Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kuluttajariita- lautakunnasta ja Kuluttajavirastosta annetun lain muut- tamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki
kuluttajariitalautakunnasta, joka korvaisi voimassa olevan kuluttajavalituslautakunnas- ta annetun lain. Lisäksi ehdotetaan Kulutta- javirastosta annettua lakia muutettavaksi ku- luttaja-asiamiehen toimivallan osalta.
Lautakunnan toimivalta ehdotetaan laajen- nettavaksi niin, että lautakunta voisi käsitellä ja ratkaista asuinhuoneiston vuokrauksesta ja asumisoikeuden luovutuksesta syntyviä eri- mielisyyksiä. Näissä asioissa lautakunta voisi käsitellä paitsi kuluttajan ja elinkeinonhar- joittajan myös kahden yksityishenkilön väli- siä riitoja. Vireillepano-oikeus olisi siten sa- ma kuin kuluttajavalituslautakunnalle nykyi- sin kuul uvissa asuntokauppa-asioissa.
Lisäksi lautakunta voisi ehdotuksen mu- kaan käsitellä asioita ryhmävalituksina, jos
useilla kuluttajilla on samaa elinkeinonhar- joittajaa kohtaan sellaisia va atimuksia, jotka voidaan ratkaista yhdellä päätöksellä. Ryh- mävalituksen voisi saattaa vireille kuluttaja- asiamies.
Lautakunnan nimen muuttamisen lisäksi ehdotettu laki sisältäisi voimassa olevaan la- kiin verrattuna useita muutoksia lautakunnan asettamista, kokoonpanoa, jäsenten kelpoi- suutta ja lautakunnan menettelytapoja koske- vaan sääntelyyn. Muutosten tarkoituksena on eri tavoin teho staa lautakunnan toimintaa ja nopeuttaa asioiden käsittelyä.
Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2007 ja on tarkoitettu käs iteltäväksi sen yhteydessä. Lait ovat tarkoitetut tule- maan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 4
1 . Johdanto ... 4
2 . Nykytila... 4
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö ... 4
Lautakunnan toimivalta ja tehtävät ... 4
Organisaatio ja jäsenistö ... 4
Menettelytavat ... 5
2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö ... 5
Euroopan unioni... 5
Kuluttajariita-asioita käsittelevät toimielimet muissa pohjoismaissa... 5
2.3. Nykytilan arviointi ... 6
Kuluttajavalituslautakunnan toiminta... 6
Oikeussuojan tarve huoneenvuokrasuhdetta ja asumisoikeutta koskevissa asioissa . 7 Oikeussuojan tarve massakulutusriidoissa ... 7
Kuluttaja-asiamiehen tehtävät ... 7
3 . Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset... 8
3.1. Tavoitteet ... 8
3.2. Keskeiset ehdotukset ... 8
Toimivalta ... 8
Ryhmävalitus... 8
Lautakunnan asettaminen, kokoonpano ja menettelytavat ... 9
4 . Esityksen vaikutukset ... 10
4.1. Taloudelliset vaikutukset sekä vaikutukset viranomaisten toimintaan ... 10
4.2. Yhteiskunnalliset vaikutukset... 10
5 . Asian valmistelu... 11
5.1. Aiemmat valmisteluvaiheet... 11
5.2. Kuluttajavalituslautakunnan kehittämistyöryhmä ... 11
5.3. Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen ... 12
6 . Riippuvuus muista esityksistä... 12
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 13
1 . Lakiehdotusten perustelut ... 13
1.1. Laki kuluttajariitalautakunnasta ...13
1 luku Lautakunnan toimivalta ja tehtävät... 13
2 luku Lautakunnan kokoonpano ...16
3 luku Kuluttajariita-asian käsittely ja ratkaiseminen... 18
4 luku Erinäiset säännökset ...23
1.2. Laki Kuluttajavirastosta... 23
2 . Tarkemmat säännökset ja määräykset ... 24
3 . Voimaantulo... 24
4 . Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ... 24
LAKIEHDOTUKSET... 27
kuluttajariitalautakunnasta...27
Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta... 33
LIITE ... 35
RINNAKKAISTEKSTIT ... 35
Kuluttajavirastosta annetun lain muuttamisesta... 35
LIITE ... 37
ASETUSLUONNOKSET... 37
kuluttajariitalautakunnasta...37
YLEISPERUSTELUT 1 . Johdanto
Kuluttajavalituslautakunta aloitti toimin- tansa 1 päivänä syyskuuta 1978 samalla, kun uusi kuluttajansuojalainsäädäntö tuli vo i- maan ja siihen liittyneiden muiden viran- omaisten, kuluttaja-asiamiehen, markkina- tuomioistuimen ja kunnallisten kuluttajaneu- vojien, toiminta käynnistyi. Kuluttajavalitus- lautakunnan perustamisen tavoitteena oli saada aikaan tuomioistuimelle vaihtoehtoi- nen, joustavasti ja nopeasti toimiva, asiantun- tijapohjainen kuluttajariitojen ratkaisuelin, jonka puoleen kuluttajat voisivat kääntyä va- paamuotoisesti ja kustannuksitta.
Kuluttajavalituslautakunta on sittemmin kehittynyt kuluttajariita-asioiden keskeiseksi valtakunnalliseksi oikeussuojatieksi. Lauta- kunnan käsittelyyn saatettujen asioiden mää- rät ovat kasvaneet olennaisesti ja jatkuvasti.
Viime vuosina kasvu on ollut erityisen vo i- makasta. Vuonna 1998 saatettiin vireille 2 782 asiaa ja vuonna 2005 saapuneita asioita oli 3 790. Vuosittain käsiteltyjen asioiden määrä kasvoi samana aikana 2 600:sta 3 680:een. Lautakunnan päätöksen saaminen kestää nykyisin keskimäärin yhden vuoden.
Asuntokauppa-asian käsittely lautakunnassa saattaa kestää jopa puolitoista vuo tta.
Kuluttajavalituslautakunta on toiminut kauppa- ja teollisuusministeriön alaisena vi- rastona. Se on siirtynyt 1 päivästä syyskuuta 2005 lukien oikeusministeriön hallinnonalal- le pääministeri Matti Vanhasen hallitusoh- jelman mukaisesti.
2 . N y k y t i l a
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Lautakunnan toimivalta ja tehtävät
Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain (42/1978) 1 §:n mukaan lautakunnan tehtä- vänä on antaa ratkaisusuosituksia elinkei- nonharjoittajien ja kuluttajien välisiin erimie- lisyyksiin yksittäisissä kulutushyödykesopi-
muksia koskevissa tai muissa kulutushyö- dykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltävik- si. Lisäksi lautakunnan tehtäviin kuuluu käsi- tellä eräitä takaus- ja panttaussitoumuksista johtuvia erimielisyyksiä sekä viivästyskorko- jen sovittelua koskevia asioita.
Asuntokauppalain (843/1994) säätämisen yhteydessä vuonna 1995 lautakunnan tehtä- viin lisättiin asuntokaupoista aiheutuvien erimielisyyksien käsitteleminen. Asunto- kauppa-asiat ovat sittemmin nousseet yhdek- si lautakunnan suurimmista ja työläimmistä asiaryhmistä. Lautakunnan toimivalta asun- tokauppa-asioissa ulotettiin koskemaan mui- takin kuin kuluttajien ja elinkeinonharjoitta- jien välisiä riitoja, nimittäin yksityishenkilöi- den välisiä asuntokauppoja sekä eräitä asun- tokauppalaissa vaadittuja vakuuksia koskevia asioita, joissa elinkeinonharjoittajan vasta- puolena voi olla myös asunto-osakeyhtiö.
Lautakunnan toimivaltaa asuntokauppa- asioissa laajennettiin vähäisessä määrin, kun asuntokauppalakia muutettiin vuoden 2006 alusta lukien. Tehtävien laajeneminen koski muun muassa vakuuden käyttöönottoa ja myyjän takautumisoikeutta eräissä vahin- gonkorvausasioissa.
Lautakunnan toimivallan ulkopuolelle on rajattu huoneenvuokrasuhdetta ja asumisoi- keutta koskevat asiat sekä pääosa arvopape- rikauppaan ja sijoitustoimintaan liittyvistä asioista.
Organisaatio ja jäsenistö
Kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain 1 a §:n mukaan lautakunnassa on yleinen osasto ja asuntokauppaosasto. Asiat käsitel- lään lain 5 §:n mukaan osaston täysistunnos- sa tai osaston jaostossa. Yleisen osaston jaos- toja on nykyisin kymmenen ja asuntokaup- paosaston jaostoja kolme. Valtioneuvosto määrää lautakunnan jäsenet ja kullekin vara- jäsenen eduskunnan vaalikautta vastaavaksi ajaksi. Jäseniä ja varajäseniä on nykyisin yh- teens ä 130. Lautakunnan puheenjohtaja on
vuo desta 1995 alkaen ollut päätoiminen.
Lautakunnassa on oltava kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien edustus. Lautakunnan varapuheenjohtajiksi ja jaostojen puheenjoh- tajiksi määrättyjen jäsenten on kuitenkin ol- tava henkilöitä, joiden ei voida katsoa edus- tavan elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien etuja. Erilaisten yhteiskunnallisten näkemys- ten on oltava tasapuolisesti edustettuina lau- takunnassa.
Menettelytavat
Asiassa, joka on kirjallisesti saatettu lauta- kunnan käsittelyyn, on annettava kirjallinen päätös. Päätös ei ole täytäntöönpanokelpoi- nen, vaan luonteeltaan ratkaisusuositus. Lau- takuntakäsittely ei estä viemästä asiaa tuo- mioistuimen käsiteltäväksi.
Hakijan vastapuolta on pyydettävä vastaa- maan hakemukseen. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen asiassa, joka havaitaan ilmeisen pe- rusteettomaksi. Asian valmistelussa on pyrit- tävä so vintoon ja tehtävä tarvittaessa sitä edistävä ehdotus.
