam, 2005.)
Finegoldin ym. (2002) mukaan erilaisia organisaatioiden kehittämismalleja, joilla pyritään vaikutta- maan organisaatiokulttuuriin ja organisaation ilmapiiriin, on olemassa lukuisia. Mallit, jotka on kehi- telty ajallisesti arvostavaa kehittämistä aikaisemmin, ovat pääsääntöisesti keskittyneet etsimään on- gelmia organisaatioiden toiminnasta sekä lisäksi etsimään sellaisia virheitä, joita voitaisiin tulevai- suudessa välttää. Tällaisen ajattelumallin voidaan katsoa aiheuttavan eräänlaista epäonnistumisen pelkoa organisaation jäsenten keskuudessa, mikä taas johtaa liialliseen varautuneisuuteen organi- saatiossa, koska jokainen sen jäsen pyrkii välttelemään virheitä toiminnassaan. Cooperrider ja Whit- ney (2001) ovat todenneet, että perinteisempi muutoksen lähestyminen ongelmakeskeisestä
23
näkökulmasta on usein hidasta, johtaa harvoin uusien näkemysten löytämiseen sekä usein johtaa helposti puolustusreaktioiden syntymiseen ihmisten keskuudessa. Erään määritelmän mukaan ar- vostava kehittäminen voidaan nähdä poikkeuksellisena lähestymistapana, jos sitä verrataan aikai- sempiin organisaation kehittämismalleihin (Lehtimäki ym., 2013).
Arvostava kehittäminen pohjautuu oletukseen, jonka mukaan kaikkien organisaatioiden toimin- nassa on tunnistettavissa toistaiseksi tunnistamattomia, piilossa olleita vahvuuksia. Nämä ovat siis organisaatiossa olevia piileviä ominaisuuksia ja mikäli näitä onnistutaan tuomaan esiin, pystyy orga- nisaatio mahdollisesti vahvistamaan toimintansa positiivisia asioita vielä entisestään. Tämän lisäksi arvostavaan kehittämiseen kuuluu ajatus, minkä mukaisesti organisaatioiden voidaan katsoa kehit- tyvän ja muuttuvan sellaiseen suuntaan, johon sen jäsenet kohdistavat huomionsa. (Cooperrider &
Srivastva, 1987.)
Paitsi asioiden näkeminen positiivisessa valossa, arvostavaa kehittämistä määrittää myös sosiaali- sen konstruktionismin periaatteet. Grantin ja Humphriesin (2006) mukaan arvostavan kehittämisen perustukset ovat juuri sosiaalisessa konstruktionismissa, jonka mukaan erilaiset kielelliset ilmaisut, tieto ja toiminta muodostavat erottamattoman yhteyden toistensa suhteen. Lehtimäki ym. (2013) kuvaavat sosiaalisen konstruktionismin ja arvostavan kehittämisen yhteyttä toteamalla, että organi- saatiossa käytetyn kielen ja merkitysten luonnin kautta organisaation toimintaympäristöä määrittä- vät sen jäsenet jatkuvassa prosessissa. Finegoldin ym. (2002) mukaan tässä olennaista arvostavan kehittämisen näkökulmasta on tasapuolinen näkemystenvaihto, jonka tulisi tapahtua positiivisessa hengessä. Organisaation jäsenten saadessa äänensä kuuluviin voivat organisaation jäsenet oppia sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti organisaatiotasolla, mikä myös helpottaa organisaation ydin- osaamisen löytämistä ja tunnistamista. Arvostava kehittäminen ei pyri löytämään oikeita vastauksia vaan pikemminkin luomaan sellaisia merkityksellisiä keskusteluja, joiden kautta mahdollistetaan or- ganisaation päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta optimaalinen toimintaympä- ristö.
24
Arvostavaan kehittämiseen voidaan liittää myös kokonaisvaltainen ajattelutavan ja näkökulman muutos. Bushe ja Kassam (2005) vertaavat tätä ikään kuin vanhojen, ennestään tuttujen asioiden katselemiseen uusien linssien lävitse. Tällä he viittaavat uusiin tapoihin tarkastella esimerkiksi omaa organisaatiotaan. Perinteisissä organisaatioiden kehittämisen malleissa huomio on kiinnittynyt or- ganisaatioiden jäsenten konkreettisiin tekoihin, mutta arvostavassa kehittämisessä mennään tätä syvemmälle; tarkastelun keskiössä on aiempia malleja kokonaisvaltaisemmin organisaation jäsen- ten välinen kommunikointikulttuuri ja keskinäinen dynamiikka. Se, kuinka organisaation jäsenet op- pivat toisiltaan ja kommunikoivat toistensa kanssa, saattaa lopulta johtaa uusiin tapoihin ajatella or- ganisaatiosta. Arvostavaa kehittämistä voidaankin verrata aiempiin organisaatioiden kehittämisen malleihin siten, että aiemmissa malleissa organisaatioon on pyritty tuomaan toimivat ideat ja ratkai- sut organisaation ulkopuolelta, siinä missä arvostava kehittäminen pyrkii tuottamaan tietoa sisäi- sesti itse organisaatiossa ja hyödyntämään tätä tietoa organisaation kehittämisessä. (Bushe & Kas- sam, 2005.)
