295956
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vaaratiedottees- ta ja hätäkeskustoiminnasta annetun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki
vaaratiedotteesta. Ehdotetun lain tarkoitukse- na on järjestää viranomaisten radiossa ja te- levisiossa tapahtuvan vaara- ja onnettomuus- tilanteisiin liittyvän tiedottamisen toimivalta perustuslaissa edellytetyllä tavalla. Lailla te- hostettaisiin kielellisten oikeuksien toteutu- mista viranomaistiedottamisessa ja määritel-
täisiin käytettävän termin nimeksi vaaratie- dote.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutetta- vaksi hätäkeskustoiminnasta annettua lakia.
Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013.
—————
YLEISPERUSTELUT 1 N y k y t i l a
1.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
Väestön varoittaminen
Suomessa väestöä varoitetaan vaara- ja hä- tätilanteissa ulkohälyttimillä, kaiutinautoilla, radion ja television kautta välitettävillä vi- ranomaistiedotteilla (hätätiedote tai muu vi- ranomaistiedote), yleisillä mediatiedotteilla ja omatoimisen varautumisen organisaatioita ja henkilöstöä hyödyntäen.
Välittömästä vaarasta väestöä varoitetaan yleisellä vaaramerkillä. Yleinen vaaramerkki annetaan ulkohälyttimien välityksellä tai kul- kuneuvoon asennetuilla liikkuvilla hälytti- millä. Yleisen vaaramerkin kuultuaan väes- tön tulee siirtyä sisälle, sulkea ovet, ikkunat, tuuletusaukot ja ilmastointilaitteet sekä avata radio ja odottaa ohjeita. Puhelimen käyttöä tulee välttää.
Yleiseen vaaramerkkiin liittyy aina hätätie- dote. Se luetaan kaikilla radiokanavilla ja näytetään Yleisradion, MTV3:n ja Nelosen teksti-tv:ssä sekä televisio-ohjelmissa ruudun yläreunassa juoksevana tekstinä. Hätätiedot- teessa annetaan tietoja varoituksen syystä ja suojautumisohjeita. Hätätiedote annetaan ny- kyisin television ja radion välityksellä aina valtakunnallisena. Muu viranomaistiedote luetaan pääsääntöisesti radiossa. Lainsäädän- tö mahdollistaa lisäksi niin kutsutun kohden- netun viranomaistiedotteen (tekstiviestin) lä- hettämisen matkapuhelimeen.
Nykyisin väestöä varoitetaan hätätiedot- teella tai muulla viranomaistiedotteella esi- merkiksi tulipaloista, liikenneonnettomuuk- sista, vaarallisista henkilöistä tai eläimistä tai kemikaalivuodoista. Varoittaminen edellyttää paitsi viranomaisten valmiutta tehtävän hoi- tamiseen, myös tiettyjä teknisiä järjestelmiä varoittamisen suorittamiseksi.
Raja hätätiedotteen ja muun viranomaistie- dotteen välillä on liukuva ja tulkinnanvarai- nen. Viranomaistiedotteiden määrä saattaa vaihdella vuosittain huomattavasti. Hätätie- dotteita on annettu vuosittain vähän ja niiden määrä viranomaistiedotteiden kokonaismää-
rästä on pieni. Muut viranomaistiedotteet tie- dottavat usein teleliikenteen häiriöistä. Esi- merkiksi vuonna 2009 annettiin 127 viran- omaistiedotetta, joista 5 oli hätätiedotteita.
Kaikki hätätiedotteet annettiin pelkästään suomeksi. Kaksikielisiä muita viranomaistie- dotteita annettiin 12. Vuonna 2010 annettiin 157 viranomaistiedotetta, joista 7 oli hätätie- dotteita. Kaksikielisiä viranomaistiedotteita annettiin 44.
Perustuslaki
Suomi ja ruotsi ovat perustuslain 17 §:n mukaisesti Suomen kansalliskielet. Nämä kielet ovat tasavertaisessa asemassa. Pykä- lässä olevan toimeksiannon mukaisesti kie- lellisten perusoikeuksien turvaamisesta sää- detään lailla. Julkisen vallan on toiminnas- saan huolehdittava suomen- ja ruotsinkielisen väestön yhteiskunnallisista tarpeista saman- laisten perusteiden mukaan. Kielellisistä oi- keuksista on säädetty tarkemmin kielilaissa (423/2003) ja saamen kielilaissa (1086/2003).
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen.
Velvollisuus huolehtia yksilön hengen, ter- veyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleellisen tiedon anta- misesta sekä suomeksi että ruotsiksi on yksi perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuden il- menemismuoto.
Kielilaki ja saamen kielilaki
Kielilain 32 §:ssä säännellään viranomais- ten tiedottamisesta. Hätätiedottamisen kan- nalta tärkein on pykälän 1 momentti, jonka toisen virkkeen mukaan asianomaisen minis- teriön on huolehdittava siitä, että yksilön hengen, terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön kannalta oleelli- nen tieto annetaan koko maassa molemmilla kansalliskielillä.
Säännös perustuu kielilakia koskevan halli- tuksen esityksen (HE 92/2002 vp) perustelu- jen mukaan perustuslain 7 §:ään, jonka mu- kaan jokaisella on oikeus elämään sekä hen-
kilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuu- teen ja turvallisuuteen, perustuslain 15 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan jokaisen omai- suus on turvattu, sekä perustuslain 20 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan pää- töksentekoon.
Saamen kielilain 8 §:n mukaan viranomais- ten on yleisölle suunnatussa tiedottamisessa käytettävä myös saamen kieltä. Pykälän 2 momentissa mainitaan mm. viranomaisten antamat tiedotteet, jotka on saamelaisten ko- tiseutualueella laadittava ja annettava myös saamen kielellä. Saamelaisten kotiseutualu- eella tarkoitetaan saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:n mukaisesti Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodan- kylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta.
Laki Yleisradio Oy:stä
Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:n 2 momentin 7 kohdan mukaan yhtiön tulee välittää asetuksella tarkemmin säädet- täviä viranomaistiedotuksia ja varautua tele- visio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikke- usoloissa.
Laki televisio- ja radiotoiminnasta
Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 15 a §:n mukaan televisio- tai ra- diotoiminnan harjoittajan, jolla on saman lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimilupa, on valmiussuunnittelulla ja poikkeusoloihin va- rautumisella huolehdittava siitä, että sen toi- minta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi myös valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeus- oloissa sekä normaaliolojen häiriötilanteissa.
Televisio- tai radiotoiminnan harjoittaja on velvollinen välittämään viranomaisten ylei- sölle esittämiä tiedotuksia korvauksetta, jos se on tarpeen ihmishengen tai omaisuuden pelastamiseksi taikka yhteiskunnan toimin- nan turvaamiseksi.
Tarkempia säännöksiä televisio- tai radio- toiminnan harjoittajan velvollisuudesta voi- daan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Säännökset voivat koskea ihmishengen pe-
lastamiseksi tai yhteiskunnan johtamisen tai turvallisuuden taikka elinkeinoelämän toi- mintakyvyn varmistamiseksi tarpeellista te- levisio- tai radiotoiminnan harjoittamista.
Liikenne- ja viestintäministeriö voi antaa te- levisio- tai radiotoiminnan harjoittajan vel- vollisuutta koskevia ohjeita.
