KORKEUSSÄÄDETTÄVIEN KALUSTEIDEN
HANKINTAPROSESSIN JA ERGONOMIAN OHJAUKSEN TOTEUTUMINEN TOIMISTOTYÖSSÄ
Yhteys työasentojen vaihteluun sekä koettuihin oireisiin alaselässä ja niskassa
Tommi Tuononen Pro Gradu -tutkielma Ergonomia
Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Toukokuu 2019
Ergonomia
TUONONEN TOMMI: Korkeussäädettävien kalusteiden hankintaprosessin ja ergonomian ohjauksen toteutuminen toimistotyössä - Yhteys työasentojen vaihteluun sekä koettuihin oireisiin alaselässä ja niskassa.
Opinnäytetutkielma, 65 sivua, 2 liitettä (4 sivua)
Ohjaajat ja ajankohta: TtT, yliopistolehtori, Susanna Järvelin-Pasanen, TtT, yliopisto- opettaja Ari Haaranen
Toukokuu 2019
Avainsanat: toimistotyö, tuki- ja liikuntaelimet, istuminen, seisominen, koettu terveys Toimistossa työskentely luokitellaan fyysisesti kevyeksi työksi, jonka tunnusmerkkinä voidaan pitää istumista. Suomalaisista 30–64 -vuotiaista miehistä 53 % tekee työtä istuen ja naisista 56 %. Istumista pidetään aktiivista liikkumista vähentävänä riskitekijänä. Runsas istuminen ja paikallaan oleminen on nähty olevan yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen ja kardiovaskulaariseen ja syöpäkuolleisuuteen. Runsas istuminen on nähty lisäävän metabolisten sairauksien, ylipainon, selkäkivun sekä 2- tyypin diabeteksen esiintyvyyttä. Pitkäaikaisen seisomisen on nähty lisäävän riskiä alaselän kipuun ja alaraajojen turvotukseen, reagoinnin heikentymiseen ja psyykkisen mielialan alenemiseen. Kalusteiden monimuotoisella säädettävyydellä voidaan vähentää vähäliikkeisyyden ja istumisen aiheuttamia tuki- ja liikuntaelimistön terveyshaittoja.
Tutkimuksessa selvitettiin istumaseisomatyön yhteyttä koettuihin oireisiin alaselässä ja niskassa. Tarkoituksena oli selvittää, miten Erggi®-osaajan ja työterveyshuollon toteuttaman ergonomian ohjaus ovat olleet yhteydessä työasentojen vaihteluun ja koettuihin tuki- ja liikuntaelimistön oireisiin. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa yliopiston hankintaprosessin toteutuksesta ja yhteydestä työasentojen muutoksiin.
Laadulliseen tutkimukseen osallistuneet valittiin Itä-Suomen yliopiston henkilökunnasta (n=7), jotka edustivat yliopiston eri yliopistopalveluja, laitoksia ja yksiköitä.
Tutkimukseen valituilla asetettiin kriteeriksi vähintään puolen vuoden kokemus korkeussäädettävästä työpisteestä, tuki- ja liikuntaelinoire alaselässä ja/tai niskassa sekä mahdollinen ergonomianohjaus työterveyshuollon ja/tai yliopiston Erggi®-osaajan toteuttamana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua yhdessä puolistrukturoidun lomakkeen kanssa. Analysoinnissa hyödynnetään aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat helposti säädettävien kalusteiden mahdollistaman istumaseisomatyön sekä ergonomian ohjauksen lisänneen työasentojen vaihtelua ja olleen yhteydessä alaselän ja niskan koettujen oireiden vähenemiseen. Työntekijät kokivat hankintaprosessin nykyisen toimintamallin ja Erggi®-osaajan hyödyntämisen nopeuttaneen kalusteiden hankinnan ja ergonomian ohjauksen toteutumista.
Työterveyshuollon asiantunteva ja kuntouttava ote ergonomian ohjauksissa koettiin sisällöllisesti monipuoliseksi ja hyödylliseksi terveyteen liittyvien oireiden hallinnassa.
Itä-Suomen yliopiston kalusteiden hankintaprosessin ja ergonomiaohjauksen toimivuus on yhteydessä työntekijöiden työhyvinvointiin. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää Itä-Suomen yliopiston hankintaprosessin sekä Erggi®-osaajan ja/tai työterveyshuollon ohjauksen sisältöjen kehittämisessä.
Ergonomics
TUONONEN TOMMI: Implementation of height adjustable furniture procurement process and ergonomics guidance in office work - Connection to fluctuation of work positions and the symptoms perceived in the lower back and neck.
Thesis, 65 pages, 2 appendixes (4 pages)
Tutors: PhD, Eur.Erg. Susanna Järvelin-Pasanen, PhD, university teacher, Ari Haaranen May 2019
Keywords: office work, human musculoskeletal system, sitting, standing, self-rated health
Working in the office is classified as a physically light work, which can be characterized as sedentary. About 53% of Finnish men aged 30–64 work in sitting and 56% in women. Sitting is considered an active risk-reducing factor. Serious sitting and standing have been seen to be linked to overall mortality and cardiovascular and cancer mortality. Serious sitting has been seen to increase the incidence of metabolic diseases, overweight, back pain and type 2 diabetes. Prolonged standing has been seen to increase the risk of lower back pain and lower extremity edema, decreased response, and reduced mental mood. The versatile adjustability of furnishings can help reduce musculoskeletal health problems caused by low mobility and sitting.
The study investigated the connection between sedentary work and the self-rated symptoms in the lower back and neck. The purpose was to find out how Erggi® and the ergonomics of the occupational health care system have been in associated with the variations in work positions and the symptoms of musculoskeletal disorders. The aim was also to provide information on the implementation of the University procurement process and the association to changes in working positions. Participants in qualitative research were selected from the University of Eastern Finland (n=7) who represented the University's various university services, institutions and units. The study selected set criteria for at least six months of experience with height-adjustable work station, musculoskeletal symptoms in the lower back and / or neck and possible ergonomic control occupational health and / or the University of Erggi®-expert implementation.
The method of research was a theme interview with a semi-structured form. The analysis utilizes a data-based content analysis method.
Participants in the study experienced the ease of adjusting the seating position and the ergonomics control provided by easily adjustable furniture and were associated with a reduction in the symptoms experienced by the lower back and neck. Employees experienced the realization of the current operating model of the procurement process and the acquisition of furniture and ergonomics to accelerate the utilization of Erggi®.
The expert and rehabilitative measure on occupational health care in ergonomic guidance was perceived to be versatile and useful in the management of health-related symptoms.
The functionality of the furniture procurement process and ergonomics control of the University of Eastern Finland is associated with the well-being of employees. The information obtained from the research can be utilized in developing the content of the procurement process of the University of Eastern Finland and the content of the Erggi®
expert and / or occupational health care guidance.
1 JOHDANTO ... 5
2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 7
2.1 Toimistotyö ... 7
2.2 Toimistotyön kuormitustekijät ... 8
2.3 Istumatyö ... 9
2.3.1 Yleiset terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä ... 10
2.3.2 Niskan terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä ... 11
2.3.3 Alaselän terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä... 12
2.4 Seisomatyö ... 13
2.4.1 Yleiset terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä ... 13
2.4.2 Niskan terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä ... 13
2.4.3 Alaselän terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä ... 14
2.5 Toimistotyön kuormittavuuden hallinta ergonomian keinoin ... 15
2.5.1 Työtilat ... 15
2.5.2 Työpisteen kalusteet ... 16
2.5.3 Näytöt ja ohjaimet ... 18
2.5.4 Toimistotilan sisäympäristö ... 19
2.5.5 Säädettävät työpisteet... 20
2.6 ERGGI® ja työterveyshuolto ... 20
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS ... 22
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT ... 23
4.1 Tutkimusaineisto ... 23
4.2 Aineiston analyysi ... 25
4.3 Tutkimuksen eettisyys ... 27
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 29
5.1 Tutkimuksen tausta ... 29
5.2 Hankintaprosessin toteutuminen ... 31
5.3 Ergonomian ohjauksen toteutuminen ... 36
5.4 Kalusteiden ja välineiden yhteys työasentojen valintaan ... 40
5.5 Istumaseisomatyön yhteys koettuihin alaselän ja niskan oireisiin ... 41
5.6 Työasentojen vaihtelun yhteys vireystilaan ... 43
6 POHDINTA ... 45
6.1 Tulosten pohdinta ... 45
6.2 Tulosten hyödynnettävyys yrityksessä ... 50
6.3 Luotettavuuden pohdinta ... 52
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 57
LÄHTEET ... 58
LIITTEET ... 65
1 JOHDANTO
Suomalaisen yhteiskunnan talouden tilanne ja globaalinen kestävä kehitys ovat vaikuttamassa työelämän ja alueelliseen rakennemuutokseen sekä työhyvinvointiin.
Viimeisten vuosikymmenien aikana on työ yhteiskuntamme modernisoitumisen myötä muuttunut vähemmän fyysiseksi ja vähäliikkeiseksi (Helajärvi ym. 2013, Sosiaali- ja terveysministeriö 2013, Shrestra ym. 2016). Samalla ammattirakenne on muuttunut teknologian kehityksen myötä. Työelämässä verkostoituminen, mobiilin ja etätyön lisääntyminen näkyvät nykypäivän työelämässä (Kauppinen 2013). Passiivisen elämäntavan myötä liikkumisen vähenemisen on nähty vaikuttaneen negatiivisesti ihmisten energiankulutukseen, josta osaseurauksena on ollut muun muassa ylipainon ja diabeteksen lisääntyminen (Pesola ym. 2016). Työelämän muutoksen myötä Suomessa on panostettu työpaikkojen hyvinvointiin jo pidemmän aikaa, mutta panostuksen osuus suhteessa hyötyyn on pidetty riittämättömänä (Kauppinen ym. 2013). Vaikka vapaa- ajan harrastaminen on Suomessa lisääntynyt, on arkiliikunnan määrä riittämätöntä terveyden kannalta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013).
