Kirjoittaja Kotiseutulehti - historian havinaa ja nykypäivää • Hinta 10 € Someron Joulu 2017
Someron
Joulu
Someron
Joulu
Rauhallista Joulua Someron Joulun lukijoille!
TOIMITUSKUNTA
Julkaisija Somero-Seura ry ja Somerniemi-Seura ry Päätoimittaja Juha Heikkilä
Toimitussihteeri Marika Haapala
Editointi Pekka Salminen
Kuvatoimittajat Tiina Jankama, Olli Nuotio, Ahti Kukkonen
Ilmoitukset Olli Nuotio
Taitto Liisa Salo
Ilmoitusten ja juttujen lähetysosoite someronjoulu@gmail.com
Kansikuva Neil Dockray
Painopaikka Sälekarin Kirjapaino Oy Painosmäärä 1500
Someron Joulu 2017
Aineisto, jutut, tarinat, muistelmat ja kuvat sekä ilmoitukset vuoden 2018 Someron Jouluun pyydetään lähettämään viimeistään elokuun loppuun mennessä
osoitteeseen: someronjoulu@gmail.com. Postitse osoite on Someron Joulu c/o Marika Haapala, Takalantie 6, 31400 Somero. Somero-Seura pidättää oikeuden muutoksiin.
Someron Joulun kannen kuvan on maalannut somerolais-brittiläinen taiteilija Neil Dockray.
Hän lienee yksi Suomen suosituimpia ja tunnetuimpia taiteilijoita töidensä puolesta, mutta itse taiteilija ei ole monellekaan tuttu.
Lue lisää Neil Dockraysta tämän lehden sivulta 9.
Pixabay
Someron Joulu 2017
Sisällysluettelo
Matkustajia ajassa ja paikassa Juha Heikkilä ...4
Tarinoiden helminauha Marika Haapala ...4
Joulu on lasten Minna Mäkelä-Rönnholm ...5
Veikko Pekka Alitalo ...6
Joulun idylli elää Neil Dockrayn maalauksissa Juha Heikkilä ...9
Me suomalaiset Veikka Sarén ...10
In memoriam Kai Linnilä Sari Savikko, Hanna Pukkila-Toivonen, Manu Kärki ...11
Kauppa-apulaisesta kauppiaaksi Manu Kärki ...14
Askeleita aikojen takaa - Someron teillä ja pihoilla Irmeli Suvenmaa ...18
Meil Somerol kaik on hyväst Raija Rajala ...22
Kirjoituskonekokoelman lajittelutyö alkoi Armas Töykkälä ...25
Elotalkoot Sanna Eloranta ...26
Jalmari ja Amanda Maija Haataja ...27
Pönkä-ämmä Jouko Paija ...28
Toimeliaat talkoolaiset ylläpitävät Somero-Seuran rakennuksia Juha Heikkilä ...29
Perinteetön joulu? Olli Salomäenpää ...31
Ensilumi Irja Laiho ...31
Muistikuvia Somerolta Terttu Kosonen ...32
Yrityskummeilta kokemusta ja osaamista yrittäjien avuksi Juha Heikkilä ...35
Rehtorin tervehdys Jouni Tamminen ...36
Talvisen päivän tapahtuma Anne Pälikkö ...39
Mirrin jouluaatto Irja Laiho ...39
Joulun odotusta ja viettoa 1970-luvulla Kyösti Kuivala ...40
Muistoissamme Irja Ollila Juha Heikkilä ...41
Kehitys ei aina johda hyvään Milla Halttunen ...42
Joskus on pelottavan hyvä pelätä Noora Lindberg ...43
Somero ajan kuluessa Lyyli Honkio ...44
Kun Suomessa saatiin ensimmäiset kansaneläkkeet Eila Leppänen ...45
Varpaat kotirannan savessa Marja-Liisa Lahti ...46
Somero 150 - Suomi 100 kuvia kylänraitilta ...48
Kaapista kaapin päälle Pekka Salminen ...50
Kesäisiä muistoja sukujuhlista Reijo Hakamaa ...52
Muisteluja Viitasen perheen Someron vuosilta Pertti Viitanen ...55
Sepän joulukala Olavi Virtanen ...59
Mäkihyppääjät Jukka Jokiniemi ja Reijo Tuomonen muistelevat Manu Kärki ...60
Someron linja 1922-1992 Armas Töykkälä ...64
Loinpuut Mikko Paakkonen ...66
”Lapsikulta, lapsikulta ”, sano Tomma Suutelan isäntää Reijo Siltasaari ...69
Muistelen Anne Haapala ...69
Kalevist tullee mäkihyppääjä Reijo Siltasaari...70
Aurinkoa ja talkoopäiviä - muistikuvia Somero-Seuran 1980-luvun töistä ja toimista Tuula Kämi ...72
Matti Syrjälä – Kimalan tervaskanto Juhani Lakio ...80
Kultelan miehiä Kalle Pirttilä ...82
Aila Talosen muistolle Pirkko Kanto, Voitto Ollonqvist, Tuula Kämi, Pekka Salminen, Leeni Tiirakari,Outi Talonen....84
Luistimilla Härkälään Juhani Lakio ...87
Jäljet Irja Laiho ...87
Henrik Konsin – rovasti ja kartanonherra Pertti Toukkari ...88
Somerniemi-Seura ry - Toimintakertomus 2017 ...92
Somero-Seura ry Toiminnallinen vuosi 2017 ...93
Someron Joulu 2017
T
änä vuonna on juhlit- tu Suomen 100-vuo- tiasta itsenäisyyttä.Menneitä on muisteltu tu- hansissa puheissa, julkaisuis- sa, näytelmissä ja tv-ohjel- missa, mutta melkein yhtä usein on tähystetty tulevaan ja mietitty, millainen maail- ma on 100 vuoden päästä.
Somerolla on juhlittu 150-vuotiasta kunnallishal- lintoa. Vuonna 1865 annet- tiin ”Keisarillinen asetus kun- nallishallituksesta maalla”, jo- ka antoi kolme vuotta aikaa paikallisen hallinnon siirtä- miseen pitäjän- eli kirkon- kokoukselta kuntakokouk- selle. Someron ensimmäi- nen kuntakokous pidettiin 29.12.1867.
150 vuotta sitten oli en- nen kaikkea nälkä. Jo muu- tamana edellisenä vuotena olosuhteet viljan ja perunan viljelylle olivat olleen keh- not etenkin maan pohjois- osassa. Tilanne kiristyi vuon- na 1867 entisestään. Keväällä tehdyt kylvöt olivat vakavas- ti myöhässä, syksy tuli aikai- sin ja syyskuussa halla tuhosi sadon. Katovuosi laukaisi nä- länhädän.
Syksyn 1867 sanomaleh-
dissä nostettiin kriisitietoi- suutta ja valistettiin kansaa oven takana olevasta kur- juudesta selviämiseen. Turun Hätäleipäkomitea koulutti hätäleipäainesten, sammal- ten, jäkälien ja sienten käyt- töön.
Sanomia Turusta -lehti julkaisi 29.9.1867 esityksen
”leiwän apu-ainetten kokoo- misesta”.:
Jokaisessa hallan loukkaa- massa seurakunnassa pitäisi kunnallis- tahi pitäjänkokouk- sessa sowistuttaman, että jo- kaisen perheenisän, sekä talol- lisen että torpparin y. m. tuli- si perheen suuruuden mukaan hankkia wissi määrä kangas- ja peuranjäkäliä, wehanjuu- ria y. m., joko kaikkia lajia ta- hi kumminki sitä lajia mitä paikkakunnalla enimmin löy- tyy.[…]
Pääasia on kuitenki että mi- tä tehdään, tehdään pian. — Jos warhainen lumi tulee, niin- kuin wiimes syksynä, niin Suo- men kansa, waikka kyllä on puhuttu, kirjotettu ja puuhattu hätäleipä-asiassa, menee yhtä awutonna talwea kohtaan, kun ei mitään olisi asiaan tehty.
Melko avutonna men- tiin. Vuosina 1867 ja 1868
nälkä ja taudit tappoivat yli 200 000 ihmistä. Noiden joukossa olivat myös minun isoisoisäni vanhemmat Ren- gosta.
Tänä vuonnakin suoma- lainen maatalous kärsi huo- noista keleistä; kylvöjen jäl- keen kevät oli kovin märkä ja kasvukauden lämpösumma jäi pahasti jälkeen normaa- lista. Syksyllä parhaimpaan puintiaikaan satoi viikko toi- sensa jälkeen. Eri alueilla 10–
30 % sadosta jäi puimatta.
Kenelläkään ei kuiten- kaan ole vaaraa kuolla näl- kään, sillä tämänhetkisissä länsimaiden normaaliolois- sa ruoka liikkuu maailman- markkinoilla sinne missä tuotanto on sakannut. Lisäksi tällä hetkellä Suomessa pää- tyy syömäkelpoista ruokaa roskiin 450 miljoonaa kiloa vuosittain.
Suomalaisesta ruokatur- vasta ei kuitenkaan kannata tinkiä, sillä epävakaudella on taipumus ilmetä ennalta-ar- vaamatta. Ilmastonmuutok- sen edetessä emme voi en- nustaa muutoksia tai niiden laajuutta kovin tarkasti muu- taman kymmenenkään vuo- den päähän.
Matkustaminen on vir- kistävää. Ajassa voi mat- kustaa tutkimalla historiaa tai visioimalla tulevaisuut- ta, paikassa voi matkustaa käymällä ulkomailla tutus- tumassa vieraisiin kulttuu- reihin ja ihmisiin. Kumpi- kin matkustuksenmuoto opettaa näkemään itsensä, oman aikansa, kotikylänsä ja kulttuurinsa vähän uudes- ta vinkkelistä. Näkee, mil- lä tolalla asiat kotona ovat ja huomaa, ettei olekaan vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.
