ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 2–3
116
näe keskusteltavan nykyisten aivotutki- muksen inspiroimien tehostamisoppien yhteydessä. Eriarvoisuuksista vaikene- minen ei tarkoita, etteikö niitä edelleen olisi.
Teos pistää ajattelemaan myös su- kupuolta ja luokkaa neurorationalisoin- nin projektissa. Normaali työntekijä oli maskuliininen ja kova teollisuustyö- mies (vastakohtanaan ylitunteellinen nainen), neurorationalisointi työväen tehokkuuden optimointia ja Teollisuu- den työnjohto-opiston kurssit miesten tiedettä miehille. Nykyisten työn te- hostamisoppien kohteena on kuitenkin yleensä (näennäisesti) sukupuolineut- raali keskiluokkainen tietotyön tekijä.
Lukija jääkin pohtimaan, mitä tämä mer- kitsee ”vanhojen” ja ”uusien” oppien ver- tailulle.
Mannevuo toteaa liiallisten kytken- töjen tekemisen olevan riski, jonka ny- kyisyyden historian tutkija ottaa. Teok- sessa hahmotellut jatkumot yksilöä vas- tuullistavista tehostamisopeista esimer- kiksi 2010-luvun työttömien aktivointi- politiikkaan ja 2020-luvun resilienssi- valmennuksiin kuvautuvat paikoin mel- ko suoraviivaisina ajatellen, mitä työelä- mälle eri konteksteissaan on ajan saatos- sa tapahtunut. Eri aikakausien tehosta- misoppeja vaikuttaa sen sijaan kyllä yh- distävän usko ja luottamus tieteelliseen tietoon sekä mieltymys mitattaviin ob-
jektiivisiin faktoihin. Työntekijän mi- nuus on ollut eri aikoina mittaamisen ja psykologisoinnin kohteena. Työte- hon optimoinnin ympärillä häärii edel- leen liuta asiantuntijoita. Nykyään asian- tuntijavaltaa käyttävien sosiaalisten insinöörien verkosto tuntuu kuitenkin olevan työntutkijoita ja -johtajia monen- kirjavampi ja löyhemmin sidoksissa val- tiollisiin instituutioihin. Työn tehosta- misoppeja jaellaan kaupallisilla mark- kinoilla.
Mannevuo tuo esille, että siinä missä sotienjälkeinen ihannetyöntekijä oli ta- vallinen keskiverto, nykyään tavoitellaan huippusuoritusta (pätenee tiettyihin töi- hin). Kansakunnan kukoistuksen tavoit- telusta on siirrytty yksilöllisen menes- tyksen kultivointiin, mutta ei kokonaan.
Nykyajan terveyskansalainen saa äänen- sä kuuluville toisin kuin sotienjälkeinen teollisuustyöntekijä. Teknologian ke- hittyessä ihmiskoneita mitataan ja kor- jataan eri tavoin kuin ennen. Menneen ja nykyisen välisten kytkentöjen ja mur- tumien jatkoanalyysit edellyttänevät esi- merkiksi sukupuolen ja luokan, työn eri muotojen ja kontekstien sekä digitalisaa- tion mahdollistamien uusien mittaami- sen ja hallinnan tapojen tarkastelua.
Ihmiskone töissä on suositeltavaa luettavaa kulttuurintutkijoille ja yhteis- kuntatieteilijöille alasta riippumatta. Se sopii kaikille sotienjälkeisen Suomen aa-
te- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneil- le. Populaarinakin tekstinä avautuvan teoksen soisi kuluvan myös tutkijoita laajemman lukijakunnan käsissä. Se tar- joaa esimerkiksi työterveyspsykologeil- le ja työhyvinvointivalmentajille amma- tillisen itsereflektion aineksia.
Maija Korhonen
Kirjoittaja on psykologian yliopistonlehtori ja tutkija Itä-Suomen yliopistossa, jonka kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa kriittinen (mielen)terveystutkimus työelä- män kontekstissa sekä hallinnan tutkimus.
Hän on tutkinut esimerkiksi työuupu- muksen ja masennuksen suhdetta työn ja terveyden moraalisiin järjestyksiin.
• • •
Nykyäitiys prekaarissa (työ)elämässä
Prekaari äitiys: Kertomuksia palkka- työn reunamilta. Lilli Aini Rokkonen.
Itä-Suomen yliopisto 2020. 324 s.
Lilli Aini Rokkosen yhteiskuntapoli- tiikan väitöskirja Prekaari äitiys: Kerto- muksia palkkatyön reunamilta käsitte- lee nykyäitiyden ja -työelämän intensi- voitumista ja haurautta. Tutkimuksessa on käytetty solidaarisen syvähaastatte- lun avulla kerättyä haastatteluaineistoa, jossa 13 alle kouluikäisen lapsen äitiä on
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 2–3
117
kutsuttu kertomaan niistä ratkaisuista, pakoista ja valinnoista, joita he ovat teh- neet vakaan palkkatyön reunamilla, ku- ten Rokkonen heidän asemaansa kuvaa.
