Tieteellinen elämä näkymä

171

T I E T E E L L I N E N E L Ä M Ä

TIEDE & EDISTYS goes Ameri- ca. New York Universityn (NYU) Vernon Center for In- ternational Studies järjesti vii- me huhtikuussa New Yorkis- sa kutsupohjaisen workshopin aiheesta “Social Ideas in Eu- rope”. Sen yhteydessä oli myös pyöreän pöydän keskustelu

“Transformation of Social Ide- as in Intellectual and Scholar- ly Journals”. Puheenjohtajana oli sosiologian professori Hans-Peter Müller (Humboldt

& NYU), lehtiä edustivat Mitch Cohen (Dissent, USA), Salva- dor Giner (Sociologia, Espan- ja), Claus Leggewie (Transit, Saksa), Kurt Scheel (Merkur, Saksa), Steffen Sigmund (Ber- liner Journal für Soziologie, Saksa) ja Keijo Rahkonen (Tie- de & edistys, Janus). Ajan puut- teen vuoksi tilaisuus supistui lähinnä esittelypuheenvuo- roiksi, mutta lehtien erilaisuu- desta huolimatta kaikkien yleisarvio oli enemmän tai vähemmän keskustelukentän ja -aiheiden pirstoutuminen, vaikka isoja yhteisiä aiheitakin nousi esille, esimerkiksi post- modernisuus (useimmille kiro- sana, Merkuria ja Rahkosta lukuunottamatta), globaali- suus, “Kolmannen tien” poli- tiikka ja ns. työyhteiskunnan tulevaisuus. Mainittakoon li- säksi, että tilaisuuden jälkeen järjestettiin vastaanotto, jossa julkistettiin tämän vuoden Amalfin palkinnon (parhaas- ta vuonna 1998 ilmestyneestä sosiologisesta teoksesta Euroo- passa) saaja, tai pikemminkin saajat, sillä palkinto myönnet- tiin kahdelle tunnetulle sosio- logille: ranskalaiselle Alain Tourainelle (teoksesta Com- ment sortir du liberalisme?) ja yhdysvaltalaiselle Richard Sen- nettille (teoksesta The Corro- sion of Character). Eurooppa-

laisuus tulkittiin siis tässä yh- teydessä väljäksi, vaikka toi- saalta Sennett opettaa NYU:n lisäksi vierailevana professo- rina London School of Eco- nomicsissa. Varsinainen Amal- fin palkinnonjakoseminaari järjestetään perinteisesti kau- niissa Amalfin kaupungissa Italiassa toukokuun lopulla.

ANTHONY GIDDENSIN valin- ta BBC:n Reith-luentojen tä- män vuoden pitäjäksi oli pie- ni uutinen Helsingin Sanomis- sa. Otsikolla “Runaway World”

pidettyjen luentojen aiheina- han olivat globalisaatio (Lon- too), riski (Hong Kong), tra- ditio (Delhi), perhe (Washing- ton) ja demokratia (Lontoo).

Nyt Giddensin luennot ovat luettavissa BBC:n www-sivulta http://News.bbc.co.uk/hi/eng- lish/static/events/reith_99/

default.hm. Lisäksi niiltä voi kuunnella ja katsoakin Gid- densin tunnetusti ylivertaista luennoimistyyliä. Ilkeät kielet Britanniassa ovat tosin alka- neet kutsua ahkerasti matkus- tavaa Giddensiä “kaupparat- suksi” (bagman).

SOCIAL RESEARCH -lehti yh- dessä New Yorkin New School Universityn kanssa järjesti syk- syllä 1998 laajan seminaarin, jonka aiheena oli “Food: Na- ture and Culture”. Se oli jär- jestyksessä kuudes Social Re- search -seminaari, jonka ai- neisto on nyt julkaistu Social Research -lehden erikoisnu- merossa (1/1999).

Seminaarin perusideana oli yhdistää kaksi ruoan ulottu- vuutta, joista tavallisesti kes- kustellaan erikseen ja eri asian- tuntijoiden kesken. Seminaa- rin järjestäjien mielestä aika- na, jolloin suuri osa maapal- lon väestöstä – mukaan lukien

Pohjois-Amerikan – kärsii ali- ravitsemuksesta ja nälästä, ei olisi ollut soveliasta miettiä vain “ruoan monimutkaisia sosiaalisia merkityksiä”. Toi- saalta ratkaisuja niukkuuteen ei liioin voida etsiä ottamatta huomioon suuria kulttuurisia eroja ruokapreferensseissä ja -käytännöissä. Toinen semi- naarin erikoisuus oli se, että sen osanottajina oli paitsi mo- nien eri tieteenalojen (psyko- logian, antropologian, maata- louden, historian jne.) asian- tuntijoita myös tunnettuja ruo- katoimittajia ja -kirjailijoita.