Täysistunto- ja jaostoratkaisujen lisäksi päätöksiä voidaan tehdä niin sanotussa yk- sinkertaisessa käsittelyssä. Lautakunnan pu- heenjohtaja ja sihteeri kumpikin yksin sekä lautakunnan esittelijä yhdessä jaoston pu- heenjohtajan kanssa voivat ratkaista merki- tykseltään vähäisiä as ioita sekä asioita, joissa lautakunnan ratkaisukäytäntö on vakiintunut tai lautakunnan kanta samaan riitakysymyk- seen on selkiytynyt jaoston tai täysistunnon aiemman ratkaisun perusteella.
Jos ennen valituksen saapumista lautakun- taan on kulunut yli kuusi kuukautta siitä, kun kuluttaja on viimeksi ilmoittanut kyseisestä virheestä elinkeinonharjoittajalle, lautakunta ei anna ratkaisusuositusta, ellei siihen ole painavia syitä.
2.2. Kansainvälinen kehitys ja ulko-
maiden lainsäädäntö Euroopan unioni
Euroopan unionissa on tehty useita aloittei- ta ja toteutettu toimenpiteitä tuomioistuimelle vaihtoehtoisten riitojen ratkaisumenettelyjen edistämiseksi.
Vuonna 1998 komissio antoi suosituksen 98/257/EY tuomioistuimen ulkopuolisiin ku- luttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovelletta- vista periaatteista. Suositus koskee kuluttaja- valituslautakunnan kaltaisia elimiä, jotka rat- kaisevat erimielisyyksiä joko suositusluo n- teisesti tai sitovasti. Suosituksen periaatteet koskevat ratkaisuelimen riippumattomuutta, menettelyn avoimuutta ja tehokkuutta, osa- puolten asemaa ja oikeuksia sekä ratkaisujen laillis uutta.
Vuonna 2001 komissio antoi suosituksen 2001/310/EY kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuimen ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista. Tämä suosi- tus koskee menettelyjä, joilla osapuolten nä- kemyksiä pyritään lähentämään ja saamaan heidät sopimaan ratkaisusta.
Rajat ylittävien kuluttajariitojen käsittelyä helpottamaan on komission aloitteesta käyn- nistetty kaksi ratkaisuelinten verkostoa: toi- mialaltaan yleinen EEJ-NET (European Ext- ra-Judicial Network) ja rahoitusalan FIN- NET (Financial Services Complaints Net- work). Kuluttajavalituslautakunta kuuluu kumpaankin verkostoon.
Viime vuosina annetuissa yhteisön kulutta- jansuojasäädöksissä on säännöllisesti asetettu jäsenvaltioille velvollisuus edistää kuluttaja- riita-asioiden ratkaisemista tuomioistuinten ulkopuolisissa valitus - ja oikeussuojamenet- telyissä.
Kuluttajariita-asioita käsittelevät toimielimet muissa pohjoismaissa
Ruotsissa kuluttajien ja elinkeinonharjoitta- jien välisiä erimielisyyksiä käsittelee lakisää- teinen toimielin, Allmänna reklamations- nämnden (ARN). Lautakunnan toimiala on suppeampi kuin Suomen kuluttajavalituslau- takunnan toimiala; ARN ei käsittele esimer- kiksi kiinteistön kauppaa eikä terveydenhoi- topalveluja. ARN:n ratkaisut ovat suosituk- sia, käsittely perustuu kirjalliseen aineistoon ja sen menettelytavat ovat muutenkin pitkälti samanlaisia kuin Suomen kuluttajavalituslau- takunnassa.
Ruotsin kuluttajavalituslautakunta (ARN) on voinut vuodesta 1991 lähtien käsitellä ryhmäkanteeseen rinnastettavia, kuluttajaryh- män ja elinkeinonharjoittajan välisiä asioita.
Ryhmävalituksen voi ensisijaisesti panna vi- reille kuluttaja-asiamies ja toissijaisesti myös kuluttajien tai palkansaajien yhteenliittymä.
Kuluttajien ei tarvitse erityisesti liittyä ryh- mään, vaan annettava ratkaisusuositus kattaa kaikki ne kuluttajat, jotka voisivat esittää olennaisesti samoin perustein vaatimuksen kyseistä elinkeinonharjoittajaa ko htaan.
Ruotsin ARN:ssä on käsitelty kaikkiaan noin 14 ryhmävalitusta. Tapaukset ovat kos- keneet muun muassa leasingyhtiön käyttä- mää sopimuslauseketta, joka oikeutti yht iön muuttamaan leasingmaksua, matkanjärjestä- jän oikeutta korottaa matkan hintaa yksipuo- lisesti niin sanotun devalvaatiolisän perus- teella ja sähkönjakelusta asiakkailta perittyä hintaa, joka oli korkeampi kuin asiakkai den tekemän sopimuksen mukainen kiinteä hinta.
Ruotsin kuluttajavirasto on ryhmävalitus- menettelyä arvioidessaan todennut, että mo- net esillä olleista valituksista ovat ko skeneet niin vähäarvoisia yksittäisiä intressejä, että kuluttajat tuskin olisivat ajaneet niitä erillis- kanteina tuomioistuimissa. Yhteenlaskettuna summa on kuitenkin ollut merkittävä ja tapa- ukset periaatteellisesti tärkeitä. Asiat ovat tulleet monilta kuluttajansuojan eri lohkoilta.
Norjan kuluttajaneuvostolla (Forbrukerrå- det) on jokaisessa maakunnassa kuluttajatoi- misto, joka sovittelee erimielisyyksiä ja voi antaa niihin myös ratkaisusuosituksia. Käsit- tely on pääasiassa kirjallista, mutta suullista- kin menettelyä voidaan käyttää. Sekä kulutta- jat että elinkeinonharjoittajat voivat saattaa tietyt kuluttajaneuvostossa käsitellyt asiat määräajassa valtakunnallisen toimielimen Forbrukertvistutvalgetin (FTU) käsiteltävik- si. FTU:n päätös tulee täytäntöönpanokelpoi- seksi, jollei asiaa viedä tuomioistuimeen nel- jän viikon kuluessa päätöksen antamisesta.
FTU ei käsittele kiinteistön kauppaa koske- via asioita.
Norjassa on myös yksityisiä ratkaisuelimiä, joiden toiminnalle Forbrukerrådet voi antaa ohjeita. Yksityisiä ratkaisuelimiä on muun muassa asuntokauppaa ja kiinteistönvälitystä varten.
Tanskassa kuluttajariita-asioita käsitellään lakisääteisessä kuluttajavalituslautakunnassa (Forbrugerklagenævnet). Käsittely on kirjal- lista ja ratkaisut suosituksia. Käsittelystä pe- ritään maksu, joka palautetaan kuluttajalle,
jos ratkaisu on hänelle myönteinen. Myös Tanskan laut akunnan toimiala on suppeampi kuin Suomen kuluttajavalituslautakunnan.
Sille eivät kuulu esimerkiksi kiinteään omai- suuteen, rakentamiseen eivätkä kiinteistönvä- litykseen liittyvät asiat. Näillä aloilla Tans- kassa toimii yksityisiä ratkaisuelimiä.
2.3. Nykytilan arviointi
Kuluttajavalituslautakunnan toiminta Lautakunnan toiminnan keskeisenä epä- kohtana on koko sen toiminta-ajan ollut asi- oiden ruuhkautuminen ja käsittelyaikojen kohtuuton pitkittyminen. Tähän on pääsyynä se, ettei lautakunnalla oikeastaan ko skaan ole ollut asioiden määrään nähden riittävästi henkilökuntaa. Asiamäärän lisääntymisen ohella lautakunnan tehtäviä on lisätty useita kertoja. Yksittäisestä toimivallan laajennuk- sesta aiheutunut työmäärä on ollut vähäinen, mutta yhdessä ne ovat lisänneet työtä selväs- ti. Tilannetta pahensi olennaisesti se, että asuntokauppa-asiat lisättiin vuonna 1995 lau- takunnan tehtäviin lisäämättä lainkaan lauta- kunnan voimavaroja. Viime aikoina myös kunnallisen kuluttajaneuvonnan ruuhkautu- minen on heijastunut myös lautakuntaan.
Apulaisoikeuskansleri on jo kahdesti, vuo- sina 2000 ja 2003, ottanut kantaa lautakun- nan käsittelyaikoihin perustuslain 21 §:n jou- tuisuussäännöksen kannalta. Apulaisoikeus- kansleri on katsonut, ettei tilannetta voida pi- tää tyydyttävänä, ja on pitänyt tärkeänä, että kuluttajavalituslautakunnan toimintaedelly- tysten kehittämisessä päästään mahdollisim- man pian perustuslain joutuisuussäännöksen edellyttämälle tasolle.
Kauppa- ja teollisuusministeriö teetti vuonna 2001 Hallinnon kehittämiskeskuksel- la kul uttajavalituslautakunnan toiminnan ar- vioinnin (Kuluttajavalituslautakunnan arvi- ointiraportti, kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 26/2001). Arvioin- nin mukaan lautakunta on ruuhkasta huoli- matta kyennyt varsin hyvin säilyttämään toimintakykynsä, mikä lienee suurelta osin osaavan henkilöstön ansiota. Lautakunnan ratkaisujen laatutaso on päätösten noudatta- misasteella mitattuna pystytty varsin hyvin pitämään. Kiireessä ei kuitenkaan ole voitu
riittävästi suunnitella, ohjata tai kehittää työ- tapoja.
Raportin kehittämisehdotukset koskevat toiminnan ohjausta, johtamisjärjestelmää, henkilöstövoimavarojen hallintaa ja käsitte- lyprosessia. Raportissa pidetään välttämät- tömänä, että jaostokäsittelyn vaihtoehtoja kehitetään nykyistä toimivimmiksi ja nope- ammiksi. Tämä edellyttää uudistuksia myös säädöstasolla.
Oikeussuojan tarve huoneenvuokrasuhdetta ja asumisoikeutta koskevissa asioissa
Huoneenvuokra-asioita käsitelleet asunto- oikeudet lakkautettiin vuoden 2003 alusta.