Kotiseututyöllä ja koti- seutulehdellä yleisesti on ol- lut rooli paikalliskulttuurin säilyttämisessä globalisaa- tion edetessä ja alueellisten kulttuurien yhtenäistyessä.
Vieläkö on paikallista kult- tuuria? Senkin olemassaolon huomaa vain, jos käy jossa- kin muualla hakemassa en- sin vertailukohdan ja katso- massa peiliin.
Kiitos taas kerran Some- ron Joulun kirjoittajille se- kä ahkerille ihmisille leh- den toimituksessa ja Some- ro-Seuran johtokunnassa!
Juha Heikkilä, päätoimittaja
Matkustajia ajassa ja paikassa
Riikka Vapaavuori
Tarinoiden helminauha
K
un uskaltaa toivoa ja odottaa, voi jokainen päivä ol- la kuin jouluaatto lapsille. Päivä täynnä jännitystä ja suuria lupauksia, jotka voi toteutua. Näistä päivistä muodostuu elämän tarinoiden helminauha, josta joskus jo- ku kirjoittaa muistonsa Someron Jouluun.Kiitämme kaikkia tämän lehden tekemiseen osallistuneita ja lukijoita sekä seuran muihin talkoihin osallistuneita.
Marika Haapala
Someron Joulu 2017
� ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä
asioita ei näe silmillä.”
Joulu on lasten
a niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, Somerolle. Hy- vän tahdon odotuksen nostaa mielen lämpimään. Il- lan tullen hämärtyypi piha, metsä, maa. Lapset istuu ikkunalle, aik’ on pitkä oottavalle, puhe tähtiin saa.
Somerolla joulun odotuksen lailla ilmassa on elinikäi- seen oppimiseen liittyvää odotusta. Voinemme yhtyä jou- lulaulun sanoihin, että totta tosiaan odottavan aika on pitkä. Joulun jälkeen helmikuussa somerolaiset yläkou- lulaiset, lukiolaiset, kansalaisopistolaiset, nuorisotoimen asiakkaat sekä henkilöstö saavat kauan kaipaamansa, myö- hästyneen joululahjan – uuden, upean koulukeskuksen.
Someron kautta historian suurin rakennushanke, Kiiruun koulukeskus, valmistuu käyttöön otettavaksi helmikuussa 2018. Rakennuksesta tulee merkittävä monitoimikeskus Somerolle. Se kokoaa monta toimijaa yhteen saman katon alle ja tarjoaa monenlaista toimintaa kaikenikäisille. Keskus on Someron sijoitus tulevaisuuteen, ja se lisää kaupungin vetovoimaisuutta pääkaupunkiseudun ”kyljessä”. Uuden koulukeskuksen ympärille muodostuu sivistyspalveluiden keskittymä kirjaston, uima- ja liikuntahallin sekä kulttuu- ripalveluiden kera.
Somerolla tulevaisuus on lasten ja tähän haluamme pa- nostaa. Somero tarjoaa lapsille hyvän kasvu- ja oppimisym- päristön, josta nuorten on hyvä ponnistaa eteenpäin kohti jatko-opintoja. Paikalliset varhaiskasvatus-, opetus- ja tuki- palvelut ovat tunnetusti laadukkaita. Henkilöstön ammat- titaitoisesta ja pitkäjänteisestä työstä kertovat muun muas- sa Someron lukion kuuluminen maamme kärkilukioihin ja jatko-opintoihin pääsevien korkea määrä. Monessa eri or- ganisaatiossa työskennelleenä en voi kyllin kiittää upeaa
henkilöstöämme, joka tekee työtään aidosti sydämellään.
Lasten ja nuorten kasvua tuetaan moniammatillisesti ja jo- kaisesta huolehditaan yksilönä. Parhaillaan laaditaan var- haiskasvatuksen, perusopetuksen ja lukion yhteistä kehit- tämissuunnitelmaa, jossa visiona on ”Osaava ja hyvinvoiva Somero”. Panostamme vahvasti niin lasten ja nuorten ko- konaisvaltaiseen hyvinvointiin kuin tieto- ja viestintätek- nologian osaamiseen unohtamatta kaikkein tärkeintä pää- määrää – onnellista lapsuutta ja elämää.
Menneen vuoden aikana on juhlittu monin tavoin So- meroa ja Suomea. Tässä ajassa, jossa vuosi on sisältänyt py- säyttäviä uutisia läheltä ja kaukaa, omien juurien, suvun ja perheen merkitys korostuu entisestään. Paras perintö, min- kä voimme lapsillemme tarjota. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, mutta älkäämme unohtako menneitä miespolvia nyt juhlavuonna emmekä tulevaisuudessa. Pikku Prinssin sanoin: ”Ainoastaan sydä- mellään näkee hyvin. Tär- keimpiä asioita ei näe sil- millä.” Keskittykäämme löytämään aitoa joulumieltä, välittämistä ja tunnelmaa.
Yhdessä.
Päättäessäni tämän So- meron joulu -lehden kir- joitusprosessin aloitan jou- luvalmistelut omien laste- ni kanssa – piparkakkujen tuoksua, tontun askelten ääniä, enkelten siipien ha- vinaa, kynttilöiden tunnel- maa, tähtitaivaan välkettä.
Joulu on täällä taas, ihanaa.
Onnellista ja välittävää jou- lua sekä uutta vuotta 2018
Minna Mäkelä-Rönnholm Someron sivistysjohtaja
J
Pekka Alitalo
O
n ihmisiä, joita muistelee lämmöllä.Välttämättä he eivät ole niittäneet mainetta ja kunniaa tieteen, taiteen tai ylipäätään opintosivistyksen saralla. Heitä ei ole palkittu minkään genren edustajina gaalailloissa, eivät ole kulut- taneet teattereitten tai kon- serttisalien penkkejä, pyrki- neet kunnanvaltuustoon tai muihinkaan luottamusteh- täviin. Ovatpahan eläneet melko pienissä ympyröissä, mutta ovat omalla persoo- nallisuudellaan rikastutta- neet yhteisön elämää, toisi- naan mielipiteitä jakaenkin.
Kuitenkin heitä on jälkeen- päin aina muisteltu.
Minulle eräs tällai- nen henkilö on, nyttem- min jo edesmennyt, naapu- rin Veikko Paltasta. Hänen luonaan oli aikanaan mu- kava poiketa kylässä ilman mitään etukäteisilmoituk- sia. Toisaalta myös Veikko pistäytyi usein turisemaan.
Mikään tosikko mies ei ol- lut. Pikemminkin taustal- laan säteili täyspäiväises- ti sellainen humoristinen velmuilu valmiina aina so- pivissa kohdissa purkautu- maan sanoiksi ja ilkikuri- seksi hymyksi.
Sanalla sanoen sellainen aito ihminen mitään esittä- mättä ja piiloutumatta min- käänlaisiin rooleihin.
Äitinsä vaikea ja tuskal- linen sairaus ja, ilmeisesti pitkälti siitä johtuen, isän- sä poistuminen elämästä oman käden kautta, loivat
varjojaan myös Veikon elä- mään. Nämä ikävät koke- mukset lienevät heijastu- neet myöhemmin ajoittain hieman kosteampana elä- mänmenona. Taustalla Vei- kossa kuitenkin asusti jon- kinlainen poikavintiö.
Elettiin 1960-luvun lop- pupuoliskoa. Veikko oli tut- tavansa Matin kanssa ren- toutunut hilpeissä merkeis- sä.He olivat saaneet kunin- gasajatuksen noutaa trakto- rilla Helsingistä Matilta en- tiseen asuntoonsa jääneitä huonekaluja. Miehet tulivat eräänä kesäisenä aamuna tiedustelemaan, josko läh- tisin kuljettajaksi, minulla kun niihin aikoihin oli pe- räti tuore traktorin ja moot- toripyörän kuljettamiseen oikeuttava korttikin.
Nuoresta iästäni huoli- matta minulla onneksi oli sen verran järkeä, että kii-
tettyäni minulle osoitetus- ta luottamuksesta, kuiten- kin kieltäydyin tehtävästä.
Olihan ajomatkaa jo yhteen suuntaan yli sata kilometriä.
Mutta, kun kerran oli päätetty huonekalut nou- taa, niin asiasta ei tingit- ty pätkääkään. Harmaaseen pieneen viisikymmentälu- vun Fergusoniin kytket- tiin miesmäinen peräkärry.
Kaksikko veti ylleen kolme- varttiset pompat ja päähän muistamani mukaan pi- pot tai karvalakit ja lähtivät rytkyttelemään kohti pää- kaupunkia. Taisivatpa ottaa eväspuoltakin mukaan.
Itse olin jokseenkin va- kuuttunut siitä, että jo vii-
meistään Someron kes- kustasta miehet palaavat takaisin. Mutta, akka tiel- tä kääntyköön! Olin vie- lä myöhään kesäisenä ilta- na liikkeellä Jokioistentiellä kun kaksikko joskus lähem- pänä yhtätoista körötte- li Someron suunnasta Fer- gulla peräkärryssä tuoleja ja muita huonekaluja. Täytyy sanoa, että kova suoritus.
Hakee kyllä vertaistaan.
Kun vuosia myöhemmin katsoin televisiosta Aapelin kirjoittamaa ”Siunattua hul- luutta”, jossa Rummukaisen veljekset, osin moottoritie- täkin punaisella Ferguso- nilla huristellen ja matkal- la moniin seikkailuihin jou- tuen, kuskasivat nuorinta veljeään hullujenhuoneelle, palautui väistämättä mie- leeni Veikon ja Matin kau- punkimatka.
Harmaalla Fergulla oli muutenkin runsaasti käyt- töä. Eräänä kesäisenä aa-
Veikko
”Täytyy sanoa, että kova suoritus.
Hakee kyllä vertaistaan.”
Mikään tosikko
mies ei ollut.
