304
K o k o u s s e l o s t e
SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2009: 46 304–303
eettiset periaatteet. Etenkin näissä kohdissa sekä tutkijoiden että am- matillisten työntekijöiden tulee tie- toisesti pyrkiä eettisesti vahvaan toimintaan ja oman toiminnan kriittiseen arviointiin.
Karoliinisen instituutin lehtori ja Karoliinisen yliopistosairaalan johtava sosiaalityöntekijä Mariann Olsson Ruotsista kertoi sikäläisen terveyssosiaalityön tutkimusverkos- ton toiminnasta. Ruotsissa on 3000 terveydenhuollon sosiaalityönteki- jää, ja tutkimusverkostossa on 78 terveyssosiaalityön tutkijaa. Osa näistä sosiaalityöntekijä-tutkijoista väittelee terveystieteissä ja osa so- siaalityössä. He myös opettavat terveystieteiden laitoksella. Erityis- piirre Ruotsin terveyssosiaalityön tutkimuksessa on evidence-based eli näyttöön perustuvan tutkimus- orientaation suosiminen ja samalla laaja-alainen ymmärrys näytöstä:
varteenotettavaa näyttöä eivät ole vain klassisen koeasetelman avulla saadut näytöt, vaan näyttöön sisäl- lytetään myös esimerkiksi laadulli- sen tutkimuksen avulla saatu poti- laiden kokemustieto. Olssonin pu- heelle kommenttipuheenvuoron pi- tänyt sosiaalityön lehtori ja Ter- veyssosiaalityöntekijät ry:n erityis- asiantuntija Anna Metteri huo- mautti, kuinka Suomeen verrattaes- sa Ruotsin terveydenhuollossa on psykososiaalisella työllä huomatta- vasti suurempi painotus. Terveyden- huollossa toimivia sosiaalityönteki- jöitä on Ruotsissa väestöön suh- teutettuna yli kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Myös ter- veystieteiden laitosten tutkimus- ja opetushenkilöstö sisältää paljon enemmän yhteiskuntatieteilijöitä (mukaan lukien sosiaalityö) kuin Suomessa.
Dosentti Timo Toikko puhui siitä, miten asiakkaiden kokemus- tietoa voi hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestel- män kehittämisessä. Hän nosti esiin
kysymykset siitä, missä määrin pal- veluiden käyttäjiä konsultoidaan.
Osallistuvatko he hallinnolliseen suunnitteluun, päätöksentekoon tai vaikka palvelujen ja ammattilaisten toiminnan arviointiin? Kokemustie- don hyödyntäminen herättää myös pohdittavaksi sen, millainen tieto on lopulta keskeistä sosiaali- ja ter- veydenhuollon toiminnassa. Toikon puheelle kommenttipuheenvuoron laatinut kokemusasiantuntija Silja Korhonen painotti terveydenhuol- lon sosiaalityön tärkeyttä asiakkai- den pitkäkestoisissa ja vaikeissa prosesseissa. Palvelujärjestelmän kokonaisuudessa tärkeää on, että joku ottaa vastuun kokonaisuudes- ta, on tukena rinnalla ja tavoitetta- vissa. Tapausesimerkkinä kokemus- tiedon hyödyntämisestä palvelujen kehittämisessä Korhonen toi esiin osallistumisensa eduskunnan lain- säädäntötyöhön. Lain muotoilussa oli mahdollisuus tulla kuulluksi ja olla vakuuttava omien henkilökoh- taisten kokemusten pohjalta.
TYÖRYHMIEN SISÄLTÖ
Mielenterveysteemasta seminaarissa oli kaksi sessiota. Niistä ensimmäi- nen, ”Mielenterveys ja monitoimi- juus” korosti laaja-alaisen toimijuu- den välttämättömyyttä. Asioita ei voida hoitaa tiukoissa sektorirajois- sa pitäytyen. Tähän monitoimijuu- teen kuuluu olennaisesti se, että asiakas on yksi toimija. Kaiken
”joustavuuden ja monimuotoisuu- den” pitää siis merkitä asiakkaalle todellisia valinnan mahdollisuuksia.
Ei saa käydä niin, että asiakasta so- vitetaan tiettyyn palveluun auto- maattisesti tai että asiakkaalle ei ole yksinkertaisesti osoittaa kuin yksi paikka. Myöskään taloudelliset reu- naehdot eivät voi olla ainoita mää- rääviä tekijöitä palvelun valinnas- sa.
Toisessa mielenterveyssessiossa
”Terveydenhuollon ja sosiaalityön rajapinta” todettiin, että sosiaali-
Eettisyys ja tutkimus terveyssosiaalityössä – Terveyssosiaalityön seminaari 22.–23.9.