Valtioneuvoston asetus viranomaistiedottei- den välittämisvelvollisuudesta
Valtioneuvoston asetus viestintämarkki- noihin liittyvästä varautumisvelvollisuudesta ja viranomaistiedotteiden välittämisvelvolli- suudesta (838/2003) on annettu viestintä- markkinalain 93 §:n, Yleisradio Oy:stä anne- tun lain 7 §:n sekä televisio- ja radiotoimin- nasta annetun lain 15 a §:n nojalla. Asetuk- sessa säännellään teleyrityksen velvollisuu- desta välittää viranomaistiedote, viranomais- tiedotteen välittämisestä päättävistä viran- omaisista, hätätiedotteen välityspisteestä, hä- tätiedotteen välitysjärjestelmästä, viran- omaistiedotteista poikkeusoloissa, sekä va- rautumissuunnitelmasta.
Valtioneuvoston asetuksen 1 §:n mukaan viranomaistiedote on joko hätätiedote tilan- teessa, jossa tiedote on tarpeen ihmishenkeen tai omaisuuteen tai ympäristöön kohdistuvas- ta välittömästä vaarasta varoittamiseksi, tai muu viranomaistiedote, jolloin kyseinen uh- ka tai vaara ei ole välitön. Asetuksen 2 §:n mukaan viranomaistiedotteen sisällöstä päät- tää aina tiedotteen antava viranomainen. Tie- dotteen välittävä teleyritys ei saa muuttaa tiedotteen sisältöä. Hätätiedote on välitettävä väestölle viivytyksettä. Muu viranomaistie- dote on välitettävä väestölle heti, kun se on mahdollista ohjelmatoimintaa kohtuuttomasti häiritsemättä. Asetuksen 3 §:n mukaan vi- ranomaistiedotteita voivat antaa pelastusvi- ranomaiset, poliisi, rajavartioviranomaiset, lentopelastuskeskus, hätäkeskukset, Säteily- turvakeskus, Ilmatieteen laitos, Liikennevi- raston tieliikennekeskus sekä asianomaiset ministeriöt. Ministeriöt eivät kuitenkaan voi antaa hätätiedotetta.
Säteilyturvakeskuksen, Ilmatieteen laitok- sen tai Tiehallinnon toimialalla ilmenneessä vaara- tai uhkatilanteessa teleyritys on vel- vollinen välittämään Säteilyturvakeskuksen, Ilmatieteen laitoksen tai Tiehallinnon liiken-
nekeskuksen (nykyään Liikenneviraston tie- liikennekeskus) antaman ensimmäisen hätä- tiedotteen. Teleyritys on velvollinen välittä- mään muun viranomaistiedotteen, jos se tulee välitettäväksi edellä mainitulta viranomaisel- ta tai laitokselta taikka asianomaiselta minis- teriöltä. Viranomaiset päättävät siitä, välite- täänkö viranomaistiedote valtakunnallisesti vai alueellisesti.
Sääntelyä on tarkennettu ohjeilla, joista keskeisin on liikenne- ja viestintäministeriön ohje viranomaistiedotteiden lähettämisestä ja hätätiedotteiden välitysjärjestelmän toimin- nasta (valmiusohje 17.1.2008).
Sähköisen viestinnän tietosuojalaki
Sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004) on säädetty teleyrityksen velvol- lisuudesta välittää kohdennettu viranomais- tiedote. Lakia sovelletaan yleisissä viestintä- verkoissa tarjottaviin verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin ja palveluihin, joissa käsitellään palvelun käyt- töä kuvaavia tietoja. Lain 35 a §:n mukaan teleyritys on velvollinen välittämään koh- dennetun viranomaistiedotteen, jos tiedote tulee välitettäväksi hätäkeskukselta, meripe- lastuskeskukselta tai meripelastuslohkokes- kukselta. Kohdennetun hätätiedotteen välit- tämisestä päättää pelastus-, poliisi- tai raja- vartioviranomainen taikka Säteilyturvakes- kus tai Ilmatieteen laitos toimialallaan. Muun kohdennetun viranomaistiedotteen välittämi- sestä päättää toimivaltainen ministeriö.
Kohdennettu viranomaistiedote tulee välit- tää viranomaisen päättämillä kielillä ja mää- räämillä alueilla tiedotteen välittämishetkellä sijaitseviin päätelaitteisiin tai liittymiin. Te- leyritys ei saa muuttaa kohdennetun viran- omaistiedotteen sisältöä. Kohdennettu hätä- tiedote on välitettävä viivytyksettä. Muu kohdennettu viranomaistiedote on välitettävä heti, kun se on mahdollista tavanomaista verkko- ja viestintäpalvelua kohtuuttomasti haittaamatta. Viestintävirasto voi sähköisen viestinnän tietosuojalain nojalla antaa tar- kempia määräyksiä lain 35 a §:n 1—3 mo- mentissa tarkoitettujen kohdennettujen vi- ranomaistiedotteiden välittämisestä, vas- teajoista ja välittämiseen varautumisesta.
1.2 Kansainvälinen kehitys Ruotsi
Ruotsissa väestön varoittamiseen käytetään radiota ja televisiota, mutta myös ulkohälyt- timiä. Varoittamiseen käytettävää tiedotetta kutsutaan tärkeäksi yleisötiedotteeksi (Vik- tigt Meddelande till Allmänheten, VMA), jo- ka jakautuu vaaratiedotteeseen (Varnings- meddelande) ja informaatiotiedotteeseen (In- formationsmeddelande). Tiedotteen antami- sen kriteerejä ovat riski ihmisten hengen ja terveyden, omaisuuden ja ympäristön kannal- ta. Vaaratiedote on välitettävä väestölle tie- doksi viipymättä, kun taas informaatiotiedot- teella ei ole samanlaista kiireellisyysvaati- musta.
Tärkeitä yleisötiedotteita annetaan vuosit- tain kymmenestä kahteenkymmeneen. Toi- mivalta vaaratiedotteen antamiseen on lain- säädännöllisillä perusteilla pelastusviran- omaisilla, säteilyturvallisuusviranomaisilla, poliisilla, tartuntatautilääkäreillä, sekä sellai- silla yrityksillä joiden toimintaan sisältyy va- kava onnettomuusriski.
Toimivalta informaatiotiedotteen antami- seen on edellä mainittujen tahojen lisäksi hal- lituksella, Regeringskanslietilla ja kriisival- miusviranomaisilla, kunnilla ja maakäräjillä, sähköverkkoyhtiöillä sekä sähköisen viestin- nän toimiluvanhaltijoilla ja operaattoreilla.
Yleisötiedotteiden antamisesta on tehty so- pimus Ruotsin pelastusviraston (Myndighe- ten för samhällsskydd och beredskap, MSB) ja Sveriges Radio AB:n, Sveriges Television AB:n ja Sveriges Utbildningsradio AB:n vä- lillä (8.12.2009, Dno 2009-14998). Sopimus on voimassa vuoden 2012 loppuun saakka.
Tiedotteet annetaan ruotsiksi. Radiossa vä- estölle tiedoksi välitettäviä tiedotteita voi- daan kohdistaa alueellisesti, mutta televisios- sa tiedotteet annetaan aina valtakunnallisena, koska käytössä ei ole tekniikkaa, jolla voitai- siin kohdistaa tiedotteita alueellisesti. Tiedot- teiden lähettäminen on viranomaisille maksu- tonta.