Someron Joulu 2017
muyönä heräsin traktorin hurinaan. Unenpöpperöise- nä katsoin ikkunasta varsin huvittavaa näkyä. Veikko körötteli ”harmaalla” ja näp- pärästi traktorin perään oli kytketty käsikärryt, sellai- set, joilla ennen kuskattiin maitotonkkia. Kärryn kes- kelle oli poikittain asetet- tu penkiksi leveä lauta, jol- la istuen kökötteli kyydissä pari miestä. Kössillä näyt- ti olevan ruskea lierihat- tu. Matka eteni pihan läpi niin sanotulle selkäpellol- le, jossa oli ylämäkeä peru- namaata halkovalla kapealla ajoväylällä. Kärryn pyörä oli livennyt uralta ja kyytiläi- set keikahtivat perunamaan puolelle. Pieni pysäys vain.
Lauta takaisin paikalleen ja miehet orrelle. Matka jatkui kohti uusia seikkailuja.
oli isot mansikkaviljelmät.
Rastaat pyrkivät haukkaa- maan osansa mansikoista ja välillä Veikko vanhalla kuu- sitoistakaliberisella ”huso- varnalla” hätyytteli räkättejä.
Joskus kysyin, kuinka am- puminen oli luonnistanut.
”Kyl sii rekkalajakkui tuli”, kommentoi Veikko.
Mansikanpoimijoita oli melko runsaasti ja urakka- palkka ihan kohtuullinen.
Myyntihinnatkaan Veikol- la eivät olleet mitenkään kohtuuttomat. Erään ker- ran muuan naishenkilö oli maksuvaiheessa vielä yrit- tänyt tinkiä hinnasta. Sen enempää sanomatta Veikko otti taskustaan kympin se- telin ja tyrkkäsi sen man- sikoitten lisäksi naiselle sa- noen: ”Tos on viäl kymppi sokerirahaa.”
Veikon itsensä kertoma jut- tu. Jollain kertaa hänen luo- naan kosteissa merkeissä oli ollut rentoutumassa poruk- kaa ja mukana pari hieman vieraampaa miestä. Jostain syystä oli tullut erimieli- syyttä ja mainittu parival- jakko oli alkanut vinoilla Veikolle. Veikko sanoi sil- loin napanneensa käteen- sä tuvan penkiltä Homeli- ten ja tempaisi sen laakista käyntiin, päräytti mootto- risahan kaasun pohjaan ja komensi: ”Nyt jollei pirtti tyhjene niin tulee töppäjal-
Pirtti oli hetkessä tyh- jentynyt. ”Kuinka lähtiki yhrel kiskasul käyntii,” kiit- teli Veikko jälkeenpäin sa- haansa. Millään tavoin vä- kivaltainen Veikko ei muu- ten ollut, mutta katsoi, että kotonaan hän oli herra ta- lossa.
Rauha Veikon muistolle.
Veikko Tamminen (vas.) ja Unto Alitalo aamupalaverissa.
”Nyt jollei pirtti tyhjene niin tulee
töppäjalkoi.”
Someron Joulu 2017
Käy tutustumassa:
www.someroseura.fi www.somerniemi.fi
www.facebook.com/someroseura www.facebook.com/SomerniemiSeura Tilava ja ajanmukainen
kesäpaikka tapahtumille, konserteille, teatterille ja
perhejuhlille, ym.
Suuri esiintymislava ja nykytekniikka käytettävissä.
Esakalliolla tanssitaan keskiviikkoisin ja
perjantaisin
huhtikuusta lokakuulle.
www.esakallio.fi
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
96
LVI-alan ammattilainen
Urheilutie 37, Somero. Puh. (02) 748 7291, info@putkisaarinen.fi ONNEKSI ON
Miellyttävä hygienia Mukava lämpö Hyvä sisäilma Varma vesihuolto
Helppo kodinhuolto
VESIJOHTOLIIKE
PUTKI‑SAARINEN
Uima-allas kemikaalit
Rauhallista joulua!
3kk lehdet vain 19 e
Tilaa tekstiviestillä:
SOM JOULU2 oma nimi ja osoite nroon: 050 594 8982
Tilaa soittamalla: 02 - 588 8088
ark. 9.00-15.00 Tilaa nyt!
Voimassa 10.12.2012 saakka.
Hämeen Härkätie 93, 31400 SOMERO
Puh. 050 5151 089 vare@kilpailunmerot.fi www.kilpailunumerot.fi
Hyvää Joulua ja
Liikunnallista Uutta Vuotta
Painopalvelu 2013 Jouni Väre Ky
hakaneulat
Hyvää Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta!
Tilitoimisto merja oras
Takalankuja 5, 31400 Somero Puh. 044 308 1680
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
KANKAA T
OMPELU- TAR
VIKKEET p. 748 5272, Joensuuntie 40
Ruusuista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
toivottaa
Kärsälän Ruusutila
www.ruusutila.com
Joulurauhaa
Someron Kukkakeskus ja Hautaustoimisto Kauppi
Joensuuntie 25, puh. (02) 7485 385, 0500 743 024 www.kukkakeskuskauppi.com
Ma-pe 8.30–17, la 8–15, su 9–13
Hyvää Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta!
P. 748 6688, Somero
Tilipalvelut – Isännöinti Kiinteistönvälitys
Hyvää Joulua ja
Menestyksekästä Uutta Vuotta 2013
KMS Palvelu Oy
0400-533 416
Hyvää Joulua
ja Onnea Vuodelle 2013
Koivun Yrtit
PUH. 040 503 5176
Hyvää Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta Maanrakennus
Markku Malin
Puh. 0400 123 800
Shell Somero
Hautakivihuolto
HELLSTEN ay
Pappilantie 30, Puh. 040 022 4339
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Autopalvelu Lemberg Oy
Joensuuntie 3, (02) 748 5821
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!
Autokorjaamo- ja maalaamo
Ilpo Lemberg Ky
Kulmatie 5, (02) 748 5395 Someron Fysioterapia
puh. (02) 748 7047 www.someronfysioterapia.fi
SomerKunto puh. 040 751 7569 www.somerkunto.fi Joensuuntie 36, 31400 Somero
FYSIOTERAPIA-, HIERONTA- JA LIIKUNTAPALVELUT
Someron Fysioterapia puh. (02) 748 7047 www.someronfysioterapia.fi
SomerKunto puh. 040 751 7569 www.somerkunto.fi Joensuuntie 36, 31400 Somero
FYSIOTERAPIA-, HIERONTA- JA LIIKUNTAPALVELUT
Someron Fysioterapia puh. (02) 748 7047 www.someronfysioterapia.fi
SomerKunto puh. 040 751 7569 www.somerkunto.fi Joensuuntie 36, 31400 Somero
FYSIOTERAPIA-, HIERONTA- JA LIIKUNTAPALVELUT
Someron Joulu 2017
K
äsissäsi olevan leh- den kannen on maa- lannut somero- lais-brittiläinen taiteilija Neil Dockray, joka on asu- nut Suomessa perheineen 15 vuotta. Hän lienee yk- si Suomen suosituimpia ja tunnetuimpia taiteilijoita töidensä puolesta, mutta it- se taiteilija ei ole monelle- kaan tuttu.Neil Dockray kuvittaa suomalaisen joulun ideaa- lia, sellaista satumaista haa- vejoulua, jonka haluamme joulukorttiin. Lunta on pal- jon, vanhan aitan ikkunas- sa tuikkii kynttilä ja joulun lintu punatulkku istuu kuu- sen oksalla tai olkilyhteellä.
Dockrayn akvarelleja löytyy parista sadasta joulu- ja on- nittelukortista, joiden her- kän tunnelman oitis tunnis- taa, kun hoksaa kiinnittää
Käsitys täydellisestä jou- lusta on erilainen eri mais- sa. Yhdeksi esikuvakseen
Koivun, jonka jouluaihei- sista maalauksista hän on omaksunut suomalaisen talven tunnelmaa.
– Englantilaisessa joulu- kuvituksessa käytetään vä- hemmän lumisia maisemia.
Suomessa luonto on tärkeä ja Englannissa puolestaan puutarhat, jotka siellä lois- tavat kukassa läpi vuoden.
Digitaalisaatio nakertaa maalarinkin leipää
Neil Dockrayn leipäpuu on muuttunut epävarmem- maksi digitaalisen taiteen vallatessa korttien kansia.
Nyt hänellä on enemmän aikaa tauluille sekä muoto- kuville.
– Kun korttimaalaus vä- henee, pääsen maalaamaan enemmän sitä mitä itse ha- luan. Muotokuvaa varten
valokuvan henkilöstä, jot- ta opin tuntemaan hänen piirteensä. Mieluiten malli saa olla vaikkapa lapsi leik- kimässä kuin asettuneena varta vasten valokuvaan.
Korttimaalaus on pitä- nyt Neil Dockrayn tiukasti työhuoneessaan, ja hän sa- nookin kaivanneensa välillä ihmisten pariin sekä ulkoil- maan. Luonto on taiteilijal- le tärkeä. Hän arvostaa suo- malaisia jokamiehenoike- uksia sekä rikasta lajikirjoa.
Nuppulinnan työhuonees- saan hänellä on työn alla isoja maalauksia esimerkiksi närhistä ja kukista.
Käydessään Englannis- sa Neil Dockray tallentaa muistiinsa sekä valokuviin erilaisia kukkia ja puutar- hoja, sillä hän maalaa paljon myös onnittelukortteja, joi- den aiheena ovat usein kuk-
Teksti ja kuvat: Juha Heikkilä
Joulun idylli elää Neil Dockrayn maalauksissa
Neil Dockray rakastaa rauhallista somerolaista maaseutua mutta nauttii myös ison kaupungin tunnelmasta käydessään Englannissa.
Peurat, porot, punatulkut ja tontut ovat tuttuja hahmoja Dockrayn joulukorteissa, onnittelukorteissa kukkivat ruusut ja orvokit.
