188
AIKUISKASVATUS 2/99Vuoden alusta voimaan tulleissa koululaissa on kaikissa pykälät koulutuksen arvioinnista. Kun muussa koulutuksessa arviointivastuu on koulu- tuksen järjestäjällä, vapaassa sivistystyössä se on oppilaitoksella. Opetusneuvos Pentti Yrjölä ope- tushallituksesta pitää tätä vapaan sivistystyön kan- nalta erittäin merkittävänä asiana: Oppilaitok- sen tulee arvioida siis antamaansa eli oppilaitoksessa tapahtuvaa koulutusta ja sen vaikuttavuutta.
Mitä sitten vaikuttavuudella tarkoitetaan? Yrjö- län mielestä eduskunnan sivistysvaliokunnan mietintö koululakiesityksestä on tutustumisen väärti, koska siellä koulutuksen arviointia ja vai- kuttavuutta on käsitelty laajasti.
Sivistysvaliokunnan mukaan vaikuttavuudella tar- koitetaan neljää viittä eri asiaa:
l Ensiksikin oppimistulosten saavuttamista, mikä on aivan keskeistä esimerkiksi peruskoulussa ja lukiossa, jossa on valtakunnalliset opetussuunni- telmaperusteet.
Aikuiskoulutuksessa ja vapaassa sivistystyössä erityisesti ei ole olemassa vastaavia valtakunnalli- sia tavoitteistoja. Mutta kyllä jokaisella itseään kunnioittavalla opistolla täytyy olla selkeitä ta- voitteita siitä, mihin koulutuksella pyritään. Mitä muuta varten koulutusta järjestettäisiin?, Yrjölä kysyy.
l Toinen asia on vaikeampi: oppimaanoppi- misvalmiudet eli miten opiskelija kehittyy op-
pijana koulutuksen kestäessä.
l Mukaan lasketaan myös kommunikaatioval- miudet (Suomalaisiahan arvosteltu sen puut- teista) sekä
l itsensäkehittämishalukkuus ja -valmius.
Miten yksittäisillä koulutustapahtumilla voi olla noin kauaskantoisia tavoitteita kuin kommunikaatiovalmiudet. Ne ovat hyvin pitkäkestoisia tavoitteita?
Ei tietenkään yksittäiseltä kurssilta voida sel- laista edellyttää. Mutta nämäkin tavoitteet voi- daan muistaa opetuksesta suunnitteltaessa. Esi- merkiksi kansalaisopiston kurssin vetäjä voi pi- tää ne mielessä.
l Viides vaikuttavuusulottuvuus on se, mihin ihmiset menevät koulutuksen jälkeen. Peruskou- lun, lukion ja ammatillisen koulutuksen kannal- ta sijoittuminen jatkokoulutukseen tai työelä- mään on aivan keskeinen kysymys.
Muodollisen koulutuksen suhteen vaikuttavuu- den määrittely on selvä. Aikuiskoulutuksessa ky- symys on sen sijaan enemminkin siitä, onko ih- minen kokenut hyötyneensä saamastaan koulu- tuksesta, Yrjölä linjaa.
Onko siis oppilaitksten velvollisuus tästä lähtien seurata sitä, minne heidän
koulustaan lähteneet menevät tai pääsevät?
K A S V O T U S T E N
Kun ihmisluontoon kuuluu toisten arvostelu, miksi tätä piirrettä ei hyödynnettäisi myös koulutuksen
arvioinnissa, ehdottaa opetusneuvos Pentti Yrjölä.
Koululait toivat kattavan
koulutuksen arvioinnin
AIKUISKASVATUS 2/99
189
Kyllä
Onko sellaiseen rahkeita? Ei kai kukaan koulutuksen järjestäjä voi ottaa ihmisten kohtaloita käsiinsä?
Ei niin. Vapaassa sivistystyössä ja ammatillisessa aikuiskoulutuksessa kysymys onkin siitä, koke- vatko ihmiset hyötyneensä koulutuksesta. Sen sijaan muodollisen koulutuksen järjestäjien pi- tää luoda jonkinlainen seurantasysteemi.Laki on jo astunut tältä osin voimaan.
Sivistysvaliokunnan mietinnön lisäksi Pentti Yr- jölä pitää tärkeänä myös kahta muuta asiakirjaa.
