Luontoselvitys on esitetty liitteenä 3

(1)

4.10 Kasvillisuus

Laaditut selvitykset

Tuulipuistoalueen luontoarvojen nykytila selvitettiin kevään, kesän ja syksyn 2012 aikana tehdyillä maastoinventoinneilla (Helo 2012). Selvitykset laati Luontokuva Pekka Helo Ky. Luontoselvitys on esitetty liitteenä 3. Seuraavissa luvuissa esitetty luontoaineisto perustuu kokonaisuudessaan tähän raporttiin.

Lumivaaran hankealueella tehtiin runsaasti maastotöitä kesällä 2012. Näitä inventointeja varten tutkittiin alueen maastokartat, ilmakuvat sekä UPM-Kymmene Oyj:n metsätalou- delliset kuviokartat ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan merkinnät alueelta. Pohja- aineistosta todetut, selvitystöiden kannalta mielenkiintoiset kohteet tarkastettiin maastossa.

Luontotyyppiselvityksissä huomioitiin erityisesti metsälain 10 §:n mukaiset erityisen tär- keät elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 §:n perusteella suojeltavat luontotyypit sekä vesilain (luku 2, § 11) perusteella suojeltavat kohteet. Luontotyyppiselvityksiin käytettiin maastossa yhteensä 18 työtuntia. Lisäksi kasvillisuutta ja luontotyyppejä tarkkailtiin hankkeen muiden maastotöiden yhteydessä noin kahdensadan työtunnin aikana.

Kasvistoselvitys painotettiin suunniteltuja voimalatornien sijoituspaikkoja ympäröiville hehtaarin kokoisille selvitysruuduille, jotka tutkittiin lajin tarkkuudella. Kullakin voimalatornin hehtaariruudulla käytiin kahdesti. Ensimmäinen käynti tehtiin jaksolla 26.–

30.6.2012 ja toinen 2.–3.8.2012. Ruutujen ulkopuolisilta alueilta etsittiin luontoarvojen kannalta arvokkaita lajiesiintymiä inventoimalla potentiaalisiksi arvioidut alueet. Kasvis- toselvityksiin käytettiin yhteensä noin 60 maastotyötuntia.

Kääväkässelvityksessä inventoitiin kunkin voimalatornin ympäriltä hehtaarin kokoisen ruudun kääpälajisto. Ruudut inventointiin kaksi kertaa; ensimmäinen kartoituskierros tehtiin 14.–17.8.2012 ja toinen 29.9.–6.10.2012. Lisäksi inventoitiin muiden alueelle tehtyjen maastokäyntien yhteydessä (13.8.2012 sekä 11. ja 16.9.2012) myös uhanalaisille kää- väkkäille potentiaaliset kohteet. Ilmakuvatulkinnan perusteella maastossa tarkastettaviksi kääväkäsalueiksi valikoituivat puronotkojen ympäristöt, lehtomaiset korvet sekä runsaasti maapuuta sisältävät vanhan metsän kuviot. Kääväkäslajistoa selvitettiin satunnai- sesti myös muiden kartoitusten yhteydessä.

Etsintä kohdennettiin erityisesti kääpiin. Muiden kääväkkäiden osalta keskityttiin lajistoon, joka on ulkonäkönsä perusteella määritettävissä, todennäköisesti uhanalaista tai

• Talousmetsävaltaisen hankealueen arvokkaimmat kasvillisuuskohteet ovat Rin- nesuo, alueen runsaat lähteet sekä Lumivaaran pohjoisrinteen purot varsineen.

Lisäksi alueella esiintyy uhanalaisia ja huomioitavia kasvi- ja kääväkäslajeja.

• Suurin osa rakentamisesta sijoittuu talousmetsäalueille, suunnitellut rakenteet on sijoitettu mahdollisuuksien mukaan kiertäen arvokkaat luontotyypit ja laji- esiintymät.

• Hankkeen vaikutukset suojeltaville ja luonnon monimuotoisuuden kannalta mer- kittäville luontotyypeille sekä kasvi- ja kääväkäsesiintymille arvioidaan suhteellisen vähäisiksi. Muutamille kohteille kohdistuvia vaikutuksia voidaan vähen- tää/poistaa jatkosuunnittelun avulla.

• Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 välillä ei ole merkittäviä eroja kasvillisuus- ja lajistovaikutusten osalta.

(2)

Muista merkittäviksi oletetuista kääväkkäistä tallennettiin näytteet, jotka määritettiin myöhemmin mikroskooppisesti. Hehtaariruutujen kääväkässelvityksiin käytettiin kaikkiaan noin 30 maastotyötuntia. Ruutujen ulkopuolella selvitystyötä tehtiin lisäksi noin 20 maastotyötuntia.

Olemassa olevaa tietoa luonnonympäristön arvokohteista ja arvokkaiden lajien esiinty- misestä selvitettiin lisäksi kirjallisuudesta ja valtakunnallisista havaintotietokannoista (Oiva-tietokanta, Suomen Lintuatlas, Hatikka-havaintotietokanta, EIONET-tietokanta) sekä UPM-Kymmene Oyj:n kuvio- ja luontokohdetiedoista.

Nykytila

Hankealue sijaitsee Lumivaaran ylängöllä ja sen korkein kohta yltää noin 383 metrin kor- keuteen. Alue kuuluu Kainuun eliömaakuntaan ja se sijaitsee pohjois- ja keskiboreaalis- ten kasvillisuusvyöhykkeiden rajalla. Sääolosuhteiltaan kylmänä ylänkönä sekä lisäksi kasvilajistonsa ja biotooppiensa perusteella alueen voidaan kuitenkin katsoa kuu-luvan pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen.

Alueen metsät ovat pääosin karuja ja kuusivaltaisia. Talvisin alueen Suomen oloissakin poikkeuksellisen paksu lumipeite aiheuttaa huomattavia lumivahinkoja puustolle. Suurin osa vaaraselänteen metsistä on 60–70-vuotiasta, viime sotien jälkeen hakkuilla uudistet- tua talousmetsää, jossa on niukasti maapuuta. Edustavaa vanhaa metsää on pienialaisesti alueen pohjoisosassa. Lakialueiden kuusikko on harvapuista ja matalaa. Hakkuuaukkoja, taimikoita ja nuoria talousmetsiä on eniten hankealueen eteläosassa, mutta laajasti myös Lumivaaran pohjoisrinteellä ja paikoittain muuallakin. Vanhimmilla avo-hakkuualueilla maapohjaa on syväaurattu, uudemmilla pintaa on muokattu laikuttamalla.

Hankealueella on niukasti soita ja niistä suuri osa on ojitettu. Avosuot ovat alueella pie- nehköjä ja pääosin vähäravinteisia. Ainoa melko kookas avosuo on hankealueen koillis- osassa sijaitseva vähäravinteinen ja reunoiltaan ojitettu ruopparimpineva Määtänkuljun- suo. Myös Jänispuron latvalla sijaitseva Lakisuo on melko avointa, osin ojitusten muut- tamaa saraista rämettä. Hankealueen arvokkain suoalue on Lumivaaran etelärinteellä sijaitseva keskiravinteinen Rinnesuo (rimpinevaräme-saraneva-sararäme), joka on säilynyt lähestulkoon luonnontilaisena. Lisäksi hankealueella on runsaasti lähteisyyttä, useita re- heviä, korpisia puronvarsia sekä pienempialaisia kosteikkoja.

4.10.2.1 Huomioitavat luontotyypit

Hankealueella ei esiinny luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä (luonnonsuojelu- laki 1996/1096 § 29). Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä (metsä- laki 1996/1093 § 10) alueella esiintyy pienvesien välittömiä lähiympäristöjä, vähäpuus- toisia soita ja reheviä korpia sekä pienialaisia lehtoja. Vesilain mukaisista vesiluontotyy- peistä (vesilaki 2011/587 2. luku § 11) alueilla esiintyy pieniä puroja ja lähteitä. Kuvassa 4-47 on esitetty hankealueella sijaitsevat vesi- ja/tai metsälakikohteet sekä niiden sijoit- tuminen suhteessa tuulivoimahankkeeseen. Aluekohteet on kuvattu tarkemmin luontoselvitysraportissa (liite 3).

(3)

Kuva 4-47. Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet. Lähteet on esitetty pistetietoina. (Helo 2012)

Hankealueen puronotkoissa ja niiden ympäristöissä esiintyy pienialaisina luonnontilaisen kaltaisia vanhoja tuoreita ja lehtomaisia kangasmetsiä. Tuoreet vanhat kuusivaltaiset kan- kaat on luokiteltu pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen alueella vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi. Hankealueen kuusikot ovat puronotkojen ympäristöjä lukuun ottamatta metsätalouskäytössä. Pohjois-Suomessa vaarantuneiksi luokitelluista suotyy- peistä alueella esiintyy pienialaisia lähdelehtokorpia, jotka tulkittiin selvitysten yhtey- dessä metsälakikohteiksi. Pohjois-Suomen alueella uhanalaisiksi määritellyt luontotyypit sijoittuvat hankealueella puronotkojen ympäristöön ja ne sisältyvät suurelta osin metsä- lakikohderajauksiin.

