LEIKKAUKSELLA HOIDETTUJEN TRAUMAATTISTEN NILKKAMURTUMAPOTILAIDEN TYÖHÖNPALUU
Isla Huisjen
Pro gradu -tutkielma
Ergonomia ja työhyvinvointi Itä-Suomen yliopisto
Lääketieteen laitos Maaliskuu 2021
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos
Ergonomia ja työhyvinvointi
ISLA HUISJEN: Leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu
Opinnäytetutkielma, 52 sivua, 4 liitettä (17 sivua) Ohjaajat: TtT Pirjo Hakkarainen, LL Kari Isotalo
Maaliskuu 2021 _______________________________________________________
Avainsanat: nilkkamurtumapotilas, työhönpaluu, työhönpaluun tukitoimet
Nilkkamurtumat ovat yleisiä leikkaushoitoa vaativia vammoja, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia potilaan työkykyyn. Työhönpaluun tiedetään olevan hitaampaa trauman jälkeen, mutta juuri nilkkamurtumapotilaan työhönpaluuta on tutkittu vain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa leikkauksella hoidettujen nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluusta.
Tutkimukseen rekrytoitiin 86 potilasta kolmen yliopistollisen sairaalan traumatologian osastoilta. Potilaat olivat työssä käyviä leikkauksella hoidettuja nilkkamurtumapotilaita, joilla oli uloimman kehräsluun tai molempien kehräsluiden murtuma. Potilaat vastasivat kyselyyn kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Mittarina käytettiin kyselylomaketta, jossa kysyttiin taustamuuttujien lisäksi RAND-36- mittarin työkykyä ja kipua mittaavia kysymyksiä. Työhönpaluun tukitoimia selvitettiin kahdella avoimella kysymyksellä.
Tutkittavista 57 vastasi kyselyyn. Neljäsosa vastanneista oli sairauslomalla kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Matala koulutustaso, voimakkaaksi koettu nilkan kipu ja fyysisesti raskas työ olivat yhteydessä hitaampaan työhönpaluuseen. Nämä muuttujat sekä työtapaturma nilkkamurtuman aiheuttajana olivat yhteydessä fyysisen terveydentilan aiheuttamiin ongelmiin työssä. Matala koulutustaso ja voimakkaaksi koettu nilkan kipu olivat yhteydessä tunne-elämän aiheuttamiin ongelmiin työssä. Osa potilaista sai työhönpaluun tukitoimia, esimerkiksi kevennettyä työtä ja työaikamuutoksia. Osa toivoi työhönpaluun tukitoimia, yleisimmin työkuvan kevennystä.
Ne potilaat, joilla on suurentunut riski työhönpaluun viivästymiselle leikkauksella hoidetun traumaattisen nilkkamurtuman jälkeen tulisi tunnistaa ja ohjata työhönpaluun yhteydessä työterveyshuollon tuen piiriin. Tutkimuksen otos on pieni ja lisätutkimus aiheesta on tarpeen.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine
Ergonomics
ISLA HUISJEN: Return to work after orthopedically treated traumatic ankle fracture Thesis, 52 pages, 4 appendixes (17 pages)
Tutors: Pirjo Hakkarainen PhD, Kari Isotalo M.D
March 2021________________________________________________________
Keywords: ankle fracture, return to work, supportive measures for returning to work Ankle fractures are a common orthopedically treated trauma that affects patient’s ability to work. Return to work after orthopedic trauma is delayed, yet there is only little research concerning ankle fracture patients. The aim of this study was to provide information about the return to work after orthopedically treated traumatic ankle fracture.
86 patients were recruited from three Finnish university hospitals. The patients had suffered an acute ankle trauma, with unilateral or bilateral fractures and had surgical treatment. At the time of their injuries the patients were employed. Patients received a questionnaire three months after surgery. The questionnaire included questions regarding the patients’ background information and pain and self-rated ability to work as per the SF-36 standard questionnaire. In addition, the questionnaire included two open questions concerning supportive measures for the patients’ returning to work.
57 patients answered the questionnaire. A quarter of the patients had not returned to work three months after surgery. Lower education level, higher value of perceived ankle pain and physically demanding work were associated with slower return to work. The aforementioned factors and the injury being caused by an occupational accident were associated with problems at work due to physical health. Lower education level and higher value of perceived ankle pain were associated with problems at work due to emotional reasons. Some patients received supportive measures for returning to work.
These measures included reduced time at work or work tasks that are physically less demanding. Some did not receive the supportive measures they had hoped for. The most commonly wanted supportive measure was physically less demanding work tasks.
The patients at risk of delayed return to work patients should be identified and directed to the services of the employer’s health service provider upon returning to work. This study has a small sample size, consequently future studies are needed to support the results.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 3
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 4
2.1 Trauma ... 4
2.2 Nilkkamurtumat ... 5
2.2.1 Nilkkamurtuman hoito ... 6
2.2.2 Nilkkamurtuman vaikutus toiminta- ja työkykyyn ... 7
2.3 Työhönpaluu ... 9
2.3.1 Työhönpaluu ja työn luonne ... 10
2.3.2 Traumapotilaan työhönpaluu ... 11
2.3.3 Traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu ... 12
2.4 Työhönpaluun tukitoimet ... 13
2.5 Työhönpaluun mittareita ... 14
2.6 Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto ... 14
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS ... 18
4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 19
4.1 Tutkimusaineisto ... 19
4.2 Tutkimusmenetelmä ... 20
4.3 Kyselyaineiston analysointi ... 21
4.4 Laadullisen aineiston analysointi ... 21
5 TULOKSET ... 23
5.1 Nilkkamurtumapotilaat ... 23
5.1.1 Nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu ... 25
5.1.2 Työmuuttujat, tapaturman luonne ja nilkan kipu ... 26
5.2 Nilkkamurtumapotilaiden fyysisen terveydentilan aiheuttamat ongelmat 2–3 kuukautta leikkauksen jälkeen ... 27
5.3 Nilkkamurtumapotilaiden tunne-elämän aiheuttamat ongelmat 2–3 kuukautta leikkauksen jälkeen ... 30
5.4 Nilkkamurtumapotilaiden toteutuneet ja toivotut tukitoimet työhönpaluun helpottumiseksi ... 33
5.5 Tulosten yhteenveto ... 37
6 POHDINTA ... 38
6.1 Tulosten pohdinta ... 38
6.2 Menetelmien pohdinta ... 40
6.3 Eettinen pohdinta ... 42
6.4 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimusaiheita ... 43
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 44
LÄHTEET ... 45
LIITTEET ... 53
Liite 1: Suostumuslomakkeet Tyks, Tays, Oys ... 53
Liite 2: Kyselylomake ... 56
Liite 3: Tutkimusluvat Tyks, Tays, OYS ... 60
Liite 4: Tietosuojaseloste ... 69
1 JOHDANTO
Nilkkamurtumat ovat lonkkamurtumien jälkeen yleisin leikkaushoitoa vaativa vamma, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia potilaan työkykyyn (Ovaska ym. 2015, Thakore ym.
2015). Suomessa tuki- ja liikuntaelimistön oireet ovat johtava syy työpoissaoloille ja merkittävä yhteiskunnallinen kulu. Tuki- ja liikuntaelimistön oireiden takia maksettiin sairauspäivärahaa vuonna 2018 yli 300 000 työikäiselle suomalaiselle, yhteensä 836 miljoonaa euroa (Kelasto 2019). Yhteiskunnallisten kustannusten lisäksi nilkkamurtuma vaikuttaa potilaiden työkykyyn kokonaisvaltaisesti, niin fyysisesti kuin psykososiaalisestikin (McPhail ym. 2012).
Työkyky ja työn tekeminen ovat ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytys (Tavakoli- Fard ym. 2016). Sairauspoissaolon jälkeen työhönpaluun onnistuminen on tärkeää yksilön, työyhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta (van Vilsteren ym. 2015).
Taloudellisten tappioiden lisäksi työhönpaluun viivästyminen aiheuttaa psyykkistä kuormitusta ja vaikuttaa elämänlaatuun sekä terveyteen (Kendrick ym. 2012, van Vilsteren ym. 2015). Työhönpaluuta suositellaan nilkkamurtumapotilaiden toipumisen mittariksi (Ardolino ym. 2012).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluuta kolme kuukautta leikkauksen jälkeen.
Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tietoa tietoa nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluusta, jota voidaan hyödyntää leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluun suunnittelussa ja kehittämisessä.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Trauma
Traumalla tarkoitetaan tilannetta, johon liittyy vakava loukkaantuminen, kuolema tai niiden uhka (Henriksson ja Lönnqvist 2017). Traumapotilaan toimintakyky muuttuu yhtäkkiä ja kipu sekä liikerajoitukset tulevat potilaalle yllätyksenä. Muutoksiin sopeutuminen on yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat fyysiset ja psykososiaaliset tekijät, kuten kokemus traumatilanteen uhkaavuudesta sekä yksilölliset selviytymiskeinot (Hyun ja Bae 2017).