Myös tulevaisuusorientoituneisuus on nähtävissä arvostavan kehittämisen menetelmässä.
Mikäli organisaatiossa keskitytään tulevaisuuteen, pystytään silloin myös erilaisiin haastaviksi koet- tuihin tilanteisiin suhtautumaan positiivisemmin kuin mitä aikaisemmissa organisaatioiden kehittä- misen malleissa on mahdollista, koska asiat nähdään positiivisessa valossa. Tällaisen näkökulman vaihdoksen avulla organisaation voimavarat pystytään kohdentamaan sen täyden potentiaalin saa- vuttamiseen. Arvostava kehittäminen pyrkiikin näkemään asiat siten, että organisaation nykytilanne huomioituna ennen kaikkea sen tulevaisuus ohjaisi organisaation toimintaa. (Lehtimäki, ym. 2013.)
2.2.1. Arvostavan kehittämisen periaatteet, käyttö ja soveltaminen
Arvostavan kehittämisen tutkimusprosessiin on kehitetty muutamaan otteeseen erilaisia toiminta- periaatteita, joita tutkimusprosessin olisi suositeltavaa noudattaa. Cooperrider ja Srivastva (1987) ovat määritelleet ensimmäiset neljä periaatetta vuonna 1987 ja ne kuvaavat pääpiirteittäin sitä,
25
millainen prosessin luonne tulisi olla. 2000-luvun alussa Cooperrider ja Whitney (2001) lisäsivät aiempien periaatteiden jatkoksi viisi kappaletta prosessiin vaikuttavia periaatteita. Alkuperäiset neljä periaatetta ovat Cooperriderin ja Srivastvan (1987) mukaan seuraavan kaltaiset:
1. Organisaatioiden tutkimusprosessin tulisi alkaa arvostuksesta 2. Tutkimusprosessin tulisi olla sovellettava.
3. Tutkimusprosessin tulisi olla provokatiivinen.
4. Tutkimusprosessi tulisi suorittaa yhteistyössä organisaation jäsenten kanssa.
Ensimmäisen periaatteen mukaan jokainen organisaatio toimii nykyisellään jo jollakin tavoin hyvin ja tutkimuksen tehtävänä onkin löytää ja kuvailla sellaiset seikat, jotka jo toimivat organisaatiossa.
Näiden seikkojen tunnistaminen on olennaista, vaikka ne olisivat kuinka mitättömän tuntuisia. Toi- sen, soveltuvuuden, periaatteen mukaan tutkimusprosessin tulisi johtaa sellaisen tiedon syntymi- seen, jota kohdeorganisaation toiminnassa voidaan käyttää ja soveltaa. Kolmas periaate tarkoittaa sitä, että tutkimusprosessin tulisi synnyttää sellaista tietoa, malleja ja mielikuvia organisaation jäse- nissä, joka herättää toimintaan organisaatiossa. Yhteistyön periaatteen mukaisesti tutkimusprosessi tulisi nähdä erottamattomana organisaation jäsenistä. Näin ollen yhteistyö tutkijan ja tutkimuspro- sessiin osallistuvien kesken on kaiken lähtökohtana tutkimusprosessin suunnittelulle ja toteuttami- selle. (Cooperrider & Srivastva, 1987; Bushe & Kassam, 2005.) Viisi täydentävää periaatetta edeltä- vien jatkoksi ovat Cooperriderin ja Whitneyn (2001) mukaan seuraavan kaltaiset:
1. Sosiaalisen konstruktionismin periaate 2. Samanaikaisuuden periaate
3. Runollisuuden periaate 4. Ennakoivuuden periaate 5. Positiivisuuden periaate
Sosiaalisen konstruktionismin periaatteen mukaisesti se, mitä tiedämme ja mitä teemme on tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Arvostavan kehittämisen tavoitteena ei niinkään ole luoda kuvauksia ja
26