Hankealueelta löydettiin kaikkiaan 35 lähteikköä, lähdettä, vuotomaata tai tihkupintaa.

Lähteiden antoisuus on pääosin pienehkö, mutta muutamat lähteet laskevat suurempina puroina tai pitävät yllä lehtoja saniaiskorpikuvioita. Lähteiden ympäristöissä kasvillisuus on pääosin keskiravinteista, lettomaisuutta esiintyy suppea-alaisesti muutamassa kohteessa.

Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia puroja ovat hankealueen pohjoisrinteen Jänis- puro ja Vaaranrinnanpuron alaosa. Molempien purojen varrella on edustavia, reheviä korpia. Korpea on myös Sopasenpuron ympäristössä hankealueen eteläosassa.

(4)

Lumivaaran etelärinteellä sijaitsee Keski-Kainuussa poikkeuksellisen edustava Rinnesuo, joka viettää korkeussuunnassa noin 30 metriä. Suo on hyvin säilynyt ja arvokas kokonaisuus. Lumivaaran etelärinteessä on lisäksi kolme pienempää, alle hehtaarin laajuista rinnesuota. Kaikki edellä mainitut rinnesuot ovat metsälakikohteita ja niiden alueiden läh- teet sekä purot ovat vesilakikohteita.

Yhteenvetona Lumivaaran hankealueen arvokkaimpina luontokohteina voitaneen pitää Rinnesuota, hankealueen runsaita lähteitä sekä Lumivaaran pohjoisrinteen puroja varsineen.

Huomioitavat kasvilajit

Uhanalaisista tai muutoin huomioitavista kasvilajeista alueelta oli aikaisempia havainto- tietoja purolaakasammalen (Plagiothecium platyphyllum) ja kissankäpälän (Antennaria dioica) esiintymistä. Hankealueella vuonna 2012 tehdyssä kartoituksessa alueelta löydet- tiin useita huomioitavien kasvilajien esiintymiä. Esiintymät on koottu taulukkoon 4-14 ja niiden sijainnit suhteessa hankesuunnitelmaan on esitetty kuvassa 4-48.

Taulukko 4-14. Selvitysalueella havaitut huomioitavien kasvilajien esiintymät (VU – Vulnerable l. vaarantunut; NT – Near Threatened l. silmälläpidettävä; erit. – erityisesti suo- jeltava; vastuu – Suomen kansainvälinen vastuulaji)

Laji Suojelustatus Havainnot

Agrostis clavata hoikkarölli VU 4 kasvupaikkaa, Vaaranrinnanpu- ron alue

Antennaria dioica ahokissankäpälä NT noin 5 esiintymää, teiden varsilla Carex disperma hentosara NT 2 esiintymää: Jänispuron alue,

Rinnesuon itäpuoli Dactylorhiza fuch-

sii

kalkkimaariankäm-

mekkä NT 1 esiintymä, Jänispuron alue Dactylorhiza incar-

nata ssp. incarnata punakämmekkä VU 1 esiintymä, Rinnesuo

Nardus stricta jäkki NT 1 esiintymä, jossa toistakymmentä

tupasta, Jänispuron lähialueella Plagiothecium pla-

typhyllum purolaakasammal VU, erit. Vaaranrinnan puron varrella noin 800 metrin matkalla

Splachnum rubrum punasompasam-

mal vastuu 1 esiintymä, Lumivaaran etelärinne

Alueella on havaittu kahta luonnonsuojelulain 46 §:n mukaista uhanalaista kasvilajia (hoikkarölli Agrostis clavata, purolaakasammal Plagiothecium platyphyllum). Molemmat lajit on luokiteltu vaarantuneiksi (VU l. Vulnerable). Purolaakasammal on säädetty lisäksi erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Näiden lajien säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävit- täminen tai heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 47 §:n nojalla. Kainuun ELY- keskuksen on tarkoitus valmistella päätös kyseisen esiintymän rajaamiseksi ja edellä mainitun kiellon voimaan saattamiseksi.

Lisäksi neljä alueella havaittua putkilokasvilajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT l.

Near Threatened, ei uhanalainen). Näistä lajeista ahokissankäpäläesiintymien (Antenna- ria dioica) sijainteja ei ollut dokumentoitu luontoselvitysraportissa tarkemmin. Alueella havaittiin myös Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvan punasompasammalen (Splachnum rubrum) esiintymä. Suomen kansainväliset vastuulajit ovat lajeja, joiden säi-

(5)

lymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Pu-nasom- pasammal kasvaa eläinten ulosteilla eikä vaadi tietynlaista kasvillisuustyyppiä kasvualus- takseen. Näin ollen lajiesiintymää ei ole esitetty kartalla kuvassa 4-48.

Edellä esitettyjen huomioitavien lajien lisäksi hankealueella esiintyy luontoselvityksen mukaan useita Kainuussa harvinaisia tai vähälukuisia putkilokasveja sekä runsasta ra- vinteisuutta vaativia suosammalia. Muilta osin hankealueen kasvisto on tyypillistä ja yleistä kainuulaista lajistoa.

Hankealueelta on luontoselvityksessä nimetty seuraavat kasvistollisesti arvokkaat alueet (sisältyvät huomioitavien luontotyyppien rajauksiin):

 Jänispurojen lehtokorpialue

 Vaaranrinnanpuro sekä sen länsi- ja itäpuolella olevat lehtokorvet

 Rinnesuo.

Kuva 4-48. Lumivaaran hankealueella vuonna 2012 havaitut huomoitavien kasvilajien esiintymät. Tässä kartassa on esitetty vain aluemuotoiset metsä- ja vesilakikohteet.

(IUCN=International Union for Conservation of Nature, Kansainvälinen luonnonsuojelu- liitto).

(6)

Kääväkkäät

Hankealueen metsät ovat suurelta osin metsätalouskäytössä. Vain puronotkojen ympäris- töt ovat puustoltaan paikoin lähes luonnontilaisia. Lakialueen kuusikot eivät ole kovin vanhoja ja maapuuta tai pystyyn kuolevia puita on vaativista talviolosuhteista huolimatta alueella erittäin vähän.

Hankealue rajautuu lännessä Peuravaaran vanhojen metsien suojelukohteeseen, joka on yksi Kainuun hienoimmista kuusimetsistä. Peuravaaran suurelta osin luonnontilaisten rin- nekuusikoiden kääväkäslajisto on runsasta ja edustavaa, alueella esiintyy vaativia kuusi- lajeja. Hankealueen puolelta merkittävä kuusilajisto kuitenkin puuttuu maapuun vähäi- syyden vuoksi.

Lumivaaran hankealueella havaittiin vuoden 2012 kartoituksissa yhteensä 65 kääpälajin sekä kahden huomionarvoisen orvakkalajin esiintymiä. Alueella ei havaittu yhtään uhan- alaiseksi luokiteltua kuusella esiintyvää kääväkäslajia. Aluetta ei näin ollen todettu erityisen merkittäväksi uhanalaisten kääväkkäiden suojelun kannalta.

Hankealueella havaituista kääväkkäistä yksi, limiludekääpä (Skeletocutis borealis) kuuluu luonnonsuojelulain mukaisiin uhanalaisiin lajeihin. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU l. Vulnerable). Limiludekääpää esiintyy Kainuussa pienilmastoltaan kosteiden vanhojen metsien aluspuustona kasvavissa pihlajissa.

Lisäksi kuusi alueelta löydettyä kääväkäslajia on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT l.

Near Threatened, ei uhanalainen). Kaikki alueella havaitut huomioitavat kääväkäslajit esiintymineen on koottu taulukkoon 4-15. Lajiesiintymien sijainnit suhteessa tuulivoimahankkeeseen on esitetty kartalla kuvassa 4-49.

Taulukko 4-15. Selvitysalueella vuonna 2012 havaitut huomioitavat kääväkäsesiintymät (VU – Vulnerable l. vaarantunut; NT – Near Threatened l. silmälläpidettävä).

Laji Suojelustatus Havainnot

Antrodia mellita mesipillikääpä NT 1 esiintymä Rinnesuon länsipuo- lella

Antrodiella cit-

rinella sitruunakääpä NT 1 esiintymä alueen pohjoisreu-

nalla, lisää Peuravaaran alueella Cystostereum mur-

raii känsäorvakka NT 1 esiintymä Vaaranrinnanpuron lat-

valla, lisää Peuravaaran alueella.

