294152
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi toi-
menpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi an- nettua lakia. Tavoitteena on tupakoinnista ai- heutuvien haittojen vähentäminen tehosta- malla alaikäisiä koskevan tupakkatuotteiden myyntikiellon noudattamista ja ehkäisemällä tupakkatuotteiden laitonta vähittäismyyntiä ja säätämällä savukkeille paloturvallisuus- vaatimukset.
Esityksen mukaan tupakkatuotteiden myynti olisi luvanvaraista ja luvan myöntä- minen ja myynninvalvonta maksullista.
Maksujen saaja olisi kunta. Kunta vahvistaisi maksujen perusteet taksassa siten, että mak- suilla katettaisiin enintään lupahakemuksen käsittelystä ja päätöksestä sekä valvonnasta
kunnalle aiheutuvat kustannukset. Kunta voi- si tietyin edellytyksin peruuttaa antamansa tupakkatuotteiden vähittäismyyntiluvan.
Myös tupakkatuotteiden osto tukkukaupasta jälleenmyyntiin edellyttäisi vähittäismyynti- lupaa.
Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakka- usten vähimmäiskoot olisivat 20 savuketta, 10 pikkusikaria tai 30 grammaa irtotupakkaa.
Lisäksi savukkeiden olisi itsestään palamista koskevilta ominaisuuksiltaan täytettävä palo- turvallisuusvaatimukset. Rangaistussäännök- sistä poistettaisiin eräitä syytteen nosto- oikeutta ja tunnusmerkistöä koskevia rajoi- tuksia.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ...1
SISÄLLYSLUETTELO ...2
YLEISPERUSTELUT...3
1. Nykytila...3
1.1. Lainsäädäntö ...3
1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö ...3
1.3. Nykytilan arviointi...5
Pakkauskoko ...6
Tupakkatuotteiden pakkausten pienempää haitallisuutta kuvaavat ilmaisut...7
Savukkeiden paloturvallisuus...7
Tupakkatuotteiden mainonta ...7
Alaikäiselle myynti ...8
2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...8
2.1. Myynnin luvanvaraisuus...8
2.2. Valvonnan järjestäminen ...9
2.3. Pakkauskoon rajoittaminen...10
2.4. Savukkeiden paloturvallisuus...10
2.5. Tupakkatuotteiden pakkausmerkintävaatimukset Euroopan yhteisön ulkopuolelle vietävien tupakkatuotteiden pakkauksissa...12
2.6. Tupakkamainonnan kieltäminen ulkomaisissa painotuotteissa ...12
2.7. Seuraamukset...12
2.8. Syytteen nosto-oikeuden rajoitusten poistaminen ...13
3. Esityksen vaikutukset ...13
4. Asian valmistelu ...15
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...16
1. Lakiehdotuksen perustelut...16
2. Tarkemmat säännökset ...22
3. Voimaantulo ...22
4. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys...23
LAKIEHDOTUS...24
Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta....24
LIITE ...30
RINNAKKAISTEKSTI...30
Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta....30
YLEISPERUSTELUT 1 . N y k y t i l a
1.1. Lainsäädäntö
Suomessa tupakkatuotteiden myynti ei edellytä lupaa eikä ilmoitusta eikä myyjiä koskevia tietoja kerätä kunnan, läänin eikä valtakunnan tasolla. Toimenpiteistä tupa- koinnin vähentämiseksi annetun lain (693/1976), jäljempänä tupakkalaki, 10 §:n 1 momentissa kielletään tupakkatuotteiden myynti ja muu luovuttaminen elinkeinotoi- minnassa kahdeksaatoista vuotta nuoremmil- le ja 10 a §:ssä suunuuskan maahantuonti, myynti ja muu luovuttaminen elinkeinotoi- minnassa. Tupakkalain 10 §:n 2 momentin mukaan tupakkatuotteita ja tupakointivälinei- tä myyvällä elinkeinonharjoittajalla tulee olla omavalvontasuunnitelma myyntikiellon toi- meenpanemiseksi. Kun tupakkatuotteita myydään automaattisesta myyntilaitteesta tu- pakkalain 11 §:n mukaan, myynnin tulee olla valvottua. Suomessa myytävissä tupakkatuot- teissa tulee tupakkalain mukaan olla suomen- ja ruotsinkieliset varoitusmerkinnät ja mer- kinnät tuotteiden terva-, nikotiini- ja hiili- monoksidipitoisuuksista. Lisäksi kuhunkin vähittäismyyntipakkaukseen on kiinnitettävä tupakkaverosta annetun lain (1470/1994) mukainen hintalipuke tai teksti, josta käy il- mi tuotteen vähittäismyyntihinta.