Toimistotyö luokitellaan fyysisesti kevyeksi työksi, jonka yhtenä tunnusmerkkinä on istuminen. Yleisesti ottaen aikuiset ovat valveillaoloajastaan noin 80 % paikallaan ja usein istuen. Vuonna 2011 suomalaisista 30–64 –vuotiaista miehistä 53 % teki työtään pääasiassa istuen ja naisista 56 % (Kauppinen ym. 2013). Työssä istumista pidetään aktiivista liikkumista vähentävänä riskitekijänä (Työterveyslaitos 2017a). Työasentona yleistynyt seisominen lisää energiankulutusta 13 % verrattuna istumiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013).
Istumisen terveysvaikutuksia käsittelevissä tutkimuksissa liikkumattomuutta ja paikallaanoloa on käytetty istumisesta työssä sekä vapaa-ajalla kuvaavana terminä (Vasankari 2014). Runsas ja pitkäkestoinen istuminen on yhdistetty useisiin sairauksiin (Duncan ym. 2013). Epidemiologisissa tutkimuksissa on todettu runsaan istumisen lisäävän kokonaiskuolleisuuden riskiä. Katzmarzyk ym. (2009) osoittivat tutkimuksessaan runsaan istumisen ja muun paikallaanolon aiheuttavan terveyshaittoja, jotka ovat päivittäisestä liikunnan määrästä riippumattomia riskitekijöitä.
Kokonaiskuolleisuusriskin lisäksi runsaan istumisen nähtiin vaikuttavan eri
elintapasairauksien ilmaantuvuuteen. Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) on luokitellut elintavoistamme johtuvan liikkumattomuuden neljänneksi tärkeimmäksi sairauksia ja kuolleisuutta lisääväksi riskitekijäksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013).
Suomessa työterveyshuollon ja muiden työelämätoimijoiden merkitys fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, kuten työpisteiden toimivuuteen, on merkittävä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2013). Monet yritykset hyödyntävät työterveyshuollon ammattilaisten ja asiantuntijoiden lausuntoja fyysisestä kuormituksesta ja sen myötä työpisteen ergonomian optimoimiseksi esimerkiksi säädettävien kalusteiden avulla. Usein taustalla on työntekijän terveystilanne, johon pyritään vaikuttamaan ergonomian keinoin.
Toimintaympäristön muuttamisella helposti säädettäviin kalusteisiin voidaan pitää yhtenä lähestymistapana vaikuttaa työnantajan ja työntekijöiden terveyteen pitkällä aikavälillä (Leavy ja Jancey 2016).
Toimistotyölle tyypillisiä kuormituksen aiheuttamia oireita esiintyy niskahartian, yläraajojen ja selän alueen tuki- ja liikuntaelimistössä. Panostus työhön ergonomian keinoin on yksi tapa tavoitella paremman terveyden kautta hyvinvointia ja tuottavuutta työssä. Työn verkostoituminen, mobiili ja hajautettu työ asettavat haasteita työtilan ja yksittäisen työpisteen kalustukselle ja työympäristölle. Nykypäivän työtilassa voi työskennellä useampi kuin yksi henkilö, jolloin kalusteiden säädettävyys korostuu tukien käyttäjien heterogeenisuutta (Kauppinen ym. 2013).
Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan toimistotyön fyysistä ympäristöä sekä siihen liittyviä kuormitustekijöitä. Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää istuma- seisomatyön yhteyttä alaselän ja niskan koettuun terveyteen, ja miten yliopiston hankintaprosessi sekä yliopiston Erggi®-osaajan ja/tai työterveyshuollon toteuttama ohjaus on yhteydestä työasentojen vaihteluun ja tuki- ja liikuntaelinten oireisiin.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää Itä-Suomen yliopiston hankintaprosessin sekä Erggi®-osaajan ja työterveyshuollon ohjauksen sisältöjen kehittämisessä.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Toimistotyö
Työterveyslaitos (2017a) luokittelee toimistotyön fyysisesti kevyeksi työksi.
Toimistotilassa tapahtuva työ mielletään usein tietokonepohjaiseksi työksi, jossa tiedonkäsittelyllä pyritään tuottamaan uutta tietoa sekä muokkaamaan jo olemassa olevaa tietoa. Tietotekniikan kehityksen myötä ovat toimistotyön ominaispiirteet muuttuneet monimuotoiseksi. Monimuotoisuuden ja langattomuuden lisääntymisen seurauksena toimistotilojen käyttö ja merkitys ovat muuttuneet (Hongisto ym. 2012).
Työnteon muutosten myötä ovat aikapaine ja kiire, tietotaidon vaatimukset, organisaatiomuutokset sekä työn menettämisen uhka nousseet fyysisen kuormituksen ja korkean onnettomuusriskin lisäksi merkittäviksi työnkuormitusta lisääviksi uhkatekijöiksi (Koskinen ym. 2006). Toimistotyön tekemistä voi rajoittaa ihmisen osaamisen ja tietotaidon puutteet (Työterveyslaitos 2017a). Tietotekniikan kehitys on muuttanut toimistotyössä käytettävää välineistöä. Toimistotyössä tyypillisimpiä työvälineitä ovat tietokone ja siihen olennaisesti liittyvät laitteet, kuten näppäimistö, hiiriohjain, kuvaruutu, tulostin sekä puhelin (Ketola 2007, Launis ja Lehtelä 2011).
Tietokonevälitteinen työ on lisännyt työssä hyödynnettävien ohjelmistojen määrää. Sen myötä informaation määrä kuvaruudulla on kasvanut moninkertaiseksi.
Kuvaputkimalliset monitorit ovat muuttuneet ohuiksi litteiksi LCD (Liquid Crystal Display) - nestekidenäytöiksi, joiden myötä välineiden sijoittaminen työpisteeseen on helpottunut. Esimerkiksi litteä näyttö mahdollistaa sen sijoittamisen työpisteeseen muualle kuin työpöydän kulmaan, joka on tyypillistä kuvaputkimonitorin sijoittamiselle (Launis ja Lehtelä 2011). Kirjoittaminen ja muut toiminnot, kuten pikakomennot, toteutetaan näppäimistön avulla, ja muut kuvaruututoiminnot hiiriohjaimella.
Toimistotyöhön olennaisesti kuuluva lukeminen tapahtuu useimmiten kuvaruutuvälitteisesti (Ketola 2007).
2.2 Toimistotyön kuormitustekijät
Toimistotyössä kuormittuneisuutta esiintyy erilaisissa muodoissa ja eriasteisina.
Työkuormitusta muodostuu silloin, kun työssä fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet ovat käytössä (Työterveyslaitos 2009). Kun työn vaatimukset ja työntekijän toimintaedellytykset eivät ole optimaalisessa suhteessa toisiinsa, voi seurata ali- tai ylikuormittuminen (Sillanpää 2011). Toimistotyö on todettu aiheuttavan työperäistä kuormitusta, josta voi olla seurauksena tuki- ja liikuntaelimistön oireita.
Toimistotyö on luokiteltu vähäliikkeiseksi työksi, jossa lihasten käyttö ja voiman tarve on vähäistä. Joten yhtenä kuormittavana tekijänä voidaan pitää biomekaanisesti huonoa työasentoa (Launis ja Lehtelä 2011, Viikari-Juntura ja Takala 2011).
Työssä kuormitustekijät aiheuttavat kuormittumista, joka usein toistuvana ja pitkäkestoisena aiheuttaa kuormittuneisuutta, näkyy yleensä muutoksina (oireet) työntekijän toimintakyvyssä sekä työsuorituksissa (Työterveyslaitos 2009).
Toimistotyössä kuormittavia fyysisiä kuormitustekijöitä ovat asento, voima ja toisto.
Tyypillistä kuormitusta aiheuttavia tekijöitä ovat kiertyneet, eteen tai taakse taipuneet niskan ja selän asennot sekä samanlaisina toistuvat pään ja käsien liikkeet. Selän tukematonta asentoa pidetään myös kuormitustekijänä (Työterveyslaitos 2017a).
Fyysiseen työhön liitetään myös asennon ylläpitäminen ja tasapainon hallinta (Launis ja Lehtelä 2011). Tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat työn lisäksi vapaa-aika, elintavat sekä perimä. Tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyyteen ne voivat vaikuttaa joko itsenäisenä tekijänä tai yhdessä (Viikari-Juntura ja Takala 2011).
Toimistotyöntekijöillä niskan ja selän kivut ovat merkittäviä terveysongelmia (Sihawong ym. 2016). Toimistotyöntekijöillä tyypillisimmin oireet kohdistuvat pääasiassa selkään, niskaan, hartiaan ja yläraajoihin. Hünting (1981) tutkimusryhmänsä kanssa havaitsi tutkimuksessaan, että toimistotyöntekijöistä 11 % kärsi niskan, 15 % hartian ja 15 % oikean yläraajan lähes päivittäisistä kivuista. Työterveyslaitoksen (2017b) mukaan tuki- ja liikuntaelimistön oireita esiintyi työikäisissä 20 % olkapään alueella, 30 % niskassa, 35 % alaselässä ja 20 % ranteen ja sormien alueella. Cho työryhmänsä kanssa (2012) havaitsivat tutkimuksessa runsaan tietokoneella työskentelyn (yli 7 tuntia päivässä) olleen yhteydessä alaselän kivun esiintyvyyteen.