Fomitopsis rosea rusokantokääpä NT 4 esiintymää alueen länsiosassa, osa Peuravaaran alueella Phlebia centrifuga pohjanrypykkä NT 2 esiintymää Vaaranrinnanpuron

varrella

Skeletocutis bo-

realis limiludekääpä VU

19 esiintymää, todennäköisesti alueella enemmän – sopivaa biotooppia ja ohutta pihlajaa runsaasti

Skeletocutis odora korpiludekääpä NT 1 esiintymä hankealueen länsira- jalla

Lumivaaran tuulivoimahankkeen YVA-ohjelmassa mesipillikäävän (Antrodia mellita) on mainittu kuuluvan erityisesti suojeltaviin lajeihin. Laji kuitenkin poistettiin tiukan suojelun piiristä luonnonsuojeluasetuksen päivityksessä 19.6.2013.

(7)

Kuva 4-49. Lumivaaran hankealueella vuonna 2012 havaitut kääväkkäät.

Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet

Hankkeen vaikutukset kasvillisuuteen, suojeltaviin tai luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitaviin luontotyyppeihin sekä kasvi- ja kääväkäsesiintymiin on arvioitu asiantuntija-arviona luontoselvitysaineiston (Helo 2012 – liite 3) sekä muun saatavilla olleen materiaalin perusteella.

Vaikutuksia arvioitaessa on tarkasteltu erityisesti kohteiden sijoittumista suhteessa suun- niteltuihin tuulivoimaloihin, huoltoteihin ja kaapelilinjauksiin. Arvioinnissa on huomioitu hankevaihtoehtojen välittömät ja välilliset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä arvokkaisiin kohteisiin ja esiintymiin. Lisäksi on arvioitu hankkeen vaikutuksia alueen pirstoutumiseen. Arvioinnissa on huomioitu sekä rakentamisen aikaiset vaikutukset että pysyvät muutokset alueen luonnonympäristössä.

Suunnittelutyön kuluessa on annettu luontoarvojen näkökulmasta suosituksia tuulivoimaloiden, teiden ja kaapeleiden sijoitteluun. Lisäksi työn kuluessa on annettu suosituksia arvokkaisiin kohteisiin kohdistuvien mahdollisten haitallisten vaikutusten lieventämi- sestä.

Hankealueen suuresta koosta johtuen kasvisto- ja kääväkässelvitykset keskitettiin vuonna 2012 silloisen suunnitteluvaiheen mukaisille tuulivoimaloiden rakennuspaikoille (kah-

(8)

deksan hehtaariruutua). Luontoselvitysten laatimisen jälkeen rakennuspaikkoja on muu- tettu, osittain luontoselvitysten tulosten perusteella. Käytännössä tuulivoimalat 1, 3, 5 ja 6 ovat edelleen joko kokonaan tai osittain alkuperäisten hehtaariruutujen mukaisilla pai- koilla. Muita voimaloita on jatkosuunnittelussa siirretty joitakin satoja metrejä. Alueen talousmetsämäinen luonne huomioiden hehtaariruutututkimus antaa kuitenkin hyvän yleiskuvan hankealueen kasvi- ja kääväkäslajistosta. Kaikkia alueella esiintyviä lajeja tai esiintymiä ei inventoinneissa ole havaittu; tämä on kaikkien lajistoselvitysten ominais- piirre.

Vuonna 2012 laadittu luontoselvitys kattaa myös voimaloiden uudet sijoituspaikat, sillä hehtaariruutujen lisäksi koko hankealueelta kartoitettiin suojeltavat sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät luontotyypit (luonnonsuojelulaki-, vesilaki- ja metsä- lakikohteet) sekä potentiaaliset kasvilajistollisesti merkittävät kohteet. Kääväkkäiden osalta talousmetsävaltaiselta hankealueelta kartoitettiin hehtaariruutujen lisäksi potentiaaliset kääväkäsalueet, joilla esiintyi enemmän lahopuuta. Näin ollen luontoselvityksen tuloksia voidaan pitää tarpeeksi kattavina vaikutusarviointiin.

Luontoselvityksen laatimisen aikaan ei ollut käytössä suunnitelmia huoltoteiden tai voimaloita yhdistävien sähkökaapeleiden linjauksista. Toisaalta kaikki luontoselvityksen tulokset arvokkaista kohteista on huomioitu rakenteiden sijoittelussa myöhemmässä suun- nitteluvaiheessa.

Kääväkkäiden osalta epävarmuustekijänä on huomioitava, että yksivuotisten lajien esiintyminen ja havaintomäärät vaihtelevat vuodesta toiseen. Kesä 2012 oli poikkeuksellisen sateinen ja melko viileä. Ilmeisesti siksi monet kostean paikan sekä vanhan metsän lajit olivat harvalukuisia.

Lisäksi on huomioitava, että vaikutusarviointi on laadittu toisen henkilön tekemien selvitysten perusteella. Luontoselvitys on kuitenkin seikkaperäinen ja hyvin raportoitu.

Vaikutusten arviointi

4.10.4.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja suojeltaviin/huomioitaviin luontotyyppeihin

Rakentamisesta aiheutuu vaikutuksia kasvillisuuteen kun sekä tuulivoimaloiden että huoltotie- ja kaapelilinjausten alueilta kaadetaan puustoa ja muokataan maaperää. Näiltä alueilta olemassa oleva kasvillisuus häviää. Hankkeeseen liittyvä rakentaminen lisää alueen metsien pirstoutumista, mikä voi aiheuttaa välillisiä vaikutuksia, kuten kasvillisuuden muuttumista ympäröivillä alueilla reunavaikutuksen vuoksi. Kasvupaikan muuttumisesta avoimemmaksi hyötyvät ns. pioneerilajit eli kasvillisuuden kehitysvaiheiden ensimmäiset lajit. Esimerkiksi teiden varsilla metsäkasvillisuus muuttuu avoimien alueiden lajistoksi.

Kasvillisuuden muutoksesta voi aiheutua paikallisesti välillisiä vaikutuksia myös muuhun eliölajistoon.

Rakentamisen vaikutukset ovat suurimmat luonnontilaisilla alueilla. Talousmetsissä kasvillisuuteen vaikuttavat myös hakkuut ja harvennukset, ojitetuilla soilla ojitukset ovat jo muuttaneet kosteikkojen luonnontilaa. Luontoselvityksen (Helo 2012 – liite 3) tulokset ja suositukset on huomioitu voimalapaikkojen sekä huoltoteiden ja maakaapelien sijoittelussa. Molemmissa hankevaihtoehdoissa (VE1 ja VE2) osa voimaloiden rakennuspai- koista sijoittuu hakatuille alueille.

Yksittäisen tuulivoimalan vaatima rakentamis- ja asennusalue on kooltaan yhteensä noin 0,2 hehtaaria. Lisäksi rakennusalueen ympäriltä poistetaan puustoa noin 0,3-0,5 hehtaarin

(9)

alalta. Vaihtoehdossa VE 1 voimaloita rakennettaisiin kahdeksan, jolloin rakentamis- ja asennusalueiden yhteenlaskettu pinta-ala olisi 1,6 hehtaaria ja puustoa poistettaisiin voimaloiden ympäriltä yhteensä neljän hehtaarin alalta. Vaihtoehdossa VE 2 voimaloita rakennettaisiin kuusi, joten rakentamis- ja asennusalueiden yhteispinta-ala olisi 1,2 hehtaaria. Tällöin puustoa poistettaisiin yhteensä kolmen hehtaarin alalta. Metsätalouskäytössä olevalla hankealueella on kuitenkin tälläkin hetkellä laajoja hakkuualoja.

Huoltoteiden rakentamisessa pyritään käyttämään hyväksi alueella olemassa olevat tie- linjat. Kokonaan uutta tietä alueelle rakennetaan noin viisi kilometriä. Tien minimileveys on viisi metriä ja reunojen leveys yksi metri, kaarteissa tie on leveämpi. Puustoa raivataan tiealueelta 10 metrin leveydeltä. Teiden vaatima pinta-ala on näin ollen viisi hehtaaria.

Myös uudet huoltotielinjaukset sijoittuvat talousmetsäalueille.

Kasvillisuus voi vaurioitua myös rakennusalueiden ulkopuolella työkoneiden liikkumisen vuoksi. Muilla kuin rakennettavilla alueilla vaikutukset ovat kuitenkin tilapäisiä ja kasvillisuus palautuu vähitellen luontaisesti.

Rakennuspaikat on valittu huomioiden alueen kasvillisuuden kannalta suojeltavat tai luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet. Hankealueella on havaittu 35 lähteikköä, lähdettä tai kasvillisuudessa erottuvaa pohjavesipurkaumaa. Lähteet ovat vesilain nojalla suojeltavia kohteita; yksittäisenkin lähteen muuttamiseksi tarvitaan poik- keuslupa. Sama koskee myös noroja, jotka ovat hankealueella yleensä pieniä lähdepuroja.