selityksiä menneistä ajoista vaan artikuloida tulevaisuuden mukanaan tuomista mahdollisuuksista (Cooperrider & Whitney, 2001). Organisaatiot voidaan nähdä tämän periaatteen valossa sosiaalisesti yhdessä merkityksiä luovina kokonaisuuksina ja tämän vuoksi arvostava kehittäminen pyrkii valjas- tamaan mahdollisimman monen organisaation jäsenen mukaan koostamaan yhdessä mielikuvia toivotusta tulevaisuudesta organisaatiossa (Bushe & Kassam, 2005). Samanaikaisuuden periaate pe- rustuu sille ajatukselle, että joka kerta kun tutkija tekee tutkimusta ja tekee interventiota tutkimuk- sen kohteeseen, hän tulee muuttaneeksi tutkimuksen kohdetta jollain tavoin. Tässä periaatteessa myös kuvastuu se, että aiemmat organisaation kehittämismallit ovat omalla tavallaan diagnosoineet kohdeorganisaation ongelmia, tehneet johtopäätökset ja sitten yrittäneet tuoda niiden perusteella tehdyt muutokset takaisin organisaatioon. Samanaikaisuuden periaatteen mukaisesti taas muutos organisaatiossa alkaa tapahtua jo heti ensimmäisestä tutkijan kohdeorganisaatiolle esittämästä ky- symyksestä lähtien. (Bushe & Kassam, 2005; Cooperrider & Whitney, 2001.) Organisaatio voidaan runollisuuden periaatteen mukaan nähdä ikään kuin kirjana ja elämä organisaatiossa koetaan ih- misten kertomien jokapäiväisten tarinoiden kautta ja nämä tarinat vaikuttavat organisaatioon jatku- vasti. Näin ollen organisaation ihmiset voidaan nähdä organisaation tarinan kirjoittajina. Runollisuu- den periaatteen näkökulmasta tutkimusprosessissa käytetyllä kielellä on tärkeä rooli siinä, miten esimerkiksi sanoja käytetään inspiroimaan ja innostamaan ihmisiä. (Bushe & Kassam, 2005; Cooper- rider & Whitney, 2001.) Ennakoivuuden periaatetta määrittelee se ajatus, että ihmisen mielikuva tu- levaisuudesta määrittelee ihmisen teot nykyhetkessä (Bushe & Kassam, 2005). Cooperrider ja Whit- ney (2001) toteavat, että ihmisen positiiviset mielikuvat tulevaisuudesta johtavat positiivisiin tekoi- hin. Positiivisuuden periaatteen mukaan voidaan todeta, että muutos ja sen vaatimat voimat vaati- vat onnistuakseen positiivista tunnetta ja sosiaalista sitoutumista. Onnistuneen muutosprosessin kannalta keskeisiä tunteita ovat ainakin toivo, innostuneisuus, inspiraatio, toverillisuus ja ilo. (Bushe
& Kassam, 2005.) Cooperriderin ja Whitneyn (2001) tutkimuslöydös on se, että mitä positiivisempia kysymyksiä tutkija esittää sitä pidempikestoisemmiksi ja onnistuneemmiksi muodostuvat pyrkimyk- set muutokseen. Huomionarvoista kuitenkin on se, ettei arvostavan kehittämisen syvin tarkoitus ole itsessään positiivisuuden tavoittelu vaan generatiivisuuden herättäminen organisaatiossa. Tällä tar- koitetaan tässä yhteydessä sitä, että ihmiset luovat organisaatiossa yhdessä uusia merkityksiä,
27
joiden kautta organisaation tulevaisuus kollektiivisesti muovautuu uudenlaiseksi. (Cooperrider & Sri- vastva, 1987.)
Arvostavaa kehittämistä voidaan menetelmänä soveltaa hyvin monin eri tavoin, eikä sen käyttä- mistä ole varsinaisesti määritelty tai rajattu kovinkaan tarkasti. Sitä on toteutettu organisaatioissa muun muassa niin pienten tiimien kautta, koko organisaatiotasolla tai jatkuvan prosessin tavoin (Whitney ja Trosten-Bloom, 2010, 32) sekä organisaatiokulttuurin kehittämiseen (Parkkali ym., 2015;
Lehtimäki ym., 2013). Menetelmää on myös sovellettu Cooperriderin (1996) mukaan lasten toteutta- mana Chicagossa arvostavan kehittämisen prosessissa, jonka kaupungin koulut ohjasivat. Haastatel- tavat avautuivat hyvin laajamittaisesti kertomaan omista työuransa huippuhetkistään lasten haas- tattelemina. Cooperriderin mainitsema esimerkki kuvastaa myös omalta osaltaan sitä, kuinka mene- telmää voidaan soveltaa hyvinkin eri tavoin, eikä sen mukaisen prosessin läpivieminen välttämättä vaadi tutkijalta pitkää kokemusta tai taustaa tutkimustyöstä. Lehtimäen ym. (2013) mukaan mene- telmää voidaan soveltaa hyvinkin erilaisissa tilanteissa organisaation muutoksiin ja jopa yritysfuusi- oiden toteuttamiseen liittyen.
