Aloittavan yrityksen kannattavuus
Riina Sorsa
Case: Toiminimi X perustaminen
lemmikkieläinrehun valmistuksen toimialalle
Opinnäytetyö, marraskuu 2021
Liiketalouden koulutus Tikkarinne 9
80200 JOENSUU +358 13 260 600 Tekijä
Riina Sorsa Nimeke
Aloittavan yrityksen kannattavuus Case: Toiminimi X perustaminen lemmikkieläinrehun valmistuksen toimialalle
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko koirien puruluiden valmistaminen käsityönä kotimaisesta hirvennahasta kannattavaa liiketoimintaa. Työ tehtiin ensisijai- sesti oman yrityksen perustamisen näkökulmasta, mutta opinnäytetyön tarkoituksena oli myös antaa uutta tietoa yritystoimintaa koira-alalle harkitseville tahoille.
Opinnäytetyössä kartoitettiin koira-alaa Suomessa, vertailtiin eri yhtiömuotoja sekä tu- tustuttiin yrityksen kannattavuutta arvioiviin laskelmiin. Teoriaosuudessa selvitettiin li- säksi yritystoiminnan perustamiseen liittyvät kulut sekä perustettavan liiketoiminnan ylei- siä kuluja.
Tämä opinnäytetyö oli laadullinen tapaustutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä oli val- miit aineistot, ja aineistoa kerättiin internetistä ja alan kirjallisuudesta. Jotta yritystoimin- nan kannattavuudesta saatiin riittävän hyvä kuva, tutkimuksessa selvitettiin raaka-ai- neen hinta, valmistuksen kulurakenne ja tuotannon kustannukset sekä valmiin tuotteen tämänhetkinen markkinahinta. Tutkimuksessa selvitettyjen tietojen perusteella laadittiin kannattavuuslaskelmia sekä täytettiin Business Joensuun aloittavan yrityksen talouslas- kelma perustettavan yrityksen kannattavuuden arvioimiseksi.
Tutkimuksen perusteella koirien puruluiden valmistaminen käsityönä kotimaisesta hir- vennahasta on kannattavaa liiketoimintaa. Yritystoimintaa ei tulla tämän tutkimuksen pe- rusteella kuitenkaan perustamaan, koska liiketoiminnan tulo jää pieneksi ja yritystoimin- nan laajentamiselle ei ole tällä hetkellä edellytyksiä. Tuotantoprosessia tulisi myös tes- tata käytännön kokeilulla ennen yritystoiminnan aloittamista.
Kieli suomi
Sivuja 77 Liitteet 1
Liitesivumäärä 3 Asiasanat
koira, rehuntuotanto, yrityksen perustaminen, kannattavuus
Degree Programme in Business Administration Tikkarinne 9
80200 JOENSUU FINLAND
+ 358 13 260 600 Author
Riina Sorsa Title
Profitability of a New Company Case Study: Establishing a Business for the Pet Food Industry as a Private Trader
The aim of this thesis was to investigate whether producing handmade chew bones for dogs of the Finnish moose hide is profitable business. This study was primarily con- ducted from the perspective of setting up an own business, however, the purpose of this study was also to offer added information to anyone considering establishing business in the Finnish dog food market.
The theoretical section of the thesis report provides an overview of the Finnish dog food markets, a comparison of different business entities and information on the profitability calculations utilized in this study. In addition, the startup costs and the general costs of the business were investigated.
The study was qualitative case study by nature. Data for this study was gathered from the Internet and from the professional literature. To have an adequate understanding of the business profitability the cost of raw material, the expense structure of the production and the current market value of a finished product were investigated in this study. Based on the results of the investigation, along with the information on the startup costs and the general costs of the business, profitability calculations and the financial statement pro- vided by Business Joensuu were prepared to assess the profitability of the new com- pany.
This study indicates that it will be profitable business to produce handmade chew bones for dogs of the Finnish moose hide. However, business will not be set up based on this study as the income remains low and there are no preconditions currently to expand the business. The production process should also be tested by practical experimentation be- fore starting the business.
Language Finnish
Pages 77 Appendices 1
Pages of Appendices 3 Keywords
dog, feed production, company establishment, profitability
1 Johdanto ... 5
1.1 Opinnäytetyön rakenne ... 5
1.2 Liikeidea ... 6
1.3 Aiemmat tutkimukset aiheesta ... 8
2 Koira-ala Suomessa... 10
2.1 Koiran ruoka ja herkut ... 11
2.2 Lemmikkieläinrehun lainsäädäntö ... 13
3 Yhtiömuodon valinta ... 16
3.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimi ... 17
3.2 Kevytyrittäjyys ... 18
3.3 Henkilöyhtiöt eli avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö ... 19
3.4 Osakeyhtiö ... 21
3.5 Osuuskunta... 23
4 Laskelmat ... 24
4.1 Katetuottolaskenta ... 26
4.2 Aloittavan yrityksen talouslaskelma ... 29
4.2.1 Arvonlisäverovelvollisuus ... 30
4.2.2 Rahoitustarve ja -suunnitelma ... 31
4.2.3 Toimintakustannukset ... 35
4.2.4 Myyntiennuste ... 39
4.3 Hinnoittelu ja tavoitekustannuslaskelma ... 40
5 Tutkimuksen viitekehys ... 41
6 Tutkimuksen toteutus ... 44
6.1 Aineistonkeruumenetelmä ... 45
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ja uskottavuus ... 47
7 Tutkimuksen tulokset ... 50
7.1 Raaka-aineen hinta ... 50
7.2 Valmistuksen tuotannon kustannukset ... 54
7.3 Markkinahinta ... 58
7.4 Katetuottolaskenta ja tavoitekustannuslaskelma ... 59
7.5 Taloussuunnitelma ... 62
8 Johtopäätökset ... 64
9 Pohdinta ... 69
9.1 Tutkimuksen luotettavuus ... 70
9.2 Tutkimusprosessi ... 71
9.3 Jatkotutkimusaiheet ... 72
Lähteet ... 73
Liitteet
Liite 1 YT4 Taloussuunnitelma
1 Johdanto
Tämän tutkimustyön tavoitteena on antaa tietoa yritystoiminnan perustamiseksi lemmikkieläinrehun valmistuksen toimialalle. Yritystoiminnan tarkoituksena on valmistaa koirien puruluita hirven raakanahasta ja myydä tuotteet suoraan kulut- tajille. Tämä on henkilökohtaisesti tärkeä aihe, sillä toimin itse työn toimeksian- tajana, tarkoituksenani perustaa oma sivutoiminen yritys Pohjois-Karjalan maa- seudulle. Aihe on tärkeä myös laajemmasta näkökulmasta, sillä opinnäytetyön tarkoituksena on antaa uutta tietoa yritystoimintaa koira-alalle harkitseville ta- hoille mm. tuomalla esiin valmistettavan tuotteen tuotannon kulut ja kuluraken- teen.
Ennen liiketoiminnan aloittamista haluan selvittää, onko yritystoiminnan perusta- minen lähtökohtaisesti kannattavaa. Kannattavuuden arvioimiseksi selvitän pe- rustettavan yrityksen kulurakenteen sekä kuinka paljon yrityksellä tulee olla myyntiä. Kannattavuuden arvioimista varten laadin kannattavuus- ja rahoituslas- kelmia perustettavalle yritykselle. Laskelmien perusteeksi hankin tietoa perusta- mis- ja toimintakustannuksista, raaka-aineen hinnasta sekä valmiiden tuotteiden nykyisistä markkinahinnoista. Jos yritystoiminnan perustaminen osoittautuu tä- män tutkimuksen perusteella kannattavaksi, tulen laatimaan liiketoimintasuunni- telman ja aloittamaan yritystoiminnan syksyn 2021 aikana.
1.1 Opinnäytetyön rakenne
Tässä opinnäytetyössä tutkimusmetodina on tapaustutkimus. Aineistonkeruu- menetelmänä on valmiit aineistot, ja aineistoa kerätään internetistä ja alan kirjal- lisuudesta.
Käsittelen opinnäytetyön teoriaosuudessa, joka sisältää kappaleet 1 4, kirjalli- suuskatsauksen avulla koira-alaa Suomessa, sopivan yhtiömuodon valintaa sekä esittelen tutkimuksessa käytettävät laskentamallit ja niiden sisällöt. Kappa- leissa 5 ja 6 esittelen tutkimuksen viitekehyksen, aineistonkeruu- ja
tutkimusmenetelmät sekä avaan tutkimusprosessin. Lisäksi arvioin tutkimuksen luotettavuutta ja uskottavuutta.
Keskityn tarkastelemaan aihetta käytännön tasolta ja kannattavuuden näkökul- masta. Näiden rajausten lisäksi rajaan aiheen koskemaan nykyhetken kotimaan markkinoita, sillä perustettava yritystoiminta tulee olemaan ainakin aluksi pieni- muotoista. Tässä hetkessä laskelmien perusteeksi riittää nykyhetken tarkastelu, mutta jos yritystoiminnan perustaminen osoittautuu kannattavaksi, tulen analy- soimaan koira-alan trendejä myöhemmin laadittavassa liiketoimintasuunnitel- massa. Tuotekohtaisena rajauksena on koirien puruluut, joten muita eläinrehuja ja/tai koirien tuotteita käsitellään tässä opinnäytetyössä vain tutkimuksen kan- nalta oleellisin osin.
1.2 Liikeidea
Ajatus kotimaisesta hirvennahasta valmistetuista koirien puruluista syntyi, kun vuonna 2018 uutisiin nousi huoli koiran herkkujen turvallisuudesta. Muun mu- assa Yleisradio (2018) uutisoi, että yliopistollinen eläinsairaala oli tehnyt ilmoi- tuksen Elintarviketurvallisuusvirastolle eli Eviralle Kiinassa valmistetuista kuiva- tuista siipikarjavalmisteista. Eläinlääkärit olivat havainneet, että kyseisiä tuot- teita syöneitä koiria oli sairastunut Fanconin syndroomaan eli munuaissairau- teen. Fanconin syndrooma on perinnöllinen basenji -rotuisilla koirilla, mutta muilla roduilla tautia aiheuttaa yleensä myrkyllinen lääke tai aine. Sairastuneet koirat olivat eläinlääkäreiden havaintojen mukaan palautuneet ennalleen, kun kiinalaisten herkkujen syöminen oli loppunut. Evira ei ole löytänyt tutkimuksis- saan todisteita tai yhteyttä koiran herkkujen ja Fanconin syndrooman välillä.
(Yleisradio 2018.)
Uutisoinnin jälkeen minulle jäi epävarma olo, ovatko ulkomailta tuodut koirille tarkoitetut valmisteet turvallisia. Uskon, että eläinlääkärit ovat ilmaisseet huo- lensa koirien terveydestä ammatillisen pätevyytensä perusteella. Koiran omista- jana haluan tukea koirieni terveyttä ja hyvinvointia tarjoamalla heille luonnolli- sista raaka-aineista valmistettuja tuotteita, jolloin voin olla täysin varma, mitä ai- nesosia tuotteet sisältävät.