Metsälaki säätelee metsätaloutta. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä käytetään myös maankäytön suunnittelussa luonnon monimuotoisuuden osoittajina.

Hankkeen vaikutukset alueelta rajattuihin metsä- ja vesilakikohteisiin on koottu taulukkoon 4-16. Hankesuunnitelma on laadittu kiertäen alueella havaitut lähteet ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavat kohteet. Muutamat kohteista kuitenkin sijoittuvat hyvin lähelle tai jopa rajautuvat tuulivoimaloiden rakennus- ja asennusalueisiin tai uusiin tai kunnostettaviin huoltotielinjauksiin. Näiden kohteiden osalta taulukkoon 4-16 on kirjattu merkinnät muutokset mahdollisia (läheisen sijainnin takia hydrologisissa oloissa/valoisuusoloissa saattaa tapahtua muutoksia) tai muutokset todennäköisiä (kohde rajautuu luontoarvokohteeseen, jonka reuna-alueella hydrologiset olot/valaistusolot to- dennäköisesti muuttuvat).

(10)

Taulukko 4-16. Hankkeen vaikutukset alueen metsä- ja vesilakikohteisiin. Numerointi viittaa luontoselvitysraporttin (Helo 2012 – liite 3), jossa alueet on kuvattu tarkemmin.

Kohde Suojeluperuste Vaikutukset

(lähin etäisyys rakennusalueelle) 1.1. Jänispuron pääuoma ja

sen ympäristön rehevät korvet

metsälaki vesilaki (lähteet)

ei vaikutuksia (200 m)

1.2. Vaaranrinnanpuro metsälaki

vesilaki (lähteet, noro) luonnonsuojelulaki (purolaakasammal)

ei vaikutuksia (> 50 m)

1.3. Sopasenpuro metsälaki

vesilaki (lähde)

Kohde rajautuu kaakossa kunnostettavaan huoltotiehen - tien läheisyydessä muutokset todennäköisiä. Lähteelle matkaa tielinjaukselta 50 m - ei vaikutuksia.

2.1. Vaaranrinnanpuron itä- puolen pieni lehtoalue

metsälaki ei vaikutuksia (> 400 m) 3.1. Jänispuron länsipuolisen

haaran yläosan suoalue

metsälaki ei vaikutuksia (500 m)

3.2. Nimetön suo metsälaki kohde rajautuu voimalalle 5 vievään kunnostettavaan huoltotiehen - muutokset todennäköisiä

3.3. Nimetön suo metsälaki

vesilaki (lähde, noro)

voimalan 5 lähiympäristössä – muutokset mahdollisia 3.4. Niemetön suo metsälaki

ei vaikutuksia (30 m)

3.5. Rinnesuo arvokas kokonaisuus

vesilaki (lähteet, norot)

laajan suoalueen pohjoisreuna voimalan 4 läheisyydessä, alueella lähde - muutokset mahdollisia

3.6. Sopasenpuron eteläpuo- len suo

metsälaki Kohde rajautuu luoteessa kunnostettavaan huoltotiehen.

Kohde rajautuu etelässä kunnostettavaan huoltotiehen, eteläpää myös voimalan 8 (VE1) lähiympäristössä. Näissä kohdissa muutokset todennäköisiä/mahdollisia.

3.7. Sopasenpuron pohjoispuolen suo

Kohde rajautuu luoteessa kunnostettavaan huoltotiehen - muutokset todennäköisiä. Lähteille ei vaikutuksia (200 m).

3.8. Lakisuo metsälaki ei vaikutuksia (150 m)

3.9. Lakialueen koillispuolen suo

metsälaki voimalalle 2 vievän uuden tielinjauksen lähiympäristössä - muutokset mahdollisia

3.10. Lakialueen kaakkoispuo- len suo

metsälaki voimalalle 3 vievän uuden tielinjauksen varrella - muutokset mahdollisia

3.11. Nimetön kohde metsälaki ei vaikutuksia (> 50 m) 3.12. Isokivenvaaran pohjois-

puolen suo

metsälaki ei vaikutuksia (50 m) 3.13. Jänispuron länsiosan leh-

tomainen korpialue

ei vaikutuksia (400 m) 3.14. Vaaranrinnanpuron itä-

puolen korpi- ja lähteikkö- alue

metsälaki

vesilaki (lähteet, norot)

ei vaikutuksia (>300 m)

3.15. Jänispurojen välinen alue metsälaki ei vaikutuksia (> 300 m) 3.16. Alueen eteläosassa oleva

pieni lähteen ympäristön korpimetsäkuvio

metsälaki

Kohde rajautuu kunnostettavaan huoltotiehen - muutokset todennäköisiä. Lähteelle ei vaikutuksia (> 100 m).

3.17. Vaaranrinnanpuron länsi- puolen korpi- ja lähteikkö- alue

ei vaikutuksia (> 400 m)

4.1. Lähde vesilaki (lähde, noro) ei vaikutuksia (> 400 m)

4.2. Lähde vesilaki (lähde, noro) voimalalle 7 (VE1) linjatun huoltotien varressa - muutokset mahdollisia

4.3. Lähde vesilaki voimalalle 7 (VE1) lähialueella, muutokset mahdollisia

4.4. Lähde vesilaki ei vaikutuksia (> 50 m)

(11)

Kasvillisuuden muutokset kohdistuvat rakennusalueisiin rajautuvien kohteiden reu- naosiin. Rakentamisesta aiheutuu kuivatusvaikutuksia kosteikoille, mikäli rakentaminen ulottuu suon reunaan saakka tai reuna-alueelle kaivetaan oja. Teiden rakentaminen puolestaan patoaa pintavesiä, mikä voi vaikuttaa kosteikon reunaosien vesitalouteen. Hank- keeseen liittyvä rakentaminen rajoittuu kuitenkin maan pintakerroksiin, pohjavesivaiku- tuksia ei aiheudu. Kuivatusvaikutukset ovat näin ollen luonteeltaan paikallisia ja pienialaisia.

Kasvillisuusmuutoksia voi tapahtua rakennusalueiden lähiympäristöissä, mikäli luonto- kohteiden suojelua ei huomioida töiden kuluessa. Jotta erityisesti muutamat muuttumis- vaarassa olevat lähteet säilyvät luonnontilassaan, on ne merkittävä hyvin maastoon. Näin kohteet osataan huomioida ja kiertää rakennustöiden aikana. Lähteiden lähelle ei tule myöskään kaivaa ojia. Mikäli arvokohteiden suojelusta huolehditaan rakennustöiden aikana, arvioidaan hankkeen kasvillisuusvaikutukset suhteellisen vähäisiksi. Hankevaihto- ehtojen (VE1 ja VE2) välillä ei arvioida olevan merkittäviä eroja kasvillisuusvaikutuksia ajatellen.

4.10.4.2 Vaikutukset huomioitaviin kasvi- ja kääväkäsesiintymiin

Hankealueella on havaittu useita huomioitavien kasvi- ja kääväkäslajien esiintymiä.

Hankkeen vaikutukset näihin esiintymiin on koottu taulukkoon 4-17.

Hankealueelle suunnitellut rakenteet on sijoitettu mahdollisuuksien mukaan kiertäen huomioitavien lajien esiintymät. Lähes kaikkiin kasvi- ja kääväkäsesiintymiin on suojaetäi- syyttä rakennuspaikalta vähintään 100 metriä.

Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia tiukimmin suojellun purolaakasammalen (Plagiothe- cium platyphyllum) esiintymille. Tämän erityisesti suojeltavan ja uhanalaisen lajin lähim- mät esiintymät sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä rakennettavilta alueilta.

Muista alueella havaituista kolmesta uhanalaisesta lajista vaikutuksia voi aiheutua limi- ludekäävän (Skeletocutis borealis) esiintymille. Niistä osa sijoittuu tuulivoimalan viisi läheisyyteen ja osa on samalle voimalalle vievän, kunnostettavan tielinjauksen länsipuo- lella. Tien kunnostus ei kuitenkaan vaikuta esiintymiin suoraan, mikäli esiintymät huo- mioidaan rakennustöiden aikana. Vaikka yksittäisiä limiludekääpäesiintymiä rakentamisen yhteydessä tuhoutuisikin, ei hankkeella arvioida olevan merkittävää vaikutusta lajin esiintymiseen alueella. Limiludekääpää löydettiin alueelta kaikkiaan 19 esiintymää, kaikki ohuilta pihlajan varsilta tai oksilta. Ohutta aluskasvuspihlajaa on hankealueella runsaasti ja lajiesiintymiä onkin alueella todennäköisesti havaittua enemmän. Tämän lajin suojelun osalta voidaankin tärkeimpänä pitää sitä, että hankealueella säästetään kosteat alueet, joilla on runsaasti ohutta pihlajaa (Helo 2012).

