228
Modernin tieteen rajapinnoilla
Kaksi teosta tieteellisen vallankumouksen aikakaudelta
G. W. Leibniz (2011). Filosofisia tutkielmia. Gaudeamus.
Paolo Rossi (2010). Modernin tieteen synty Euroopassa. Vastapaino.
SEKÄ Gottfried Wilhelm Leibni- zin Filosofisia tutkielmia että Pa- olo Rossin Modernin tieteen synty Euroopassa liittyvät ajanjaksoon, joka liitetään modernin maail- mankuvan syntyyn ja tieteellisek- si vallankumoukseksi sanottuun ilmiöön. Tuona ajanjaksona vai- kuttivat muiden muassa Nikolaus Kopernikus, Tyko Brahe, René Descartes, Johannes Kepler, Ga- lileo Galilei ja Isaac Newton. Fi- losofi Leibniz (1646–1716) oli 1600-luvun yleisnero, filosofi, jonka tuotantoa on vähänlaises- ti käännetty aiemmin suomeksi (muiden muassa Monadolo- gia Gaudeamuksen kustanta- mana). Nyt julkaistu teos on mitä mielenkiintoisin tuttavuus.
Rossin teos taas käsittelee moder- nin tieteen syntyä usean eri ajat- telijan ja tutkijan kautta, lähinnä luonnontieteiden alueella. Ros- sin teos on ilmestynyt ensimmäi- sen kerran vuonna 1997 italiaksi, mutta nyt siis myös suomeksi.
Kirjoittaja Paolo Rossi on Firen- zen yliopiston emeritusprofessori,
jonka alueena on tieteen historia ja kehitys.
YRITYS HANKKIA TÄYDELLISTÄ TIETOA
Leibnizin teos on noin 500 sivun kokoelma lyhyehköjä tekstejä, ku- ten esimerkiksi teksti viisaudes- ta, metafysiikasta ja tutkielma inhimillisestä ymmärryksestä.
Huomattava osa tekstejä liittyy myös matematiikkaan ja sen ke- hitykseen – filosofin asema täl- lä tieteenalueella on merkittävä.
Teokseen on sisällytetty myös kirjeenvaihtoa Leibnizin ja mui- den oppineiden kesken.
Leibnizin kirjallinen tyylin kielii suorastaan pakonomaisesta tarkkuudesta ja huolellisuudesta sekä virheitten ja väärän päättelyn pelosta. Käsitteellisen perustelta- vuuden vaatimus näkyy teoksessa kauttaaltaan. Hän lähtee liikkeelle väitteistä, joiden oikeellisuuden hän osoittaa oikeaksi tai vääräksi askel askeleelta, logiikan sääntö- jen mukaisesti. Leibniz etsii täydel- listä tietoa, kuten hän itsekin toteaa
eräässä päättelyketjussaan (s. 52) – väite, joka postmodernin relati- vismin maailmassa tuntuu oma- laatuiselta, mutta joka valistuksen ajalla oli mahdollinen uskomus.
Leibniz erottelee logiikan perus- teiden mukaisesti toden ja epäto- den, ristiriidattoman ja ristiriitai- sen tiedon. On mielenkiintoista, että modernissa psykologiassa, kehityspsykologiassa ja kasvatus- tieteessä episteemiset kysymykset ovat nykyään intensiivisen tutki- muksen kohteina – erilaisina ajat- telun laatuina ja kehitystasoina.
Tässä keskustelussa absoluuttiset tietoa koskevat väitteet luokitel- laan kehityksellisesti alimmaksi il- miöiksi. Sen sijaan korkeimmiksi tasoiksi luokitellaan väitteet, jois- sa tiedon luonne ymmärretään suhteelliseksi, mutta jossa kuiten- kin kyetään luomaan perusteltu omaehtoinen näkemys epävar- muuden maailmassa. Filosofises- ti voi väittää, että absoluuttinen ristiriidattomuuden periaate on yksi mahdollisista maailmankat- somuksellisista olettamuksista.
229
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 3’2011
Erityistieteissä niiden välille on rakennettu ”alemman” ja ”ylem- pi” ajattelunmuodon hierarkia.
Kumpaako siis uskoa, empiiristä tiedettä vai filosofiaa? Vai ovatko kummatkin jossakin mielessä oi- keassa, tai onko olemassa jokin muut vaihtoehto näitten rinnalla?