Trauma syntyy mekaanisen voiman, kuten liike-energian seurauksena. Liike-energia kasvaa suhteessa massaan ja nopeuteen, joten vammaenergia on sitä suurempi, mitä suuremmasta liikkuvasta kappaleesta on kyse ja mitä nopeammin se etenee. Traumat jaetaan vammamekanismin mukaisesti matalaenergisiin ja korkeaenergisiin traumoihin.
Matalaenerginen trauma on esimerkiksi kompastuminen tasaisella ja korkeaenerginen esimerkiksi maantienopeuksissa tapahtunut liikenneonnettomuus. Molemmista voi seurata pehmytkudosvauriota ja luumurtumia. Pehmytkudosvaurio on tyypillisesti sitä laajempi, mitä korkeaenergisemmästä traumasta on kyse (Aro ja Kettunen 2010).
Traumat jaetaan myös suoriin ja epäsuoriin traumoihin. Suorasta traumamekanismista on kyse silloin, kun kudosvaurio syntyy samaan kohtaan, mihin mekaaninen voima kohdistuu. Epäsuorasta on kyse silloin, kun vaurio ilmenee muualla elimistössä (Aro ja Kettunen 2010).
Nilkkamurtuma on yleensä matalaenerginen murtuma, joka syntyy kaatumisen tai vääntövamman seurauksena. Korkeaenergisissä traumoissa kuten liikenneonnettomuuksissa nilkkamurtuma on harvoin ainoa vaurio, luumurtumat ovat useammin pirstaleisia ja pehmytkudosvauriot ovat laajempia (Yufit ja Seligson 2010).
2.2 Nilkkamurtumat
Nilkkamurtuma tarkoittaa joko kehräsluun, pohjeluun tai molempien murtumia nilkkanivelen yläpuolella. Suomessa nilkkamurtuma on yleisin leikkaushoitoa vaativa murtuma lonkkamurtuman jälkeen ja työikäisillä nilkkamurtuma on yleisin sairaalahoitoa vaativa murtumatyyppi (Pakarinen ym. 2012, Ovaska ym. 2015).
Nilkkamurtuma saadaan yleisimmin vapaa-ajantapaturmassa liikunta- tai urheiluharrastuksissa. Nilkkamurtumia ilmeneekin eniten nuorilla miehillä, joilla nilkkamurtumien ilmenemishuippu on 15-29 -vuotiaana. Naisilla puolestaan nilkkamurtumia ilmenee eniten yli 50-vuotiaana kaatumisen seurauksena.
Osteoporoosilla ajatellaan olevan naisten nilkkamurtumiin vaikutusta ja tulevaisuudessa, väestön ikääntyessä, nilkkamurtumien ennustetaan lisääntyvän (Keene ym. 2014).
Yleisin nilkkamurtumatyyppi on pohjeluun alaosan eli fibulan malleolus lateraliksen kierteinen murtuma (Pakarinen ym. 2012). Pohjeluun alaosan murtumien luokitteluun käytetään kolmea luokittelua, joista Suomessa käytetään Danis-Weberin eli Weberin luokitusta. Weberin luokituksen mukaan pohjeluun alaosan murtumat luokitellaan lievempään A-murtumatyyppiin sekä leikkaushoitoa vaativiin B- ja C-tyyppiin (Kuva 1) (Pakarinen ym. 2012, Goost ym. 2014).
Kuva 1. Weber-luokituksen mukaiset A-, B- ja C-murtumat. Kuvassa ylemmän nilkkanivelen luut eli 1.
telaluu, 2. sääriluu ja 3. pohjeluu. Punaisella on merkitty pohjeluun murtumalinjat.
Tarkkaa tilastoa Suomessa tehdyistä nilkkamurtumaleikkauksista ei ole saatavilla.
Joidenkin arvioiden mukaan murtumia leikataan vuosittain tuhansia. Leikkauksen tarve arvioidaan röntgenkuvauksella ja siihen vaikuttaa murtumatyypin lisäksi nivelhaarukan vakaus (Pakarinen ym. 2012).
2.2.1 Nilkkamurtuman hoito
Nilkkamurtuma hoidetaan joko konservatiivisesti eli ilman leikkaushoitoa tai leikkauksella (Aro ja Kettunen 2010). Hyväasentoiset ja stabiilit nilkkamurtumat kipsataan tai nilkka tuetaan ortoosilla. Suomessa tämän kaltainen konservatiivinen hoito kestää yleensä neljä-kuusi viikkoa, jonka aikana potilaat saavat astua jalalle täydellä painolla (Terveyskylä 2018).
Nilkkamurtuman vammamekanismi sekä muut tekijät kuten potilaan aikaisempi toimintakyky, orientaatio ja perussairaudet voivat kuitenkin vaikuttaa kipsausaikaan ja hoito-ohjeisiin (Yufit ja Seligson 2017). Epävakaat nilkkamurtumat leikataan erilaisin levyin ja ruuvein ja toipumisaika on pidempi. Näille potilaille varauslupa myönnetään murtumasta ja kiinnitystekniikasta riippuen joko täydellä painolla, 50 % painolla tai varaamatta (Ovaska ym. 2015).
Nilkkamurtuman hoidossa voi esiintyä komplikaatioita. Nämä komplikaatiot voidaan jakaa neljään kategoriaan. Komplikaatiot voivat johtua leikkausta edeltävistä tekijöistä kuten puutteellisesta diagnoosista tai väärästä leikkauksen ajoittamisesta. Niitä voi ilmetä leikkauksen aikana muun muassa hermovauriona tai murtuman kiinnityksen puutteina.
Komplikaatiot voivat lisäksi ilmetä varhaisen kuntoutuksen aikana vuotona, haavahoidon ongelmina ja infektioina tai myöhäisen kuntoutuksen aikana murtuman luutumattomuutena, virheasentoina tai nilkan liikkeen jäykkyytenä. Komplikaatiot ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, ja vain 2 % leikkauksella hoidetuista nilkkamurtumapotilaista tarvitsee korjausleikkauksen (Ovaska ym. 2015).
Nilkkamurtumapotilaan hoitoon kuuluu myös kuntoutus, joka sisältää varauslupien mukaisesti kävelyn harjoittelua ja liikeharjoituksia. Cochrane-kirjallisuuskatsauksen mukaan nilkkamurtumapotilaat hyötyivät varhain aloitetuista liikeharjoituksista ja
varausluvista (Lin ym. 2012). Tämä on todettu myös Smeeingin työryhmän (2020) tutkimuksessa, jossa havaittiin, että leikkauksella hoidettujen nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu oli merkittävästi nopeampaa, kun he saivat kuormittaa leikattua alaraajaa koko painolla. Täysipainovaraus ei aiheuttanut tutkimuksen potilasryhmälle lisäkomplikaatioita. Lisäksi Dehghanin tutkimusryhmän (2016) tutkimuksessa selvisi, että leikkauksella hoidetun nilkkamurtuman komplikaatiot eivät lisääntyneet, vaikka potilaille annettiin lupa varata leikatulle alaraajalle täydellä painolla. Tutkimuksen koehenkilöiden työhönpaluu ei myöskään hidastunut ja varauslupa paransi nilkan liikkuvuutta.
Lähitulevaisuudessa on selviämässä myös varhaisen liikeharjoittelun vaikutus leikkauksella hoidettujen nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluuseen.
Tutkimusprotokollan mukaan tutkimushypoteesina on, että varhainen kuntoutuksen aloittaminen nopeuttaa työhönpaluuta, kun kuntoutus sisältää liikeharjoituksia ja täysipainovarausluvat. Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu (Matthews ym. 2018).
Täyspainovarauslupien antamista leikkauksella hoidetuille nilkkamurtumapotilaille on myös kritisoitu. Systemaattisessa katsauksessaan Keenen työryhmä (2014) arvioi Cochranen kirjallisuuskatsauksen tutkimuksia liian heterogeenisiksi. Keenen työryhmän katsauksessa näyttö varhaisen mobilisaation vaikutuksista todettiin heikoksi ja vaikka varhaisen mobilisaation todettiin vähentävän laskimotukoksia, se kasvatti uusintaleikkausten ja sisäisten kiinnitysten pettämisen riskiä.