2.2.2. Arvostavan kehittämisen 4D-malli
4D-malli on arvostavan kehittämisen tutkimusprojekteissa usein käytetty neljästä vaiheesta koos- tuva malli, jonka vaiheita noudatellen projekti voisi sen kehittelijöidensä, Cooperriderin ja Whitneyn (2001) mukaan edetä. Arvostavan kehittämisen 4D-mallin nimi tulee sen englannin kielestä käänne- tyistä vaiheiden nimityksistä. Neljä itsenäistä vaihetta ovat löytäminen/havainnointi (discovery), unelmointi (dream), suunnittelu (design) ja jalkauttaminen (destiny) (Bushe & Kassam, 2005). Pro- sessin kannalta erittäin keskeistä on niin sanottu arvostava keskustelun aihe, jonka ympärille jokai- nen prosessin eri vaihe kiteytyy. Tämä arvostava keskustelun aihe voi olla esimerkiksi jokin tavoi- teltu lopputulema organisaation muutoksen tiellä, tekninen prosessi tai taloudellisemman
28
toiminnan saavuttaminen organisaatiossa. Käytännössä aihe voi olla lähes mikä tahansa. (Cooperri- der & Whitney, 2001.)
Arvostavan kehittämisen ensimmäisessä vaiheessa, havainnointi tai löytämisvaiheessa (discovery) tutkitaan organisaatiossa jo olevia ja löydettävissä olevia piileviä vahvuuksia. Kaikki tutkimusproses- siin osallistuvat henkilöt keskustelevat ja pyrkivät löytämään sellaisia tekijöitä, jotka jo toimivat orga- nisaatiossa parhaillaan. Organisaation työntekijöiltä usein tiedustellaan ja kartoitetaan sellaisia hen- kilökohtaisia kokemuksia, jotka liittyvät heidän huippukokemuksiinsa tutkimusprosessin arvosta- vaan aiheeseen liittyen. (Bushe & Kassam, 2005; Cooperrider & Whitney, 2001.)
Toinen 4D-mallin mukainen vaihe on unelmointi (dream). Tässä vaiheessa pyritään siihen, että edel- lisessä vaiheessa löydetyistä organisaation vahvuuksista saataisiin käännettyä keskustelun avulla huomio niiden mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin organisaation kehittymisen kannalta. Tässä vai- heessa tulisi myös pyrkiä visioimaan erilaisten tavoitteiden ja mielikuvien kautta sitä, kuinka organi- saation vahvuuksia voitaisiin entisestään kehittää. Tässä apuna voi toimia myös sellaisten tavoittei- den asettaminen, jotka osoittavat, mitä organisaatio voisi saavuttaa, mikäli näitä jo ennestään orga- nisaatiosta löytyviä vahvuuksia kehitetään vielä pidemmälle. (Cooperrider & Whitney, 2001.)
Seuraava, 4D-mallin kolmas vaihe, on suunnittelu (design). Suunnittelun vaiheessa pyritään muo- dostamaan käytännön näkökulmasta toteutettavia ideoita edellisten vaiheiden kautta saavutetulle tavoitetilalle, johon organisaatio parhaimmillaan voisi päästä. Olennaista on myös huomioida, että nämä ideat pystyttäisiin linkittämään siihen todellisuuteen ja toimintaympäristöön, jossa organisaa- tio toimii. Prosessiin osallistuvia organisaation jäseniä voisi esimerkiksi Cooperriderin ja Whitneyn (2001) mukaan ohjata kysymykset liittyen teemaltaan siihen, millainen organisaatio olisi, jos se olisi suunniteltu täydellisesti siten, että se huomioisi positiivisen lähestymistavan ja että sitä kautta edel- lisessä vaiheessa unelmoituja tavoitteita voitaisiin saavuttaa. (Bushe, 2011; Cooperrider & Whitney, 2001.)