Lakkauttamista valmisteltaessa tuotiin eri ta- hoilta esille tarve harkita uusia keinoja oike- usturvan takaamiseksi asumisasioissa. Myös eduskunnan lakivaliokunta kiinnitti asunto- oikeuksien lakkauttamista koskevasta halli- tuksen esityksestä antamassaan mietinnössä (LaVM 8/2002 vp. — HE 31/2001 vp.) huo- miota siihen, että asuntoasioihin liittyy uu- denlaista oikeusturvan tarvetta. Valiokunta viittasi selvityksiin vaihtoehtoisista riidanrat- kaisumenettelyistä ja piti välttämättömänä, että asian hoitamiseksi ryhdytään todellisiin ja riittäviin toimenpiteisiin.
Kauppa- ja teollisuusministeriön 24 päivä- nä tammikuuta 2001 asettama työryhmä sel- vitti asumisasioiden piilevää oikeussuojan tarvetta kyselyllä, joka osoitettiin neuvontaa asumisasioissa antaville viranomaisille ja jär- jestöille. Kysely kattoi huoneenvuokra-asiat, asumisoikeuteen liittyvät asiat sekä asunto- osakeyhtiön ja osakkaan väliset asiat. Työ- ryhmä julkaisi selvityksensä tulokset ja kan- nanottonsa väliraportissaan (Asumisturvatyö- ryhmän väliraportti, kauppa- ja teollisuusmi- nisteriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 7/2001).
Työryhmä katsoi selvityksensä osoittavan, että on olemassa tarve parantaa oikeusturvaa asumiseen liittyvissä ristiriitatilanteissa ja et- tä tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle tarvi- taan asumisturva-asioiden valtakunnallinen ratkaisumenettely.
Oikeussuojan tarve massakulut usriidoissa Kulutustavarat ovat usein sarjavalmisteisia
massatuotteita ja myös kulutuspalveluja tuo- tetaan samanlaisina suurillekin käyttäjämää- rille. Tällöin mahdolliset suoritusvirheetkin voivat samanlaisina kohdistua lukuisiin ku- luttajiin. Kulutushyödykkeiden tarjonnassa käytetään usein vakioehtoja, joita sovelletaan sellaisinaan kaikkien kuluttaja-asiakkaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. Epäselvän vakioehdon tulkinta tai ehdon kohtuullisuu- den arvioint i saattaa vaikuttaa satojen, jopa tuhansien kuluttajien oikeusasemaan.
Kuluttajavalituslautakunnan on käsiteltävä ja ratkaistava kaikki sille tehdyt valitukset yksilöllisesti ja erikseen. Lautakunnalla ei nykyisin ole mahdollisuutta ratkaista täysin samanl aisiakaan asioita ryhmävalituksena yhdellä päätöksellä.
Oikeusministeriön asettama kuluttajavali- tuslautakunnan siirtoa valmistellut työryhmä on mietinnössään esittänyt, että ryhmävali- tuksen käyttöönottoa kuluttajavalituslauta- kunnassa selvitettäisiin.
Suo men oikeusjärjestelmä ei sisällä mah- dollisuutta ryhmäkanteen ajamiseen ja käsit- telemiseen tuomioistuimessa. Ryhmäkanne on tavallinen angloamerikkalaisissa maissa kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australi- assa. Pohjoismaissa se on ollut käytössä Ruotsissa vuoden 2003 alusta lukien. Norjas- sa sitä koskevat säännökset on hyväksytty kesäkuussa 2005. Lisäksi Tanskassa ryhm ä- kannetta käsitellyt toimikunta on esittänyt joulukuussa 2005 ryhmäkanteen käyttöön ot- tamista. Suomessa ryhmäkanteen käyttöön ottoa on valmisteltu 1990 -luvulta lähtien.
Työtä on jatkettu vuosina 2005 ja 2006.
Ryhmäkannetta koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2006.
Kuluttaja-asiamiehen tehtävät
Kuluttaja-asiamiehen tehtävänä on valvo n- tatyön lisäksi kuluttajan avustaminen yksit- täisen asian hoitamisessa tietyissä tapauksis- sa. Kuluttaja-asiamies voi avustaa kuluttajaa oikeudenkäynnissä, jos avustaminen on lain soveltamisen ja kuluttajien yleisen edun kan- nalta tärkeää taikka elinkeinonharjoittaja ei noudata kuluttajava lituslautakunnan päätöstä.
Kuluttaja-asiamiehen toimivalta avustustapa- uksissa ei ole sidottu kuluttajansuojalain so- veltamisalaan tai kuluttaja-asiamiehen val-
vontatoimeen.
Kuluttaja-asiamiehellä ei ole nykyisin toi- mivaltaa saattaa kuluttajien puolesta erimieli- syyttä vireille kuluttajavalituslautakunnassa.
Hänen asiallinen toimivaltansa ei myöskään ole yhteneväinen kuluttajavalituslautakun- nassa käsiteltävien asioiden kanssa.
Kuluttaja-asiamiehellä on oikeus ajaa kiel- tokannetta markkinaoikeudessa muun muas- sa elinkeinonharjoittajan käyttämän kohtuut- toman sopimusehdon kieltämiseksi. Tällöin haetaan suojaa yhden asianosaisen sijasta kollektiivisesti kuluttajille. Markkinaoikeu- den ratkaisulla ei kuitenkaan ole väl itöntä vaikutusta yksittäisiin sopimuksiin.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h do tukset
3.1. Tavoitteet
Esityksen tavoitteena on kansalaisten oike- usturvan tehostaminen lisäämällä mahdolli- suuksia saada kuluttajariita-asioihin ratkaisu tuomioistuimelle vaihtoehtoisessa lautakun- tamenettelyssä sekä parantamalla lautakun- tamenettelyn toimintaedellytyksiä. Tarkoi- tuksena on varmistaa asianosaisten lakiin pe- rustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien to- teutuminen suhteellisen kevyin järjestelyin ja kohtuullisin kustannuksin sekä yhteiskunnal- le että asianosaisille.
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki kuluttajariitalautakunnasta, joka korvaisi ny- kyisen kuluttajavalituslautakunnasta annetun lain. Samalla uudistettaisiin kokonaan myös alemmanasteiset lautakuntaa koskevat sää- dökset ja määräykset: asetus kuluttajavalitus- lautakunnasta (533/1978) ja lautakunnan työ- järjestys. Keskeiset uudistukset koskevat lau- takunnan toimivallan laajentamista ja mah- dollisuutta käsitellä asioita ryhmävalituksina.
Lisäksi ehdotetaan useita muutoksia lauta- kunnan asettamista, kokoonpanoa ja menette- lytapoja koskevaan sääntelyyn.
Kuluttajavalituslautakunnan nimi muutet- taisiin kuluttajariitalautakunnaksi. Lautakun- nassa käsiteltävät asiat ovat yksityisoikeudel- lisia riita-asioita, joita käsitellään myös tuo- mioistuimessa. Ehdotettu nimi, kuluttajariita- lautakunta, kuvaisi nykyistä nimeä paremmin käsiteltävien asio iden luonnetta.
3.2. Keskeiset ehdotukset
Toimivalta
Lautakunnan toimivaltaa ehdotetaan laa- jennettavaksi niin, että se kattaisi eräin rajoi- tuksin asuinhuoneistojen vuokrausta koske- vat asiat ja lisäksi asumisoikeutta koskevat asiat. Laajennuksen tarkoituksena on korjata 2.3. jaksossa mainitussa asumisturvatyöryh- män väliraportissa selvitettyjä puutteita oike- ussuojan saatavuudessa. Asuinhuoneiston vuokrausta koskevan erimielisyyden voisi saattaa vireille paitsi kuluttajan asemassa oleva vuokralainen myös sellainen vuo k- ranantaja, joka on yksityishenkilö. Asumis- oikeuden luovuttamista koskevissa asioissa vireillepano-oikeus olisi vastaavasti sekä luovuttajana olevalla yksityishenkilöllä että kuluttajan asemassa olevalla luovutuksensaa- jalla. Ehdotukset vastaavat asuntokauppa- asioissa voimassa olevaa vireillepano-oikeut- ta.
Lautakunnan toimivallan ulkopuolelle jäi- sivät ehdotuksen mukaan ne asuinhuoneisto- jen vuokrausta koskevat asiat, jotka asuin- huoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) mukaan on saatettava lyhyessä määräajassa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Nämä asiat ovat myös luonteeltaan sellaisia, että niihin tarvitaan nopeasti täytäntöön- panokelpoinen ratkaisu. Näistä syistä ne eivät sovellu lautakuntakäsittelyyn.
Ryhmävalitus
Lautakunnan menettelytapoihin esitetään lisättäväksi mahdollisuus käsitellä ja ratkaista ryhmävalituksia. Asia voitaisiin käsitellä ryhmävalituksena, jos useilla kuluttajilla on tai voidaan olettaa olevan samaa elinkeino n- harjoittajaa kohtaan vaatimuksia, jotka vo i- daan ratkaista yhdellä lautakunnan päätöksel- lä.
Ryhmävalitusmenettelystä olisi useita etu- ja. Se parantaisi erityisesti heikkojen ja oike- uksistaan tietämättömien kuluttajien oikeus- turvaa, joiden on ollut vaikea viedä sopi- musongelmiaan edes kuluttajavalituslauta- kunnan käsiteltäväksi. Lautakunnan käytän- nössä on useinkin havaittu tapauksia, joissa vain pienehkö osa samassa asemassa olleista
kuluttajista riitauttaa hyvitysvaatimukseen kielteisesti suhtautuneen elinkeinonharjoitta- jan kannan ja saattaa asian lautakunnan rat- kaistavaksi.
Ryhmävalitusmahdollisuudella voisi olla myös ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus.
Tieto sen käyttömahdollisuudesta voisi edis- tää vastuuntuntoista elinkeinotoimintaa asia- kasvalitusten käsittelyssä. Toisaalta se paran- taisi myös elinkeinonharjoittajien oikeustur- vaa, kun elinkeinonharjoittajat voisivat tu- keutua suhteessa yksittäisiin kuluttajiin lau- takunnan päätökseen, joka kattaisi kaikki vastaavat t apaukset .
Ryhmävalitusmenettely tehostaisi lauta- kunnan toimintaa ja säästäisi voimavaroja, kun asioita voitaisiin ratkaista lukuisten eril- listen päätösten sijasta yhdellä päätöksellä.