Keskustelin tuttujen koiran omistajien kanssa aiheesta, ja ulkomailta tuotujen puruluiden turvallisuus mietityttää useampaa koiran omistajaa. Monet tuntemani koiran omistajat tuntuvat suosivan kotimaisia tuotteita turvallisuuden ja ekologi- suuden vuoksi. Keskusteluissa nousi myös esiin, että paikallisesti tuotettu tuote kiinnostaa koiran omistajia Pohjois-Karjalan alueella. Tunnen myös paikallisia metsästäjiä, joiden kautta hirven vuotia olisi mahdollista hankkia raaka-aineeksi.
Näiden tietojen valossa aloin suunnitella sivutoimista liiketoimintaa kodin yhtey- teen. Liiketoiminnan tarkoituksena on valmistaa täysin kotimaisesta hirven raa- kanahasta koirien puruluita ja myydä valmiit tuotteet suoraan asiakkaille. Pää- asiallisen asiakaskohderyhmän muodostavat koiran omistajat Pohjois-Karjalan alueella. Minulla on vakituinen ja päätoiminen työpaikka, joten tästä syystä toi- misin ainakin aluksi sivutoimisena yrittäjänä.
Tutustuin raakanahan valmistukseen mm. katsomalla videoita YouTubessa ja lukemalla metsästysalan kirjallisuutta ja lehtiä. Ihminen on hyödyntänyt riistan nahkaa esimerkiksi vaatetuksessa jo muinaisista ajoista lähtien, joten nahan kä- sittely ei sinänsä vaadi (muutamien käsityökalujen lisäksi) muuta kuin aikaa, kärsivällisyyttä ja jonkin verran fyysistä voimaa.
Raakanahan valmistus aloitetaan nylkemällä kaadettu hirvi. Vuodan lihapuoli puhdistetaan kaapimalla ylimääräinen liha ja rasva pois. Jos vuotaa ei käsitellä heti nylkemisen jälkeen, voi vuodan säilöä suolaamalla ja varastoida odotta- maan käsittelyä. Vuota palautetaan käsittelyyn poistamalla suola mahdollisim- man hyvin ja liottamalla sitä vedessä. Kun vuodan lihapuoli on käsitelty kaapi- malla, vuotaa liotetaan, jotta se pehmenee ja karvat irtoavat helpommin. Mitä kauemmin vuotaa liotetaan, sen helpommin liha, rasvat, kalvot ja karvat irtoavat kaavinnassa. Kun nahka on puhdistettu, huuhdellaan se ja venytetään tiukasti kuivumaan tasaiselle alustalle tai kuivauskehykseen. (Eskelinen & Franck 1999, 85 95.) Kuivuessaan nahka kovettuu ja sen voi varastoida levynä kuivassa pai- kassa. Kastelemalla nahkaan saa palautettua venyvyyttä. (Aaltonen & Arkko 1997, 183.) Tämän raakanahan valmistusmallin mukaisesti suunnittelen perus- tettavan yrityksen tuotannon toteutuksen. Tarkoituksena on ostaa nyljetyt ja suolaamalla säilötyt hirven vuodat metsästysseuroilta.
1.3 Aiemmat tutkimukset aiheesta
Yritystoiminnan perustamiseen liittyviä opinnäytetöitä on tehty paljon, mutta koira-alaan ja koirille tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen liittyviä aiempia tut-
kimuksia on vähemmän. -si-
vustolla 379 viitettä, kun haun rajaa koskemaan AMK-tasoisia liiketalouden, hal- linnon ja markkinoinnin koulutusalan opinnäytetöitä. Hakutuloksena saadut opinnäytetyöt käsittelevät mm. koiran käyttöä eri palveluissa, kenneltoimintaa, koiran ostamista ja myyntiä, koiran omistajille ja koirille tarjottavia palveluita sekä markkina- ja asiakastyytyväisyystutkimuksia perustettaville ja olemassa oleville yrityksille. Koiran ruoan tai puruluiden valmistukseen liittyviä opinnäyte- töitä ei Theseus -sivustolta näillä hakukriteereillä löydy.
Koira-alalle perustettavien palvelu- ja jälleenmyyntiyritysten perustamista koske- via tutkimuksia on tehty useampia. Susanna Ekblom (2014) tarkastelee opin- näytetyössään Verkkokauppa koira-alalle uuden verkkokaupan mahdollisuuksia liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelman avulla. Hänen liikeideansa on jälleen- myydä tuotteita ja palveluita koiranomistajille. Palvelut hän kertoo pyrkivänsä suunnittelemaan itse. Anna Kataja (2021) puolestaan tutkii opinnäytetyössään Liiketoimintasuunnitelma Aloittavalle koira-alan yrittäjälle palveluyrityksen pe- rustamisen mahdollisuuksia koira-alalle. Hänen liikeideanaan on perustaa pal- velu, joka tarjoaa koiranomistajille mahdollisuuden vuokrata ulkoilutusalueita, joilla koirat voivat liikkua vapaana ulkoiluttajansa kanssa. Tämä on mielestäni innovatiivinen näkökulma aiheeseen, sillä koirien trimmaus- ja hoitopalvelua koskevia opinnäytetöitä löytyy useampia. Omassa opinnäytetyössäni käsittelen tuotteen valmistusta, joten tutkimukseni poikkeaa palvelualan liiketoimintaideoi- hin nähden melko paljon, sillä tuotteen ja palvelun tuottaminen vaativat erilaisia toimenpiteitä ja investointeja.
Muutama opinnäytetyö käsittelee koirille kehitettyjen uusien tuotteiden markki- nointia. Ilona Hankala (2010) laatii opinnäytetyössään Tuotteen markkinointi- suunnitelma, sen toimeenpano ja tulokset markkinointisuunnitelman eläinfy- sioterapeutti Kirsi Piispasen kehittämälle koirien niveltuelle. Hankalan tutkimus keskittyy valmiin tuotteen markkinointiin ja tuotteen valmistus on ulkoistettu
kotimaiselle toimijalle. Oma tutkimukseni rajautuu käsittelemään tuotteen val- mistusta ja kannattavuutta, joten tutkimuksiamme yhdistää ainoastaan toiminta koira-alalla.
Laajemmin ajateltuna, tämä opinnäytetyö käsittelee käsityöyrityksen perusta- -sivustolla 123 vii- tettä. Nyman ja Liipola (2016) tutkivat opinnäytetyössään Harrastustoiminnan muuttaminen kannattavaksi käsityöalan sivutoimiyritykseksi, mitä käytännön toi- mia harrastustoiminnan muuttaminen liiketoiminnaksi vaatii ja onko toiminta kannattavaa. Nymanin ja Liipolan opinnäytetyö vastaa eniten omaa opinnäyte- työtäni, mutta tuotteet ja siten myös tuotannon kustannukset eroavat toisistaan.
Nymanin ja Liipolan tutkimuksessa perustettava yritys valmistaa käsityönä mm.
koruja ja asusteita, ja kustannukset rajautuvat koskemaan toiminimen rekiste- röintimaksua. Oman tutkimukseni yritystoiminnan perustamiskustannuksiin liit- tyy rekisteröintimaksun lisäksi mm. lupa-asioihin, nahan käsittelyyn ja muita tuo- tantoon liittyviä investointeja.
Oma tutkimukseni poikkeaa aiemmista tutkimuksista, sillä koira-alan liiketoimin- tamahdollisuuksia on tutkittu yllättävän vähän siihen nähden, kuinka suuresta markkinasta on kyse. Lisäksi yrityksen liikeideana on tuottaa käsityönä valmis- tettuja tuotteita. Nykyisin tuotteen valmistaminen käsityönä näyttää olevan hiipu- massa ja uudet liikeideat keskittyvät enenevissä määrin palvelualalle ja jälleen- myyntiin.
Omassa tutkimuksessani tuotteen raaka-aineena on kotimainen hirvennahka, mikä on käytännössä metsästyksen sivutuote ja saattaa jäädä usein kokonaan hyödyntämättä. Yhteiskunnan tulee mielestäni rakentua kestävän kehityksen periaatteille, joten sivutuotteiden hyödyntäminen liiketoiminnassa on mielestäni jo itsessään merkityksellistä. Myös käsityöperinteen ja nahankäsittelytaitojen yl- läpitäminen ja laajentaminen Suomessa on mielestäni tärkeää ja merkityksel- listä.
2 Koira-ala Suomessa
Tilastokeskuksen (2020) mukaan Suomessa oli vuonna 2016 noin 700 000 koi- raa ja koiran omistavia kotitalouksia oli 509 000. Koirien määrä oli kasvanut 11 prosenttia ja koiran omistavat kotitaloudet olivat lisääntyneet 60 000:lla neljässä vuodessa, eli vuoteen 2012 verrattuna. Tuoreempaa tietoa koirien tämänhetki- sestä määrästä Suomessa ei ole saatavilla, sillä seuraava Tilastokeskuksen tuottama kulutustutkimus toteutetaan vuonna 2022. Jos kasvu on jatkunut vuo- den 2012 2016 vauhtia, on koiria Suomessa tällä hetkellä jopa noin 740 000.
(Tilastokeskus 2020.)
Tilastokeskuksen (2020) tarkemman erittelyn perusteella voi havainnoida, että koiran omistaminen on suosituinta yhden ja kahden huoltajan lapsiperheissä sekä lapsettomien parien keskuudessa. Lapsiperheistä koiran omistaa 35 37 prosenttia ja lapsettomista pareista reilu neljäsosa. Vertailun vuoksi, yksin asu- vista 12 prosenttia omistaa koiran ja yli 64-vuotiaiden talouksista vain seitsemän prosenttia. (Tilastokeskus 2020.) Lapsiperheet ja lapsettomat pariskunnat muo- dostavat siten tärkeimmän kohderyhmän liikeidean mukaiselle tuotteelle.
Kotitaloudet käyttävät koiriin keskimäärin enemmän rahaa kuin koskaan aiem- min, ja kulutus on jatkuvassa nousussa. Suomalaiset käyttivät vuonna 2016 lemmikkeihin reilu 925 miljoonaa euroa. Toisin sanoen, lemmikilliset kotitaloudet käyttivät lemmikkeihin keskimäärin 1000 euroa vuodessa. Tämä sisältää mm.
lemmikin hankinnan, ruuat, tarvikkeet, lääkkeet, vakuutukset, eläinlääkäripalve- lut ja muut palvelut. (Tilastokeskus 2020.)
Kulutus on kasvanut erityisesti eläinlääkäripalveluiden ja muiden lemmikkieläin- palveluiden saralla, mutta euromääräisesti eniten suomalaiset kuluttavat lem- mikkien ruokaan. Kotitaloudet käyttivät keskimäärin 400 euroa lemmikkieläinten ruokaan vuonna 2016. Vuoteen 2012 verrattuna kasvua on ollut liki 100 euroa.
Myös kulutus lemmikkieläinten tarvikkeisiin ja lääkkeisiin on ollut kasvusuhdan- teinen. Vuonna 2016 lemmikilliset kotitaloudet käyttivät keskimäärin vajaa 200 euroa lemmikkieläinten tarvikkeisiin ja lääkkeisiin. (Tilastokeskus 2020.)
