ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
67
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
ta eikö tämä ole kiertelyä? Varmasti lainlaatijan ja -säätäjän tarkoituksena on ollut antaa lailla muoto sille kansan piirissä yleiselle käsityksel- le, että eläimillä on – yksilöllisesti – oikeus hy- vään kohteluun.
On valitettavaa, että eläinten oikeudet -käsit- teestä puhutaan ikään kuin kyseessä olisi vain ääriryhmien ajama asia. Siitä huolimatta, että eläinten oikeuksista ovat viime vuosina ehkä eniten puhuneet tarhaiskujen tekijät, on eläin- ten oikeuksilla kannatusta mitä maltillisemmis- sa ja arvovaltaisemmissa piireissä, eikä kyse ole edes historiallisesti uudesta asiasta.
Laittomia iskuja tai ei, terroristi-termin käyt- täminen eläinten vapauttajista on muuten mitä huolimattominta kielenkäyttöä. Iskut voi- vat olla tuomittavia monessa mielessä – myös eläinsuojelun kannalta – mutta terrorismi-sana on varattava järeämmän luokan toiminnalle.
On myös hieman kohtuutonta sälyttää Suomen luonnon ”vuosisataisen tasapainon” järkyttä- minen minkkien vapauttajien syyksi – minkki on jo kauan sitten tullut tänne jäädäkseen, mut- ta ei eläinaktivistien, vaan turkistarhaajien toi- mesta. Entä mistä Suomen luonto alkaa ja mi- hin se loppuu: kuuluvatko valkohäntäpeura tai siili tänne? Mikäli tieten tahtoen tuomme tänne eläimiä vieraista maista, meidän on myös hy- väksyttävä ne luontomme ”täysivaltaiseksi” jä-
seniksi. Minkki on peto ja elättää itsensä pedol- le ominaisella tavalla; se ei ole eläinsuojelun nä- kökulmasta yhtään sen vähempiarvoinen kuin syömänsä sorsanpoikanen.
*
Miksi meidän sitten pitäisi myöntää eläimille oikeuksia, eikö riitä että velvoitamme itsemme eläinten hyvään kohteluun? Vaikuttaa siltä, että emme pysty menemään riittävän pitkälle eläin- ten yksilöllisyyden ja itseisarvon kunnioittami- sessa muutoin kuin ajattelemalla niillä olevan oikeuksia. Monelle filosofille sekä eläinten it- seisarvo että oikeudet ovat itsestäänselvyys ja lakikin näyttäisi olevan siihen suuntaan vah- vasti kallellaan – tavallisista eläinrakkaista ih- misistä puhumattakaan. Olisi siis korkea aika vahvistaa, että eläimillä on ja pitää olla oikeuk- sia – mikäänhän ei estä meitä sopimasta tällais- ta asiaa meidän ihmisten kesken. Erityisen vai- keaa on nähdä, miksi kenelläkään eläinystäväk- si tunnustautuvalla henkilöllä olisi syytä vas- tustaa eläinten oikeuksista sopimista ainakaan yleisellä tasolla.
Kirjoittaja on biologi ja free lance -neuvonantaja eläinsuojelukysymyksissä
Eläinten oikeudet on kaiken eläinsuojelun perusta
Leena Vilkka
Tieteessä tapahtuu -lehdessä on avattu kes- kustelu eläinten oikeuksista. Aulis Aarnio kirjoittaa suurella paatoksella, näennäisesti muka kumoten eläinoikeuksia. Keskustelu on vain jo käyty monesti ennenkin, ja nämä väit- teet on jo moneen kertaan kumottu lukuisissa julkaisuissa aina 1800-luvulta alkaen.
Tosiasiallisesti eläinten oikeuksilla on vahva his- toriallinen, filosofinen ja tutkimuksellinen pe- rustansa. Eläinten oikeudet on myös yhteiskun- nallista vaikuttamista eläinten asemaan. Eläin- ten oikeudet on ollut ja on yhä erittäin tehokas työkalu ja väline ajaa eläinten asemaa laaja-alai- sesti, sekä moraalin, talouden että lainsäädän- nön alueilla.