Ruotsissa on käytössä SMS-tekstiviestien lähettämiseen perustuva järjestelmä, jonka käyttäjäksi pitää kuitenkin erikseen rekiste- röityä. CBS-viestijärjestelmää ei ole käytetty.
Tanska
Tanskassa väestön varoittamiseen käyte- tään radiota, televisiota, ulkohälyttimiä ja in- ternetiä. Väestöllä on myös mahdollisuus ti- lata tiedotteita SMS-tekstiviestinä.
Väestön varoittamiseen käytettävää tiedo- tetta kutsutaan valmiustiedotteeksi (bereds- kabsmeddelse). Valmiustiedotteiden antami- sesta säädetään laissa radio- ja televisiotoi- minnasta (lov om radio- og fjernsynsvirk- somhed 506/2004). Lain nojalla Danmarks Radio ja TV2/Danmark A/S sekä niiden alu- eelliset toimijat ovat velvollisia välittämään väestölle tiedoksi valmiustiedotteita. Lakia on tarkennettu alemmanasteisella normistol- la, joka velvoittaa välittämään väestölle tie- doksi tiedotteita, joilla on merkitystä väestön valmiuden kannalta. Valmiustiedote tulee vä- littää väestölle tiedoksi niin nopeasti kuin mahdollista ja muuttamattomana radiossa ja televisiossa, mukaan lukien tekstitelevisio.
Käytännön toimintaperiaatteista on tehty so- pimus velvoitettujen toimijoiden kanssa.
Toimivalta valmiustiedotteen antamiseen on valtiollisilla, kunnallisilla ja alueellisilla viranomaisilla. Valmiustiedotteita välittävä taho on poliisi, joka arvioi onko kysymyk- sessä nimenomaisesti sellainen tiedote, joka tulisi välittää väestölle tiedoksi valmiustie- dotteena. Tiedotetta annettaessa kriteerinä on, että tiedotteella varoitetaan suurta jouk- koa hengenvaarassa olevia ihmisiä akuutissa onnettomuustilanteessa. Vuonna 2010 Tans- kassa välitettiin väestölle tiedoksi 6 valmius- tiedotetta joihin liittyi ulkohälyttimien käyt- tö.
Tiedotteiden lähettäminen on viranomaisil- le maksutonta. Valmiustiedotteet välitetään väestön tietoon tanskaksi. Muiden kielien käyttö tiedotteissa riippuu kunkin toimival- taisen viranomaisen harkinnasta.
Belgia
Belgian viralliset kielet ovat hollanti, rans- ka ja saksa. Väestön varoittaminen välittö- mästä vaarasta hoidetaan tiedotusvälineiden kautta. Varoittaminen hoidetaan pääasiassa kahdella pääkielellä hollanniksi ja ranskaksi.
Pienellä alueella Belgian länsiosassa asuu noin 70 000 ihmistä, jotka puhuvat saksaa äi-
dinkielenään. Tiedotteet käännetään saksaksi vain, jos vaara kohdistuu saksankieliselle alueelle tai siihen on joku muu riittävä syy.
Tiedottamisen sisällöstä vastaa sisäasiain- ministeriön kriisikeskus, joka toimii yhteis- työssä muiden viranomaisten kanssa liittoval- tio- ja aluetasoilla. Tarvittaessa kriisikeskus koordinoi hallituksen vastuunalaisten minis- tereiden kanssa tiedotuksen sisällöstä. Kaikki tiedotteet käännetään sisäasiainministeriössä ranskaksi ja hollanniksi sekä tarvittaessa sak- saksi.
Radiota ja televisiota käytetään valtakun- nalliseen ja alueelliseen varoittamiseen. Krii- sikeskuksella on myös suora yhteys uutis- toimisto Belgaan (vastaa Suomen STT:tä), jolle voidaan lähettää viranomaistiedotteita suoraan kriisikeskuksesta. Kriisikeskus voi järjestää tarvittaessa tiedotustilaisuuksia koti- ja ulkomaiselle lehdistölle. Sisäasiainministe- riössä on aina valmius tiedottaa yleisölle hol- lanniksi ja ranskaksi.
Välittömästä vaarasta varoitetaan noin 10 kertaa vuodessa. Yleisimmät syyt ovat ydin- turvallisuuteen, saasteisiin tai onnettomuuk- siin liittyviä.
Sveitsi
Sveitsin neljä virallista kansalliskieltä ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Vastuus- sa väestön suojelusta ovat ensisijaisesti kan- tonit. Kantoniviranomaiset voivat varoittaa väestöä näitä uhkaavasta vaarasta. Tätä var- ten on olemassa alueen kattava sireeniver- kosto. Kantoniviranomaiset (käytännössä po- liisi) voivat velvoittaa radioasemat lähettä- mään tiedotteita. Ydinsäteilyvaaran ollessa kyseessä hälytykset hoitaa kansallinen häly- tyskeskus (Nationale Alarmzentrale).
Sveitsissä se millä kielellä tiedote anne- taan, riippuu kunkin kantonin kielilaeista (useimmissa kantoneissa on vain yksi viralli- nen kieli, joissakin kaksi). Kansallisen häly- tyskeskuksen maanlaajuiset tiedotteet anne- taan kolmella kansalliskielellä: saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Ne pyritään antamaan samaan aikaan, mutta kiireellisissä tapauksis- sa käännös toimitetaan jälkeenpäin.
Tiedotteen antava kantoni on vastuussa tie- dotuksesta. Maanlaajuisten radioaktii- visuushälytysten osalta vastuussa on kansal-
linen hälytyskeskus. Rajuilmoja, tulvia, jne.
koskevista tiedotteista tulisivat suunnitteilla olevan lainmuutoksen jälkeen olemaan vas- tuussa kulloinenkin valtiollinen ammattivi- ranomainen. Samalla kaikki radio- ja televi- siokanavat velvoitettaisiin välittämään varoi- tuksia ankarista rajuilmoista, tulvista, vyö- rymistä ja maanjäristyksistä. Hälytyssireenei- tä ei näissä yhteyksissä suunnitella vastai- suudessa käytettäväksi.
Sveitsissä kantoneilla on omat määräyk- sensä siitä, miten tiedotteet toimitetaan ra- dioasemille. Koko maan kattavat varoitukset lähetetään kansalliselle radiolähetystoimin- taan valtuutetulle radioasemalle (suojatulla mailsysteemillä). Katastrofitilanteissa käyte- tään yleisesti radiovaroituksia (korkea lähe- tysvarmuus). Koko maan laajuisia varoituk- sia ei anneta käytännöllisesti katsoen kos- kaan. Paikallisia varoituksia annetaan taas hyvin vaihtelevasti. Vuosien 2005 ja 2007 suurten myrskyjen yhteydessä väestöä varoi- tettiin useilla paikkakunnilla sireenein ja ra- diokuulutuksin.
1.3 Nykytilan arviointi
Viranomaistiedotteiden antamiseen liittyvä laintasoinen sääntely on suppeaa, eikä anna viranomaisille nimenomaista toimivaltape- rustaa tai konkreettisia toimintaohjeita. Esi- merkiksi sisäasiainhallinnossa on tästä johtu- en sovellettu liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan sääntelyä, vaikka tämä säänte- ly on kuitenkin tarkoitettu sääntelemään te- leyritysten velvollisuutta välittää viranomais- tiedotteita.
