Tieteellinen elämä näkymä

260

T T T T

T I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä E L Ä M Ä

TIETEEN POLIITTINEN vää- rinkäyttö Yhdysvalloissa nousi viime presidentinvaalien edel- lä keskeiseksi keskustelutee- maksi – tai edistykselliset tutki- japiirit koettivat ainakin nostaa sen sellaiseksi. The Union of Concerned Scientists julkaisi helmikuussa 2004 muistion

“Scientific Integrity in Policy Making. An Investigation into the Bush Administration’s Mis- use of Science” ja alkoi kerätä siihen liittyneeseen julistukseen allekirjoituksia. Vaalitulokseen kampanja ei vaikuttanut, mut- ta lista on edelleen avoinna.

Nimiä on kertynyt runsaat 9000.

Republikaanit ovat tietenkin koettaneet torjua syytökset.

Nyt presidentti George W.

Bush on kuitenkin tehnyt sen itse. Hän käytti 19. heinäkuu- ta veto-oikeuttaan kantasolu- tutkimusta koskevaan lakiesi- tykseen, joka oli hyväksytty se- naatissa edellisenä päivänä äänin 63–37. Bush perusteli päätöksensä seuraavasti (Na- ture, 27 July 2006): “This bill would support the taking of in- nocent human life in the hope of finding medical benefits for others. It crosses a moral boun- dary that our decent society needs to respect, so I vetoed it.”

Tiedelehdet Nature ja Sci- ence ovat luonnollisesti kom- mentoineet Bushin vetoa. Na- ture toteaa pääkirjoituksessaan (“Come veto or high water”, 27 July 2006), että presidentin esittämä perustelu on valheel- linen. Kantasolututkimusta var- ten ei ole tarpeen tuhota ai- noatakaan ihmiselämää. Tutki- mukseen tarvittavat solulinjat otettaisiin alkioista, joita jää jo- ka tapauksessa yli kohdun ul- kopuolista hedelmöitystä har- joittavilla klinikoilla tuhansit- tain joka vuosi. Yhdysvallois- sa voimassa olevien säädösten mukaan liittovaltion varoja (eli siis keskeisen biolääketiedettä

tukevan instituution National Institute of Health rahoitusta) saa käyttää ainoastaan tutki- mukseen, joka kohdistuu en- nen 9.8.2001 perustettuihin so- lulinjoihin. Näitä on jäljellä ai- noastaan 21, ja useat niistä ovat jo rappeutuneet käyttökelvot- tomiksi. Uusi laki olisi tehnyt mahdolliseksi rahoittaa myös uusiin solulinjoihin kohdistu- vaa tutkimusta. RAND Corpora- tionin arvion mukaan hedel- möitysklinikoilla on pakastettu- na varastossa riittävästi alkioita muutaman sadan solulinjan pe- rustamiseksi välittömästi.

Merkillepantavaa on, että la- kiesitys läpäisi selvällä äänten enemmistöllä republikaani- enemmistöisen senaatin. Seli- tyksenä on johdonmukainen ja pitkäjänteinen lobbaus, jota to- teuttamaan terveysalalla toimi- vat järjestöt ovat perustaneet sa- teenvarjoliittoutuman Coalition for the Advancement of Medi- cal Research. Sen edustajat valmistautuvat nostamaan kan- tasolututkimuksen vaaliteemak- si syksyn 2006 välivaaleissa.

Sikiöistä eristettyihin kan- tasolulinjoihin kohdistuva tutki- mus on ollut Yhdysvaltojen us- konnollisen oikeiston “pro-life”

liikkeen kritiikin keskeisenä kohteena aborttivapauden ohel- la. Se, että osa republikaanisis- ta senaattoreista äänesti lakiesi- tyksen puolesta, on ensimmäi- nen murtuma pro-life painostus- ryhmien vaikutusvaltaan Was- hingtonissa. Bushin veto ei ole myöskään vaikuttanut tutkimus- rahoitukseen aivan toivotulla tavalla. Sen seurauksena useat osavaltiot, etunenässä Arnold Schwarzeneggerin johtama Ka- lifornia, ovat lisänneet omaeh- toista rahoitusta kantasolututki- mukseen. Tämä on mahdollista, koska liittovaltion lainsäädäntö ei sido osavaltioita.

