Oppikirjojen kieli kurjistunut näkymä

Kielemme

140

Oppikirjojen kieli kurjistunut

Koulun yhtena tehtavana on opastaa op­

pilaita luontevan yleiskielen hallintaan.

Na.in sanotaan peruskoulun aidinkielen oppimaarasuunnitelmassa, ja samalla ta.­

ma tehtava siis annetaan ennen muita aidinkielen opettajille.

Koulussa oppilaat saavat kirjoitetun yleiskielen mallia kaikkien aineiden op­

pimateriaalista. Esimerkiksi reaaliaineita onkin opetusohjelmassa jo peruskoulun 3. luokalta Iahtien monia, ja oppilaat jou­

tuvat lukemaan kirjansa kokeita varten tarkkaan. Seuraavat poiminnot peruskou­

lun ala-asteen kirjoista valottavat, millais­

ta asiaproosan mallia koulu opintaival­

taan aloitteleville tarjoaa. Ensiksi esi­

merkkeja tyylista ja kielesta, lopussa oikei nk irj oi tussei k k oja.

Tekee mieli arvuuttaa seuraavan luvun otsikkoa:

Sorsat ovat muuttaneet etelaan. Mui­

takaan lintuja ei nay, silla linnut eivat saa jaatyneesta jarvesta ravintoa. Syr­

jaisella metsalammella asustaa majava.

s

Katkotuista puista tehty pesakeko ko- meilee rannalla. Lumi peittaa senkin.

Lumen pinnassa on ruskeita laikkuja.

Ne ovat pesan tuuletuskanavien aukko- ja. Majavaakaan ei juuri nae talvella, koska se liikkuu lammessa jaan alla.

Majava kiskoo pesakoloonsa kesalla kokoamiaan puunoksia. Niista se syo kuoren.

Tassa on koko luku. Otsikko on» Vesilin- nut ovat muuttaneet etelaan». Kirja on 3. luokan biologian oppikirja.

Luvun otsikko ei mielestani vastaa sen sisaltoa. Kirjan virkkeista on varmaan tie- toisesti tehty yksinkertaisia, eika siina ole moittimista - lukijathan ovat 8-9-vuo- tiaita. Samalla on kuitenkin kaynyt niin, etta virkkeiden yhteenkuuluvuuden ym- martaa vain hyvalla tahdolla. Tyyli jat- kuu samanlaisena lapi kirjan. Tuntuu kuin lahes jokaisessa virkkeessa siirryttai- siin uuteen asiaan. Absurdiuden vaiku- telman halventamiseksi on valilla vilkais- tava paalukujen otsikoita. Ne ovat sen- taan niin valjia (esim. askeisen luvun ot- sikko »Jarven elama on hiljaista talvel- la» ), etta alle mahtuu monenlaista asiaa.

Saman biologian kirjasarjan 5. luokan osassa alkaa muuan luku nain:

Herne sisaltaa muita kasveja run- saammin valkuaisaineita. Valkuaisai- neissa on paljon typpea. Maaperassa on yleensa vahan typpisuoloja mutta ilmassa paljon typpikaasua. Ilmakehan typpea kasvit eivat kuitenkaan pysty yleensa kayttamaan. Herne on eras poikkeus. Sen juurissa on paljon nysty- roita, joissa on pienia typpibakteereja.

Ne pystyvat kayttamaan ilman typpi- kaasua ja valmistamaan siita typpiyh- disteita, joita herne voi kayttaa. Bak- teerit saavat herneelta sen valmistamia yhteyttamistuotteita. Typpibakteeri ja herne hyotyvat toisistaan ja siksi niiden sanotaan elavan symbioosissa.

Taman alaluvun otsikko on »Herne on ra- vintomme tarkea valkuaisaine». Otsikko ja sisalto eivat tassakaan vastaa toisiaan. Vaikka luvussa paastaan maaperasta il- makehaan ja taas takaisin herneen juu- riin, niin ihmisen ravinnosta siina ei ker- rota mitaan.