Hankealueelta havaituista kymmenen silmälläpidettävän lajin esiintymistä toinen hento- saran (Carex disperma) esiintymä sijaitsee tuulivoimalan viisi läheisyydessä ja on hä- viämisvaarassa. Muille silmälläpidettävien lajien esiintymille hankkeesta ei arvioida ai- heutuvan vaikutuksia.

Talousmetsävaltainen, niukasti kuusimaapuuta käsittävä hankealue ei ole kääväkkäiden suojelun kannalta erityisen merkittävä. Lähialueen merkittävin kääväkäsalue on välittö- mästi hankealueen länsipuolella sijaitseva Peuravaaran vanha metsä. Hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia Peuravaaran kääpien kannalta arvokkaille biotoopeille.

(12)

Kokonaisuudessaan hankkeen vaikutukset sekä uhanalaisten että huomioitavien kasvien ja kääväkkäiden esiintymille arvioidaan vähäisiksi. Hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 vä- lillä ei ole merkittäviä eroja hankkeen lajistovaikutuksia ajatellen.

Taulukko 4-17. Hankkeen vaikutukset alueella havaittuihin huomioitavien kasvi- ja kääväkäslajien esiintymiin.

Laji Suojelu-

status

Vaikutukset

(lähin etäisyys rakennusalueelle) Putkilokasvit

Agrostis clavata hoikkarölli VU ei vaikutuksia (> 300 m)

Antennaria dioica ahokissankäpälä NT kasvupaikkoja ei dokumentoitu - teiden varsilla

Carex disperma hentosara NT esiintymä 1 - ei vaikutuksia (> 400 m), esiintymä 2 tuulivoimalan 5 välittömässä läheisyydessä - häviämisvaara

Dactylorhiza fuch- sii

kalkkimaariankäm- mekkä

NT ei vaikutuksia (> 400 m)

Dactylorhiza incar- nata ssp. incarnata

suopunakäm- mekkä

VU ei vaikutuksia (300 m)

Nardus stricta jäkki NT ei vaikutuksia (600 m) Sammalet

Plagiothecium pla- typhyllum

purolaakasammal VU, erit. ei vaikutuksia (300 m)

Splachnum rubrum punasompasam- mal

vastuu esiintyy eläinten jätöksillä

Kääväkkäät

Antrodia mellita mesipillikääpä NT ei vaikutuksia (> 400 m) Antrodiella cit-

rinella

sitruunakääpä NT ei vaikutuksia (800 m)

Cystostereum mur- raii

känsäorvakka NT ei vaikutuksia (100)

Fomitopsis rosea rusokantokääpä NT ei vaikutuksia (100) Phlebia centrifuga pohjanrypykkä NT ei vaikutuksia (> 400 m) Skeletocutis bo-

realis

limiludekääpä VU 11 esiintymää - ei vaikutuksia, 2 esiintymää lähellä voimalaa 5 - hä- viämisvaara, 6 esiintymää voimalalle 5 vievän tien varrella - osa häviämisvaa- rassa

Skeletocutis odora korpiludekääpä NT ei vaikutuksia (> 300 m)

(13)

4.11 Linnusto

Laaditut selvitykset 4.11.1.1 Pesimälinnustoselvitykset

Linnustoselvityksen on laatinut Luontokuva Pekka Helo Ky.

Alueen pesimälinnustoa selvitettiin kartoituslaskentaohjeistusta (Koskimies, P. 1994) soveltaen 25.5.–28.6.2012 välisenä aikana. Hankealueelle on suunniteltu kahdeksan voimalaa. Niistä jokaisen ympärillä oli 64 hehtaarin (800 x 800 m, voimala ruudun keskellä) laajuinen linnuston selvitysruutu. Kukin ruuduista kartoitettiin linnuston osalta kolme kertaa. Kaikkiaan alueen linnustoselvityksissä kuljettiin selvitysruuduilla kartoituslinjaa noin 150 kilometriä. Kartoitusruutujen ulkopuolelta selvitettiin linnustoa ilmakuvatulkin- tojen perusteella mielenkiintoisiksi todetuilta alueilta. Tarkempi kuvaus kartoitusmene- telmistä on esitetty luontoselvityksessä (liite 3).

Pesimälinnustoselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät lähinnä linnuston vuosittais- vaihteluun, mikä heikentää yhden vuoden maastoinventointien tulosten yleistettävyyttä pidemmälle aikavälille. Yhden vuoden inventointien perusteella ei pystytä havaitsemaan kaikkia tarkasteltavalla alueella pesiviä lajeja tai yksilöitä. Kaikki lajit ja yksilöt eivät myöskään välttämättä pesi kyseisellä alueella juuri selvitysvuotena. Erityisesti tämä epä- varmuus koskee myyriä ravintonaan käyttäviä petolintuja (ks. pöllöselvitys).

Olemassa olevien linnustoaineistojen määrä luontoselvityksen tarkastelualueelta on vä- häinen erityisesti pesimälinnuston osalta. Osin näitä puutteita paikkaa biotooppitarkas- telu, jossa asiantuntija-arviona arvioitiin kyseisen tarkastelualueen biotoopin soveltu- vuutta linnustollisesti arvokkaimmille lajeille.

Varsinaisen hankealueen lisäksi tarkasteltiin hankealueen ympäristön linnustollisesti arvokkaita alueita.

Pöllöselvitys

Pöllöjen esiintymistä selvitettiin Lumivaaran tuulivoiman hankealueella yhdellä kuunte- lukäynnillä huhtikuun 2012 alussa sekä pesimälinnustoselvitysten maastotöiden aikana touko-heinäkuussa 2012. Pöllöjä kuunneltiin kahden hengen ryhmänä. Toinen kartoittaja kiersi alueen ja sen ympäristön teitä autolla, pysähtyen kuuntelemaan kilometrin välein.

Toinen hiihti alueen läpi auraamattomia metsäautoteitä pitkin. Molemmat kartoittajat houkuttelivat pöllöjä ääneen myös atrapin (houkutin) avulla. Alueen pöllölajistosta ei ole aikaisemmin julkaistu tietoja.

Pöllöselvitys sisältää epävarmuuksia, joista suurimpana voidaan pitää pöllökantojen

• Merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat hankealueen pesimälinnustoon, erityisesti vanhan metsän lajistoon. Etenkin hankealueen pohjoisosassa on linnustollisesti merkittäviä vanhan metsän alueita, joilla pesii useita suojelullisesti huomattavia lajeja. Elinympäristön häviämisen, alueen pirstoutumisen, voimalapaikkojen reunavaikutusten ja voimaloiden rakentamisen ja toiminnan aikaisten häi- riövaikutusten myötä alueen soveltuvuus vanhan metsän lajeille voi heiketä.

• Yksittäisistä lajeista merkittävin on sinipyrstö (VU).

• Hankealue ei sijoitu muuttolinnuston kannalta merkittäville reiteille.

(14)

myyräkannat romahtivat Kainuun alueella, mikä vähentää alueella pesivien pöllöjen mää- rää merkittävästi verrattuna hyvään myyrävuoteen. Koko maakunnassa kuultiin keväällä pöllöjen soidinta hyvin niukasti (KLY 2012). Näin ollen nyt saatu tulos kertoo vain heik- kona myyrävuotena vallitsevista pöllökannoista alueella. Kattavan kuvan saamiseksi alueen pöllökannoista ja -lajistosta sekä sen vuosittaisesta vaihtelusta kartoitusten tulisi kattaa useamman pesimäkauden ja ainakin yhden myyrähuipun. Sama epävarmuus koskee useita päiväpetolintulajeja (esim. hiiri-, sinisuo- ja tuulihaukka sekä piekana). Lisäksi yhden kuuntelukerran selvityksellä ei välttämättä ole tavoitettu kaikkia alueella esiintyviä pöllöjä, jotka eivät juuri kartoituksen aikaan ole olleet äänessä. Lisäksi Lumivaaran pöl- lökuuntelu päästiin tekemään vasta huhtikuun alussa, joten osa soidinajasta saattoi jo olla ohi.

Kanalintujen soidinpaikkakartoitukset

Selvitysalueen kanalintujen soidinpaikkoja kartoitettiin huhti–toukokuun aikana. Metson soidinpaikkoja kartoitettiin hiihtämällä hankealueella metson soidinpaikoiksi potentiaali- silla alueilla yhtenä aamuna (20.4.). Lisäksi kanalintujen soitimiin kiinnitettiin huomiota kevätmuuton seurannan yhteydessä.

Metsäkanalintujen reviiri- ja soidinpaikkakartoitukseen ei liity merkittäviä epävarmuus- tekijöitä. Kartoitukset olivat varsin kattavat ja yhdessä metsästäjiltä saadun informaation kanssa on voitu muodostaa selkeä kuva hankealueen metsäkanalintujen tärkeimmistä soidin- ja reviirialueista.

