67
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 1’2011
Yrittäjyyskasvatus on ollut voi- makkaasti esillä 2000-luvun kou- lutuspoliittisessa keskustelussa. On vaadittu, että yrittäjyyden tulisi olla koulutuksen läpäisevä periaate päi- väkodista korkeakouluihin. Kritiik- kiä yrittäjyyskasvatuksen eetokselle ei ole juurikaan esitetty. Tämä joh- tunee ainakin siitä, ettei yrittäjyyttä ole tutkittu kasvatuksellisena, ihmi- sen subjektiviteettia muokkaavana toimintana. Artikkelikokoelma Yrittäjyyskasvatus hallintana tarjoaa asetelmaan muutosta.
Kirjan esipuhe tiivistää häm- mästyksen, jonka varmasti moni kasvatuksen parissa työskentelevä on kokenut: Mistä yrittäjyydessä ja sen liittämisessä kasvatukseen on kysymys? Miten yleissivis- tävästä kasvatuksesta on tullut koulun lävistävää ”sisäisen yrittä- jyyden” tavoittelemista? Millaisia ihmisiä itse asiassa kasvatamme?
Teoksessa on tarkastelussa kas- vatuksen kenttä perheestä korkea- kouluihin ja päivähoidosta työelä- mävalmennukseen. Menetelmäl-
lisesti kirjan artikkelit vaihtelevat monipuolisesti haastatteluista opetussuunnitelma-analyysiin.
Työn sosiologiasta, kontrolliyh- teiskuntateoriasta sekä uusim- mista feministisistä analyyseistä ammentavat näkökulmat prob- lematisoivat tuoreella tavalla kas- vatuksen suhdetta kapitalistisiin työmarkkinoihin sekä luokkaan, sukupuoleen ja ruumiillisuuteen.
Kirjan mukaan yrittäjyyskasva- tus näyttäytyy koulutuspolitiikassa ylihistoriallisena: yrittäjyydestä on tullut edistyksellinen lähestymista- pa, joka on tähän asti ymmärretty väärin koulutuksessa. Näin yrittä- jyyskasvatus irrotetaan uuslibera- listisesta projektista ja sen ideolo- giset tavoitteet häivytetään.
Teos tarkastelee kriittisesti uusliberalistista hallintaa ja sen keinoja yrittäjämäisen subjektivi- teetin, yrittäjäminän (enterprising self) tuottamiseksi. Yrittäjyyskas- vatuksen ihanteeksi muodostuu maskuliininen keskiluokkainen subjekti, joka heittäytyy joustavas-
Yrittäjäminän kritiikki
Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen ja Sirpa Lappalainen (toim.) Yrittäjyyskasvatus hallintana.
Vastapaino 2010. 326 s.
ti epävarmojen työmarkkinoiden armoille, yrittää omalla riskillä, omaksuu työnantajien näkökul- mia asioihin, kuluttaa koulutusta markkinahyödykkeenä, hyväksyy markkinavoimien ohjailun ja si- säistää hegemonisessa asemassa olevia poliittisia ja ideologisia pää- määriä. Kasvatus muovaa ”sisäi- seen yrittäjyyteen”, kun vielä hetki sitten yrittäjyyden katsottiin ole- van tietynlaista kyvykkyyttä ”ul- koiseen yrittäjyyteen” palkkatyön vaihtoehtona.
YRITTÄJYYS
SUBJEKTIIVISUUDEN HALTUUNOTTONA
Kirjan esipuhe ja Seija Keskitalo- Foleyn, Katri Komulaisen ja Päivi Naskalin avausartikkeli esittelevät onnistuneesti yrittäjyyskasvatuk- sen yhteiskunnallisen taustan ja kirjan käsitteistön. Taustalla on siirtymä hyvinvointivaltiosta kil- pailukyky-yhteiskuntaan. Se on tuo- nut tullessaan erityisesti poliittisen eliitin hyväksymän näkemyksen yhteiskunnasta, jossa kilpailuky- vyn lisäksi korostuvat markkina- mekanismit, tehokkuus, innova- tiivisuus, talouskasvu ja jokaisen kansalaisen yksilöllinen vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Voi- daan myös puhua welfaren muut- tumisesta workfareksi: hyvinvoin-
”Opetusjärjestelmässä jatkuvan kontrollin muodot ja jatkuvan kasvatuksen vaikutus kouluun, sitä vastaava kaiken tutkimuksen hylkääminen yliopistoissa ja `yrityksen` tuominen koulutuksen kaikille tasoille.”