Kantasolututkimus on yksi biolääketieteen tärkeimmistä

lupaus-vetoisista tutkimushaa- roista. Sillä on suuri merkitys geenien ilmentymiseen (“gee- niekspressioon”) sekä yksilön- kehitykseen kohdistuvalle pe- rustutkimukselle. Tutkimuksen tarjoamia lääketieteellisiä lu- pauksia ei sinänsä kiistetä, mutta Yhdysvalloissa on syntynyt oma poliittisesti sävyttynyt debattinsa siitä, tarvitaanko tutkimukseen alkioista eristettyjä kantasolu- linjoja. Pro-life liikkeeseen as- sosioituva organisaatio DoNo- Harm, The Coalition of Ame- ricans for Research Ethics pro- pagoi väitettä, että alkioista eris- tettyjä solulinjoja ei tarvita koska myös aikuisten kantasolujen avulla voidaan löytää paran- nuskeinoja lukuisiin sairauksiin.

Järjestön ilmoittaa tällaisten sairauksien määräksi 65. Tosia- siassa viranomaisten hyväksy- miä aikuissoluista johdettuja hoitoja on vain yhdeksään sai- rauteen (Science, 28 July 2006).

MORAALISTEN haittojen prob- lematiikkaa ei ehkä ole help- po ymmärtää irrallaan siitä kokonaisuudesta, johon se kuuluu. Anglosaksisista mais- ta on runsaasti kokemusta sii- tä, että eettinen ennakkosääte- ly voi vakavasti kaventaa yh- teiskuntatutkimuksen kysy- myksenasetteluja. Muutamia esimerkkejä eettisten toimi- kuntien esittämistä vaatimuk- sista:

1. Umpimähkäiseen otantaan perustuva puhelinkysely on liian tungetteleva. Sen asemesta on harkittava lehti-ilmoitusta, jossa pyydetään halukkaita il- moittautumaan haastateltaviksi.

2. Ennen kuin haastateltava voi vastata perheensä jäseniä koskeviin kysymyksiin, heiltä on pyydettävä kirjallinen lupa.

3. Jos lomake sisältää huumei- den käyttöä koskevia kysy- myksiä, vastaajille on ennen haastattelun alkua ilmoitetta-

261

va, että kysely kartoittaa hei- dän tekemiään rikoksia.

4. Vastaajia on varoitettava sii- tä, että poliisi voi vaatia käyt- töönsä aineiston, jos se sisältää tietoja lainvastaisista teoista.

5. Jos tutkittavat ovat alaikäi- siä, tutkimukseen on aina saa- tava vanhempien kirjallinen suostumus. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi nuorten ter- veyskäyttäytymistä, päihteiden käyttöä, sukupuolista käyttäy- tymistä tai lainvastaista käyt- täytymistä koskevien tutkimus- ten vastausprosentti ratkaise- vasti alenee ja että aineistot ovat epäedustavia.

6. Tutkijan piti havainnoida keskinäisen avun keskustelu- ryhmää. Aina kun uusi osaan- ottaja tuli paikalle, tutkijan piti eettisen toimikunnan vaatimuk- sesta poistua siksi aikaa, että uusi tulija saattoi päättää, suos- tuuko hän tutkijan läsnäoloon.

Tämä merkitsi niin suurta hait- taa ryhmien toiminnalle, että tutkija päätti luopua hankkees- taan. (Tutkittavat ryhmät olisi- vat kyllä sallineet hänen läsnä- olonsa ilman eettisen toimi- kunnan vaatimia katkoksia.) 7. Tutkija halusi kartoittaa so- tajoukkoihin kaapattujen luku- ja kirjoitustaidottomien afrik- kalaisten lasten kokemuksia.