YTIMELTÄÄN LAINALAINEN TODELLISUUS
Leibniz oli kristitty ja hän käyt- tääkin paljon aikaa jumaltodis- tuksiin. Hänen jumalansa toimii täydellisesti ja on luonut parhaan mahdollisen maailman. Jumalan attribuutteina ovat täydellinen jär- jestys ja säännöllisyys – kaikki on universaalin järjestyksen mukais- ta. Siten on mieletöntä ja mahdo- tonta olettaa absoluuttinen epä- säännöllisyys (”sellaista ei voi…
edes kuvitella”, s. 87). Todellisuus on siis ytimeltään lainalaista, ma- temaattista todellisuutta. Sama tulee myöhemmin esille valistuk- sen muiden suurten ajattelijoiden käsityksissä, joita puolestaan Ros- sin teos esittelee. Tämän ajattelun tietynlainen alku voidaan nähdä jo antiikissa Platonin filosofiassa.
Leibniz, kuten muutkin mai- nitsemani valistuksen ajattelijat, olivat vedenjakajalla, kahden eri- laisen maailmankuvan välissä. Sa- malla hänen (ja monen muunkin ajattelijan) käsityksiinsä on integ- roitunut ajan hengen mukaisia vaikutteita, jotka välttämättä eivät
ole kovinkaan kristillisiä. Sellainen on mikro- ja makrokosmos -oppi, jonka yhtenä alkuperänä pidetään hyvinkin ei-kristillisiä lähteitä.
Tämän analogista ajattelua hyö- dyntävän opin mukaisesti mikä tahansa todellisuuden osa heijas- taa muuta todellisuutta keskinäi- syyden samankaltaisuuden vuok- si. Siten Leibniz toteaa: ”…jokai- nen substanssi on kuin kokonainen maailma ja kuin Jumalan peili, tai itse asiassa koko maailmankaikkeu- den, jota jokainen substanssi ilmaisee omalla tavallaan, hieman niin kuin yksi ja sama kaupunki näkyy eri tavoin sen mukaan, mistä paikasta sitä katsoo” (s. 90), ja ”…jokainen persoona ja substanssi on kuin pieni maailma, joka ilmaisee suuren…”
(s. 98). Hän kehittelee myös aja- tusta, että jokaisen henkilön yksi- lökäsite sisältää yhdellä kertaa kai- ken, mitä hänelle ikinä tapahtuu (ja josta voimme saada perusteet siitä, miksi jotakin tapahtuu eikä jotakin muuta).
Mikro–makrokosmos-ana- logia sisältää kuitenkin sen rajoi- tuksen, että ihminen pystyy vain vaillinnaisesti heijastamaan Ju- malan suuruutta ja tuntematonta älyä. Mekanistinen ajattelutapa oli kuitenkin tulollaan tieteellisen vallankumouksen myötä, ja se tuli korvaamaan mainittua analogista oppia. Leibniz pyrki kaikin mah- dollisin argumentein puolusta- maan teologisia väitteitä ja arvos-
teli tätä mekanistis-kausaalista se- litystapaa. Kristittynä hän puolusti vaikuttavien kausaalisyiden rinnal- la finaaleja, teleologisia (päämää- rähakuisia) syitä.
KAKSI VARMAN TIEDON PERUSTAA
Leibnizin asemaa keskellä tie- teitten vallankumousta heijastaa sekin, että hän toteaa ykskantaan meillä olevan vain kahdenlaista varmaa tietoa, joka perustuu joko todistuksiin tai kokeisiin. Loogis- käsitteellinen todistaminen oli tyypillinen esimodernin ajan me- todi, ja juuri valistuksen ajalla tuli esille ensimmäiset kokeet, joilla testattiin jonkin hypoteettisen asi- an todenperäisyyttä. Samalla hän haikailee eräänlaisesta universaa- lista matemaattisesta kielestä, joka
”vetäisi vertoja mystisten nimien Kabbalalle ja pythagoralaiselle nu- meroiden aritmetiikalle…” (s.171, kursiivi alkuperäinen). Leibniz käsittelee muutamassa kohdassa myös jälleensyntymää, jonka ide- aan uskoivat tuona aikana eräät uusplatonikot.
Yllättävää on, että Leibniz esit- tää ehkä ensimmäisten tutkijoi- den joukossa psyykkisen tiedosta- mattoman käsitteen (s. 295). Hä- nen mukaansa jotkut havainnot ovat ihmisen mielessä niin pieniä, etteivät ne tule tiedostetuiksi. Hän käyttää tällöin argumenttina sitä, että luonto ei tee hyppäyksiä, vaan
230
se kehittyy ja muuttuu jatkumona.