S
uomi julistautui itse- näiseksi valtioksi 6.joulukuuta 1917. Sii- tä päivämäärästä tulee tä- nä vuonna kuluneeksi sa- ta vuotta. Se on pitkä ai- ka. Kuten Reetta Meriläi- nen kolumnissaan “Suoma- laisten sisällä on humaani rakenne, jota pitää varjella korroosiolta” (HS 3.1.2017) kertookin, on 100-vuoti- aan ihmisen persoonallisuus muodostunut omakseen.
Aivan varmasti, mutta kos- keeko sama sääntö meidän 100-vuotiasta valtiotamme?
Keitä ja millaisia me suo- malaiset olemme? Entä mi- tä meillä on?
Meriläinen vertaa Suo- men vakautta siihen, kuinka Suomen valtio makaa pe- ruskallion päällä. Hän kui- tenkin muistuttaa suoma- laisten hyvästä muuntautu- miskyvystä. Suomi on yksi maailman vakaimmista ja turvallisimmista valtioista.
Siitä todella voi olla ylpeä.
Suomeen on pitkään raken- nettu tasa-arvoista ja demo- kraattista pohjaa – sitä pe- ruskalliota. Maailma muut- tuu tällä hetkellä kuitenkin kovaa tahtia, ja meidän jäy- hien suomalaistenkin on ol- lut pakko sopeutua siihen.
Suomi on onnistunut löy- tämään oman roolinsa Eu- roopassa ja alati muuttuvas- sa maailmantilanteessa.
Meriläinen haluaa ko- rostaa kolumnissaan mie- tinnän tärkeyttä näin juhla- vuonna. Luulen, että ihmis- ten pitäisi pysähtyä hetkeksi ja miettiä tarkasti, millainen Suomi tällä hetkellä on ja millaisen Suomen haluam- me muulle maailmalle näyt- tää. Ovatko Suomen ainoat
mieleenpainuvat asiat aa- sialaiselle turistille ihmisten vähyys, ruisleipä sekä vih- reä ja puhdas luonto? Mitä annettavaa meillä on ulko- maille?
Suomi on jo pitkään vie- nyt osaamistaan maailmal- le mm. laivanrakennuk- sessa sekä matkapuhelin- ten valmistuksessa. Uutena aluevaltauksena Suomi on onnistunut myös peliteol- lisuudessa - nuolenkärki- nä peliyhtiöt Supercell se-
kä Rovio. Tähän pisteeseen ei olisi päästy ilman Suo- men vankkaa ja pitkää kou- lutushistoriaa. Kuten Meri- läinen kirjoittaakin, on suo- malainen koulutus vaatinut tiukkoja arvovalintoja ai- na nykyhetkeen asti. Suomi on halunnut antaa jokaisel- le lapselle laadukasta ope- tusta perheen taustasta tai varallisuudesta huolimatta.
Mielestäni tärkeimpinä pe- ruspilareina ovat olleet yh- deksänvuotinen ilmainen
peruskoulutus, koulutervey- denhuolto sekä kouluruoka, jonka Suomi otti käyttöön ensimmäisenä maailmas- sa vuonna 1948 ja joka on vielä nykypäivänäkin harvi- naisuus maailmassa. Perus- koulusta ei myöskään olisi tullut nykyisen veroista il- man opettajien hyvää kou- lutusta. Nämä asiat ovat ol- leet pienelle maalle suuria ponnistuksia, mutta juu- ri niitä arvovalintoja, jot- ka ovat tehneet Suomesta yhden maailman parhaim- min koulutetuista kansois- ta. Suomi onkin Pisa-tut- kimuksissa aivan maailman huippua, ja samalla Suomen koulutusosaamiselle riittää- kin kysyntää maailmalla.
Mielestäni on ironista, kuinka näinkin hyvin kou-
Veikka Sarén
Me suomalaiset
Somero 150 ja Suomi 100 -juhlavuosien kunniaksi yläkoulun yhdeksännellä luokalla järjestettiin syksyllä 2017 kirjoituskilpailu, jossa Somero-Seuran johtokunta toimi tuomaristona. Kilpailun voittajaksi valittiin Veikka Sarén (keskellä) ja seuraavi- na palkittiin Saga Salminen ja Kalle Kotikoski. Sarénin kirjoitus Me suomalaiset julkaistaan Someron Joulussa.
Juha Heikkilä
Suomi on selättänyt monia ongelmia ja osoittanut pienen
kansan sisukkuutta.
Someron Joulu 2017
lutettu kansa on itse unoh- tamassa koulutuksen ja si- vistyksen tärkeyden, vaikka muille suomalainen koulu- tus on ihailun kohde. Tie- teen ja tiedon arvoa on alettu väheksyä ja aliarvos- taa. Nettipalstat ovat täyn- nä “oman elämän asian- tuntijoita”. Kirjoitukset le- viävät kulovalkean lailla ja uppoavat ihmisiin kuin hä- kä, vaikka jutuissa ei olisi mitään tieteellistä pohjaa.
Ajattelen, että on suoras- taan surullista, kuinka täl- laiset henkilöt saavat jul- kisuutta ja lopulta pääty- vät ajankohtaisohjelmiin keskustelemaan napit vas- takkain tutkijoiden kanssa esimerkkinä vaikkapa uu- desta ja tehokkaasta diee- tistä. Huolimatta Suomen pitkäjänteisestä koulutuk- sesta, ovat tieto sekä asian- tuntijuus joutuneet sivu- raiteille. Meriläisen tapaan myös minä toivon meidän suomalaisten ymmärtävän tieteen ja sivistyksen tär- keän aseman pienelle kan- sakunnalle. Mielestäni vain sen avulla voimme selvitä muuttuvassa maailmassa.
Suomi on selättänyt mo- nia ongelmia ja osoitta- nut pienen kansan sisuk- kuutta. Ahkeruudellaan ja päättäväisyydellään Suo- mi on luonut demokraatti- sen, oikeudenmukaisen ja vakaan kotimaan sen vii- delle miljoonalle asukkaal- le. Itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta, mutta tähyää jo odottavaisena uudelle vuo- sisadalle.
T
ietokirjailija, kus- tantaja Kai Lauri Linnilä kuoli äkil- liseen sairauskohtaukseen kesken työmatkan 24. elo- kuuta 2017 Forssassa. Hän oli syntynyt 23. heinäkuuta 1942 Oulussa.Kai Linnilä aloitti toi- mittajanuransa Kainuun Teinilehdessä Klopassa ja Kainuun Sanomissa, Teini- lehdessä ja Ylioppilasleh- dessä. Hän toimi Nuoren Voiman liiton toiminnan- johtajana 1968–72.
Linnilä valmistui Hel-
singin yliopistosta 1968 pääaineenaan taidehisto- ria. Hän kirjoitti ja toimit- ti rakennustaidetta ja taide- historiaa käsitteleviä kirjo- ja, opetti 60- ja 70-luvuilla mm. Teknillisessä korkea- koulussa Helsingissä ja Tampereella, toimi kuva- taide- ja kirjallisuuskrii- tikkona, hoiti lukuisia tai- dealan luottamustoimia ja työskenteli graafisena suun- nittelijana.
Kai Linnilä avioitui kir- jailija Kaari Utrion kanssa 1974. Pari asettui Somer-
niemelle ja innostui oma- varaisuudesta. Esikoiskeit- tokirjassa Pihalla kasvaa lammaskaali (1977, 2004) näkyy rakkaus ruokaan se- kä kyky luoda nasevaa ja humoristista tietotekstiä.
Reseptit ja tarinat suoma- laisesta ruokakulttuuris- ta yhdistyvät Kai Linnilän myöhemmässäkin tuotan- nossa.
Utrio ja Linnilä perus- tivat kirjantuotantoyhtiö ja kustantamo Amanitan 1982. Kirjatalon kupeeseen syntyi sikariharrastuksen pohjalta vuonna 1999 Si- karitalo-verkkokauppa ja myöhemmin Töölön sika- rikauppa. Tunnettu sikaria- ficionado puhui viime vuo- sina usein sikarikulttuurin ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Heinäkuun lopus- sa hän sai valmiiksi suur- työnsä Suomalaisen sikarin historian.
Amanitan toimitusjoh- tajana 1982–2006 Kai Lin-
In memoriam Kai Linnilä
nilä kykeni nopeisiin suun- nanmuutoksiin. Viisaaksi osoittautui mm. päätös kes- kittää kustantamon voimat vahvimpaan osaamisaluee- seen, laajoihin, ajattomiin ja huoliteltuihin suurteoksiin.
Näistä Linnilä piti tärkeim- pänä teosta Olaus Magnus – Suomalaiset Pohjoisten kansojen historiassa (2002).
Kustantajana Kai Linniläl- lä oli näkemystä ja tervettä sivistämistahtoa. Hän jakoi vastuuta ja kannusti työto- vereita kokeilemaan uuden- laisia tehtäviä ja toimintata- poja. Kai itse oli innostava ja helposti asioista innostu- va, luova ja lahjakas kirjoit- taja ja taiteilija. Hän viihtyi luonnossa, vesillä ja saunan portailla yhtä hyvin kuin pääkaupungin kulttuuri- riennoissa, mutta karsasti falskiutta ja turhantärkeyttä.
Kai Linnilä kirjoitti ja toimitti puolensataa tieto- kirjaa, jotka käsittelivät eri- tyisesti Suomen historiaa, kulttuuri- ja taidehistoriaa tai kasvi- ja eläintiedettä.