Ryhmävalitusta voitaisiin käyttää esimer- kiksi silloin, kun sarjavalmisteisen tuotteen suunnittelu- tai valmistusvirhe ilmenee useis- sa kuluttajille jo myydyissä tuotekappaleissa.
Kysymys voi olla myös siitä, onko jokin massatuotteen ominaisuus lainsäädännössä tarkoitettu virhe vai ei. Kuluttajapalvelusten osalta ryhmävalitus soveltuisi hyvin esimer- kiksi yleisötilaisuuksien järjestelyihin liitty- viin, väitettyihin sopimusrikkomuksiin. Säh- köisten palvelujen tekniset häiriöt saattavat aiheuttaa samankaltaista vahinkoa lukuisille kuluttajille, jolloin olisi perusteltua voida selvittää vastuukysymykset kaikkia asian- osaisia koskevalla yhdellä ratkaisulla. Ryh- mävalitus soveltuisi myös vakiosopimusehto- jen tulkintaa tai kohtuullisuutta koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseen. Myös tuo- tevahinkotapaukset voisivat kuulua ryhmäva- litusmahdollisuuden piiriin etenkin silloin, kun vahingonkorvaus on vakioitavissa.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut eivät ole täytäntöönpanokelpoisia vaan luonteel- taan suosituksia. Tämän takia lautakunnan menettelytapoja ei ole tarpeen säännellä tiu- kasti, vaan menettely voi olla mahdollisim- man vapaamuotoista ja joustavaa. Asian kä- sittelemiselle ryhmävalituksena ei myöskään ole katsottu tarvitt avan tarkasti säänneltyjä, muodollisia ede llytyksiä. Olennaista olisi vain se, että kuluttajaryhmää koskeva asia on ratkaistavissa yhdellä päätöksellä. Kuluttaja- ryhmän jäseniä ei edellytetä mainittavan ni- meltä, mutta ryhmän tulee olla muutoin riit-
tävän selkeästi määritelty.
Ehdotuksen mukaan ryhmävalituksen voisi saattaa vireille kuluttaja-asiamies, jonka teh- täviin kuluttajien aseman turvaaminen muu- tenkin kuuluu. On pidetty tarkoituksenm u- kaisena, että kuluttaja-asiamies vo isi toimia omasta aloitteestaan tarvitsematta yhdenkään kuluttajan valtuutusta tai edes pyyntöä.
Kuluttaja-asiamiehellä on käytännössä par- haat mahdollisuudet saada tietoonsa ryhmä- valitusmenettelyyn soveltuvat, useita kulutta- jia koskevat erimielisyydet. Kun vireille pa- nijana voisi toimia kuluttaja-asiamies yksi- nään, myös riski siitä, että ryhmävalitusmah- dollisuutta käytettäisiin väärin käynnistämäl- lä epäasiallisia ryhmävalitusmenettelyjä, olisi vähäinen. Lis äksi kuluttaja-asiamiehellä on hyvät mahdollisuudet tiedottaa annetuista rat- kaisusuosituksista kuluttajille.
Kuluttaja-asiamiehen tehtävät kattavat laa- jasti eri kuluttajansuojan alat, mistä syystä kuluttajien oikeusturva ei edellyttäisi, että vi- reillepanovaltaa olisi tarpeen antaa muille vi- ranomaisille.
Kuluttajaryhmän jäseniä ei olisi tarpeen yksilöidä, koska lautakuntamenettely on maksutonta asianosaisille eikä oikeuden- käyntiin liittyvää kuluvastuuta ole. Kuluttaji- en ei siis tarvitsisi erikseen ilmoittautua ryh- mään eikä irrottautuakaan siitä. Yksittäisen kuluttajan harkintaan jäisi vetoaako hän omalta osaltaan annettuun ratkaisusuosituk- seen.
Lautakunnan asettaminen, kokoonpano ja menettelytavat
Lautakunnan toiminnan tehostamiseksi eh- dotetaan muutoksia lautakunnan asettami- seen, kokoonpanoon, jäsenten kelpoisuuteen ja menettelytapoihin. Lautakunnan organi - saatiosta ei enää säädettäisi lailla, jotta orga- nisaation muutoksia voitaisiin tarvittaessa to- teuttaa joustavasti ja nopeasti. Laissa olisivat vain asioiden ratkaisukokoonpanoja koskevat tarpeelliset säännökset. Asiat ratkaistaisiin edelleen ensisijaisesti asiaryhmittäisissä jaos- toissa. Jaostojako on käytännössä osoittautu- nut toimivaksi, ja sillä on voitu varmistaa myös käsiteltävien asioiden edellyttämä asi- antuntemus. Myös täysistunnolle voitaisiin ehdotuksen mukaan vahvistaa asiaryhmittäin
useampia ratkaisukokoonpanoja.
Lautakunnan jäsenet määräisi valtioneu- voston sijasta oikeusministeriö. Jäsenet mää- rättäisiin käsiteltävien asioiden oikeudellisen ja muun laadun perusteella siten, että täysis- tunnoissa ja jaostoissa on edustettuina oikeu- dellisiin kysymyksiin, kuluttajansuojaan ja elinkeinoelämään perehtyneitä jäseniä. Jaos- toissa olisi lisäksi oltava niissä käsiteltävien kulutushyödykkeiden tuntemusta. Ehdotuk- sessa luovuttaisiin nykyisen lain vaatimuk- sesta, jonka mukaan erilaisten yhteiskunnal- listen näkemysten on oltava tasapuolisesti edustettuina lautakunnassa. Samalla luovut- taisiin lautakunnan toimikauden kytkemises- tä eduskunnan vaalikauteen.
Myös lautakunnan menettelytapoja koske- via säännöksiä uudistettaisiin. Lautakunnalle annettaisiin oikeus jättää käsittelemättä asioi- ta, joiden lautakuntakäsittelyä ei ehdotetussa laissa tarkemmin säädetyin perustein voida pitää tarkoituksenmukaisena. Nykyisen yk- sinkertaisen käsittelyn käyttömahdollisuuksia laajennettaisiin antamalla myös esittelijän tehtävässä toimiville lautakunnan virkamie- hille ratkaisuvaltaa yksinkertaisissa ja selvis- sä asioissa. Hallintolain (434/2003) säännös- ten soveltamista lautakunnan toimintaan sel- keytettäisiin lisäämällä lautakuntaa koske- vaan lakiin erityissäännöksiä, joita sovellet- taisiin sellaisten hallintolain säännösten sijas- ta, jotka eivät hyvin sovellu lautakunnan toimintaan yksityisoikeudellisten riitojen rat- kaisijana.
4 . E s i t y k s e n vaikutukset
4.1. Taloudelliset vaikutukset sekä vai- kutukset viranomaisten toimintaan Lautakunnan toimivallan laajentaminen huoneenvuokrasuhteita ja asumisoikeutt a koskeviin asioihin lisäisi lautakuntakäsitte- lyyn vuosittain saatettavien asioiden määrää arviolta 900 asialla. Näistä valtaosa, arvion mukaan 780, koskisi huoneenvuokra-asioita ja noin 120 asumisoikeutta. Arviot perustuvat 2.3. jaksossa mai nitun, kauppa- ja teolli- suusministeriön asettaman työryhmän selvi- tyksiin.
Uusien asioiden hoitamiseksi lautakunt a tarvitsee neljä esittelijää ja kolme valmisteli-
jaa. Toimivallan laajentuminen ja asiamäärän kasvu edellyttää lisäksi päätoimisen varapu- heenjohtajan viran perustamista. Näistä hen- kilöistä aiheutuu vuositasolla kuluja noin 400 000 euroa.
Esittelijöiden ja valmistelijoiden lisäys edellyttää myös avustavan henkilökunnan li- säämistä. Nämä henkilöt lisäävät kuluja vuo- sitasolla noin 80 000 eurolla.
Uusien tehtävien takia tarvitaan lautakun- taan uusia sivutoimisia jäseniä. Sivutoimisten puheenjohtajien palkkioihin, jäsenten koko- uspalkkioihin ja matkakuluihin tarvittava li- säys on vuositasolla noin 20 000 euroa.
Edellä esitetyn perusteella lautakunnan li- särahoitustarve on vuositasolla yhteensä 500 000 euroa. Lisäksi kustannuksia aiheu- tuisi suurempien toimitilojen hankkimisesta.
Ensimmäisenä vuonna lisäkustannuksia ai- heutuisi myös laitteiden ja kaluston hankki- misesta uudelle henkilöstölle noin 38 000 eu- roa.
Lautakunnan lisämäärärahatarve on otettu huomioon valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2007.
Esityksessä ehdotettu ryhmävalitusmenet- tely lisäisi myös kuluttaja-asiamiehe n tehtä- viä. Tämän ei kuitenkaan arvioida aiheutta- van ainakaan alkuvaiheessa lisähenkilöstö- tarvetta, koska ryhmävalitusasioiden määrä jäänee Ruotsin kokemusten mukaisesti pie- neksi. Työmäärää ja tarvittavia resursseja tu- lisi kuitenkin arvioida uudelleen, kun sään- nökset ovat tulleet voimaan ja niiden sovel- tamisesta on saatu kokemusta.
Esityksen tarkoituksena on parantaa kulut- tajien oikeusturvaa, mistä syystä kuluttajille sopimusrikkomuksista aiheutuvien kustan- nusten arvioidaan pienenevän.
4.2. Yhteiskunnalliset vaikutukset Esitys parantaa sekä kuluttajien että elin- keinonharjoittajien oikeusturvaa lisäämällä mahdollisuuksia saada riita-asiaan ratkaisu tuomioistuinmenettelyä yksinkertaisemmassa lautakuntakäsittelyssä ilman kustannuksia tai vain vähäisin kustannuksin. Oikeusturva te- hostuisi etenkin kansalaisten keskeiseen pe- rustarpe eseen, asumiseen, liittyvissä asioissa Lisäksi kuluttajariitalautakunnan tehokas toiminta vähentää tarvetta saattaa asioita vi-
reille yleisissä tuomioistuimissa, joissa asian käsitteleminen on kalliimpaa sekä valtiolle että kuluttajille.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
5.1. Aiemmat valmisteluvaiheet
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 24 päivänä tammikuuta 2001 työryhmän, jonka teht ävänä oli selvittää tarvetta laajentaa kuluttajavalituslautakunnan toimialaa tai luoda uusia vastaavantyyppisiä riitojen rat- kaisumenettelyjä ottaen huomioon myös tuomioistuinmenettelyjä koskevat kehittä- mishankkeet.