Työn ja perheen yhteensovittami- nen on hyvin paljon tutkittu aihe monil- la tieteenaloilla. Rokkonen perustelee aihevalintaansa pyrkimyksellä tavoit- taa uutta erityisesti työelämän muutos- ta ja nykyäitiyttä tarkasteltaessa. Rok- kosen käyttämän laajan prekarisaatio- teesin mukaan prekarisaatio on laajen- tunut tarkoittamaan pelkän työn sijaan koko elämää ja sen vaikutukset osuvat meihin kaikkiin, toki toisiin enemmän kuin toisiin.
Rikas aineisto haastattelemalla Tutkimuksen juuret ovat sekä feminis- tisen tutkimuksen että yhteiskunta- politiikan kentillä. Feminististä puol- ta edustavat työssä esimerkiksi haastat- telujen päämäärä antaa tilaa äitien ko- kemusten kuvauksille. Rokkonen poh- tiikin ansiokkaasti haastattelua meto- dina ja tutkijan roolia siinä, erityisesti tutkijanaisen ja luottamuksellisuuden ja hier arkioiden näkökulmasta. Hän nimittää itseään vertaiseksi kuuntelijaksi ja keskustelukumppaniksi, mutta ei epä- röi pohtia myös tästä mahdollisesti seu- raavia haasteita, kuten sitä, että haasta- teltava voi ikään kuin ”paljastaa liikaa”.
Yhteis kuntapoliittisiin aiheisiin, kuten naisystävälliseen hyvinvointivaltioon – tai sen murenemiseen – otetaan työssä myös kantaa muistuttamalla lapsiperhei- siin kohdistuneista leikkauksista ja näi- den leikkausten vaikutuksista erityises- ti naisiin.
Rokkonen asettaa tutkimuskysy- myksekseen ”mikä tekee nykyäitiydes- tä prekaaria”. Itse analyysi on jaettu ala- kysymysten avulla osiin. Yksinkertais- taen kuvattuna ensin käsitellään äitiyt- tä, sitten työtä ja lopuksi äitiyttä ja työtä yhdessä, vaikka toki teemat kietoutuvat yhteen läpi tekstin. Tutkija kertoo käyt- täneensä analyysin tukena myös kirjoit- tamaansa kenttäpäiväkirjaa ja valikoituja mediaotteita, jotka käsittelevät tutkitta- vaa aihepiiriä. Mediassa esillä olevat tee- mat nousivatkin haastatteluissa esiin, ja Rokkonen kertoo pyrkivänsä osoitta- maan, että lopulta ”yksityisinä pidetyt ja koetut tunteet eivät ole ainutkertaisia, vaan jaettua kokemusta” (s. 102).
Intensiivinen äitiys – haurastuva työ Äidiksi tulemisesta ja äitinä olemisesta kerrottiin Rokkosen mukaan haastatte- luissa monipuolisesti. Hän on valinnut narratiivisen analyysinsa tueksi intensii- visen äitiyden mallitarinan, jota äidit se- kä toistivat että haastoivat, osin myös iro- nian keinoin. Äitien arki piirtyy muuttu-
vana mosaiikkina, jonka osia ovat var- haiskasvatuspalveluiden sijaan esimer- kiksi isovanhemmat, joiden apuun äidit turvaavat lapsen hoidon järjestymisek- si. Lasten isät olivat monissa kuvauksissa ikään kuin yksi vastuu lisää: naisten odo- tettiin tukevan ja antavan tilaa isyydelle, mutta he olivat silti itse päävastuussa lap- sesta ja arjesta.
Haurastuvan työn analyysissa Rok- konen nostaa esiin naisten kokemukset suhteessa prekaariin maailmaan, kuten hän itse tilannetta kuvaa. Luvussa kä- sitellään monipuolisesti haastatteluis- sa nousseita teemoja opiskelusta uuden työn vaatimuksiin luovien alojen, yrittä- jyyden ja hoivatyön konteksteissa. Han- kaluudet ja konfliktit ovat saaneet oman alalukunsa ja esimerkiksi uupumuksen ja masennuksen naiserityisyyttä pohdi- taan useamman sivun verran.