Työ huomioitiin mm. Wa- relius-palkinnolla vuon- na 1999. Valtavien kirja- ja paperipinojen keskellä hän tuotti suvereenisti värikäs- tä, jäsenneltyä ja täsmällistä tekstiä, aina ajallaan. Kirjan- ystävä kokosi kirjakokoel- man, joka on Amanitan toimitukselle korvaamaton tieto- ja kuvalähteistö. Lin- nilä kutsuttiin Kansalliskir- jaston kummiksi 2012. Hän
pakinoi Bibliofilos-lehdessä 2010-luvulla
Sosiaalisella monen toi- men miehellä oli laaja ystä- vä- ja tuttavapiiri ja tarmoa riitti myös luottamustoi- miin ja lukuisiin esiintymi- siin sekä paikallisissa että valtakunnallisissa tilaisuuk- sissa. Linnilä säilytti yhtey- den lapsuusvuosiensa Ka- jaaniin sekä sukuseutuunsa Kiuruveteen ja oli ideari- kas talkoolainen Somernie- mi-Seurassa.
Kain ja Kaarin kotiseu- tutyö alkoi pakinoilla So- mero-lehdessä nimimer- killä Hannu ja Kreeta. He kirjoittivat Someron ja So-
merniemen kuntaliitokses- ta ja monista muista aiheis- ta, jotka lukijoita huvittivat.
Mutta heidän ehdotuksen- sa maalata Somerniemen kirkko häränverenpunai- seksi ei miellyttänyt. Silloin oli jo unohdettu, että kirkon alkuperäinen väri oli ollut juuri punainen ja sellaise- na kirkko oli pysynyt yli 80 vuotta. Kirkosta tuli sitten keltainen ja Somerniemes- tä osa Someroa. Kai jatkoi pakinointiaan neljällä vuo- sikymmenellä Forssan leh- dessä Tiernapoika-nimellä.
Vuonna 1977 Kai Lin- nilä valittiin Somernie- mi-seuran sihteeriksi ja ko-
tiseututyöstä tuli sekä Kain että Kaarin rakas harrastus.
Paikallisjuhlissa he olivat usein pääpuhujina ja Kai oli mukana toimittamassa Someron Joulua 1979–83, mutta senkin jälkeen Linni- lät avustivat ahkerasti lehteä lukuisilla kirjoituksillaan.
Eräänlaiseksi kärkihank- keeksi muodostui Somer- niemen kesätori, jonka toi- minnassa Linnilät olivat mukana alusta alkaen vuo- desta 1986. Ajatus toris- ta syntyi, kun kylän miehet tarvitsivat paikan, jossa voi- sivat iltapuhteella pakista ja puuhailla. Syksyllä Somer- niemi-Seura perusti toimi- kunnan, jolle annettiin teh- täväksi etsiä sellainen paik- ka. Lopulta vuokrattiin Jorma Harjulta alue, joka oli Helsingintien oikaisus- sa jäänyttä tiepohjaa. Hel- mikuussa alueelle hinattiin Esmeralda-laiva kioskik-
Jatkoa sivulta 11
Kai itse oli innostava ja helposti asiois-
ta innostuva, luova ja lahja- kas kirjoittaja ja
taiteilija.
Someron Joulu 2017
si ja torin avajaiset pidettiin 13. 6. 1987. Maaherran Ris- to Tainio piti avajaispuheen ja siitä se sitten lähti. Lop- pu onkin historiaa. Viimei- senä kesänään Kai Linnilä oli seuran puheenjohtaja- na järjestämässä kotiseutu- retkiä sekä 30-vuotisjuhlaa Somerniemen kesätorille.
Torin onnistumisessa on Linnilöillä ollut suuri osuus.
Kai vastasi torin markki- noinnista ja hän oli ideoi- massa torille oheistuotteita, kuten torineuvoksen valin- nan, torisoiton, hattupäivän.
Myöhemmin mukaan tu- livat joulumyyjäiset ja uu- denvuoden vastaanottajai- set kokkoineen, ilotulituksi- neen ja puheineen.
Toritoimikunnan lisäk- si Kain ideapankissa syntyi vuosikymmenten varrella suuri määrä erilaisia tapah- tumia, jotka myös menes- tyksellä toteutettiin. Helvi Hämäläisen päivillä oli mu- kana kirjallisuuden ystäviä yli 300 eri puolilta Suomea, ja Härjänlahden kylässä pi- dettiin kansainvälinen maa- seutukonferenssi Rustica Nova. Näiden päivien ko- mentokeskus oli tietenkin Linnilöiden Amanitassa.
Aivan oma lukunsa on kirjatalo Amanitan paikal- lishistoriallinen julkaisutoi- minta. Keltiäisten koulun 100-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1988. Juhlapuhuja- na oli kouluhallituksen pää- johtaja Erkki Aho ja juh-
lassa esitettiin koulun his- toriikki. Kain toimesta teksti painettiin laajennet- tuna ja niin syntyi Somer- niemi-Seuran julkaisu N:o 1. Se oli vain 46-sivuinen vihkonen, mutta siitä alkoi kotiseutujuhlaisujen sar- ja, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Seuraava koti- seututeos on oleva numero 10 ja vaikka se oli jo pitkäl- le ideoitu ja kirjoitettukin, sen julkaiseminen siirtyi ensi vuodelle Kain äkillisen menehtymisen vuoksi. Täs- tä nähdään, että hänen hen- kilökohtainen panoksensa jokaisen kirjan kohdalla on ollut ratkaisevan tärkeää.
Kai Linnilän perustama Kirjatalo Amanita on tar- jonnut Somerniemi-Seu- ralle ainutlaatuisen mah- dollisuuden kotiseutukir- jallisuuden julkaisemiseen.
Amanitan avustuksella on julkaistu paitsi Somernie- meä myös Someroa koske- vaa kirjallisuutta, jota myös lukeva yleisö on osannut ar- vostaa. Tällainen toimin- ta on mahdollista vain har- voilla paikkakunnilla, ja sii- tä somerolaiset saavat olla kiitollisia.
Kaita muistellen Sari Savikko, Hanna Pukkila-Toivonen, Manu Kärki
Manu Kärki
K
alevi Heinonen on nähnyt ja kokenut kaupan alan mo- net muutokset ja mullistuk- set 47 vuoden aikana. Ura liike-elämän palvelukses- sa alkoi vuonna 1958 kaup- pa-apulaisena ja päättyi syksyllä 2005 kauppiaana Oinasjärven kyläkaupassa.Kalevi Heinonen syntyi välirauhan aikaan Kiikalan Hirvelän kylässä. Kansa- koulun jälkeen hän teki pa- ri vuotta metsätöitä isänsä kanssa kotikulmillaan. Työ oli raskasta ja sitä oli tehtä- vä pahallakin ilmalla. Nuo- ren miehen mielessä syn- tyi ajatus toisenlaisesta am- matista. Somero-lehdessä oli ilmoitus, jossa haettiin kauppa-apulaista Pitkäjär- ven Oraksen myymälään syksyllä 1958. Kalevi il- moittautui hakijaksi ja sai kutsun toimitusjohtaja Paa- vo Nummisen haastatte- luun. Kaupallista kokemus- ta hänellä ei ollut, mutta todistuksessa oli hyvä arvo- sana laskennossa. Apulaisen paikka meni sillä kertaa toi- selle hakijalle, mutta muu- tamaa viikkoa myöhemmin hänelle tarjottiin vastaavaa työpaikkaa Oraksen Hir- velän myymälässä, joka oli vain kilometrin päässä koti- talosta. Apulaisen kuukau- sipalkka oli 12 600 vanhaa markkaa eli nykyrahaksi muutettuna 550 euroa.
Hirvelässä oli kolme kauppaa aivan vierekkäin;
Osuusliike Oraksen ja Sa- lon Osuuskaupan myymälät sekä Karttilan yksityiskaup- pa. Oraksen neljästätoista sivumyymälästä Hirvelä oli
silloin ainoa Someron ul- kopuolella. Kauppa oli au- ki arkena kello 8-17 ja lau- antaina kello 8-14. Myy- mälänhoitajana oli Mauri Alitalo. Sisällä myymäläs- sä oli pitkä rivi laareja, jois- sa oli jauhot ja sokerit. Tuo- retta silakkaa oli myyn-
nissä muutamana päivänä viikossa. Ulkomailta tuo- tua omenaa sai myydä vas- ta joulukuun 10. päivän jäl- keen, mutta appelsiineja oli myynnissä melkein ko- ko vuoden. Myymälässä oli kylmiö, josta makkarat tuo- tiin päiväksi esille lasikaap- piin.
Hirvelässä tehtiin pal- jon maatalouskauppaa ja siellä pidettiin isoa rehu- varastoa. Lesettä ja me- lassileikettä olisi mennyt enemmänkin kuin mitä oli saatavana. Melkein joka ta- lossa oli kotieläimiä ja ka- nanmunia ostettiin myymä- lään suuret määrät. Emän- nät toivat niitä pärekorissa ja siitä ne ladottiin kaupan laatikoihin, joihin mah- tui 500 munaa. Oras mak- soi yleensä parempaa hin- taa kananmunista kuin kil-
pailijat, ja korilla munia sai ostettua paljon kauppata- varaa. Myymälä oli tehty alun perin kaupaksi ja siinä oli iso varastotila. Yläker- rassa oli rehut ja kellariva- rastossa väkilannoitteet. Si- vumyymälässä tehtiin myös viljakauppaa, ostettiin ja myytiin. Joku emäntä saat- toi ostaa kauroja kanoille vain muutaman kilon ker- ralla. Hyvä myyntiartikkeli oli Kultaliekki-nimiset öljy- lämmittimet. Lämmitysöl- jy oli silloin hyvin halpaa ja moni osti sellaisen lisäläm- mittimeksi. Kaupan pihalla oli bensiini- ja valopetroli- säiliöt.
Kolme vuotta kului Hir- velän myymälässä, kunnes tuli aika astua armeijan har- maisiin vuonna 1961. Ase- palveluksen jälkeen Hei- nonen pääsi Oraksen siir-
Kalevi Heinonen
Kauppa-apulaisesta kauppiaaksi
Kalevi Heinonen muistelee kauppiasuraansa mukavana aikana.