2.2.2 Nilkkamurtuman vaikutus toiminta- ja työkykyyn
Nilkkamurtuma vaikuttaa potilaan toiminta- ja työkykyyn fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. Nilkkamurtumaan määrätään aina sairausloma, kun on kyseessä työssäkäyvä potilas. Sairauslomaa määrätään Suomessa nilkkamurtumapotilaille yhdestä kolmeen kuukautta ja sen pituus riippuu nilkkamurtuman hoitolinjasta, potilaan työnkuvasta ja potilaan kokemasta työkyvystä. Leikkauksella hoidettujen nilkkamurtumapotilaiden sairausloma on tyypillisesti yli kaksi kuukautta (Hirvensalo ym.
2010).
Nilkkamurtuman jälkeen fyysiseen toimintakykyyn vaikuttaa ennen kaikkea kipu. Kivun on todettu olevan nilkkamurtumapotilailla pitkäkestoista ja sitä esiintyi edelleen vuoden kuluttua traumasta. Kipu ei kuitenkaan rajoittanut tai rajoitti vain vähän osallistumista käytännön toimintaan. Toimintakyvyn ja kivun parantumista ennustivat alle 40-vuoden ikä ja miessukupuoli. Diabetes heikensi nilkkamurtumapotilaan fyysistä toipumista (Egol ym. 2007).
Laadullisessa tutkimuksessaan McPhail työryhmineen (2012) selvitti nilkkamurtuman vaikutuksia potilaan elämään. Tutkimus oli pieni, eikä kahtatoista potilasta koskevia tuloksia voida yleistää. Tutkimuksessa nousi kuitenkin esiin kattavasti eri teemoja.
Fyysisiä vaikutuksia olivat turvotus, lihasheikkous ja liikejäykkyys. Pykososiaalisia vaikutuksia olivat masennus- ja ahdistusoireet, ärtymys ja väsymys. Lisäksi nilkkamurtumat vähensivät osallistumista arkielämään ja muokkasivat osallistumismahdollisuuksia. Potilas pystyi esimerkiksi osallistumaan uintiharrastukeen, mutta ei käyttämään uintiräpylää. Sosiaaliset vaikutukset olivat tutkimuksen mukaan ristiriitaisia. Toisaalta murtuma vähensi sosiaalisiin tapahtumiin osallistumista, toisaalta lisäsi sosiaalista aktiivisuutta, kun fyysisesti aktiivisia harrastuksia korvattiin sosiaalisilla tapaamisilla. Murtumilla oli myös esteettisiä vaikutuksia, mistä oli haittaa erityisesti naispotilaille. Vaikutukset työkykyyn vaihtelivat. Osa tutkimukseen osallistuneista jatkoi työelämää tavalliseen tapaansa, osa vaihtoi työtehtäviä ja muutama koki suoriutuvansa työstä aikaisempaa hitaammin. Nilkkamurtumilla oli myös taloudellisesti vaihtelevia vaikutuksia (McPhail ym. 2012).
Nilkkamurtuman vaikutusta toimintakykyyn on selvitetty erityisesti ikääntyneiltä.
Nilssenin työryhmä (2007) teki kyselytutkimuksen yli 65-vuotiaille leikkauksella hoidetuille nilkkamurtumapotilaille. Tutkimustuloksia ei voi yleistää työikäiseen väestöön, eikä näistä voida tehdä työhönpaluuta koskevia johtopäätöksiä. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, minkälaisia haasteita nilkkamurtumasta seuraa. Nilssen työryhmineen selvitti kuuden kuukauden ja vuoden kuluttua leikkauksesta nilkan stabiliteettia, potilaan osallistumista liikuntaharrastuksiin ja arkielämän laatua. Tulosten mukaan vielä vuoden kuluttua noin puolet potilaista koki kipua epätasaisessa maastossa kävellessä, nilkan jäykkyyttä, turvotusta iltaisin ja vaikeuksia kulkea portaissa. Alle puolet potilaista olivat palanneet aikaisempien liikuntaharrastustensa pariin.
Nilkkamurtumapotilaan työkykyyn vaikuttavat fyysiset tekijät kuten kipu, jäykkyys ja lihasheikkous sekä psykososiaaliset tekijät esimerkiksi ahdistusoireet tai kokemus työsuoriutumisen hidastumisesta. Nilkkamurtumapotilaille määrätään kuukausien sairausloma, jonka tavoitteena on työkykyä heikentävien oireiden lievittyminen ja lopulta työhönpaluu (Hirvensalo ym. 2010).
2.3 Työhönpaluu
Työhönpaluu minkä tahansa pitkän poissaolon jälkeen on yksilöllinen stressiä aiheuttava tilanne. Työhönpaluun viivästymisen tiedetään ennustavan tulevia poissaoloja, taloudellisia vaikeuksia sekä psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia (Iles ym. 2008, Kausto ym. 2017). Työhönpaluun on osoitettu olevan viivästynyttä erityisesti trauman jälkeen (Kendrick ym. 2012, Kendrick ym. 2017).
Työsopimuslain (2001/55) mukainen sairauspäivärahan maksaminen on merkittävä kustannus yhteiskunnalle. Kansainvälisesti työikäisestä väestöstä kuuden prosentin on todettu saavan sairauspäivärahaa (van Vilsteren ym. 2015). Suomessa tällaista sairauspäivärahaa maksettiin vuonna 2018 yli 300 000 työikäiselle, yhteensä 836 miljoonaa euroa ja yleisin syy työpoissaoloille olivat tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet (Kelasto 2019).
Työhönpaluu on tärkeää yksilön toimeentulon ja yhteiskunnallisen roolin kannalta. Sen epäonnistumisen on todettu johtavan elämänlaadun heikkenemiseen ja sosiaalisen identiteetin rikkoutumiseen. Työhönpaluun epäonnistuminen vaikuttaa työllisyyteen jopa pysyvästi, sillä siitä voi seurata myös pysyvä työkyvyttömyys tai muusta syystä työelämän ulkopuolelle jääminen (van Vilsteren ym. 2015). Lisäksi työhönpaluun epäonnistumisen on todettu olevan yhteydessä heikompaan psykososiaaliseen hyvinvointiin, ahdistukseen, masennukseen ja eristäytymiseen (Hoffman ym. 2007, Iles ym. 2007). Työhönpaluun epäonnistumisen seurauksia olivat myös fyysinen inaktiivisuus, heikompi taloudellinen tilanne, heikommat ammatilliset mahdollisuudet ja jopa itsemurha (Kent ja Keating 2008).
Työhönpaluun edellytyksiä on tunnistettu. Pitkän poissaolon jälkeen työhön paluuseen tarvitaan positiivisuutta ja joustavuutta, tietotaitoa ja hyvää asennetta työhön paluuta kohtaan. Lisäksi organisointikyky ja arviointikyky, ongelmanratkaisukyky ja kyky noudattaa mahdollista työhönpaluun suunnitelmaa olivat tärkeitä työhönpaluun onnistumiseksi (Gardner ym. 2010). Volkerin tutkimusryhmän (2015) mukaan työhönpaluuseen vaikuttivat myös odotukset ja sairaudentunto. Tutkimuksessa selvitettiin liki viiden sadan pitkällä sairauslomalla olleen työhönpaluuta kahden vuoden jälkeen. Selvisi, että työhönpaluuta ennustivat tutkittavien minäpysyvyys eli henkilökohtainen käsitys kyvystä suoriutua työtehtävistä ja kokemus sairaudentunnosta eli siitä, miten työn tekeminen oireiden kanssa onnistuu (Volker ym. 2015).
Työhönpaluu trauman jälkeen on potilaan ja yhteiskunnan näkökulmasta tärkeä hyvinvoinnin ja taloudellisen vakauden indikaattori ja sitä on suositeltu traumapotilaiden toipumisen mittariksi (Ardolino ym. 2012, Uleberg ym. 2018). Trauma aiheuttaa fyysisten ongelmien lisäksi psykososiaalisia oireita ja työhönpaluun tiedetään olevan hitaampaa kuin potilailla, joiden leikkaushoito on ollut suunniteltua. Työhönpaluuseen vaikuttivat ennen kaikkea trauman vakavuus ja sen vaikutus toimintakykyyn, mutta myös psykososiaaliset tekijät kuten sosiaalisen tuen puute (van Delft-Schreurs ym. 2014, Uleberg ym. 2018). Traumapotilailla hyvää työhönpaluuta ennustivat puolestaan korkea koulutustaso ja toimistotyönkuva (Clay ym. 2010a).
2.3.1 Työhönpaluu ja työn luonne
Työhönpaluun onnistumiseen vaikuttaa työn luonne, ja trauman jälkeen työhönpaluu on ollut helpompaa, kun työkuvaan eivät kuulu fyysisesti rasittavat työtehtävät tai työ ei vaadi ollenkaan nilkan kuormittamista. Työhönpaluun on todettu olevan nopeampaa, kun työtehtävät ovat fyysisesti kevyitä esimerkiksi toimistotöitä (Clay ym. 2010a).
