196 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (2) – 2011
KIRJASTO KIRJASTO
oiden johto oli halukas osallistumaan tutki- mukseen. Täten on mahdollista, että tutki- muksessa on mukana suhteellisen hyvin toi- mivia työryhmiä. Toiseksi tiimien toimialoit- tainen jakautuminen on erittäin suuresti pai- nottunut terveydenhuoltoon ja sosiaalipalve- luihin, vain yksi työryhmä on teollisuudesta.
Janhosen olisi pitänyt pohtia selkeästi enem- män tiimien valikoitumisen vaikutusta tutki- muksen tuloksiin, koska aikaisempien tutki- musten mukaan ryhmätyö ja sen luonne vaih- televat suuresti toimialoittain.
Keskeisten tutkimustulosten pohdinta on artikkelien teoreettisia lähtökohtia, metode- ja ja tuloksia esittelevässä ja re lektoivassa väitöskirjan yhteenvetoluvussa välillä hyvin- kin puutteellista. Tämä on harmillista, koska itse artikkeleissa Janhonen suhteuttaa perus- teellisesti ja monipuolisesti tuloksiaan aikai- semman tutkimuksen teorioihin ja havain- toihin. Tässä asiassa toistoa olisi voinut hy- vinkin olla artikkelien ja yhteenvedon välil- lä. Tutkimuskysymykset ja tulokset olisi saa- nut myös esiin selvemmin ja terävämmin toi- senlaisella yhteenvedon rakenteella ja luku- jen otsikoinnilla: yhteenvedossa on artikke- lin rakenne, vaikka siinä on sivuja kaikkiaan
122. Artikkeliin tarkoitettu esitystavallinen jäsennys ja rakenne eivät oikein istu suoraan yhtä artikkelia laajempiin tieteellisiin esityk- siin. Myös yhteenvedon sisällysluettelon otsi- kot ovat suurelta osin epäinformatiivisia, ne kertovat huonosti tutkimuskysymyksistä ja tuloksista. Janhosen työn innovatiivinen on- gelmanasettelu ja tulokset olisivat tulleet pa- remmin esiin, mikäli hän olisi ollut yhtä kek- seliäs pohtiessaan yhteenvedon rakennetta ja sisällysluettelon otsikoita kuin itse tutkimus- prosessissa.
Janhonen esittää tutkimuksensa loppu- puolella 12 tutkimustulostensa käytännön relevanssia perustelevaa havaintoa. Tässä kohtaa näkyy selvästi Janhosen työpaikan, Työterveyslaitoksen, myönteinen vaikutus hänen työhönsä. Alaluku on asiantuntevaa tutkimustulosten popularisointia, ja sitähän Työterveyslaitoksen kaltaisen tutkimusyksi- kön tulee tehdä edistääkseen tavoitteitaan.
Kaiken kaikkiaan Janhosen väitöskirja on merkittävä uusi avaus suomalaiseen tiimi- työn tutkimukseen.
Jukka Niemelä
Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen & Sirpa Lappalainen (toim.): Yrittäjyyskasvatus hallintana.
Tampere, Vastapaino. 2010. 326 s.
Yrittäjämäisyyden ihanne on hiipinyt viime vuosikymmeninä koulutukseen ja työelämään paitsi ammatinharjoittamisena, myös yksilöl- tä vaadittuna asenteena. Yrittäjämäinen kan- salainen on aktiivinen ja itsenäinen toimija, joka on itse vastuussa omasta työllisyydes- tään ja hyvinvoinnistaan. Yrittäjämäisyyteen
valmentaminen alkaa esikoulusta lähtien, eikä yliopisto millään muotoa ole yrittäjämäi- syyden ihannoinnin ulkopuolella.