Suomessa myytävien tupakkatuotteiden pakkauksissa ei tupakkalain mukaan saa käyttää sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tava- ramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tu- pakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut.
Vähittäismyyntipakkauksessa myytävien savukkeiden määrää ei laissa ole rajoitettu.
Savukkeille ei ole säädetty erityisiä palo- turvallisuusvaatimuksia. Tupakoinnista ai- heutuvia tulipaloja on pyritty ehkäisemään säätämällä muun muassa paloturvallisuus- vaatimukset patjoille ja pehmustetuille huo- nekaluille. Kulutustavaroiden ja kuluttajapal- velusten turvallisuudesta annettua lakia (75/2004) edeltäneen tuoteturvallisuuslain (914/1986)nojalla on annettu asetus pehmus- tettujen istuinhuonekalujen paloturvallisuus-
vaatimuksista (743/1990) sekä asetus patjo- jen paloturvallisuusvaatimuksista (57/1991).
Näissä asetuksissa säädetään testausvaati- muksista, joilla elinkeinonharjoittajan tulee tarvittaessa osoittaa, etteivät tuotteet syty ky- tevästä savukkeesta. Vaatimusten seuraukse- na markkinoilta ovat poistuneet kaikkein pa- lovaarallisimmat ja herkimmin syttyvät mate- riaalit.
Tupakkatuotteiden mainontakieltoa ei so- velleta mainontaan sellaisessa Suomessa le- vitettävässä ulkomaisessa painokirjoitukses- sa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole tupak- katuotteiden mainonta.
Virallisen syyttäjän syytteen nosto-oikeutta tupakan markkinointirikkomuksissa, tupakan markkinointirikoksissa ja tupakan myyntirik- komuksissa on rajoitettu. Tupakan myynti- rikkomuksen tunnusmerkistö toteutuu vasta, kun säännöksiä on rikottu toistuvasti ja vas- toin kunnan antamaa kieltoa. Virallinen syyt- täjä saa nostaa syytteen vain valvontaviran- omaisen ilmoituksesta. Suunuuskan elinkei- notoiminnassa tapahtuvan myyntikiellon rikkomisesta sen sijaan voidaan ilmoittaa suoraan viralliselle syyttäjälle.
1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomai- den lainsäädäntö
Tupakkatuotteiden myynnin luvanvarai- suus on toteutettu monessa Euroopan unionin jäsenmaassa. Myynti on Maailman terveys- järjestön The European Tobacco Control- raportin mukaan tällä hetkellä luvanvaraista ainakin Belgiassa, Bulgariassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kreikassa, Kyproksella, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa, Slovakiassa, Slovenias- sa, Unkarissa ja Virossa. Ruotsissa tupakka- tuotteiden myynti säädettiin ilmoitusvelvolli- suuden alaiseksi toiminnaksi vuoden 2003 alusta. Ilmoitusvelvollisuuden muuttamista lupamenettelyksi selvitetään, sillä 20–30 pro- senttia ruotsalaisista tupakkakauppiaista ei ole eri syistä johtuen rekisteröitynyt.
