66 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 0 9
mäntyötään sen enempää maan- tieteilijänä kuin kartografinakaan, hän on mieltänyt tutkimusalansa eläinfysiologian kartoitukseksi, to- dellisuuden kuvaamiseksi eräänlai- sena karttana.
”Meissä jokaisessa on kartta maa- ilmasta ja itsestämme. Se perustuu yhtäältä miljardeja sukupolvia kestä- neen ympäristön ja eliöiden välisen vuorovaikutuksen, evoluution, kautta soluihimme kertyneeseen informaati- oon, toisaalta oppimiskykyymme.”
Lagerspetz sanoo yrittäneensä kirjassaan kertoa jotakin siitä, mi- ten hänen karttansa on kehittynyt.
Alkuluvun perusteella voisi luulla, että kysymyksessä on pitkän päi- vätyön tehneen fysiologian pro- fessorin muistelmateos. Kirja on kyllä sitäkin, mutta vähintään yh- tä paljon se on fysiologian histo- riaa ja toisaalta filosofiaa. Edellis- tä aluetta edustavat selvimmin lu- vut Claude Bernardista, Robert Ti- gerstedtistä, Jakob von Uexküllistä ja August Kroghista, jälkimmäis- tä taas lähinnä luvut tietoisuudesta ja olemisesta, osaltaan myös Eino Kailan tutkijapersoonan tarkaste- lu. Useimmat näistä luvuista on eri muodoissa julkaistu jo aikaisem- min lehtiartikkeleina, samoin tii- vis kuvaus hiirten aggressiivisuu- den periytymisestä, joka on myös kunnianosoitus Lagerpetzin edes- menneelle puolisolle, psykologi- an professori Kirsti Lagerspetzille.
Ei ole pahaksi, että tekstit on koot- tu ja muokattu yksiin kansiin, sil- lä fysiologinen ajattelu, fysiologian historiasta puhumattakaan, lienee useimmille ihmisille outoa ja vie- rasta, niin kuin kai biologinen ajat- telu yleensäkin.
Filosofiaa Lagerspetz on harras- tanut pienestä pitäen, jos näin voi sanoa, sillä jo hänen väitöskirjan- sa vuonna 1959 käsitteli teleologi-
sia selityksiä ja termejä biologiassa (ja kumosi nämä varsin vakuutta- vasti). Hänen myöhemmissä kir- joissaan Eläin ja kone sekä Sattu- masta säätelyyn on myös ollut vah- va filosofinen juonne. Varsinaisen biologianfilosofian osalta Minun karttani ei tuokaan uutta tekijän kuvaan. Kirjoittaessaan tietoisuu- den ongelmasta, olemassaolosta ja eläinten ”oikeuksista” (joka kirjas- sa on pantu syystäkin lainausmerk- keihin) Lagerspetz liikkuu vaikeilla vesillä, mutta käsittelee kysymyksiä niin suppeasti, että hänen tekstinsä jää jotenkin ponnettomaksi. Niuk- kuudessaan Lagerspetzin pohdin- nat ovat maltillisia ja järkeviä, ikään kuin juuri luonnontutkijalle sopi- via. Joissakin kohdissa, esimerkik- si selostettaessa luontosuhteemme kehitystä, suppeus vie kieltämät- tä siihen, että mutkia suoristetaan liikaakin. Esimerkiksi Darwinin ja Topeliuksen vaikutusta vertaillaan melko epähistoriallisesti. Lager- spetz selittää, että Topelius ei kieltä- nyt darwinismia, ja tavallaan näin olikin, mutta itse asiassa Topelius ei ottanut evoluutioteoriaan mi- tään kantaa, ei myönteistä eikä kiel- teistä, eikä koskaan edes vihjaissut evoluution mahdollisuuteen, vaik- ka hän oli Darwinin Lajien synnyn ilmestyessä vasta vähän yli neljän- kymmenen ikäinen, eikä hän voi- nut jäädä darwinismista tietämät- tömäksi.
Sille, joka odottaa yksityiskoh- taisempaa kuvausta tutkijan elä- mästä ja työstä, Lagerspetzin kir- ja tuottaa pettymyksen. Tutkimus- työtään hän kuvaa jonkin verran, elämäänsä sitäkin vähemmän.
”Elämä tutkijana, aviopuolisona ja perheenisänä Suomessa on minulle ollut suurin ja paras seikkailu. Olen tutkijana voinut tehdä pääasiassa sitä,
mitä olen aina harrastanut, ja jopa elättänyt sillä itseni ja perheeni.”
