AIKUISKASVATUS 1/2016 NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
55
kirja-arviot
KOKO ELÄMÄ TÖIHIN, joka on myös Aikuiskasvatuksen 52. vuo- sikirja, kuvaa työtä ja koulutusta tietokykykapitalismissa. Postfor- distisessa yhteiskunnassa tiedos- ta ja tiedontuotannosta on tullut keskeinen varallisuuden kerryt- tämisen väline. Tietokykykapita- lismi tarkoittaa niitä tapoja, joilla ihmisten tietämisen kyvyt valjas- tetaan talouden palvelukseen.
Teoksessa tarkastellaan eri nä- kökulmista sitä, kuinka koulutus ja työelämä otetaan osaksi tieto- kykykapitalismin tuotantoketjua ja mitä siitä seuraa. Teos jakautuu viiteen osaan, jotka pitävät sisäl- lään yhteensä yksitoista artikkelia.
MIKÄ TIETOKYKYKAPITALISMI?
Ensimmäinen osa on teoreettis- metodologinen johdanto tietoky- kykapitalismin käsitteeseen ja sen tutkimukseen. Avausartikkelissa
Ihmiselämä kapitalistisessa tuotantoketjussa
Kristiina Brunila, Jussi Onnismaa ja Heikki Pasanen (toim.) (2015). Koko elämä töihin.
Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino. 346 s. ISBN 978-951-768-533-7
kirjan toimittajat avaavat tieto- kykykapitalismin, työn ja koulu- tuksen liittoa. Työ perustuu yhä enemmän yleisiin kykyihin, joita käytetään muuallakin kuin työ- elämässä. Siksi tietokykykapita- lismissa hallinta ja kontrolli eivät kohdistu vain työhön tai koulu- tukseen, vaan paitsi työstä ja kou- lutuksesta vapaaseen aikaan, myös ihmiseen kokonaisuudessaan.
Teoksen muiden osioiden artikkelit avaavat tätä ilmiötä eri näkökulmista. Johdannossa ker- rotaan artikkelien ottavan tie- tokykykapitalismin tarkastelun lisäksi esiin näkökulman, miten todellisuudet voisi rakentaa toisin.
Tämä tavoite jää kuitenkin joissa- kin artikkeleissa uupumaan, eikä vastarinnan mahdollisuuksille jää lopulta kovinkaan suurta roolia kirjassa.
Ensimmäisen osan kaksi muu- ta artikkelia kuvaavat talouden,
tiedon, työn ja koulutuksen kyt- keytymistä toisiinsa käsitteellisellä tasolla. Artikkelit muodostavat yh- tenäisen kokonaisuuden ja samalla kirjan teoreettisimman annin.
Tekstien lukijaystävällisyyttä olisi hieman voinut parantaa hel- pommilla ilmaisuilla ja anglisme- ja, eli englannin kielestä lainattuja sanoja, karsimalla. Empiirisem- missä artikkeleissa määritellään tietokykykapitalismi selvästi yleis- tajuisemmin. Tämä on myös yksi teoksen ongelma: tietokykykapita- lismin määrittelyt eivät ole yhden- mukaisia, ja osassa artikkeleista suhde käsitteeseen jää etäiseksi.
LISÄÄ TILAA VASTARINNALLE
Toinen osa on nimeltään Tietokyky- kapitalismi menee kouluun. Sen kah- dessa artikkelissa tarkastellaan tie- tokykykapitalismia teknologian ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmista.
56
jossa hän pyrkii tekstinsä lopussa avaamaan mahdollisuuksia tiedon irrottamiselle voitontavoittelusta.
YDINKYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ
Teoksen päättää viides osa Kun kontrolli leviää koko elämän aikaan.
Osio on kirjan epäyhtenäisin ko- konaisuus sekä teemoiltaan että kirjoitustyyleiltään. Janne Kurki ottaa nykymedian negatiivisia vai- kutuksia nuoriin ja lapsiin tarkas- televassa tekstissään kantaa siihen, miten vanhempien olisi toimittava kaikkialle tunkevan yksilömedian puristuksessa.
Väheksymättä Kurjen esille nostamia ongelmia ja hänen käy- tännön työssään kohtaamiensa tapausten surullisuutta epäilem- me, että Kurjen laatimat peuka- losäännöt eivät vakuuta lukijoita – etenkin, kun artikkelin teoria- pohja on ohut.
Olisiko lapsen sosiaalisen eristämisen sijaan, mihin esimer- kiksi älypuhelimen kieltäminen alle 16-vuotiaalta todennäköises- ti johtaisi, järkevämpää opettaa hänelle turvallista älypuhelimen käyttöä ja itsensä suojaamista ny- kymedian haitallisilta vaikutuk- silta? Lasten nykymedian käyttö ei ole Kurjen osoittamalla tavalla vanhempien kontrollissa, vaikka kuinka noudattaisi hänen laatimi- aan ohjeita.