Kasvatustieteitä ja psykologiaa edustavat Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen ja Sirpa Lappalainen ovat toimit- taneet artikkelikokoelman Yrittäjyyskasvatus hallintana. Kirjan artikkeleissa, jotka ovat käyneet läpi anonyymin refereemenettelyn, tarkastellaan kriittisellä otteella yrittäjyys- kasvatusta monella kentällä: peruskoulussa, keskiasteella ja yliopistossa, koulutus-, tasa-
Sisäisesti sivistyneistä sisäisiksi yrittäjiksi
197
Kirjasto
Sisäises sivistyneistä sisäisiksi yri äjiksi
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (2) – 2011 arvo- ja työvoimapolitiikassa sekä yrittäjyys-
koulutuksessa. Artikkelien kirjoittajat tulevat pääasiassa samoista oppiaineista kuin toimit- tajatkin. Moni kirjoittajista on perehtynyt su- kupuolentutkimukseen, ja sukupuolinäkökul- ma näkyykin kirjassa vahvasti.
Kirjoittajat osallistuvat teoksella keskuste- luun politiikan muutoksesta, jota on kuvattu hyvinvointivaltion murrokseksi tai suunnan- muutokseksi. Kirjassa tarkastellaan tätä mur- rosta siirtymänä uusliberalistiseen hallinnan mentaliteettiin tai kilpailukyky-yhteiskuntaan ja pohditaan, millaisia kansalaisuuteen, ihmi- senä olemiseen ja työn tekemisen tapoihin liit- tyviä ihanteita tähän uuteen talouteen liittyy.
Lisäksi kirjassa analysoidaan koulutuksen ja työelämän konteksteissa niitä käytäntöjä ja prosesseja, joissa uusliberalistisen subjektin ideaaliksi tarjottua yrittäjämäisyyttä tuote- taan. Kirjoittajat muistuttavat, että koulutus- politiikkaan suuremmitta kritiikeittä livah- tanut yrittäjyyskasvatus tuottaa monenlai- sia eriarvoisuuksia. Esimerkiksi sukupuolten eriarvoisuutta tuottaa se monen artikkelin todentama mielikuva, että yrittäjämäisyyden ei nähdä edellyttävän niinkään koulusivistys- tä kuin persoonallisuudenpiirteitä, jotka kult- tuurisesti liitetään poikiin ja miehiin.
Kirjan ensimmäinen artikkeli, Seija Keskitalo-Foleyn, Katri Komulaisen ja Päivi Naskalin Risto Reipas riskinottaja on kirjan avainluku, joka johdattaa keskeisiin käsittei- siin. Käsitteistä kiinnostuneen kannattaa tu- tustua myös kirjan esipuheeseen. Yksi keskei- sistä käsitteistä on ”yrittäjäminä” – kulttuuri- nen, sosiaalinen ja poliittinen konstruktio tai eetos, jonka sisällöt tuotetaan uusliberalisti- sen hallinnan keinoin. Tähän eetokseen kuu- luu keskeisesti yrittäjämäisen toimintatavan tarjoaminen työnteon malliksi myös palkka- työntekijöille, mistä puhutaan niin sanottuna sisäisenä yrittäjyytenä erotuksena ulkoiseen eli taloudelliseen yrittäjyyteen. Eetoksessa yrittäjämäisyys ymmärretään yksilön omi- naisuudeksi ja asenteeksi. Uusliberalistinen diskurssi vastuuttaa yksilöä siirtäen huomi- on pois rakenteellisista, sosiaalisista ja poliit-
tisista järjestyksistä. Identiteetistä tulee näin yksilöllinen projekti. Vastuu itsensä työstä- misestä sisäisen yrittäjyyden hengessä jous- tavaksi, kunnianhimoiseksi riskinottajaksi ja ympäristön vaatimusten mukaan jatkuvasti muokkautuvaksi jää yksilölle itselleen.
Maija Korhosen, Katri Komulaisen ja Hannu Rädyn artikkeleissa Kenestä on yrittäjäksi?
sekä Menestystä, kilpailua ja tasa-arvoa liiku- taan peruskoulumaailmassa. Ensimmäisessä artikkelissaan kirjoittajat tarkastelevat, millai- sia oppilaita opettajat pitävät yrittäjämäisinä ja toisessa oppilaiden vanhempien näkemyk- siä yrittäjyydestä ja yrittäjyyskasvatuksesta.