Toinen on vuodelta 1998 valtion hallintopo- liittinen periaatepäätös ja toinen, tuoreempi asi- ankirja on Lipposen II-hallituksen hallitusohjel- ma, jossa on niukka maininta myös muodollisen koulutuksesta arvioinnista. Ilmeisesti valtion hallinnossa tulosohjaus ja tulostavoitteiden mää- rittely tulevat entistä keskeisimmiksi. Siitä seu- raa, että opetushallinnossa panostetaan aiempaa enemmän tuloksellisuuden arviointiin eli siihen, mitä hyötyä koulutuksesta on ollut ihmisille ja yhteiskunnalle.
Ohjelmassa todetaan erikseen, että ammattikor- keakouluista tehdään korkeatasoinen, kansain- välinen arviointi, Yrjölä toteaa.
Arviointejahan on tehty tähänkin asti?
Kyllä, korkeakoulujen arviointineuvoston toi- mesta. Tähän asti tehdyissä arvioissa on ollut mukana ulkomaisia arvioijia, mutta tällä kertaa on ilmeisesti kyse jostain suuremmasta, kun se on kirjattu hallitusohjelmaan.
Korkeakoulujen arviointineuvostohan toimii hieman eri logiikalla kuin opetushallituksen ar- viointiyksikkö. Me tartumme asiaan huomatta- vasti suoremmin ja arvioimme tietyllä arviointi- mallilla kaikkia koulutuksia. Arviointineuvosto luottaa nimenomaan korkeakoulujen ja ammat- tikorkeakoulujen itsearviointiin. Niillä on kes- keisinä lähtökohtina benchmarking-ajattelu ja kansainvälinen vertailtavuus.
Kolmas asiakirja on valtion opetusministeriön päätös koulutuksen ulkopuolisen arvioinnin toi- meenpanosta ja arvioinnin perusteista. Päätök- sessä on puitteet valtakunnalliseen arviointiin, mikä on opetushallituksen arviointiyksikön teh- tävä. Systeemihän toimii siten, että koulutuksen kehittämissuunnitelmassa määritellään tiettyjä painopisteitä. Parhaillaan valmistellaan uutta ke- hittämissuunnitelmaa ensi vuosituhannelle. Vuo- sittaiset arviointihankkeet ratkaistaan opetusmi- nisteriön ja opetushallituksen välisessä tulosso- pimuksessa.
Opetusneuvos Yrjölällä on paraikaa menossa am- mattitutkintojärjestelmän arviointi. Käsi- ja tai- deteollisen ammatillisen koulutuksen arvioinnin Hallitus kirjasi ohjel- maansa ammatti- korkeakoulujen kat- tavan kansainvälisen arvioinnin. Ulkomai- sia arvioijia on ollut mukana aiemminkin, mutta nyt lienee odotettavissa jotain aiempaa
vakuuttavampaa koulutuksen tällä lohkolla, opetus- neuvos Pentti Yrjölä uskoo.
190
AIKUISKASVATUS 2/99sisällä on myös aikuiskoulutuksen arviointi. Nyt on olemassa selvä viritys sekä kansanopistojen että oppisopimuskoulutuksen arvioinnille.
Miten opetushallitus edistää arviointia?
Merkittävin asiakirja on Koulutuksen tuloksel- lisuuden arviointimalli. Se on aikuiskoulutuk- sen kannalta on keskeinen lähtökohta, kun op- pilaitosmuotoja lähdetään arvioimaan. On myös lainsäädäntö, sivistysvaliokunnan mietintö, kou- lutuksen tuloksellisuuden arviointimalli, opetus- ministeriön päätös ja koulutuksen kehittämis- suunnitelma.
Viranomaisella ei ole kuitenkaan oikeuksia eikä välineitä puuttua yksittäisen oppilaitoksen arvi- ointijärjestelmään. Voimme vain antaa tiettyjä suosituksia. Selvää on luonnollisesti, että valta- kunnallinen arviointi toteutetaan tiettyjen lähes- tymistapojen mukaan. Opetushallituksessa valmis- tetaan itsearvioinnin tueksi aineistoja, jotka so- pivat suoraan käytössä olevaan arviointimalliin.
Tämän vuoden aikana oppilaitokset saavat ma- teriaalia siitä, millaista itsearviointikulttuuria valtakunnallinen arviointi suosii, Yrjölä lupaa.