Gastronomeista ehkä kaikkein tunnetuin oli Margaret Visser, lukuisten erinomaisten eng- lanninkielisten, oppineiden ja hyvin suosittujen ruokakirjo- jen kirjoittaja.

Visserin luonnehdinta ny- kyisestä “postmodernista tilas- ta” oli tälläkin kertaa ylittämä- tön. Visserin mukaan postmo- dernismi saavuttaa dramaatti- sen ilmauksensa ruoassa, jota syömme. “Me syömme post- modernisti silloin, kun vaa- dimme sitä, mikä ei ole nor- maalia tai tavanomaista, kuten luodessamme nouvelle cuisi- nen, ahmiessamme satojen etnisten keittiöiden antimia, koristaessamme lautasemme vertikaalein ruokarakentein, ollessamme leikkisiä ja nokke- lia ruokamme kanssa, syö- dessämme escalopea, jota ei ole tehty vasikasta vaan lohesta, tai tarjotessamme ohuita viipalei- ta ohuessa kastikkeessa, syö- dessämme ohuutta – ja ehkä- pä ohuutta vielä useita kalliita lautasia, jotka vasta muodosta- vat koko aterian. Tämä on ruo- kaa kirjallisuutena. [...] Voi alkaa miettiä, kumpi tuli ensin, kaik- ki tämä symbolinen ruoka, vai tilanne, jota kutsutaan postmo- derniksi.”

172

Eräänlaiseksi postmodernin cuisinen huipuksi Visser ko- hottaa uuden ranskalaisen, perinneruokaa ranskalaisille myyvän tuotesarjan, jonka tuo- temerkki on “Reflects de Fran- ce”: “Ei yksikään postmoder- nisti voisi vaatia [...] monimut- kaisempaa itsen ja toisen vä- listä eroa – tai paremminkin, itseä toisena.”

AKATEEMINEN mongerrus ei ole vain suomalaissosiologien helmasynti. Näin lienee lupa päätellä Philosophy and Li- terature -lehden kilpailusta, jossa lukijoiden lähettämistä ehdokkaista valitaan vuoden

“rumin, tyyliltään kamalin vir- ke”. Viime vuonna tämän “Bad Writing Contestin” voittaja oli lähtöisin maailmankuulun fe- ministifilosofin Judith Butlerin näppäimistöltä. Diacritics-leh- dessä julkaistussa artikkelissa

“Further Reflections on the Conversations of Our Time”

Berkeleyn yliopiston retorii- kan ja vertailevan kirjallisuu- dentutkimuksen professori il- maisi ajatuksiaan seuraavasti:

“The move from a structu- ralist account in which capi- tal is understood to structure social relations in relatively homologous ways to a view of hegemony in which power relations are subject to repeti- tion, convergence and rearti- culation brought the question of temporality into the thinking of structure, and marked a shift from a form of Althusserian theory that takes structural to- talities as theoretical objects to one in which the insights into the contingent possibility of structure inaugurate a rene- wed conception of hegemo- ny as bound up with the con- tingent sites and strategies of the rearticulation of power.”

LEHDESTÄMME tuttu aate- historian professori Århusista, H.-J. Schanz täytti 50 vuotta vii- me vuonna ja sai juhlakirjan

“When I’m sixty four” (Mod- tryk 1999). Kirja juhlistaa myös Schanzin neljännesvuosisataa omalla laitoksellaan, joten on ymmärrettävää että suurin osa sen kirjoittajista on läheisiä kollegoja ja joku entinen op- pilaskin on mukana. Hienoa on havaita, että Schanzin Suo- messakin tunnettu vanha kiis- takumppani naapurilaitokselta filosofiasta, professori Uffe Juul Jensen on mukana aiheel- la “Mål og midler i metafysik- ken – efter Marx”. Juhlakirjan kirjo on kirjava. On retrospek- tiota yliopistomarxismiin, mo- derniteettikonstruktiota, es- tetiikan teoriaa ja historiaa, konstruktionismia ja essentia- lismia teologiassa, Mannin Taikavuoren sivilisaatiokritiik- kiä, metafysiikkaa ja kosmo- logiaa, Genetten kertomus- teorian kritiikkiä, neroutta ja makua Kantilla, Kierkegaard- tulkintaa (tietysti), Schmittin poliittista teologiaa sekä Ben- jaminin ja Schmittin vertailua.

Paljon ja muodikasta siis.

Mutta kaikki kirjoittavat tosis- saan ja omalta alaltaan. Mu- kaan on pujahtanut ainoana ulkomaalaisena (ja ruotsiksi) lehtemme päätoimittajan tar- kastelu Schanzin teoksen Karl Marxin teoria muurin murtu- misen jälkeen saamasta vas- taanotosta kuudessa suomalai- sessa kirja-arviossa.