Manu Kärki
Kaupallista kokemusta hänellä ei ollut, mutta todistuk-
sessa oli hyvä
arvosana
laskennossa.
Someron Joulu 2017
tomaaosastolle Joensuun kylään, jossa oli seitsemän myyjää tiskin takana. Osas- tolla myytiin ulkomailta tuotua tavaraa kuten kah- via ja hedelmiä, mutta myös maitoa ja piimää. Maito tu- li aamulla suoraan meije- ristä 40 litran kannuissa, ja mitattiin automaatilla asi- akkaan omaan astiaan. Os- tosten yhteissumma lyötiin kassakoneeseen, ja jokaisel- la myyjällä oli kassakonees- sa oma rahalaatikko.
Oinasjärven myymä- länhoitaja Pentti Kareni- us lähti pois alkuvuodesta 1962 ja Kalevi Heinonen tuli myymälänhoitajaksi 1.
päivä helmikuuta. Seuraa- vana päivänä hän täytti 21 vuotta. Apulaisena oli Tert- tu Parikka. Työn ohessa al- koi opiskelu Oraksen jär- jestämillä kursseilla, muun muassa Kk-osuuskauppa- koulussa ja E-instituutissa.
tusta ja erilaisia kirjekurs- seja. Oinasjärven myymä- lässä maataloustarvikkei- den myynti oli vähäisempää kuin Hirvelässä, mutta uu- tena asiakaskuntana olivat kesäisin mökkiläiset. Eri- tyisen mieleenpainuva oli syksy 1963 tai 1964, jol- loin myymälä osti asiakkail- taan 8 000 litraa puolukkaa.
Marjat välitettiin eteenpäin ulkomaille. Myymälässä oli myös postipysäkki ja myö- hemmin postiasema II. Oi- nasjärvellä vierähti neljä vuotta ja kolme kuukautta.
Huhtikuun alussa 1966 tuli määräys siirtyä Sylvä- nän myymälään. Oraksen toimitusjohtaja Alpo Ran- tala piti työpaikkojen vaih- tuvuutta koulutuksen kan- nalta hyvänä asiana. Harri Kairenius siirtyi Sylvänän myymälästä Hirvelään ja Oinasjärvelle tuli Ahti Mustonen. Kalevi oli poi-
helpompaa, mutta se har- mitti, kun Oinasjärvelle oli juuri saatu öljykeskusläm- mitys ja Sylvänän myymä- lässä asuntona oli varaston takana sijainnut yksiö. Ra- kennuksen omisti Este- ri ja Jaakko Kulmala ja se oli Osuusliike Oraksen vii- meksi perustama myymälä numero 15. Apulaisena Syl- vänällä olivat muun muas- sa Pekka Alitalo ja Helena Laurila. Sylvänällä oli yksi artikkeli, jota Heinonen ei myynyt muualla. Siellä oli nimittäin monta nuuskan ostajaa. Myymälän myynti kehittyi suotuisasti ja sääs- tökassan nuorisotilien han- kinnassa myymälänhoitaja sai palkinnoksi Italian mat- kan.
Muutto Sylvänältä ta- kaisin Hirvelään tapahtui jo huhtikuussa 1967. Koti- kulmalle oli helppo palata, koska asiakkaat olivat jo en-
ensin vähän aikaa kotonaan kunnes muutti myymälän asuntoon. Apulaisina oli Terttu Leino ja Pirjo Kal- lio. Lihat, maidot ja mak- karat tuotiin myymälään joka päivä. Kerran viikossa Oraksen oma kuorma-au- to toi raskaampaa tavaraa ja vei samalla asiakkaille re- husäkkejä ja öljytynnyreitä ilman mitään rahtimaksua.
Vähitellen rehu-, vilja- ja väkilannoitekauppa jäi pää- myymälästä käsin hoide- tuksi. Toimitusjohtaja Al- po Rantalan aikana alkoivat tuotteiden erikoistarjoukset ja jäsenalennukset. Tutustu- miskäyntejä tehtiin moniin tuotantolaitoksiin. Henki- lökunnalle järjestettiin lop- piaisena joulujuhla, jossa oli hyvät ruuat ja monenlaista ohjelmaa.
Syksyllä 1969 Kalevi Heinoselle tarjottiin myy- Kalevi Heinonen ja Kari Laurila Osuusliike Oraksen Oinasjärven myymälässä 1960-luvun alussa.
Kalevi Heinonen
Someron Joulu 2017
Käy tutustumassa:
www.someroseura.fi www.somerniemi.fi
www.facebook.com/someroseura www.facebook.com/SomerniemiSeura
kylapuodista supermarkettiin
– Someron ja Somerniemen kauppojen historiaa –
• Kuvia
• tietoa
• muistoja kaupoista &
kauppiaista
vuoden ajalta
1 50
leeni tiirakarin
uutuus- kirjassa
• •
1.12.
ilmestyy
KESÄLLÄ ALUEENSA YKKÖNEN
Hyvää Joulua Turvallista Uutta Vuotta 2018
Autoilija
KAI AALTONEN
0400 721 427
Rauhallista Joulua ja Onnea vuodelle 2018!
Kajaani Ismo 010 256 1292, 044 779 7171 ismo.kajaani@op.fi Junnila Seija 010 256 1293, 044 779 7172 seija.junnila@op.fi Ahola Eija 010 256 1294 eija.h.ahola@opkk.fi Eino Elina 010 256 1295 elina.eino@opkk.fi Hämäläinen Aila 010 256 1297 aila.hamalainen@opkk.fi Keto-oja Kirsi 010 256 1290 kirsi.keto-oja@opkk.fi Kasvinen Anne 010 256 1299 anne.kasvinen@opkk.fi Mäkinen Outi 010 256 1298 outi.makinen@opkk.fi Fax 010 256 1409
Joensuuntie 13 31400 Somero Toimisto avoinna arkisin klo 8.30–16.00 ISÄNNÖINTI- KIINTEISTÖNVÄLITYS- KIRJANPITOPALVELUT Kajaani Ismo 010 256 1292, 044 779 7171 ismo.kajaani@op.fi Junnila Seija 010 256 1293, 044 779 7172 seija.junnila@op.fi Ahola Eija 010 256 1294 eija.h.ahola@opkk.fi Eino Elina 010 256 1295 elina.eino@opkk.fi Hämäläinen Aila 010 256 1297 aila.hamalainen@opkk.fi Keto-oja Kirsi 010 256 1290 kirsi.keto-oja@opkk.fi Kasvinen Anne 010 256 1299 anne.kasvinen@opkk.fi Mäkinen Outi 010 256 1298 outi.makinen@opkk.fi Fax 010 256 1409
Joensuuntie 13 31400 Somero Toimisto avoinna arkisin klo 8.30–16.00 ISÄNNÖINTI- KIINTEISTÖNVÄLITYS- KIRJANPITOPALVELUT
Joensuuntie 13, 31400 Somero Puh. 010-256 1314
www.lopkk.fi
Someron Joulu 2017
Manu Kärki - jatkoa sivulta 15
mälänhoitajan paikkaa Oi- nasjärveltä, ja hän otti teh- tävän vastaan. Palkan pe- rusteena oli myymälän vuosimyynnin määrä ja se oli Oinasjärvellä suurempi kuin Hirvelässä. Pitkäjärvi ja Oinasjärvi olivat Oraksen sivumyymälöiden kärjes- sä. Elintarvikkeiden myyn- nissä piti olla tarkkana, sil- lä yli prosentin mittatappi- on joutui myymälänhoitaja itse maksamaan. Samoin kirjanpidossa tapahtuneet virheet oli korvattava. Ka- levi hoiti tehtävänsä huo- lellisesti, eikä joutunut kos- kaan maksumieheksi. It- sepalvelumyymälät tulivat käyttöön 1970-luvun alus- sa ja työmäärää väheni siltä osin huomattavasti. Toisaal- ta asiakkaiden ostosten ko- tiinkuljetuksissa omalla au- tolla kului aikaa iltaisin jopa kello 21:een asti.
Osuusliike Oraksen toi- minta sulautui Forssan Osuusliike Tammeen vuon- na 1981 ja E-osuuskun- ta Eka perustettiin syksyllä 1983. Sen osuuskauppatoi- minta jatkui Tradeka-liike- toimintaryhmässä vuodesta
1989 alkaen. Oraksen en- tisiä sivumyymälöitä ryh- dyttiin lakkauttamaan yksi toisensa jälkeen. Oinasjär- ven myymälä toimi viimei- set vuodet nimellä Kylä- kauppa Manteli ja se oli vii- meinen toiminnassa olleista sivumyymälöistä. Myymälä oli keskusliikkeen alaisuu- dessa, eikä aina ollut tietoa, keneltä piti kysyä lupa esi- merkiksi remontin tekoon.
Kalevi Heinonen muistaa,
että viimeiset vuodet oli- vat sekavaa aikaa ja oli hy- vin arvattavissa, että loppu on lähellä. Kauppa-apulai- sina olivat Arja Väyrynen ja Riitta Nyholm sekä kou- lulaisia kesäapulaisina joka kesä.
Sulo Tuominen osti Eka-yhtymältä Pitkäjärven myymälän, ja vuonna 1991 Pirjo ja Kalevi Heinoselle tarjottiin ostettavaksi Oi- nasjärven myymäläraken-
nus tontteineen. Ostopää- töksen teko oli helppo, sillä samalla säilyi koti ja työ- paikka. Itsenäiseksi kaup- piaaksi ryhtyminen tuntui hyvältä. Herrat eivät olleet enää selän takana kyttää- mässä ja sai itse päättää toi- mintatavoista. Asiakkaat olivat tuttuja ja aluksi kaikki tavara tuli samoista paikois- ta kuin aikaisemmin. Myö- hemmin tukkuliikkeestä pi- ti tilata kerralla niin suuria tavaraeriä, että oli kannat- tavampaa hakea omalla au- tolla mistä edullisimmin sai. Kalevin puoliso Pirjo toimi osa-aikaisena apuna jo osuusliikkeen aikana ja omaa kauppaa he ryhtyivät hoitamaan kaksistaan. Oi- nasjärven Kyläkauppa Hei- nonen & Heinonen jatkoi toimintaansa lokakuuhun 2005. Kalevi oli silloin toi- minut kaupan tiskin takana 47 vuotta. - Ajattelin, että nyt saa riittää, vaikka se oli- kin mukavaa aikaa. Miltei kaikki asiakkaat tunnettiin ja jaettiin niin ilot kuin su- rut lähes päivittäin.