Myös Päivi Bergin Ruumis on sielun peili? -ar- tikkelissa liikutaan koulumaailmassa ja tar- kastellaan, miten terveyskansalaisuuden ja ul- konäkövaatimusten ideaalit rakentavat nuor- ten ja heidän liikunnanopettajiensa käsityksiä yksilön vastuusta ja velvollisuudesta muokata ja hallita ruumiitaan. Reetta Mietolan artikke- lissa Reippaasti itsekseen vai kädestä pitäen?
taas käsitellään peruskoulun ammatinvalin- nanohjausta uusliberalistisessa kontekstis- sa, jossa koulutusmarkkinat kuvataan kaikil- le avoimeksi valintojen kentäksi, vaikka oppi- laiden valinnat näyttäytyvätkin käytännössä vahvasti sidottuina.
Päivi Naskalin artikkeleissa Toistoa ja vastarintaa sekä Yliopisto-opetus vaihdon ja lahjan taloudessa tarkastellaan muuttuvaa yliopistoa. Ensimmäisessä artikkelissaan Naskali pohtii, miten opettajaksi opiskele- vat mieltävät uusliberalistisen koulutuksen tavoitteeksi asetetun yrittäjyyskasvatuksen.
Toisessa Naskali esittelee yliopistollista pe- dagogiikkaa osana uusliberalistista vaihtota- loutta ja avaa vaihtoehtoisia visioita lahjata- louden suuntaan feministisen pedagogiikan käsitteistön avulla. Naskali kuvaa yliopiston muutosta aikana, jolloin taloudelliset kritee- rit painottuvat akateemisten kriteerien ohel- la, joskus jopa ohi. ”Managerialistisessa hal- linnassa opetuksesta on tullut väline tehok- kuuden, tuottavuuden ja erinomaisuuden pal- velemiseen; opetuksellisen minäteknologian avulla yliopiston tarkoituksena on rakentaa
198 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (2) – 2011
KIRJASTO KIRJASTO
uusliberalistisen yhteiskunnan edellyttämiä kuluttajakansalaisia”, Naskali kirjoittaa (s.
266). Hänen mukaansa yliopisto-opiskeli- joilla on valmius analysoida kriittisesti yrit- täjyyskasvatukseen liittyviä merkityksiä. Sen sijaan kasvatustieteellisen koulutuksen ja tut- kimuksen piirissä on päätettävä, ”mieltääkö se asemansa uusliberalistisen talouden pal- velijana vai kriittisen tieteellisen diskurssin rakentajana” (s. 99).
Sirpa Lappalainen, Ulpukka Isopahkala- Bouret ja Elina Lahelma tarkastelevat artikke- lissaan Kohti työmarkkinakansalaisuutta hoi- va-alan ammatillisessa koulutuksessa ideaali- kansalaisuuden rakentumista sosiaali- ja ter- veysalan koulutuksessa. Ideaalikansalaisella viitataan aktiiviseen kansalaisuuteen, johon sisältyy ajatus aiemmin yhteiskunnan ylläpi- tämien turvaverkkojen siirtämisestä yksilöi- den itsensä vastuulle. Sen myötä hyvinvoin- tipolitiikan tavoitteeksi on muotoutunut yk- silöiden auttaminen menestymään markki- noilla koulutuksen, joustavan palkkauksen ja verotuksen avulla. Aktiivinen kansalaisuus ei kuitenkaan ole kaikille tasa-arvoisesti mah- dollinen positio, vaan sukupuoli, luokka ja su- kupolvi määrittävät mahdollisuuksia sen saa- vuttamiseen.