Länsimaisen etiikan tärkeä periaate on kos-
kenut pyrkimystä vähentää kärsimystä. Kärsi- myksen ja tuskan aiheuttaminen on pääsään- töisesti koettu vääräksi riippumatta siitä, onko kohde eläin vain ihminen. Kaikkinainen eläin- rääkkäys onkin pitkälti tuomittu länsimaisissa yhteiskuntajärjestelmissä ja niiden lainsäädän- nössä. Eläinten oikeus tuskattomaan elämään on turvattu suomalaisessakin eläinsuojelulais- sa. Näin eläinten oikeudet ovat toki saaneet lainsuojan siinä missä monet ihmisoikeudet- kin. Ihmisoikeuksissa kyse on ihmisten välisis- tä sopimuksista, eläinoikeuksissa on kyse täs- mälleen samasta asiasta: ihmisten välisestä so- pimuksesta koskien sitä, miten eläimiä on yh- teiskunnassamme lupa kohdella.
Laki ja moraali ovat toki kaksi eri asiaa. Laki kulkee usein jälkijunassa suhteessa moraaliin.
T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
68
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
Iso-Britanniassa turkistuotanto on kielletty mo- raalisin perustein ja kielto on saanut myös lain- suojan. Suunnilleen puolet suomalaisista olisi valmis kieltämään turkistuotannon kokonaan, toinen puoli vielä puoltaa turkistuotannon jat- kumista laillisena elinkeinona.
Institutionaalinen eläinrääkkäys
Eläinoikeusfilosofiassa puhutaan institutionaa- lisesta eläinrääkkäyksestä tarkoittaen eläinten kärsimystä olosuhteissa, joita lainsäädäntöm- me vielä toistaiseksi pitää eläimille sinänsä so- veliaina, kuten häkkikasvatusta. Tehoeläintuo- tanto eli eläinten teollinen massatuotanto aihe- uttaa yksittäisille eläimille huomattavaa kipua ja tuskaa, joka on ikään kuin näkymättömissä.
Suurin osa tuotantoeläimistä päätyy teuraaksi ilman ulkoisia vammoja. Jäävuoren huippuna ovat kuitenkin ne eläinyksilöt, jotka nälkiinty- vät tai ruhjoutuvat elävältä jo tuotantovaiheen aikana. Kun eläimiä on tuhatmäärin tuotanto- yksiköissä, on selvää, että yksittäisen eläimen hyvinvointi jää arvailujen varaan. Tästä ongel- masta on kyse myös turkistuotannossa. Häk- kiolosuhteet yhdistettynä eläinten massatuo- tantoon eivät täytä sitä eläinsuojelulain vaati- musta, että eläimiä on käsiteltävä aiheuttamatta niille tuskaa ja kärsimystä.
Länsimainen eläinoikeusfilosofia on ottanut vielä askeleen eteenpäin ja vaatii, että ei riitä, että eläimet eivät suoranaisesti kärsi kivusta ja tuskasta. Lisäksi velvollisuutenamme on edis- tää eläinten hyvinvointia. Eläimillä on oikeus fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvin- vointiin. Tämä merkitsee sekä eläimen yksilöl- listen tarpeiden huomioon ottamista että mah- dollisuutta eläimelle lajityypilliseen käyttäyty- miseen.
ALF-aktivisti ei keskustele eläinoikeuksista
Toisin kuin Aulis Aarnio kirjoituksessaan an- taa ymmärtää, viime vuosien kansainvälinen Animal Liberation Front eli ALF-toiminta on nimenomaan pyrkinyt irtisanoutumaan eläin- oikeusfilosofiasta. Eläinten vapauttajat eivät pyri moraalikeskusteluun ja lainsäädäntöön, joka vahvistaisi eläinten moraalisen aseman ja oikeudet yhteiskunnassamme. Heidän tavoit- teenaan on eläinyksilöiden konkreettinen saat- taminen pois julmista oloista vastaavasti kuin
eläinsuojelu on saanut alkunsa heitteille jätet- tyjen ja huonosti kohdeltujen eläinyksilöiden huostaanotosta uusiin, hyviin koteihin.