Palveluista sisämarkkinoilla annetun Eu- roopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY 9 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa palvelutoiminnan aloittamisen
tai harjoittamisen ehdoksi lupajärjestelmän noudattamisen vain siinä tapauksessa, että lupajärjestelmä ei ole ketään syrjivä, lupajär- jestelmän tarve on perusteltavissa yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä eikä ta- voiteltua päämäärää voida saavuttaa vähem- män rajoittavalla toimenpiteellä, etenkin koska jälkikäteisvalvonta tapahtuisi liian myöhään, jotta sillä olisi todellista vaikutus- ta. Jäsenvaltiota ei 16 artiklan mukaan estetä asettamasta palvelutoiminnan harjoittamista koskevia vaatimuksia, jotka ovat perusteltuja muun muassa kansanterveyden suojeluun liit- tyvin syin. Ehdotettu myynnin luvanvarais- taminen täyttää direktiivissä mainitut edelly- tykset, koska myynnin luvanvaraistamisen tavoitteena on vähentää alaikäisten tupakka- tuotteiden saatavuutta ja tupakoinnin ylei- syyttä ja tällä tavoin suojella kansanterveyttä.
Nykyinen jälkikäteisvalvonta tupakkatuottei- den alaikäisille myynnin estämiseksi ei ole osoittautunut riittävän tehokkaaksi keinoksi, sillä huomattava osa alaikäisistä tupakoi. Lu- pajärjestelmä ei ole myöskään ketään syrjivä, sillä kaikilla laissa mainitut lupaehdot täyttä- villä on yhtäläinen mahdollisuus myyntilu- van saamiseen.
Yhdysvalloissa savukkeiden paloturvalli- suutta koskevaa lainsäädäntöä yritettiin saada aikaan jo 1970-luvulla. Tuolloin kuitenkin tupakkateollisuuden voimakas vastustus kaa- toi esityksen. Ensimmäiset osavaltiokohtaiset säädösesitykset annettiin 1980-luvun alussa, mutta säädöksiä on tullut voimaan vasta 2000-luvulla. Osavaltioista ensimmäisenä savukkeiden paloturvallisuusvaatimukset tu- livat voimaan New Yorkissa kesäkuussa 2004. Samanlaiset vaatimukset on annettu vuoden 2007 loppuun mennessä 21 muussa osavaltiossa, jotka yhteensä kattavat 52 pro- senttia Yhdysvaltojen väestöstä.
Osavaltioiden savukkeiden paloturvalli- suusvaatimukset ovat keskenään yhteneväi- set. Myynnissä olevien savukkeiden on sammuttava itsestään, jos niitä ei aktiivisesti imetä. Savukkeen sammumisen testausmene- telmänä käytetään standardia ASTM E2187–
04 ”Standard Test Method for Measuring the Ignition Strength of Cigarettes”. (ASTM American Society for Testing and Materials).
Testissä palava savuke asetetaan paperipinon päälle, jossa on 10 kerrosta standardisuoda-
tinpaperia. Vaatimukseksi on asetettu, että korkeintaan 25 prosenttia testattavasta 40 sa- vukkeen erästä saa palaa loppuun asti. Val- mistustekniset tai muut keinot, joilla vaati- mus saadaan täytettyä, ovat valmistajan mää- ritettävissä. Jos toteutustapana on ohuiden nauhojen lisääminen savukepaperiin erään- laisiksi jarrukohdiksi, nauhojen sijainnille kuitenkin on voitu asettaa vaatimuksia.
Valmistajalta edellytetään vaatimustenmu- kaisuuden osoittamiseksi sertifikaatti, joka on uusittava kolmen vuoden välein. Testaus on tehtävä akkreditoidussa laboratoriossa.