Tätä tunnustusta ei ole syytä epäillä, ja on tavallaan ymmärret- tävää, että Lagerspetz ei ole halun- nut tuoda omia vaiheitaan ja per- soonaansa korostetusti esiin. Mut- ta eikö tutkijan ja yliopiston opet- tajan monikymmenvuotisen uran valoista ja varjoista, ilon hetkistä ja pettymyksistä olisi ollut aihetta piirtää täyteläisempää kuvaa, kun kerran on lähtenyt oman elämän- sä karttaa hahmottamaan?
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oppihistorian emeritusprofessori.
Suomen sukellusveneiden vaiheet
H. K. Riikonen Markku Melkko: Suomen sukellusveneet. Minerva 2008.
1930- ja 1940-luvulla toiminut Suomen sukellusvenelaivue koos- tui viidestä veneestä, jotka olivat Vetehinen, Vesihiisi, Iku-Turso, Vesikko ja Saukko. Näistä kolme ensin mainittua olivat kaksirun- koisia miinasukellus veneitä, jot- ka oli varustettu tykistöllä ja tor- pedoaseistuksella, Vesikko oli yk- sirunkoinen rannikkosukellusvene ja Saukko pienimpänä Laatokal- le tarkoitettu kokeiluvene. Toisen maailmansodan jälkeen ne romu- tettiin lukuun ottamatta Vesikkoa, joka siirrettiin museoveneeksi Suo- menlinnaan, jossa se edelleenkin on. Vesikko on harvoja jäljelle jää- neitä toisen maailmansodan aikui- sia sukellusveneitä ja se mainitaan- kin kuvan kanssa Eberhard Mölle-
t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 0 9 67 rin ja Werner Brackin teoksessa The
Encyclopedia of U-Boats (2004).
Suomen sukellusveneitä käsit- televä kirjallisuus ei ole kovin laa- jaa. Tunnetuimmat esitykset ovat Kalervo Kijasen Sukellushälytys (1977) ja Per-Olof Ekmanin Havs- vargar (1983, suom. Sukellusve- nesotaa Itämerellä, 1986). Samoin voitaisiin mainita Eino Pukkilan osin muistelmatyyppinen Taistelu- hälytys (1961), joka käsittelee ko- ko Suomen laivastoa jatkosodassa.
Tutkimuksellisesti arvokkainta ai- nesta on 1920- ja 1930-luvun osal- ta Björn Forsénin ja Annette Forsé- nin yksityiskohtainen ja tarkasti dokumentoitu teos Tysklands och Finlands hemliga ubåtssamarbete (1999, suom. Saksan ja Suomen sa- lainen sukellusveneyhteistyö, 1999).
Ulkomaisesta kirjallisuudes- ta ehkä tunnetuin sukellusvenei- tä käsittelevä teos on kaunokirjal- lisuuden puolelta: saksalaisen Lot- har-Günther Buchheimin laaja ro- maani Das Boot (1973), josta on tehty erinomainen elokuva- ja te- levisioversio ja joka pohjautuu le- gendaarisen sukellusvenepäällikön Heinrich Lehmann-Willenbrockin vaiheisiin. Suomalaisen kirjalli- suuden uusin tulokas on maiste- ri Markku Melkon yleisesitys suo- malaisista sukellusveneistä ja nii- den vaiheista.
Melkko esittää kirjassaan en- sin lyhyen katsauksen yleensä su- kellusveneiden historiaan ja sukel- lusvenesotaan Itämerellä ensim- mäisessä maailmansodassa. Sen jälkeen hän käy lävitse Suomen sukellusvenehankinnat ja yhteis- työn tällä alalla saksalaisten kans- sa, veneiden valmistuksen Turus- sa Crichton-Vulcanin telakalla (Saukko valmistettiin Helsingissä Hietalahden telakalla), vesillelas-
kun – ensimmäisen ison veneen, CV 702:n eli Vetehisen vesillelasku Turussa 1930 oli juhlava tapahtu- ma – ja toiminnan rauhan aikana.
Mukana on tällöin myös miehistön koulutus ja laivapalvelu.
Keskeisen osan teoksesta muo- dostaa kuvaus sukellusvenei- den toiminnasta talvi- ja jatko- sodassa. Talvisodassa purjehdus- kausi jäi viiden viikon mittaiseksi (teoksen takakansitekstissä puhu- taan neljästä viikosta). Jatkosodas- sa menestyksellisimmäksi ajan- jaksoksi muodostui purjehdus- kausi 1942, jolloin Vesihiisi upotti venäläisen S-7:n, Iku-Turso torpe- doi Sch-320:n ja Vetehinen ”pus- ki upoksiin” Sch 305:n. Suomalai- sista veneistä ei sodan aikana me- netetty yhtäkään, joskin Vetehinen koki vaurioita mainitussa upoksiin
”puskemisessa”. Saukon kovin uh- kaavasta tilanteesta vuonna 1941 selvittiin päällikön peräänantamat- tomuuden takia.