29
4D-mallin viimeinen vaihe arvostavan kehittämisen prosessissa on jalkauttaminen (destiny). Cooper- riderin mielestä tämä vaihe toi aluksi liikaa mieleen perinteiset organisaation kehittämismallit, joissa pyrittiin tuomaan valmiit mallit suoraan organisaatioon sen ulkopuolelta. Tämän vuoksi vaihe on hieman elänyt 4D-mallin kehittämisen jälkeen ja viimeinen vaihe liittyykin havaitun toiminnan muu- toksen vahvistamiseen organisaatiossa. (Bushe, 2011.) Näin ollen se voisi myös olla suomennettu esimerkiksi nimellä vahvistaminen. Jalkauttamisen tavoitteena on organisaation vahvistaminen jat- kuvan muutoksen ylläpitämisen kautta. Ideana on säilyttää muutos pysyvästi osana organisaation toimintaa.
Tämä vaihe edellyttää eräänlaista improvisaatiota sekä uuden oppimista organisaation jäseniltä, jotta muutos tapahtuisi organisaation jäsenten toimesta innostavan tulevaisuuden houkuttelemana.
Organisaation jokaiselta jäseneltä voidaan myös odottaa oma-aloitteisuutta toiminnan aikaansaa- miseksi, ja organisaation johto voisi Bushen (2011) mukaan myös tehdä selväksi, että tätä myös itse asiassa odotetaan, eikä johto tule esimerkiksi toteuttamaan mitään koordinoituja toimintasuunnitel- mia vaan yksittäiset organisaation jäsenten toimet tavoitteen saavuttamisen eteen ovat toivottuja.
(Bushe, 2011; Cooperrider & Whitney, 2001.)
2.2.3. Arvostavan kehittämisen rajoitteet ja kritisointi
Arvostavan kehittämisen menetelmä pitää sisällään kirjallisuuden mukaan myös rajoitteita sekä kri- tiikkiä, joita tässä kappaleessa tuon esille. Bushen (2011) mukaan yhteinen huoli arvostavaa mene- telmää kritisoineiden tutkijoiden keskuudessa on se, että kun organisaatiossa keskitytään positiivi- siin tarinoihin ja kokemuksiin 4D-mallin ensimmäisessä havainnointivaiheessa, jättää tämä liiaksi taka-alalle organisaatiossa esiintyneet negatiiviset kokemukset, jotka toisaalta voisivat tuoda kes- kusteluun paikoin erittäinkin tärkeitä seikkoja. Johtuen arvostavan kehittämisen luonteesta nämä negatiivisten asioiden ympärille rakentuvat keskustelunaiheet kuitenkin saatetaan usein sivuuttaa.
(Bushe, 2011.) Bushe (2007) mainitsee myös, että useat arvostavaa kehittämistä menetelmänä käyt- täneet konsultit ja johtajat ovat valitettavasti ymmärtäneet menetelmän perimmäisen tarkoituksen
30
väärin, koska siinä ei pyritä ainoastaan positiivisen ajatusmaailman saavuttamiseen kevyehköllä asenteella ja positiivisiin asioihin keskittymällä. Arvostavalla kehittämisellä tulisikin Bushen (2007) mukaan tavoitella generatiivisuuden herättämistä organisaatiossa, eikä tavoitella ainoastaan jollain tavoin positiivisuuden lisäämistä. Johnson (2011) on ilmaissut huolensa positiivisuuteen keskittymi- sessä sen vuoksi, että tällöin negatiivisten kokemusten merkitys saattaa usein jäädä aivan liian pie- neksi. Arvostavan kehittämisen menetelmää on myös joissain yhteyksissä kyseenalaistettu sen vuoksi, että epäillään sen sivuuttavan ”varjon” organisaatiossa, millä viitataan juuri negatiivisten ko- kemusten käsittelemättä jättämiseen. Lisäksi on epäilty, rohkaiseeko arvostava kehittäminen epä- realistisiin ja vääristyneisiin havaintoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. (Grant & Humphries, 2006.) On myös esitetty, että pelkkä positiivisuuteen keskittyminen laiminlyö negatiivisiin kokemuksiin liit- tyvät mahdollisuudet organisaatiomuutoksessa siitä näkökulmasta, että tunteet ja kokemukset ku- ten viha, häpeä ja pelko saattavat pitää sisällään organisaation kehittämisen näkökulmasta sellaisia mahdollisuuksia, joiden potentiaali jää arvostavan kehittämisen periaatteiden myötä huomiotta (Fi- neman, 2006). Positiivisuuden ja negatiivisuuden välille tehty selkeä rajanveto voi myös johtaa nega- tiivisten kokemusten tarkoituksenmukaiseen piilotteluun, mikä osaltaan taas lisää negatiivisuuden tunteita organisaatiossa, sillä nämä eivät koskaan päädy käsiteltäväksi arvostavan kehittämisen me- netelmän kautta (Johnson, 2011). Se, että positiiviset asiat ja kokemukset erotellaan selvästi negatii- visista, on saanut myös Fitzgeraldilta ym. (2010) kritiikkiä, koska jollekin toiselle positiivisena näyt- täytyvä asia voi taas näyttäytyä jollekin toiselle negatiivisena. Lisäksi ihmiset kokevat tällaiset asiat hyvin subjektiivisesti, jolloin muodostuu haasteeksi se, että jokin ulkopuolinen taho määrittelisi asian merkityksen joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. (Fitzgerald ym., 2010.)