Lukuja tarkastellessa on hyvä huomioida, että lemmikkitalouksien välillä on hy- vinkin suuria eroja, sillä lemmikkitaloudet pitävät sisällään kissat, koirat ja muut lemmikkieläimet. Lemmikkieläimen koko vaikuttaa myös, kuinka paljon esimer- kiksi lemmikkieläimen ruokaan käytetään rahaa.
Yleisesti ottaen Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen perusteella voi kuitenkin päätellä, että lemmikkitaloudet ovat kiinnostuneet lemmikkiensä hyvinvoinnista ja lemmikkien omistajat ovat valmiita käyttämään rahaa lemmikkinsä terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Markkinoiden näkökulmasta perustettavalla yrityksellä onkin hyvät toimintaedellytykset, sillä koira-ala näyttää laajenevan tulevaisuu- dessa ja koirien tuotteille on siten myös enemmän kysyntää.
2.1 Koiran ruoka ja herkut
Pehkonen, Kerola ja Vainio (2017) kirjoittavat artikkelissaan Koulutus ja harras- taminen: Koiranelämää, että suomalaiset käyttivät vuonna 2015 lemmikkiensä ruokaan vajaat 320 miljoonaa euroa. Summa on lähes tuplaantunut vuoteen 2000 verrattuna. Luvussa ovat mukana koirat, kissat ja muut seuraeläimet. Ku- ten aiemminkin on todettu, 15 vuodessa koirien määrä on kasvanut, mutta myös ruokavalikoimat ovat laajentuneet. Ruokavaliovaihtoehtoja on mm. eri ikäisille ja rotuisille koirille, eri aktiivisuustason koirille sekä erilaisista allergioista kärsiville koirille. (Pehkonen ym. 2017, 198.)
Tätä opinnäytetyötä kirjoittaessa, heinäkuussa 2020, Mustin ja Mirrin verkko- kaupan valikoimassa on tarjolla 572 eri koiranruokaa ja 297 koiran herkkua. Ko- timainen markkinaosuus on arviolta koiranruoissa noin 7 prosenttia ja koiran herkuissa noin 15 prosenttia. Kun tarkastellaan koiran herkkuja tarkemmin, na- hasta valmistettujen puruluiden kotimainen markkinaosuus on arviolta noin 25 prosenttia. Edellä esitetyt arvioit perustuvat laskelmaan, jossa verrataan Mustin ja Mirrin verkkokaupassa saatavilla olevien kotimaisten tuotteiden määrää ulko- maisten vastaavien tuotteiden määrään. Koska arvion perustana on Mustin ja Mirrin verkkokaupassa tarjolla olevat tuotteet, eikä esimerkiksi toteutuneet koti- maisten ja ulkomaisten tuotteiden myyntimäärät, arvio on ainoastaan suuntaa
antava. Arvion perustana on käytetty Mustia ja Mirriä, sillä kyseinen yritys on Pohjoismaiden suurin lemmikkieläintarvikeketju.
Valtaosa Suomessa myytävästä koiranruoasta on ulkomailla valmistettua kuiva- ruokaa. Suomeen tuotiin vuonna 2015 yli 52 miljoonaa kiloa koiranruokaa. Suu-
ki ja Ranska, sekä EU:n ulkopuolisista maista Kiina. Kiinasta tuodaan Suomeen erityisesti nahasta valmistettuja puru- luita. Suomessa valmistettiin vuonna 2016 vajaat 10 miljoonaa kiloa koiranruo- kaa, josta valtaosa oli pakastettua raakaruokaa. (Pehkonen ym. 2017, 199.)
Pehkonen ym. (2017) kiteyttävät, että suurin osa Suomessa myytävästä raaka- ruoasta on kotimaista ja kuivamuona tuodaan ulkomailta. Suomi poikkeaa muista EU-maista siten, että muissa EU-maissa on suuria kuivaruokatehtaita ja raakaruoan valmistus on vähäistä. Suomessa keskitytään syystä tai toisesta raakaruoan valmistukseen. Syynä saattaa olla se, että Suomessa eläinten ter- veystilanne on hyvä ja siten raakaruoan turvallinen valmistaminen on myös mahdollista. (Pehkonen ym. 2017, 199.)
Suomessa suljettiin viimeinen koirien kuivaruokaa tuottanut laitos, Suomen re- hun Vaasan tehdas, vuonna 2005. Kun tuotanto loppui Suomessa, loppui sa- malla aiheeseen liittyvä tutkimuskin. Keväällä 2017 kauppoihin ilmestyi Dags- mark Petfood Oy:n täysin kotimainen kuivaruoka. (Pehkonen ym. 2017, 199.) Tällä hetkellä, helmikuussa 2021, markkinoilla toimii kaksi yritystä, jotka tarjoa- vat Suomessa tuotettua ja kotimaisista raaka-aineista valmistettua koiran kuiva- ruokaa. Yritykset ovat Dagsmark Petfood Oy ja, syksyllä 2020 toimintansa aloit- tanut, Rovio Pet Foods Oy. (Yleisradio 2020.) Dagsmark Petfood Oy:llä on vali- koimissaan myös nahasta valmistettuja puruluita, jotka valmistaa Kokkolan Nahka Oy. Kokkolan Nahka valmistaa nahasta puruluita, mutta tuotannossa käytetään kotimaisen nahan lisäksi tuontinahkoja Pohjoismaiden ja Pohjois-Eu- roopan alueelta (Kokkolan Nahka Oy 2021).
Aristo Oy on toinen Suomessa toimiva nahkaisia puruluita valmistava yritys.
Aristo Oy käyttää tuotannossaan pohjoismaista hirvennahkaa, naudannahan
alkuperää ei ole heidän verkkosivuillaan mainittu. Aristo Oy:llä on valikoimis- saan täysin kotimaisia herkkuja ja savustettuja luita. (Aristo Oy 2021.) Suo- messa on lisäksi runsaat 30 muuta lemmikkiruokaa valmistavaa yritystä, joissa valmistetaan mm. raakaruokaa ja kuivattuja herkkuja (Pehkonen ym. 2017, 200).
Artikkelissa Koulutus ja harrastaminen: Koiranelämää (Pehkonen ym. 2017) on haastateltu Dagsmark Petfood Oy:n toimitusjohtajaa Laura Strömbergiä. Ström-
tsemuksesta heijastuu myös siihen, mitä he haluavat syöttää lemmikeilleen
aiemmin on jo huomattu, että ihmisten trendit siirtyvät lemmikkeihin, ja tällä het- kellä ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia ekologisuudesta, turvallisuudesta ja ruoan alkuperän jäljitettävyydestä. Samaa mieltä Strömbergin kanssa on artik- kelia varten haastateltu kulutustutkija Henna Syrjälä. Hän kertoo, että monelle koiranomistajalle ruoan jäljitettävyys ja laatu ovat entistä tärkeämpiä seikkoja, ja he haluavat tietää tarkalleen, mitä ja missä määrin koiranruoka pitää sisällään.
(Pehkonen ym. 2017, 200.)
Markkinoilla toimii tällä hetkellä hyvin vähän kotimaisia yrityksiä, ja nykyiset yri- tykset käyttävät tuotannossaan myös ulkomailta tuotuja raaka-aineita. Täysin kotimaisista raaka-aineista tuotteita valmistavalle ja Suomessa toimivalle yrityk- selle voisi olla kysyntää. Täysin kotimaiset tuotteet toimisivat lisäksi hyvänä markkinointikeinona ja kilpailuetuna nykyisiin toimijoihin nähden.
2.2 Lemmikkieläinrehun lainsäädäntö
Tässä osiossa tarkastellaan puruluiden valmistukseen liittyvää lainsäädäntöä siltä osin, kuin se vaikuttaa yrityksen perustamis- ja toimintakustannuksiin.
Eläinten ruoka on rehua ja sen valmistusta säätelee rehulaki. Rehulaissa on otettu huomioon Euroopan unionin rehulainsäädäntö (Rehulaki 86/2008, 3 §).
Eläinperäinen lemmikkieläinruoka käsittää mm. kuivanappulat, luut ja kuivatut makupalat. Koirien ruoka on valmistettava sellaisessa laitoksessa, mikä täyttää EU-lainsäädännön vaatimukset, ja laitosten hyväksymisestä vastaa Suomessa Ruokavirasto. (Ruokavirasto 2020.)
Kun yrittäjä haluaa aloittaa lemmikkieläinten ruoan valmistuksen, tulee hänen rekisteröityä rehualan toimijaksi. Rekisteröitymisen yhteydessä haetaan hyväk- syntä valmistuslaitokselle. Laitoksen hyväksyntä edellyttää, että Ruokaviraston edustaja käy paikan päällä tarkastamassa ja hyväksymässä toimitilat. Hyväk- synnän yhteydessä lemmikkiruokalaitos rekisteröidään rehualan toimijaksi.
(Ruokavirasto 2020.)
Rekisteröimisilmoitus ja rekisteröintiin liittyvä tarkastus ovat maksullisia. Ruoka- viraston (2021) hinnaston mukaan hakemuksen käsittely maksaa 85 euroa / tunti, valmistuslaitoksen tarkastuksesta veloitetaan 114 euroa / tunti ja kun lai- tos hyväksytään lemmikkieläinten rehuja valmistavaksi laitokseksi, veloitetaan päätöksestä 71 euroa. Hinnat ovat arvonlisäverottomia. (Ruokavirasto 2021.) Nämä kustannukset tulee huomioida perustettavan yrityksen rahoitustarpeena.
Rehulaissa (86/2008) on määrätty, että rehun tulee olla aitoa, hyvälaatuista, tur- vallista sekä eläinten ravitsemukseen sopivaa. Rehu ei saa sisältää haitallisia aineita eikä sen käyttö saa aiheuttaa vaaraa ihmisten, eläinten tai ympäristön terveydelle. Erikseen laissa on vielä mainittu, ettei rehu saa sisältää salmonella- bakteeria. (Rehulaki 86/2008, 6§.) Lemmikkieläinten ruoissa sallittuja raaka-ai- neita ovat ainoastaan sellaiset eläinperäiset tuotteet, jotka ovat peräisin elintar- vikkeeksi teurastetusta eläimestä tai kaadetusta riistasta. Tällaisia ruhonosia kutsutaan lainsäädännössä 3. luokan sivutuotteiksi ja niitä ovat esimerkiksi luut ja nahka. (Ruokavirasto 2020.) Lainsäädännön puitteissa, hyvän metsästysta- van mukaisesti kaadetun hirven nahka soveltuu perustettavan yrityksen valmis- tamien puruluiden raaka-aineeksi.