Havainnotkin voidaan siten näh- dä jatkumona, jossa on eritasoisia pieniä askelia tiedostamattomasta tiedostettuun.
Leibnizin teos on oivallinen lisä suurten ajattelijoiden kään- nettyjen kirjojen luetteloon. Lu- kijaystävällisyyttä olisi parantanut se, että kappaleita olisi teemoi- teltu eri yläkäsitteiden alle. Esi- merkiksi matematiikan filosofian olisi voinut ryhmitellä omaksi teemakseen, metafysiikkaa kos- kevat omakseen jne. Kiehtovinta teoksessa on seurata Leibnizin äärimmäisen huolellista argu- mentaatiota omien väitteidensä tueksi. Samalla, melkeinpä ”witt- gensteinmaisella” teesien selkey- dellä soisi muittenkin esittelevän ajatuksensa.
VALISTUSAIKA TIETEEN JA MAGIAN JÄNNITTEESSÄ
Paolo Rossin teos käsittelee esi- modernia tieteellisen vallankumo- uksen aikakautta (1500–1700-lu- vut), mutta kartoittaa sitä laa- ja-alaisemmin usean tutkijan kautta. Rossin mukaan moderni tiede syntyi yliopistojen ulkopuo- lella, ja se edusti usein yliopistoille vastakkaista näkemystä. Yliopis- tolaitoksen synty noin 1200-lu- vulla merkitsi yliopistolaitoksen sitomista kirkon yhteyteen, jos- sa ylin auktoriteetti oli Jumala ja maailmankuva oli ptolemaios-
aristotelinen maakeskeinen maa- ilmankuva. Yliopistojen ulko- puolelle syntyneissä akatemioissa irtaannuttiin näistä auktoriteeteis- ta. Näitä akatemioita perustettiin useisiin maihin, kuten esimerkiksi Royal Society Englantiin. Niissä alettiin etsiä tietoa empirian kaut- ta: kehitettiin kokeellista toimin- taa ja havainnon tarkentamista erilaisin välinein.
On huomattava, että edistyk- sen ja tieteellisen vallankumouk- sen aika ei ole ollut mikään yhtäk- kinen prosessi vanhasta uuteen ai- kakauteen. Ensimmäiset skeptikot ja materialistit löytyvät jo antiikin ajalta, ja jo Aristoteles painotti em- piirisen havainnoin merkitystä.
Esimodernina aikana empiirisen havainnoinnin systemaattisuus ja uusien havaintovälineiden kehit- täminen olivat ne tärkeät seikat, jotka muuttivat havainnoin laa- dullisesti uudeksi ja tehokkaam- maksi. Uuden ajan tieteellinen ajattelu irtosi välittömästä konk- reetista havainnosta ja arkiajatte- lusta. Samalla aikakaudella alkoi myös tieteen ja tekniikan läheinen ja yhä enenevä yhteys.
Kuusi 1600-luvulla kehitettyä välinettä liittyvät saumattomasti uuden tieteen kehitykseen: mik- roskooppi, kaukoputki, lämpö- mittari, ilmapuntari, ilmapumppu ja tarkkuuskello (s. 295). Teknii- kan arvostamisen kehityskulku länsimaiden historiassa on sinäl-
lään mielenkiintoinen. Rossin mukaan keskiajalla tekniikkaa aliarvostettiin, koska sitä pidettiin alemman tason työnä verrattuna kontemplatiivinen pohdintaan.
Modernissa ajassa kehityskul- ku näyttää täysin päinvastaiselta.
Teknisten välineiden keksimisen myötä myös kirjapainotaidon keksiminen vauhditti kehitystä luomalla tietoa, joka oli kaikkien saatavilla.
Erikoinen piirre 1400 –1700 -lukujen tutkijoilla – kuten filosofi Leibnizilla – on se, että he edusti- vat samanaikaisesti kahta erilaista maailmankatsomusta: yhtäältä he kannattivat keskiajan ja renes- sanssin maailmankuvaa ja olivat uuden, modernin tieteen alkuun- panijoita. Mikro- ja makrokos- mosanalogia (kokonaisuus hei- jastuu osissa ja kääntäen) oli ajalle tyypillinen ajatusmalli. Lukuisat tutkijat, kuten Galilei, Kepler ja Newton, ottivat tavalla tai toisella myönteisen kannan tähän oletta- mukseen.