– Gilles Deleuze, Jälkikirjoitus kontrolliyhteiskuntiin
68
voin. Yrittäjyys on myös moraalista säätelyä ja hallintaa: ne, jotka eivät ole valmiita vastaanottamaan yrit- täjäminuuden koodistoa margina- lisoidaan ja kontrolloidaan perin- teisen kurin keinon. Yrittäjäasenne näkee yksilöllistä kyvyttömyyttä, ei esimerkiksi kasvatustapahtuman luokkaa tai sukupuolisegregaatiota rakentavaa valtasuhdetta.
YRITTÄJYYS LÄPÄISEE KASVATUKSEN
Kirjan toisessa artikkelissa Maija Korhonen, Katri Komulainen ja Hannu Räty tarkastelevat millai- set oppilaat ovat opettajien tul- kinnoissa yrittäjämäisiä. Opetta- jille sisäinen yrittäjyys näyttäytyy oppilaan ahkeruutena, ponnis- teluna ja vastuunottona omasta työskentelystään. Tästä muodos- tuu ideaali, johon kaikkia oppilai- ta tulisi kannustaa. Aikaisemmin hyvät arvosanat kuvasivat oppi- laan älykkyyttä, mutta yrittäjyys kyseenalaistaa akateemisen älyk- kyyden ja asettaa sen rinnalle so- siaalisen älykkyyden ja kättentai- dot. Opettajien näkemys yrittäjä- mäisyydestä on sukupuolittunut ja keskiluokkainen ”bisnesmies”
tai vaihtoehtoisest sen haastava
”kunnon työmies”.
Päivi Naskali tarkastelee puo- lestaan kasvatustieteen opiskeli- nin tasa-arvoisesta turvaamisesta
ollaan siirtymässä yhteiskuntaan, jossa oikeus hyvinvointiin on an- saittava työllä1.
Kirjassa uusliberalismia ei miel- letä ideologisena aatteena, vaan käytäntönä, ”jolla moderni valtio harjoittaa poliittista hallintaa ja kohdistaa sen yksilöihin”. Kirjan onnistuneimmat asetelmat nou- sevat Michel Foucaultilta ja Gil- les Deleuzeltä lähtöisin olevasta kontrolliyhteiskunta-analyysista.
Kyseessä on subjektiivisuuden ja työvoiman uudenlainen haltuun- otto, jossa kurinalaisen palkkatyö- läisyyden sijaan yksilöltä vaadi- taan joustavuutta, riskinsietoky- kyä ja vastuun kantoa.
Hallinta ei tapahdu suljetussa instituutiossa, kuten tehtaassa tai koulussa, vaan kontrolli leviää kaik- kialle yhteiskuntaan. Tuotannon immaterialisoiduttua koulutusins- tituutioilta on viety niiden tiedol- lista auktoriteettiä, mutta toisaalta niiden asema subjektiivisuuden tuottamisessa voimistuu. Elinikäi- sen oppimisen aikakaudella hallin- ta ulotetaankin koko ihmisen elin- kaareen. Yksilön velvollisuutena on jatkuva kouluttautuminen sekä kykyjen ja taitojen kehittäminen.
Uusliberalistinen hallinta häi- vyttää yhteiskunnallisia eroja, mut- ta toisaalta tuottaa niitä uusin ta-
joiden suhtautumista yrittäjyys- kasvatukseen. Artikkelissa näyt- täytyy yrittäjyyden suhteellisen neutraalina käsittävä opiskelija- joukko, joka toistaa yrittäjyyteen liitettyjä yleisempiä luonnehdin- toja. Opiskelijoiden näkemystä tulevaisuuden työmarkkinoista leimaa edelleen protestanttinen etiikka, mutta palkkatyöläisyys on korvautunut maskuliinisena yrittäjyytenä. Naskalin mukaan opiskelijoiden vastauksissa yrittä- jyys hahmottuu, joskin hatarasti, ihmisen minuuteen ja persoonal- lisuuteen kohdistuvana hallintana,
”foucault’laisittain” biovaltana.
Räty, Komulainen ja Korho- nen erittelevät toisessa artikkelis- saan vanhempien suhtautumista koulun yrittäjyyskasvatukseen.
Kyselytutkimuksessa suurimmal- le osalle vanhemmista se näyttäy- tyi pääosin hyväksyttävänä osana koulua ja irrotettiin vanhempien esittämästä yleisemmästä yhteis- kunnan eriarvoistumisen kritiikis- tä. Faktorianalyysi tuo esiin myös eroja: akateemiset vanhemmat suhtautuvat myönteisemmin yrit- täjyyteen, ammattikoulutetut ar- vostelevammin.