Eettinen toimikunta asetti eh- doksi, että kaikilta tutkittavilta saataisiin kirjallinen suostumus.

Esimerkit ovat Yhdysvallois- ta, Kanadasta ja Australiasta. Ne osoittavat, että eettinen en- nakkovalvonta voi vakavasti kaventaa sekä survey-tutkimuk- sia että etnografisia tutkimuk- sia. Haluamme tietysti luottaa siihen, että Suomessa pykälien soveltamisessa käytetään enem- män tervettä järkeä. Mutta ovat- han amerikkalaiset, kanadalai- set ja australialaiset kaikin puo- lin järkevää väkeä ja kaavamai- sesta pykälähenkisyydestä alkaa olla esimerkkjä Suomestakin.

VAIKKA maailmankuulu rans- kalainen sosiologi Pierre Bour- dieu olikin varsin radikaali ajattelija, joka etenkin viimei- sissä töissään ilmaisi yhä sel- vemmin huolensa maailman sorretuista ja kärsivistä, mo- nikaan ei varmaan yhdistäisi hänen nimeään suoraa päätä Neuvostoliiton hajoamisen jäl- keisiin Pohjois-Kaukasian, mu- kaan lukien Tshetshenian, kan- sallisiin vapautus-ja kapinallis- liikkeisiin. Georgi M. Derlu- guian “paljastaa” linkin, joka yhdisti nämä kaksi toisiinsa.

Tämä linkki osoittautuu avai- meksi sen ymmärtämiseen, mitä Kaukasuksella ja maail- massa yleensäkin tapahtuu.

Derluguianin hienon teoksen, Bourdieu’s Secret Admirer in the Caucasus. A World-system Biography (The University of Chicago Press, 2005) “sankari”

tai päähenkilö on Juri Mo- hammedovits Shanibov, poh- jois-kaukasialaisen Nalchikin yliopiston sosologian lehtori ja Bourdieun suuri ihailija.

Shanib johti lyhyen aikaa 1990- luvun alkuvuosina Pohjois- Kaukasian vuoristokansojen konfedaraatiota, jonka eri et- nisiin kansallisuuksiin kuulu- vat vapaaehtoiset taistelivat Georgiaan kuuluvassa Abha- siassa sen itsenäisyyden puo- lesta. Näiden vapaaehtoisten ja Shanibin nuorempien seu- raajien joukossa oli monia, jot- ka vain muutamaa vuotta myö- hemmin “kunnostautuivat” tais- telemalla Tshetsheniassa ja sit- temmin solmivat läheiset suh- teet Lähi-Idän radikaaleihin islamisteihin. Tshetsheeniko- mentaja Shamil Basajev, joka oli vastuussa sekä Moskovan teatteridraamasta vuonna 2002 että verisestä Beslanin koulun kaappauksesta vuonna 2004, lienee näistä pahamaineisin.

Derluguianin kuvaamassa Musa Shanibin hahmossa ja

elämänkerrassa konkretisoitu- vat erään provinsiaalisen neu- vostosukupolven, 60-lukulais- ten, elämänkohtalot. Samalla tämä tutkimus kasvaa erin- omaisen kiinnostavaksi tulkin- naksi siitä, mistä nämä vanhan Neuvostoliiton alueen lukuisat nationalistiset liikkeet ja tais- telut saivat ja saavat sosiaalisen ja kulttuurisen käyttövoimansa.

Tähän viittaa myös teoksen ala- otsikko, joka yhdistää kaksi ainakin näennäisesti täysin vas- takkaista lähestymistapaa, maa- ilmanjärjestelmän (vrt. Wall- erstein) ja yksilön biografian tai paremminkin sosiaalisen habi- tuksen (vrt. Bourdieu) ana- lyysin.