Kristiina Brunila ja Sari Mononen-Batista Costa analysoivat artikkelissaan Tiedon, työl- lisyyden, osaamisen, yrittäjyyden ja tasa-arvon eurooppalainen Suomi, kuinka yrityksen ideo- logiaksi nimetty kulttuurinen eetos läpäisee koulutus-, tasa-arvo- ja työvoimapolitiikan toimenpiteitä. Seija Keskitalo-Foley puoles- taan tarkastelee artikkelissaan ”Uusia” naisia, entisiä töitä? naisille suunnattua yrittäjyys- koulutusta. Molemmissa artikkeleissa tulee hyvin esille ohjausvallan käyttäjän rooli, joka uuden talouden eetoksessa asettuu julkisen sektorin toimijoille kansalaisten sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden edistämiseksi ja siihen kasvattamiseksi.
Sekä poliittisena järjestelmänä että ide- ologisella tasolla uusliberalismi jäsentää yh- teiskunnallisten rakenteiden ja toimijuuden välisiä suhteita uudelleen tavalla, jossa yhdis-
tyy samaan aikaan yksilöllisten oikeuksien korostuminen ja sosiaalisten oikeuksien (yh- teiskunnan takaaman taloudellisen turvan, työn ja hoivan) heikkeneminen. Kansalaisuus on yhä enemmän kuluttajakansalaisuut- ta, jossa yksilön vastuulle jää valita oikein.
Valinnanvapauden ja -mahdollisuuksien ko- rostaminen häivyttää niitä yksilöiden välisiä eroja ja eriarvoisuuksia, joita näiden mahdolli- suuksien lunastamisessa ja niiden tuottamissa toiminnan tiloissa vallitsee. Yrittäjyyskasvatus hallintana auttaa ymmärtämään, miten kansa- laisia houkutellaan hyväksymään tämä kehi- tyskulku jo koulusta lähtien väistämättömänä.
Kirjan artikkeleita ei ole jaoteltu, mikä te- kee lukukokemuksesta hieman hajanaisen.
Kun lukija vuorottelee peruskoulua, yliopis- toa ja työelämää käsittelevien artikkelien vä- lillä, tuntuu toisinaan vaikealta siirtyä melko erilaisesta maailmasta toiseen. Laajan näkö- kulmansa takia teos onnistuu kuitenkin pu- huttelemaan lukijaansa niin tutkimuksellisis- ta kuin arkielämän ja omien kokemusten läh- tökohdista. Se herättää kysymään, millaisessa koulussa haluan lapseni kasvavan ja oppivan elämän eväitä? Millaisessa yliopistossa halu- an työskennellä? Onko käsitykseni itsestäni ja työstäni yrittäjyyden ihanteiden läpäisemää?
Artikkelit ovat hyvin kirjoitettuja ja huo- lella toimitettuja. Yhteneväisyys eri tieteen- aloiltakin tulevien artikkelien teoreettisissa viitekehyksissä sekä yrittäjämäisyyden ana- lyysi jokaisessa artikkelissa auttaa hahmot- tamaan kirjan kokonaisuutena. Teoksen artik- kelit tuovat uusliberalistisen hallinnan iholle, jättämättä sitä makrotason yleiseksi yhteis- kunnalliseksi kehityskuluksi, jota voi katsoa sivusta. Artikkelien kytkökset koulu- ja yli- opistomaailman sekä työelämän käytäntöi- hin avaavat hyvin sitä laajuutta, jolla kilpai- luyhteiskunnan eetos pyrkii hivuttautumaan yhteiskuntaelämän eri alueille. Teoksessa tuodaan esiin myös murtumia yrittäjyysdis- kurssin ihannoimisesta esimerkiksi oppilai- den tulkinnoissa sekä pohditaan tapoja vas- tustaa markkinoiden ja talouden ylivaltaa koulutuksessa.
199
Kirjasto
Ohjelmien arvoinen joskin kiusallinen sukupuolten tasa-arvokysymys?