Viranomaistiedotteiden antamisessa on toistuvasti ollut ongelmia täyttää kielilain asettama velvoite antaa viranomaistiedotteet molemmilla kansalliskielillä. Syyt näihin on- gelmiin liittyvät usein viranomaisten puut- teelliseen kielitaitoon, mutta syynä saattaa ol- la myös kiiretilanteessa sattunut viranomai- sen unohdus tai muut inhimilliset tekijät.
Tiettävästi myös viranomaisille annetun oh- jeistuksen tulkinta on johtanut kielilain vas- taiseen lopputulokseen.
Hätäkeskuslaitoksessa on koettu ongelmal- lisena ennakkoon tiedettyjen huolto- tai kor- jaustöistä johtuvien teleliikenteen häiriöil- moitusten antaminen muuna viranomaistie-
dotteena. Tämä johtuu siitä, että säädöksissä ei ole erikseen mainittu ennalta tiedettyjen häiriötilanteiden tiedottamisvastuuta. Sähköi- sen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 35 §:n mukaan teleyrityksen on viipymättä ilmoitettava hätäkeskukselle, meripelastus- keskukselle ja meripelastuslohkokeskukselle hätäpuheluiden välittämisen kannalta merkit- tävistä viestintäverkon, verkkopalvelun ja viestintäpalvelun vikatilanteista ja häiriöti- lanteista.
2 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
Esityksen tavoitteena on saattaa viran- omaistiedotteiden antaminen perustuslain vaatimusten mukaisesti lain tasolle. Perustus- lain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen val- lan käytön tulee perustua lakiin.
Esityksen tavoitteena on myös huolehtia kielilainsäädännön toteutumisesta vaaratie- dotteita annettaessa. Tähän liittyen esitetään, että Hätäkeskuslaitos olisi velvollinen tarvit- taessa avustamaan tiettyjä erikseen laissa säädettyjä viranomaisia vaaratiedotteiden kääntämisessä.
Esityksen tavoitteena on lisäksi selkeyttää viranomaistiedotteiden terminologiaa se- kaannusten ja epäselvyyksien poistamiseksi.
Tähän liittyen ehdotetaan luovuttavaksi ter- meistä hätätiedote ja muu viranomaistiedote.
Uutena nimikkeenä otettaisiin käyttöön termi vaaratiedote, jota voidaan pitää edellä mainit- tuja termejä soveltuvampana tarkoitukseensa.
Vaaratiedotteen antamisessa painotettaisiin vaaratiedotteen antavan viranomaisen harkin- taa käyttää tiedotteen välittämiseen väestölle tiedoksi sopivia julkaisukanavia, ja tiedotteen kiireellisyysastetta.
3 E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t 3.1 Taloudelliset vaikutukset
Vaaratiedotteiden välittämiseen väestölle tiedoksi televisiossa alueellisesti ei tällä het- kellä ole teknisiä valmiuksia, eikä nyt ehdo- tetussa laissa säädettäisi televisiotoiminnan harjoittajille velvollisuutta hankkia alueellis- ta tiedottamista mahdollistavaa tekniikkaa.
Yleisradio Oy on esitysluonnoksesta anta-
massaan lausunnossa todennut, että Yleisra- dion osalta alueellisen järjestelyn tekninen toteuttaminen edellyttäisi erilaisia investoin- teja, joiden suuruusluokka olisi kaikkiaan yh- teensä noin 5,2 miljoonaa euroa. Merkittä- vimmät kustannukset muodostuisivat muun muassa kuituverkon investoinneista (4,5 mil- joonaa euroa) sekä järjestelmä- ja laitehan- kinnoista (720 000 euroa).
Vaikka vaaratiedotteiden antaminen tapah- tuisi ehdotetun myötä selkeämmältä toimi- valtapohjalta ja yhdenmukaisemmin, ei sen arvioida lisäävän tiedotteiden määrää. Pi- kemminkin voidaan arvioida, että lain ja sitä tarkentavan valtioneuvoston asetuksen ja oh- jeen tai oppaan avulla annettavien tiedottei- den määrä vähenee.
Hätäkeskuslaitoksen velvoittaminen avus- tamaan tiettyjä viranomaisia vaaratiedottei- den kääntämisessä toiselle kansalliskielelle edellyttäisi tarkoituksenmukaista työn orga- nisointia. Tulisi varmistua siitä, että käytettä- vissä on jatkuvasti sellaista henkilökuntaa, joka kykenee nopeasti kääntämään tiedotteita joko suomesta ruotsiin tai ruotsista suomeen.
Lisäksi tulisi etukäteen pyrkiä laatimaan eri- laisia valmiita tiedotepohjia käännöksineen, jotka nopeuttaisivat tiedottamista. Käännös- tehtävässä avustamisen osoittaminen Hätä- keskuslaitokselle edellyttäisi samalla sellais- ten mahdollisten lisäresurssien varmistamis- ta, joilla säädetty tehtävä voidaan lain tar- koittamalla tavalla suorittaa.
3.2 Vaikutukset viranomaisten toimin- taan
Lailla vaaratiedotteesta tehostettaisiin ja selkeytettäisiin viranomaisten tiedottamista vaarallisista tapahtumista. Lailla ja sitä tar- kentavalla valtioneuvoston asetuksella sekä ohjeella tai oppaalla epäselvät tilanteet tie- dotteiden antamisesta, sisällöstä ja muodosta arvion mukaan vähenisivät.
3.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset Vaaratiedotteen kääntämistehtävässä avus- tamisen osoittamisen Hätäkeskuslaitokselle arvioidaan parantavan huomattavasti kieli- lainsäädännön toteutumista vaarallisista ta- pahtumista tiedottamisessa. Vaaratiedottei-
den välittäminen väestölle tiedoksi molem- milla kansalliskielillä, tietyissä tapauksissa saamen kielellä, sekä mahdollisesti myös muilla kielillä edistää väestön turvallisuutta ja luo myönteistä turvallisuusilmapiiriä.
4 A s i a n v a l m i s t e l u
Sisäasiainministeriö asetti 22 päivänä tammikuuta 2010 työryhmän selvittämään vi- ranomaistiedotteiden antamista. Työryhmä luovutti raporttinsa 16 päivänä syyskuuta 2010 (sisäasiainministeriön julkaisu 28/2010). Sisäasiainministeriö asetti 10 päi- vänä helmikuuta 2011 työryhmän valmiste- lemaan lakia viranomaistiedotteiden antami- sesta. Työryhmässä olivat edustettuina sisä- asiainministeriö, valtioneuvoston kanslia, lii- kenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja ter- veysministeriö ja Hätäkeskuslaitos. Työryh- mä laati ehdotuksensa hallituksen esityksen muotoon.
Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunto seuraavilta: korkein hallinto-oikeus, edus- kunnan oikeusasiamiehen kanslia, Ålands landskapsregering, Saamelaiskäräjät, Svens- ka Finlands folkting, valtioneuvoston kanslia, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, puo- lustusministeriö, maa- ja metsätalousministe- riö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Elintarviketurvallisuus- virasto, Hätäkeskuslaitos, Ilmatieteen laitos, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusviras- to, Poliisihallitus, Pääesikunta, Rajavartiolai- tos, Säteilyturvakeskus, Viestintävirasto, Fi- navia Oyj / Suomen lentopelastuskeskus, pe- lastuslaitokset, Suomen kääntäjien ja tulkki- en liitto ry, Yleisradio Oy, Digita Oy, DNA Oy, Elisa Oyj, MTV3, Nelonen Media, Ra- dioMedia, TeliaSonera Finland Oyj, FiCom ja Finnet -liitto ry.