Työhönpaluu fyysisesti raskaaseen työhön vaatii useammin työn muokkaamista ja työajan lyhentämistä. Fyysinen työ vaikuttaa työhön paluuseen erityisesti työhönpaluun alkuvaiheessa, jolloin toimintakyvyn rajoitukset ja kipu ovat merkittäviä (Polatin 1991, Olenick ym. 1996).
Myös fyysisen työn laatu vaikutti työhönpaluuseen, ja poissaoloa työstä pidensi työnkuva, johon kuuluivat taakkojen nostot, työntäminen tai vetäminen. Samassa tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, etteivät työtehtävissä istuminen, seisominen tai tärinäaltistus pidentäneet sairauslomaa (Dasinger ym. 2000). Työhönpaluuseen vaikuttavat fyysisesti kevyen työn piirteet olivat työn korkeat psyykkiset vaatimukset ja heikko mahdollisuus päätösten tekemiseen (Haveraaen ym. 2017).
Myös psykososiaaliset tekijät vaikuttavat työhön paluuseen silloin, kun työhön kuuluvat fyysisesti raskaat työtehtävät. Teollisuusalan työntekijöitä koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että työhönpaluu oli nopeampaa, kun työ oli psykososiaalisesti kevyttä ja työntekijöillä oli työtovereiden ja esimiehen tuki. Työhönpaluuta edistivät edelleen matalat työn vaatimukset ja kokemus työn hallinnasta (Haveraaen ym. 2015).
2.3.2 Traumapotilaan työhönpaluu
Traumapotilaiden työhönpaluusta tuoretta tutkimustietoa on paljon. Tutkimuksessaan (2012) Kendrick työryhmineen keräsi otannan päivystyksen traumapotilaista erittelemättä trauman sijaintia. Päivystyspotilaista 35 % oli palannut työhön yhden kuukauden kuluttua ja suurin osa nopeasti työhön palanneista työskenteli yrittäjinä.
Edelleen neljän kuukauden jälkeen 83 % tutkittavista oli palannut työhön ja yrittäjyyden lisäksi miessukupuoli ennusti työhönpaluuta. Lisäksi selvisi, että työtapaturmapotilaat olivat palanneet työhön muita tapaturmapotilaita harvemmin.
Lee työryhmineen (2018) havaitsi tutkimuksessaan, että trauman vakavuuden lisäksi työhön paluuta hidastivat potilaan korkea ikä, matala koulutustaso ja hoito teho-osastolla.
Varhain työhön palanneilla potilailla oli positiivisempi sairauskäsitys kuin potilailla, joiden työhönpaluu viivästyi. Myös työhön palanneiden kokonaisterveys oli parempi verrattuna heihin, joilla sairausloma pitkittyi (Kendrick ym. 2012).
Trauma on vaikuttanut myös potilaiden elämänlaatuun ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Osastovaiheessa 25 % traumapotilaista täytti akuutin stressihäiriön kriteerit ja kahden vuoden jälkeen 20 % kärsi edelleen stressioireista (Visser ym. 2017). Eräässä tutkimuksessa traumapotilaiden elämänlaatu todettiin vielä vuodenkin jälkeen verrokkeja
heikommaksi ja naissukupuoli sekä yli 55 vuoden ikä ennustivat pitkittynyttä kivun kokemusta, masennusta ja ahdistusoireita sekä matalampaa yleistä terveyden indeksiä (Llaquet Bayo ym. 2018). Etenkin hoidon alussa esiintyneet masennusoireet ennustivat työhönpaluun viivästymistä. Työhönpaluu viivästyi myös niillä traumapotilailla, joilla traumaan liittyi henkeä uhkaava tilanne (Kendrick ym. 2017).
Traumapotilaiden työhönpaluun motiiveja on selvitetty hieman ristiriitaisin tuloksin.
Eräässä tutkimuksessa työhönpaluun pääasiallinen motiivi oli taloudellinen turva.
Tutkimuksessa todettiin, että kuuden kuukauden kohdalla työhönpaluuta ennustivat yliopistokoulutus, työskentely yrittäjänä ja positiivinen sairauskokemus (Clay ym.
2010b). Saman tutkimusryhmän toisessa tutkimuksessa tulokset olivat eriäviä. Tässä tutkimuksessa työhönpaluun pääasiallinen syy oli tylsyys, ei niinkään taloudelliset tekijät tai koettu työkyky (Clay ym. 2010c).
2.3.3 Traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu
Traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluuta on tutkittu vähän. Erään tutkimuksen mukaan traumaattinen nilkkamurtuma oli uhka työkyvylle. Tutkimuksessa toteutettiin puhelinhaastattelu 83 potilaalle, jotka olivat kotiutuneet osastohoidosta nilkkamurtuman jälkeen. Haastatelluista kolmasosa oli menettänyt työnsä nilkkamurtuman jälkeen ja näistä puolet oli edelleen kolmen vuoden jälkeen työttömiä tai työkyvyttömiä (Thakore ym. 2015).
Armeijan työntekijöitä koskevissa tutkimuksissa nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu oli todennäköinen. Orrn työryhmän (2015) tutkimuksessa 83 % nilkkamurtuman läpi käyneistä armeijan työntekijöistä palasi työhön kolmen vuoden seurannassa ja Johnsonin työryhmän (2018) tutkimuksessa 81 % palasi työhön. Orrn tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa potilaista palasi myös niihin työtehtäviin, jotka sisälsivät juoksua, mikä kertoo toisaalta siitä, että viimeinen kolmannes ei ollut täysin toipunut. Johnsonin tutkimuksessa puolestaan todetaan, että sukupuoli, sotilasarvo tai murtumalinja eivät vaikuttaneet sotilaiden työhönpaluuseen.
2.4 Työhönpaluun tukitoimet
Pelkkä lääketieteellinen hoito ei takaa työhönpaluuta trauman jälkeen. Työhönpaluun onnistuminen edellyttää usein erilaisia tukitoimia, joita ovat esimerkiksi mukautetut työtehtävät tai työajan lyhentäminen. Tutkittuja työhönpaluun tukitoimia ovat työtehtävien priorisointi, työtehtävien muokkaaminen ja työn säännöllinen arviointi (Shawn ym. 2008). Suomessa työhönpaluu on mahdollista myös osa-aikaisesti ja sairauslomalta siirtyvällä on oikeus osasairauspäivärahaan tulotason turvaamiseksi (Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta 2013/972).
Työhönpaluun tukitoimet voivat sisältää muutoksia työtarvikkeissa, työn apuvälineitä, muutoksia työskentelyn olosuhteissa ja ympäristössä ja muun työyhteisön tai esimiehen tukea. On havaittu, että erityisesti esimiestahon mielenkiinto työntekijän työkykyä kohtaan ja esimiehen tuki työhönpaluun yhteydessä vähensivät työpoissaoloja (van Vilsteren ym. 2015).
Työhönpaluu ja siihen tarvittavat tukitoimet tulisivat olla yksilöllisesti suunniteltuja.
Tanskalaistutkimuksessa (2009) verrattiin yksilöllisesti suunniteltuja työhönpaluun tukitoimia normaaliin työhönpaluun protokollaan, joka sisälsi kunnan järjestämän seurantakäynnin kahdeksan viikkoa työhönpaluun jälkeen. Tutkimuksessa todettiin, että yksilöllisesti suunnitellut työhön paluun tukitoimet vähensivät työpoissaoloja ja säästivät kustannuksia (Bültmann ym. 2009). Yksilöllisiä työhönpaluun tukitoimia on selvitetty myös Cochrane kirjallisuuskatsauksessa (2015). Katsauksen mukaan tehokkaita työhönpaluun tukitoimia olivat juuri yksilölliseen toimintakykyyn sovitetut tukitoimet (Key ym. 2015).
2.5 Työhönpaluun mittareita
EQ-5D ja RAND-36 ovat kaksi merkittävintä traumapotilaiden työhönpaluun tutkimisessa käytettyä mittaria. Kansainvälisissä tutkimuksissa (Kendrick ym. 2014) paljon käytetty EQ-5D-kysely on 90-luvun alussa EuroQol-Group-ryhmän kehittämä kysely. Kysely mittaa terveydentilasta viittä ulottuvuutta: liikkuvuuden, itsehoidon, päivittäisten toimintojen, kivun ja ahdistuneisuuden. Kutakin ulottuvuutta arvioidaan viidellä monivalintakysymyksellä. Mittari on saatavilla suomen kielellä lisenssimaksulla (TOIMIA 2013a).