Laboratorion pätevyyden arvioinnissa käyte- tään standardia ISO/IEC 17025. Savukepak- kauksissa on oltava merkintä siitä, että sa- vukkeet ovat osavaltion vaatimusten mukai- sia. Merkintä on tehtävä osavaltion viran- omaisen hyväksymällä tavalla, esimerkiksi pakkauksen viivakoodin yhteyteen lisättäväl- lä pienellä lisämerkillä. Osavaltioiden säätä- mät siirtymäajat vaatimusten voimaan tule- miselle ovat vaihdelleet puolesta vuodesta kahteen vuoteen.
Kanadassa säädettiin ensimmäisenä koko maata koskevat savukkeiden paloturvalli- suusvaatimukset, jotka tulivat voimaan loka- kuussa 2005. Vaatimukset sisältyvät tupak- kalainsäädäntöön ja koskevat kaikkia Kana- dassa valmistettuja tai maahantuotuja savuk- keita. Vaatimukset vastaavat Yhdysvaltojen osavaltioiden asettamia vaatimuksia ja perus- tuvat samaan ASTM E2187–04 standardiin.
Jokaisen valmistajan on lisäksi tehtävä vuo- sittain kaikille savukemerkeilleen myrkylli- syysmittaukset, joiden tulokset on toimitetta- va viranomaisille.
Paloturvallisuusvaatimukset ovat olleet voimassa vasta niin vähän aikaa, ettei niiden vaikutuksia tulipalojen vähenemiseen voida vielä arvioida luotettavasti. Kansainvälisissä asiaa koskevissa muistioissa on arviona mai- nittu tupakkaperäisten tulipalojen vähentyvän kolmanneksella. Kanadan terveysviraston tuotevalvonnassa valtaosa myynnissä olevis- ta savukkeista on täyttänyt uudet paloturval- lisuusvaatimukset. Uudet vaatimukset eivät ole vaikuttaneet savukkeiden hintaan eivätkä myyntimääriin. Uudenlaisten savukkeiden ei ole myöskään havaittu muilta ominaisuuksil- taan, kuten myrkyllisyydeltään, poikkeavan tavallisista savukkeista.
Vastaavia paloturvallisuusvaatimuksia on valmisteilla myös muissa maissa kuten Aust- raliassa ja Iso-Britanniassa. Australiassa jul- kaistiin maaliskuussa 2007 sääntelyn perus- taksi kansallinen standardi AS4830–2007, joka perustuu Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytössä olevaan ASTM-standardiin. Iso- Britanniassa ehdotukset ovat olleet lausun- nolla alkuvuodesta 2008.
Euroopan yhteisössä savukkeiden palotur- vallisuusvaatimusten säätämismahdollisuuk- sista on keskusteltu syksystä 2005 lähtien se- kä tupakkatuotteiden valmistamista, esittä- mistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioi- den lakien, asetusten ja hallinnollisten mää- räysten lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/37/EY, jäljempänä tupakkatuotedirek- tiivi, sääntelykomiteassa että yleisestä tuote- turvallisuudesta annetun Euroopan parlamen- tin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY, jäl- jempänä tuoteturvallisuusdirektiivi, komite- assa. Keskusteluissa jäsenvaltiot ovat kannat- taneet yhteisösääntelyä, jossa mallina käytet- täisiin Kanadan ja Yhdysvaltojen vaatimuk- sia.
Jäsenvaltiot hyväksyivät marraskuussa 2007 tuoteturvallisuusdirektiivin komiteassa ehdotuksen komission päätökseksi palotur- vallisuuteen liittyvistä vaatimuksista, jotka savukkeita koskevien eurooppalaisten stan- dardien on täytettävä. Päätösehdotuksessa paloturvallisuusvaatimus on vastaava kuin Kanadassa ja Yhdysvalloissa: testattavasta savuke-erästä korkeintaan 25 prosenttia saa palaa loppuun asti. Komission päätös on tar- koitus tehdä lähiaikoina.
Päätöksen nojalla komission on tarkoitus antaa kesällä 2008 Eurooppalaiselle standar- disoimisjärjestölle (CEN) toimeksianto palo- turvallisuusstandardin laatimiseksi. Päätök- sen perusteluosassa edellytetään, että valmis- telu pohjautuu ASTM E2187–04 standardiin.