2009 Tampereella
Terveyssosiaalityötä voi tarkastella yhtenä sosiaalilääketieteen käytän- tönä. Suomen terveydenhuollon sosiaalityöntekijät ovat 1970- lu- vulta alkaen järjestäneet valtakun- nallisia, työtään käsitteleviä semi- naareja. 1990- luvulta seminaarit on järjestetty yhteistyössä yliopisto- jen sosiaalityön oppiaineen kanssa ja mukaan on otettu alan tutkimus.
Joka toinen vuosi toistuvat semi- naarit tarjoavat yhteisen foorumin terveyssosiaalityön tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelulle. Semi- naarit pyrkivät myös vahvistamaan alan kansainvälisiä kytkentöjä, sin- ne kutsutaan mm. aina yksi kan- sainvälinen luennoitsija. Lisäksi yksi voimainponnistus terveysso- siaalityön yhdistykseltä on ollut globaalin konferenssin ”Social Work in Health and Mental Health”
järjestelyihin osallistuminen Tampe- reella 2001.
PÄÄPUHEENVUOROT
Seminaarin ensimmäisessä yleisesi- telmässä sosiaalityön lehtori Satu Ylinen pohti sosiaalityön tutkimuk- sen ja käytännön eettisyyttä. Ny- kyisten hallinto- ja organisaatio- mallien ja taloudellisten vaatimus- ten tuottama jännite sosiaalityön ammatilliseen etiikkaan on suuri.
Sosiaalityön käytännöissä joudu- taan toistuvasti tilanteisiin, jotka suorastaan vaativat toimimaan omaa ammatillista etiikkaa vastaan.
Erilaisten asiakkaita koskevien pää- tösten perusteluissa painavat usein taloudelliset näkökohdat eivätkä
305
työtä voidaan tehdä eettisistä läh- tökohdista myös yhteiskunnan vahvimmissa kontrollin instituu- tioissa kuten oikeuspsykiatrisessa hoidossa. Sosiaalityön tutkimus voi tuoda esiin potilaalle tärkeitä asioita ja potilaan äänen organisaa- tiossa ja auttaa luomaan esille tul- leisiin tarpeisiin vastaavia toiminta- käytäntöjä. Esimerkiksi verkosto- työllä voidaan tukea ihmissuhtei- den ylläpitoa pitkän hoidon aikana, jolloin ylitetään esimerkiksi oikeus- psykiatrisen sairaalamaailman ja siviilimaailman rajapinta. Nuori- sopsykiatrian sosiaalityön, lasten- suojelun sosiaalityön ja koulun sosiaalityön rajapinnoista synty- neessä keskustelussa tuli esiin seu- raavia näkökohtia: rajapinnoilla on suunnittelemattomia toimintatiloja, jolloin rakenteiden puute muuttuu asiakastyöntekijöiden eettisen vas- tuun kysymykseksi. Eri organisaa- tioiden sosiaalityöntekijöiden yh- teistyö ja työnjako vaatii muutosta työntekijöiden ”pään sisällä”, asen- netta ja aloitteellisuutta. Yhteiseen vastuunkantoon ja kollektiiviseen asiantuntijuuteen on mahdollista päästä. Rajapintojen tutkimusta tarvitaan, samoin olemassa olevan tiedon ja käytännön kokemuksen hyödyntämistä menettelytapojen kehittämiseksi: session osallistujat sopivat raportoivansa kokemuksis- ta ja hankkeista jatkossa terveysso- siaalityöntekijöiden valtakunnalli- sella sähköpostilistalla.
Sessiossa ”Työntekijät sosiaali- sen tiedon tuottajina” todettiin, kuinka sosiaalisen tiedon tuottami- nen edellyttää väistämättä doku- mentointia ja asiakirjojen käyttöä.
Tätä tehtävää ei tule nähdä yksin- omaan erillisenä työtehtävänä, vaan huomioida se, kuinka asiakirjojen tuottaminen ohjaa myös ammatilli- sia työorientaatioita ja työn sisäl- töä. Sosiaalityöntekijän osallisuus moniammatillisessa terveydenhuol- lon työryhmässä edellyttää sosiaali- sen tiedon tuottamista. Tämä tuo- tettu tieto on ensisijassa ”ihmisen näkemistä yhteyksissään”. Sosiaali- sen tiedon tuottaminen voidaan
nähdä myös retorisena toimintana:
asiakkaan tilanteen arvioinneissa sosiaalityöntekijät pyrkivät aktiivi- sesti tekemään sosiaalityön tietoa näkyväksi ja varteenotettavaksi as- pektiksi osana moniammatillista arviointia.