Suomessa selkäkipua on kokenut miehissä 35 % ja naisissa 41 % viimeisen kuukauden aikana (Viikari-Juntura ja Heliövaara 2015, Alaselkäkipu: Käypä hoito -suositus 2017).
Koko elämänkaaren aikana 2/3 osalla aikuisista selkäkipu on niskaperäistä kipua yleisempää (Karppinen ym. 2011). Selkäkipu ja -sairaudet aiheuttavat enemmän työkyvyttömyyttä kuin niskahartian kivut ja sairaudet (Airaksinen 2005). Alaselän kivun aiheuttaja jää usein tuntemattomaksi, jolloin se voidaan luokitella epäspesifiksi hyväluonteiseksi kivuksi. Selän kipu voidaan luokitella paikallisuuden, voimakkuuden tai keston perusteella (Alaselkäkipu: Käypä hoito -suositus 2017).
2.3 Istumatyö
Ergonomisen työpisteen tunnistaa hyvästä suunnittelusta, jossa on otettu huomioon ihmisen antropometriset mitat sekä työn sisältö ja tarkoitus. Ergonomisessa työpisteen suunnittelussa on otettu huomioon myös työasennot ja -liikkeet. Kun työpisteessä on käyttötarkoitukseen tai käyttäjälle soveltuvat kalusteet, saavutetaan optimaalinen ja rento työasento, joka tukee työssäjaksamista (Ketola 2007). Parry ja Straker (2013) totesivat tutkimuksessaan istumisen osuuden toimistotyössä olevan noin 82 % kokonaistyöajasta.
Hyvä istuma-asento perustuu omaan hyvän olon tuntemukseen. Tuntemus hyvästä istuma-asennosta muodostuu ihmiselle kokemuksen kautta. Istumisen mukavuuden arviointi voidaan toteuttaa omakohtaisen kokemuksen kautta. Istuutuminen pehmeään, tukevaan, hyvin muotoiltuun tai vastaavaan tuoliin, jossa seisten ja liikkeessä tullut rasitus helpottuu kehosta, luo ihmiselle kuvan kehoa rentouttavasta asennosta.
Kuitenkin nämä mielikuvat nähdään huonoina ennustajina tuolin sopivuudesta pitkäaikaiseen käyttöön. Kehon jännityksen helpottuminen ja epämukavuuden lievittyminen ovat tunnetiloja, joita voidaan mitata ja tunnistaa erilaisten mittarien avulla (Pheasant 1991).
Kun ihminen vaihtaa asentoaan seisomisesta istumiseen, lantiokori kallistuu taakse ojentaen lannerangan lordoosia (Pheasant 1991). Tyypillisin istuma-asento on niin sanottu ”90 asteen asento” (kuva 1). Hyvässä istuma-asennossa istuinkyhmyt kohdentuvat suoraan istuimeen ja lantiokori on pystyasennossa (Pheasant 1991, De Carvalhoa 2017). Istuessa vartalon paino ei kuormita alaraajoja ja energiankulutus
minimoituu. Myös selkälihasten kuormitus kevenee (Ketola 2007). Istuessa tulee välttää lantiokorin eteen kallistusta, koska silloin lannerangan nikamien välilevyjen paine lisääntyy sekä lihaskuormitus kasvaa (Pheasant 1991, De Carvalhoa 2017). Lanneselän neutraaliasennon arvioidaan olevan lantion ja reisien välisen kulman ollessa keskimäärin 130 astetta. Istuessa lanneselän ojennusta voidaan lisätä polvien koukistuksella sekä hartian/yläselän ojennuksella (Launis ja Lehtelä 2011, De Carvalhoa ym. 2017).
Kuva 1. Perinteinen istuma-asento (Martela 2019; kuvan julkaisu Martelan luvalla)
2.3.1 Yleiset terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä
Viime vuosikymmenen aikana tehtyjen tutkimuksissa on raportoitu istumisen haittavaikutuksista terveyteen. Runsaan istumisen ja yleisen paikallaanolon on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen ylipainoon, kardiovaskulaariseen kuolleisuuteen ja metabolisiin sairauksiin sekä alaselän kipuun (Katzmarzyk ym. 2009, Le ja Marras 2016, Pesola ym. 2016). Edellä mainittujen lisäksi runsaan istumisen ja paikallaan vietetyn ajan on nähty olevan yhteydessä tyypin 2 diabetekseen sekä syöpäkuolleisuuteen.
Energiakulutuksellisesti istuminen voidaan rinnastaa lepotilaan. Paikallaan olemisen lisääntymisen myötä pienentynyt energiankulutus ja aterioinnin lisäämä ravintoainekuorma lisäävät altistumisriskiä edellä mainittuihin sairauksiin (Pesola
2016). Samalla pitkäaikaisen passiivisuuden on nähty lisäävän lihaksiston insuliiniresistenssiä (Bergouignan ym. 2011). Yhden tunnin päivittäisellä liikunnalla ei nähty olevan vaikutusta insuliinitasoon, jos istuu suurimman osan päivästä.
Insuliiniherkkyyden parantuminen on nähty toteutuvan tauottamalla istumista useasti päivän aikana kuin tauottamalla yhden kerran (Duvivier ym. 2013). Runsas istuminen lisäsi kokonaiskuolleisuuden riskiä 4-8 tuntia päivässä istuvilla 2 %, yli 8 tuntia istuvilla 8 %, ja yli 11 tuntia päivässä istuvilla 40 % suuremmaksi verrattuna alle 4 tuntia istuviin (Vasankari 2014).
2.3.2 Niskan terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä
Niskahartia-alueen sairaudet ovat merkittävä sairauspoissaolojen aiheuttaja työssä. Se nähdään olevan toiseksi yleisin aiheuttaja selkäsairauksien jälkeen (Viikari-Juntura ja Takala 2011). Yli 60 % suomalaisista aikuista on kokenut jossain vaiheessa elämäänsä kipua niskahartiaseudussa (Airaksinen 2005, Viikari-Juntura ja Heliövaara 2015).
Terveys 2011 -tutkimuksessa todettiin yli 30-vuotiaista naisista 41 % kokeneen niskakipua viimeisen kuukauden aikana ja miehistä 27 % (Niskakipu: käypä hoito - suositus 2017). Lihasjännityksestä johtuva niskahartiakipu on yleisin diagnostinen syy lääkärivastaanotoilla (Airaksinen 2005).
Tyypillisimmät niskan kuormitusta lisäävät asennot ovat eteen, taakse tai kiertyvät asennot sekä niskassa että selässä. Pitkäaikainen istuminen sekä niskan eteen taipunut asento on nähty olevan yhteydessä niskakipuun (Viikari-Juntura ja Takala 2011, Niskakipu: Käypä hoito -suositus 2017). Toimisto- ja tietokonetyössä tyypillinen pään eteen työntynyt asento lisää niskan ja kaulan alueen lihastason kuormitusta (Arokoski ja Laimi 2014). Olkavarsien kohoasennot lisäävät hartialihasten jännitystä, jolloin niskan biomekaaninen kuormitus kasvaa (Airaksinen 2005, Viikari-Juntura ja Takala 2011).
Tietokoneen käytön aikana keskimääräinen tai sitä korkeampi lihasjännitys niskahartiassa nähdään riskitekijäksi lisääntyvään niskakipuun (Jun ym. 2017).
Lihasjännityksen lisäksi nivelten liikelaajuus, asennon tai liikkeen toistuvuus sekä voima vaikuttavat niskan biomekaaniseen kuormitukseen (Viikari-Juntura ja Takala 2011).
Muita niskakivun riskitekijöitä ovat muun muassa ikä, sukupuoli ja ylipaino (Airaksinen 2005, Viikari-Juntura ja Takala 2011, Niskakipu: Käypä hoito -suositus 2017). Naisilla on todettu olevan enemmän niskan alueen kipua kuin miehillä (Viikari- Juntura ja Takala 2011). Ja se on yhdessä päänsäryn kanssa työikäisten naisten yleisin syy lääkärikäynneillä (Ylinen ym. 2010). Ikääntyminen (aina 65 -vuotiaaksi asti) on nähty lisäävän niskakivun esiintyvyyttä (Viikari-Juntura ja Takala 2011).
Psykososiaaliset tekijät, kuten stressi, ovat niskaan liittyviä riskitekijöitä (Viikari- Juntura ja Takala 2011, Niskakipu: Käypä hoito -suositus 2017, Viikari-Juntura 2018).
Muita niskakipua lisääviä psykososiaalisia tekijöitä ovat liian suuri työmäärä ja sen kuormittavuus sekä sosiaalisen tuen puute (Viikari-Juntura ja Takala 2011).
2.3.3 Alaselän terveyteen liittyvät riskitekijät istumatyössä
Istuma-asentoon liittyy olennaisesti ryhti ja sen hallinta. Runsaan istumisen yleistymisen myötä ryhdin hallinnan merkitys on lisääntynyt arvioitaessa sen vaikutuksia terveyteen. Pitkäkestoisen istumisen vaikutukset selkärangan ja/tai lantiokorin asennoissa nähdään olevan yhteydessä alaselän oireisiin ja terveyteen (Pheasant 1991, Mohammadipour ym. 2018, Hanna ym. 2019). Muita biomekaanisia riskitekijöitä nähdään olevan raskaat nostamiset sekä hankalat vartalon asennot. Edellä mainitut riskitekijät nähdään olevan yhteydessä alaselän kipuun. Aikaisempien tutkimusten tulokset istumisen yhteydestä alaselän kipuun ovat kuitenkin ristiriitaisia (Lis ym. 2007, Korshøj ym. 2018).