2.3 Oma näkökulma tai viitekehys
Kiertotalous voidaan nähdä nousevana ja vähitellen enemmän jalansijaa saavana, mutta vielä tois- taiseksi varsin nuorena käsitteenä, ilmiönä ja talouden mallina (Ghisellini ym., 2015). Kiertotalouden määritelmiä tutkailtaessa huomataan, että sen tarkka määritteleminen on haasteellista. Kuitenkin,
31
kiertotalouden ydinperiaatteita voidaan kuvata 3R-mallin mukaan. Nämä ydinperiaatteet ovat vä- hentäminen (reduce), uudelleenkäyttö (reuse) ja kierrättäminen (recycle). Vähentämisen periaattee- seen kuuluu energian ja raaka-aineiden käytön kokonaisvaltainen vähentäminen sekä hävikin ja jät- teen määrän minimoiminen. Tämä voidaan saavuttaa muun muassa tehostamalla tuotantoproses- seja ja parantamalla kuluttamisen prosesseja. Myös aiempaa yksinkertaisemman elämäntyylin nou- dattaminen sekä uudenlaisen, kehittyvän teknologian hyödyntäminen voidaan lukea mukaan vä- hentämisen periaatteen mukaiseen toimintaan. (Ranta ym., 2018). Uudelleenkäyttämisen periaate palvelee ympäristöä siinä mielessä, että mikäli tuotteita käytetään uudelleen, on se resurssiviisaam- paa kuin uuden tuotteen valmistaminen alusta saakka raakamateriaaleista, kun vanhasta tuotteesta on luovuttu ja se on päätynyt hävitettäväksi. (Castellani ym., 2015). Ghisellinin ym. (2015) mukaan kiertotalouden 3R- mallin periaatteista juuri uudelleenkäyttämisen periaate on yksi avainasioista kiertotaloudessa. Tuotteiden uudelleen käyttämistä tulisikin näin ollen pyrkiä korostamaan. Kierrät- tämisen periaate lähtee siitä ajatuksesta, että yksinkertaisesti jätteen määrä tulisi pystyä minimoi- maan. Lisäksi periaatteen mukaan kierrättämiseksi käsitetään kaikki sellaiset toimenpiteet, joiden kautta jätteeksi päätyneet materiaalit muuntuvat uudelleen materiaaleiksi tai tuotteiksi ja aloittavat näin uuden kiertotalousmallin mukaisen kierron (The European Parliament and the Council of the European Union, 2008, 11.).
Erilaisia organisaatioiden kehittämismalleja, joiden avulla organisaatiokulttuuriin ja organisaation ilmapiiriin pyritään vaikuttamaan, on olemassa useita erilaisia. Arvostavaa kehittämistä ajallisesti aikaisemmin kehitetyt mallit lähestyvät organisaation kehittämistä pääosin ongelmien etsimisen ja tunnistamisen sekä tulevaisuudessa vältettävien virheiden kannalta katsottuna. Tällainen toiminta- tyyli ja ajattelumalli aiheuttaa usein epäonnistumisen pelkoa organisaation jäsenissä ja liiallista va- rautuneisuutta, joka johtuu virheiden välttelystä. (Finegold ym., 2002). On myös todettu (Cooperri- der ja Whitney, 2001), että muutoksen lähestyminen näin perinteisesti ongelmakeskeisestä näkökul- masta on hidasta, ei johda uusien näkemysten löytymiseen ja lopulta aiheuttaa helposti ihmisten keskuudessa puolustusreaktioiden syntymistä. Arvostavan kehittämisen pohja-ajatuksena voidaan pitää oletusta, jonka mukaan jokaisen organisaation toiminnassa on olemassa sellaisia toistaiseksi tunnistamattomia vahvuuksia, joita ei ole vielä havaittu. Mikäli näitä piilossa olevia ominaisuuksia
32
onnistutaan tuomaan esille, voi organisaatio mahdollisesti vahvistaa omassa toiminnassaan ilmene- viä positiivisia asioita vielä entisestään.