Melkko mainitsee lyhyesti me- rivoimien johtosuhteista, joiden sekavuus vaikeutti ajoittain ope- raatioiden toteuttamista. Veneis- tä ja niiden aseistuksesta anne- taan yksityiskohtaista teknistä tie- toa. Myös tekniset ongelmat ovat esillä; niistä kärsi varsinkin Sauk- ko, jonka rakentamisaikakin oli poikkeuksellisen pitkä, neljä vuot- ta. Teosta on elävöitetty kuvauksilla asemapalveluksesta ja sen tapahtu- mista sekä raskaan työn vaatimista huvituksista.
Esillä on myös yhteistyö saksa- laisten kanssa kesällä 1944, jolloin Suomessa toimi toimi Uboot-Füh- rungsstaab päällikkönään Albrecht Brandi. Tapaamista rautaristil- lä tammenlehvineen ja briljanttei- neen (Träger des Eichenlaubs mit Schwertern und Brillianten zum
Ritterkreuz des Eisernen Kreuzes) palkitun Brandin kanssa on kuvan- nut Eino Pukkila teoksessaan. Täs- tä aiheesta Melkonkin olisi kan- nattanut liittää kirjaansa hieman laajempi katsaus, sillä vaikka Suo- menlahtea kutsuttiin vähättelevästi
”kylpyammeeksi” (saks. Badewan- ne), sen merkitys saksalaisille oli kesällä 1944 kasvanut, mitä osoit- taa juuri Brandin komentaminen sinne.
Ohimennen mainitaan, että tunnettu vakooja, luutnantti Vilho Pentikäinen, luovutti muun mate- riaalin ohella Neuvostoliitolle su- kellusveneiden piirustukset.
Sukellusveneiden romuttami- sen vaiheet on niin ikään kronikoi- tu Melkon kirjassa, lisäksi seloste- taan Vesikon päätyminen museo- veneeksi Suomenlinnaan. Teoksen päättää katsaus veneiden ominai- suuksiin ja aseistukseen. Myös su- kellusveneiden emälaivat, tykkive- ne Klas Horn (tämä ensimmäinen emälaiva oli rakennettu niinkin varhain kuin vuonna 1892), mii- nalaiva Louhi ja jäänmurtaja Sisu on esitelty.
Teosta täydentää osin ennen julkaisematon kuvitus. On vali- tettavaa, ettei teoksessa ole lähde- viitteitä eikä kirjallisuus- ja läh- deluetteloa. Tarvittaisiin esimer- kiksi lähemmät tiedot käytetyistä ja siteeratuista sukellusvenemies- ten kertomuksista. Tämäntapai- sen tietoteoksen informaatioar- vo käyttäjän kannalta lisääntyisi jo pelkästään kunnollisen lähde- luettelon avulla. Teos on kirjoitet- tu asialliseen tyyliin, joskin eräät
”merimiestyyliset” ilmaukset, ku- ten ”muni munansa” tai ”kokeilla jahtionnea” eivät siihen sovi. Teok- seen on jäänyt joukko valitettavia painovirheitä paikan- ja henkilön-
68 t i e t e e s s ä ta pa h t u u 1 / 2 0 0 9
nimissä. Aikaisempaan kirjallisuu- teen Melkon teos ei juuri tuo uutta;
esimerkiksi sotatapahtumien osal- ta se seurailee sangen läheisesti Kijasen teosta. Aiheeseen perehty- välle kyseessä on kuitenkin kätevä yleisesitys, sillä aikaisemmat teok- set ovat keskittyneet vain johonkin osa-alueeseen.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ylei- sen kirjallisuuden professori.
Raketti miehiä
Markus Hotakainen Ilpo Lagerstedt: Rakettimiehiä – Kilpajuoksu Kuuhun. Karisto 2008.Kotimaisen avaruusalan kirjan il- mestyminen on aina hieno asia, sillä englanninkielisen alan kirjal- lisuuden laajasta tarjonnasta huo- limatta asioita on mukava lukea supisuomeksi suomalaisen tekijän tarjoilemana. Valitettavasti tämän kirjan kohdalla innostus uhkaa lo- pahtaa jo alkumetreillä, ja valitet- tavasti se on pakko todeta heti al- kuunsa, niin fataaleja virheitä kir- jassa on.