Lausunnoissa todettiin ehdotettavan lain selkiyttävän viranomaistiedottamista. Hätä- keskuslaitos piti parempana vaihtoehtona vi- ranomaisten yhteisen tulkkipalvelun perus- tamista kuin vaaratiedotteiden kääntämisessä avustamisen velvoittamista Hätäkeskuslai- tokselle. Toisaalta useissa lausunnoissa ni- menomaisesti Hätäkeskuslaitosta pidettiin soveliaimpana tahona avustamaan tiedottei- den kääntämisessä.
Mielipiteet mahdollisuudesta antaa vaara- tiedotteita alueellisesti televisiossa jakautui- vat, vaikka ehdotetulla lailla ei esitetäkään säädettäväksi velvoitetta hankkia alueelliseen tiedottamiseen tarvittavaa tekniikkaa. Toi- saalta todettiin alueellisen tiedottamisen mahdollistavan järjestelyn olevan teknisesti
vaikeasti toteutettavissa ja tulevan kalliiksi.
Toisaalta pidettiin tärkeänä, että alueellista tiedottamista voitaisiin toteuttaa myös televi- sion avulla.
Työryhmän työtä jatkettiin sisäasiainminis- teriössä ja liikenne- ja viestintäministeriössä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 L a k i e h d o t u s t e n p e r u s t e l u t
1.1 Laki vaaratiedotteesta
1 §. Soveltamisala. Lakia sovellettaisiin vaaratiedotteeseen, jonka viranomainen antaa välitettäväksi radiossa ja televisiossa. Käy- tännössä väestöä voidaan varoittaa tiedotus- välineissä välitettävien tiedotteiden lisäksi myös ulkohälyttimillä, kaiutinautoilla, ylei- sillä mediatiedotteilla ja omatoimisen varau- tumisen organisaatioita ja henkilöstöä hyö- dyntäen. Vaaratiedotteen käyttöä voidaan kuitenkin pitää tehokkaimpana tapana varoit- taa suurta väestönosaa.
Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus sähköisen viestinnän tietosuojalakiin (516/2004), jossa säädetään tekstiviestinä annettavasta kohdennetusta viranomaistiedot- teesta. Kohdennetulla viranomaistiedotteella ei tarkoiteta ehdotetussa laissa tarkoitettua radiossa ja televisiossa väestölle tiedoksi vä- litettävää vaaratiedotetta. Kohdennettujen vi- ranomaistiedotteiden antamisen voidaan kat- soa täydentävän vaaratiedotteen antamista ja olevan tärkeä keino varoittaa väestöä alueel- lisesti. Hallituksen esityksen valmistelun yh- teydessä ei kuitenkaan ole katsottu tarkoituk- senmukaiseksi ottaa kohdennettujen viran- omaistiedotteiden antamista nyt esitettyyn lakiin, vaan pitää asian sääntely sähköisen viestinnän tietosuojalain yhteydessä.
Pykälän 3 momentin mukaan viranomais- ten velvollisuudesta tiedottaa, ohjata ja neu- voa muutoin kuin antamalla vaaratiedote säädettäisiin erikseen. Tällä tarkoitettaisiin paitsi viranomaisia koskevien erityislakien sääntelyä, myös hallinnon yleislaeista johtu- vien velvoitteiden sääntelyä. Ehdotetun lain mukainen mahdollisuus vaaratiedotteen an- tamiseen olisi yksi viranomaisten käytössä oleva keino varoittaa ja neuvoa väestöä, eikä viranomainen voi ehdotetun lain nojalla vält- tyä muualla erikseen säädetyistä velvolli- suuksistaan.
Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 6 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat yleistä järjestystä ja turvallisuutta kyseisen
lain 27 §:n 27, 34 ja 35 kohdassa säädetyin poikkeuksin, sekä palo- ja pelastustointa.
Ahvenanmaalla on oma järjestelmä viran- omaistiedotteiden antamista varten ja maa- kunnan viranomaiset päättävät itse viran- omaistiedotteiden antamisesta ja välittämi- sestä väestölle tiedoksi. Ahvenanmaan maa- kunnan ja valtakunnan viranomaisten välille on muotoutunut hyvin toimivia käytäntöjä vi- ranomaistiedotteiden antamisessa tiedoksi.
Nyt ehdotetulla lailla ei maakunnan ja valta- kunnan välinen toimivaltajako huomioon ot- taen erikseen säänneltäisi asiasta, vaan vas- taisuudessakin vaaratiedotteiden tiedoksianto maakunnan ja valtakunnan välillä voitaisiin perustaa toimiviin viranomaiskäytäntöihin.
2 §.Vaaratiedote. Pykälässä määriteltäisiin vaaratiedote toimivaltaisen viranomaisen an- tamaksi tiedotteeksi, jonka tarkoitus on va- roittaa vaarallisesta tapahtumasta, jolla tar- koitettaisiin sellaisia tapahtumia, joista jo nykyisinkin voidaan antaa viran- omaistiedote.
Viranomaistiedotetta on käytetty esimer- kiksi varoittamaan tulipalosta ja sen seurauk- sena muodostuvasta terveydelle haitallisesta savusta, tai vastaavasti jostain muusta onnet- tomuudesta, kuten esimerkiksi vakavasta kemikaalionnettomuudesta. Viran- omaistiedotteita on annettu lisäksi varoitta- maan vaarallisesta henkilöstä ja eläimestä.
Tyhjentävän luettelon laatiminen niistä ti- lanteista, joissa vaaratiedotteen voisi antaa, on käytännössä mahdotonta, koska erilaisia onnettomuus- ja vaaratilanteita sekä niiden seurauksia on vaikea ennakoida. Tiedotteessa tulisi tarpeen mukaan myös ohjeistaa väestöä sillä tavoin, että se voi suojautua vaaralliselta tapahtumalta tai sen seurauksilta ja myös välttää joutumasta vaaraan. Tiedote mahdol- listaa väestön ryhtymisen omatoimisiin toi- menpiteisiin.
3 §. Vaaratiedotteen antaminen. Pykälän 1 momentissa määriteltäisiin ne tekijät tai olosuhteet, joiden perusteella vaaratiedote voitaisiin antaa: 1) uhkaa ihmisten henkeä tai aiheuttaa terveysvaaran, tai 2) aiheuttaa mer- kittävissä määrin omaisuuden vaurioitumista tai tuhoutumista. Kriteerit vastaisivat niitä kriteerejä, joiden perusteella nykyisin anne-
taan hätätiedotteita ja muita viranomaistie- dotteita. Kriteerinä ei kuitenkaan vastaisuu- dessa mainittaisi erikseen haittaa tai vahin- koa ympäristölle, koska kysymys on nimen- omaisesti ihmisiin ja heidän omaisuuteensa kohdistuvista vaaroista.
Vaaratiedote voitaisiin antaa nimenomai- sesti vain silloin, kun se on välttämätöntä.