Musa Shanib, joka 90-luvun alussa nousi lyhyeksi aikaa tär- keäksi poliittiseksi hahmoksi Pohjois-Kaukasiassa, on Derlu- guianin mukaan tyypillinen neuvostoliittolainen 60-luku- lainen, meikäläisittäin ilmais- tuna 68-sukupolven edustaja, joka loi uransa Kabardino- Balkariassa, kaukana Neuvos- toliiton keskuksesta, Mosko- vasta. Shanib sai juristin kou- lutuksen ja työskenteli val- mistuttuaan syyttäjän virastos- sa torjuen menestyksekkäästi nuorisorikollisuutta, mutta siir- tyi pian Nalchikin yliopistoon kirjoittamaan väitöskirjaansa lain merkityksestä sosialistises- sa itsehallinnossa, ei toki tuol- loin vielä sosiologian laitok- selle vaan tieteellisen kom- munismin kafedraan, oppiai- neeseen. Hänen tyypillinen 60- lukulainen väitöskirja-aiheensa osoittautui kuitenkin liian ra- dikaaliksi paikalliselle yliopis- to- ja puoluejohdolle, ja Shani- bov erotettiin yliopistosta va- roittavana esimerkkinä muille.

Juuri 60-lukulaisen ja ai- kanaan pyrkimyksissään pet- tyneen paikallisen intelligent- sian merkitys nykyisten ra- dikaalien kansallisten liikkei-

262

den käynnistäjänä ja ylläpi- täjänä onkin Derluguianin tut- kimuksen keskeinen teema.

90-luvun uusien liikkeiden joh- toon astuivat kaikkialla sen sukupolven edustajat, jotka olivat tehneet ensimmäisen, va- rovaisen kapinansa tai reformi- yrityksensä ihmiskasvoisem- man ja demokraattisen sosialis- min nimissä juuri ennen Tshek- koslovakian miehitystä. Heidän kohtalokseen koitui Tshekkos- lovakian tapahtumien aiheut- tama poliittinen reaktio Neu- vostoliitossa. Tämän sukupol- ven edustajat joutuivat sittem- min käytännössä paitsioon – harvoin tosin enää varsinaisen repression kohteiksi – Brezh- nevin Neuvostoliitossa, jota hal- litsi loppuun asti vanhempi, hei- dän isiensä ikäinen puolue- kaarti. Perestroikan alettua juuri tämän sukupolven Neuvostolii- ton pysähtyneisyyden aikaan tyytymättömät henkilöt, joiden oma ura tai sosiaalinen nousu varsinaiseen neuvostonomen- klaturaan oli heidän omasta mielestään katkaistu ennen ai- kojaan, näkivät vihdoin oman tilaisuutensa tulleen. Uusi po- liittinen mobilisaatio ei enää ta- pahtunut demokraattisen sosia- lismin vaan vapaiden – sekä ta- loudellisten että poliittisten – markkinoiden merkeissä. Juuri paikallinen sivistyneistö ja kult- tuuriväki löysi nopeasti myös Neuvostoliiton aikana kielle- tyn kansallisuusaatteen poliit- tisen mobilisaation käyttövoi- maksi ja oman sosiaalisen ja kulttuurisen kilpailuasemansa – suhteessa Moskovan kulttuu- risiin valtakeskuksiin – vah- vistamiseksi.

Vaikka Shanibin kaltaiset paikalliset “pikkulehtorit” ja muu kulttuuriväki, kuten ylipis- ton ja opistojen opettajat, toi- mittajat, kansallisilla pikkukie- lillä kirjoittavat runoilijat, paikal-