Rehulain 3 luvussa määrätään toiminnan harjoittamista koskevista vaatimuk- sista. Rehulain (86/2008, 17§) mukaan rehualan toimijalla on oltava asianmu- kaiset tilat rehujen tuotantoon, valmistukseen ja jakeluun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tilojen ja toimintojen sijoittamiseen siten, ettei ristikontaminaatiota pääse tapahtumaan. Myös tilojen ja laitteiden puhdistamisen ja puhtaanapidon tulee olla mahdollisimman helppoa. (Ruokavirasto 2019a, 5.) Olemassa olevat tilat soveltuvat perustettavan yrityksen tuotantotiloiksi. Olemassa olevassa
rakennuksessa on erilliset tilat tuotteen valmistusvaiheet huomioiden ja mahdol- lisuus mm. säätää ilman lämpötilaa tilakohtaisesti. Rakennuksessa on juokseva vesi ja viemäröinti sekä sähköt. Osassa rakennusta saattaa olla tarpeellista tehdä pieniä muutoksia ilmanvaihtoon liittyen.
Valmistuslaitoksen tulee laatia ja noudattaa HACCP-perusteista omavalvonta- suunnitelmaa tuotteen laadun, ja lainmukaisen toiminnan, varmistamiseksi.
HACCP-perusteisella omavalvontasuunnitelmalla tarkoitetaan vaarojen arvioin- nin ja kriittisten hallintapisteiden järjestelmää. (Ruokavirasto 2019b.)
Osana omavalvontasuunnitelmaa tuotantoprosessista tulee laatia vuokaavio, joka kuvaa tuotantoprosessin eri vaiheet raaka-aineen vastaanotosta valmiin tuotteen varastointiin. Vuokaaviossa esitettyjen eri tuotantovaiheiden vaaroja ar- vioidaan vaaranarvioinnissa. Vaaranarviointiin tulee kirjata tuotantovaihe, vaa- ran kuvaus, vaaran todennäköisyys, vaaran hallintakeinot, onko kyse merkittä- västä tuoteturvallisuuteen liittyvästä riskistä, korjaavat toimenpiteet sekä muita huomioita. Vaaranarvioinnissa arvioidaan biologisia, fysikaalisia ja kemiallisia työvaiheeseen liittyviä vaaroja. Valmistuslaitoksen toiminnan on oltava omaval- vontasuunnitelman mukaista ja toiminnasta on pidettävä kirjaa. Omavalvon- nasta on synnyttävä kirjanpitoa mm. raaka-aineiden vastaanottamisesta, säily- tyslämpötiloista, pesuista ja desinfioinneista. Kirjanpidon tarkoituksena on hallita toimintaan liittyviä riskejä, mutta sen avulla toimija voi osoittaa myös jälkikäteen, että valvontaa on tehty. Valmiista tuotteesta on laadittava kirjallinen kuvaus, jossa esitetään tuotetta koskevat tiedot. Tuotteen kuvaukseen on kirjattava tuo- teryhmä, valmistusaineet, rakenne, valmistuksen kuvaus, pakkaus, säilytys ja säilyvyys, tuotteen kohderyhmä, tuotteen käyttötapa ja jakelu. (Ruokavirasto 2019a, 4 11.)
Osana omavalvontaa, lemmikkiruokalaitoksilta edellytetään näytteiden ottoa ja niiden analysointia (Ruokavirasto 2019b). Rehulaissa (86/2008, 25 §) määrä- tään, että rehun tuotannon valvontaa varten otetut näytteet on tutkittava Ruoka- virastossa tai Ruokaviraston nimeämässä virallisessa laboratoriossa. Salmonel- lan osalta rehulaissa (86/2008, 26 §) määrätään, että näytteet voidaan tutkia li- säksi Ruokaviraston hyväksymässä omavalvontalaboratoriossa. Perustettavan
yrityksen osalta näytteet lähetetään tutkittavaksi ulkopuoliseen laboratorioon, ai- nakin yritystoiminnan alkuvaiheessa.
Ruokaviraston (2021) hinnaston mukaan, salmonellanäytteen tutkimus maksaa 69,80 euroa (sis. alv). Salmonellatutkimuksen yhteydessä näytteestä voidaan tutkia myös muita kuin pyydettyjä tutkimuksia esimerkiksi viranomaisvalvontaa tai omavalvontaa varten. (Ruokavirasto 2021.) Salmonellatutkimuksen kustan- nukset tulee huomioida perustettavan yrityksen rahoitustarpeena.
Kun tuote on valmis, tulee valmiin tuotteen pakkausmerkinnät huolehtia säädös- ten mukaisiksi. Rehulaissa (86/2008, 14 §) määritetään, että rehun pakkauk- sessa, etiketissä tai muussa rehun markkinoinnissa ja esillepanon yhteydessä on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot tuotteesta. Pakkausmerkinnät tulee olla ainakin suomen ja ruotsin kielellä, ellei tuotetta myydä ainoastaan yk- sikielisessä kunnassa. Lisäksi rehun tulee olla turvallisesti ja tuotteen ominai- suudet huomioon ottaen pakattu. (Rehulaki 86/2008, 15 §.) Puruluiden pak- kausmateriaalina käytetään yleisesti muovia. Perustettavan yrityksen tuotteet pakataan elintarvikekelpoiseen muoviseen suljinpussiin. Pussin päälle merki- tään lainsäädännön mukaiset tiedot tuotteesta tulostettavalla tarralla.
On hyvä ottaa huomioon myös mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus, jos tuote aiheuttaa vahinkoa siksi, ettei se täytä lainsäädännön vaatimuksia. Yksi- tyiskäyttöön myydyn rehun vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään tuote- vastuulaissa (Rehulaki 86/2008, 48 §). Perustettavan yrityksen tuotannossa ja toiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota lainsäädäntöön, jotta tuotteet ovat turvallisia käyttää. Tarvittaessa lainsäädäntö ja sen tulkinta on hyvä tarkistaa la- kitoimistosta.
3 Yhtiömuodon valinta
Yrityksen perustamisen vaiheet riippuvat valitusta yhtiömuodosta sekä yritystoi- minnan tyypistä ja laajuudesta. Seuraavaksi esittelen eri yhtiömuodot siinä
laajuudessa kuin ne vaikuttavat perustettavan yrityksen perustamis- ja toiminta- kustannuksiin sekä yrityksen verotukseen. Samalla selvitän perustettavan liike- toiminnan kannalta kannattavan yhtiömuodon. Vaihtoehtoisia yritysmuotoja ovat yksityinen elinkeinoharjoittaja tai kevytyrittäjyys, henkilöyhtiö, osakeyhtiö tai osuuskunta.
3.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimi
Yritystoiminnan perustaminen toiminimellä on hallinnollisesti helppoa ja muihin yhtiömuotoihin verrattuna edullista. Toiminimen perustaminen ei vaadi erillistä perustamisasiakirjaa ja toiminimen perustamiseen riittää ilmoitus kaupparekiste- riin ja/tai verottajalle. Perustamisilmoitus kaupparekisteriin ei ole pakollista, mutta ilmoittamalla toiminimen kaupparekisteriin, elinkeinonharjoittaja saa yri- tyksen nimelle suojan sekä mahdollisuuden hakea yhteiskiinnitystä luoton va- kuudeksi. (Patentti- ja rekisterihallitus 2020a.)
Perustamisilmoitus tehdään sähköisesti Patentti- ja rekisterihallinnon verkkosi- vuilla tai paperilomakkeella. Sähköinen perustamisilmoitus maksaa tällä hetkellä 60 euroa ja paperilomakkeella tehty ilmoitus maksaa 115 euroa. Toiminimi on ilmoitettava kaupparekisteriin, jos elinkeinotoimintaa varten on pysyvä toimi- paikka eli erillinen liiketila, palveluksessa on muita henkilöitä aviopuolison, ala- ikäisten lasten tai lastenlasten lisäksi, tai jos toiminimi harjoittaa luvanvaraista elinkeinotoimintaa. (Patentti- ja rekisterihallitus 2020a.)
Yksityinen elinkeinonharjoittaja solmii kaikki sopimukset omalla nimellään. Liike- toiminnasta tehdään erillinen kirjanpito, mutta toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen oikeushenkilö. Toiminimellä toimiva yrittäjä vastaa siten kaikista tekemistään si- toumuksista kaikella omaisuudellaan. Toiminimiyrittäjällä on vastaavasti mah- dollisuus nostaa yrityksestä varoja. Toiminimen varat ja velat eivät siis ole erilli- siä yrittäjän varoista ja veloista muuten kuin kirjanpidollisesti. (Suomen yrittäjät 2019a.)
Verotuksen näkökulmasta toiminimi yrittäjä ei ole erillinen verovelvollinen, vaan liiketoiminnan tuloa verotetaan yrittäjän henkilökohtaisena tulona. Yksityisen
elinkeinonharjoittajan tulos lasketaan verotuksessa vähentämällä liiketoiminnan tulosta liiketoiminnan menot. Erotuksesta vähennetään edelleen 5 prosenttia ns.
yrittäjävähennystä. Jäljelle jää yritystulo, mikä jaetaan yrittäjän henkilökohtai- sessa verotuksessa ansio- ja pääomatuloksi. (Suomen yrittäjät 2018a.)
Yritystulon jakautuminen ansio- ja pääomatuloksi riippuu toiminimen nettovaral- lisuudesta. Nettovarallisuus lasketaan yleensä edellisen verovuoden tiedoista, mutta aloittavan yrityksen nettovarallisuus lasketaan saman vuoden tiedoista.
Nettovarallisuus lasketaan vähentämällä yrityksen varoista yrityksen velat. Net- tovarallisuutta laskiessa on tärkeä huomioida, että yritystoiminnan varoja ja vel- koja laskiessa ei huomioida yrittäjän henkilökohtaisia varoja tai velkoja. Nettova- rallisuudesta 20 prosenttia on pääomatuloa ja 80 prosenttia ansiotuloa. Jos yri- tyksellä ei ole nettovarallisuutta tai se on negatiivinen, lasketaan koko tulo an- siotuloksi. Pääomatulon määräksi voi myös pyytää 10 prosenttia tai 0 prosenttia nettovarallisuudesta. Tämä on hyödyllistä etenkin silloin, jos yrittäjän muusta työstä saatavat palkkatulot ovat pieniä ja ansiotulovero jää pääomaveroa pie- nemmäksi. (Suomen yrittäjät 2018a.) Pääomatulon verotus on tällä hetkellä 30 prosenttia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta (Verohallinto 2017a).
Toiminimi soveltuu hyvin perustettavan yritystoiminnan yhtiömuodoksi, koska lii- ketoimintaa varten on tarkoitus perustaa sivutoiminen yritys, mikä toimii yrittäjän omalla työpanoksella. Yrityksen taloudellinen vastuu (mm. alkuinvestoinnit) on tarkoitus mitoittaa maltillisesti, jotta yrittäjä kykenee kantamaan taloudellisen vastuun henkilökohtaisesti myös siinä tapauksessa, että yritystoiminta osoittau- tuu tappiolliseksi. Toiminimellä toimiva yritystoiminta on edullisin perustaa ja hallintoon kevyempi verrattuna muihin yhtiömuotoihin. Tässä opinnäytetyössä tullaan käsittelemään perustettavan yrityksen kustannuksia siitä näkökulmasta, että liiketoimintaa varten perustetaan toiminimi. Toiminimi tulee ilmoittaa kaup- parekisteriin, sillä perustettava yritystoiminta on luvanvaraista.