Tällä viitataan televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien sananvapauden ja omaisuuden suojan rajoittamiseen. Perustuslakivalio- kunta on sananvapauden käyttämistä joukko- viestinnässä ja eräitä siihen liittyviä lakeja koskevaa hallituksen esitystä käsitellessään todennut, että sananvapauden rajoittamiseen liittyen viranomaisten tiedotuksiin on ole- massa perusoikeusjärjestelmän kannalta hy- väksyttävät, ihmisten hengen ja terveyden sekä merkittävien ympäristö- ja omaisuusar- vojen suojaamiseen liittyvät perusteet (PeVM 14/2002 vp s. 6/II).
Vaaratiedote olisi nykyisin käytettävän hä- tätiedotteen tai muun viranomaistiedotteen tapaan lyhyeen muotoon kirjoitettu tiedote, jonka lukeminen radiossa tai näyttäminen te- levisiossa ei merkittävällä tavalla rajoittaisi sananvapautta tai omaisuuden suojaa.
Lain tarkoituksena ei ole madaltaa tiedot- teiden antokynnystä, vaan pikemminkin pyri- tään saattamaan vaaratiedotteiden antaminen tarkemman ja huolellisemman harkinnan alaiseksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viranomaisen tulee arvioida vaarallisen tapahtuman vakavuutta sen osalta miten se voi vaikuttaa ihmisten henkeen ja voiko ih- misille aiheutua terveysvaara.
Omaisuuteen kohdistuvissa vaaroissa vaa- ratiedote tulisi antaa ainoastaan siinä tapauk- sessa, että viranomainen arvioi omaisuuden vaurioitumisen tai tuhoutumisen merkittä- väksi. Lailla ei ole mahdollista säätää täsmäl- lisiä määrittelyjä sen osalta, milloin omai- suuden vaurioituminen tai tuhoutuminen on merkittävää, vaan määrittely ja tilannekoh- tainen harkinta jäisi vaaratiedotteen antavan viranomaisen vastuulle.
Vaaratiedotteen antamisessa ensisijaisen painotuksen tulee olla sen arvioimisessa, on- ko ihmishenkiä vaarassa tai voiko ihmisille aiheutua terveydellistä vaaraa. Merkittäväksi luettavassa omaisuuden vaurioitumisessa tai tuhoutumisessa on kysymys esimerkiksi laa-
jasta rakennuspalosta tai suuresta maasto- tai metsäpalosta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että vaaratiedote voidaan antaa myös siinä tarkoituksessa, että sillä ilmoitetaan vaarati- lanteen olevan ohi. Mainitunlaisen vaaratie- dotteen antaminen on tarkoituksenmukaista, jottei väestö jää epätietoiseksi siitä, onko yhä olemassa vaara hengelle ja terveydelle tai merkittävälle omaisuuden vaurioitumiselle tai tuhoutumiselle.
Vaaratiedotteen sisällöstä ja antamisesta voitaisiin pykälän 3 momentin säädösvaltuu- den nojalla antaa tarkempia säännöksiä val- tioneuvoston asetuksella. Asetuksenantoval- tuutta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, koska lailla ei ole tarpeen säätää kaikista tek- nisistä yksityiskohdista ja mainitut säädös- valtuuden piiriin kuuluvat tekijät voivat edel- lyttää sääntelyn muuttamista melko useinkin.
4 §. Vaaratiedotteen välittäminen väestölle tiedoksi. Pykälän 1 momentin mukaisesti vaaratiedote välitettäisiin väestölle tiedoksi radion välityksellä. Pykälän 2 momentin no- jalla vaaratiedotteen antava viranomainen voisi lisäksi päättää vaaratiedotteen välittä- misestä televisiossa.
Pykälän 3 momentin mukaan vaaratiedote tulisi välittää väestölle tiedoksi välittömästi.
Vaaratiedote välitettäisiin koko valtakunnan alueella (pl. Ahvenanmaan maakunta) riip- pumatta siitä, välitettäisiinkö tiedote radios- sa, vai sekä radiossa että televisiossa. Tällai- nen niin kutsuttuna pakkosyöttönä tapahtuva vaaratiedotteen välittäminen valtakunnalli- sesti, jota nykyään käytetään hätätiedotteiden välittämiseen, olisi perusteltua useastakin syystä.
Esitetyllä tavalla välitettäessä vaaratiedote tulisi väestön tietoon samassa muodossa eli Yleisradion toimittajan lukemana radiossa molemmilla kansalliskielillä sekä televisiossa yhdenmukaisena molemmilla kansalliskielil- lä kirjoitettuna tekstinä.
Vaaratiedotteella on tarkoitus varoittaa vä- estöä vaarallisesta tapahtumasta ja antaa toi- mintaohjeita. Vaaratiedotteen välittämisen väestölle tiedoksi välittömästi tulisi olla ensi- sijainen myös suhteessa siihen, että tiedote pyrittäisiin sovittamaan radion ja television ohjelmatoimintaan.
Ehdotettu välittämismalli olisi selkeä, kos- ka vaaratiedotteen antavan viranomaisen ei tarvitsisi erikseen pohtia tiedotteen mahdol- lista alueellista välittämistä ja tällöin tarvit- taisiin huomattavasti vähemmän myös tiedot- teen varmentamista sekä mahdollisia muita teknisiä järjestelyjä.
Vaaratiedotteiden välittäminen pakkosyöt- tönä valtakunnallisesti olisi perusteltua myös siksi, että useilla radiokanavilla ei ole ympä- rivuorokautista päivystystä, jolloin tiedotteet saattaisivat varsinkin yöaikaan jäädä luke- matta. Yleisradiosta tapahtuva tiedotteen pakkosyöttö varmistaisi tiedotteen välittymi- sen myös edellä mainitunkaltaisissa tapauk- sissa.
Vaaratiedote välitettäisiin televisiossa vain, jos tiedotteen antava viranomainen niin erik- seen päättää. Kuten nykyisinkin, viranomai- nen päätyisi arvion mukaan useimmiten sii- hen, että radiossa välitettävä tiedote on riittä- vä keino väestön varoittamiseksi kyseisessä tapauksessa.
Nykyisen käytännön mukaan Yleisradio Oy välittää hätätiedotteen viivytyksettä ää- neen luettuna radiokanavillaan sekä tekstinä televisiokanavilla. Yleisradio Oy on velvolli- nen välittämään hätätiedotteen hätätiedottei- den välitysjärjestelmää käyttäen toiminnassa olevien kaupallisten teleyritysten kautta. Hä- tätiedoteteksti näkyy televisiossa kanavanip- pujen A ja B kanavilla.
Yleisradio Oy ja kaupalliset radioyhtiöt ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että ra- dioverkossa olevat, hätätiedotteiden välittä- miseen liittyvät laitteet on asianmukaisesti kytketty järjestelmään ja että ne ovat toimin- nassa.
Televisioon tuleva hätätiedoteteksti kytke- tään Yleisradio Oy:n kytkentäkeskuksessa A- kanavanipun kanaville ja B-kanavanipun ka- naville silloin, kun MTV Oy:n ja SWelcom Oy:n lähetystarkkaamot eivät ole yöaikana toiminnassa. Yleisradio Oy, MTV Oy ja SWelcom Oy ovat velvollisia huolehtimaan, että television hätätiedotteiden välitysjärjes- telmän laitteet ovat asianmukaisesti kytketty ja toiminnassa.
Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana viranomaistiedotteita (hätätiedotteita ja muita viranomaistiedotteita) on annettu yhteensä noin 120 vuosittain. Hätätiedotteiden määrä
tästä on ollut muutamia tiedotteita vuosittain tai joinakin vuosina ei ollenkaan. Esitetyn lain myötä vaaratiedottaminen tehostuisi ja kaikkia nykyisin viranomaistiedotteina an- nettavia tiedotteita ei vastaisuudessa olisi tarkoituksenmukaista antaa vaaratiedotteina.
Varsinkin jo hyvissä ajoin etukäteen tiedossa olleet teleliikenteen häiriöistä kertovat tiedot- teet ovat muodostaneet suuren osan viran- omaistiedotteista. Vaaratiedotteiden määrän pudotessa olennaisesti, radio- ja televisiotoi- minnan harjoittajien sananvapautta ja omai- suudensuojaa rajoitettaisiin entistä harki- tummin.
Vaaratiedotteiden välittäminen valtakun- nallisesti samaan aikaan ja samanlaisena kai- killa toiminnassa olevilla kanavilla toteuttaisi osaltaan tehokkaasti julkiselle vallalle perus- tuslain 22 §:ssä asetettua velvollisuutta aktii- visesti turvata perusoikeuksien ja ihmisoike- uksien toteutuminen.
Pykälän 4 momentissa olisi informatiivinen viittaus televisio- ja radiotoiminnasta annet- tuun lakiin sekä Yleisradio Oy:stä annettuun lakiin. Viittaus on tarkoituksenmukainen, jot- ta lain soveltamisessa ja tulkinnassa osataan huomioida televisio- ja radiotoiminnan har- joittajien velvollisuuksista säädetyn erikseen.
5 §.Toimivaltaiset viranomaiset. Voimassa olevan sääntelyn mukaan hätätiedotteen ja muun viranomaistiedotteen voivat antaa pe- lastusviranomaiset, poliisi, rajavartioviran- omaiset, lentopelastuskeskus, hätäkeskukset, Säteilyturvakeskus, Ilmatieteen laitos ja Lii- kenneviraston tieliikennekeskus. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on toteu- tettu organisaatiouudistuksia, jotka ovat vai- kuttaneet myös julkisen vallan käyttöön. Ai- emmin Ilmailuhallinnon viranomaisorgani- saationa ollut lentopelastuskeskus on siirty- nyt yritysmuotoiseen Finaviaan. Vaaratiedot- teiden antamisen tulisi kuitenkin olla viran- omaistoimintaa, jonka vuoksi vaaratiedotteen antamistoimivalta ehdotetaan siirrettäväksi lentopelastuskeskukselta Liikenteen turvalli- suusvirastolle. Muutoin vaaratiedotteen anto- toimivalta ehdotetaan jätettäväksi ennalleen edellä mainittujen viranomaisten osalta. Hä- täkeskusten sijaan puhuttaisiin kuitenkin Hä- täkeskuslaitoksesta.
Lisäksi vaaratiedotteen voisi antaa Elintar- viketurvallisuusvirasto, koska varautuminen
esimerkiksi elintarvikehygieniaa, helposti le- viäviä eläintauteja tai eläimistä ihmisiin tart- tuvia tauteja koskevien tiedotteiden antami- seen on tarkoituksenmukaista.
Toimivalta vaaratiedotteen antamiseen So- siaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviras- tolle (Valvira) olisi perusteltu, koska virasto huolehtii useista sosiaali- ja terveysalan asia- kokonaisuuksista, joihin liittyen saattaa myös ilmaantua tarve antaa vaaratiedote.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) hoitaa tehtäviä, joihin kuuluvat myös lääkkeiden tuotevirhetapaukset ja lääkkeiden haittavaikutukset. Toimivalta antaa vaaratie- dotteita varmistaisi nopean lääkkeiden turval- lisuuteen ja turvalliseen käyttöön liittyvän in- formaation jakelun.
Toimivalta vaaratiedotteen antamiseen olisi tarkoituksenmukaista olla myös ministeriöllä.
Käytännössä ministeriön antama vaaratiedote olisi harvinainen ja vaaratiedotteen antavia ministeriöitä olisivat todennäköisimmin sisä- asiainministeriö, liikenne- ja viestintäminis- teriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
Kaikissa tapauksissa vaaratiedotteen anta- misen vastuu on kuitenkin aina toimintaa johtavalla toimivaltaisella viranomaisella.
Vaaratiedotteen voisivat esitetyn mukaan antaa nimenomaisesti vain viranomaisase- massa olevat. Tällöin sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 124 §:n kannal- ta, jonka mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle.
6 §. Väestön varoittamisessa käytettävät kielet. Pykälän 1 momentti olisi informatiivi- nen ja siinä todettaisiin kielilaista johtuva velvoite antaa vaaratiedote molemmilla kan- salliskielillä. Säännös on katsottu perustel- luksi lainsäädännön selkeyden ja sisäisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Pykälän 2 momentin mukaisesti, jos 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaarallinen tapah- tuma tai sen seuraukset kohdistuisi saame- laiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:n mukaiselle saamelaisten kotiseutualueelle, vaaratiedote olisi lisäksi annettava saamen kielilain mukaisesti saamen kielellä alueelli- sesti saamelaisten kotiseutualueella. Saamen kielilain 3 §:n 1 kohdan mukaan saamen kie- lellä tarkoitetaan inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea.
Säännöksellä toteutettaisiin saamelaisten saamen kielilain mukaisia kielellisiä oikeuk- sia. Vaaratiedotteen antaminen saameksi olisi nimenomaisesti rajattu saamelaisten kotiseu- tualueelle tai lähetysteknisesti lähinnä sitä vastaavalle alueelle, koska saamenkielisen vaaratiedotteen välittämistä väestölle tiedoksi saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella suomen ja ruotsin kielen ohella ei voida pitää tarkoituksenmukaisena.
7 §. Vaaratiedotteen lähettäminen ja välit- täminen. Pykälässä säädettäisiin siitä, mihin vaaratiedotteen antavan viranomaisen tulee tiedote lähettää. Hallitus esittää, että vaara- tiedotteet lähetettäisiin Hätäkeskus- laitokseen, koska mainittu soveltuu vaara- tiedotteiden vastaanottoon ja välittämiseen ja koska Hätäkeskuslaitos on pitkään hoitanut vastaavia tehtäviä, joista säädetään hätäkes- kustoiminnasta annetussa laissa (692/2010) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston ase- tuksessa (877/2010).
Hätäkeskuslaitoksen tulisi viipymättä välit- tää vaaratiedote Yleisradioon, kuten ny- kyisinkin.
Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenanto- valtuus, jonka mukaan vaaratiedotteen lähet- tämisestä Hätäkeskuslaitokseen ja vaaratie- dotteen välittämisestä Yleisradioon voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
8 §. Vaaratiedotteen kääntäminen. Pykälän 1 momentin nojalla Hätäkeskuslaitoksen tuli- si tarvittaessa avustaa vaaratiedotteen kään- tämisessä toiselle kansalliskielelle. Avusta- misvelvollisuus koskisi kuitenkin vain 5 §:n 1—3 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten antamia vaaratiedotteita. Sen sijaan keskusvi- rastojen ja ministeriöiden osalta Hätäkeskus- laitos ei olisi lain mukaan velvoitettu avus- tamaan vaaratiedotteiden kääntämisessä.