liset taiteilijat ja niin edelleen, auliisti asettuivat paikallisten vapautusliikkeiden johtoon kaikkialla Neuvostoliitossa, ei tämä kuitenkaan riitä selit- tämään sitä, miksi 90-luvun alun kansallisten tunnusten alla tapahtunut mobilisaatio johti kovin erilaisiin tuloksiin eri puolilla Neuvostoliittoa. Jopa Kaukasuksen monien Neuvos- toliiton aikaisten autonomisten naapurialueiden kohtalot olivat kovin erilaisia, ääripäinä pitkä- aikainen sota Tshetsheniassa, lyhyt mutta erittäinen verinen sisällissota Dagestaniassa, Ar- menian ja Azerbaidzanin rajal- la olevan Nagorno-Karabahin edelleen jatkuva konflikti ja toi- saalla Shanibin oman Kabardi- no-Balkarian verrattain rauhal- linen kehitys, välissä Georgian puolen Abhasian, Adzirian ja Pohjois-Ossetinian vaihtelevat vaiheet ja kohtalot. Derluguia- nin oma selitys näihin erilaisiin historian kehityslinjoihin on toisaalta juuri paikallisen pik- ku-intelligentsian asema ja suh- de Moskovaan, toisaalta sen solmima enemmän tai vähem- män onnistunut liitto paikalli- sen puolimaalaisen lumpen- proletariaatin kanssa, jonka helpoimmin mobilisoitavissa oleva osa koostui paikallisten kaupunkikeskusten esikau- pungeissa ja laitamilla elävistä työttömistä nuorista miehistä, pikkurikollisista ja mustan pörs- sin kaupustelijoista. (Pohjois- Kaukasiassa tosin perheen äiti saa sanoa viimeisen sanansa sii- tä, saako poika liittyä kapi- nallisten sissijoukkojen rivei- hin.) Lisäksi on huomioitava Moskovan hallinnoimien ja usein venäläisten spesialistien johtamien sekä venäläisten – tai ehkä pikemminkin neu- vostoliittolaisten, toisin sanoen ei-paikallisten – ammattityö- läisten kansoittamien suurten

teollisuuslaitosten tai esimer- kiksi öljynjalostuslaitosten mer- kitys alueiden taloudessa. Näi- den tekijöiden voima, valmius ja suuruus vaihteli suuresti alueelta ja ajankohdasta toi- seen. Osin kyse oli myös oi- keasta – tai paremminkin vää- rästä – ajoituksesta.

Georgi M. Derluguian, joka toimii nykyisin Northwestern Universityn sosiologian apu- laisprofessorina Yhdysvallois- sa, vietti oman lapsuutensa ja nuoruutensa Shanibin kotikau- pungissa, neuvosto-Nalchikis- sa. Hänen oma perhetaustan- sa, samoin kuin monien mui- denkin Pohjois-Kaukasian asuk- kaiden, oli sekoitus eri kansalli- suuksia: puoleksi armenialainen, puoleksi venäläinen. Ikätove- riensa tapaan hän oli ennen kaikkea neuvostokansalainen, jolle paikallinen kansallisuuk- sien kirjo oli luonnollinen asia eikä mikään ongelma ja venä- jä yhteinen kieli. Poliittiseksi käyttövoimaksi se nousi vasta 90-luvulla.

Derluguian tapasi Musa Sha- nibin eräällä Kaukasiaan suun- tautuvista tutkimusmatkoistaan ensimmäisen kerran vasta vuon- na 1997, jolloin tämän lyhyt poliittinen ja sotilaallinen ura oli jo takanapäin ja tämä oli palannut yliopiston lehtoriksi.

Amerikkalaisen opettajansa Im- manuel Wallersteinin välityk- sellä Derluguian lähetti kirjeen Pierre Bourdieulle Pariisiin ker- toen tästä “salaisesta” ihailijas- ta Nalchikissa. Bourdieu ym- märrettävästi kiinnostui asias- ta ja kysyi lisaätietoja. Kerro- taankin, että Bourdieun työ- pöytää koristi sittemmin Musa Shanibin, alias Juri Muhamme- dovits Shanibovin, kuva. Shani- bovin työpöydällä taas on var- masti edelleen perusteellisesti ja moneen kertaan luettu Bour- dieun teoksen venäjännös.