Työnsä ensimmäisessä vaiheessa työryh- män tuli selvittää, tulisiko kuluttajavalitus- lautakunnan toimivalta laajentaa huoneen- vuokrasuhteista johtuviin riita-asioihin tai olisiko luotava uusi ratkaisuelin, joka mah- dollisesti käsittelisi muitakin asumisturva - asioita, kuten asuntokauppaa sekä kiinteistö- jen ja vuokrahuoneistojen välitystä.
Työryhmä, joka ensimmäisessä vaiheessa käytti nimeä asumisturvatyöryhmä, jätti väli- raporttinsa kauppa- ja teollisuusministeriölle kesäkuussa 2001. Työryhmä katsoi, että tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle tarvi- taan asumisturva-asioiden valtakunnallinen ratkaisumenettely. Työryhmän ehdotus koski kaikkia asumismuotoja.
Työnsä toisessa vaiheessa työryhmän teh- tävänä oli selvittää, ovatko kuluttajavalitus- lautakunnan toimivallan rajoitukset arvopa- perisijoittamista koskevissa asioiss a yhä pe- rusteltuja, tulisiko asunto -osakeyhtiön ja osakkaan välisiä erimielisyyksiä käsitellä tuomioistuimen ulkopuolella esimerkiksi ku- luttajavalituslautakunnassa sekä tulisiko ja millä tavalla muuttaa kuluttajavalituslauta- kunnan kokoonpanoa sekä jäsenten nimittä- mistä ja kelpoisuutta koskevia säännöksiä sekä säännöksiä, jotka koskevat asioiden kä- sittelyä lautakunnassa ja lautakunnan käytän- nön menettelyjä.
Työryhmä käytti toisessa vaiheessa nimeä kuluttajariitatyöryhmä ja jätti loppumietin- tönsä kauppa- ja teollisuusministeriölle kesä- kuussa 2002. Työryhmä ei kannattanut uuden ratkaisuelimen perustamista, vaan katsoi, että asumisturva-asioita samoin kuin arvopaperi-
sijoittamista koskevat riidat tulee saattaa eräin poikkeuksin kuluttajavalituslautakun- nan toimivaltaan. Samalla työryhmä ehdotti lautakunnan nimen muuttamista kuluttajarii- talautakunnaksi ja lautakuntaa koskevan lain uudistamista kokonaan. Työryhmän ene m- mistö ehdotti myös asunto-osakeyhtiön ja osakkaan välisten riitojen saattamista lauta- kunnan toimivaltaan.
Loppuraportista pyydettiin lausunto yh- teensä 23:lta viranomaiselta ja yhteisöltä.
Lausunnoissa esitettiin eriäviä näkemyksiä lähinnä lautakunnan toimivallan laajentamis- ta koskevista ehdotuksista, joihin osa lausun- nonantajista suhtautui eri syistä kielteisesti tai varauksellisesti. Muuten työryhmän ehdo- tuksia kannatettiin laajalti. Lausunnoista on laadittu kauppa- ja teollisuusministeriössä tiivistelmä.
Oikeusministeriö asetti joulukuun 5 päivä- nä 2003 työryhmän valmistelemaan kulutta- javalituslautakunnan siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalta oikeus- ministeriön hallinnonalalle. Työryhmään kuului oikeusministeriön, kauppa- ja teolli- suusministeriön ja kuluttajavalituslautakun- nan virkamiehiä. Työryhmän eräänä tehtävä- nä oli valmistella ehdotus hallituksen esityk- seksi lautakuntaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Valmistelun pohjana oli ku- luttajariitatyöryhmän loppumietintö siltä osin kuin ehdotukset olivat yksimieliset sekä mie- tinnöstä annetut lausunnot.
5.2. Kuluttajavalituslautakunnan kehit- tämistyöryhmä
Oikeusministeriö asetti 9 elokuuta 2005 kuluttajavalituslautakunnan kehittämistyö- ryhmän, jonka tehtäväksi annettiin kuluttaja- valituslautakuntaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Esityksen tuli perustua kulut- tajavalituslautakunnan siirtoa valmistelleen työryhmän mietintöön sisältyneeseen laki- luonnokseen täydennettynä säännöksillä vi- ranomaisaloitteisesta ryhmävalituksesta.
Työryhmän mietintö (2006:1) valmistui 31 päivänä tammikuuta 2006. Mietintö sisälsi laajemman ja suppeamman esitysvaihtoeh- don. Laajemman esityksen keskeiset ehdo- tukset koskivat lautakunnan toimivallan laa- jentamista asuinhuoneiston vuokrauksesta,
asumisoikeuden luovuttamisesta ja arvopape- risijoittamisesta syntyviin erimielisyyksiin.
Lisäksi ehdotettiin ryhmävalituks en käyttöön ottamista, lautakunnan nimen muuttamista sekä useita muutoksia lautakunnan asettamis- ta, kokoonpanoa, jäsenten kelpoisuutta ja lautakunnan menettelytapoja koskevaan sääntelyyn. Suppeampi ehdotus oli muuten samansisältöinen, mutta lautakunnan toimi- valtaan ei esitetty laajennuksia.
5.3. Lausunnot ja niiden huomioon otta- minen
Työryhmän mietinnöstä saatiin lausunto 21:lta viranomaiselta ja yhteisöltä. Lausun- noista on laadittu oikeusministeriössä tiivis- telmä.
Kuluttajavalituslautakunnan toimivallan laajentamista asuinhuoneistojen vuokrausta ja asumisoikeuden luovuttamista koskeviin asioihin kannatettiin laajasti. Sen sijaan enemmistö lausunnonantajista suhtautui kiel- teisesti tai varauksellisesti arvopaperisijoit- tamista koskevaan laajennusehdotukseen.
Kielteistä tai varauksellista kantaa perustel- tiin erityisesti sillä, ettei arvopaperiasioita varten tarvita uutta riidanratkaisuelintä, kos- ka keskeisten toimialajärjestöjen ja viran- omaisten väliseen sopimukseen perustuva Arvopaperilautakunta ratkaisee sijoitustoi- minnasta syntyviä erimielisyyksiä ja järjes- telmä toimii hyvin.
Ryhmävalituksen käyttöönottoa kannattivat useimmat lausunnonantajat. Elinkeinoelämän järjestöt kuitenkin katsoivat, että menettelys- tä ryhmävalitusasioissa, kuten vireillepanos- ta, käsittelystä ja ryhmän määrittelystä olisi säädettävä työryhmän ehdottamaa tarke m- min. Järjestöt muun muassa katsoivat, että kuluttajien olisi nimenomaisesti liityttävä ryhmään (niin sanottu opt in –järjestelmä) ja että heille olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi käsittelyn aikana.
Lautakunnan nimen muuttamista sekä sen asettamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskeviin ehdotuksiin suhtauduttiin pääasias- sa myönteisesti.
Lausunnonantajien enemmistön kannan mukaisesti jatkovalmistelussa luovuttiin lau- takunnan toimivallan laajentamisesta arvo- paperiasioihin. Erityistä oikeussuojan tarvetta ei tällä alalla katsottu enää olevan, sillä so- pimuspohjainen Arvopaperilautakunta on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa ja on toiminut hyvin.
Ryhmävalitusta koskevaan sääntelyyn ei jatkovalmistelussa tehty muutoksia. Ryhmä- valitusasioille ei ole katsottu tarvittavan eri- tyisiä menettelytapasääntöjä, vaan ne vo i- daan lautakunnassa käsitellä samalla tavalla kuin yksilölliset valitukset. Elinkeinoelämän ehdottama opt in -järjestelmä puolestaan hankaloittaisi ja hidastaisi merkittävästi ryh- mävalitusten vireillepanoa. Esityksessä ehdo- tettu anonyymiin ryhmään perustuva järjes- telmä on ollut Ruotsissa käytössä yli kym- menen vuotta, ja sitä on pidetty tarkoituk- senmukaisena ja hyvin toimiva na.
6 . R i i p p u v u u s m u i s t a e s i t y k s i s t ä Esitys liittyy valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2007 ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Hallituksen esitys laeiksi ryhmäkanteesta ja Kuluttajavirastosta annetun lain muuttami- sesta on tarkoitus antaa eduskunnalle syysis- tuntokauden 2006 alussa. Kuluttaja-asiamie- helle ryhmäkanteesta aiheutuvien tehtävien takia esityksessä ehdotetaan muutoksia sa- moihin Kuluttajavirastosta annetun lain säännöksiin kuin tämän esityksen 2. lakieh- dotuksessa. Jos ryhmäkannetta koskeva halli- tuksen esitys hyväksytään eduskunnassa en- nen tämän esityksen hyväksymistä, tämän esityksen 2. lakiehdotusta on muutettava.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki kuluttajariitalautakunnasta 1 luku Lautakunnan toimivalta ja teh-
tävät
1 § . Kuluttajariitalautakunta. Pykälässä to- detaan lautakunnan tarkoitus ja luonne. Pykä- län mukaan kuluttajariitalautakunta on riip- pumaton ja puolueeton kuluttajariita-asioita käsittelevä oikeussuojaelin.
2 §. Lautakunnan toimivalta. Pykälässä säädetään lautakunnan tehtävistä ja toimival- lasta. Lautakunnan tehtävänä on antaa ratkai- susuosituksia yksittäisiin erimielisyyksiin pykälän 1—8 kohdassa luetelluissa yksityis- oikeudellisissa riita-asioissa.
Pykälän 1 kohta vastaa kuluttajavalituslau- takunnasta annetun lain, jäljempänä voimas- sa oleva laki, 1 §:n 1 momentin 1 kohtaa.
Kohdan mukaan lautakunta antaa ratkai- susuosituksia elinkeinonharjoittajien ja kulut- tajien välisissä kulutushyödykesopimuksia koskevissa tai muissa kulutushyödykkeen hankintaan liittyvissä asioissa, joita kuluttajat saattavat lautakunnan käsiteltäviksi. Elinkei- nonharjoittajalla, kuluttajalla ja kulutushyö- dykkeellä tarkoitetaan kohdassa samaa kuin kuluttajansuojalaissa (38/1978).
Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan kulut- tajansuojalain 1 luvun 5 §:n mukaan luonnol- lista henkilöä tai yksityistä tai julkista oike- ushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyö- dykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi.
Kuluttajana pidetään kuluttajansuojalain 1 lu- vun 4 §:ssä luonnollista henkilöä, joka hank- kii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkei- notoimintaa varten.
Kulutushyödykkeellä tarkoitetaan kulutta- jansuojalain 1 luvun 3 §:n mukaan tavaroita, palveluksia sekä muita hyödykkeitä ja etuuk- sia, joita tarjotaan luonnollisille henkilöille
tai joita tällaiset henkilöt olennaisessa määrin hankkivat yksityistä talouttaan varten. Kulu- tushyödykkeen käsitteellä on kuluttajansuo- jalaissa merkittävästi laajempi sisältö kuin yleiskielessä, sillä se kattaa muun muassa ar- vopaperit ja kiinteistöt. Käsitteen kannalta ratkaisevaa merkitystä ei olekaan sillä, min- kälainen hyödyke tai etuus on kysymyksessä, vaan sillä, mille kohder yhmälle hyödykkeitä tai etuuksia tarjotaan.
Vaikka pykälän 1 kohta sanamuodoltaan vastaa voimassa olevan lakia, se tulee käy- tännössä sovellettavaksi uusiin asiaryhmiin ja merkitsee siten lautakunnan toimivallan laa- jentamista. Tämä johtuu siitä, ettei laissa ole vastaavia toimivallan rajoituksia kuin vo i- massa olevan lain 1 §:n 2 momentissa.
Lautakunnan toimivaltaan tulevat kohdan perusteella kuulumaan asumisoikeustalon omistajan ja asumisoikeuden haltijan väliset asumisoikeussopimusta koskevat asiat. Vo i- massa olevasta laista poiketen kohta kattaisi myös muiden kuin asuinkiinteistöjen hankin- taan liittyvät elinkeinonharjoittajan ja kulut- tajan väliset erimielisyydet.
Pykälän 2 kohta vastaa asuntokauppojen osalta voimassa olevan lain 1 §:n 1 momen- tin 3 kohtaa. L autakunnan toimivaltaan kuu- luvat, kuten nykyisinkin, asuntojen hankin- taan liittyvät asiat kattavasti. Tehdyistä kau- poista aiheutuvien erimielisyyksien lisäksi kysymykseen tulevat myös myynti- tai osto- tarjouksesta taikka käsirahasopimuksesta johtuvat riidat . Lisäksi lautakunnan toimival- taan kuuluvat varausmaksu- ja vakiokorvaus- sopimukset. Asian voi saattaa vireille kulut- taja, asuntoyhteisö taikka asunnon myyjänä tai tarjoajana oleva yksityishenkilö.
Pykälän 3 kohdan nojalla lautakunnan toi- mivaltaan kuuluvat uutena ryhmänäasumis- oikeuden luovutukseen liittyvät asiat silloin- kin, kun kysymyksessä ei ole 1 kohdan pii- riin kuuluva elinkeinonharjoittajan (asumis- oikeustalon omistajan) ja kuluttajan (asumis- oikeuden haltijan) välinen erimielisyys.
Asumisoikeuden luovut ukseen liittyvän asian
voi kohdan nojalla saattaa lautakunnan käsit- telyyn paitsi kuluttajan asemassa oleva asu- misoikeuden ostaja myös oikeuden myyjä, jos hän on yksityishenkilö. Eräät asumisoi- keutta koskevat asiat on kuitenkin 3 §:n 3 kohdassa rajattu laut akunnan toimivallan ulkopuolelle.
Pykälän 4 kohdan nojalla lautakunnan toi- mivaltaan kuuluvat uutena asi aryhmänä asuinhuoneiston vuokrasuhdetta koskevat asiat 3 §:n 4 kohdassa säädetyin poikkeuksin.
Myös vuokrasuhdetta koskevan erimielisyy- den voi lautakuntaan tuoda muukin kuin ku- luttaja, nimittäin sellainen vuokranantaja, jo- ka on yksityishenkilö.
Pykälän 5 kohta vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Kohdassa säädetään lautakunnan toimivallasta asunto- kauppalain 2 luvun 17, 18 b ja 19 §:ssä se kä 4 luvun 3 ja 3 a §:ssä tarkoitetun vakuuden käyttöön ottamista samoin kuin 2 luvun 17 §:ssä ja 4 luvun 3 §:ssä tarkoitetun vakuu- den vapauttamista koskevissa asioissa.
Pykälän 6 kohta vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Sen mukaan lautakunta voi antaa ratkaisusuosituksia asuntokauppalain 7 luvun 1 §:ssä tarkoitettua takautumisoikeutta koskeviin riita-asioihin.
Pykälä koskee myyjän oikeutta saada vahin- gonkorvausta asuntoyhteisöltä tai sen edusta- jalta silloin, kun myyjä on joutunut virhevas- tuuseen sellaisen tiedon perusteella, joka on sisältynyt myyjän ostajalle esittämään isän- nöitsijäntodistukseen tai joka muuten on pe- räisin kyseisen yhteisön edustajalta.
Pykälän 7 kohta vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Säännös koskee lautakunnan toimivaltaa asioissa, jot- ka koskevat yksityistakaajien tai yksityisten pantinantajien sitoumuksia luotonantajille.
Pykälän 8 kohta vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 1 momentin 6 kohtaa. Säännös koskee lautakunnan toimivaltaa eräissä vii- västyskoron sovittelua koskevissa asioissa.
3 §. Toimivallan rajoitukset. Pykälässä säädetään lautakunnan toimivallan rajoituk- sista asioissa, jotka 2 §:n nojalla kuuluvat muutoin lautakunnan toimivaltaan.
Lautakunnan toimivallan ulkopuolelle on pykälän 1 kohdassa rajattu asiat, jotka kos- kevat lakisääteisiä vakuuksia, työntekijäin ryhmähenkivakuutuksia ja niitä vastaavia
kunnallisen eläkelaitoksen myöntämiä etuuk- sia. Rajaus on sama kuin kuluttajansuojalain yleisessä soveltamisalassa. Käytännössä ra- jauksella on merkitystä lähinnä liikenneva- kuutuksesta ja potilasvakuutuksesta makset- tavia korvauksia koskevissa erimielisyyksis- sä, koska ne voivat olla luonteeltaan kulutta- jariita-asioita. Liikennevahinkoasiassa kulut- taja voi kuitenkin pyytää lausunnon liikenne- vahinkolautakunnalta ja potilasvahinkoasias- sa ratkaisusuosituksen potilasvahinkolauta- kunnalta, eikä näitä asioita ole siksi tarpeen käsitellä kuluttajariitalautakunnassa.
Pykälän 2 kohta vastaa voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin 3 kohtaa. Lautakunnan toimivaltaan eivät edelleenkään kuuluisi ar- vopaperimarkkinalaissa (495/1989) tarkoitet- tujen arvopapereiden vaihdantaan liittyvät erimielisyydet.
Pykälän 3 kohdan mukaan lautakunnan toimivaltaan eivät kuulu sellaiset asumisoi- keuteen liittyvät asiat, joita koskevaan kun- nan viranomaisen päätökseen vo idaan hakea oikaisua tai muutosta siten kuin asumisoi- keusasunnoista annetussa laissa (650/1990) säädetään. Käytännössä rajoitus koskee asu- misoikeuden luovutuksia taloista, joiden ra- kentamiseen valtio on myöntänyt aravalainaa tai korkotukilainaa. Asumisoikeus ei näissä tapauksissa ole vapaasti luovutettavissa, vaan asumisoikeuden saajan on oltava kunnan hy- väksymä henkilö. Kunnan tekemään asukas- valintapäätökseen voidaan hakea oikaisua ja oikaisuvaatimuksesta annetusta päätöksestä voidaan puolestaan valittaa hallintolainkäyt- tölain (586/1996) mukaisesti. Ei ole tarkoi- tuksenmukaista, että tällaisia hallintoasioita voitaisiin viedä kuluttajariitalautakunnan kä- sittelyyn.
Pykälän 4 kohdan mukaan lautakunnan toimivaltaan eivät kuulu sellaiset asuinhuo- neiston vuokraukseen liittyvät asiat, jotka koskevat huoneiston luovutusta väliaikaisesti toisen käytettäväksi, vuokraoikeuden siirtoa perheenjäsenelle, vuokrasuhteen jatkumista vuokralaisen kuoltua, irtisanomisen julista- mista tehottomaksi, muuttopäivän siirtämistä tai jälleenvuokralaisen oikeutta jatkaa vuo k- rasuhdetta. Rajoituksen syitä selvitetään yleisperustelujen 3.2. jaksossa.
4 § . Asian käsittely ryhmävalituksena. Py- kälän 1 momentin mukaan lautakunta voi kä-
sitellä asian ryhmävalituks ena, jos useilla ku- luttajilla taikka useilla yksityistakaajilla tai yksityisillä pantinantajilla on tai voidaan olettaa olevan oikeus esittää samaa elinkei- nonharjoittajaa kohtaan sellaisia vaatimuksia, jotka voidaan ratkaista yhdellä päätöksellä.
Asian käs ittelemisestä ryhmävalituksena päättäisi viime kädessä kuluttajariitalauta- kunta.
Ryhmän määrittelystä säädetään 12 §:ssä.
Ryhmävalituksen käsittely kuluttajariitalau- takunnassa ei edellytä, että jokaisen ryhmään kuuluvan kuluttajan vaatimukset ja perusteet yksilöitäisiin kuten tuomioistuimessa käsitel- tävässä asiassa, vaan valitus voidaan laatia kaavamaisesti ryhmän jäseniä yhdistävien seikkojen osalta ja soveltaa tavanomaisia va- lituksen rake nteita asiaa palvelevalla tavalla.