Lähtökohtaisesti jokaisen vaaratiedotteen antamiseen toimivaltaisen viranomaisen tuli- si itsenäisesti kääntää vaaratiedote toiselle kansalliskielelle. Vaaratiedotteen antava vi- ranomainen kuitenkin vastaisi tiedotteen ja sen käännöksen sisällön oikeellisuudesta.
Pykälän 2 momentin mukaisesti vaaratie- dotteen kääntämisestä voitaisiin antaa tar- kempia säännöksiä valtioneuvoston asetuk- sella.
9 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tule- maan voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013.
Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin.
1.2 Laki hätäkeskustoiminnasta
4 a §. Vaaratiedotteiden välittäminen ja kääntäminen. Hätäkeskuslaitoksen tehtävistä on tarkoituksenmukaista säätää laissa hätä- keskustoiminnasta (692/2010). Tämän vuoksi esitetään, että lakiin lisättäisiin uusi 4 a §, jossa säädettäisiin Hätäkeskuslaitoksen teh- täväksi vastaanottaa ja välittää vaaratiedottei- ta sekä avustaa vaaratiedotteiden kääntämi- sessä toiselle kansalliskielelle, siten kuin siitä säädettäisiin laissa vaaratiedotteesta.
Hätäkeskuslaitos olisi ehdotetun myötä velvollinen vastaanottamaan kaikkien vaara- tiedotteen antamiseen toimivaltaisten viran- omaisten sille toimittamat vaaratiedotteet se- kä velvollinen välittämään ne edelleen Yleis- radioon.
Hätäkeskuslaitos olisi velvollinen avusta- maan kääntämisessä pelastuslain 26 §:ssä tar- koitettuja pelastusviranomaisia, poliisin hal- linnosta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettuja paikallishallintoviranomaisena toimivia po- liisilaitoksia ja Rajavartiolaitoksen hallinnos- ta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettuja rajavar- tioviranomaisia.
2 T a r k e m m a t s ä ä n n ö k s e t
Laki vaaratiedotteesta sisältäisi asetuk- senantovaltuuksia. Lain 3 §:n 3 momentin nojalla vaaratiedotteen sisällöstä ja antami- sesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Laissa säädettäi- siin yleiset perusteet ja kriteerit vaara- tiedotteen antamiselle. Asetuksella voitaisiin tarvittaessa tarkentaa sellaisten olosuhteiden määrittämistä, joissa vaaratiedotteen antami- nen on aiheellista.
Lain 7 §:n 3 momentin nojalla valtioneu- voston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vaaratiedotteen lähettämisestä Hätäkeskuslaitokseen ja vaaratiedotteen vä- littämisestä Yleisradioon.
Lain 8 §:n 2 momentin nojalla valtioneu- voston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä vaaratiedotteen kääntämisestä.
3 V o i m a a n t u l o
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivä- nä kesäkuuta 2013.
Edellä esitetyn perusteella annetaan edus- kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo- tukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
vaaratiedotteesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 § Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan vaaratiedotteeseen, jonka viranomainen antaa välitettäväksi radi- ossa ja televisiossa.
Kohdennetusta viranomaistiedotteesta sää- detään sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004).
Viranomaisten velvollisuudesta tiedottaa, ohjata ja neuvoa muutoin kuin antamalla vaa- ratiedote säädetään erikseen.
2 § Vaaratiedote
Vaaratiedote on toimivaltaisen viranomai- sen antama tiedote, jonka tarkoitus on varoit- taa vaarallisesta tapahtumasta ja jolla anne- taan toimintaohjeita.
3 §
Vaaratiedotteen antaminen
Vaaratiedote voidaan antaa, jos se on vält- tämätöntä väestön varoittamiseksi, silloin kun vaarallisen tapahtuman seurauksena voi aiheutua ihmisille hengen- tai terveysvaara taikka vaara merkittävälle omaisuuden vauri- oitumiselle tai tuhoutumiselle.
Vaaratiedote voidaan lisäksi antaa, kun vaaratilanne, jonka perusteella vaaratiedote on annettu, on ohi.
Vaaratiedotteen sisällöstä ja antamisesta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtio- neuvoston asetuksella.
4 §
Vaaratiedotteen välittäminen väestölle tie- doksi
Vaaratiedote välitetään väestölle tiedoksi radiossa.
Vaaratiedote voidaan lisäksi välittää väes- tölle tiedoksi televisiossa, jos vaaratiedotteen antava viranomainen niin päättää.
Vaaratiedote tulee välittää väestölle tiedok- si välittömästi.
Televisio- ja radiotoiminnan harjoittajan velvollisuudesta välittää viranomaistiedotuk- sia säädetään televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 15 a §:ssä sekä Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) 7 §:n 2 momentin 7 kohdassa.
5 §
Toimivaltaiset viranomaiset Vaaratiedotteen saa antaa:
1) pelastuslain (379/2011) 26 §:ssä tarkoi- tettu pelastusviranomainen;
2) poliisilaitos;
3) Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain (577/2005) 4 §:ssä tarkoitettu rajavar- tioviranomainen;
4) Hätäkeskuslaitos;
5) Poliisihallitus;
6) Säteilyturvakeskus;
7) Ilmatieteen laitos;
8) Liikennevirasto;
9) Liikenteen turvallisuusvirasto;
10) Elintarviketurvallisuusvirasto;
11) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvon- tavirasto;
12) Lääkealan turvallisuus- ja kehittämis- keskus;
13) ministeriö.
6 §
Väestön varoittamisessa käytettävät kielet Vaaratiedote tulee kielilain (423/2003) 32 §:n mukaisesti antaa sekä suomen että ruotsin kielellä.
Jos 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaaralli- nen tapahtuma tai sen seuraukset kohdistuvat saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:n mukaiselle saamelaisten kotiseutualu- eelle, vaaratiedote on mainitulla alueella an- nettava lisäksi saamen kielellä.
7 §
Vaaratiedotteen lähettäminen ja välittäminen Edellä 5 §:ssä tarkoitettu viranomainen lä- hettää vaaratiedotteen Hätäkeskuslaitokseen.
Hätäkeskuslaitoksen tulee viipymättä välit- tää vaaratiedote edelleen Yleisradio Oy:öön.
Vaaratiedotteen lähettämisestä Hätäkeskus- laitokseen ja vaaratiedotteen välittämisestä Yleisradio Oy:öön voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
8 §
Vaaratiedotteen kääntäminen
Hätäkeskuslaitoksen tulee tarvittaessa avustaa 5 §:n 1—3 kohdassa mainittuja vi- ranomaisia vaaratiedotteen kääntämisessä toiselle kansalliskielelle. Vaaratiedotteen an- tava viranomainen vastaa tiedotteen ja sen käännöksen sisällön oikeellisuudesta.
Vaaratiedotteen kääntämisestä voidaan an- taa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
9 § Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
—————
2.
Laki
hätäkeskustoiminnasta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään hätäkeskustoiminnasta annettuun lakiin (692/2010) uusi 4 a § seuraavasti:
4 a §
Vaaratiedotteiden välittäminen ja kääntämi- nen
Hätäkeskuslaitos vastaanottaa ja välittää vaaratiedotteita sekä avustaa vaaratiedottei- den kääntämisessä toiselle kansalliskielelle,
siten kuin siitä säädetään vaaratiedotteesta annetussa laissa ( / ).
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
—————
Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 2012
Pääministeri
JYRKI KATAINEN
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