Päivi Berg purkaa liikuntakas- vatusta minän ja ruumiin hallinta- na. Oppilashaastatteluissa liikunta ja terveystieto ovat poikkeukselli-
69
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 1’2011
sia oppiaineita, koska ne menevät
”suoraan itseen” . Työmarkkinoi- den vaatimukset itsekontrollista ja oikeanlaisesta habituksesta valu- vat liikuntakasvatukseen. Oppilaat peilaavat itseään yhteiskunnassa hegemonisena valitsevaan minuu- teen ja ruumiillisuuteen. Tämä
”oikean asenteen” hyväksyminen täydentyy sukupuolittuneella ruu- miillisuudella, ”oikealla asennolla”, jossa tyttöjen ja poikien tarpeet ja kiinnostukset eriytyvät.
Reetta Mietolan yleis- ja erityis- opetuksen oppilaanohjausta tar- kastelevassa artikkelissa näyttäytyy koulutusmarkkinoiden pärjääjät ja marginaali. Mahdollisuuksien tasa-arvon korostuessa on selvää ketkä ovat valintatilanteessa etuoi- keutettuja ja keille tulee koulutus- järjestelmässä ongelmia. Nykyinen erityisopetuksen eetos räätälöi yk- silöllistä opinpolkua, mutta Mie- tolan artikkelissa näyttäytyy varsin homogeeninen erityisoppilaiden joukko, jota käsitellään syrjäytymis- diskurssin näkökulmasta.
Sirpa Lappalainen, Ulpukka Isopahkala-Bouret ja Elina La- helma tarttuvat uusliberalistiseen hallintaan sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa. Ar- tikkeli on erityisen mielenkiintoi- nen, koska parasta aikaa julkinen, perinteisesti palkkatyönä toteutet-
tu naisvaltainen hoiva-ala on avau- tumassa yrittäjyydelle ja markki- namuotoiselle voitontavoittelulle.
Hoivatyössä näkyy ne prosessit, joissa tunne ja välittäminen ikään kuin ”irrotetaan työntekijästä” ja työstä tulee suoritusluontoista2. Ammatillisen koulutuksen ope- tussuunnitelma-analyysi kiteyttää kuluttajakansalaisen subjektin, joka kansainvälisillä työmarkki- noilla vastuuttaa työelämän ris- keistä vain itseään, mutta tavoitte- lee samalla kansallista etua.
Kristiina Brunila ja Sari Mono- nen-Batista Costa purkavat julki- sen sektorin puhetapoja ja käy- täntöjä yrittäjyyttä korostavissa työllistämisprojekteissa. Kirjoitta- jat lanseeraavat ”taloustalkoohen- kisyyden” diskurssin kuvaamaan julkisen sektorin tasa-arvo-, kou- lutus- ja työvoimapolitiikan hal- linnan muotoja, joilla ohjataan kohti yrittäjyyttä. Kontrolliyhteis- kunnan viitekehyksessä yrittäjyys rakentuu jatkuvana tulemisen tilana. Jos tätä keskeneräisyyttä, ikään kuin säröä hallintavallassa, ajatellaan voimana, voi avautua tilaa kyseenalaistaa vallitsevat toiminnan muodot. Kirjoittajien mukaan poliittisuus ja valta olisi- kin tehtävä näkyväksi menemäl- lä hallinnan diskurssin rajoille ja mahdollisuuksiin.
Keskitalo-Foley analysoi La- pissa naisille tarjottuja yrittäjyyttä edistäviä hankekoulutuksia, joilla on pyritty ratkaisemaan rakenne- muutoksen ja poismuuton haas- teita. Hankkeiden läpikäyneiden puheissa paikantuu elinikäisen oppimisen muutos: ammattitai- don kehittämisestä on siirrytty itsen jatkuvaan muokkaamiseen.
Naishaastateltavat pitävät yrit- täjyyshankkeita palkkatyötä voi- mauttavampina, mutta toisaalta niiden kautta tuotetut ”uudet”
naiset asetetaan työelämän segre- gaatiossa tutuille naiserityisaloille.
Kirjan päätteeksi Naskali tar- kastelee opettamista uuslibe- ralistisessa yliopistossa ja siellä tuotetun tiedon yhteyttä valtaan.
Naskalin mukaan opettamisesta, niin kuin muistakin ihmisten tie- tokykyihin liittyvistä toiminnois- ta, on tullut managerialistisessa hallinnossa tuotantotekijä, jonka avulla rakennetaan kaivattuja ku- luttajakansalaisia. Opetusajatte- lua leimaa vaihdon talous, jossa keskiössä on tiedon omistetta- vuus ja taloudellinen hyödynnet- tävyys sekä sivistyksen itseisarvon kyseenalaistuminen. Tätä vastaan Naskali rakentaa ideaalisen, ”tule- misen filosofialle” perustuvan visi- on toisesta opetusajattelusta, joka kurottaa kohti mahdotonta ja ar-
”Opetusajattelua leimaa vaihdon talous,
jossa keskiössä on tiedon omistettavuus
ja taloudellinen hyödynnettävyys sekä
sivistyksen itseisarvon kyseenalaistaminen.”