Lannerangan asennolla nähdään olevan yhteys alaselän kipuun. Istuessa selkärangan asento muuntautuu pois neutraalista alaselän asennosta aiheuttaa lisääntynyttä painetta rangassa, kun taas seisten selän paine helpottuu (Daneshmandi ym. 2017). Lannerangan korostunut lordoosi on nähty riskitekijäksi alaselän kipuun (Pheasant 1991, Misir ym.
2018). Lannerangan lordoosin ojentamisella tai korostamisella voidaan vaikuttaa lihasten aktiivisuuteen (Pheasant 1991). Muuttamalla lanneselän lordoosia, selkäkivuton henkilö kykenee vaikuttamaan syvien selän lihasten, kuten multifidus-lihasten aktivaatioon (Claus ym. 2018). Baker ym. (2018) totesivat seisomisen työssä vaikuttaneen lannelordoosin ojentumiseen lantiokorin kallistumisen seurauksena.
2.4 Seisomatyö
Toimistotyössä seisoen työskentelyn mahdollistavan korkeussäädettävän työpöydän käyttö on yleistynyt. Seisoen työskentelyssä on havaittu enemmän aktiivista liikkumista verrattuna istumiseen ja tuettuun puoli-istuvassa asennossa työskentelyyn (Le ja Marras 2016, Pierce ym. 2019). Seisomatyöpisteen hyödyntäminen vähentää istumisen määrää työaikana ja lisää seisomisaikaa (Chau ym. 2014, Graves ym. 2015). Seisoma-ajan lisääntymiseen vaikuttaa kalusteen helppokäyttöisyys (Graves ym. 2015). Seisoen työskentely sopii töihin, joissa tulee enemmän liikkumista ja tarvitaan voimaa työn suorittamiseen. Seisoen kuormitus alaraajoihin on suurempi kuin istuen (Launis ja Lehtelä 2011). Säädettävän työpisteen hyödyntämistä haittaavia tekijöitä ovat totutut työtavat, työtilan puutteellinen suunnittelu ja ympäristö sekä työtehtävät (Graves ym.
2015).
2.4.1 Yleiset terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä
Seisoma-asennon yleistyminen liittyy istumisesta saatujen tutkimustulosten terveyteen liittyviin näkemyksiin. Runsaan seisomisen työssä nähtiin lisäävän luovaa ongelmanratkaisukykyä, mutta toisaalta heikentävän reagointia ja psyykkistä mielentilaa (Baker ym. 2018). Samassa tutkimuksessa todettiin seisomisen lisänneen koko kehon tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvaa epämukavuuden tunnetta.
Kuten istumisen, seisomisen havaittiin heikentävän alaraajojen verenkiertoa ja lisäävän mekaanista kuormitusta (Le ja Marras 2016). Agarwal ym. (2018) havaitsivat seisten työskentelyn vähentävän selkäkipuja. Seisomisen on todettu lisäävän lihasten ja parasympaattisen hermoston aktiivisuutta verenkierron adaptaation kautta (Pesola ym.
2016).
2.4.2 Niskan terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä
Toimistotyössä seisten työskenneltäessä niskaan kohdistuvat riskitekijät ovat samoja kuin työskenneltäessä istuen. Niskan eteen työntyvä ja etukumara asento, yläraajat koholla ja kädet ylhäällä työskentely lisäävät riskiä niskakipuihin (Airaksinen 2005).
Riskitekijöiden aiheuttamia tyypillisiä oireita kivun lisäksi ovat lihasväsymys, jäykkyys
ja liikerajoitukset (Taimela 2017). Yksilölliset fyysiset tekijät ovat myös riskitekijöitä, joiden näyttö on tutkimuksesta riippuen rajallista tai ristiriitaista. Yksilöllisten fyysisten tekijöiden lisäksi työympäristön ja yksilön toimintatapojen vaikutusten yhteyttä on selvitetty niskakipuun (Ketola 2007, Jun ym. 2017). Toimintatavoista merkittäviä riskitekijöitä on totutut työasennot ja -liikkeet, joita ohjaavat osaltaan kalusteiden säädettävyys sekä malli. Näytön sijoittaminen pöydän upotukseen matalalle voi ohjata pään asentoa eteen alas, jolloin kaularangan neutraali asento ei toteudu (Shaghayegh ym. 2016).
Niskan ja pään fleksiosuuntaisen asennon on havaittu olevan yhteydessä niskan oireisiin. Istuen työskentelyllä nähdään olevan yhteys pään eteen suuntautuneeseen asentoon (Shaghayegh ym. 2016). Ailneni ym. (2019) havaitsi voimakkaasti eteen suuntautuvan pään asennon lisäävän niskan kuormittuneisuutta, ja kuormituksen vähentyneen merkitsevästi niskan alaosan ja pään fleksiokulman pienentyessä.
Samanlaiseen johtopäätökseen tulivat Dolphens (2012) työryhmänsä kanssa todeten eteen suuntautuneen pään asennon välttämisen vähentävän riskiä elinaikana esiintyvään niskakipuun. Seistentyöskentelyssä niskan asennon muutos oli merkitsevämpi kuin istuen työskentelyssä (Ailneni ym. 2019). Seistentyöskentelyn nähdään olevan yläniskan kannalta vähemmän kuormittavampi asento kuin työskenneltäessä istuen (Shaghayegh ym. 2016).
2.4.3 Alaselän terveyteen liittyvät riskitekijät seisomatyössä
Seisomisen on raportoitu lisäävän terveyteen liittyviä riskejä. Pitkäaikaisen seisomisen työssä on havaittu lisäävän riskiä alaselän kipuun (Gallagher ym. 2014, Le ja Marras 2016). Niillä henkilöillä, joilla ei ole ollut aikaisempaa selän oiretta, on suurentunut riski alaselänkipuun seisomatyössä (Le ja Marras 2016). Yli kahden tunnin yhtäjaksoisen seisomisen on havaittu lisäävän koko kehoon kohdistuvaa epämiellyttävää tuntemusta sekä alaraajojen turvotusta (Baker ym. 2018). Samassa tutkimuksessa todettiin istumatyötä tekevien pitäneen vähemmän taukoja työssä kuin vapaa-ajallaan, jolla voitiin olettaa olevan vaikutusta edellä mainittuihin oireisiin.
(Baker ym. 2018).
Muita selkäkivun riskitekijöitä ovat tapaturma, tupakointi, ylipaino, ikä ja sukupuoli (Karppinen ym. 2011). Ylipaino on nähty lisäävän riskiä vaikeisiin alaselän kipuoireisiin, ja tupakointi selän alueen iskias- ja selkäkipuun. Tupakointi ja ylipaino luokitellaan elintapoihin liittyviin tekijöihin eivätkä ole näin ollen itse työstä aiheutuvia tekijöitä (Viikari-Juntura ja Heliövaara 2015).
2.5 Toimistotyön kuormittavuuden hallinta ergonomian keinoin
Ergonomian keinoin voidaan vähentää toimistotyössä esiintyviä tuki- ja liikuntaelimistön kipuja kuten niskan alueen kipuja (Niskakipu: Käypä hoito -suositus 2017). Istumisen kohdalla ergonomisen ohjauksen ja neuvonnan avulla on voitu muuttaa kehonhallintaa paremmaksi vähentäen tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen kohdistuvia riskitekijöitä (Robertson ym. 2009, Healy ym. 2013). Ergonomian ohjauksella, yhdessä istumaseisomatyöpisteen kanssa, voidaan vähentää epämukavuuden tunnetta työssä (Robertson ym. 2013). Niskan kuormituksen tasaamisessa tulee työssä huomioida niskan ja selän neutraali asento (Viikari-Juntura ja Takala 2011). Esimerkiksi näytön sijoittaminen joko oikealle tai vasemmalle käyttäjästään, nähdään riskitekijäksi niskan ja/tai alaselän kipuun (Ye ym. 2017).
Ergonomian ohjauksen ja liikkumisen hyödyntämisellä nähdään olevan hyötyä työntekoon. Ergonomian ohjauksella ja liikkumisen lisäämisellä työssä nähdään olevan kognitiivista suorituskykyä kohentava ja stressiä vähentävä vaikutus (Lurati 2018).
Hamilton ym. (2008) totesivat tutkimuksessaan liikunnan lisäämisen työaikaan lisäävän työn tuottavuutta. Toisaalta samassa tutkimuksessa todetaan liikunnan sisällyttämisen työaikaan olevan hankalaa johtuen työntekijöiden pelosta tuottavuuden laskuun.
Ohjauksen toteutuksella voidaan lisätä työntekijöiden fyysistä aktiviteettia työpäivän aikana. Asvold ym. (2017) esittivät fyysisen aktiivisuuden lisäämistä työhön niille, jotka istuvat yli seitsemän tuntia päivässä. Asvold (2017) esitti runsaasti istuvalle fyysisen aktiivisuuden lisäämistä, kolmen minuutin ajan, 30 minuutin välein.
2.5.1 Työtilat
Monitoimitilojen yleistyminen on seurausta yritysten halusta lisätä tilojen käyttöastetta.