Kuvio 1. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys
Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä kiertotaloudellinen toiminta yhdistyy laajempaan johta- misen muutokseen, koska voidaan nähdä, että kiertotaloudelliseen toimintaan siirtyminen on orga- nisaatiossa pitkäkestoinen muutostila. Tätä muutosta tarkastellaan tutkimuksessani arvostavan
33
kehittämisen näkökulmasta. Finegoldin ym. (2002) mukaan arvostava kehittäminen voidaan nähdä organisaatioiden kehittämisen mallina ja yhtenä muutosjohtamisen menetelmänä organisaation kohtaamia erilaisia muutostilanteita varten.
34
3 METODOLOGIA, AINEISTO JA ANALYYSITAPA
Tässä luvussa kuvaan tutkimuksellisen lähestymistavan sekä käyttämäni tutkimusmenetelmän, ai- neistonkeruun toteuttamisen ja aineiston analysointimenetelmän. Luvussa kuvaan myös tarkemmin kohdeorganisaatiota ja tutkimuksen kontekstia.
3.2. Tutkimuksellinen lähestymistapa
Tutkimukseni lähestymistavaksi ja tutkimusmenetelmäksi valitsin kvalitatiivisen eli laadullisen tutki- muksen. Laadullisen tutkimuksen avulla pyritään kuvaamaan ja selittämään erilaisia ilmiöitä ja sen tunnuspiirteeksi voidaan myös lukea se, että tämän lähestymistavan myötä todellisuus ja siitä saa- dun tiedon luonne on subjektiivista. Lisäksi tutkittavien kokemukset ovat olennaisen tärkeässä roo- lissa. Näitä kokemuksia selvitetään tutkimusaineisto keräämällä, ja tavoitteena on tulkita tätä aineis- toa ja tutkittavaa ilmiötä. (Puusa & Juuti, 2011, 47-48) Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2005, 152-155.) kuvaavat laadullisen tutkimuksen lähtökohdaksi kuvata todellista, moninaista elämää, tutkittavien näkökulman esille tuomista sekä tutkimuksen kohteena olevan ilmiön ymmärtämistä. Ihminen toi- mii tiedon keruun välineenä ja aineistonkeruu tapahtuu ihmiselle luonnollisissa tilanteissa. Eriksson ja Kovalainen (2008, 62) kuvaavat laadullista tutkimusta sellaiseksi menetelmäksi, jonka avulla voi- daan tosielämän kontekstissa saada uutta tietoa siitä miksi yritykset toimivat juuri tietyllä tavalla, ja lisäksi laadullisen tutkimuksen myötä yritysten toiminta saattaa parhaimmillaan myös muuttua kohti parempaa tulevaisuuden suuntaa.
Omassa tutkimuksessani toteutin kohdeorganisaatiossa erikseen yksittäisille henkilöille puolistruk- turoituja teemahaastatteluja, jotka toteutuivat hyvin luonnollisissa olosuhteissa organisaation omissa tiloissa. Tutkimusaiheen kannalta tutkittavien näkökulman esille saaminen ja tuominen oli hyvin olennaista, koska halusin saada selville juuri johtajien näkökulmia niin kiertotalouden kuin sii- hen liittyvän muutoksenkin osalta, ja siitä mitä vaikutuksia näillä on mahdollisesti ollut johtamiseen.
35 3.2 Aineisto ja sen kerääminen
Yleisesti voidaan todeta, että laadullisessa tutkimusmenetelmässä aineiston keräämiseen käytettä- vät haastattelut ovat ennalta suunniteltuja ja niiden tavoitteena on tuottaa tutkijalle tietoa tutkitta- vasta asiasta. Tutkijan tavoitteena on näin ollen selvittää haastateltavien kokemuksia ja näkökulmia tutkimusaiheeseen liittyen. (Gubrium & Holstein, 2001, 287.) Käytin oman tutkimukseni aineistonke- ruumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Puolistrukturoitu haastattelu antaa tutki- jalle hieman vapauksia haastattelun rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, koska siinä pitäydy- tään ennakolta suunnitelluissa teemoissa ja kysymysaiheissa, mutta teoriassa esimerkiksi kysymys- ten järjestystä voidaan vaihdella haastattelukohtaisesti ja poiketa eri haastateltavien kohdalla hie- man toisistaan (Eriksson & Kovalainen, 2008, 82). Teemahaastattelun voidaan nähdä sisältävän sa- moja elementtejä kaikkien haastateltavien kohdalla, mutta kaikkia näitä elementtejä ei ole lyöty täy- sin lukkoon ennen haastatteluja. Esimerkiksi haastattelijan käyttämät sanamuodot voivat myös vaihdella eri haastattelujen kesken, mutta olennaista on se, että haastattelun teemat pysyvät sa- moina jokaiselle eri haastateltavalle (Hirsjärvi & Hurme, 2001, 47).