3.2 Kevytyrittäjyys
Kevytyrittäjyys ei ole yhtiömuoto, vaan käytännössä henkilö tekee työtä lasku- tuspalvelun kautta. Laskutuspalvelu hoitaa byrokratian ja lakisääteiset velvoit- teet henkilön puolesta. Kevytyrittäjyys soveltuu hyvin, jos henkilö haluaa esi- merkiksi testata yritysideansa kannattavuutta eikä halua tai osaa itse hoitaa yri- tyksen kirjanpitoa, laskutusta ja muita hallinnollisia asioita. Laskutuspalvelun käyttö on maksullista ja yleensä laskutuspalveluyritykset laskuttavat henkilöltä tietyn prosenttiosuuden palkkioista tai liikevaihtoon suhteutetun palkkion. (Yrittä- jän opas 2019.)
Verotuksen näkökulmasta laskutuspalveluyrityksen kautta toimivan henkilön katsotaan olevan yksityinen elinkeinonharjoittaja eli hänen tulee huolehtia mm.
yrittäjän eläkevakuutuksesta itse. Henkilö on joko työsuhteessa laskutuspalvelu- yritykseen tai hänellä on laskutussopimus laskutuspalveluyrityksen kanssa. Jos henkilö on työsuhteessa laskutuspalveluyritykseen, hänen katsotaan olevan palkansaaja, ja tulot verotetaan ansiotuloverotuksen mukaan. Laskutussopi- muksella toimivan henkilön katsotaan harjoittavan tulonhankkimistoimintaa (ei Y-tunnusta) tai yritystoimintaa (Y-tunnus). Tällöin verottaja kohtelee kevytyrittä- jää samoin kuin yksityistä elinkeinonharjoittajaa. (Verohallinto 2019a.)
Kevytyrittäjyys on kallis vaihtoehto yritykselle etenkin silloin, kun yrittäjällä on mahdollisuus hoitaa itse yritystoimintaan liittyvät hallinnolliset tehtävät. Tästä syystä kevytyrittäjyys ei ole kannattava vaihtoehto tässä opinnäytetyössä esitet- tävän liiketoiminnan yhtiömuodoksi.
3.3 Henkilöyhtiöt eli avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö
Henkilöyhtiössä on oltava vähintään kaksi yhtiömiestä. Avoimessa yhtiössä on ainoastaan vastuunalaisia yhtiömiehiä eli jokaisella yhtiömiehellä on oikeus päättää itsenäisesti yhtiötä koskevista asioista. Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet ovat myös yhteisvastuussa yhtiön veloista kaikella omaisuudellaan. (Suomen yrittäjät 2017a.)
Kommandiittiyhtiö poikkeaa avoimesta yhtiöstä siten, että yhtiössä on sekä vas- tuunalaisia että äänettömiä yhtiömiehiä. Kommandiittiyhtiössä vastuunalaisella
yhtiömiehellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avoimessa yhtiössä. Ää- netön yhtiömies puolestaan sijoittaa yhtiöön rahanarvoisen panoksen, jolle mak- setaan tuottoa. Äänettömän yhtiömiehen panoksesta ja sille maksettavasta tuo- tosta sovitaan yhtiösopimuksessa. Äänetön yhtiömies ei osallistu yhtiön toimin- taan eikä vastaa yhtiön veloista. (Suomen yrittäjät 2017b.)
Henkilöyhtiön huonona puolena katson olevan, että jos henkilöyhtiössä on kaksi tai useampi vastuunalaista yhtiömiestä, voi yksi vastuunalainen yhtiömies tehdä itsenäisesti yhtiötä, eli kaikkia vastuunalaisia yhtiömiehiä, sitovia sopimuksia.
Vastuunalaiset yhtiömiehet vastaavat yhtiön nimiin tehdyistä sopimuksista yh- teisvastuullisesti koko omaisuudellaan, joten vastuunalaisten yhtiömiesten vä- lillä tulee olla vankka luottamus.
Yhtiömiehenä voi olla luonnollinen täysivaltainen henkilö tai oikeushenkilö. Hen- kilöyhtiö tulee rekisteröidä kaupparekisteriin ja yhtiö syntyy rekisteröimisen kautta. Yhtiö on rekisteröitävä kolmen kuukauden kuluessa yhtiösopimuksen al- lekirjoittamisesta. (Suomen yrittäjät 2017a; Suomen yrittäjät 2017b.) Henkilöyh- tiön perustamisilmoitus kaupparekisteriin maksaa tällä hetkellä 240 euroa (Pa- tentti- ja rekisterihallitus 2020b).
Verotuksen näkökulmasta henkilöyhtiö ei ole erillinen verovelvollinen, vaan yh- tiön tulos jaetaan vastuunalaisille yhtiömiehille verotettavaksi kuten toiminimiyri- tyksessäkin. Toiminimestä poiketen, henkilöyhtiöt voivat maksaa yhtiömiehille palkkaa ja yhtiömiehillä on mahdollisuus hyödyntää luontoisedut verotuksessa.
(Suomen yrittäjät 2018b.)
Tämän opinnäytetyön mukainen liiketoiminta on tarkoitus toteuttaa ja rahoittaa itsenäisesti, ilman yhtiökumppaneita, joten henkilöyhtiöt eivät ole soveltuvia vaihtoehtoja perustettavalle yritykselle. Verotuksen näkökulmasta henkilöyhtiö olisi kannattavampi vaihtoehto, mutta luotettavan yhtiökumppanin löytäminen voisi osoittautua haastavaksi. Lisäksi liiketoimintaa on tarkoitus harjoittaa sivu- toimisesti, joten ainakin aluksi liiketoiminnan tuotto, ja siten myös mahdollinen verohyöty, jäävät pieneksi.
3.4 Osakeyhtiö
Osakeyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö ja se vastaa itse omista velvoitteistaan.
Yrittäjä ei siten ole vastuussa yrityksen velvoitteista muuten kuin sijoittamallaan pääoman määrällä. Osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus 2 500 euroa pois- tettiin yksityisiltä osakeyhtiöiltä 1.7.2019. Osakeyhtiö perustetaan laatimalla kir- jallinen perustamissopimus, minkä osakkaat allekirjoittavat. Perustamissopi- mukseen merkitään osakkaiden omistamien osakkeiden määrä sekä osakkeen merkintähinta, mikä maksetaan yhtiölle. Perustamissopimukseen on liitettävä yhtiöjärjestys. (Suomen yrittäjät 2019b.)
Osakeyhtiössä ylintä päätäntävaltaa käyttää osakkeenomistajien muodostama yhtiökokous. Yhtiökokous on pidettävä kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Hallitus kutsuu yhtiökokouksen koolle. Yhtiöllä on oltava hallitus, joka huolehtii yhtiön hallinnosta ja toiminnasta. Hallitukseen on valittava yhdestä viiteen jäsentä, ja jos hallituksessa on vähemmän kuin kolme jäsentä, tulee hal- lituksessa olla vähintään yksi varajäsen. Yhtiökokous valitsee hallituksen jäse- net. Hallitus valitsee tarvittaessa tai halutessaan toimitusjohtajan. Jos toimitus- johtaja on valittu, hänen tehtävänään on huolehtia yrityksen juoksevan hallinnon hoitaminen. Toimitusjohtaja vastaa myös siitä, että yrityksen kirjanpito on lain mukainen ja yrityksen varoja hoidetaan luotettavalla tavalla. (Suomen yrittäjät 2019b.)
Patentti- ja rekisterihallituksen (2020c) ohjeistuksen mukaan, osakeyhtiö tulee rekisteröidä kaupparekisteriin kolmen kuukauden kuluessa perustamissopimuk- sen allekirjoittamisesta. Osakeyhtiö rekisteröidään Patentti- ja rekisterihallituk- sen kautta. Sähköinen rekisteröinti maksaa tällä hetkellä 275 euroa. Jos osake- yhtiö rekisteröidään paperilomakkeella, hinta on 380 euroa. (Patentti- ja rekiste- rihallitus 2020c.)
Verotuksen näkökulmasta osakeyhtiö eroaa toiminimiyrityksestä ja henkilöyhti- öistä siten, että osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen. Osakeyhtiön nettotu- loa verotetaan 20 prosentin yhteisöverokannan mukaan. Osakeyhtiön tulo ei siis
sellaisenaan vaikuta osakkaan verotukseen, vaan osakeyhtiö voi maksaa osak- kaille palkkatuloja ja luontoisetuja. (Suomen yrittäjät 2020.)
Osakeyhtiö voi myös jakaa osinkoja osakkaille. Listaamattoman yhtiön jakamat osingot ovat osittain veronalaista pääoma- ja/tai ansiotuloa ja osittain verotonta tuloa. Verotuksen jakautuminen veronalaiseen ja verottomaan tuloon riippuu osakkeen matemaattisesta arvosta. Jos osinko on enintään 8 prosenttia osak- keiden matemaattisesta arvosta, puhutaan pääomatulo-osingosta. Jos pääoma- tulo-osinko on enintään 150 000 euroa, siitä 25 prosenttia on veronalaista ja 75 prosenttia verotonta tuloa. 150 000 euron ylittävältä osalta 85 prosenttia on ve- ronalaista ja 15 prosenttia verotonta tuloa. Pääomatulon verotus on 30 prosent- tia 30 000 euroon asti ja 34 prosenttia sen ylittävältä osalta. Jos osinko on yli 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, puhutaan ansiotulo-osingosta.
Ansiotulo-osingosta 75 prosenttia on veronalaista ja 25 prosenttia verotonta tu- loa. Ansiotulojen verotuksessa ei myöskään käytetä kiinteää veroprosenttia, vaan niitä verotetaan progressiivisesti. (Verohallinto 2021a.)
Verotuksen näkökulmasta osakeyhtiö olisi kannattavampi valinta liiketoiminnan yhtiömuodoksi, sillä silloin yrittäjälle olisi mahdollista maksaa palkkaa ja yrittäjä voisi hyödyntää luontoisedut. Osakeyhtiön olisi myös mahdollista jakaa osinkoja omistajille, joista tietty osuus olisi yrittäjälle verovapaata tuloa. Osakeyhtiön etuna olisi myös, että vastuukysymyksissä taloudellinen vastuu rajoittuisi osake- yhtiön varoihin. Esimerkiksi, jos koira sattuisi sairastumaan valmistettavan tuot- teen vuoksi, vastuun kantaisi osakeyhtiö, kun toiminimiyrittäjä vastaa yritystoi- minnasta koko omaisuudellaan.
Osakeyhtiö soveltuisi hyvin tässä opinnäytetyössä käsiteltävän liiketoiminnan yhtiömuodoksi. Liikeidean mukainen toiminta on kuitenkin aluksi hyvin pieni- muotoista, joten yhtiömuodoksi valitaan tässä opinnäytetyössä kokonaisuuden perusteella toiminimi. Osakeyhtiön hallinto ja osakeyhtiöiden toimintaa sääte- levä lainsäädäntö ovat turhan raskaita perustettavan liiketoimintaan nähden. Li- säksi osakeyhtiön perustamiskulut ovat kalliimmat kuin toiminimiyrityksen. Vas- tuukysymykset huomioidaan toiminimiyritystä perustettaessa mm. mitoittamalla investoinnit toiminnan alussa kohtuullisiksi sekä ottamalla vakuutus
mahdollisten vahinkojen varalle. Jos liiketoiminta osoittautuu kannattavaksi ja liiketoimintaa laajennetaan, on osakeyhtiön perustaminen myöhemmin perustel- tua.