Tekniikan kehityksen myötä ovat monet toimiston kalustukseen liittyvät rajoitteet
vähentyneet, jolloin yritysten toimistotiloja voidaan muuttaa perinteisistä huonetiloista avomalliseen toimistotilaan. Useimmiten avomallinen toimistotila valitaan kustannussyistä. Avotoimistoa suosivia tekijöitä ovat tilankäytön tehokkuus sekä helposti toteutettavat muutokset ja uudelleenjärjestelyt. Toimistotyössä keskustelua on herättänyt työntekijöiden työtila, sen pinta-ala ja muoto sekä työntekijämäärä.
Avotoimistomallin etuna pidetään myös tiedonkulun helppoutta ja vertaistuen saatavuutta (Ketola 2007, Launis ja Lehtelä 2011, Työterveyslaitos 2017a).
Avotoimiston mahdollisia haittatekijöitä ovat rauhattomuus, jota aiheuttavat koneiden ja ihmisten tuottamat äänet sekä liikkuminen. Tästä voi seurata keskittymisvaikeuksia sekä yksityisyyden puute (Launis ja Lehtelä 2011).
Lainsäädännössä ei mainita optimaalista toimistopinta-alaa neliöissä, vaan minimipinta- alan arvio ja suositus perustuu ilmatilan vaatimukseen, joka on 10 m3 henkilöä kohden (Launis ja Lehtelä 2011). Normaalina huonekorkeutena pidetään 2,5 metriä, joka tarkoittaa minimipinta-alassa 4 m2 tilaa yhtä henkilöä kohden. Kun toimistossa työskennellään pöytätilaa hyödyntäen, arvioitu pinta-ala yhtä henkilöä kohden avotilassa on 7-8 m2 ja suljetussa huoneessa 10-12 m2 (Launis ym. 2011, Työterveyslaitos 2017a).
Työtilan suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös toimintatarkoitus, tilan välineistö ja varastointitarve (Launis ja Lehtelä 2011). Tilasuunnittelussa tulee ottaa huomioon työn samanlaisuus ja mahdolliset eri toiminnot sekä niihin käytettävä aika ja toistettavuus (Ketola 2007, Launis ja Lehtelä 2011). Useimmiten tila suunnitellaan niin, että liikkuminen toteutuu vain vähäisessä määrin (Ketola 2007). Kuitenkin käytettävien kalusteiden, koneiden ja laitteiden hyvällä sijoittamisella voidaan mahdollistaa vapaa liikkuminen (Launis ja Lehtelä 2011).
2.5.2 Työpisteen kalusteet
Työpisteen mitoitusta ja säädettävyyttä helpottaa erilaisten pöytä- ja tuolimalliratkaisujen yleistyminen. Työpöydän mallin ja rakenteen valinnassa otetaan huomioon soveltuvuus kyseiseen työhön sekä ottaa huomioon mahdolliset odotettavissa olevat muutokset työssä ja sen ympäristössä. Korkeussäädettävä pöytä mahdollistaa monipuolisen työasentojen vaihtelun (Launis ja Lehtelä 2011). Toimintaympäristön
muuttaminen helposti korkeussäädettäviin kalusteisiin lisää myös käyttäjien fyysistä aktiivisuutta (Pierce ym. 2019). Ratkaisu on tarpeellinen, kun samassa työpisteessä työskentelee useampi henkilö (Launis ja Lehtelä 2011).
Istuminen on yleistä toimistotyössä. Cormac ym. (2011) totesivat tutkimuksessaan yhtämittaisen istumisen olevan ajallisia suosituksia pidempiaikaisia. Istumisen ajallinen vaihtelu oli 25–67 %, kun pitkäkestoisten tapahtumien määräosuus vaihteli 5-20 % riippuen suosituksista. Istuin on usein jatkuvassa käytössä, jolloin sen merkitys fyysiselle hyvinvoinnille on suuri. Hyvä istuin lisää työn tuottavuutta ja tehoa (Launis ja Lehtelä 2011). Hyvä työtuoli on käyttäjälle sopivaksi säädettävissä oleva malli (Ketola 2007, Launis ja Lehtelä 2011, Dainoff ym. 2012).
Tyypillisesti toimistossa käytettäviä tuoleja ovat perinteiset työtuolit. Perinteisissä tuoleissa muotoilulla ja säätöominaisuuksilla voidaan määritellä käyttäjän asentoa, tukea sekä liikkumismahdollisuuksia. Mitoiltaan sopiva tuoli soveltuu parhaiten työn osoittamaan käyttötarkoitukseen (Launis ja Lehtelä 2011). Hyvässä tuolissa voidaan säätää istuinkorkeutta, kaltevuutta ja –syvyyttä sekä selkänojan korkeutta ja kaltevuutta.
Tuolista tulisi olla säädettävissä käsinojien korkeus, etäisyys istujaan sekä käsituen paikka kyynärvarren alueella (Dainoff ym. 2012). Uusimmissa tuolimalleissa käsinojan tukiosa on säädettävissä horisontaalisella tasolla. Tuolin peitemateriaali tulee olla myös työhön soveltuva. Toimistotyötä pidetään yleisesti siistinä työnä, jolloin peitemateriaaliksi valikoituu kangas tai nahka (Ketola 2007, Launis ja Lehtelä 2011).
Toimistossa on yleistynyt eri istumakorkeuksille säädettävät erikoistuolit, joita käytetään korkeussäädettävän työpöydän kanssa (Launis ja Lehtelä 2011). Istuma- seisomatuolit (kuva 2) mahdollistavat puolittaisen seisominen työssä (Ketola 2007, Dainoff ym. 2012). Korkeammalla istumisen etuna on nähty lantiokulman avautuminen, joka mahdollistaa luonnollisen selän kaaren verrattuna perinteiseen istumiseen 90 asteen suorassa kulmassa (Launis ja Lehtelä 2011). Lantiokulman avaamisen etuna on nähty myös aineenvaihdunnan ja verenkierron paranemisen verrattuna perinteiseen istuma- asentoon (Ketola 2007). Satulatuolia käyttävällä suositellaan lantiokulman avautuvan noin 130 asteeseen (Launis ja Lehtelä 2011). Säädettävällä työtuolilla sekä ergonomian ohjauksella voidaan työasentojen muutoksin vähentää näkemiseen liittyvien oireiden esiintyvyyttä (Amick ym. 2012).
Kuva 2. Istumaseisomatuolin hyödyntäminen toimistotyössä (Martela 2019; kuvan julkaisu Martelan luvalla)
2.5.3 Näytöt ja ohjaimet
Suurin osa toimistotyössä tarvittavasta informaatiosta saadaan näytön tai kuvaruudun kautta. Tiedon käsittelyn kannalta merkityksellistä on lukemisen helppous. Jopa 85 % työssä käytettävästä tiedosta välittyy näköaistin välityksellä, osa kuuloaistin avulla. Eri ohjelmistojen avulla tietoa voidaan esittää eri tavoin esimerkiksi tekstinä, taulukoina tai piirroksin. Näyttöjen koon kasvun myötä niiden terävyys on parantunut, jolla on vaikutusta tekstikokoon (Launis ja Lehtelä 2011).
Näytön koosta riippuen suositeltu ruudun etäisyys käyttäjään on 50-80 cm. Näytön sijoitus etäälle vaikuttaa käyttäjän työasennon valintaan, joka voi lisätä riskiä lisääntyneeseen fyysiseen kuormitukseen. Näkemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat tekstin koko, polariteetti, muoto, typografia sekä kontrasti. Näkemisen kannalta sopivalla katseluetäisyydellä tekstikoko on 50 cm:n etäisyydellä 3 mm ja 80 cm kohdalla 5 mm.
Taustan ja tekstin kontrastisuhteeksi (kirkkausero) suositellaan 3:1 ja 6:1 välillä (Launis ja Lehtelä 2011).
Niskan neutraalin asennon lisäksi niskan ja lavan alueen tuki- ja liikuntaelinoireita voidaan vähentää lisäämällä käsivarren tuentaa, kun käytetään konventionaalista
hiiriohjainta (Hoe ym. 2013). Konventionaalisella hiirellä tarkoitetaan perinteistä hiiriohjainta, jossa kämmenalue on ohjaimen päällä. Perinteisen ja vaihtoehtoisen hiiren käytön vertailussa ei ole havaittu merkittävää oireilun vähenemistä kaulan, olkapään ja oikean yläraajan kohdalla (Hoe ym. 2013). Myöskään yläraajan tuenta ei vähennä niskan, hartian ja oikean yläraajan oireita (Hoe ym. 2018). Kuvaruudun ja näppäimistön sijoituksella on merkitystä niskan ja pään asennonhallintaan. Lihasjännitystä voidaan vähentää riittävällä tauotuksella sekä työnkierrolla (Viikari-Juntura ja Takala 2011).
2.5.4 Toimistotilan sisäympäristö
Toimistotyötilan sisäympäristön toimivuudella on todettu olevan merkitystä hyvinvoinnille (Hongisto ym. 2012). Tässä työssä sisäympäristöllä tarkoitetaan toimiston fysikaalisia ympäristötekijöitä kuten lämpötila, valaistus ja akustiikka.
Sisäilman lämpötilan raja-arvot kevyessä fyysisessä toimistotyössä on asetettu 21-25 Celsius-asteeseen. Lämpötilan tasaisuus on määritelty niin, että lämpötilaero nilkan ja niskan välillä tulisi olla alle 2 oC riippumatta työskennelläänkö seisten tai istuen. Vedon aistimuksen vähenemisellä voidaan vähentää lihasjännitystä muun muassa niskahartiaseudun alueella (Lehtelä ja Launis 2011).