Kielemme

kaytanto

Mutta onpa kirjassa yllattavia esimerk- keja samassa asiassa pysymisestakin. Kun kanasta eraan kappaleen alussa kahteen kertaan vakuutetaan kehitetyn satoja eri kanarotuja, niin ei voi muuta kuin ihme- tella, miksi kappale viela loppuu virkkee- seen: »On kehitetty erityisia kanarotuja.» Nykyisissa reaaliaineiden oppikirjoissa on entisiin (20-30 vuotta sitten kaytossa olleisiin) verrattuna moninkertainen maa- ra tietoa. Tulee epailleeksi, etta lapset ei- vat pysty ottamaan laheskaan kaikkea vastaan vaan turtuvat valtavaan asiamaa- raan ja yksityiskohtien runsauteen. Lisak- si nakojaan oletetaan, etta lapsi hallitsee sellaisen painatteiden sommittelun, jossa osa tiedoista on sijoitettu pelkastaan otsi- koihin, osa varsinaiseen tekstiin, osa ku- vateksteihin, osa graafisiin kuvioihin, osa marginaalien taulukoihinja esimerkkiluet- teloihin ja osa lopulta tiivistelmalaatikoi- hin.

Yksinkertainen sanonta hiukan helpot- taisi outojen asioiden omaksumista, mut- ta kieli on kylla pikemmin abstraktia tie- demiestyylia kuin suorasukaista kotikiel- ta. Tallaista tarjotaan I 0- 12-vuotiaille viidesluokkalaisille: »Rikkakasvit - - ai- heuttavat lakoontumista ja viljan kypsy- misen myohastymista ja alentavat sadon laatua.» (Miksi ei: Rikkakasvien tahden vilja lakoontuu helposti ja kypsyy myo- haan; myos sadon laatu huononee.) Maantiedon kirjassa on samaa tyylia:

»Teollisuuden laajenemista ja monipuo- listumista ovat hidastaneet Unkarin jok- seenkin vahaiset kaivannais-ja energiava- rat.» Lisaesimerkkeja:

»Saarien sijain,i A ti ant in ja Pohjan- meren viilissii on luonut edellytykset me- renkulun kehittamiseen.» (Voitaisiin ker- toa erikseen, missa Brittein saaret sijaitse- vat ja etta niilla on aina harjoitettu me- renkulkua.)

»lrlannin talouselamaa luonnehtivat maatalousvaltaisuus, hidas teollistumi- nen, paaoman puute, korkea tyottomyys ja siirtolaisuus.» (Siis: Irlanti on koyha maatalousmaa. Siella on vain vahan teol- lisuutta ja paljon tyottomia. Monet jou-

141

K iclem me bi yt~i n l()

tuvat lahtemaan sielta [ei sinne!] siirtolai- siksi.)

Adjektiiviattribuuttien kaytto on tal- laista:

»Valkoturkkisen kaniinin leuat liikku- vat tiheaan.» (Enta kuvissa nakyvien mustan ja ruskean?) Toisaalla: »Aamu-ja iltahamarissa ruskea minkki viilettaa sel- ka koyryssa paikasta toiseen.» Ja vie- la: »[Rannalla nakyy kaadettuja haapo- ja - -.] Majava on jyrsinyt rungot poikki

viisi senttia pitkilla, talttamaisilla etu- hampaillaan.» Jos elainten varit ja ham- paiden pituudet ovat tarkeita tietoja, nii- den esittaminen ansaitsee omat lauseensa.

Seuraavassa kolme ensimmaista kappa- letta viidennen luokan uskontokirjan lu- vusta »Alkuseurakunnan elamaa»:

He kokoontuivat jatkuvasti kuulemaan apostolien opetusta, osallistumaan vel- jesyhteyteen, murtamaan leipaa yhteisil- la aterioilla ja rukoilemaan.