RAND-36 on kehitetty hoidon vaikuttavuuden arviointiin ja seurantaan. Se sisältää nimensä mukaisesti 36 kysymystä kahdeksasta osa-alueesta, jotka ovat koettu terveys, fyysinen toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi, sosiaalinen toimintakyky, tarmokkuus, kivuttomuus, fyysinen roolitoiminta ja psyykkinen roolitoiminta. Kysely on saatavilla suomeksi ilman lisenssimaksuja (TOIMIA 2013b).
Muita suomeksi saatavilla olevia työhönpaluun mittareita ovat esimerkiksi lisenssimaksullinen Työterveyslaitoksen laatima Työkykyindeksi ja lyhyt Työhönpaluun pystyvyydentunne (TOIMIA 2017a, TOIMIA 2017b).
2.6 Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto
Leikkauksella hoidetun nilkkamurtumapotilaan työhönpaluu on monitekijäinen prosessi (Kuvio 1). Prosessi alkaa yllättävästä tapaturmasta, esimerkiksi nilkan vääntövammasta liukastumisen tai kaatumisen seurauksena. Tämä toimintakyvyn muutos tulee odottamatta, eikä arjen hankaloitumiseen tai työkyvyn menettämiseen ole pystynyt varautumaan. Lisäksi leikkaushoidosta toipuminen, haavahoito, kävelyn opettelu hoidon mukaisilla varausluvilla, kipu ja liikerajoitukset vaativat sopeutumista. Nilkkamurtuma vaikuttaa potilaaseen lisäksi psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Leikkauksella hoidetun nilkkamurtuman jälkeen työhönpaluu on aina yksilöllinen prosessi. Hyvään työhön paluuseen vaikuttavat muun muassa positiivinen sairauskäsitys ja työyhteisön tuki, fyysisesti kevyt työ ja kokemus työn hallinnasta. Työhönpaluun
ennustetta heikentävät puolestaan potilaan korkea ikä tai masennusoireet hoidon alussa.
Nilkkamurtuman jälkeen riskeinä ovat myös työkyvyn menettäminen ja työttömyys.
Niiden ehkäisemiseksi voidaan hyödyntää työhönpaluun tukitoimia, esimerkiksi yksilöllistä työhönpaluun suunnitelmaa tai työn apuvälineitä. Kirjallisuuskatsauksen keskeiset tutkimukset on esitetty Taulukossa 1.
Kuvio 1. Nilkkamurtumapotilaan työhönpaluun prosessi
TAULUKKO 1: Kirjallisuuskatsauksen keskeiset tutkimustulokset
Kirjoittajat, vuosi Tutkimusjoukko Seuranta-aika
Tutkimuksen toteutus Keskeinen tulos
Beckenkamp ym. 2014 37 tutkimusta Systemaattinen katsaus, meta-analyysi Aikuisilla nilkkamurtuman paraneminen etenee ensimmäisen kuukauden aikana nopeasti, mutta siitä ei toivu kokonaan 24 kuukauden seurannassa.
Bültmann ym. 2009 N=200 12 kk
Satunnaisesti kontrolloitu tutkimus, jossa vähintään 4 viikkoa
sairauslomalla olleille toteutettiin yksilöllisesti suunniteltu työhönpaluun suunnitelma
Yksilöllisesti suunnitellut työhön paluun tukitoimet vähensivät työpoissaoloja ja säästivät kustannuksia.
Clay ym. 2010 N=168
6 kk
Prospektiivinen kohorttitutkimus, kyselytutkimus
Trauman jälkeen työhönpaluuta nopeuttivat korkea koulutustaso, yrittäjyys ja positiivinen käsitys toipumisesta. Korkea ikä, fyysisesti kuormittava työ ja kipu olivat yhteydessä työhönpaluun viivästymiseen.
Haveraaen ym. 2015 N=251 3 kk
Kohortti, kyselytutkimus Teollisuusalan työntekijöitä koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että työhönpaluu oli nopeampaa, kun työ oli psykososiaalisesti kevyttä ja työntekijöillä oli työtovereiden sekä esimiehen tuki. Työhönpaluuta edistivät myös matalat työn vaatimukset ja kokemus työn hallinnasta
Taulukko 1 jatkuu seuraavalla sivulla
Taulukko 1 jatkuu
Kendrick ym. 2012 N=664 12 kk
Pitkittäistutkimus
Kyselytutkimus, jossa kolme mittausta
Päivystyspotilaat, jotka palasivat työhön nopeasti, olivat pääasiassa yrittäjiä. Myös miessukupuoli ennusti työhönpaluuta.
Työtapaturmapotilaat palasivat työhön muita harvemmin.
Lee ym. 2018 N=156
3 kk
Kohortti, kyselytutkimus Traumapotilailla trauman vakavuuden lisäksi työhönpaluuta hidastivat potilaan korkea ikä, matala koulutustaso ja hoito teho-osastolla. Varhain työhön palanneilla potilailla oli positiivisempi sairauskäsitys kuin potilailla, joiden työhönpaluu viivästyi.
McPhail ym. 2012 N=12 Puolistrukturoitu haastattelu Nilkkamurtuma vaikutti potilaan elämään kipua ja epämukavuutta laajemmin ja vaikutukset olivat niin fyysisiä kuin psykososiaalisiakin.
Thakore ym. 2015 N=83 Puolistrukturoitu haastattelu Traumaattisista nilkkamurtumapotilaista kolmasosa oli menettänyt työnsä nilkkamurtuman jälkeen ja heistä puolet oli edelleen kolmen vuoden jälkeen työttömiä tai työkyvyttömiä.
van Vilsteren ym. 2015 18 artikkelia satunnaisesti kontrolloiduista tutkimuksista, N=1897
Systemoitu kirjallisuuskatsaus Työhönpaluun epäonnistuminen voi johtaa elämänlaadun
heikkenemiseen ja sosiaalisen identiteetin rikkoutumiseen. Siitä voi seurata myös pysyvä työkyvyttömyys tai muusta syystä työelämän ulkopuolelle jääminen.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluuta kolme kuukautta leikkauksen jälkeen.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluun suunnittelussa ja kehittämisessä.
Tutkimuskysymykset:
1. Mitkä muuttujat ovat yhteydessä leikkauksella hoidetun traumaattisen
nilkkamurtumapotilaan työhönpaluuseen leikkauksen jälkeisen kolmen kuukauden aikana?
2. Minkälaisia fyysisen terveydentilan aiheuttamia ongelmia leikkauksella hoidetuilla traumaattisilla nilkkamurtumapotilailla on ollut työhönpaluun yhteydessä?
3. Minkälaisia tunne-elämän aiheuttamia ongelmia leikkauksella hoidetuilla traumaattisilla nilkkamurtumapotilailla on ollut työhönpaluun yhteydessä?
4. Minkälaisia tukitoimia työpaikoilla on toteutettu leikkauksella hoidettujen traumaattisten nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluun helpottumiseksi?
5. Minkälaisia tukitoimia leikkauksella hoidetut traumaattiset nilkkamurtumapotilaat toivovat tehtävän työpaikallaan työhönpaluun helpottumiseksi?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 4.1 Tutkimusaineisto
Tutkimusaineisto kerättiin Turun yliopistollisen sairaalan ja Oulun yliopistollisen sairaalan traumaosastoilta sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan Tuki- ja liikuntaelinkeskuksen osastolta. Aineiston kerääminen aloitettiin Turussa syyskuussa 2019, Tampereella lokakuussa 2019 ja Oulussa maaliskuussa 2020. Tutkimukseen pyydettiin potilaat, joilla oli leikkauksella hoidettu nilkan uloimman kehräsluun Weber B tai C -tyypin tai molempien kehräsluiden murtuma, ja jotka olivat täysi-ikäisiä, työssä käyviä ja halusivat osallistua tutkimukseen. Poissulkukriteereinä olivat työsuhteen puuttuminen, takakolmiomurtuma, monivamma tai muu samanaikainen hoitoon tai työkykyyn merkittävästi vaikuttavaa vamma tai sairaus.
Potilaat rekrytoitiin tutkimukseen joko osastohoidon yhteydessä kirjallisella suostumuslomakkeella (Liite 1) tai suostumus pyydettiin heiltä puhelimitse kotiutumisen jälkeen. Rekrytoinnin yhteydessä potilaille kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta, tavoitteista ja toteutuksesta. Lomakkeet säilytettiin tutkimuksen ajan Tyksin henkilökunnan tiloissa lukollisessa kaapissa. COVID-19 poikkeusaikana lomakkeet säilytettiin tutkijan kotona lukitussa tilassa.