Liioin ei edellytetä, että mahdollisia yksilöl- lisiä vaatimuksia ryhdyttäisiin erikseen sel- vittämään. Asian käsittely ryhmävalituksena voi perustua oletukseen siitä, että kaikki tie- tyn elinkeinonharjoittajan sopijapuolet, jotka esimerkiksi ovat kärsineet samasta sopimus- rikkomuksesta, haluavat vedota lakisääteisiin oikeuksiinsa.
Yhdellä lautakunnan päätöksellä voidaan ratkaista muun muassa sellaiset, samaan elinkeinonharjoittajaan kohdistettavissa ole- vat vaatimukset, joita yhdistää sama tai sa- mankaltainenerimielisyyden syy tai asialli- nen peruste. Perusteena voi esimerkiksi olla tietyn sarjavalmisteisen tuotteen suunnittelu- tai valmistusvirhe, joka ilmenee useissa ku- luttajille jo myydyissä tuotekappaleissa.
Ryhmävalituks ena voitaisiin käsitellä myös vakiosopimusehtojen tulkintaa tai kohtuulli- suutta koskevia erimielisyyksiä. Yhdellä pää- töksellä voidaan ratkaista sellaisiakin asioita, joissa kuluttajilla on tai voidaan olettaa ole- van keskenään erilaisia oikeuksia hyvityk- seen. Jos esimerkiksi valmismatkan hintaan sisältynyttä retkeä ei ole järjestetty ja osa matkustajista järjestää sen matkakohteessa omatoimisesti ja omalla kustannuksellaan, lautakunta voisi päätöksessään suosittaa täl- laisille matkustajille koituneiden lisäkustan- nusten ko rvaamista ja retkeä vaille jääneille vastaavasti hinnanalennusta. Kuluttajariita- lautakunta voisi myös suositella suoritusta kaavamaisesti tai vain vahvistaa oikeuden perusteen.
Asioiden välinen yhteys voisi lisäksi olla oikeudellista samankaltaisuutta. Tästä voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun elin- keinonharjoittaja rikkoo samankaltaista so- pimusehtoa erilaisissa sopimussuhteissa.
Asia voidaan käsitellä ryhmävalituksena vain, jos kuluttajien tai muiden momentissa tarkoitettujen yksityishenkilöiden vastapuoli on elinkeinonharjoittaja. Ryhmävalituksena ei sitä vastoin voitaisi käsitellä asioita, joissa vaatimukset kohdistuvat yksityishenkilöön, vaikka asia muuten kuuluisi lautakunnan toimivaltaan.
Pykälän 2 momentin mukaan ryhmävali- tusasian vireillepano -oikeus on kuluttaja- asiamiehellä. Kuluttaja-asiamiehellä on myös yksinomainen oikeus käyttää asiassa puhe- valtaa asianosaisena. Näiden ehdotusten syitä selvitetään yleisperustelujen 3.3. jaksossa.
Kuluttaja-asiamiehen toimivallasta ryhmä- valitusasioissa säädetään tarkemmin jäljem- pänä 2. lakiehdotuksen 9 a §:ssä.
5 § . Muut tehtävät. Lautakunta voi pykälän 1 momentin mukaan antaa tuomioistuimelle lausuntoja niiden käsitellessä lautakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita. Voimassa ole- vassa laissa vastaava säännös on kirjoitettu ehdottomammin niin, että lautakunnan tehtä- vänä on antaa lausuntoja tuomioistuimille.
Käytännössä lautakunta on lausunut lähinnä sellaisista seikoista, joista sille on syntynyt ratkaisukäytäntöä. Monet lautakunnalle esite- tyt lausuntopyynnöt ovat lisäksi sellaisia, ett- ei erimielisyyteen voida ottaa kantaa ilman todistajien kuulemista tuomioistuimessa.
Näistä syistä on tarkoituksenmukaista ja va- kiintuneen käytännön mukaista jättää lauta- kunnan harkintaan, antaako se lausunnon vai ei.
Kuten nykyisinkin, lautakunta voi antaa lausunnon tuomioistuimen tai asianosaisen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan.
Pykälän 2 momentissa säädetään lautakun- nan henkilöstön neuvontavelvollisuudesta.
Momentti poikkeaa sanamuodoltaan neuvo n- taa koskevasta hallintolain 8 §:stä, ja sen tar- koituksena on selventää, että neuvontavelvo l- lisuus kuluttajariita-asioiden asianosaisia kohtaan rajoittuu asioiden vireille saattami- seen jalautakunnan menettelytapoihin. Hen- kilöstön ei sen sijaan tarvitse ryhtyä selvittä- mään asianosaisille kuluttajasopimusten osa-
puolten oikeuksia tai velvollisuuksia, kulutta- jansuojalainsäädännön muuta sisältöä tai lau- takunnan ratkaisukäytäntöä. Näiltä osin asi- anosaiset saavat tarvittaessa tietoja ja neuvo- ja kunnallisilta kuluttajane uvojilta.
Momentin mukaan lautakunnan henkilös- tön on annettava kunnallisille kuluttajaneu- vojille oikeudellista neuvontaa ja muuta opastusta lautakunnan toimivaltaan kuuluvis- sa asioissa. Säännös vastaa asiallisesti kulut- tajavalituslautakunnasta annetun asetuksen, jäljempänä voimassa oleva asetus, 4 §:ää.
Kuluttajaneuvojien neuvonta ja opastus on perusteltua säilyttää lautakunnalla, koska ku- luttajaneuvojien toiminta olisi käytännössä yhtenevä lautakunnan tehtäväalueen kanssa.
Kuluttajaneuvojat tarvitsevat monipuolista ja riittävää opastusta lainsäädännöstä, oikeus- käytännöstä ja lautakunnan ratkaisukäytän- nöstä.
2 luku Lautakunnan kokoonpano 6 §. Jäsenet. Pykälän 1 momentin mukaan lautakunnalla on, kuten nykyisinkin, päätoi- minen puheenjohtaja. Toimivallan laajenemi- sen vuoksi lautakuntaan ehdotetaan lisättä- väksi uusi päätoimisen va rapuheenjohtajan virka. Lisäksi lautakunnassa on momentin mukaan oltava vähintään kymmenen sivu- toimista lakimiesjäsentä ja sivutoimisia asi- antuntijajäseniä. Voimassa olevassa laissa ei ole säädetty erikseen lakimiesjäsenistä. On kuitenkin tärkeää, että lautakunnassa on myös riittävä oikeudellinen asiantuntemus.
Tämän varmistamiseksi on katsottu asianmu- kaiseksi säätää lakimiesjäsenten vähimmäis- määrä laissa.
Sivutoimisten asiantuntijajäsenten luku- määrästä ei momentissa säädetä. Jäseniä vo i- daan määrätä tarpe en mukaan ottaen huomi- oon lautakunnassa käsiteltävät asiaryhmät ja niiden edellyttämä erityisasiantuntemuksen tarve sekä käsittelyyn saatettavien asioiden määrä.
Pykälän 2 momentin mukaan lautakuntaa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa pu- heenjohtaja. Tarkemmin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tehtävistä ja työnjaosta säädetään oikeusministeriön asetuksessa ja määrätään lautakunnan työjärjestyksessä.
7 § . Jäsenten ja esittelijöiden kelpoisuus.
Pykälän 1 momentin mukaan lautakunnan puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta vaaditaan ensinnäkin yleinen kelpoisuus tuomarin virkaan. Tuomareiden kelpoisuus- vaatimuksista säädetään tuomareiden nimit- tämisestä annetussa laissa (205/2000). Lain 11 §:n mukaan tuomarinvirkaan voidaan ni- mittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamielinen Suomen kansalai- nen, joka on aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä osoittanut, että hänellä on viran menestyksel- lisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtävänalaan sekä tarvi ttavat henkilö- kohtaiset ominaisuudet.
Lisäksi puheenjohtajalta ja varapuheenjoh- tajalta vaaditaan hyvä perehtyneisyys lauta- kunnan ratkaisutoiminnassa keskeisiin oi- keudenaloihin. Näitä oikeudenaloja ovat eri- tyisesti sopimusoikeus, kauppaoikeus ja ku- luttajans uojaoikeus. Hyvä perehtyneisyys voidaan saavuttaa esimerkiksi toiminnalla lautakunnassa, muussa kuluttajaviranomai- sessa tai tuomioistuimessa taikka oikeustie- teellisellä tutkimustyöllä.
Puheenjohtajalta edellytetään lisäksi joh- tamistaitoa. Johtamistaito voidaan hankkia joko kokemuksen tai kouluttautumisen kaut- ta.
Pykälän 2 momentissa säädetään lakimies- jäsenten ja asiantuntijajäsenten kelpoisuus- vaatimuksista. Lakimiesjäseniltä vaaditaan oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto eli oikeustieteen kandidaatin tai oikeustieteen maisterin tutkinto. Asiantuntijajäseniltä vaa- ditaan perehtyne isyyttä kuluttajansuojaan tai elinkeinoelämään taikka kulutushyödykkei- den ominaisuuksiin.
Pykälässä ei ole voimassa olevaa lakia vas- taavaa vaatimusta, jonka mukaan erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten on oltava ta- sapuolisesti edustettuina laitakunnassa. Sen sijaan korostetaan jäsenten asiantuntemusta lautakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa.
Tarkoituksena on saada lautakuntaan riittävä oikeudellisten kysymysten, kuluttajans uojan ja elinkeinoelämän tuntemus sekä kulutus- hyödykkeiden monipuolinen asiantuntemus.
Pykälän 3 momentissa säädetyt esittelijöi- den kelpoisuusvaatimukset vastaavat vo i- massa olevaa sääntelyä.
8 § . Jäsenten nimittäminen tai määräämi-
nen. Pykälän 1 momentin mukaan lautakun- nan puheenjohtajan nimittää valtioneuvosto, kuten nykyisinkin. Valtioneuvosto nimittäisi myös esityksessä ehdotetun uuden varapu- heenjohtajan. Tämä on asianmukaista, koska varapuheenjohtaja muun muassa toimii pu- heenjohtajan sijaisena.