Avotoimistossa ilmanvaihdon ja valaistuksen saavuttaminen optimaaliseksi kaikille käyttäjille on haasteellista ja vaatii hyvää suunnittelua. Haittatekijöiden vaikutuksia pyritään lievittämään muun muassa siirrettävillä yksityisyyden ja äänivaikutusten osalta väliseinäkkeillä ja seinä- ja kattopintamateriaaleilla (esimerkiksi akustiikkalevyt).
Toimistohuoneessa, jossa työskentelee useampi henkilö, taustamelun arvo on 35-45dB.
Sopivaa taustamelua voidaan hyödyntää avotoimistoissa häivyttämään toisten työntekijöiden aiheuttamia ääniä (Launis ja Lehtelä 2011).
Toimistotyössä suositeltava vähimmäisvoimakkuutena valaistuksen kohdalla pidetään 500 luxia. Valaistuksessa suositaan epäsuoraa valaisimen käyttöä, joka vaikuttaa tilan kokonaisvalon määrään. Tilan valaistusvoimakkuuden lisäksi tulee kontrasti muiden pintojen kanssa olla riittävä. Luonnonvalon hyödyntämisellä sälekaihtimien ja ikkunapinta-alan avulla voidaan vaikuttaa avotoimisto valaistuksen toimivuuteen (Launis ja Lehtelä 2011). Keinotekoisen ja luonnonvalon välisistä vaikuttavuuseroista ei ole tehty tutkimuksia (Pachito ym. 2018).
Valaistuksen helppo säädettävyys auttaa jokaista käyttäjää säätämään valaistuksen oman tarpeen mukaisesti (Launis ja Lehtelä 2011).
2.5.5 Säädettävät työpisteet
Työpisteiden muuttaminen helposti säädettäviksi on yksi näkökulma, jolla voidaan edistää pitkäaikaisen istumisen vähenemistä toimistotyössä (Leavy ja Jansen 2016).
Helposti säädettävien työpisteiden käytöllä voidaan lyhytkestoisesti vähentää istuma- aikaa työssä (Chau ym. 2014, Li ym. 2017). Leavy ja Jansen (2016) totesivat tutkimuksessaan säädettävien työpisteiden hyödyntämisen tukevan pitkän aikavälin terveyden edistämistä sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta.
Säädettävän työpisteen hyödystä asennonvaihteluun ja terveyteen ei ole pitkäaikaisia tutkimuksia. Säädettävän työpisteen vähäiseen käyttämiseen vaikuttavat työpisteen suunnittelu ja työssä toteutuvat tehtävät ja työtavat. Myös sosiaalisen kanssakäymisen muuttuminen työympäristössä nähdään osaltaan työpisteen käytön vähenemiseen (Graves ym. 2015). Istuma-ajan vähentymisellä on nähty vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta vapaa-ajan liikunnan määrään (Li ym. 2017) Pierce (2019) työryhmänsä kanssa toteavat sähköisesti korkeussäädettävien työpöytien käytön lisänneen fyysisen aktiivisuutta ja vähentäneen istumiseen käytettyä aikaa.
2.6 ERGGI® ja työterveyshuolto
Erggi®-osaaja on tavaramerkki, joka on kehitetty Itä-Suomen yliopistossa. Erggi®- osaajan toiminnan tavoitteena on edistää ja tukea työntekijöiden työhyvinvointia ja lisätä ergonomian tuntemusta. Erggi®-osaaja on yrityksen työntekijä, joka on saanut koulutuksen näyttöpääte-ergonomian ohjaamiseen. Erggi®-osaaja voi olla kuka tahansa yrityksen työntekijä, joka on koulutettu. Koulutetun Erggi®-osaajan tehtävänä on neuvoa työntekijää näyttöpäätetyöpisteen säätämisessä ja tarvittavien kalusteiden hankinnassa siten, ettei työpisteestä aiheudu ongelmia työntekijöille. Jos tiedossa olevat työpisteeseen liittyvät ongelmat eivät ole ratkaistavissa, on yrityksellä mahdollista hyödyntää työterveyshuollon osaamista (Itä-Suomen yliopisto 2018a).
Työterveyshuolto on terveyteen liittyvää palvelutoimintaa yrityksille ja henkilökunnalle, joka sisältää sekä lakisääteisen että yrityksen toiveen mukaisen laajennetun terveydenhuollon. Työterveyshuollossa toimivat työterveyden ammattilaiset ja asiantuntijat, jotka toimivat yhdessä yrityksen kanssa työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi (Työterveyslaitos 2019). Työterveyshuollon yhtenä tehtävänä on Tietojen antaminen, ohjaus ja neuvonta eli TANO. Työterveyshuoltolaissa (1383/2001) on määritelty TANO-toiminnan tarkempi sisältö. TANO-toiminnan yhtenä tavoitteena on työn sujuvoittaminen sekä työhyvinvoinnin lisääminen. Tietojen antaminen, ohjaus ja neuvonta voidaan toteuttaa yksilönä tai ryhmässä. TANO- toiminnan vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja hyödyntää tarpeiden selvittämiseksi (Työterveyslaitos 2019).
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää istuma-seisomatyön yhteyttä alaselän ja niskan koettuihin oireisiin sekä miten yliopiston hankintaprosessi sekä Erggi®-osaajan ja/tai työterveyshuollon toteuttama ohjaus on ollut yhteydessä työasentojen vaihteluun ja tuki- ja liikuntaelinten oireisiin. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää Itä- Suomen yliopiston hankintaprosessin sekä Erggi®-osaajan ja/tai työterveyshuollon ohjauksen sisältöjen kehittämisessä.
Tutkimuskysymykset:
1. Miten korkeussäädettävän työpisteen kalusteiden hankintaprosessi on toteutunut, ja minkälaiset ovat kokemukset sen toteutuksesta, sisällöstä ja vaikutuksista?
2. Miten Erggi®-osaajan ja/tai työterveyshuollon ohjaus on toteutunut, ja onko se vaikuttanut työasentojen valintaan?
3. Miten korkeussäädettävän ja istuma-seisomatyön mahdollistava työpiste on ollut yhteydessä työasentojen valintaan?
4. Millaista vaikutusta on istuma-seisomatyön mahdollistavalla työpisteen käytöllä ollut aikaisemmin koettuihin alaselän ja/tai niskan oireisiin?
4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Laadullisella tutkimuksella voidaan selvittää ihmisten käsityksiä omista toimintatavoistaan ja terveydestään.
Laadullisen terveystutkimuksen ominaisuutena pidetään induktiivisuutta, jossa edetään yksittäisistä havainnoista yleisiin käsityksiin ja väitteisiin (Kylmä ym. 2003, Saaranen- Kauppinen ja Puusniekka 2006). Haastattelussa sallittiin omien näkökulmien ja kokemusten esittäminen. Tällä tavoitellaan mahdollisimman syvällistä ja kattavaa tietoa sekä näkemyksiä ja kokemuksia (Hirsjärvi ym. 2012).
4.1 Tutkimusaineisto
Tutkimukseen osallistujat kerättiin Itä-Suomen yliopiston henkilökunnasta.
Osallistujien valinta toteutui Itä-Suomen yliopiston toimesta. Valittujen sähköpostiosoitteet toimitettiin tutkijalle yhteydenottoa varten. Haastatteluun valituille lähetettiin ennakkoon saatekirje (Liite 1) sähköpostitse 5.8.2018. Haastattelut toteutettiin viikoilla 33-35 elokuussa 2018. Haastattelut toteutuivat työaikana (kello 8- 16 välillä).
Tutkimuksen osallistujat edustivat yliopiston molempia kampuksia, Kuopiota ja Joensuuta. Tutkimukseen osallistui työntekijöitä (n=7) henkilöstöpalvelun, talouspalvelun, yleishallinto- ja lakipalveluiden ja kehittämispalveluiden yksiköistä.
Tutkimukseen osallistumisen ehtona oli käytettävissä istuma-seisomatyön mahdollistava työpöytä sekä tuki- ja liikuntaelimistön oireita alaselässä ja/tai niskassa.
Kaikki tutkimukseen valitut 7 osallistujaa täyttivät valintakriteerit.
Haastattelut toteutettiin yksilöittäin teemahaastatteluna, jonka tukena hyödynnettiin puolistrukturoitua haastattelulomaketta (Liite 2). Haastattelulomakkeeseen laadittiin aiheeseen liittyvät teemat, joita täydennettiin tarkentavilla kysymyksillä. Kysymyksiä ei muotoilla tarkkaan järjestykseen tai sisältöön (Kylmä ym. 2003). Puolistrukturoidussa teemahaastattelussa voidaan siis vaihdella kysymysten järjestystä joihin osallistujat voivat omin sanoin kuvata sanallisesti subjektiivisia kokemuksia tilanteista ja asioista (Hirsjärvi ja Hurme 2001).
Haastatteluiden alussa osallistujille kerrottiin tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuudesta, tutkimuksen tarkoituksesta ja menetelmästä sekä anonymiteetistä.
Haastattelut etenivät tiettyjen teemojen mukaisesti mahdollistaen osallistujien tulkinnat asioista ja niiden merkityksistä.
Haastatteluaika sovittiin jokaisen kanssa erikseen sähköpostitse. Haastattelut toteutettiin käyttämällä tietokonepohjaista Skype-ohjelmaa sekä matkapuhelinta. Haastatteluista kolme tallennettiin Skype-ohjelman avulla, ja neljä haastattelua tallennettiin kahdella eri nauhurilla. Haastattelun lopuksi kerrottiin tutkimuksen aikataulusta (Taulukko 1).