4.11.1.2 Muuttolintuselvitykset

Kevätmuuttoa tarkkailtiin Lumivaaran alueella 13.4.–27.5.2012. Havaintopäiviä oli 18, joiden aikana havaintotunteja kertyi 118. Syysmuuttoa tarkkailtiin Lumivaaralla 21.8.–

13.10.2012. Havaintopäiviä oli 18, joiden aikana havaintotunteja kertyi yhteensä 108.

Kevät- ja syysmuuton seurannat toteutettiin pistelaskennasta annettuja valtakunnallisia laskentaohjeita soveltaen (Koskimies 1988). Kevätmuuton aikaan havainnointipaikkana toimi Isokivenvaaran laki, voimalapaikan 3 kohdalla. Pisteeltä nähtiin käytännössä lähes kaikki selvitysalueelle saapuva ja sen ylittävä muutto. Syysmuuton seurantaan erittäin hyvin soveltuvaa paikkaa ei alueelta löytynyt. Vaara-alueen hakkuuaukoilla ei ollut pis- tettä, mistä näkymä olisi auennut sekä luoteeseen että koilliseen. Syysmuuton aikaan ha- vainnointipaikka sijaitsi vaaran eteläpuolella, Isokivenvaaran itäreunalla.

Tätä selvitystä varten toteutetun muutonseurannan merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen muuttoreiteissä ja -kannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihte- luun. Yhden muuttokauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidem- mälle ajanjaksolle, koska lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat mm. vallitse- vasta säätilasta.

Muutonseurantojen ajoittaminen tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lajien pää- muuton aikaan ja tarkkailun keskittäminen niihin tarkoittaa väistämättä sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoimatta. Lisäksi muutontarkkailun päivit- täinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, joka on vain pieni osa valoisasta ajasta. Lintuja muuttaa merkittävässä määrin myös illalla ja etenkin yöllä, mutta alueen yömuutosta ei ole olemassa tutkittua tietoa.

Lentokorkeuksien ja etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta riippuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia arvioita. Tähän vaikut-

(15)

taa myös havainnoijan muutontarkkailukokemus. Vilkkaana muuttopäivänä ei kokenut- kaan tarkkailija ehdi huomioimaan ja kirjaamaan kaikkia ohi muuttavia lintuja. Tällöin on keskitytty vain hankkeiden kannalta olennaisimpien lajien havainnointiin ja kirjaami- seen.

Tehtyjen muutonseurantojen tuloksista saatiin suhteellisen edustava yhden muuttokauden havaintoaineisto useiden Lumivaaran kautta muuttavien lajien yksilömäärästä ja muutto- käyttäytymisestä. Tämän lisäksi lintujen lukumääriä koskevia arvioita on täydennetty muulla olemassa olevalla havaintoaineistolla (mm. KLY 2012), joten kokonaismuuttaja- määristä ja niissä tapahtuvista vuosittaisvaihteluista on saatu vähintäänkin hyvä kuva.

4.11.1.3 Törmäysmallinnus

Muuttavien ja paikallisten lintujen tuulivoimaloiden turbiinin lapoihin tapahtuvien tör- mäysten määrää pyritään arvioimaan ns. törmäysmallinnuksella (Band ym. 2007; Scottish Natural Heritage 2000; Eskelinen ym. 2009; Junikka & Markkola 2011). Siinä huomioi- daan sekä voimaloiden lapojen koko ja tyyppi että lintujen ominaisuudet kuten pituus, siipien kärkiväli ja lentonopeus.

Yksinkertaistetusti esitettynä törmäysten määrä lasketaan kertomalla riski-ikkunan läpi muuttavien lintujen määrä pyörivien lapojen muodostaman pinta-alan suhteella riski-ikkunaan. Riski-ikkuna voi käsittää eri korkeuksia, mutta tässä raportissa siihen laskettiin vain lapakorkeus 84–196 metriä.

X = riski-ikkunan pinta-ala

Y = pyörivien lapojen muodostama pinta-ala n = riski-ikkunan läpi muuttavien lintujen määrä

z = lajikohtainen kerroin, johon vaikuttavat mm. linnun koko ja lentonopeus sekä voimalan tyyppi

Törmäyksien lukumäärä = n * Y/X * z.

Kuva 4-50. Voimalan pyörivien lapojen muodostama pinta-ala suhteessa havainnoituun alueeseen eli riski-ikkunaan.

Suurin osa linnuista huomaa voimalatornit sekä niiden turbiinilavat ja väistää niitä tarvit- taessa. Siksi todellisen törmäysmäärän laskemiseksi tulee törmäysmallinnuksen avulla saatu luku vielä kertoa lajikohtaisella vakiolla. Yleensä ottaen 98 % linnuista huomaa voimalat ja onnistuu väistämään niitä. Kuitenkin mm. merikotkalla ja tuulihaukalla on selvästi suurempi riski törmätä turbiinin lapoihin kuin useimmilla muilla linnuilla. Meri- kotkalla ja tuulihaukalla väistöliike arvioidaan tapahtuvan vain 95 prosentissa tapauksista

(16)

Voimaloiden turbiinien lapoihin törmäävien lintujen määriä laskettaessa käytetään isojen lintujen osalta havaittujen yksilömäärien kertoimena varmuuden vuoksi lukua viisi (5) ja varpuslintujen kohdalla lukua kymmenen (10). Nämä molemmat luvut ovat todellista suh- detta isompia, jotta alueen läpi muuttavien lintujen määrä ei tule aliarvioiduksi. Esimer- kiksi keväällä havaittiin kahdeksan lapakorkeudella muuttavaa piekanaa, joten törmäys- todennäköisyyttä laskettaessa käytetään piekanoiden määränä lukua 40.

Tämän raportin törmäysmääriä laskettaessa on kaikkien lajien kohdalla käytetty varovai- suusperiaatteen ja yleisen käytännön mukaisesti 95 prosentissa tapauksista tapahtuvaa väistöliikettä.

Nykytila

4.11.2.1 Pesimälinnusto ja linnustollisesti huomionarvoiset alueet

Hankealueen linnuston nykytilan kuvaus perustuu alueelta laadittuun luontoselvitysra- porttiin (Liite 3). Raportissa selvitysten tulokset on esitetty kattavammin ja yksityiskoh- taisemmin, tähän selostukseen on koottu selvitysten keskeisimmät tulokset.

Alueen yleiskuvaus

Lumivaaran tuulivoimapuiston suunnittelualueen pinta-ala on 4,554 km². Hankealueen linnustokartoitusten selvitysruutujen (64 hehtaaria / ruutu) peittämä pinta-ala on jokseen- kin sama, 4,556 km². Selvitysalue on biotoopiltaan pääsääntöisesti vaaraylänköjen kuu- simetsää, mutta lakialueella on myös laajoja koivuvaltaisia kuvioita.

Selvitysalueen arvokkaimmat metsät ovat Lumivaaran pohjoisrinteellä Vaaranrinnanpu- ron ja Jänispurojen alueella. Puronvarsilla on vanhaa kuusimetsää ja reheviä saniaiskorpia, mikä mahdollistaa vaativan vanhan metsän lintulajiston pesimisen alueella. Alueella on myös jonkin verran kookasta lahoa maapuuta. Vaaran lakialueen eteläpuolisessa rin- teessäkin on varttunutta kuusimetsää, mutta siellä maapohja on selvästi kuivempi ja vä- häravinteisempi kuin pohjoisrinteellä. Alueella on vain niukasti maapuuta tai kuolevaa pystypuuta.

Vaaran lakitasanteilla on hehtaarien laajuisia hieskoivuvaltaisia metsiä. Harva- ja melko matalakasvuinen koivikko muistuttaa ulkonäöltään melkoisesti tunturikoivikkoa. Selvi- tysalueen eteläosassa on laajoja uudehkoja hakkuualueita ja nuorta taimikkoa.

Alueella on muutamia luonnontilaisia tai sen kaltaisia, suojelullisesti arvokkaita soita.

Niillä ei kuitenkaan ole linnustollisesti suurta merkitystä.

Selvitysalue rajoittuu lännessä Säkkisenlatvansuo - Jännesuo - Lamminsuo ja Peuravaara (FI 1200055) Natura-alueeseen. Lähinnä hankealuetta oleva osa suojelualueesta, Peura- vaara, on boreaalista kuusivaltaista ikivanhaa luonnonmetsää.

Pesimälinnustokartoitusten tulokset

Lumivaaran hankealueen kartoituslaskennoissa tavattiin kaikkiaan 53 lintulajia, joista alueella pesiviksi tulkittiin 42. Reviirejä oli yhteensä 926. Keskimääräinen lintutiheys alueella oli 190 paria/km², mikä on hankealueen kaltaiselle vaara-alueelle korkea. Selvi- tysruutujen lintutiheys oli 152–234 paria/km². Pesivien lajien määrä ruuduittain vaihteli 19–28 välillä. Merkittävin lajimäärään vaikuttava tekijä oli selvitysruudun biotooppien monipuolisuus. Suurin lajimäärä oli ruuduilla, joilla oli eri-ikäistä sekametsää ja tuoreita

(17)

hakkuuaukkoja. Vastaavasti lintutiheydet olivat juuri noilla ruuduilla pienimpiä. Lajimää- rät ja tiheydet on esitetty taulukossa 4-19.