Pirjo ja Kalevi Heinonen ostivat kauppakiinteistön Eka-yhtymältä vuonna 1991. Aikai- semmin rakennuksessa toimi Osuusliike Tammi 1981-1986, Osuusliike Oras 1937-1981 ja Osuusliike Tuki 1933-1937.
Manu Kärki
Manu Kärki
Teksti ja kuvat: Irmeli Suvenmaa
P
ikkutyttö asustaa So- meron sinisessä talos- sa vanhempiensa, pik- kusiskonsa ja mummonsa kanssa. Talon on rakennut- tanut Someron Saha, jonka konttori on alakerrassa. Li- säksi asuinhuoneistoja on kahdessa kerroksessa.Asukkaista on tytön mieleen jäänyt hiukan pe- lottava Gunnin neiti, hieno ikäneito. Hän pitää hattu- kauppaa keskustan toises- sa päässä. Joskus iltaisin hän muistuttaa olemassaolos- taan koputtamalla seinään.
Ei saa kait nukutuksi, kun naapuriasunnon pikkutyttö itkeskelee korvatulehduk- sen kourissa.
Muuten tyttö viettää rauhallisia päiviä ja haus- koja, joskus jännittäviäkin, iltoja talon ja naapurien lapsiporukan kanssa. Yrit- tää olla parhaansa mukaan mieliksi rakkaille vanhem- milleen. Kummitäti Helsin- gistä käydessään kehaisee äidille: ”Tuo pikkutyttösi on niin kiltti ja söötti.” Äiti ei voi olla hymyilemättä. Hän tietää muutakin.
Tyttö huomaa äidin val- mistautuvan maidonhaku- matkalle meijerin maito- kauppaan. Se on kylän toi- sessa päässä. Kädessään maitokannu ja kauppakassi äiti muistuttaa vielä vakava- na tyttöä: ”Olet sitten kiltis- ti. Eikä ikkunalle saa nous- ta!” Mutta odottavan aika käy pitkäksi. Tyttö ei mal- ta olla kipuamatta pöydäl- le ikkunan eteen. Katselee tarkkaan keskustan raitille.
Avaa ikkunan ja kurottau- tuu ulos. Ei näy äitiä, mut- ta näkyy jotain muuta. Tie- tä laahustaa paljasjalkainen
pelottavan näköinen vanha mies takin helmat lepattaen.
Kaulansa lämmikkeeksi on jostain saanut paksun lan- kavyyhdin, mutta paljaisiin jalkoihinsa ei mitään. Olal- la roikkuu iso reppu. Tyttö on vähällä horjahtaa alas pi- halle, mutta silloin turvalli- set kädet tarttuvat häneen.
Äiti on tullut huomaamatta keittiöön ja ehtii viime het- kellä pelastamaan lapsensa.
Kun tyttö kertoo pe- lottavasta jättiläisestä pi- han muille lapsille, isot po-
jat nauravat hänelle: ”Ei se mikään jättiläinen ole. Se on Viljami. Se kiertää aina täällä kylillä ja saa kai ruo- kaa jostain. Jalkapohjansa se tervaa, että kestäisivät vael- luksilla. Yöt nukkuu milloin missäkin, kun vain yösija löytyy, ladoissa tai saunoissa ja ulkona metsässäkin.” On kuultu, että joskus Viljamil- ta jäätyi paljaat varpaat, kun joutui nukkumaan kuusen alla pakkasella. Lääkärin oli pakko leikata melkein kaik- ki varpaat pois, kun olivat ihan jäätyneet. ”Ole tyttö varuillasi. Viljami voi siepa- ta sut reppuunsa”, pojat pe- lottelevat.
Eikä siinä kaikki. Toi- nenkin pelotus ilmestyy silloin tällöin lasten lähet- tyville. Roopeksi sitä kut- sutaan. Iltaisin tuo mies hoipertelee lasten kotipihan ohi kohti kylätietä ja suun- taa sen toisella puolella ole-
valle varastoalueelle. Lapset hiipivät hämärässä seuraa- maan, mitä asiaa Roopella on sinne. Näkevät hahmon pysähtyvän huussin eteen ja kopeloivan jotain sen puis- ten portaitten alta. Kuuluu kuin lasin kilinää... Sitten hahmo kömpii sisälle huus- siin. Lapset kuulevat ähki- mistä, örinää ja lotinaa.
Kun Roope kääntyy housut kintuissa avoimeen oviaukkoon päin, pikku- tyttö on kiljaista kauhus- ta. Ukon vatsan alla roik- kuu kuin karvainen käärme.
Sellaista hän ei ole kos- kaan ennen nähnyt. Vierel- lä seisova poika saa onneksi ajoissa viedyksi käden tytön suulle niin, etteivät urkkijat paljastu.
Roopen hoiperreltua nä- kymättömiin pojat halua- vat tietenkin tutkia, mitä Roopen kätkössä on. Ko- peloivat portaitten alustaa
Askeleita aikojen takaa - Someron teillä ja pihoilla
Sininen Sahan talo oli valmistunut jo vuonna 1920. Kaksikerroksinen, mansardikattoinen rakennus oli komea nähtävyys pienen kylän keskustassa.
”Ole tyttö varuillasi.
Viljami voi
siepata sut
reppuunsa.”
Someron Joulu 2017
Askeleita aikojen takaa - Someron teillä ja pihoilla
ja kouraan osuu lasipulloja.
Yhden etiketistä pojat erot- tavat juuri ja juuri: Var-so- van lau-lu. ”Joopa joo. Ai- kuset on puhuneekkin, et Roope tykkää lasisest laulu- kirjast!”
Seikkailua pilvenpiirtäjissä Aivan sinisen talon naapu- rissa avautuu lapsia kutkut- tava seikkailupuisto: sahan lautatapulialue. Tapulit ovat lasten silmissä kuin pilven- piirtäjiä ja niiden väliköt kuin katuja. Aikuiset ovat tietenkin kieltäneet lapsia menemästä sinne, mutta se vain lisää pilvenpiirtäjien vetovoimaa.
Kun sahatyöläiset ovat poistuneet illalla koteihin- sa, lapsijoukko suuntaa ta- puleille. Niiden sisälle on pienten helppo sujahtaa ai- kuisilta piiloon. Mahtava rakennelma tuoksuu pikku- tytöstä huumaavalta. Vie- lä aikuisena saman tuok- sun jossain lehahtaessa sie- raimiin palaavat lapsuuden seikkailut mieleen. Jänni- tystä saadaan lisää kiipei- lemällä lautojen välejä ylös.
Paikoin hurvitellaan kei- numalla vapaana sojottavil- la laudanpäillä. Joskus kel- lahdetaan sieltä korkeuk- sista maahan. Naarmuille ja mustelmille on kotona kek- sittävä syyksi vaikka mitä.
Totuutta ei parane paljastaa.
Silloin loppuisivat tapuli-
Pullapuodin bonuksia ja kanalamunauksia
Tytön kasvaessa ja viisas- tuessa äiti alkaa uskoa pie- niä pestejä hänelle. Erp- polan leipomokaupassa käynti on niistä parhai- ta. Jo ulko-ovella tulvahtaa vastaan ihana pullantuok- su. Kun äidin listalla olleet tuotteet on pussitettu, hy- myilevä kauppiastäti ku- martuu tiskin yli ja tarjoaa nuorelle asiakkaalle pihdeil- lä jonkun herkullisen lei- vonnaisen. Saa kiitosniiauk- sen hymyn kera.
Maitotytöksikin äiti pes- taa tytön toisinaan. Tämä on saanut meijerimatkaan käytännön harjoittelua äi- din keralla maitokaupas- sa käydessään. Siellä valko- asuinen täti, Vilpun (Fil- pun) Alma, toivottaa iloisena nuoren asiakkaan tervetulleeksi. Tyttö ojen- taa maitokannun tädille ja kertoo äidin opettaman lit- ramäärän. Seuraavaa het- keä maitotyttö on odotta- nut innoissaan. Alma pitää kannua toisessa kädessään ja koukkaa pitkävartisella litranmitalla isosta tonkas- ta maitoa. Sitten hän kie- pauttaa valkoisen nesteen korkeassa kaaressa kannun suusta sisään. Tippaakaan ei mene ohi. ”Ja mitäs muuta laitetaan?” ”Puoli kiloa voi- ta”, tyttö tilaa äidin opetuk- sen mukaan.
lottavan suuren ja terävän veitsen, lohkaisee sillä pa- lan isosta voipötköstä, kää- räisee sen voipaperiin ja saa
sen vilkutuksen saattelema- na maitotyttö lähtee paluu- matkalle.
Meijerin maitokaupas- sa niin kuin muissakin ky- län ruokakaupoissa myy- dään paljolti oman pitäjän tuotteita. Onhan Somero vielä vahvasti maatalous- pitäjä. Niinpä keskustassa toistuu kesäaamuin ja -il- loin sama, kuin hidastet- tu näytelmä: hevonen aste- lee rauhalliseen tahtiin läpi kylän vetäen puisia rattai- ta perässään. Rattailla is- tuu kaksi huivipäistä nais- ta ja takana tärisee muu- tama maitotonkka. Kylän joenpuoleisessa päässä on Svenssonien navetta. Sen lypsettävät ovat kesäisin lai- tumella Pikku-Joensuussa.