Suostumuslomakkeella potilas ilmoitti suostumuksensa ja haluaako kyselyn kirjeellä vai sähköisellä kyselylomakkeella kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Kyselylomakkeiden postitus aloitettiin joulukuussa 2019. Kysely (Liite 2) sisälsi lyhyen tiedotteen tutkimuksen tarkoituksesta, toteuttajista, vapaaehtoisuudesta sekä vastausohjeet. Kysely oli suomenkielinen. Sähköinen kysely toteutui E-lomake ja Webropol -ohjelmilla, joihin laadittiin oma kyselylinkki kunkin sairaanhoitopiirin potilaille. Muistutusviesti lähetettiin potilaille viimeistään kaksi viikkoa ensimmäisen sähköpostin lähettämisen jälkeen. Kyselylomakkeita palautuskuorineen postitettiin yhdeksälle henkilölle. Kyselyyn vastattiin nimettömästi.
Syyskuun 2020 loppuun mennessä suostumuslomakkeita oli kerätty 86 ja täytettyjä lomakkeita oli palautunut 57 kappaletta. Vastaajista 50 vastasi sähköisesti ja seitsemän kirjeitse. Tutkimukseen vastanneista 34 oli Turun yliopistollisen sairaalan potilaita, 14
Tampereen ja yhdeksän Oulun yliopistollisen sairaalan potilaita.
Kokonaisvastausprosentti oli 66 %, sähköisen lomakkeen vastausprosentti 68 % ja kirjeitse lähetettyjen kyselyiden 78 %.
4.2 Tutkimusmenetelmä
Tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus, jossa käytettiin sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Lomake laadittiin aikaisemman tutkimustiedon perusteella ja se pilotoitiin ennen mittausten aloittamista. Kysely on tehokas tutkimusmenetelmä, mutta sen ongelmana voi olla pieni vastausprosentti. Vastausprosentin on todettu olevan suurempi silloin, kun tutkimusjoukko on valikoitu ja katoa voidaan vähentää myös muistutusviesteillä. Muistuttamisen jälkeen vastausprosentti on yleensä 70–80 %.
Kyselyn avointen kysymysten etu on suoran vastausvaihtoehdon puuttuminen, ja vastauksista voidaan tunnistaa vastaajalle tärkeitä teemoja. Kyselytutkimuksessa ei voida varmistaa, kuinka vastaajat ovat ymmärtäneet kysymykset tai kuinka hyvin vastausvaihtoehdot kuvaavat vastaajien kokemuksia. Vastaajien suhtautuminen kyselytutkimukseen ei myöskään paljastu, eikä voida tietää kuinka vakavasti vastaajat ovat kysymyksiin vastanneet (Hirsjärvi ym. 2009).
Kyselylomakkeessa (Liite 2) selvitettiin vastaajan sukupuoli, ikä, siviilisääty, koulutustausta, työsuhde, työn fyysinen luonne, sairausloman pituus ja nilkkamurtuman tapaturman luonne. Lisäksi käytettiin kolmea RAND-36-mittarin osaa, jotka käsittelevät työkykyä ja koettua kipua. RAND-36-mittaria on laajasti käytetty tutkimuksissa, joissa on haluttu selvittää terveyteen liittyvää elämänlaatua. Se mittaa terveyden osa-alueita järjestysasteikollisten muuttujien avulla. Mittarilla voidaan laskea arvioita terveyden eri osa-alueista ja vertailla niitä keskenään (TOIMIA 2013b). Mittarin luotettavuus on todettu hyväksi (Krops ym. 2018).
Tässä tutkimuksessa käytetyt RAND-36-mittarin työkykyä mittaavat kysymykset olivat:
Onko sinulla viimeisen neljän viikon aikana ollut ruumiillisen terveydentilanne takia ongelmia työssäsi? Onko sinulla viimeisen neljän viikon aikana ollut tunne-elämään liittyviä vaikeuksien (esim. masentuneisuus tai ahdistuneisuus) takia ongelmia työssäsi?
Kipua käsittelevät kysymykset ovat: Kuinka voimakkaita ruumiillisia kipuja sinulla on
ollut viimeisen neljän viikon aikana? Kuinka paljon kipu on häirinnyt tavanomaista työtäsi viimeisen neljän viikon aikana?
Työhönpaluun tukitoimia selvitettiin kahdella avoimella kysymyksellä: Onko työpaikallasi tehty muutoksia työjärjestelyissäsi työhönpaluusi helpottumiseksi? Mitä muutoksia toivoisit työjärjestelyissäsi tehtävän työhönpaluusi helpottumiseksi?
4.3 Kyselyaineiston analysointi
Kyselyvastaukset kerättiin aineistoksi SPSS-ohjelmaan (IBM SPSS Statistics, versio 27).
Tutkittavat eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin, joten vastanneiden määrä vaihtelee kysymyksittäin. Taustamuuttujiksi nimettiin ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutustaso, nilkan kipu, työtilanne ennen leikkausta, työtilanne vastaushetkellä, sairausloman pituus viikkoina sekä työn ja tapaturman luonne. Ikä ja sairausloman pituus ovat jatkuvia muuttujia, koulutustaso järjestysasteikollinen ja muut laatueroasteikollisia muuttujia.
Taustamuuttujat kuvattiin frekvensseinä ja suhteellisina osuuksina. Ikä ja sairausloman pituus kuvattiin lisäksi keskiarvoina, vaihteluvälein ja keskihajontoina. Jatkuvat muuttujat myös luokiteltiin järjestysasteikollisiksi muuttujiksi, minkä avulla tulokset kuvattiin ristiintaulukoimalla.
Muuttujien yhteyttä selvitettiin ristiintaulukoinnilla ja c2-riippumattomuustestillä.
Jatkuvien muuttujien normaalijakautuneisuus selvitettiin ensin SPSS-ohjelman normaalijakaumatestillä ja muuttujat todettiin normaalijakautuneiksi p-arvon ollen <0,01.
4.4 Laadullisen aineiston analysointi
Avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, jossa aineisto käsitellään yksittäisistä vastauksista kohti laajempaa kokonaisuutta. Analyysiyksiköksi valittiin lauseet, jotka poimittiin avoimista vastauksista. Vastaukset kopioitiin suorina lainauksina listaksi, josta ne luokiteltiin sisällönanalyysin keinoin sopiviin luokkiin (Kuvio 2). Luokittelun jälkeen vastaukset kvantifioitiin ja toteutuneille ja toivotuille
tukitoimille laskettiin frekvenssit ja suhteelliset osuudet. Tulokset on esitetty taulukoissa 8 ja 9.
Kuvio 2. Esimerkki aineiston luokittelusta.
5 TULOKSET
5.1 Nilkkamurtumapotilaat
Tutkittavista (N=57) hieman yli puolet oli naisia (Taulukko 2). Heidän keski-ikänsä oli 43,3 vuotta (vaihteluväli 21–63) ja yli puolet heistä oli naimisissa tai avoliitossa.
Vastanneista melkein puolet oli käynyt lukion tai ammattikoulun, noin viidesosa ammattikorkeakoulun ja viidesosa oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon.
Tutkittavista suurin osa (84,2 %) oli vakituisessa työsuhteessa. Noin kolmasosa teki fyysisesti kevyttä työtä, kuten toimistotyötä, vähän alle puolet teki keskiraskasta työtä, joka sisältää seisomista ja kevyttä fyysistä aktiivisuutta työpäivän aikana ja neljännes teki fyysisesti raskasta työtä, sisältäen kuorman nostamista ja siirtämistä.
Tutkittavista 52 vastasi kysymykseen, jossa pyydettiin kertomaan sairausloman pituus.
Näistä joka neljäs oli edelleen sairauslomalla. Työhön palanneiden sairausloman pituus oli ollut keskimäärin 8,5 viikkoa (vaihteluväli 0–12 viikkoa). Työhön palanneilla työsuhde oli pääasiassa pysynyt samana ja suuri osa sairauslomalla olevista oli vakituisessa työsuhteessa. Tutkimukseen osallistui neljä yrittäjää. Heistä kukaan ei ollut sairauslomalla kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Nilkkamurtuma oli useimmiten vapaa-ajan tapaturma.