NIMIHAKEMISTON frekvens- sit ovat kiinnostavaa luettavaa oppikirjoissa. Näin on myös Pekka Sulkusen uusimmassa oppi- ja pääsykoekirjassa ni- meltä Johdatus sosiologiaan – käsitteitä ja näkökulmia. Eni- ten viittauksia (14) on Max

Weberiin ja tietysti Pekka Sul- kuseen. Seuraavana on Jukka Gronow (11) ohittaen niukasti Erik Allardtin (10). Giddensin ja Parsonsin kanssa saman verran (7) on käytetty Arto Noroa ja Pertti Töttöä. Sitten tulevat mm. Durkheim (6), Bourdieu (6), Beck (6), Elias (5), Goffman (4) ja Risto Ala- puro (3). Erityistä huomiota herättää sarja “kehäkolmosen ulkopuolinen suomalainen sosiologia”, jossa on ykköse- nä Töttö (7) perässään Antti Eskola (3) ja Pertti Alasuutari (2). Hakemiston yllätysnimi on V. I. Lenin (7), joka tosin figuroi enemmän historialli- sena hahmona (4) kuin teo- reetikkona (3).

HUIPPUTUTKIJAKSI vai yli- opistopedagogiikan hallitsijak- si? Siinäpä kysymys. Molem- mat vaativat sinulta ponnistuk- sia. Mutta ei ehkä siten kuin luulet harjoittaessasi parhaan kykysi mukaan omaa tutkijan ja/tai opettajan craftiasi. Ei.

Management on keksinyt si- nulle jotain muuta. Sehän ajat- telee parastasi. Huhtikuussa (28.4.) olisit voinut osallistua

“MINUSTAKO HUIPPUTUTKIJA” -tilaisuuteen Helsingin yliopis- ton pienessä juhlasalissa. Ti- laisuuden ilmoituksen mukaan siellä käsiteltiin mm. seuraavia asioita: “Miten erotun kong- ressissa? – Miten esitän pape- rini onnistuneesti? – Posterin esittäminen: esiintyjän täsmä- aseet ja persoonallinen ääni.”

Sinua olisi opettanut diplomi- laulaja ja kouluttaja. Olisit voi- nut ilmoittautua (28.5. men- nessä) Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan appro- baturiin (15 ov). Tähän olisi annettu lähiopetustakin inter- naatissa Järvenpäässä. Tavoit- teista kertoo “Uudistu opet-

173

tajana” -ilmoitus seuraavaa:

“Koulutus antaa tilaa osallistu- jien henkiselle kasvulle ja ke- hittymiselle yliopisto-opettajan työssä”...

Jos et tiedä tarkoittaako

“henkinen kasvu” valistusta Goethen mielessä vai Rudolf Steinerin sekoilua, älä ole huolissasi. Luvassa ei ollut faustista menoa tai eurytmistä liikuntaa, vaan vaatimattomasti mm. “portfoliotyöskentelyä”

(1 ov). Jos et vielä ottanut vaa- rin kummastakaan päivämää- rästä ja olet vielä yliopistohom- missa, niin älä vielä huolestu.

Hanki sen sijaan uudistettu laitos Kirsti Lonkan teoksesta Rohkene tutoroida. Opas op- pimisen psykologiaan (Helsin- gin yliopiston Opintoasiain osaston julkaisuja 15/1997).

Jos tämä psykologian tohtori ei hetkauta sinua jotakin Sa-

rasvuota enempää, ei voi muu- ta kuin valittaa. Olet konsrva- tiivi. Olet jotenkin panssaroi- tunut Managementin hyviä ai- komuksia vastaan. Taidat olla pinttynyt omaan craftiisi. Si- nuun onkin keksittävä kovem- pia lääkkeitä!

NOVALIS oli se aatelismies, joka pilkkasi sekä porvaristoa että yliopistoväkeä sanomalla yliopistoprofessuuria porvaris- ton ainoaksi tieksi aateluuteen.

Nyt ovat asiat kääntyneet päälaelleen. Yliopisto-lehden (7.5.1999) pääkirjoituksessa puhutaan, tosin ilman novalis- laista ironiaa yliopistosta yri- tyskulttuurina: “Det vore en stor förlust för universitetet om vissa grundläggande ele- ment i dess kvalitetskontroll och företagskultur skulle för- ändras till det sämre.” Kirjoit-

tajana oleva dekaani on sisäis- tänyt liiketaloudellisen mana- geripuheen. Tässä ei nykyään ole mitään kiinnostavaa. Vain siinä on, että dekaanin suku- nimen edessä on “von”. On- han selvää, että Novalis hikoi- lee haudassaan, kun aatelis- mies touhuaa porvarina yli- opistolla.