Teoksen viimeisenä artikkelina on Mikko Jakosen kirjan teemoja yhteen vetävä teksti, joka on yksi kokoelman helmistä. Pohtiessaan työelämän ja koulutuksen käyn- nissä olevia muutoksia yhteiskun- nan ja työelämän prekarisoitumi-
sen aiheuttamaa pelkoa vasten Jakonen on teoksen ydinkysymys- ten äärellä.
Jälkikapitalistinen talous on pelon taloutta, ja pelko ei rajoitu vain työhön tai työttömyyteen, vaan tunkeutuu kaikille elämän- alueille. Tämän mahdollistaa teoksen muissa artikkeleissa mo- nipuolisesti avattu työn muutos.
Työnantajalle ei tarjota vain työ- panosta, vaan koko osaamisen potentiaali. Kirjoittaja päättää ar- tikkelinsa ja samalla koko kirjan kaikkien kasvatustieteilijöiden kannalta äärimmäisen tärkeään huomioon: ”Tietokapitalismin ai- kakaudella koulutukseen liittyvät pe- rustavat ja radikaalit kysymykset on kysyttävä jälleen uudelleen” (s. 311).
KIRJOITTAJIEN TAUSTAT ESIIN
Teos kärsii jonkin verran artik- kelikokoelmille tyypillisestä on- gelmasta: artikkelit eivät ole ta- salaatuisia. Joukossa on todella kiinnostavia puheenvuoroja ja tiukkoja teoreettisia analyysejä, mutta myös pari tekstiä, jotka ei- vät tieteellisellä annillaan ja argu- mentaatiollaan vakuuta.
Teoksen toimittajia tai artikke- lien kirjoittajia ei esitellä teoksessa ollenkaan, mikä on monitieteisessä kokoelmassa ongelmallista. Luki- jan täytyy itse mielessään konteks- tualisoida keskenään hyvin eri- laisissa teoriaperinteissä liikkuvat tekstit. Osa teksteistä näyttää ra- kentuvan kirjoittajansa kokemus- asiantuntijuuden varaan, mutta jää epäselväksi, millaisesta teoreettis- metodologisesta positiosta käsin kirjoittajat maailmaa katsovat.
Ne kuvaavat hyvin koulujen ristiriitaista asemaa tietokykyka- pitalismissa. Yhtäältä koulun ase- ma tietokykykapitalismin vaati- mien pätevyyksien tuottamisessa on keskeinen, toisaalta koulu ei alkuunkaan tunnu pysyvän mu- kana muutosten vauhdissa.
Muutoksia arvioidaan tutki- joiden näkökulmista,, mutta olisi kiinnostavaa tutustua myös opet- tajien ja oppilaiden näkemyksiin ja rooliin kehityksessä, jossa ihmis- elämä valjastetaan yhä suurem- massa määrin taloudellisen tuot- tavuuden välineeksi. Kiinnostava kysymys olisi myös se, antaako opettajankoulutus minkäänlaisia valmiuksia opettajille toimia uus- liberalistisen koulutusdiskurssin haastajina.
Kolmas ja neljäs osa, Yliopisto tietomarkkinoilla ja Tulos tai ulos, tarkastelevat osin samoja aiheita:
yliopiston ja korkeakoulutuksen roolia tietokykykapitalismissa.
Yliopisto käy läpi rakenteellis- ta ja kulttuurista muutosta, joka on tietokykykapitalismille otol- linen. Tieto, tutkimus ja oppimi- nen pyritään uudessa yliopistossa tekemään tehokkaaksi ja talou- dellisesti tuottavaksi toiminnaksi.
Artikkeleissa katse kohdistuu nii- hin vaatimuksiin, joita nämä muu- tokset yksilöille asettavat: itsen muokkauksesta akateemisille työ- markkinoille sopivaksi yksilöksi tulee elämänmittainen projekti.
Näihin osioihin olisimme eri- tyisesti kaivanneet rinnalle näkö- kulmia, joissa avataan tilaa vasta- rinnan mahdollisuuksille ja toisin tekemisen paikoille. Poikkeuksen tekee Hanna Kuuselan artikkeli,
AIKUISKASVATUS 1/2016
57
KIRJA-ARVIOT
Kirja on arvokas lisä keskus- teluun talouden, koulutuksen ja ihmisen tietokyvyn suhteesta.
Hieman pidemmälle viedyllä toi- mitustyöllä se tarjoaisi lukijalle jäsentyneemmän, luettavamman ja puhuttelevamman lukukoko- naisuuden. Pääosin artikkelit ovat
varsin kiinnostavia ja avaavat tär- keällä tavalla ajassamme liikkuvia kehityskulkuja ja niiden uhkia.
Katri Otonkorpi-Lehtoranta YTM, tutkija
Työelämän tutkimuskeskus Tampereen yliopisto
Hanna Ylöstalo YTT, vanhempi tutkija Nuorisotutkimusverkosto