TAULUKKO 2: Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot (N=57)
Taustamuuttuja n (%)
Sukupuoli (n=55)
Mies 25 (45,5)
Nainen Ikä (n=57)
30 (54,5)
Alle 35-vuotiaat 14 (24,6)
35-55-vuotiaat 28 (49,1)
Yli 55-vuotiaat 15 (26,3)
Siviilisääty (n=56)
Yksinasuva 25 (44,6)
Vakituinen parisuhde 31 (55,4)
Koulutus (n=57)
Peruskoulutus 4 (7,0)
Toisen asteen koulutus 28 (49,1)
Alempi korkeakoulutus 13 (22,8)
Ylempi korkeakoulutus 12 (21,2)
Nilkan kipu 2-3kk leikkauksen jälkeen (n=57)
Lievä tai ei lainkaan kipua 29 (50,9)
Kohtalaisia tai voimakkaita kipuja 28 (49,1)
Työsuhde (n=56)
Vakituinen työ 48 (85,8)
Määräaikainen työ 4 (7,1)
Yrittäjä 4 (7,1)
Työtilanne 3kk leikkauksen jälkeen (n=52)
Työhön palanneet 39 (75,0)
Sairauslomalla 13 (25,0)
Työn luonne (n=57)
Fyysisesti kevyt työ 18 (31,6)
Fyysisesti keskiraskas työ 25 (43,9)
Fyysisesti raskas työ Tapaturman luonne (n=57)
14 (24,6)
Vapaa-ajan tapaturma 41 (71,9)
Työtapaturma 13 (22,8)
Liikennetapaturma 3 (5,3)
5.1.1 Nilkkamurtumapotilaiden työhönpaluu
Nilkkamurtumapotilaiden koulutustaso oli yhteydessä työhönpaluuseen (Taulukko 3).
Kaikki, joilla oli vain peruskoulutus, olivat edelleen sairauslomalla ja kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet olivat palanneet työhön kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (p<0,001).
TAULUKKO 3: Sosiodemografisten taustamuuttujien ja työhönpaluun ristiintaulukointi
Taustamuuttuja Työhönpalanneet n (%) Eivät olleet palannut työhön n (%)
p-arvo
Sukupuoli (n=55)
Mies 19 (76,0) 6 (24,0)
0,954 Nainen
Ikä (n=57)
23 (76,7) 7 (23.3)
0,667
Alle 35-vuotiaat 12 (85,7) 2 (14,3)
35-55-vuotiaat 21 (75,0) 7 (25,0)
Yli 55-vuotiaat 11 (73,3) 4 (26,7)
Siviilisääty (n=56)
Yksinasuva, 21 (84,0) 4 (16,0)
0,374 Vakituinen parisuhde,
Koultustaso (n=57)
23 (74,2) 8 (25,8)
0,000
Peruskoulutus 0 (0) 4 (100,0)
Toisen asteen koulutus 23 (82,1) 5 (17,9)
Alempi korkeakoulutus 9 (69,2) 4 (30,8)
Ylempi korkeakoulutus 12 (100) 0 (0)
5.1.2 Työmuuttujat, tapaturman luonne ja nilkan kipu
Työn luonne oli yhteydessä työhönpaluuseen (p=0,020) (Taulukko 4). Kaikki fyysisesti kevyttä työtä tekevät olivat palanneet työhön kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta.
Fyysisesti raskasta työtä tekevistä noin kaksi kolmesta oli palannut työhön. Ne, joilla oli kohtalaisia tai voimakkaita nilkan kipuja kolme kuukautta leikkauksen jälkeen olivat palanneet työhön muita harvemmin (p<0,001).
TAULUKKO 4: Työsuhteen, työn luonteen, tapaturman luonteen ja nilkan kivun ristiintaulukointi työhönpaluun kanssa
Taustamuuttuja Työhönpalanneet n (%) Eivät olleet palanneet työhön n (%)
p-arvo
Työsuhde (n=56)
Vakituinen työ 37 (77,1) 11 (22,9)
0,244
Määräaikainen työ, 2 (50,0) 2 (50,0)
Yrittäjä
Työn luonne (n=57)
4 (100) 0 (0)
0,020
Fyysisesti kevyt työ 18 (100) 0 (0)
Fyysisesti keskiraskas työ 17 (68,0) 8 (32,0)
Fyysisesti raskas työ 9 (64,3) 5 (35,7)
Tapaturman luonne (n=57)
Vapaa-ajan tapaturma 33 (80,5) 8 (19,5)
0,229
Työtapaturma 8 (61,5) 5 (38,5)
Liikennetapaturma 3 (100) 0 (0)
Nilkan kipu 2-3 kk leikkauksen jälkeen (n=55)
0,000
Lievä tai ei lainkaan kipua 29 (100) 0 (0)
Kohtalaisia tai voimakkaita kipuja 15 (53,6) 13 (46,4)
5.2 Nilkkamurtumapotilaiden fyysisen terveydentilan aiheuttamat ongelmat 2–3 kuukautta leikkauksen jälkeen
Nilkkamurtuman seurauksena suuri osa (70,2 %) tutkittavista koki fyysisiä rajoitteita työtehtävissä (Kuvio 3). Hieman yli puolet sai aikaiseksi vähemmän kuin normaalisti tai koki vaikeuksia suoriutua työstä. Puolet tutkittavista vähensi työhön käyttämäänsä aikaa.
Kuvio 3. Nilkkamurtumapotilaiden (N=57) fyysisen terveydentilan aiheuttamat ongelmat työssä.
Taustamuuttujista nilkan kipu ja koulutustaso olivat yhteydessä fyysisen terveydentilan aiheuttamiin ongelmiin työssä (Taulukko 5). Tutkittavat ilmoittivat vähentäneensä työhön käyttämäänsä aikaa (p=0,050), saaneensa aikaisemmin vähemmän kuin halusi (p=0,000), terveydentilan asettaneen rajoituksia (p=0,002) ja töistä suoriutumisen tuottaneen vaikeuksia (p=0,002) nilkan kivun vuoksi. Koulutustaso oli yhteydessä vaikeuteen suoriutua työstä (p= 0,041).
Työn ja tapaturman luonne olivat yhteydessä fyysisen terveydentilan aiheuttamiin koettuihin työvaikeuksiin. Fyysisesti raskasta työtä tekevät kokivat enemmän vaikeuksia työssä kuin kevyttä työtä tekevät (p=0,026). Lisäksi he kokivat, että fyysinen terveydentila rajoitti työtehtäviä (p=0,063). Työtapaturmassa nilkkansa loukanneilla oli enemmän vaikeuksia suoriutua työstä kuin vapaa-ajalla tai liikennetapaturmassa nilkkansa loukanneilla (p=0,016). He myös kokivat useammin fyysisen terveydentilan rajoittavan työn tekemistä (p=0,050).