ALF-aktivisti ylenkatsoo eläinten oikeuksiin olennaisesti kuuluvaa tutkimuksellista, kasva- tuksellista ja poliittista asennevaikuttamista.
Hän haluaa aiheuttaa suoraa taloudellista va- hinkoa eläimiä hyväksikäyttäville elinkeinoille, ei keskustella yhteiskunnan kanssa. Eläinten oi- keudet sen sijaan on juuri asennekasvatusta, va- listusta, tiedotusta ja tutkimusta eläinten hyvin- voinnin puolesta.
Eläinoikeudet perustuu tutkimukseen
Eläinten oikeudet ovat toki kaiken modernin eläinsuojelun perusta. Aikamme eläinoikeus- keskustelu sai alkusysäyksensä 1800-luvun va- pautusliikkeiden aikakaudelta. Orjille, naisille, lapsille, työläisille ja myös eläimille alettiin vaa- tia oikeuksia. Suomeen perustetut ensimmäiset eläinsuojeluyhdistykset vaativat ”oikeutta kai- kille”, siis myös eläimille. 1960–1970-luvun Vih- reä Risti oli eläinten oma auttamisjärjestö, joka vastusti jyrkästi eläinkokeita ja turkistarhausta.
1980–90-luvun Animalia oli radikaali eläinoike- usjärjestö, joka toi eläinten oikeudet julkiseen keskusteluun ja vei ne aina eduskuntaan asti.
Eläinten oikeuksien status oli korkealla. Ar- vovaltaiset filosofit Ilkka Niiniluodon, Helsin- gin yliopiston nykyisen rehtorin, myötä ko- koontuivat pohtimaan eläinten oikeuksia. Syn- tyi laaja-alaisesti eläinoikeuksia luotaava kir- ja Eläin ihmisten maailmassa (Gaudeamus 1989).
Niin ikään australialaisfilosofi Peter Singer vie- raili yliopistolla. Juuri Animalian aktiivisuudes- ta saatiin maahamme kipeästi kaivattu Singe- rin kirjan suomennos (Oikeutta eläimille, WSOY 1991), joka osaltaan siivitti heräämistä eläinten oikeuksiin maassamme. Animalia jakoi kym- meniä tuhansia esitteitä otsikolla ”Animalia puolustaa eläinten oikeuksia”.
Väittelin itse luonnon itseisarvoista ja eläin- ten oikeuksista vuonna 1995, ja julkaisin vuotta myöhemmin kirjan Eläinten tietoisuus ja oikeudet (Yliopistopaino 1996). Näin eläinoikeudet sai- vat tieteellisen, filosofisen perustansa suomalai- seenkin keskusteluun. Tätä filosofista keskus- telua on jatkanut muun muassa Elisa Aaltola tuoreella eläinoikeuksia puoltavalla kirjallaan Eläinten moraalinen arvo (Vastapaino 2004). Mut- ta tätä keskustelua Aulis Aarnio ei näytä tun- tean vaan kirjoittaa oman kannanottonsa ikään kuin hän olisi ”ensimmäinen keskustelija” ai-
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
69
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
hepiiristä, josta on julkaistu tuhansia kirjoja ja artikkeleita (ks. esim. hakuteos Charles Magel, Animal Rights).
Eläinten oikeuksien nousua seurasi lievähkö laskukausi. Maamme suurin eläinoikeusjärjes- tö Animalia vetäytyi liki kokonaan eläinten oi- keuksien puolustamisesta. Media liitti eläinoi- keudet liki terrorismin osaksi. Filosofit vaihtoi- vat rintamaa. Trendi toki liittyy laajempaan ym- päristönsuojelun vastaisuuteen, minkä monet kentällä toimijat ovat havainneet. Ympäristön- suojelu ei enää ole kaikille yhteinen hyvä asia, vaan sitä uskalletaan nyt myös jyrkästi vastus- taa. Samoin on käynyt eläinsuojelulle. Tätä il- mapiirin muutosta toki ilmentää Aulis Aarni- onkin kannanotto, ettei eläinten oikeuksista
”saa” keskustella.
Eläinten oikeus hyvinvointiin
Onneksi meillä kuitenkin on sananvapaus.