Apostolit tekivat monia ihmeita ja tunnustekoja, joita kansa pelokkaana tarkkasi.

He kokoontuivat joka paiva temppe- liin ja mursivat kodeissa leipaa syoden ruokansa iloiten ja yksinkertaisesti. He ylistivat Jumalaa ja olivat kansan suo- siossa. Herra liitti paiva paivalta hei- d:i n joukkoonsa niita jotka pelastuivat.

Keita ovat he? Kyseessa ei ole Raamatun

~itaatti. mutta Apo~tolicn teoi. ta (2: 44) selviaa kuitenkin, etta ensimmaisen kap- paleen - samoin kuin kolmannenkin (!) - he ovat »kaikki, jotka uskoivat», siis al k useuraku ntalaiset.

Saman kirjan luku »Pakolaiset saar- naavat» alkaa nain: »Antiokia sijaitsi Syyriassa noin IO km:n paassa Yalimeren rannikosta. Kaupunki oli siihen aikaan kolmanneksi suurin Rooman valtakun- nassa - -.» Siihen aikaan ei viittaa mihin- kaan; kirjan edellinen lukukin kasittelee joululauluja ja -runoja.

Lasten pronomininkayttolipsahdukset olisivat ymmarrettavia, mutta ovatko oppikirjan tekijoiden? He kirjoittavat nain: »Hyvina pihlajanmarjavuosina ko- koontuu puistojen ja pihojen pihlajiin ras- tas-, kouarais-. punatulkku-ja tilhiparvia.

142

Huomiotaherattavin naista [!] on toyhto- painen tilhi.»

Pronomineilla viitataan myos genetiivi- attribuutteihin: »Kastemadon ihon on ol- tava kostea, koska se hengittaa ihonsa avulla.» - »Rapsin ja rypsin siemenissa on oljya niin runsaasti, etta niita [ei kai siemenia vaan kasveja] viljellaan oljyn vuoksi.»

Konjunktioiden valintakin kuulostaa epaonnistuneelta: »[Peltoretikan lidun pa- laset ovat viljan jyvien kokoisia.] Siksi peltoretikan siemenet eivat erotu puitaes- sa helposti jyvista ja [mieluummin kai vaan] joutuvat siemenviljan mukana uu- delleen peltoon.» Vaan-sanalla yhdistaisin seuraavankin virkkeen alun jatkoon: » e [kastemadot] eivat ole paasseet takaisin maahan ja ovat kuolleet auringon satei- lyyn tai ovat saaneet myrkytyksen tiesuo- lasta. »

Peruskoulun aidinkielenopetuksen yh- tena tavoitteena on, »etta oppilas pystyy laatimaan - - melko virheettomia, kirjoi- tetun yleiskielen mukaisia kirjoitelmia».

Jos oikeinkirjoituksen mallina pidetaan oppilaiden omia koulukirjoja, tavoite on kovin matalalla. Kolmannella luokalla opitaan biologiassa, etta »Hilleri on suo- messa harvinainen», viidennella maantie- dossa »Karpaattien vuoristo» myo kir- joitusasussa »karpaatit»; vastapainoksi kylla »Geesti», »Marskimaa» ja » Watti» (= vatti) isolla alkukirjaimella. »Kaniini emo» puuhailee yhdella oppikirjan sivul- la, seuraavalla »teuraskanini». Sita seu- raavalta sivulta opitaan tavutus »turki- selaimet».

Yalimerkkien kaytto on kirjoissa sat- tumanvaraista. Pilkkua ei ole pidetty tar- peellisena edes seuraavanlaisissa virkkeis- sa: »[Meilla on useita hernelajikkeita.]

Osaa viljellaan valkuaisrehuksi toisia elin- tarviketeollisuuden tarpeita varten.» -

»Luontaiset torjuntaelaimet saattavat kuolla ja kestaa vuosia, ennen kuin niiden maara palaa ennalleen.»