Hankealueen linnusto on tyypillistä Kainuun vaarajakson lajistoa. Lintutiheydet olivat suuria, johtuen suurelta osin runsaasta lehtipuumäärästä lakialueella. Erityisesti pajulin- tuja (Phylloscopus trochilus) ja peippoja (Fringilla coelebs) oli runsaasti. Suojelullisesti huomattavista lajeista etenkin riekon (Lagopus lagopus) ja sinipyrstön (Tarsiger cyanu- rus) kannat olivat vahvoja.

Taulukko 4-18. Runsaimmat havaitut pesimälajit hankealueella kesän 2012 kartoituslaskennoissa.

Laji

Reviireitä kartoitusruuduilla

Pajulintu 179

Peippo 169

Metsäkirvinen 63

Punarinta 54

Vihervarpunen 46

Hippiäinen 42

Järripeippo 41

Sinipyrstö 39

Laulurastas 33

Leppälintu 28

Suojelullisesti huomattavat lajit

Havaitut luonnonsuojelulain (46 § ja 47 §) määrittelemät uhanalaiset, alueellisesti uhanalaiset, EU:n lintudirektiivin liitteessä I olevat lajit sekä Suomen kansainväliset erityisvastuulajit ja niiden reviirimäärät kartoituslaskennoissa on esitetty taulukossa (Taulukko 4-19).

Lumivaaran alueella pesii erittäin tiheä sinipyrstökanta (VU). Selvitysruuduissa lajin py- syviä reviirejä oli 39, hankealueella 44 ja hankealueen lähiympäristö mukaan lukien 58.

Lisäksi laulava koiras havaittiin kertaalleen kymmenellä reviirillä. Hankealueen sinipyrs- tötiheys, 9,66 reviiriä/km2, on hieman suurempi kuin selvitysruutujen 8,56 reviiriä/km2.

Hankealue on osa isompaa Lumivaara-Peuravaaran alueen kokonaisuutta, jolla sinipyrs- tökanta on poikkeuksellisen tiheä (Rajasärkkä, 2014, henk. koht. tiedonanto). Lumivaa- ralla vuonna 2012 ja muualla Kainuun vaarajakson alueella viimevuosina todetut pari- määrät ja pesimätiheydet ovat suurimpia Venäjän ulkopuolisessa Euroopassa koskaan to- dettuja. Sinipyrstö oli selvitysalueen kahdeksanneksi runsain laji ja todettu parimäärä oli suurempi kuin esimerkiksi laulurastaalla tai leppälinnulla. Lajin reviirit on esitetty kartassa (Kuva 4-51).

(18)

Taulukko 4-19. Lumivaaran tuulivoimapuiston selvitysalueen pesimälinnuston kartoitus- laskennoissa havaitut suojelullisesti merkittävät lintulajit, lajien suojelustatus ja niiden reviirimäärät selvitysalueella ja eri selvitysruuduissa. UHEX = Uhanalaisuusluokituksessa 2010 esitetty laji (VU = Vaarantunut, NT = Silmälläpidettävä), ALUE = Alueellisesti uhanalai- seksi luokiteltu laji, EU DIR = EU:n Lintudirektiivin liitteen I laji, EVA = Suomen kansain- välinen vastuulaji. Tähdellä (*) merkitty on vain kerran tehty, reviirillä olevaa lintua koskeva havainto, jota ei tulkita pesiväksi pariksi.

Laji

UHEX Alue EU DIR EVA Ruutu 1 Ruutu 2 Ruutu 3 Ruutu 4 Ruutu 5 Ruutu 6 Ruutu 7 Ruutu 8 YHT Paria / km2

Niittykirvinen NT 1* 0 0

Pyy X 1 2 1 3 1 1 7 1,5

Punavarpunen NT 1* 1* 1* 1 1 0,2

Palokärki X 1 1 2 0,4

Pohjansirkku VU 1* 0 0

Käenpiika NT 1* 0 0

Riekko NT X 2 1 4 1 1 1 2 7 2,4

Pikkulepinkäinen X 1* 0 0

Keltavästäräkki VU 2 2 2 0,4

Pikkukuovi X 1* 0 0

Kuukkeli NT X X 1 1 2 0,4

Leppälintu X 3 4 3 3 3 6 7 2 28 6,1

Tiltaltti X 1* 0 0

Sirittäjä NT 5 8 1 5 6 3 21 4,6

Pohjantikka X X 1 1 1 3 0,7

Sinipyrstö VU 12 9 4 8 7 3 39 8,6

Teeri NT X X 1 1 3 1 1 1 2 10 2,2

Metso NT X X 1 1 2 0,4

Liro X X 1 1 2 0,4

Valkoviklo X 1 1 1 2 0,4

Pesiviä pareja 27 24 8 18 21 27 19 8 132

Pesiviä lajeja 12 7 6 11 9 11 10 7 15

VU laji paria 14 9 4 8 7 5 41

VU laji lajia 2 1 1 1 1 2 2

NT laji paria 8 10 3 7 8 9 5 5 50

NT laji lajia 3 3 1 4 4 4 3 3 6

Dir.laji paria 2 2 4 5 4 6 2 3 26

Dir.laji lajia 2 2 2 4 4 4 2 2 6

Vastuulaji pa‐

ria 6 5 8 6 6 9 9 4 49

Vastuulaji lajia 4 2 4 4 4 4 3 2 7

(19)

Kuva 4-51. Sinipyrstön reviirit Lumivaaran selvitysalueella ja sen ympäristössä kesällä 2012.

Määtänkuljunsuolla pesi kaksi paria keltavästäräkkejä (VU). Lajin kanta Kainuun suo- alueilla on vahva, vaikka se on voimakkaasti vähentynyt maatalousympäristöissä. Ainoa pohjansirkun reviiri (VU) sijaitsi aivan selvitysalueen pohjoisreunalla, josta löytyi poikue kolmannella kartoituskierroksella.

Lumivaaran alueen riekkokanta (NT) on alueellisesti vahva. Alueella havaittiin seitsemän poikuetta ja lisäksi neljä pysyvää reviiriä. Pesimätiheys on 2,4 paria/km², mikä on Kai- nuussa laajahkolle alueelle korkea lukema.

Kuukkeli (NT) on Kainuussa harvalukuinen laji, jonka löytäminen kesällä on vaikeaa.

Keväällä muutonseurannan yhteydessä löytyi lajin pysyvä reviiri voimalapaikka nro vii- den alueelta. Toinen reviiri oli lakialueen itäpuolella.

Lakialueen itä- ja pohjoispuolen hieskoivumetsissä oli kolme sirittäjätihentymää (NT).

Reviirien tarkan määrän laskeminen niiltä oli hankalaa, koska kaikki linnut eivät ole yhtä aikaa äänessä. Esitetty parimääräarvio 21 on minimi lajin kannaksi alueella. Lakialueen nuoret koivumetsäkuviot ovat sirittäjälle erinomainen biotooppi.

Ainoa punavarpusen (NT) pysyvä reviiri oli alueen kaakkoisosan hakkuuaukolla. Lajille sopivaa pensaikkoa on hankealueella melko vähän. Laji on Kainuussa yleinen monen

(20)

Soivia teeriä (NT, DIR) havaittiin selvitysalueen soidinpaikoilla 80–100 yksilöä. Teeren pesintöjä alueelta varmistettiin 10, joten lajin pesimä tiheys alueella oli 2,19 paria/km². Selvitysalueella on useita teeren soidinpaikkoja. Suurin niistä, 30–40 kukon soidin, on alueen etelärajan hakkuuaukoilla. Määtänkuljunsuolla, Vaaranrinnanpuron alueen hakkuuaukolla ja hankealueen länsipuolella olevalla Lakisuolla on 15–20 kukon soitimia.

Hakkuuaukkojen soidinpaikat eivät ole metsittymisen vuoksi pysyviä.

Kevään ainoa soiva metsokukko (NT, DIR) kuului Isokivenvaaran luoteisrinteeltä muu- tontarkkailupaikalle. Selvitysalueella tavattiin kaksi metsopoikuetta, joten lajin tiheys alueella oli 0,44 paria/km². Lukema on alhainen. Se selittyy lajille sopimattomalla kuusi- valtaisella elinympäristöllä.

Alueella havaittiin seitsemän pyyreviiriä (DIR), tiheyden ollessa 1,54 reviiriä/km². Lu- kema on alhainen, mutta selittyy hankealueen pyylle liian karuilla elinympäristöillä.