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 9 (2) – 2011 Yrittäjyyskasvatus hallintana herättää poh-
timaan, millainen olisi taloudellisesta kilpailu- kyvystä vapaa ja kaikille avoin aktiivisen kan- salaisen ihanne. Myös kansalaistoiminnan kä- sitteen taustalta löytyy aktiivisen kansalaisen ajatus. Käsite viittaa ainakin osallistumiseen ja aktivismiin, joissa oma-aloitteisuus ja itse- organisoitumiskyky perustuvat sosiaalisiin ta- voitteisiin ja ongelmanratkaisuun. Toisin kuin uusliberalistinen ajatus aktiivisuudesta sisäi- senä yrittäjyytenä, kansalaistoiminta tähtää yhteisvastuun ja yhteistoiminnan kautta sii- hen, minkä edellinen asettaa yksiön sisäiseksi velvoitteeksi ja prosessiksi. Niin koulun, yli- opiston kuin työelämän käytäntöjen kannalta olisikin tärkeää tuottaa myös toisenlaisia tul- kintoja aktiiviselle kansalaisuudelle – sellaisia
tulkintoja, jotka eivät määrittele uusliberalis- tiseen malliin sopimattomia toimijoita passii- visiksi, ei-yritteliäiksi ja tylsiksi.
Kirja soveltuu erityisesti kasvatuksen ja koulutuspolitiikan tutkijoille, mutta sitä voi suositella myös kenelle tahansa uusliberalis- tisen hallinnan mekanismeista ja käsitteis- tä kiinnostuneille, työelämän tutkijoille sekä niille, jotka haluavat ymmärtää laajemmassa mittakaavassa, mistä yliopiston muutokses- sa on kyse.
Katri Otonkorpi-Lehtoranta ja Hanna Ylöstalo
Raija Julkunen: Sukupuolen järjestyk- set ja tasa-arvon paradoksit. Tampere, Vastapaino. 2010. 332 s.
Valtioneuvosto antoi syksyllä 2010 selonte- on naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Selontekoa varten tilatuista tutkimuksista yksi on Raija Julkusen Työelämän tasa-arvo- politiikka (STM:n selvityksiä 2009). Sen yksi perusviesti kiteytyy luvun ”Talouspolitiikan poissaoleva, työllisyyspolitiikkaan mukaan pyrkivä sukupuoli” otsikkoon. Talous- ja työl- lisyyspolitiikka vaikuttavat toisiinsa, mutta jos talouspolitiikan sukupuolivaikutuksilla ei ole väliä (sukupuolivaikutuksia ei arvioi- da), miten onnistuu sukupuolten tasa-arvon edistäminen työmarkkinoilla, palkkaukses- sa tai työ - ja perhe-elämän yhteensovittami- sessa? Toivottavasti julkaisu ei jää työelämän tutkijoilta huomaamatta. Työelämän tasa-ar- vopolitiikka-kirjaa ja tässä käsiteltävää kirjaa Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon para-
doksit on kirjoitettu osittain samoihin aikoi- hin ja ne täydentävät toisiaan, edellinen työlli- syyspolitiikan näkökulmasta. Sukupuolen jär- jestykset ja tasa-arvon paradoksit vastaa laa- jemmin kysymykseen, mistä (lähes) kaikesta sukupuolten tasa-arvossa on kysymys.
Kirjan yhtenä punaisena lankana on su- kupuolten tasa-arvotavoitteiden ja näiden keskinäisten ristiriitojen identi iointi, para- doksien paljastaminen. Ne ovat lisääntyneet samalla kun sukupuolten tasa-arvon agenda on laajentunut ja monimutkaistunut 1960- ja 1970-lukujen feminismin ja tasa-arvoliikeh- dinnän ajoista. Tekijä sanoo rajaavansa tämän kirjan ”vain” tiettyihin sukupuolten keskeisiin jakoihin ja suhteisiin eli työhön, perheeseen, ruumiillisuuteen, sosiaalipolitiikkaan ja tasa- arvopolitiikkaan. No, rajaus ei ole suppea.
Kirjaan sisältyy kaikkiaan 10 lukua. Niiden näkökulmat vuorottelevat feministisistä ja teoreettisemmista analyyseistä (luvut 1, 2, 7 ja 9) sukupuolten tasa-arvon empiirisempiin