Seminaarin ruotsinkielisessä työryhmässä ” Perspektiv på möten i socialt arbete” käsiteltiin psykiat- risten akuuttiosastojen sosiaalisten tutkimusten kautta sitä, kuinka laa- ja sosiaalinen tutkimus on harvoin mahdollinen näiden asiakkaiden kanssa. Sosiaalityön asiantuntijuu- teen kuuluu sen tunnistaminen, mil- loin asiakas on ’valmis’ toimenpitei- siin laajaa sosiaalista selvitystä varten. Tätä kuvattiin readiness- käsitteen kautta. Tämän vuoksi sosiaalityön hiljainen tieto olisi eksplikoitava. Sessiossa analysoitiin myös biograafista työskentelymene- telmää sosiaalityössä. Se sisältää kokonaisuuden tarkastelun ja asiak- kaan kokemustiedon huomioonot- tamisen, jolloin se on eettisesti kes- tävä työtapa.
”Työntekijän ja asiakasnäkö- kulman yhteensovittaminen” -ses- siossa nähtiin ammattienvälisyys yhtenä mahdollisuutena kokonais- valtaiseen palveluun. Näkökulmien yhteensovittamisen erityisenä haas- teena tuotiin esiin rajatut työtehtä- vät ja palvelujen puuttuminen. Van- huspalveluiden kohdalla tuotiin esiin, kuinka politiikkaohjelmien (esim. Kansallinen sosiaali- ja ter- veydenhuollon kehittämisohjelma KASTE) teksteissä ei hauras vanha ihminen ole läsnä. Tämä herättää kysymään sitä, ovatko vanhukset näkymättömiä myös käytännössä.
Sessio ”Työkyvynarvion ja kun- toutustarveselvityksen koordinaatio – linkkinä sosiaalityö” muotoili koordinaation keskeisimpiä tavoit- teita. Ensimmäinen on varhaisvai- heen tuki ja motivaation herättämi- nen asiakkaassa. Tällöin korostuu kuntoutustarveselvityksen oikea-ai- kainen vireille pano sekä sosiaali- työn tehtävä ja sisältö tässä. Lisäksi asiakkaan sosiaaliturvan ja työhön kuntoutumisen palveluverkoston
varmentaminen prosessin eri vai- heissa on tärkeää.
Sessiossa ”Lastensuojelun käy- täntöjä yliopistollisessa sairaalassa, esimerkkinä OYS” keskusteltiin las- tensuojeluilmoituksesta. Jatkotoi- mia helpottaa, kun lastensuojeluil- moituksen tekeminen on ryhmässä sovittu. Lastensuojeluilmoitus kirja- taan aina potilasasiakirjoihin. Itse lomakkeen säilytys terveydenhuol- lon asiakirjoissa on keskustelun alla. Sosiaalityötekijät tekevät päih- deäitien ja päihdeperheiden kanssa yhteistyötä osana moniammatillista tiimiä lapsen turvallisen kehittymi- sen tukemiseksi. Menetelmänä on muun muassa videoavusteinen per- hetyö vuorovaikutuksen tukemises- sa. Videoiden pohjalta tehdään vuorovaikutusanalyysia. Sosiaali- työntekijä on asiantuntijan roolissa osana tiimiä lastensuojeluasioissa.
Sessiossa ”Sosiaalityön paikka terveyskeskuksissa” korostettiin potilasasiamiestoiminnan merkitys- tä terveyskeskussosiaalityön tehtä- vänä. Terveyskeskusten ulkoistettu- jen palvelujen lisääntyminen asettaa erityisen haasteen kehittää ja ylläpi- tää potilasasiamiestoimintaa. Lisäk- si sitä haastaa terveyskeskustyön tehtävien moninaisuus, jossa kriisi- työn, hoitoneuvottelujen ja työter- veyshuollon yhteensovittaminen on jo haaste sinänsä.
Terveyssosiaalityön seminaari oli innokkaasti keskusteleva ja läm- minhenkinen tilaisuus, josta muka- naolijat taas kerran saivat matkaan- sa paljon ideoita, kontakteja ja ajattelemisen aihetta. Sosiaalisen paikka ja merkitys sairaudessa ja terveydessä ja sairauden hoitamises- sa on paitsi ammatillinen ja yhteis- kunnallinen kysymys, myös sosiaa- lilääketieteellinen kysymys. Tässä mielessä on perusteltua nähdä ter- veyssosiaalityö yhtenä merkittävänä monitieteisen sosiaalilääketieteen käytäntönä.
ANNA METTERI, SIRPA SAARIO Tampereen yliopisto,
Sosiaalityön tutkimuksen laitos