Kartoitusalueella vaaran lakialueen eteläpuolella pesi kaksi palokärkiparia (DIR), joista toisen pesä löytyi Natura-alueen puolelta läheltä hankealueen rajaa. Kolmas reviiri oli selvitysalueen pohjoisosassa kartoitusruutujen ulkopuolella.

Kaikki pohjantikkahavainnot (DIR) tehtiin alueen reuna-alueilla olevista vanhemmista kuusimetsistä. Niillä oli kolme reviiriä. Ainoa pesälöytö tehtiin hankealueen ulkopuolella.

Lumivaaran alueen kuusimetsät eivät ole vielä tarpeeksi vanhoja pohjantikalle, eikä sen alueella ole tarpeeksi kuollutta tai pystyyn kuolevaa kuusta. Lakialueella sijaitsevilla kuu- sikuvioilla ei ole merkkejä lajista.

Liro (DIR, EVA) on vähentynyt Kainuussa voimakkaasti ja esiintyy enää lajin kannalta parhailla rantaluhdilla ja suobiotoopeilla. Näillä lajin kanta on kuitenkin edelleen vahva.

Lumivaaran selvitysruutujen alueella oli kaksi lajin reviiriä, joista toinen Rinnesuolla ja toinen Isonkivenvaaran länsipuolen ojitetulla Lakisuolla.

Selvitysvuotena Kainuussa vallitsi erittäin heikko myyrätilanne, mikä aiheutti sen, että alueella mahdollisesti pesivät myyriä ravintonaan käyttävät pöllöt ja petolinnut eivät pe- sineet kyseisenä vuotena. Muuttolinnustoselvitysten yhteydessä alueella havaittiin joitakin paikallisia sinisuohaukkoja, piekanoita ja hiiripöllö, mutta pesimäaikana niitä ei enää havaittu, joten ne eivät todennäköisesti aloittaneet pesintää. Kartoituksissa havaittiin useita palokärki- ja muiden tikkalajien reviireitä hankealueella ja sen lähiympäristössä, joten kolopöllöille (varpus-, helmi- ja hiiripöllö) pesäpaikkoja on tarjolla ja näin ollen lajien esiintyminen alueella on mahdollista. Lisäksi alueen ulkopuolella mahdollisesti pe- sivät pöllöt ja petolinnut voivat käyttää hankealuetta saalistusalueinaan.

(21)

Kuva 4-52. Pesimälinnustokartoitusten yhteydessä havaitut luonnonsuojelulain (46 § ja 47

§) määrittelemät uhanalaiset lajit sekä alueellisesti uhanalaiset lajit, EU:n lintudirektiivin liitteessä I olevat lajit ja Suomen kansainväliset erityisvastuulajit. Lajien numeroselitteet on esitetty liitteessä 3.

4.11.2.2 Linnustollisesti arvokkaat alueet

Alueen linnustollinen arvo perustuu suurelta osin alueella pesiviin metsälajeihin. Lumi- vaaran tuulivoiman selvitysalueella ei ole linnustollisesti arvokkaita soita tai vesistöjä.

Lumivaaran hankealueen vanhan metsän lajien osalta arvokkaimmat alueet ja pesimälin- nustokartoitusten yhteydessä tehdyt havainnot Metsähallituksen vanhan metsän lajilistan mukaisesta lajistosta on esitetty kartassa (Kuva 4-53). Selvityksessä käytetty vanhan met- sän lajisto on esitetty taulukossa (Taulukko 4-20).

Taulukko 4-20. Raportoinnin yhteydessä käytetty vanhan metsän lajilista. Lihavoidut lajit havaittiin kesän pesimälinnustoselvitysten yhteydessä.

Laji

Haarahaukka Harmaapäätikka Kulorastas Kanahaukka Palokärki Idänuunilintu Maakotka Valkoselkätikka Pikkusieppo Metso Pikkutikka Lapintiainen Varpuspöllö Pohjantikka Töyhtötiainen

(22)

Viirupöllö Tilhi Puukiipijä Lapinpöllö Peukaloinen Kuukkeli Helmipöllö Sinipyrstö Taviokuurna

Jänispurojen ympäristön kuusikot ja saniaiskorvet

Alueella on laajasti lähteikköisiä reheviä saniaiskorpia ja varttunutta kuusikkoa. Sillä tavattiin seitsemän sinipyrstöä ja kaksi idänuunilintua. Aivan selvitysalueen rajalla, Peura- vaaran Natura 2000-alueen puolella, oli lisäksi viisi pysyvää sinipyrstöreviiriä ja selvitysalueella Lakiahon puolella myös viisi reviiriä. Metsissä oli runsaasti merkkejä pohjantikan oleskelusta alueella. Alue on potentiaalinen useiden muidenkin vaativien metsäla- jien pesimäympäristöksi. Alueen läheisyyteen ei ole suunniteltu voimalapaikkoja. Lähin suunniteltu voimalapaikka nro 3 sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä Jänispuron alueelta.

Vaaranrinnanpuro ja sen ympäristön korvet

Jyrkällä rinteellä virtaavan Vaaranrinnanpuron ympärillä on vanhaa kuusimetsää ja laajoja reheviä tai vetisiä korpia. Puron länsipuolella on nuorempaa hyvin rehevää lehtipuu- valtaista metsää. Alueella tavattiin kaksi sinipyrstöä ja kaksi idänuunilintua ja tiltaltti sekä tavallisempaa vanhan metsän lajistoa. Metsätien yläpuolella puron tuntumassa oli kaksi sinipyrstöreviiriä lisää. Alueella oli runsaasti merkkejä pohjantikan elinpiiristä. Alueen läheisyyteen ei ole suunniteltu voimalapaikkoja. Lähin suunniteltu voimala nro1 sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä Vaaranrinnanpuron alueelta.

Määtänkuljunsuon länsi- ja lounaispuolen korpikuusikot

Alueella oli 16 pysyvää sinipyrstön elinpiiriä. Korven länsireunalla tavattiin laulava idänuunilintu. Voimalapaikka nro 1 sijaitsee lähimmillään alle 300 metrin etäisyydellä alueesta.

Rinnesuota ympäröivät metsät

Rinnesuon ympäröivissä tuoreissa kuusimetsissä oli yhteensä neljä sinipyrstön pysyvää reviiriä ja kaksi muuta laulupaikkaa. Metsäalueella on yhteys heti selvitysalueen rajan takana olevaan Peuravaaran Natura 2000-alueen ikimetsään, missä oli lähiosassa neljä sinipyrstöreviiriä lisää ja palokärjen pesä.

Edellä luetelluilla kohteilla tehtiin havaintoja Metsähallituksen vanhan metsän lajilistan (Rajasärkkä 2012) mukaisesta lajistosta selvästi enemmän kuin muualla selvitysalueella (Taulukko 3.20.). Merkittävimmät lajit olivat palokärki, pohjantikka, peukaloinen, sini- pyrstö, idänuunilintu ja puukiipijä. Näistä erityisesti varpuslintulajit keskittyivät rehevien puronotkojen ympäristöihin.

(23)

Kuva 4-53. Lumivaaran selvitysalueen linnustollisesti arvokkaimmat vanhan metsän alueet ja pesimälinnustokartoitusten yhteydessä havaitut vanhan metsän lajit. Lajien numeroselitteet on esitetty liitteessä 3.

4.11.2.3 Muuttolinnusto

Hyrynsalmen Lumivaaran tuulivoiman selvitysalue sijaitsee Kainuun vaarajaksolla. Yli 380 metriä mpy korkea Lumivaara on yksi Kainuun korkeimmista kohdista. Lumivaaran länsi- ja lounaispuolilla ovat Peuravaara, Paljakan laaja vaaraselänne sekä muutamia pie- nempiä vaaroja. Kaakossa on puolestaan selvästi ympäristöään korkeampi Karpinvaara.

Lumivaara on etelästä katsottuna edellä lueteltujen vaarojen muodostaman suppilon poh- jalla.

Kevätmuutto

Yllä mainitun ”suppilovaikutuksen” seurauksena keväällä etelästä saapuvat muuttolinnut ohjautuvat jossain määrin hankealueelle. Kevätmuuton tarkkailussa hankealueella havaittiin yli 8 000 muuttavaa lintua.

Merkittävimmät ryhmät tuulivoiman kannalta ovat suurikokoiset linnut kuten hanhet, joutsenet, kurjet ja petolinnut. Suurikokoisia lintuja havaittiin kevään aikana 569, joista alueen läpi kulki 335. Selviä kapeita muuttolinjoja ei ollut havaittavissa. Lumivaaran alueen kevätmuuton pääsääntöinen muuttolinja kulki vaaran lakialueen kaakkoispuolelta koilliseen ja pohjoiskoilliseen.