O m a t o i m i s u u d e l l e p y y h k e i t ä
Pentti Yrjölä ei ole järin innostunut oppilaitos- ten omaperäisistä ratkaisuista:
Tuntuu siltä, että monissa oppilaitoksissa on halua ja intoa ryhtyä luomaan aivan uusia kult- tuureja. Kulutetaan voimavaroja erilaisiin itsear- vioinnin ja laadun kehittämisjärjestelmien etsi- misiin. Toivottavasti pysähdyttäisiin hetkeksi ja mietittäisiin sitä, mikä on todella tärkeää. Koska oppilaitoksissa kuitenkin on toimintasuunnitel- ma, talousarvio, toimintakertomus ja tilinpää- tös, itsearviointiosioiden lisääminen näihin on huomattavasti helpompaa, kuin lähteä luomaan aivan erillistä toimintakulttuuria. Vaarana on kuitenkin se, että itsearvioinnista tulee vain reh- torin johdattelevaan puheenvuoroon yksi kap- pale. Pitää lähteä arvioimaan sitä, mitä oppilai- toksessa todellakin on saatu aikaan. Jos oppilai- tokset kytkevät itsearviointinsa toimintakerto-
mukseen, se tulee automaattisesti dokumentoi- tua. Ja sitä pidän tärkeänä.
Yrjölän mielestä oleellista on systeemi, joka sel- vittää toiminnan kannalta keskeisiä asioita. Sen tulee olla mahdollisimman selkeä ja edullinen.
Sen pitää myös paljastaa mahdolliset epäonnis- tumiset ja epäkohdat, kuin myös kertoa hyvistä tuloksista. Itsearvioinnista ei saa tulla luuta, jolla lakaistaan roskat maton alle.
Olisi myös hyvä, että olisi joku kriittinen, luo- tettava ystävä, esimerkiksi naapurioppilaitokses- ta, joka ottaisi tehtäväkseen ruotia itsearviointi- järjestelmää.
Mikä valmius kentällä on?
Opetushallitus kahtena vuonna panostanut to- della merkittävästi kansalaisopistojen itsearvioin- nin kehittämiseen. Siellä on olemassa erilaisia arviointimalleja, joita voi soveltaa omaan oppi- laitokseen.
Kansanopistoissa on käytössä laaja Otavan Opis- ton itsearvioinnin kehittämishanke. Opintokes- kuksissa on ollut pienempiä hankkeita ja amma- tillisissa aikuiskoulutuskeskuksissakin omat itse- arvioinnin ja laadun kehittämishankkeensa.
Kun opetushallitus vuonna 1992 perustettiin, oli aikuiskoulutuksen linjalla viisi itsearviointi- projektia. Ne elivät aikansa ja kuihtuivat osittain pois, eikä niistä tullut vielä varsinaisia käytäntöjä.
Nyt on sen sijaan olemassa tausta-aineistoa, jota voi hyödyntää. Kannattaa miettiä, ottaako yh- teyttä konsulttiin vai kehittääkö itsearviointimal- lin tai -tavan itse. Jos oppilaitoksen rehtori ja opettajat ovat rehellisiä, he tietävät oman toi- mintansa kaikkein parhaiten ja sille pohjalle on hyvä rakentaa, eikä suinkaan ulkopuolisten vii- sauksien ja tietojen varaan. Tässä asiassa tulee luot- taa terveeseen talonpoikaisjärkeen. Toisten arvi- ointi kuuluu ihmisluonteeseen, joten miksi tätä luonteenpiirrettä ei käytettäisi hyväksi oman toiminnan arvioimisessa. Aikuiskoulutuksessa on puhuttu reflektiivisyydestä kyllästymiseen saak- ka ja siitähän tässä on organisaation kannalta kyse, muistuttaa Yrjölä.
K A S V O T U S T E N
AIKUISKASVATUS 2/99
191
Oppimisen ilo tärkeinvapaassa sivistystyössä Ovatko arviointi edistynyt hyvin?