3.5 Osuuskunta
Osuuskunnan tarkoituksena on tuottaa taloudellista hyötyä ja palveluita osuus- kunnan jäsenille. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että osuuskunta tarjoaa tuotteita ja/tai palveluita jäsenilleen markkinahintaa edullisemmin. Osuuskunta peruste- taan perustamissopimuksella ja osuuskunnan voi perustaa yksi tai useampi luonnollinen henkilö tai muu oikeushenkilö. Perustajat liittyvät osuuskunnan jä- seniksi perustamissopimuksella ja hallitus hyväksyy uudet jäsenet osuuskun- taan. Jäsenet ovat osuuskunnassa vastaavassa roolissa kuin osakkeenomista- jat osakeyhtiössä. Osuuskunnan jäsenet ovat vastuussa osuuskunnan velvoit- teista ainoastaan osuuskuntaan sijoittamallaan summalla eli jäsenmaksulla.
(Suomen yrittäjät 2014.)
Osuuskunta tulee ilmoittaa kaupparekisteriin kolmen kuukauden kuluessa pe- rustamissopimuksen allekirjoittamisesta. Perustamisilmoitus maksaa tällä het- kellä 380 euroa. (Patentti- ja rekisterihallitus 2020d.)
Osuuskunnan sääntely ja vastuut ovat pitkälti samankaltaiset osakeyhtiön kanssa. Osuuskunnan on pidettävä vähintään kerran vuodessa osuuskunnan kokous, jossa päätäntävaltaa käyttävät joko jäsenet tai heidän valitsemansa edustajisto. Osuuskunnalla on oltava hallitus, johon kuuluu yhdestä viiteen hen- kilöä. Jos hallituksessa on vähemmän kuin kolme henkilöä, tulee hallitukseen nimetä varajäsen. Osuuskunnalla voi olla toimitusjohtaja, mutta se ei ole välttä- mätöntä. Toimitusjohtajan valitsee hallitus, ellei osuuskunnan säännöissä muuta sanota. Osuuskunnan toimitusjohtajan tehtävät vastaavat osakeyhtiön toimitusjohtajan tehtäviä. (Suomen yrittäjät 2014.)
Osuuskunnan varoja voidaan jakaa vain siten, kuin osuuskuntalaissa on mää- rätty ja osuuskunnan sääntöihin on kirjattu. Käytännössä osuuskunnan vero- hyöty koostuu osuuskunnan myöntämistä asiakaseduista (mm. alennukset ja
bonukset), jotka ovat tietyin kriteerein verovapaata tuloa osuuskunnan jäsenille.
(Verohallinto 2017b.)
Osuuskunnan ja osakeyhtiön selkein ero on niiden toiminta-ajatuksessa. Osa- keyhtiön ydinajatuksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Osuuskunnan perusajatus taas on tuottaa palveluita ja/tai tuotteita jäsenilleen markkinahintaa edullisemmin. Toki osuuskunnan sääntöihin voidaan kirjata, että osuuskunnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osuuksille, mutta perinteisesti osuuskunnat mielletään mielestäni enemmän yhteisöllisiksi toimijoiksi. Osuuskunnan verotus myös tukee mieluummin hyödyntämään asiakasetuja toiminnassa kuin jaka- maan varoja jäsenilleen.
Osuuskunta ei sovellu perustettavan liiketoiminnan yhtiömuodoksi, koska kuten osakeyhtiömuotoisessa liiketoiminnassakin, myös osuuskunnan hallinto ja osuuskuntien toimintaa säätelevä lainsäädäntö ovat turhan raskaita perustetta- valle sivutoimiselle yritykselle. Lisäksi osuuskunnan perustamiskulut ovat kal- liimmat kuin toiminimiyrityksen vastaavat.
4 Laskelmat
Tässä opinnäytetyössä arvioidaan perustettavan yrityksen kannattavuutta kate- tuottolaskennan ja tavoitekustannuslaskelman avulla. Lisäksi yrityksen kannat- tavuutta arvioidaan täyttämällä Business Joensuun (2021a) tarjoama aloittavan yrityksen talouslaskelma. Useat eri tahot tarjoavat valmiita laskentamalleja aloit- tavan yrityksen käyttöön esimerkiksi erilaisissa yrityksen perustamisoppaissa.
Perusteena Business Joensuun valmiin laskentamallin käytölle on, että yritys perustetaan Pohjois-Karjalan alueelle ja Business Joensuun talouslaskelma vaaditaan viimeistään silloin, kun yritykselle haetaan rahoitusta.
Tässä tutkimuksessa laskennan tausta-ajatuksena on, että perustettavan liike- toiminnan tulee olla kannattavaa ja taloudellista. Tämän tutkimuksen kannalta oleellista on selvittää alkuinvestointien ja tuotannon kulut, joten laskelmat on
pyritty valitsemaan tämä huomioon ottaen. Laskentatilanne pyritään kartoitta- maan huolellisesti, sillä laskentatilanteen määrittäminen vaikuttaa laskelmilta saatavaan tietoon. Opinnäytetyön rajausten vuoksi kaikkia kustannuksia ei ole mahdollista huomioida ja tämä huomioidaan myös tutkimusta tehdessä.
Liiketoiminnan kannattavuus muodostuu yrityksen omasta toiminnasta aiheutu- neiden tuottojen ja kulujen erotuksesta. Kannattavuutta voidaan analysoida muodostamalla erilaisia mittareita kuvaamaan yrityksen toimintaa. Mittareita voi- vat olla esimerkiksi tietyn ajanjakson rahamääräinen voitto, kate- tai voittopro- sentit tai sijoitetun pääoman tuottoprosentti. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 46.) Liiketoiminnan taloudellisuudella tarkoitetaan sitä, että tuotannontekijät hyödyn- netään tehokkaasti. Tuotannontekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi raaka-aineita, ihmistyötä, koneita ja laitteita. Mitä alhaisemmin kustannuksin yritys valmistaa tuotteen, sitä taloudellisempaa sen toiminta on. Taloudellisuus voidaan kuvata laskemalla suoritemäärä jaettuna kustannuksilla tai käänteisesti kustannukset jaettuna suoritemäärällä. Kustannuksella tarkoitetaan tuotannontekijän rahassa mitattua käyttö- tai kulutusarvoa. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 46 47.)
Laskentatilanne tulee kartoittaa ja ymmärtää oikein ennen laskelmien laatimista.
Muun muassa valittavissa olevat toimintavaihtoehdot, kustannustiedon käyttö- tarkoitus, käytössä oleva aika, tieto ja muut resurssit sekä tuotantomuoto mää- rittävät laskentatilanteen. Määrittelemällä laskentatilanne saadaan selville mitkä kustannukset ovat käsittelyn kannalta oleellisia. Ainoastaan oleelliset kustan- nukset tulee sisällyttää laskelmaan, muut kustannukset jätetään laskelmalta pois. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 47.)
Seuraavaksi esittelen tässä työssä laadittavat laskelmat ja tunnusluvut sekä nii- den sisällöt. Laskelmat sivuavat ja mielestäni täydentävät toisiaan siten, että kun laskentatilanne on kartoitettu oikein, on laskelmien avulla mahdollista arvi- oida perustettavan yrityksen kannattavuutta monipuolisesti ja riittävällä tasolla.
4.1 Katetuottolaskenta
Katetuottolaskelmalla voidaan selvittää liiketoiminnan tuloksen muodostumi- seen vaikuttavia tekijöitä. Tämä on olennaista yrityksen toimintaa suunnitelta- essa. Katetuottolaskennassa asioita voidaan tarkastella koko yrityksen näkökul- masta tai tuotteen tasolla. Katetuottolaskelman käyttö on rajoitettua, sillä se pel- kistää reaalielämän tilanteita, mutta katetuottolaskelmaa on hyvä hyödyntää yri- tystoiminnassa ajattelumallina. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 67.)
Katetuottolaskelman peruskaava on Neilimon ja Uusi-Rauvan (2014, 67) mu- kaan:
Myyntituotot
- Muuttuvat kustannukset
= Katetuotto
- Kiinteät kustannukset = Tulos
Katetuotto saadaan laskettua vähentämällä myyntituotosta muuttuvat kustan- nukset. Yrityksen tulos saadaan laskettua vähentämällä katetuotosta kiinteät kulut. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 67.)
Jako muuttuviin ja kiinteisiin kustannuksiin ei ole aina selkeää, mutta tyypillisesti muuttuvat kustannukset kasvavat tai vähenevät yrityksen toiminta-asteen muut- tuessa (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 56). Alla on esitetty toiminta-asteen määri- telmä Neilimon ja Uusi-Rauvan (2014, 50) mukaan.
Toiminta-aste = todellisen tuotannon määrää aikayksikössä
Muuttuvia kustannuksia ovat mm. raaka-aineet, valmistuksen palkkakustannuk- set, energiankulutusmaksut ja muut tuotannon mukaan vaihtelevat kustannuk- set. Tietyt kustannukset saattavat sisältää sekä muuttuvia että kiinteitä kuluja.
(Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 56.) Tästä hyvänä esimerkkinä toimii energiamak- sut, sillä sähkölasku sisältää kiinteän perusmaksun ja sähkön käytön määrästä riippuvan maksun. Tässä työssä käsiteltävän yritystoiminnan alalla tyypillisiä
muuttuvia kustannuksia ovat mm. raaka-aineet (hirvennahka), vesi, sähkön- käyttö ja pakkausmateriaalit.
Kiinteät kustannukset eivät muutu toiminta-asteen vaihdellessa, vaan ne ovat riippuvaisia kapasiteetin muutoksista (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 56).
Kapasiteetilla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon yrityksen on mahdollista valmistaa suoritteita tietyllä ajanjaksolla. Alla on esitetty kapasiteetin määritelmä Neilimon ja Uusi-Rauvan (2014, 50) mukaan.
Kapasiteetti = enimmäissuorituskyky aikayksikössä
Kiinteitä kustannuksia ovat mm. koneiden ja laitteiden sitoma pääoman korot ja poistot, vuokrat, tilan lämmitys ja siivous, sekä johdon ja toimihenkilöiden palk- kakustannukset sivukuluineen (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 56). Tässä työssä käsiteltävän yrityksen toimialalla tyypillisiä kiinteitä kuluja ovat mm. lämmitysku- lut ja vakuutusmaksut. Tilaan tai rakennukseen liittyviä kiinteitä kuluja ei ole, sillä tuotantoon soveltuva rakennus on omassa omistuksessa. Toki rakennus tu- lee vaatimaan ajan myötä kunnostusta ja remontointia, mihin tulee varautua yri- tystoiminnan myötä. Jos liiketoimintaa varten perustettaisi osakeyhtiö, voisi tilan käytöstä maksaa vuokraa ja vuokralla voisi kattaa mahdolliset remontoinnin tar- peet. Toiminimiyrityksellä ei tällaista mahdollisuutta ole, joten varautuminen tu- lee huomioida muulla tavalla, esimerkiksi säästämällä liiketoiminnan tulosta. Jos liiketoimintaa varten tulee hankkia arvokkaampia koneita tai laitteita, myös nii- den sitoma pääoman korot ja poistot tulee huomioida kiinteiksi kuluiksi.