Pykälän 2 momentin mukaan lautakunnan jäsenet ja kullekin jäsenelle varajäsenen mää- rää oikeusministeriö viideksi vuodeksi ker- rallaan. Sääntely poikkeaa voimassa olevasta laista, jonka mukaan jäsenet ja varajäsenet määrää valtioneuvosto eduskunnan vaali- kautta vastaavaksi ajaksi. Jäsenten määrääjä- tahoa koskeva muutos johtuu erityisesti käy- tännön syistä. Lautakunnassa on jo nykyisin 130 jäsentä ja varajäsentä ja jäsenmäärä kas- vaa entisestään toimivallan laajentumisen ta- kia. Näin suuressa jäsenistössä tapahtuu toi- mikauden aikana väistämättä lukuisia muu- toksia. Tästä syystä ei ole pidetty tarkoituk- senmukaisena, että jäsenet ja varajäsenet määrättäisiin valtioneuvoston yleisistunnos- sa.
Voimassa olevan lain mukainen eduskun- nan vaalikautta vastaava toimikausi liittyy vaatimukseen erilaisten yhteiskunnallisten näkemysten tasapuolisesta edustuksesta. Kun tästä vaatimuksesta luovutaan, ei ole tarvetta sitoa lautakunnan toimikautta eduskunnan vaalikauteen.
Jäsenten toimikausi jatkuu, kuten nykyi- sinkin, kunnes uudet jäsenet on määrätty. Jos lautakuntaan tarvitaan kesken toimikauden yksi tai useampi lisäjäsen, tämä määr ätään jäljellä olevaksi toimikaudeksi.
9 §. Virkavastuu ja esteellisyys. Pykälän 1 momentin mukaan lautakunnan jäsenet ja sivutoimiset esittelijät toimivat virkavastuul- la. Koska sivutoimiset jäsenet ja sivutoimiset esittelijät eivät ole lautakunnan virkamiehiä, on tarpeen säätää heidän virkavastuustaan erikseen.
Pykälän 2 momentin mukaan jäsenen ja esittelijän esteellisyyteen sovelletaan pääosin tuomarin esteellisyyttä koskevia säännöksiä.
Tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeu- denkäymiskaaren 13 luvussa. Puhee njohtajan ja jäsenen esteellisyydestä on vastaava sään- nös voimassa olevan asetuksen 8 §:ssä. Mo- mentissa samat esteellisyyssäännökset ulote- taan koskemaan myös esittelijää. Tämä on
katso ttu asianmukaiseksi, koska lautakunnan päätökset kuluttajariita-asioissa tehdään esit- telystä esittelijän valmisteleman ratkaisueh- dotuksen pohjalta ja koska esittelijä saa eh- dotetun 16 §:n nojalla myös itsenäistä ratkai- suvaltaa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin säännöstä ei kuitenkaan sovelle- ta lautakunnan jäseneen tai esittelijään. Lain- kohdan mukaan tuomari on esteellinen käsit- telemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennak- koasenne hänen asiassa aikaisemmin teke- mänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Poikkeussäännös tarvitaan, jotta mahdolliset virheelliset päätökset voitaisiin korjata 21 §:n mukaisesti kyseisen päätöksen tehneessä täysistunto- tai jaostokokoon- panossa ilman tarvetta erityisesti selvittää jä- senen tai esittelijän mahdollista ennakko- asennetta as iaan.
Lautakunnan toimintaan ei sovelleta riita- asioiden sovittelusta yleisissä tuomiois- tuimissa annetun lain (663/2005) 15 §:n 2 mukaista esteellisyyttä. Sen mukaan sovit- telijana toiminut tuomari ei saa käsitellä tuo- marina oikeudenkäynnissä asiaa, jossa hän on toiminut sovittelijana. Kuluttajariitalauta- kunnassa esittelijän on asian valmistelussa pyrittävä sovintoon ja tehtävä tarvittaessa so- vintoesitys. Tällöin ei kuitenkaan ole kysy- mys riita-asioiden sovittelusta yleisissä tuo- mioistuimissa annetun lain mukaisesta sovit- telusta. Tästä syystä sitä, onko sovittelusta aiheutunut esteellisyyttä, on arvioitava oi- keudenkäymiskaaren 13 luvussa säädetyin yleisin perustein.
Tuomarin esteellisyyssäännökset koskevat momentin mukaan kuluttajariita-asioita rat- kaisevia ja esitteleviä henkilöitä. Lautakun- nan muihin, esimerkiksi asioita valmistele- viin virkamiehiin sovelletaan virkamiesten esteellisyyttä koskevia hallintolain säännö k- siä.
10 §. Jaostot. Pykälän mukaan kuluttajarii- talautakunta toimii jakautuneena asiaryhmit- täin jao stoihin siten kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää. Oikeusministeriö määrää myös jäsenet jaostoihin. Nykyisin jaostojen jäsenet ja käsiteltävien asioiden jakoperusteet määrää valtioneuvosto. Edellä 8 §:n peruste-
luissa esitetyistä syistä, siirretään päätösvalta myös näiltä osin oikeusministeriölle.
Jaostoon kuuluu, kuten nykyisinkin, viisi jäsentä, joista yksi määrätään jaoston pu- heenjohtajaksi. Jäseniä määrättäessä on otet- tava huomioon jaostossa käsiteltävien asioi- den edellyttämä oikeudellinen ja muu asian- tuntemus.
11 §. Täysistunto. Pykälässä säädetään lau- takunnan täysistunnosta ja sen kokoonpanos- ta. Voimassa olevan lain mukaan lautakun- nalla on kaksi täysistuntoa: yleisen osaston täysistunto ja asuntokauppaosaston täysistun- to. Pykälässä ei säädetä osastokohtaisista täysistunnoista, koska laissa ei enää säädetä osastojaostakaan. Sen sijaan oikeusministeriö voisi määrätä täysistunnolle asiaryhmittäin useampia ratkaisukokoonpanoja. Muutoksin pyritään nykyistä joustavampaan ja tarvitta- essa helpommin muutettavissa olevaan asiain käsittelyorganisaatioon.
3 luku Kuluttajariita-asian käsittely ja ratkaiseminen
12 §. Asian vireilletulo ja valmistelu. Pykä- län 1 momentin mukaan asia tulee lautakun- nassa vireille kirjallisella tai sähköisellä ha- kemuksella. Sähköinen hakemus mainitaan momentissa selvyyden vuoksi erikseen, ja siihen sovelletaan, mitä sähköisestä asioin- nista vi ranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003) säädetään.
Ryhmävalitusasiassa kuluttaja-asiamiehen on määriteltävä se kuluttajaryhmä, jonka puolesta valitus tehdään. Määritelmän tulisi olla niin täsmällinen, että ne kuluttajat, joi- den oikeusasemaan asiasta annettava lauta- kunnan ratkaisu vaikuttaa, voivat kukin omalta osaltaan tarvittaessa vedota ratkai- suun. Tiedossa olevat ryhmän jäsenet vo i- daan mainita.
Ryhmä voidaan määritellä esimerkiksi niin, että se kattaa hakemuksessa virheelliseksi väitetyn kulutushyödykkeen ostajat. Jos ha- kemus koskee kohtuuttomaksi epäiltyä va- kiosopimusehtoa, kuluttajaryhmän muodos- taisivat ne kuluttajat, jotka ovat tehneet ky- seisen ehdon sisältävän sopimuksen vasta- puolena olevan elinke inonharjoittajan kanssa.
Ryhmä voi koostua myös hakemuksessa yk- silöidyn valmismatkan matkustajista tai ylei-
sötilaisuuden osanottajista.
Pykälän 2 momentin mukaan hakijan vas- tapuolta on pyydettävä vastaamaan hake- mukseen. Vastausta ei kuitenkaan tarvitse pyytää, jos hakemus havaitaan ilmeisen pe- rusteettomaksi. Sääntely vastaa voimassa olevaa lakia. Kuulemisperiaate on puolueet- toman ratkaisutoiminnan perussääntö. Se edellyttää myös, että erimielisyyden osapuoli saa tietoonsa toisen osapuolen lautakunnalle lähettämän, asian ratkaisuun mahdollisesti vaikuttavan aineiston.
Vastauksen ei tarvitse momentin mukaan olla kirjallinen. Vastauksen antamisesta suul- lisesti on voimassa, mitä hallintolain 37 ja 42 §:ssä säädetään. Sama koskee asianosais- ten mahdollisuutta antaa lisäselvityksiä suul- lisesti.
Pykälän 3 momentin mukaan lautakunta voi ratkaista asian, vaikka hakijan vastapuoli ei ole antanut 2 momentissa tarkoitettua vas- tausta. Voimassa olevassa laissa ei ole vas- taavaa säännöstä. Käytännössä lautakunta on kuitenkin ratkaissut asioita vastauksen anta- matta jättämisestä huolimatta, jos vastapuoli on todisteellisesti saanut tiedon hakemukses- ta. Lautakunta on tällöin noudattanut sovel- tuvin osin yksipuolista tuomiota koskevia oi- keudenkäymiskaaren säännöksiä. Pykälään ei kuitenkaan ole otettu viittausta yksipuoliseen tuomioon ja oikeudenkäymiskaareen. On pi- detty tarkoituksenmukaisena, että lautakun- nalla on laajempi harkintavalta kuin tuomio- istuimella, kun asia ratkaistaan toisen osa- puolen yksin antamien tietojen perusteella.
Pykälän 4 momentin mukaan asian valmis- teluss a on pyrittävä sovintoon ja tehtävä tar- vittaessa osapuolille sitä edistävä ehdotus.
Säännös vastaa osittain voimassa olevan lain 7 §:n 1 momenttia ja osittain asetuksen 5 §:n 3 momenttia. Momentin mukaan voidaan asian valmistelussa tehdä hakijalle myös eh- dotus luopua asian käsittelystä. Luopumiseh- dotus voidaan tehdä, jos sovellettavan lain- säädännön, oikeuskäytännön tai lautakunnan ratkaisukäytännön perusteella on ilmeistä, et- tä asian ratkaisu olisi hakijalle vastainen.
Säännös on uusi, mutta vastaavia ehdotuksia on lautakunnassa nykyisinkin katsottu voita- van tehdä rinnastamalla ne sovintoehdotuk- siin. Selvyyden vuoksi momenttiin on otettu nimenomaiset säännökset luopumisehdotuk-