Tietokone- ja puhelinvälitteisen haastattelun etuna voidaan pitää mahdollisuutta haastatteluprosessin laadun tarkkailuun, taloudellisuus sekä tietojen nopea koonti ja käsittely. Tämä oli tutkimuksen aikataulun kannalta oleellinen tekijä. Toisaalta puhelimella toteutetuista haastatteluista puuttuu keskustelun näkyvät vihjeet, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi kysymysten ymmärtämisessä (Hirsjärvi ja Hurme 2001).
Haastattelussa ei kerätty henkilö- tai tunnistetietoja. Haastatteluaineiston analysoinnin suoritti opinnäytteen tekijä, ja aineistoa käsiteltiin niin, ettei osallistujien henkilöllisyys tullut ilmi missään vaiheessa tutkimusta. Haastattelujen kesto oli 19 - 35 minuuttia.
Keskimääräinen kesto oli 25 minuuttia ja 29 sekuntia. Haastatteluiden kokonaiskesto oli yhteensä 2 tuntia ja 57 minuuttia.
TAULUKKO 1. Tutkimuksen eteneminen
Tutkimuksen vaihe Ajankohta Vuosi
Kirjallisuuskatsaus tammi-kesäkuu 2018
Haastattelu elokuu 2018
Haastattelujen litterointi syyskuu 2018
Aineiston analysointi syys-lokakuu 2018
Tutkimuksen raportointi marras-maaliskuu 2019
Tutkimuksen esittely toukokuu 2019
Tutkimuksen kokonaisotanta on pieni johtuen tutkimuksen laajuudesta ja aikataulullisista haasteista. Pienen otannan vuoksi tutkimustuloksista ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä. Toisaalta liian suuri otanta voi hankaloittaa tutkimukselle oleellisten asioiden havaitsemista (Kylmä ym. 2003).
4.2 Aineiston analyysi
Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysia, joka on laadullisen tutkimuksen perusmenetelmä (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Sisällönanalyysillä pyritään luomaan tarkka kuvaus tutkittavaan ilmiöön ja tarkastelemaan sitä muihin tutkimustuloksiin (Saaranen-Kauppinen ja Puusniekka 2006). Sisällönanalyysi toteutettiin induktiivisesti eli aineistolähtöisesti, jossa tulokset jaettiin osiin, joista eriteltiin tutkimukselle olennaisimmat tiedot. Nämä tiedot pyritään analyysin avulla yhdistämään selkeäksi yhtenäiseksi informaatioksi, josta on mahdollista muodostaa luotettavia johtopäätöksiä (Kylmä ym. 2003, Tuomi ja Sarajärvi 2004).
Alkuperäisen materiaali tallennettiin käyttäen tunnisteena kirjainyhdistelmää (A-G) yhdessä N- ja M -kirjaimen kanssa osoittaen haastateltavan sukupuolta. K- ja J -kirjainta käytettiin tunnuksena osoittamaan työpisteen sijoittumista kampuksilla (Kuopio, Joensuu). Sukupuoleen liittyvä taustamuuttuja jätettiin pois kirjallisesta tuotoksesta henkilöiden tunnistettavuuden suojaamiseksi. Sitaattien käytössä käytettiin kirjain- tunnusta (A, B, C, jne.)
Tutkimuksen analyysi tehtiin syys- ja lokakuussa 2018. Tutkimuksessa kerätty aineisto litteroitiin analyysiä varten. Litteroinnilla tarkoitetaan aineiston kirjoittamista luettavaan muotoon (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Litteroinnista kertyi 29 sivua aineistoa.
Litteroinnissa hyödynnettiin koodausta, ja aineisto ryhmiteltiin teemoittamalla aihepiireihin. Aineiston alkuperäiset ilmaisut pelkistettiin teemoittain. Aineiston redusoimisen eli pelkistämisen myötä aineistosta poissuljettiin epäolennaisia tietoja.
Sen jälkeen aineisto klusteroitiin eli ryhmiteltiin. Tässä tutkimuksessa aineistosta etsittiin samankaltaisuuksia tai/ja eroavaisuuksia. Samaa tarkoittavat ryhmiteltiin ja muodostettiin luokitus, joka kuvattiin sisällön mukaisella nimikkeellä. Lopuksi abstrahoitiin aineisto (taulukko 2). Abstrahoinnilla tarkoitetaan oleellisen tiedon ja yleisilmaisujen muodostamista alkuperäisestä materiaalista (Tuomi ja Sarajärvi 2018).
TAULUKKO 2. Esimerkki aineiston pelkistämisestä, ryhmittelystä ja abstrahoinnista
Alkuperäisilmaus Pelkistetty ilmaus Luokittelu (alaluokka) Yläluokka
No… mä en tiiä tarviisko siinä välillä olla sitä työterveyttä siihen väliin. Koska ymmärtääkseni nää olisi kaikille hyödyllisiä jo ennen kuin niitä vaivoja on.
Ehkä mitä noita kollegoita kuuntelee, niin niillä kenellä on se perinteinen pöytä ja tuoli, niin niskavaivoja aika monella tuntuu olevan. Että kyllä varmaan tää on siinä parempi.
…se on nopeuttanut sitä prosessia, ja se on aina vähän niin kuin… siinä voi olla vähän eroja, mutta ne yleiset säännöt ovat kuitenkin kaikilla samat.
Mulla ei ole tässä eikä tuolla edellisen yksikön puolella niin mitään ongelmia. Ne on mennyt ihan jouhevasti, ja perustelut ovat olleet ihan ok.
Se on jotenkin jouhevoitunut eikä sitä tartte enää niin kauheasti perustella, että miks´ mä nyt tällaisen tarvitsen.
…joo, kyllä olin tyytyväinen.
Niin, kyllähän se liian jäykkä oli siihen aikaan se metodi. Siihen tarvittiin jonkinlainen lupa ja asiantuntijalausunto, että se on tarpeellinen. No, ajat aina kehittyvät
Sitten kun aina jyvitellään mistä kukin kustannuksista vastaa niin, jos on useampi ihminen siinä kohtaa tarvitsemassa, niin varmaan siinä kohtaa on tehty sellaista priorisointia.
Mä en tiedä mitä voisin enemmän saada. Silloin tuli mieleen, miksi tämä on näin? Silloin ehkä olivat kalliimpia nää pöydät. Että se pitää on näin luvanvaraista?
Että se on hirveen maaginen juttu se raha, mikä vaikuttaa hirveen moneen asiaan täällä. Silloin se joutuu priorisoimaan ne, joilla on suurimmat ongelmat.
…mutta sit on tietysti se, että laitoksen johtaja tai yksikön johtaja määrää ja päättää rahoista.
Tuki hankintaprosessin sujuvoittamiseksi kaikille
Kollegiaalinen tuki niille, joilla on edelleen perinteiset kalusteet
Yhteiset säännöt kaikilla
Prosessin ongelmaton sujuvuus
Prosessin sujuva eteneminen kevyemmin perustein
Prosessin
luvanvaraisuudesta huolimatta positiivinen tuki prosessille ja sen kehitykselle
Kustannusten jakaminen yrityksessä
Kalusteiden
kustannusten vaikutus hankintaprosessiin
Rahan merkitys hankintojen priorisoimiseksi
Organisaation tuki ja päätösvalta
hankintaprosessissa
Yhteisöllinen tuki työolosuhteiden tasavertaisuuteen
Tyytyväisyys prosessin kehitykseen
Kustannukset ja päätäntä osana hankintaprosessin sujuvuutta
Avoimen ilmapiirin ja kustannusten yhteys hankintaprosessiin
4.3 Tutkimuksen eettisyys
Tässä tutkimuksessa noudatettiin hyvää tieteellistä tutkimuskäytäntöä. Tieteellinen tutkimuskäytäntö edellyttää hyvää eettistä näkökulmaa ja pohdintaa. Huolellisuus, rehellisyys ja tarkkuus ovat hyvän tieteellisen tutkimuksen käsitteitä, joita ilman tutkimusta ei voida toteuttaa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2017). Tutkimuksen tuloksia analysoitiin ja tulkittiin rehellisesti ilman tulosten vääristelyä tai poisjättämistä.
Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja henkilötietoja käsiteltiin luottamuksellisesti ja ilman tunnistetietoja (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2017).
Jokainen haastateltava sai itse päättää, haluaako osallistua tutkimukseen. Tämä perustuu jokaisen henkilön itsemääräämisoikeuteen (Hirsjärvi ym. 2012, Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2017). Haastattelun alussa osallistujat saivat informaatiota tutkimuksen tavoitteista, toteutuksesta ja käsittelystä. Tämän avulla voitiin lisätä osallistujien perehtyneisyyttä aiheeseen sekä vastaajien mielenkiintoa tutkimukseen. Alussa osallistujille kerrottiin mahdollisuudesta kieltäytyä kokonaan tai keskeyttää haastattelu, niin halutessaan. Haastattelun vahvuuksina voidaan pitää keruumenetelmän joustavuutta ja muovautuvuutta. Haastattelussa tavoitellaan aktiivista keskustelua, jossa osallistuja voi kokea olevansa subjekti objektin sijaan (Hirsjärvi 2012).
Tutkimuksen haastattelijan tiedossa oli osallistujien henkilöllisyys sekä ammattinimike.
Haastateltavien henkilötietoja käsiteltiin voimassa olevan tietosuojalain (2018/1050) mukaisesti. Henkilötietoina pidetään kaikkea henkilöä, ja hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan, kuvaavia tietoja. Aineiston litteroinnissa hyödynnetyn kirjainyhdistelmän (A-G) avulla voitiin taata anonyymius sitaattien lainauksissa.