Neilimo ja Uusi-Rauva (2014) ovat kiteyttäneet katetuottoajattelun perusajatuk- sen mielestäni hyvin myyntituoton mutta vaatii omat han- kinta- ja valmistuskustannukset eli muuttuvat kustannukset. Kun tuotosta vä- hennetään muuttuvat kustannukset, jäljelle jää katetuotto, jolla katetaan kiinteät kustannukset (palkat, vuokrat, poistot, korot ym.) ja voiton osu
Uusi-Rauva 2014, 68.)
Keskeisiä tunnuslukuja katetuottolaskennassa ovat katetuottoprosentti, kriittinen piste ja varmuusmarginaali. Katetuottoprosentti kertoo, kuinka monta prosenttia
katetuotto on myyntihinnasta tai myyntituotoista (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 69). Katetuoton ja katetuottoprosentin laskentakaavat ovat Neilimon ja Uusi- Rauvan (2014, 70) mukaan:
Katetuotto = myyntituotot muuttuvat kustannukset Katetuottoprosentti = 100 x kate / myynti
Kriittisellä pisteellä tarkoitetaan tilannetta, jossa tulos on nolla. Kun halutaan selvittää, kuinka paljon yrityksen tulee tehdä rahamääräistä myyntiä, jotta tulos on nolla, tulee kiinteät kustannukset kertoa sadalla ja jakaa saatu tulo katetuot- toprosentilla. Alla on esitetty kriittisen pisteen laskentakaavat euro- ja kappale- määräisenä Neilimon ja Uusi-Rauvan (2014, 71) mukaan.
Kriittinen piste (euroa) = 100 x kiinteät kustannukset katetuottoprosentti
Kun taas halutaan selvittää, kuinka monta yksikköä yrityksen tulee valmistaa tuotetta, jotta tulos on nolla, tulee kiinteät kustannukset jakaa yksikön (tuotteen) katetuotolla. Tuotteen katetuotto saadaan laskettua jakamalla katetuotto koko suoritemäärällä.
Kriittinen piste (kpl) = kiinteät kustannukset katetuotto yksiköltä
Varmuusmarginaali kertoo, kuinka paljon toiminta saa muuttua, jotta toiminnan tulos on nolla. Euromääräinen varmuusmarginaali saadaan laskettua vähentä- mällä kriittisen pisteen myynti nykyisestä myyntituotosta. (Neilimo & Uusi-Rauva 2014, 71.) Alla on esitetty varmuusmarginaalin laskentakaavat euromääräisenä ja suhdelukuna ilmaistuna Neilimon ja Uusi-Rauvan (2014, 71) mukaan.
Varmuusmarginaali (euroa) = nykyinen myynti kriittisen pisteen myynti
Prosentuaalinen varmuusmarginaali lasketaan kertomalla nykyisen suoritemää- rän (toiminta-asteen) ja kriittisen pisteen suoritemäärän (toiminta-asteen) erotus sadalla ja jakamalla saatu tulo nykyisellä suoritemäärällä (toiminta-asteella).
Varmuusmarginaali (%) =
100 x (nykyinen toiminta-aste kriittisen pisteen toiminta-aste) nykyinen toiminta-aste
Katetuottolaskennan avulla selvitän yrityksen tulokseen vaikuttavia tekijöitä sekä sen, kuinka paljon yrityksen tulee tuottaa tuotteita tai euromääräistä myyn- tiä, jotta toiminta olisi kannattavaa. Osana katetuottolaskentaa selvitän myös lii- ketoiminnan toiminta-asteen ja kapasiteetin, sekä näiden merkityksen perustet- tavan liiketoiminnan kannattavuuteen.
4.2 Aloittavan yrityksen talouslaskelma
Business Joensuun aloittavan yrityksen talouslaskelma auttaa laskemaan, onko liiketoimintaa kannattavaa perustaa ja mikä on perustettavan liiketoiminnan ra- hoituksen tarve. Talouslaskelmapohja löytyy Business Joensuun verkkosivuilta ja täytetty pohja löytyy myös tämän työn liitteenä (liite 1). Rahoitustarpeen las- kennassa tulee huomioida, onko tietty hankinta, investointi tai osto arvonlisäve- rollinen vai -veroton sekä käytettävä verokanta, jos yritys on arvonlisäverovel- vollinen. Rahoitussuunnitelmassa huomioidaan mahdollinen ostoista, hankin- noista ja investoinneista saatava arvonlisäveron palautus. Laskelman perus- teeksi tulee siten ensin selvittää yrityksen mahdollinen arvonlisäverovelvollisuus sekä käytettävä verokanta.
Business Joensuun talouslaskelma on laadittu eri toimialojen tarpeisiin, joten kaikki laskentamallin kohdat eivät ole tämän työn kannalta merkittäviä. Jotta las- kelman täyttäminen on mahdollista, tulee selvittää, mitkä tiedot ovat perustetta- van yrityksen näkökulmasta oleellisia ja mitä ne pitävät sisällään. Seuraavaksi käyn läpi perustettavan yrityksen arvonlisäverovellisuuden sekä talouslaskel- malla huomioitavat kohdat siinä laajuudessa, kuin se tämän opinnäytetyön kan- nalta on oleellista.
4.2.1 Arvonlisäverovelvollisuus
Jotta talouslaskelma antaa riittävän oikean kuvan perustettavan yrityksen kan- nattavuudesta, tulee laskelmalla huomioida, onko yritys arvonlisäverovelvollinen vai ei, sekä selvittää toimialan arvonlisäverokanta.
Suomessa yritykset keräävät asiakkailtaan arvonlisäveroa ja tilittävät kerätyt ve- rot verottajalle. Verohallinto ylläpitää arvonlisäverovelvollisten rekisteriä, johon yrityksen tulee ilmoittautua. Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi ilmoittautua re- kisteriin Verohallinnon sähköisen palvelun kautta. (Verohallinto 2020a.)
Jos yrityksen liikevaihto jää alle 15 000 euroon, ei yrityksen tarvitse välttämättä ilmoittautua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Liikevaihtoon sisältyy arvonli- säverollinen myynti sekä tietyt, erikseen arvonlisäverolaissa mainitut arvonli- säverottomat myynnit. Vähäisen liiketoiminnan alarajaa nostettiin 10 000 eu- rosta 15 000 euroon vuonna 2021 alkavalle tilikaudelle. Jos liikevaihto ylittää asetetun alarajan, on yrityksen rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi. Alle 15 000 euron liikevaihtoa harjoittava yritys voi kuitenkin ilmoittautua arvonli- säverovelvolliseksi vapaaehtoisesti. Vapaaehtoinen hakeutuminen rekisteriin kannattaa ainakin silloin, kun yritys ostaa arvonlisäverollisia tuotteita tai palve- luita. Ainoastaan arvonlisäverovelvolliset yritykset voivat vähentää hankinnoista arvonlisäveron omassa verotuksessaan. (Verohallinto 2021b.)
Hakeutumalla arvonlisäverovelvolliseksi yritys voi hyödyntää arvonlisäveron ala- rajahuojennuksen, jos yrityksen liikevaihto jää tilikaudella alle 30 000 euroon.
Jos yrityksen liikevaihto on tilikaudella enintään 15 000 euroa, yritys saa arvonli- säveron takaisin kokonaisuudessaan huojennukseen oikeuttavalta osalta. Jos yrityksen liikevaihto tilikauden aikana on 15 000 30 000 euroa, yritys saa huo- jennukseen oikeuttavan arvonlisäveron takaisin osittain. Huojennusta haetaan ilmoittamalla liikevaihto ja huojennukseen oikeuttavan veron määrä arvonlisäve- roilmoituksella. Huojennus on veronalaista tuloa, mikä tulee huomioida sen kau- den veroilmoituksessa, kun oikeus huojennukseen on syntynyt. Jos yritys käyt- tää maksuperusteista kirjanpitoa, huojennus tulee huomioida sen tilikauden tu- loksi, kun Verohallinto palauttaa huojennuksen. (Verohallinto 2021c.)
Arvonlisäverokannat määrittävät sen, kuinka paljon tuotteen tai palvelun arvonli- sävero on. Yleinen verokanta on 24 prosenttia. Jos muuta ei ole erikseen mai- nittu, käytetään yleistä verokantaa. 14 prosentin alennettu verokanta sisältää elintarvikkeet, rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut. 10 prosentin alennettu ve- rokanta sisältää mm. kirjat, sanoma- ja aikakausilehdet sekä lääkkeet. Nollave- rokanta sisältää mm. viennin EU:n ulkopuolelle ja tavaran myynnin EU-maihin arvonlisäverollisille yrityksille. Vaikka myynti olisi nollaverokannan piirissä, voi hankinnoista vähentää arvonlisäveron. Jotkin liiketoiminnat jäävät arvonlisäve- rotuksen ulkopuolelle. Arvonlisäverotonta liiketoimintaa on esimerkiksi rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä postin yleispalvelut. Tällaisia myyntejä ei saa laskuttaa arvonlisäverollisina, eikä hankinnoista saa vähentää arvonlisäveroa. (Verohal- linto 2020b.)
Tämän opinnäytetyön aiheen mukaisen perustettavan yrityksen myynnistä tulee kerätä arvonlisäveroa asiakkailta 14 prosentin alennetun verokannan mukai- sesti, koska valmistettava tuote luetaan eläinrehuksi. Jotta hankinnoista ja os- toista voidaan vähentää arvonlisävero, tulee yrityksen rekisteröityä arvonlisäve- rovelvolliseksi. Tässä työssä tullaan käsittelemään perustettavaa yritystoimintaa siitä näkökulmasta, että yritys on arvonlisäverovelvollinen.
4.2.2 Rahoitustarve ja -suunnitelma
Yritystoimintaa perustettaessa on selvitettävä yritystoiminnan rahoituksen tarve sekä laadittava suunnitelma rahoitustarpeen kattamiseksi. Rahoitustarve kartoi- tetaan arvioimalla, kuinka paljon rahaa tulee varata mahdollisen toimitilan han- kintaa varten, aineellisiin ja aineettomiin investointeihin, kehittämisinvestointei- hin sekä käyttöpääomaa varten.
Käyttöpääomalla tarkoitetaan yrityksen kassaa. Yrityksellä on oltava rahaa mak- saa yrityksen menot ennen kuin asiakas on maksanut laskun yritykselle. Käyttö- pääoman tarve selvitetään aloittavan yrityksen talouslaskelmalla. Yritystoimin- nan alkuvaiheessa käyttöpääoman tarve on suurempi kuin vakiintuneessa toi- minnassa. Käyttöpääoman tarvetta lisää alkuvaiheessa markkinoille pääsemi- nen sekä mahdolliset kulut, joihin ei ole osattu varautua. Alkuvaiheessa onkin
tärkeää, että yrityksen suunnitteluvaiheen laskelmat on tehty huolellisesti, jotta yllättäviä menoja ei tule eteen. (Business Joensuu 2021b.) Tässä opinnäyte- työssä käsiteltävän perustettavan yrityksen käyttöpääomalla tulisi kattaa ainakin raaka-aineen hankinta sekä tuotannon aloitusta varten tarvittavien koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden kustannukset.
