182
TUNNETYÖNTEKIJÄIN ÄÄNI KUULUVIIN
GUSTAF MOLANDER (2003).
Työtunteet – esimerkkinä vanhustyö. Työterveyslaitos.
GUMMERUS s. 188
Molander haluaa välittää kirjan- sa kautta haastattelemiensa työntekijöiden kanssa jakami- aan työtunteita. Lukijalle hän antaa tehtäväksi verrata kirjas- sa kuvattuja työtunteita lukijan omiin kokemuksiin. Nämä lu- kuohjeet mielessä luin kirjan. Jo selailuvaiheessa huomasin sen herättävän minussa tunteita, kun omat kokemukseni hoitotyöstä palasivat mieleeni kirjan esi- merkkien myötä. Tämä oli lu- paus antoisasta lukukokemuk- sesta.
Rakenteeltaan kirja on perin- teinen tieteellinen tutkimusra- portti, jossa on käytetty lähtei- tä monipuolisesti. Lähdeviitteet on kuitenkin pienennetty siten, etteivät ne korostu liikaa ja ole esteenä kirjoittajan oman tari- nan etenemiselle. Kirja on kir- joitettu lähinnä kaunokirjalli- seen tyyliin, mikä tekee siitä helppolukuisen. Kirjassa ei ole perusteellisesti määritelty käy- tettyjä käsitteitä kuten tunnetai- toa, tunneosaamista tai tunne- tietoa. Esimerkiksi tunneäly on
määritelty käsitteenä vasta kir- jan pohdintaluvussa. Kirjoitta- ja on käyttänyt tärkeiden käsit- teiden korostamiseen tekstin li- havointia, mikä helpottaa löy- tämään kirjoittajan tärkeinä pi- tämiä käsitteitä tai asiayhteyk- siä.
Kirja perustuu tutkimukseen
”Työn tunnetaakka”, joka on tehty työsuojelurahaston tuella.
Tutkimus alkoi keväällä 2001 ja päättyi vuoden 2002 lopulla.
Tutkimuksessa haettiin vastaus- ta seuraaviin kysymyksiin: 1) millaisia kuormittavia tunteita vanhustyössä esiintyy ja minkä- laisiin tilanteisiin ne liittyvät ja 2) millä tavalla näitä tunteita voidaan muuttaa siedettäväm- pään muotoon yksilötasolla ja työyhteisöryhmissä. Kirjassa on huolellisesti kuvattu tutkimuk- sen eteneminen vaiheittain seu- raavasti. Aluksi kartoitusvai- heessa tutkija teki tunteita he- rättävien työtilanteiden kysely- tutkimuksen 190:lle eri ammat- tiryhmille, joita edustivat hoi- tajat, fysioterapeutit, sosiaali- työntekijät, laitosapulaiset ja lääkärit. Seuraavaksi oli vuo- rossa yksilöhaastatteluvaihe (n=30) perus- ja lähihoitajille, sairaan- ja erikoissairaanhoita-
jille, kodinhoitajille, terveys- keskusavustajille, sosiaalityön- tekijöille ja lääkäreille. Tämän jälkeen oli vuorossa ryhmähaas- tattelut (n= 30) pitkäaikaisosas- toilla, akuuttivuodeosastoilla, dementiakodeissa ja kotisairaa- loissa. Tutkimuksen viimeises- sä vaiheessa tutkija muodosti kaksi esimerkkimallia kielteis- ten työtunteiden käsittelystä.
Tutkimusaineiston keruu- ja analyysivaihe on kuvattu riittä- vän huolellisesti, jotta lukija voi tehdä omat johtopäätelmänsä tutkimuksen luotettavuudesta.
Tämä on kirjalle eduksi, koska kirjasta puuttuu erillinen tutki- muksen luotettavuustarkastelu.
Tulosten kuvauksessa kyse- lyn tulokset kuvataan pinnalli- sesti ja haastatteluaineistot pe- rusteellisemmin. Tämä vaikut- taa perustellulta valinnalta sik- si, että haastattelujen kautta esille saadut työtunteet ovat pääset paremmin esille tutki- mukseen osallistuneen hoito- henkilöstön kokemuksina.
KOLME
TUNNEKATEGORIAA Grounded theory -menetelmäl- lä muodostetut kolme kategori-
AIKUISKASVATUS 2/2004 KIRJA-ARVIOITA
183
aa kuvaavat tutkimuksen kes- keisiä tuloksia. Ensimmäinen kategoria on nimetty tunnetaa- kan kasautumiseksi. Se kuvaa työn negatiivisia puolia eli kiel- teisiä tunteita eri tilanteissa.
Toinen kategoria on nimetty tunnetaakan keventymiseksi ja se kuvaa hoitohenkilöstön me- netelmiä käsitellä kielteisiä työ- tunteita. Kolmas kategoria on nimetty tunnevoiman viriämi- seksi ja siinä kuvataan tunteiden säätelyn myönteisiä puolia.
Muodostettuja kategorioita ku- vataan kirjassa runsaiden alku- peräisten haastatteluaineistojen esimerkkien avulla.
Tutkimustulosluvut johtavat lopuksi kirjan viimeiseen lu- kuun, jota voi pitää kirjan poh- dintana. Siinä kirjoittaja yhdis- tää tutkimuksen empiirinen ai- neiston aikaisempaan teoreetti- seen tietoon tutkittavasta ilmi- östä. Tässä luvussa kirjoittaja
nimeää haastatteluaineistoon perustaen ”seitsemän työnteki- jöitä kuvaavaa hyvettä”. Niis- sä on samankaltaisia piirteitä kuin ”hoitajan kymmenellä käs- kyllä” (Lindqvist, M. Ammat- tina ihminen 1989, 133), jotka Lindqvist kehitti hoitohenkilös- tölle toteuttamansa koulutuksen myötä. Tulevaisuus näyttää, tu- leeko Molanderin seitsemän hyvettä korvaamaan Linqvistin kymmenen käskyä vai ovatko ne molemmat työhuoneen tau- luina hoitohenkilöstön kahvi- huoneissa.
Tutkimusraportin kirjoitta- minen kirjan muotoon on ollut kirjoittajalle haastava hanke.
Molander on kuitenkin onnistu- nut hyvin yhdistämään kirjas- saan tieteellisen tutkimusrapor- tin ominaisuudet ja samalla tar- joamaan erityisesti tunnetyöläi- sille mahdollisuuden uuteen lu- kukokemukseen. Runsaat ai-
neistolähtöiset esimerkit helpot- tavat niitä lukijoita, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tieteel- lisiä tekstejä. Kirjalle on ole- massa tilaus nykyhetkessä, kun vanhusten hoitaminen ja hoita- jien työssäjaksaminen ovat esil- lä usein julkisessa keskustelus- sa. Molander antoi kirjan luki- jalle tehtäväksi pohtia omia työ- tunteita ja sitten jatkaa matkaa työtunteiden maailmassa. Luke- misen jälkeen omalta osaltani matka työtunteiden maailmaan on valmis jatkumaan. Voin läm- pimästi suositella kirjaa kaikil- le tunnetyöläisille ja heidän kouluttajilleen. Erityisesti suo- sittelen kirjaa niille, jotka eivät koe olevansa tunnetyöläisiä, mutta silti tekevät töitä toisten ihmisten kanssa.
Katri Luukka
AIKUISKASVATUS 2/2004 KIRJA-ARVIOITA