Toteutin tutkimukseni haastattelut teemahaastatteluina, minkä lisäksi haastatteluissani ja haastatte- lurungossa sovelsin arvostavan kehittämisen 4D-mallia. Arvostavan kehittämisen toteuttamiseen ei ole olemassa tarkkoja toimintaohjeita, mutta oman tutkimukseni näkökulmasta 4D-mallia mukai- leva haastattelurunko, jossa keskitytään löytämään organisaatiossa olemassa olevia vahvuuksia ny- kytilanteessa ja ideoidaan tulevaisuuden ihannetilannetta ja visioidaan sitä, kuinka tähän ihanneti- lanteeseen päästäisiin, soveltui hyvin aineiston keräämiseen. Näin ollen myös 4D-mallia mukaillut haastattelurunko osaltaan muodosti jo tietyt teemat haastattelujen pohjaksi ja näihin yhdistin vielä kiertotalouden näkökulmia, minkä jälkeen teemat muovautuivat lopulliseen haastattelurunkoon.
36
Hirsjärven & Hurmeen (2001, 47) mukaan teemahaastattelussa teemojen tulee pysyä samana eri haastateltavien kesken, mutta esimerkiksi kysymysten esittämisjärjestys saattaa vaihdella haastatte- lukohtaisesti. Toteuttamissani haastatteluissa pidin kuitenkin kysymysten järjestyksen samanlaisena jokaisessa haastattelussa, koska arvostavan kehittämisen 4D-mallia mukaillen se oli loogisinta ja myös haastateltavien näkökulmasta varmasti luonnollisin järjestys esittämilleni kysymyksille. Haas- tattelu kulki alun taustakysymysten jälkeen tietyntyylisessä aikajärjestyksessä siten, että ensiksi haastateltavilta organisaation jo toteuttamista kiertotaloustoimenpiteistä ja siitä. miten he näkevät kiertotalousasiat organisaation nykytilassa omasta näkökulmastaan. Huomasin, että osassa haastat- teluista haastateltava henkilö saattoi meinata hypätä nykytilaa kartoittavasta teemasta jo tulevai- suuden visiointiin, jolloin minun täytyi vielä palata uudelleen takaisin ja varmistaa, että haastatel- tava oli varmasti saanut sanottua kaiken haluamansa nykytilaan liittyen. Pohdin asiaa ja saattoi olla myös niin, että nykytilan visiointi oli haastateltavalle mielekästä, minkä vuoksi tämän ajatus saattoi jo karata hieman eteenpäin asiassa. Lähes poikkeuksetta se, että pyysin haastateltavaa vielä palaa- maan nykytilanteeseen, toi vielä jotakin uutta haastateltavan puolelta vastaukseen, joten hieman taaksepäin palaaminen oli siinäkin mielessä järkevää.
Arvostavan kehittämisen periaatteiden mukaisesti haastattelijan tulisi luoda haastattelutilanteisiin avoin, rento ja positiivinen ilmapiiri, jotta haastateltavat pystyisivät vastaamaan mahdollisimman avoimesti kysymyksiin, eikä ainakaan stressaavan tai muutoin negatiivisesti vastauksiin vaikuttavan haastattelutilanteen vuoksi näin jäisi tapahtumatta. Noudatin omissa haastattelutilanteissani arvos- tavan kehittämisen prosessiin liittyviä periaatteita ja suuntaviivoja, joista olen kertonut enemmän aiemmin tämän tutkimuksen kirjallisuuskatsausosiossa. Lähetin haastateltaville muutamia kysymyk- siä etukäteen ennen haastattelua, koska arvioin, että aiheen luonteen vuoksi haastatteluista saatai- siin parempi lopputulos ja enemmän irti, mikäli haastateltava saa hieman valmistautua aihepiiriin ja sen teemoihin etukäteen. Tiesin myös, että organisaatiossa oli jo tehty paljon toimia kiertotalouden suhteen, joten kaikkien tällaisten toimien palauttaminen mieleen haastattelutilanteessa äkillisesti eteen tulevien kysymysten myötä saattaisi aiheuttaa sen, ettei aineistoon päätyisi kaikkea sitä tie- toa, mitä haastateltavilla aiheesta olisi annettavanaan.