Modernin tieteen mukaises- ti luonnon selittämisessä kaikki finaaliset ja vitaaliset syyt olivat periaatteessa poissuljettavissa ja korvattavissa kausaalisilla. Uuden mekanistisen, kausaalin filosofi- an myötä tällainen maailmanku- va ulotettiin koskemaan kaikkia tieteitä, mukaan lukien ihmistie- teet. Koko todellisuus tuli siten ulottaa samankaltaisen tutkitta-
231
NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN
AIKUISKASVATUS 3’2011
den ja arvottavien ilmaisujen vält- täminen lienee hankalaa, kun on kyse maagisesta maailmankatso- muksesta sekä sen suhteesta mo- derniin ajatteluun. Mutta kuinka modernia on moderni ajattelu vai onko sekin integroituneena histo- riallisesti aiemmin esiintyneisiin ajatuskulkuihin? Mikä on vanhan ajan, esimodernin ja modernin ajan tarkka ero?
vaksi tieteellisin menetelmin, jota kautta saataisiin selville aineen pienimmätkin osatekijät. Kuten Gassendi sanoo: kun tutkimme esineitä...” hajoitamme ne osiin mahdollisimman tarkkaan, jotta tajuaisimme niiden koostumuk- sen ja ne kriteerit, joiden nojalla ne on rakennettu…” (s.207).
JUMALA SÄILYI RINNALLA SELITYKSENÄ
Mielenkiintoinen ristiriita syntyy, kun mainitut tutkijat eivät kui- tenkaan kiistäneet ’jumalallisen kellosepän’ olemassaoloa, vaan pyrkivät samanaikaisesti hyväk- symään kaksi maailmanselitysta- paa, finaalisen ja kausaalisen. Me- kanistinen ajattelija saattoi siten kannattaa kristinuskoa ilman, että hän näki siinä mitään ongelmaa.
Esimerkiksi Newton kavahti me- kanistisen filosofian äärimmäisiä muotoja, jotka olisivat johtaneet materialismiin ja ateismiin. Ole- tuksena oli, että todellisuus saattaa toimia kuin kone, mutta se edellyt- tää suunnittelijaa.
Nämä välikauden suuret tie- teelliset nimet ovat kaikki askar- relleet sekä vanhan että uuden tieteen parissa. Vanha, maagi- nen ajattelu (kristinuskon ohel- la) näkyy melkeinpä kaikkien aikakauden tutkijoiden teks- teissä. Esimerkiksi Kepler kir- joitti tekstejä astrologian perus- teltavuudesta ja Newtonilta on
löydetty vasta jokin aika sitten tuhansia sivuja alkemistisia teks- tejä. Nämä löydöt saattavat olla vaikeita niellä, mutta ne ovat tieteenhistoriallisia tosiasioita.
Esimerkiksi astrologian asema keskiajalla ja renessanssissa jopa yliopistollisena oppiaineena on tunnettu seikka, ja lukuisilla van- han ja uuden ajan suurilla tutkija- lahjakkuuksilla on ollut sympati- oita astrologiaan ja alkemiaan.
Rossin teoksen perusteella tie- teen historia osoittautuu komp- leksiseksi ilmiöksi. Erilaiset aja- tussuunnat risteilevät ja risteävät keskenään. Tutkijat kannattavat eklektisesti erilaisia maailmanku- via. Historialliset virtaukset voi- vat limittyä ja kietoutua toisiinsa monimutkaisesti. Voi kysyä, onko olemassa eräällä tavalla puhtaita oppeja ja ajatussuuntia vai raken- netaanko maailmankuvat useista erilaisista virtauksista ja aineksista.
Rossin kirja on hauskasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu.
Puutteena voi pitää sitä, ettei hän tuo siinä tarpeeksi esille niitä ta- loudellisia ehtoja ja edellytyksiä, jotka myös ohjasivat uuden tie- teen muodostumista ja vakiintu- mista hallitsevaksi ortodoksiaksi.
Toinen ongelmallisuus liittyy van- han ja uuden tieteen välisen eron arvottamiseen. Kirjoittaja käyttää ilmaisuja, joissa tuodaan esille vanhan tieteen heikkous suhtees- sa uuteen tieteeseen. Hierarkioi-
Eeva Kallio vanhempi lehtori dosentti,
Jyväskylän yliopisto