Kirjassa käydään kronologisesti läpi avaruuskilvan ”kuumat” vuo- det toisen maailmansodan loppu- ratkaisuihin kietoutuvia raketti- tekniikan alkuvaiheita unohtamat- ta. Neuvostoliitto avasi varsinaisen pelin Sputnikilla, ensimmäisellä satelliitilla, ja jatkoi Yhdysvaltain höyhentämistä miehitettyjen ava- ruuslentojen saralla: ensimmäinen ihminen avaruudessa, ensimmäi- nen avaruuskävely, ensimmäinen nainen avaruudessa, ensimmäinen kohtaaminen kiertoradalla…
Neuvostoliiton ongelmana oli
kuitenkin varsinaisen avaruusoh- jelman puute; saavutukset olivat käytännössä vain yksittäisiä saavu- tuksia. Kuten Lagerstedt osuvasti toteaa: ”Venäläisten ainoa tavoite oli vain ottaa selvää, mitä amerik- kalaiset tekevät seuraavaksi ja eh- tiä tekemään sama ensin ja mah- dollisimman nopeasti – vaikka he eivät olleet valmiita ja kosmonaut- tien henki vaarantui.” Siinä missä amerikkalaisilla oli sekä Gemini- että Apollo-ohjelmissa täsmälli- nen miehistökierto, jonka ansiosta astronautit pystyivät valmentautu- maan tietylle lennolle jopa vuosien ajan, venäläiset kosmonautit saivat tietää tulevasta avaruuslennostaan usein vain joitakin viikkoja ennen raketin laukaisua. Miehistö ei aina ollut lentoon valmis, ei välttämättä heidän aluksensakaan.
Yhdysvaltain voitto kuukilvas- sa ei kuitenkaan ollut niin itses- tään selvä kuin 1960-luvun lopulla ja itse asiassa parikymmentä vuot- ta siitä eteenpäinkin vaikutti. Neu- vostoliitolla oli kehitteillä kaksi- osaista Apolloa hiukan muistut- tava kuualus ja jättimäistä Saturn 5 -kantorakettiakin mahtavampi N-1. Rakettia ei vain saatu toimi- maan, sillä kaikki koelennot päät- tyivät katastrofaalisesti. Vielä ke- sällä 1969 Neuvostoliitolla oli ol- jenkorrenomainen mahdollisuus päihittää Yhdysvallat kuunäyttei- den saamisessa. Luna 15:n oli tar- koitus napata sata grammaa Kuun pinta-ainesta Armstrongin ja Ald- rinin nenien edestä ja palauttaa näyte pienessä kapselissa Maahan ennen Apollo 11:n paluuta. Luo- tain kuitenkin syöksyi Kuun pin- taan eikä onnistunut tehtävässään – vaikka neuvostoliittolaiset tapan- sa mukaan muuta väittivätkin. Yh- dysvallat ehti ensin Kuuhun ja ta-
kaisin edesmenneen presidentti Kennedyn asettamassa määräajas- sa eli ennen vuosikymmenen päät- tymistä. Neuvostoliitto puolestaan pettyi tappioonsa niin, että kiis- ti Kuuhun tosissaan yrittäneensä- kään ja siirsi tähtäimensä miehitet- tyihin avaruusasemiin, joissa heil- lä vielä oli mahdollisuus päästä Yh- dysvaltain edelle.
Kirjan lopussa Lagerstedt ker- too amerikkalaisten suhtautumi- sesta avaruusohjelmaan, asentei- den muuttumisesta Apollo-oh- jelman kuluessa ja Kuun hylkää- misestä vuosikymmeniksi. Tästä teemasta olisi lukenut mielellään syvällisemmänkin analyysin, sil- lä 1970-luvun tapahtumat ja tuol- loin tehtyjen päätösten vaikutuk- set näkyvät edelleen Yhdysvaltain avaruusohjelmassa. Esimerkiksi avaruussukkulasta tuli president- ti Nixonin budjettileikkausten an- siosta muotopuoli sekasikiö, joka ei koskaan toiminut niin tehokkaas- ti kuin oli tarkoitus. Marsiin on ol- tu menevinään monta kertaa, mut- ta hanke on aina kariutunut jo al- kumetreillä. Punaiselle planeetalle ollaan taas menossa, mutta min- käänlaisia takeita ei ole siitä, että perille päästäisiin tälläkään kertaa, sen verran usein ehtii tulevien vuo- sien varrella vaihtua Yhdysvaltain presidenttikin.
Yksi syy aiempien hankkeiden kaatumiseen on luonnollisesti ol- lut raha. Avaruuslennot eivät ole halpoja ja jos ne ulotetaan Mar- siin, taaloja palaa moninkertaises- ti Apollo-lentojen hinnan verran.
Lagerstedt luo perspektiiviä ver- taamalla Mars-lennon hintaa Ira- kin sodan kuluihin, joilla lento olisi jo tehty. Vertailun konkreettisuutta voi lisätä miettimällä sitä, että Ira- kin operaation yhden vuoden bud-