n=28 n=33 n=40
n=33
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Vähensi työhön
käyttämäänsä aikaa Sai aikaiseksi vähemmän kuin
halusi
Terveydentila asetti rajoituksia joissakin
työtehtävissä
Töistä suoriutuminen tuotti vaikeuksia
Ruumiillisen terveydentilan aiheuttamat ongelmat työssä 2-3 kk leikkauksen jälkeen
TAULUKKO 5: Sosiodemografisten taustamuuttujien ja fyysisen terveydentilan aiheuttamien ongelmien työssä ristiintaulukointi
Taustamuuttuja Vähensi työhön käyttämäänsä aikaa n (%)
Ei vähentänyt työhön käyttämäänsä aikaa n (%)
Sai aikaiseksi vähemmän kuin halusi n (%)
Sai aikaiseksi saman verran kuin halusi n (%)
Terveydentila asetti rajoituksia joissakin työtehtävissä n (%)
Terveydentila ei asettanut rajoituksia missään työtehtävässä n (%)
Koki vaikeuksia suoriutua työstä n (%)
Ei kokenut vaikeuksia suoriutua työstä n (%)
Sukupuoli (n=55) Mies
p=0,694
13 (52,0) 12 (48,0)
p=0,803
15 (60,0) 10 (40,0)
p=0,448
19 (76,0) 6 (24,0)
p=0,765
14 (56,0) 11 (44,0)
Nainen 14 (46,7) 16 (53,3) 17 (56,7) 13 (43,3) 20 (66,7) 10 (33,3) 18 (60,0) 12 (40,0)
Siviilisääty (n=56) Yksinasuva
p=0,571
11 (44,0) 14 (56,0)
p=0,214
12 (48,0) 13 (52,0)
p=0,410
16 (64,0) 9 (36,0)
p=0,214
12 (48,0) 13 (52,0)
Vakituinen parisuhde 16 (51,6) 15 (48,4) 20 (64,5) 11 (33,5) 23 (74,1) 8 (25,9) 20 (64,5) 11 (35,5)
Ikä (n=57) Alle 35-vuotiaat
p=0,513
5 (35,7) 9 (62,3)
p=0,788
7 (50,0) 7 (50,0)
p=0,729
9 (64,3) 5 (35,7)
p=0,895
8 (57,1) 6 (42,9)
35-55-vuotiaat 15 (52,6) 13 (47,4) 17 (60,7) 11 (39,3) 21 (75,0) 7 (25,0) 17 (60,7) 11 (39,3)
Yli 55-vuotiaat 8 (53,3) 7 (46,7) 9 (60,0) 6 (40,0) 10 (66,7) 5 (33,3) 8 (53,3) 7 (46,7)
Koulutustaso (n=57) p=0,174 p=0,321 p=0,605 p=0,041
Peruskoulutus 4 (100) 0 (0) 4 (100) 0 (0) 4 (100) 0 (0) 4 (100) 0 (0)
2. asteen koulutus 12 (42,9) 16 (57,1) 15 (53,6) 13 (46,4) 19 (67,9) 9 (32,1) 19 (67,9) 9 (32,19
Alempi korkeakoulutus 7 (53,8) 6 (46,2) 8 (61,5) 5 (38,5) 9 (69,2) 4 (30,8) 4 (30,8) 9 (69,2)
Ylempi korkeakoulutus 5 (41,7) 7 (58,3) 6 (50,0) 6 (50,0) 8 (66,7) 4 (33,3) 6 (50,0) 6 (50,0)
Taulukko 5 jatkuu seuraavalla sivulla
Taulukko 5 jatkuu
Taustamuuttuja Vähensi työhön käyttämäänsä aikaa n (%)
Ei vähentänyt työhön käyttämäänsä aikaa n (%)
Sai aikaiseksi vähemmän kuin halusi n (%)
Sai aikaiseksi saman verran kuin halusi n (%)
Terveydentila asetti rajoituksia joissakin työtehtävissä n (%)
Terveydentila ei asettanut rajoituksia missään työtehtävässä n (%)
Koki vaikeuksia suoriutua työstä n (%)
Ei kokenut vaikeuksia suoriutua työstä n (%)
Nilkan kipu 2-3kk leikkauksesta (n=57) Lievä - ei lainkaan
p=0,050
9 (31,0) 20 (69,0)
p=0,000
10 (34,5) 19 (65,5)
p=0,002
15 (51,7) 14 (48,3)
p=0,002
11 (37,9) 18 (62,1)
Kohtalaisia- voimakkaita 19 (67,9) 9 (32,1) 23 (82,1) 5 (17,9) 25 (89,3) 3 (10,7) 22 (78,6) 6 (21,4)
Työsuhde (n=56) Vakituinen työ
p=0,582
23 (47,9) 25 (52,1)
p=0,754
28 (58,3) 20 (41,7)
p=0,971
34 (70,8) 14 (29,2)
p=0,754
28 (58,3) 20 (41,7)
Määräaikainen työ 3 (75,0) 1 (25,0) 3 (75,0) 1 (25,0) 3 (75,0) 1 (25,0) 3 (75,0) 1 (25,0)
Yrittäjä 2 (50,0) 2 (50,0) 2 (50,0) 2 (50,0) 3 (75,0) 1 (25,0) 2 (50,0) 2 (50,0)
Työn luonne (n=57) p=0,269 p=0,269 p=0,063 p=0,026
Fyysisesti kevyt työ 6 (33,3) 12 (66,7) 8 (44,4) 10 (55,6) 9 (50,0) 9 (50,0) 6 (33,3) 12 (66,7)
Fyysisesti keskiraskas työ 14 (56,0) 11 (44,0) 15 (60,0) 10 (40,0) 19 (76,0) 6 (24,0) 16 (64,0) 9 (36,0)
Fyysisesti raskas työ
Tapaturman luonne (n=57)
8 (57,1)
p=0,241
6 (42,9) 10 (71,4)
p=0,226
4 (28,6) 12 (85,7)
p=0,050
2 (14,3) 11 (78,6)
p=0,016
3 (21,4)
Vapaa-ajan tapaturma 18 (43,9) 23 (56,1) 22 (53,7) 19 (46,3) 25 (61,0) 16 (39,0) 22 (53,7) 19 (46,3)
Työtapaturma 9 (69,2) 4 (30,8) 10 (76,9) 3 (23,1) 12 (92,3) 1 (7,7) 11 (84,6) 2 (15,4)
Liikennetapaturma 1 (33,3) 2 (66,7) 1 (33,3) 2 (66,7) 3 (100) 0 (0) 0 (0) 3 (100)
5.3 Nilkkamurtumapotilaiden tunne-elämän aiheuttamat ongelmat 2–3 kuukautta leikkauksen jälkeen
Nilkkamurtumapotilaista hieman alle puolet koki saavansa työssä vähemmän aikaiseksi tunne-elämän aiheuttamien ongelmien takia. Tutkittavista kolmasosa koki, ettei suoriudu työstä yhtä huolellisesti kuin tavallisesti ja alle kolmannes vähensi tunne-elämän syistä työhön käyttämäänsä aikaa (Kuvio 4).
Kuvio 4. Nilkkamurtumapotilaiden (N=57) tunne-elämän aiheuttamat ongelmat työssä.
Koulutustaso oli yhteydessä tunne-elämän aiheuttamiin vaikeuksiin työssä. Tutkittavat ilmoittivat vähentäneensä työhön käyttämäänsä aikaa (p=0,050), saaneensa aikaiseksi vähemmän kuin halusi (p=0,028) ja töistä suoriutumisen olleen huolimattomampaa (p=0,029) tunne-elämän aiheuttamien vaikeuksien takia (Taulukko 6). Matalasti koulutetuilla oli enemmän tunne-elämän aiheuttamia vaikeuksia työssä kuin korkeasti koulutetuilla.
Myös nilkan voimakas kipu oli yhteydessä tunne-elämän aiheuttamiin vaikeuksiin työssä.
Tutkittavat vähensivät työhön käyttämäänsä aikaa (p=0,002), saivat aikaiseksi vähemmän kuin halusi (p=0,000) ja suoriutuivat töistä huolimattomammin (p=0,001) kuin ne, jotka kokivat nilkan kivut lieviksi.
n=16 n=23 n=19
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
Vähensi työhön
käyttämäänsä aikaa Sai aikaiseksi vähemmän
kuin halusi Ei suorittanut töitäsi yhtä huolellisesti kuin tavallisesti
Tunne-elämän aiheuttamat ongelmat työssä 2-3 kk leikkauksen jälkeen
TAULUKKO 6: Ristiintaulukointi taustamuuttujat ja tunne-elämän aiheuttamat vaikeudet työssä
Taustamuuttuja Vähensi työhön
käyttämäänsä aikaa n (%)
Ei vähentänyt työhön käyttämäänsä aikaa n (%)
Sai aikaiseksi vähemmän kuin halusi n (%)
Sai aikaiseksi saman verran kuin halusi n (%)
Ei suoriutunut työstä yhtä huolellisesti kuin tavallisesti n (%)
Suoriutui työstään yhtä huolellisesti kuin tavallisesti n (%)
Sukupuoli (n=55) p=0,665 p=0,456 p=0,717
Mies 8 (32,0) 17 (68,0) 12 (48,0) 13 (52,0) 8 (32,0) 17 (68,0)
Nainen 8 (26,7) 22 (73,3) 11 (36,7) 19 (63,3) 11 (36,7) 19 (63,3)
Siviilisääty (n=56) p=0,303 p=0,580 p=0,784
Yksinelävä 5 (20,0) 20 (80,0) 9 (36,0) 16 (64,0) 8 (32,0) 17 (68,0)
Vakituinen parisuhde 10 (32,3) 21 (67,7) 13 (41,9) 17 (58,1) 11 (35,5) 20 (64,5)
Ikä (n=57) Alle 35-vuotiaat
p=0,844
4 (28,6) 10 (71,4)
p=0,659
7 (50,0) 7 (50,0)
p=0,898
4 (28,6) 10 (71,4)
35-55-vuotiaat 7 (25,0) 21 (75,0) 11 (39,3) 16 (60,7) 10 (35,7) 18 (64,3)
Yli 55-vuotiaat 5 (33,3) 10 (66,7) 5 (33,3) 10 (66,7) 5 (33,3) 10 (66,7)
Koulutustaso (n=57) p=0,05 p=0,028 p=0,029
Peruskoulutus 4 (100) 0 (0) 4 (100) 0 (0) 4 (100) 0 (0)
2. asteen koulutus 7 (25,0) 21 (75,0) 11 (39,3) 17 (60,7) 9 (32,1) 19 (67,9)
Alempi korkeakoulutus 4 (30,8) 9 (69,2) 6 (46,2) 6 (53,8) 3 (23,1) 10 (76.9)
Ylempi korkeakoulutus 1 (8,3) 11 (91,7) 2 (16,7) 10 (83,3) 3 (25,0) 9 (75,0)
Taulukko 6 jatkuu seuraavalla sivulla