Into ja avoimuus ovat ainakin positiivisia asi- oita. Aikuiskoulutuksen arvioijaa askarruttaa eni- ten se, että opiskelijat ovat hukassa. Luodut ti- lastojärjestelmät seuraavat opetustunteja ja kurs- silaisten määrää, mutta ihmisestä ei ole oikeas- taan kukaan kiinnostunut. Minkälaisia opiskeli- jat ovat, montako tuntia he opiskelevat ja en- nen kaikkea, mitä he saavat opiskelustaan? Mit- kä ovat niitä yhteisiä indikaattoreita, joilla ai- kuiskoulutuksen toimintaa seurataan, ja mitkä ovat kullekin toimintamuodolle omimpia indi- kaattoreita?
Vapaassa sivistystyössä olennainen vaikuttavuus- indikaattori on ilo ja hyöty, jonka ihminen saa oppiessaan. Mutta miten niitä mitataan? Kenen- kään intressissä ei ole luoda vapaaseen sivistys- työhön kovia oppimistulosten vaikuttavuusmit- tareita.
Pitäisikö yliopistojen tutkia enemmän vapaan sivistyksen tonttia?
Pentti Yrjölä:
Yliopistot eivät ole viime vuosina juurikaan panostaneet vapaan sivistystyön tutkimiseen.
Väitöskirjat ovat vapaan sivistystyön omien ve- teraanien tekemiä. Kun vuosikymmenen puoli- välissä tein kansalaisopistojen valtakunnallista ar- viointia, kansalaisopistoista löytyi merkittävä määrä pro gradu -töitä ja muutamia väitöskirjo- ja. Kun muutama vuosi sitten arvioin opinto- keskuksia, niistä sai hakea pro gradu -töitä. Toi- von, että oppilaitokset käyttävät nyt talonpoi- kaisjärkeään ja selvittävät, minkälaisia systeemejä muut saman alan oppilaitokset ovat kehittäneet ja soveltavat niitä omiin toimiinsa. Sillä tavoin pääsee varmimmin parempaan tulokseen.
Tehokkuus ja taloudellisuus Arvioinnissa tulee vaikuttavuuden lisäksi kiin-
nittää huomiota tehokkuuteen eli siihen, teh- däänkö asiat parhaalla mahdollisella tavalla, ja luonnollisesti myös taloudellisuuteen. Valtioval- lan oikeus arvioida vapaata sivistystyötä ja am- matillista aikuiskoulutusta perustuu siihen, että valtio on keskeinen rahoittaja. Se haluaa tietää, mihin rahat menevät ja mitä niillä saadaan aikai- seksi.
Pentti Yrjölän mukaan aikuiskoulutuksen rahoi- tusjärjestelmien arviointi on ollut jatkuvasti esillä ja se tuntuu olevan niin vaikea asia, että se ei vielä pariin-kolmeen vuoteen tule arviointihank- keeksi. Mutta se on kyllä niin vakava asia, että tulisi selvittää millä tavalla rahoitusjärjestelmä ohjaa toimintaa. Ammatillisen lisäkoulutuksen pedagogisessa arvioinnissa näkyy rivien välistä, että maksupalvelutoiminta on keskeinen element- ti määritettäessä, millä tavoin koulutus toteute- taan.
Arvioijan suurin ongelma on ns. mutu-tieto.
Toiminnasta sekä sen taloudellisuudesta ja vai- kuttavuudesta voi olla mielikuvia, mutta arvioi- jan ammattitaito nojaa siihen arviointiaineistoon, jota hänellä on, ja arviointiaineistojen tulkin- taan. Arviointiprosessin tulee olla mahdollisim- man avoin niin, että kuka tahansa arvioinnista kiinnostunut henkilö, voi lähteä seuraamaan ar- vioijan työtä jälkikäteen, katsoa aineistot läpi ja miettiä, mitä tulkintoja arvioija on aineistonsa pohjalta tehnyt.
On selvää, että asioita tulkitaan eri tavalla. Tul- kinnan jälkeen on kysymys siitä, ovatko arvi- oinnin johtopäätökset uskottavia. Arvioinnin perimmäinen tarkoitus on ohjata ja kehittää toi- mintaa siten, että käytettävissä olevat voimava- rat käytetään mahdollisimman järkevästi. Se on aina poliittinen päätös. Arvioija esittää aineis- tonsa perusteella tietyn tulkinnan. Toisaalta ra- hojen jakaja lukee arviointia omalla tavallansa, Pentti Yrjölä muistuttaa.
Haastattelu: ANNELI KAJANTO