Eläinoikeudet on avoin – eikä lukkoonlyöty, loppuunmääritelty – filosofinen käsite. Jokaisen sukupolven on toki voitava määritellä moraa- linsa, maailmankatsomuksensa ja myös eläin- suhteensa. Aarnio edustaa auttamattomasti
vanhentunutta kantaa, aika kulkee eteenpäin ja eläinoikeuskeskustelu on toki elinvoimaisem- paa kuin koskaan, koskien niin tuotantoeläi- miä, kotieläimiä kuin villieläimiäkin. Oikeuksia ei vaadita enää ainoastaan koirille ja kissoille tai lehmille ja ketuille vaan yhtä lailla myös susil- le ja karhuille.
Eläinten oikeus hyvinvointiin on toki se yh- teinen nimittäjä, jonka kaikki eläinsuojelijat tänä päivänä jo allekirjoittavat. Eläinten oikeuk- sia ei tietenkään pidä marginalisoida vaan laa- jentaa jokaisen eläimistä huolta kantavan sydä- men asiaksi. Eläinten oikeudet kuuluvat yhtä lailla jokaisen valveutuneen eläinlääkärin, bio- login kuin myös hevos- ja koiraharrastajan toi- menkuvaan. Eläimillä on monia velvollisuuk- sia, poliisikoirasta ratsuun kuin myös villan ja maidon tuottaminen. Eläimet ovat monin ta- voin osallistuneet länsimaisen hyvinvointiyh- teiskunnan rakentamiseen. On siis aika tunnus- taa eläinten asema täysivaltaisina yhteiskun- tamme jäseninä, joille kuuluu omat oikeuten- sa ja osuutensa aikamme hyvinvoinnista ja yl- täkylläisyydestä.
Kirjoittaja on ympäristöfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Töttö ja älykkyyden merkitys
Hannu Virtanen
Professori Pertti Töttö kommentoi Tieteessä tapahtuu -lehdessä 8/2004 ollutta kirjoitusta- ni, jossa väitin että älykkyys ei mittaa mitään todellista inhimillistä ominaisuutta. Myön- nän että yhteen lauseeseen tiivistetty väite oli kärjistetty.
En kiellä Töttön esittämien Pisa-tutkimusta ja älykkyyttä koskevien vartailevien tilastojen to- denmukaisuutta, älykkyystestit ja tietyt taidot epäilemättä korreloivat keskenään. Mutta kum- pi on syy ja kumpi seuraus: ennustaako menes- tyminen testeissä menestystä koulussa vaiko koulutus menestystä testeissä? Kansainväliset älykkyysmittaukset ovat vertailukelpoisia vas- ta kun esimerkiksi koulutustason, kulttuuristen tekijöiden tai ravitsemustason vaikutus niihin on 100% pystytty eliminoimaan. Epäilen vah- vasti että tällä hetkellä näin ei ole.
’Inhimillisiksi ominaisuuksiksi’ kutsumiani
tekijöitä voidaan taas tarkastella kahdesta nä- kökulmasta. Toinen on ihmisen eettinen ulottu- vuus, eli yksilön tarkasteleminen eettisenä toi- mijana. Toinen näkökulma on ryhmien käyttäy- tymisen tieteellinen selittäminen.
Ihmisen tärkein ominaisuus ei mielestäni ole älykkyys vaan kyky ottaa huomioon ympäristö;
sekä sosiaalinen ympäristö niin omassa maas- sa kuin kaukomaillakin että luonnonympäris- tö. Tätä näkökulmaa voi kutsua humanistisek- si mutta myös inhorealistiseksi. Ihmisen älyn luomilla tuotteilla kun voidaan nykyisin tuhota mahdollisesti koko maapallo, joten on puhdasta itsekkyyttä ajatella myös muiden hyvinvointia.
Oma kysymyksensä on, mitä inhimillistä ominaisuutta nykyiset älykkyystestit todella mittaavat? Pääasiassa matemaattista ja teknistä älykkyyttä. Ovathan nämäkin tosin oikein käy- tettyinä ihmiskunnan kokonaisedun kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia. Silti ihmisen suu-