Yrityksen toiminnan rahoittamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Yleensä yritystoimintaan tulee sijoittaa myös omaa rahaa. Tässä opinnäytetyössä huo- mioidaan, että yrittäjä investoi perustettavaa yritystoimintaa varten 10 000 euroa omaa rahaa. Seuraavaksi selvitän toiminimiyrityksen vaihtoehtoja yritystoimin- nan rahoittamiseksi oman rahoituksen lisäksi.
Yrittäjä voi hakea pankkilainaa alkuinvestointeja ja käyttöpääoman tarvetta kat- tamaan. Laina on yrittäjän henkilökohtainen, joten hän vastaa lainan maksusta koko omaisuudellaan. Pankkilainaa varten tarvitaan henkilökohtainen vakuus tai takaus, ja lainan myönnön edellytyksenä on yleensä omarahoitusosuus. Laina neuvotellaan yrittäjän kanssa ja vakuudet, korko ja muut lainan ehdot sovitaan lainaneuvottelun yhteydessä. Pankit hyväksyvät lainan vakuudeksi esimerkiksi henkilötakauksen, käteispantin, jälkipantin tai kiinteistöpanttioikeuden. (Busi- ness Joensuu 2021c.)
Finnveran alkutakaus on tarkoitettu yrittäjille, joilla ei ole tai he eivät halua käyt- tää omaa vakuutta, hänen on mahdollista hakea pankkilainalle takausta Finnve- ralta. Finnvera tarjoaa alkutakauksen velkakirjaluotolle. Laina neuvotellaan pan- kissa, ja pankki hakee alkutakauksen lainalle suoraan Finnveralta. Alkutakaus on tarkoitettu pienille ja keskisuurille yrityksille yritystoiminnan alkuvaiheessa auttamaan rahoituksen saamista pankista. Finnveran alkutakauksen määrä on 10 000 80 000 euroa, ja Finnveran takausosuus on enintään 80 prosenttia.
(Finnvera 2020.)
Finnvera ei edellytä alkutakauslainalle omarahoitusosuutta, mutta pankki voi sen vaatia. Finnvera edellyttää yrittäjältä omavelkaista takausta, joka kattaa vä- hintään 25 prosenttia Finnveran takauksen määrästä. Omavelkaisen takauksen määrän on oltava vähintään 3 000 euroa. Finnvera perii alkutakauksesta
toimitusmaksun ja takausprovision. Takausprovision suuruus on tällä hetkellä 1,75 prosenttia pankin ilmoittamasta takaussaldosta ja toimitusmaksu 0,1 pro- senttia takauksen määrästä. (Finnvera 2020.) Lisäksi yrittäjän tulee huomioida pankin luotosta perimät kulut kuten korko ja lainanhoitomaksu.
Finnveralla on valikoimissaan myös Finnvera -takaus, mikä soveltuu muiden kuin velkakirjaluottojen, esimerkiksi luotollisen tilin tai tililimiitin, vakuudeksi.
Finnveran takausosuus määräytyy tapauskohtaisesti ollen 50 80 prosenttia luo- ton määrästä. Finnvera perii takauksesta vuotuisen takausprovision, jonka suu- ruuteen vaikuttavat yrityksen kannattavuus, liiketoiminnallinen riski, yrityksen antama vastavakuus sekä takausaika. Takauksesta peritään myös toimitus- maksu. (Finnvera 2021.)
Yrittäjän on mahdollista hakea myös niin kutsuttua vakuudetonta lainaa rahoi- tuslaitoksilta. Käytännössä lainalla kuitenkin on vakuus, sillä yrittäjä vastaa lai- nasta henkilökohtaisesti, ja siten antaa oman henkilötakauksen lainalle. Rahoi- tuslaitokset perivät yleensä korkean koron myöntämistään lainoista, joten pank- kilaina on yrittäjälle edullisempi vaihtoehto. Rahoituslaitokset myöntävät lainaa tyypillisesti 20 000 euroon saakka. (Business Joensuu 2021c.)
Yrittäjän on mahdollista hyödyntää esimerkiksi laite- ja konehankinnoissa osa- maksua tai leasing-rahoitusta. Osamaksulla maksetaan hankittava kone tai laite yleensä 24 60 kuukauden erissä. Osamaksun ehtona on yleensä noin 20 30 prosentin omarahoitusosuus. Osamaksun korot ja hankittavan laitteen tai ko- neen arvonlisävero ovat vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa, mutta osa- maksun hintaa nostaa tavallisesti toimitusmaksu sekä kuukausittainen tilinhoito- maksu. (Business Joensuu 2021d.)
Leasing on yleensä kallein vaihtoehto yrityksen hankintojen rahoittamiseksi.
Leasing-sopimuksia on kahta eri tyyppiä; käyttö- ja rahoitusleasing. Käyttö- leasingissa yrittäjä vuokraa koneen tai laitteen suoraan myyjältä ja rahoitus- leasingissa rahoitusyhtiö ostaa koneen myyjältä itselleen ja vuokraa sen edel- leen yrittäjälle. Molemmissa tapauksissa leasingrahoittaja määrittelee vuokran suuruuden niin, että koneen tai laitteen käytöstä veloitettava vuokra kattaa
leasingkohteen ostohinnan. Toisin sanoen, yrittäjän rahoitusyhtiölle maksama vuokra toimii rahoituksena leasingkohteen hankintaa varten. Leasingsopimuk- sessa määritellään hankinnalle jäännösarvo, eli sen hetkinen arvo, kun vuokra- sopimus päättyy. Jos leasingrahoitusyhtiö saa laitteen tai koneen myynnistä määriteltyä jäännösarvoa enemmän, hyvitetään yrittäjälle erotus. Toisaalta, jos koneen tai laitteen myynnistä saadaan vähemmän, joutuu yrittäjä maksamaan erotuksen. Leasingsopimukseen on voitu myös kirjata, että vastuu laitteen tai koneen jälleenmyynnistä jää yrittäjälle, jolloin hänen tulee mahdollisesti lunas- taa yrityksen nimiin, ellei sopivaa ostajaehdokasta löydy. (Business Joensuu 2021d.)
Tässä opinnäytetyössä käsiteltävä perustettava yritys tullaan rahoittamaan il- man ulkopuolista lainaa. Rahoituslaskelma tullaan laatimaan, jotta tarpeen vaa- tiessa yritykselle on mahdollista hakea vakuudellinen pankkilaina. Ulkopuolista rahoitusta hakiessa rahoittaja edellyttää, että rahoituslaskelma on laadittu. Yrit- täjällä on tarvittaessa lainalle oma vakuus, joten Finnveran takaukselle ei ole yritystoiminnan perustamisvaiheessa tarvetta.
Yrittäjille on tarjolla erilaisia tukia yritystoiminnan aloittamiseksi ja kehittä- miseksi. Työ- ja elinkeinopalvelukeskukselta on mahdollista hakea starttirahaa yritystoimintaa aloittaessa. Starttiraha on suunniteltu tukemaan uutta yritystoi- mintaa ja työllistymistä. Starttirahaa on mahdollista saada enintään 12 kuu- kautta, tällä hetkellä sen suuruus on 33,78 euroa / päivä ja starttirahaa makse- taan enintään viideltä päivältä kalenteriviikossa. Starttirahan myöntämisen edel- lytyksenä on, että yrittäjä on ennen yritystoiminnan perustamista joko työtön työnhakija, palkkatyöstä päätoimiseksi yrittäjäksi siirtyvä henkilö tai sivutoiminen yrittäjä, joka siirtyy kokopäiväseksi yrittäjäksi. (Julkiset työ- ja elinkeinopalvelut 2021.)
Leader-yhdistys myöntää tukea maaseutualueella sijaitseville yrityksille, joiden toiminta on vakaalla pohjalla ja yritys työllistää pääasiallisesti vähintään yhden henkilön. Perustamisvaiheessa yritys voi hakea Leader-yhdistykseltä perusta- mistukea. Tukea voi saada, hankkeesta riippuen, 20 100 prosenttia hankkeen kuluista. (Joensuun seudun Leader -yhdistys ry 2020.)
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) on mahdollista ha- kea yrityksen kehittämisavustusta. Kehittämisavustusta myönnetään pienten ja keskisuurten yritysten kehittämisen ja investointien rahoitustarpeisiin, yrityksen aloittaessa toimintaa, uudistuessa tai kasvaessa. Erityisenä painopisteenä avustusta myönnettäessä on yrityksen kansainvälistyminen. ELY-keskuksen ke- hittämisavustusta myönnetään liiketoiminnan kehittämishankkeisiin, eikä avus- tusta ole tarkoitettu kattamaan ns. perusliiketoiminnan kuluja. (Elinkeino-, lii- kenne- ja ympäristökeskus 2020.)
Yritystoiminnan kehittämisen ja innovoinnin tukemiseen on tarjolla muitakin ra- hoitusvaihtoehtoja, kuin mitä tässä on käsitelty. Esimerkiksi Business Joensuun tytäryhtiö Joensuun Startup Kehitys Oy myöntää rahoitusta kasvuhakuisille yri- tyksille ilman toimialarajoitusta (Business Joensuu 2019). Myös erilaiset järjes- töt ja yhdistykset voivat aika ajoin ilmoittaa avaavansa haun yritystoiminnan ra- hoituksen hakemiseksi. Pääsääntöisesti tukien myönnön kriteerinä on, että yri- tystoiminta työllistää vähintään yhden henkilön ja/tai rahoitusta haetaan tietyn hankkeen rahoittamiseksi. Perutettavalle sivutoimiselle yritykselle ei siten haeta perustamisvaiheessa tukea tai avustusta.
4.2.3 Toimintakustannukset
Liiketoimintaan liittyvät kustannukset arvioidaan laskelmalla mahdollisimman tarkasti yritystoimintaa perustettaessa. Toimintakustannukset lasketaan arvonli- säverottomin hinnoin, kun yritys on arvonlisäverovelvollinen. Seuraavaksi selvi- tän talouslaskelman toimintakustannukset niiltä osin, kuin ne tämän opinnäyte- työn kannalta ovat oleelliset.
Yrittäjän palkkakulut huomioidaan laskelmaa tehdessä. Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa tai luontoisetuja, vaan hän voi tehdä yksityisottoja yri- tyksen tililtä. Toimintakustannuksia arvioitaessa on hyvä huomioida laskennalli- nen palkkakustannus. Jos yrittäjän palkkakustannuksia ei huomioida laskel- malla, vääristää se todellisia kustannuksia. Hyvä tapa arvioida palkkakustan- nuksia on esimerkiksi ajatella, kuinka paljon työstä maksaisi, jos työn tekisi joku