Ennustamattomuus sekä äitiydessä että työssä vaikuttaa olevan osalle nai- sia itsestään selvää. Äidiksi tuloa ei voi määräänsä enempää suunnitella. Työn osalta ennustamattomuus on asia, jo- ka konkretisoituu esimerkiksi huma- nistisen koulutuksen tai kulttuurialan myötä. Elämisen rytmin muutokset, kun työ ei ole säännöllistä ja varhais- kasvatuspalvelut eivät esimerkiksi tai- vu muuttuviin tarpeisiin, luovat tutki- muksen mukaan äideille useita haasteita arjessa. Kyse on myös työn ja kodin ra-
ESITTELYT KULTTUURINTUTKIMUS 38 (2021): 2–3
118
jojen hälvenemisestä, kun töitä tehdään lasten tarpeiden ehdoilla. Toisaalta yk- si haastateltava kertoo myös töiden me- nevän siinä sivussa, kuten lasten kasva- tukseen ehkä useammin viitataan. Kun puhumme äitiydestä tai työstä, olemme tottuneet kulttuurisiin mallitarinoihin.
Rokkonen haluaa kuitenkin muistuttaa, että tarinoita on monia. Tässä hän on- nistuu, vaikka aineisto on määrällisesti suppea.
Uusi normaali myös työelämässä?
Tutkimus haluaa nostaa esiin epätyypil- listen työsuhteiden muotoja, jotka jäävät usein tilastollisessa analyysissa pimen- toon. Nämä silpputöiden tuomat pätkit- täiset työllistymiset ovat naisten arkea, toisilla vähemmän ja toisilla enemmän.
Oman lisänsä tuo intensiivisen äitiyden odotus kaikkensa lapsen eteen tekeväs- tä äidistä, jonka äidit tunnistavat hyvin, mutta jota he myös haastavat esimerkik- si äitiyteen kohdistuvien odotusten suh- teen. Suomessa ollaan historiallisesti tot- tuneempia kotiäitien sijaan (kokoaikai- sesti) töissä käyviin äiteihin, jolloin äi- tien tavat toteuttaa äitiyttään ovat la- veammat, kuin kotiäitiyttä ihannoivas- sa kulttuurissa.
Kaiken kaikkiaan Prekaari äitiys:
Kerto muksia palkkatyön reunamilta on selkeästi kirjoitettu, joskin melko monia
tulokulmia sisältävä teos. Kirjasta voi lu- kea myös oman mielenkiinnon mukaan vain osia, koska luvut toimivat mielestä- ni myös omillaan. Toistoa on jonkin ver- ran, joten lukija ei kadota punaista lan- kaa, vaikka silmäilisi joitakin osoita ke- vyemmin. Suosittelen kirjaa lämpimäs- ti kaikille työelämästä ja äitiydestä, mut- ta myös ihmislähtöisestä analyysista ja haastattelusta metodina kiinnostuneille.
Jenny Säilävaara
Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana Jyväskylän yliopistossa. Hänen väitöskirjan- sa (2021) käsitteli äitien kokemuksia pitkä- kestoisesta imetyksestä.
• • •
Onko huonon johtamisen pandemia työelämässä sukupuolittunut?
Miksi niin monesta epäpätevästä miehes- tä tulee johtaja? Ja miten korjata tämä?
Tomas Chamorro-Premuzic. Suom.
Tatu Henttonen. Vastapaino 2021. 179 s.
Tomas Chamorro-Premuzicin teoksen keskiössä on johtaminen ja sukupuoli.
Miksi huonoa johtajuutta on ja miksi huonot johtajat ovat useimmiten mie- hiä? Vähenisikö huono johtaminen, jos
johtajina olisi enemmän naisia?
Tomas Chamorro-Premuzic työs- kentelee työpsykologian professorina.
Hänen kiinnostuksenkohteensa ovat tutkimuksellisesti liittyneet persoonal- lisuuteen ja johtamistyön tulokselli- suuteen. Kirjoittaja on kansainvälisesti tunnustettu johtamisen kehittämisen ja henkilöstöjohtamisen analytiikan asian- tuntija. Kontekstuaalisesti kirja sijoittuu Yhdysvaltoihin ja se pohjautuu vuonna 2013 Harvard Business Review -lehdessä ilmestyneeseen artikkeliin.
Chamorro-Premuzicin perustavan- laatuinen lähtökohta on, että huonoja johtajia ja huonoa johtamista on liikaa.
Kirjassa väitetään, että 75 prosenttia irti- sanoutuneista työntekijöistä on eronnut lähijohtajansa takia ja että 65 prosent- tia työntekijöistä haluaa enemmin uu- den lähijohtajan kuin palkankorotuk- sen. Huono johtaminen esitetään kir- jassa epidemian kaltaisena ongelmana.
Kirjassa on oivaltavia esimerkkejä or- ganisaatioiden arjesta ja sukupuolittu- neista johtamiskäytännöistä kuten esi- merkiksi johtajien rekrytoinneista. Kir- joittaja identifioi myös klassisen tarinan miehen uralla etenemisestä. Kuvitteelli- nen Stuart etenee johtotehtäviin ongel- mitta. Stuart pitää itsestään kovaa mete- liä ja osaa erinomaisesti rakentaa ja halli- ta omaa mainettaan. Itse työstä tai johta- misesta hän kuitenkin suoriutuu keskin-