Kananmuniakin saadaan melkein naapurista, Hairon kanalasta. Niitä hakemaan äiti lähettää varmuuden
Jatkuu sivulla 20 Härkätielle hinattu Ainola-leikkimökki tupaantuliaisvie- raineen.
Vuonna 1952 Somero sai luultavasti ensimmäisen kauneuskuningattarensa, Miss Karhunvahan (oik.) tässä ikuistettuna uimapu- kukierroksella perintöprin- sessan seurassa.
”Tapulit ovat lasten silmissä kuin pilvenpiirtäjiä ja niiden väliköt
kuin katuja.”
Irmeli Suvenmaa - jatkoa sivulta 19
vuoksi isosiskon. Aina ei ikä silti takaa varmaa suo- ritusta. Pikkusiskon päähän pälkähtää tehdä pieni jekku.
Hän asettuu piiloon alaetei- sen oven taakse. Kun kuulee siskon ehtivän kohdalle, kil- jaisee piilostaan: ”Böööö!!”
Arvaahan tuloksen. Isosis- ko säikähtää, pudottaa mu- napussin lattialle - tuomi- set mäskäksi! Sisko parkuu äidille katkerasti. Oikean syyllisen on tunnustettava.
Sitä ei muistiin jää, kenet valtuutettiin uudelle haku- matkalle.
Zaida Lahden sekatava- rakauppa on ihan kotita- loa vastapäätä. Sinne tyttö- kin osaa kipaista äidin asial- le, ostamaan kahvipakettia.
Paulaa sen olla pitää, sii- tä ovat yksimielisiä niin ai- kuiset kuin lapset. Koto- na mummo jauhaa pöönat kahvimyllyssä niin että ra- hina kuuluu. Lapset saavat paketin mukana tulevan au- tonkuvan keräelmiinsä. Jos joku merkki on jo ennes- tään, tehdään vaihtokaup- paa pihan toisten lasten kanssa.
Olympiavuoden juhlintaa Kun Suomi juhlii Helsin- gissä olympialaisia vuon- na 1952, somerolaistytön perheellä on oma merkki- vuotensa. Päästään muutta- maan sinisestä talosta ihan omaan kotiin Härkätien varteen. Muuton huipuksi isän kuorma-auton taakse kiinnitetään jalasmökki, las- ten pieni leikkimökki. Epä- tavallinen juhlakulkue on- nistuu kulkemaan läpi ky- län ja Ainola pääsee ehjänä uudelle tontilleen Karhun- vahan puutarhaan.
Samana vuonna Suo- mi saa myös uuden mis- sin, Armi Kuuselan. Pää- tetään järjestää missikisat myös naapurin tyttöjen kes- ken. Uimapukukierrokselle
pukeudutaan omiin pukui- hin, jo monen kesän haa- listamiin ja kuluttamiin. Il-
tapukukierrokselle etsitään enemmän loistokkuutta.
Äidin silkkiyöpuvut lyhen-
netään hakaneuloilla sopi- viksi. Tuomaristona toimi- vat naapurien pojat. Kun tuomarien pisteet laske- taan, isosiskon on katke- rasti tunnustettava pikku- siskon kruunaus Miss Kar- hunvahaksi. Kaikki muut tytöt saavat perintöprinses- sojen tittelin. Tuomariin oli vedonnut kuulemma eni- ten voittajan iltapuku, äidin vaaleanpunainen pitsiyö- mekko.
Syksyllä perheen koulu- laiset pääsevät tutustumaan uusiin koulutovereihinsa ja opettajiin. Alakoululaisel- le tarjoaa pehmeän laskun äidillinen, iloinen opetta- ja Tuulikki Toikka. Ylä- koulussa on jännittävämpää opettaja Sakari Kempin to- meran ohjauksen alla. Sis- kon opettajalla Eero Hel- kiöllä on kaunis laulunää- ni ja rouva Helkiöllä riittää kärsivällisyyttä käsityötun- nilla. Toki Kempistäkin paljastuu kevään koittaes- sa mukavan pehmo puoli.
Kemppi yhdistää kirjatie- don pänttäämiseen käytän- nön harjoittelut.
Someron yhteiskoulun 7.luokka perinnemarssillaan kylän raitilla (1962).
Luukkon Antin käsissä syntyi monenlaista - oljenkultaisia joulutähtiäkin.
Someron Joulu 2017
Koulun takana opetta- jalla on oma kasvimaa, kas- vihuone ja hedelmäpuita.
Oppilaat saavat opastus- ta kasvien kylvöön, koulut- tamiseen ja perunoiden is- tuttamiseen. Opettaja itse näyttää, miten hedelmäpui- ta jalostetaan. Kesäloman jälkeen päästään nostamaan perunoita.
Härkätien Einstein
Härkätien varrella asustavat omat originellinsa. Luuk- kon Antti kiinnittää huo- miota pyöräilytyylillään.
Jyrkät mäet Antti polkee ylös mutkitellen laidasta laitaan. ”Semmottoon nou- su tullee loivemmaks, ei- kä tartte puhkata niim pal”, Antti perustelee.
Tämä itseoppinut Här- kätien nero on kiinnostu- nut kaikenlaisista luonnon- ilmiöistä. Hän ottaa tutkit- tavakseen jopa sen, miten monta pientä koivun sie- mentä mahtuu yhteen kah- vikuppiin. Laskeminen vie aikaa, mutta tulos selviää.
Käsittämättömän moninu- meroinen lukema, totta kai.
Antin verstaassa syntyy hienoja puuesineitä, kulho- ja, lautasia ja kuppeja. Antti on selvittänyt myös, miten
estää puuesineitten halkea- minen myöhemmin. ”Puu- aines on kuivatettava pit- kään uunin pankolla. Siten syntyy täyskovaa ainesta”, asiantuntija neuvoo.
Joulun lähestyessä Ant- ti esittelee myös valmista- miaan himmeleitä ja ol- kitähtiä. Tyttö ihailee kynttilän valossa oikeas- ti sädehtiviä luomuksia ei- kä voi ymmärtää, kuinka vanhan miehen käsissä voi syntyä jotain niin siroa. Iki- liikkujaakin Antti ryhtyy suunnittelemaan ja raken- telemaan, vaikka tietää, ettei kukaan vielä ole sellaisessa onnistunut. Keskeneräises- tä työstä ei juuri tietoja he- ru, vaikka tytön isä koettaa udella Antin poiketessa eh- tokyllään naapuriin.
Tiedonjanoinen Ant- ti aloittaa puolestaan illan haastelut aina samalla ky- symyksellä: ”Mitäs sinnen suureem mailmaan kuu- luu?” Isä kun työnsä puo- lesta kiertää maata ja tapaa
”suurii herroi”.
Antin sisko Anna elelee myös yksinään, muutaman kilometrin päässä Lauk- konlammen takana. Anna poikkeaa usein juttelemaan tytön äidin ja mummon kanssa. Kahvikin maistuu.
Äiti tyttärineen käy puo- lestaan silloin tällöin An- nan matalassa majassa. Sen ahtaammin ei tytön mie- lestä voisi asua. Silti An- nan makuusija ja puuhella ovat siellä sulassa sovussa ja asukas huokuu tyytyväisyyt- tä. Paljastaapa hän harrasta- vansa myös runojen kirjoit- tamista ja antaa runovih- konsa luettavaksi.
Kylän raitti jää, polut maa- ilmaan aukeaa
Härkätieläistynyt tyttö pää- see opiskelemaan oppikou- luun. Vanhan puukoulun ti- loissa on tunteja kahdessa kerroksessa. Aivan uusi ai- kakausi alkaa, kun päästään nauttimaan upouudesta Er- vin koulusta.
Joskus iltaisin kävellään pääkatua edestakaisin ja su- pistaan koulukokemuksis- ta. Tarkkaillaan sattuisiko salainen ihastus tulemaan vastaan. Ei näy. Mutta sit- ten jostain tyttöjen eteen ilmaantuukin nuorehko mies, jonka askellus kulkee joustavasti kuin vietereil- lä. ”Olispa toi rento ja ke- vytkenkäinen nuorukainen mun poikakaveri”, toinen tytöistä huokailee huomaa- mattaan ääneen. Kouluka- verit sen kuullessaan tyr- määvät tyystin tytön haa- veilut: ”Älä ny hullujas
peikon pelätin ja naimisis- sakin jo.”
Vuodet kuluvat nopeas- ti kohti ylioppilaskirjoituk- sia. Valkolakin saavuttaneet marssivat lakituksen jälkeen yhdessä vielä kerran kylän raittia. Päämääränä on hau- tuumaa. Kiitokseksi vapaas- ta isänmaasta nuoret laske- vat ylioppilasruusujaan san- kariristin juurelle.
Koulun päätöksen jäl- keen nuoret hajaantuvat kulkemaan omia polkujaan.
Someron valtaväylää riisu- taan vuosien mittaan van- hentuneista kulisseistaan.
Sahan pilvenpiirtäjätapu- leista ei näy enää jälkeä- kään. Muistotkin lienevät rapistuneet nyt jo eläkeläi- seksi ehtineen somerolais- tytön muistilokeroissa. Si- ninen talo vain seisoo tuke- vasti paikallaan.
Askeleita aikojen takaa kuunnellut seisahtuu vie- lä kerran tutun koulutien risteykseen. Sieltä on kou- lupäivän päätyttyä lähesty- mässä yksinäinen, ujon nä- köinen poika. Aivan kuin hän hyräilisi jotain. Mistä- hän hän mahtaa haaveilla?
Paratiisistako?
Lisälähteenä:
Erkki Markonaho
Yhteiskoulun vuoden 1963 ylioppilaat laskivat kiitosruu- sunsa sankarivainajille.