K::iksoispistetta kaytetaan jatkuvasti seuraavaan tapaan: »Luontoisviljelyssa kaikki lahoavat jatteet: oljet, karjanlanta

ja talousjatteet palautetaan peltoon.^» -

»Maatalon ulkorakennukset: aitat, riihet ja saunat muodostivat paarakennuksen kanssa yhtenai en kokonaisuuden.»

Tiivistelmien valimcrkinta vaihtelee ko­

vasti. Toisaalta loytyy aivan valimerkit­

tbmia luetelmia. toisaalta raskaa ti vali­

merkitettyja. vrt. esim. euraavia:

Sinisorsa on vesilintu

tiivis hbyhenpuku ei kastu - rapylajalat teho tavat uintia Hevonen on kengitettava:

tukee jalkaa.

estaa kavion kulumisen.

estaa jalan luiskahtelemisen.

Lainausmerkkien kaytto saattaa olla yletbnta: taimet »menehtyvat», lajitoverit

»ymmartavat» toistensa kayttaytymista­

poja, hevonen ^»rapsuttelee^» varsaansa, ka vin yojilla on omat »viholli ensa^», minkki on ^»kiukkuinen».

Taulukoissa on viljelty vinoviivaa. Ti­

laa on saastynyt, mutta tulos on epaselva tai virheellinen. Selvempaa kuin ^»Sanoma­

lehtipaperia kg/as.la^» olisi sanoa: Sano­

malehtipaperin kulutus asukasta kohti vuodessa (tai Sanomalehtipaperin vuosi­

kulutus kg/as.). Otsikolla ^»Autoja 1000 la .^» on pyritty ilmaisuun: Autojen maara tuhatta asukasta kohti (tai Autoja kpl / 1000 as.).

Vahemmillakin e imerkeilla a iaa va­

laisten olisi tietysti voinut sanoa, etta op­

pi k i rjojen k ielesta ja oikei n kirjoit uksesta ei tassa maassa huolehdita. Kouluhallitus tuntuu siirtaneen vastuun kustantamoille.

kustantamoilla ei taida olla kielentarkis­

tajia enaa lainkaan, ja oppikirjantekija­

tyoryhmilta nayttaa puuttuvan tietoa, tai­

toa tai kunnianhimoa itse huolehtia laa­

timiensa kirjasarjojen kielesta. Suuri osa kirjojen virheista saataisiin kuitenkin pois melko vahalla tyblla: oikeinkirjoitukseen jaaneet virheet ja huolimattomuudet kor­

jautuisivat pinnallisellakin kielentarkis­

tuksella. Suurempaa aidinkielen asiantun­

temusta ja taitoa ja tietysti myo tekstin sisaltoon paneutumista vaatisivat tyylin korjaukset seka asioiden esittamistavan ja

K ickm me kii \ t�i nti) -jarjestyksen muutokset. Mutta tamankin tybvaiheen pitaisi ilman muuta kuulua oppikirjan valmistukseen. elleivat kasikir­

joituksen kieli ja esitystapa ole kyllin sel­

keat. Vaquu on� mmartaabcni kouluhalli­

tuksella: ei kai en ole pakko hyvaksya sellaisia oppikirjoja. joissa kielenkayttb on sen itsensa asettamien opetustavoittei­

den vastaista.

Taman kirjoituksen esimerkit ovat pe­

rai in muutamista satunnaisi ta (mutta siis tuskin huonoimmistakaan) oppikir­

joista. Jo koulukirjojen valtaosa on tata tasoa, niin kuin pelkaan, on kohtuutonta odottaa. etta alaluokilta asti moista asia­

proosaa paahansa pantanneet koululaiset mybhemmin kirjoittaisivat itse parempaa yleiskielta. Eivatka kirjojen tarjoamien mallien korjaamiseksi varma tikaan riita pelkat aidinkielenopettajien antamat neuvot.

RAU LEHTINE.

1-U

s s

s

s s

s

s s ^s

.\

'

s

s s

s

s s