70
vostaa ”vaikeaa” muun yhteiskun- nan tarjoaman ”helpon” sijaan.
HALLINNAN RAJAT JA VASTARINTA
Tärkeää kirjaa vaivaa hajanaisuus, joka johtuu erityisesti artikkelei- den eritasoisesta teoreettisesta syvyydestä. Teos esittää vakuut- tavan yrittäjäsubjektin kritiikin, mutta lukija jää ehdottomasti kai- paamaan jälkisanoja toisenlaisesta koulutus- ja työvoimapolitiikasta, etenkin kun kirjassa on juonne, jossa pyrkimyksenä on teoretisoi- da toisin tekemistä ja vastarintaa.
Kirjan subjektiivisuuden tuo- tannon kritiikki painaa alleen sen, että biopolitiikka – kuten Fou- cault muistutti – ei tuota pelkäs- tään kontrolloituja ja tottelevaisia subjekteja, vaan toisin tekemistä ja vastarintaa tässä ja nyt. Kontrol- liyhteiskunta nousee vastauksena ihmisten 1960-luvulla alkaneeseen joukkopakoon massamuotoisesta palkkatyöyhteiskunnasta. Uuslibe- ralistinen hallinta on siis myös, ja
ehkä ennen kaikkea, reaktio ihmis- ten uusiin tarpeisiin ja haluihin et- siä toisenlaista elämänmuotoa.
Teolliseen palkkatyöyhteis- kuntaan ei ole paluuta, ja vaikka siinä ehkä oli paljon hyvää, ei vähi- ten toimeentulon varmuus, sitä on myös varottava nostalgisoimasta.
Kriittiselle aikuiskasvatukselle asettuu haaste tunnistaa yrittäjä- muotoisen subjektiivisuuden ja prekaarin työn hyvät puolet. Ver- kostotalouden aikakaudella olisi parannettava työntekijöiden itse- määräämisoikeutta ja ymmärrystä osana alati muuttuvaa työmark- kinaympäristöä. Yrittäjyyskasvatus hallintana osoittaa, kuinka aikuis- kasvatuskin määrittelee usein vain kuluttajakansalaisen oikeudet, sa- malla kun työelämän riskeistä vas- tuutetaan ainoastaan työntekijää.
Kirjan haastatteluissa on tun- nistettavissa elinikäisen oppimi- sen ristiaallokossa opiskelevia ja työskenteleviä subjekteja, joilla on valmiudet vallan ja erojen tuotta- misen analyysiin. Naskali toteaa
osuvasti, että haaste asettuukin tutkimukselle ja koulutukselle sekä yhteiskunnalliselle keskus- telulle: halutaanko palvella uus- liberalistista hallintavaltaa vai ra- kentaa kritiikin kautta toisenlaista todellisuutta?
Kirjan luettuaan tulee levoton olo. Historia tuntee lukuisia esi- merkkejä esivallan halusta luo- da ”uusi ihminen”. Toistaiseksi sulavimmin siinä on onnistunut 1970-luvulta alkaen nouseva, kontrolliin perustuva ja valtiota aktiivisesti hyödyntävä uuslibera- listinen hallinta. Siksi on toivot- tavaa, että Yrittäjyyskasvatus hal- lintana on mahdollisimman pian pakollisena kurssikirjana ainakin kasvatustieteiden laitoksilla ja opettajankoulutuksessa.
Tero Toivanen
FM, tuntiopettaja, opettajan- koulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto; jatko-opiskelija
1 Ks. Koivulaakso, Dan, Kontula, Anna, Peltokoski, Jukka, Saukkonen, Miika & Toivanen, Tero. 2010. Radikaaleinta on arki. Helsinki: Like, s. 13. Kirjassa käsitellään myös workfare-yhteiskunnan vaikutuksia kouluun ja
kasvatukseen.
2 Viime aikoina on tehty tutkimusta opettajuuden muuttumisesta kutsumuksesta palkkatyöksi. Perinteisesti kutsumukseen perustuneissa, toista ihmistä hoivaavissa tai kasvattavissa töissä on havaittavissa siirtymä työn mekanisoitumiseen ja tavaramuotoistumiseen. Ks. Linden, Jyri. 2010. Kutsumuksesta palkkatyöhön? Perusasteen opettajan työn muuttunut luonne ja logiikka. Tampere: Tampere University Press.