Sukupuoleen liittyvä taustamuuttuja jätettiin pois kirjallisesta tuotoksesta henkilöiden tunnistettavuuden suojaamiseksi. Sitaattien käytössä käytettiin kirjain-tunnusta (A, B, C, jne.) Sitaattien käytöllä on kenenkään toisen lukijan mahdotonta tietää, kenen vastauksista on kyse. Lainauksissa käytettiin joko sanan peittoa *-merkillä tai yleisellä kuvauksella niitä nimikkeitä, joista henkilö tai yritys olisi tunnistettavissa. Myös tuotemerkit piilotettiin lukijalta.
Tutkimuksen osallistujien määrällä voidaan parantaa tutkimuksen luotettavuutta (Hirsjärvi 2012). Tässä tutkimuksessa otanta oli pieni, jonka vuoksi tuloksista ei voi tehdä yleistettävissä olevia päätelmiä. Laadullisella tutkimuksella saadaan kuitenkin tarkkaa tietoa yksittäisestä tapauksesta, ja sitä mikä on siinä merkittävää (Hirsjärvi ym.
2012).
Tutkimuksen eettisyyteen kuuluu toisten tutkimusten kunnioittaminen (Kylmä ja Juvakka 2007). Tutkimuskysymykset pyrittiin asettelemaan siten, että kysymysten tulkinta olisi mahdollisimman yhtenäinen. Tämä antaa tutkimukselle validiteettia mitata sitä, mitä tutkimuskysymyksillä haetaan (Hirsjärvi 2012). Tulokset esitetään niin, ettei se sisällä yleistyksiä eikä olettamuksia ilman tieteellistä perustelua (Hirsjärvi 2012).
Tutkimus raportoitiin hyvän tutkimuseettisen käytännön mukaisesti kunnioittaen muiden tutkijoiden tutkimuksia asianmukaisin lähdeviittauksin.
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET
5.1 Tutkimuksen tausta
Tutkimukseen osallistui kuusi naista ja yksi mies (n=7). Osallistujat olivat 42–63 - vuotiaita keski-iän ollessa 55 vuotta. Työkokemus yliopistolla oli keskimäärin 20 vuotta. Kuopion kampuksella työskenteli 5 osallistujaa ja Joensuun kampuksella 2 osallistujaa. Osallistujilla oli työajastaan näyttöpäätetyötä vaihdellen 50 %:sta aina 100
%:iin. Keskimäärin näyttöpäätetyötä oli 80 % työajasta. Taustatiedot on esitelty taulukossa 3.
TAULUKKO 3. Taustatiedot (n=7)
Taustatiedot n ka
Ikä (vuotta) 7 55
Työkokemus yliopistolla (vuotta) 7 20
Alle 10 0
10-20 2
Yli 20 5
Sijoittuminen yliopiston organisaatiossa 7
Yliopistopalvelut 5
Opetus- ja tutkimuspalvelut 2
Toimistotyön % -osuus työajasta 7 80
50 1
60 -
70 1
80 2
90 2
100 1
Jokaisella osallistujalla oli käytössä helposti säädettävä työpöytä. Osalla osallistujista helposti säädettävä työpöytä oli ollut käytössä noin vuoden ajan, osalla yli viiden vuoden ajan. Toimistotyötuoli koettiin peruskalusteeksi työpisteessä, joka oli ollut osallistujalla jo usean vuoden ajan. Yhdellä osallistujista, joka oli käyttänyt satulatuolia jo 90-luvulta lähtien, toimistotyötuoli oli hankittu vuoden sisällä.
”Että ihan nyt vasta tässä viimeisen vuoden aikana vasta oon hankkinut ihan sellaisen tavallisen tuolin tuohon rinnalle.” (B)
Osallistujilla oli käytössä erikoistyötuoleja, kuten satulatuoli. Käytössä oli myös seisontamattoja, yksi tai kaksi isoruutuista näyttöä sekä ergonomisia hiiriohjaimia kuten Roller Mouse -ohjaimia. Kalusteiden ja välineiden käyttövuosien määrässä esiintyi vaihtelua (Taulukko 4).
TAULUKKO 4. Kalusteiden ja välineiden käyttöaika ja säädettävyys (n=7)
Käyttövuodet < 2 2-5 5 >
Kalusteet n
Työpöytä 7 3 2 2
Toimistotyötuoli 7 1 - 6
Satulatuoli tai muu erikoistuoli 5 2 1 2
Kalusteiden helpposäätöisyys 7
Kyllä 7
Ei -
Useamman kuvaruudun käyttäjät kokivat kahden tai useamman kuvaruudun käytön mielekkääksi. Useamman kuvaruudun avulla koettiin informaation käsittelyn olevan työskentelyä helpottavaksi tekijä, jolla on havaittu olevan vaikutusta näköelinten rasitustasoon.
”Ja nyt mulla on täällä ******* puolella, minkä olen hyväksi havainnut, niin kaksi kohtuullisen isoa näyttöä, joka silleen helpottaa, kun asioita hoitaa. Niin voi olla kaksi asiakirjaa/asiaa auki eikä tartte tihrustaa.” (D)
5.2 Hankintaprosessin toteutuminen
Hankintaprosesseissa oli noudatettu sen hetkistä yliopiston hyväksymää ohjeistusta.
Hankintaprosessiin yhteydessä olevat tekijät on kuvattu kuviossa 1. Aikaisemmissa hankintaprosesseissa noudatettiin ohjeistusta, jossa hankintapäätöksen taustalla tuli olla terveydellinen syy sekä työterveyshuollon laatima suositus kalusteiden tarpeellisuudesta työkykyisyyden tukemiseksi ja edistämiseksi. Muutos terveydentilassa nähtiin perusteeksi, jonka vuoksi otettiin yhteyttä työterveyshuollon lääkäriin ja/tai työfysioterapeuttiin. Työterveyshuolto arvioi kalusteiden tarpeellisuuden huomioiden terveydentilan.
”Joo, kyllä. Työterveyshuollon fysioterapeutti, siihen aikaan oli vielä tämmöinen käytäntö näissä yliopistopalveluissa, että täytyi olla terveysperuste hankkia sähköpöytä. Ja siihen taas tarvittiin tän työterveyshuollon näkemys.” (F)
”kävin työterveyslääkärillä selkävaivan takia siis, joka ohjas´ sitten työfysioterapeutille …kirjoitti lähetteen tai semmoisen suosituksen siitä pöydästä” (A)
”se miksi piti lähteä ettimään vähän säätöpöytämahdollisuutta oli se, että terveydentila. Itse sain kyllä nopeasti sen työfysioterapeutin todistuksen tai kehotuksen tai miksikä sitä sanotaankaan, dokumentin siitä, että säätöpöytä olisi hankittava.” (B)
Työterveyshuollon suosituksen lisäksi työntekijä tarvitsi hankintaluvan esimieheltä/johtajalta. Hankintaluvan pyytäminen tapahtui osallistujan toimesta ja sen taustalla nähtiin olevan kalusteiden hankintakustannusten kontrollointi sekä siihen liittyvä priorisointi. Aikaisemmin päätös kalustehankinnoista tehtiin laitoksittain, nykyään se tapahtuu keskitetysti talousosastolla.
”otin itse yhteyttä, kun mulla on se iskias-vaiva. Yli viis vuotta sitten mä menin työterveyshuoltoon, jossa sitten todettiin, että mä tarvitsen sen
sähköpöydän. Kun mä sain sen lausunnon, kysyin silloiselta laitoksen johtajalta lupaa sen pöydän hankintaan, mutta mä tarvitsin sen liitteeks´
vielä sen lausunnon siihen.” (E)
”Siis, varmaan raha. Ei ollut enää siinä kohtiin sellaiseen käyttöön.” (A)
”kun aina jyvitellään mistä kukin kustannuksista vastaa niin, jos on useampi ihminen siinä kohtaa tarvitsemassa, niin varmaan siinä kohtaa on tehty sellaista priorisointia.” (D)
Hankintaprosessi voitiin aloittaa myös yrityksen sisäisenä toimintana kuten ottamalla yhteyttä omaan esimieheen. Esimiehelle terveystietojen vapaaehtoinen jakaminen mahdollisti kalustehankinnan toteutumisen. Prosessin aloittamiseen vaikuttivat muiden työntekijöiden työpisteiden säädettävät kalusteet, jotka loivat mielikuvaa niiden hyödyistä ja vaikuttavuudesta.
”kun työhuone vapautui, johonka sitten siirryin, niin siinä yhteydessä sain kunnon tämmöisen pöydän. Ja esimies tiesi, että mullakin on ollut aiemmin tällainen ihan ergonomia- ja selkäsyistä. Oikeastaan se lähti siitä.” (D)
”Se alkunsa siitä, että otin yhteyttä omaan esimieheen, ja kun meidän tiimissä alkaa kaikilla sähkökäyttöiset, ja minä sanoi siinä, että minunkin pitäisi uusia työtuoli.” (C)
Muita hankintaprosessin aloitustapoja olivat työpisteen ja/tai tehtäväkuvan vaihtuminen sekä yliopiston sisäisen informaation hyödyntäminen. Sisäisellä informaatiolla tarkoitettiin kollegalta/työyhteisöltä saadun tiedon hyödyntämistä työterveyshuollon asiantuntijan tapaamiseksi. Tieto toiselle työntekijälle tulevasta työfysioterapeutin tapaamisesta antoi mahdollisuuden henkilökohtaiseen tapaamiseen.
”siinä toimii tämä kollegaverkosto, että [työntekijä] oli tulossa just sattumoisin työfysioterapeutti mittailemaan niitä samoja asioita. Ja pyysin sitten, että kävisi myös minun luona.” (F)