Komissio arvioi standardin valmistelun vie- vän vähintään 2–3 vuotta.
Standardin valmistuttua komissio yhdessä tuoteturvallisuusdirektiivin komitean kanssa arvioi, voidaanko standardi hyväksyä tuote- turvallisuusdirektiivin tarkoittamaksi yleisen turvallisuusvaatimuksen varmistavaksi eu- rooppalaiseksi standardiksi. Vastaavalla me- nettelyllä on aiemmin säädetty muun muassa
savukkeensytyttimien lapsiturvallisuudesta.
Maailman terveysjärjestö (WHO) hyväksyi 21 päivänä toukokuuta 2003 tupakoinnin tor- juntaa koskevan puitesopimuksen (WHO Framework Convention on Tobacco Cont- rol). Sopimus tuli Suomea sitovaksi 24 päi- vänä huhtikuuta 2005. Sopimuksen mukaan savukkeiden myynti pienissä pakkauksissa tulisi kieltää, koska alaikäisillä on niiden os- tamiseen paremmat taloudelliset mahdolli- suudet.
Euroopan Neuvosto on 2 päivänä joulukuu- ta 2003 antanut suosituksen (2003/54/EY), että jäsenvaltiot kieltäisivät savukkeiden myynnin alle 19 savukkeen pakkauksissa.
Tupakkatuotteiden mainontaa ja sponso- rointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, ase- tusten ja hallinnollisten määräysten lähentä- misestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/33/EY, jäljempä- nä tupakkamainontadirektiivi, täytäntöön- panoaika päättyi 31 päivänä heinäkuuta 2005. Direktiivi kieltää kaiken tupakka- mainonnan lehdissä, radiossa ja Internetin avulla toteutettuna. Direktiivin mukaan tu- pakkatuotteiden mainontakieltoa ei sovelleta julkaisuihin, jotka on painettu ja julkaistu kolmansissa maissa, jos näitä julkaisuja ei ole ensisijaisesti suunnattu yhteisön markki- noille. Euroopan komissio on lähettänyt syk- syllä 2006 kirjallisen kyselyn niille jäsenval- tioille, jotka eivät ole saattaneet tupakka- mainontadirektiivin edellyttämiä lakeja, ase- tuksia ja hallinnollisia määräyksiä voimaan.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuo- miossaan 10 päivänä joulukuuta 2002 asiassa C491/01 (The Queen, Secretary of State for Health vastaan British American Tobacco (Investments) Ltd ja Imperial Tobacco Ltd) todennut, että tupakkatuotedirektiivin tietyn- laisten tuotekuvausten kieltämistä koskevaa 7 artiklaa voidaan soveltaa vain yhteisössä myytäviin tupakkatuotteisiin.
1.3. Nykytilan arviointi
Tupakkatuotteiden saatavuus Suomessa ar- violta 30 000–40 000 myyntipaikasta on suu- ri verrattuna alkoholin ja lääkkeiden tarjon- taan. Suomessa alkoholia voi hankkia 339 alkoholin- ja 7 500 oluen myyntipaikasta ja
lääkkeitä 805 apteekista ja sivuapteekista.
Nikotiinivalmisteiden myyntipaikkoja on noin 3 900.
Tupakkatuotteiden elinkeinotoiminnassa tapahtuva myynti ja muu luovuttaminen alle 18-vuotiaille on ollut kiellettyä vuodesta 1995 alkaen. Myyntikiellon myönteisenä vaikutuksena alle 14-vuotiaiden tupakkaostot ja tupakointi ovat vähentyneet. Sen sijaan kiellon toimivuus 16 ja 18-vuotiaiden nuor- ten ikäryhmissä tupakkaostojen ja tupakoin- nin vähentämisessä on ollut selvästi vähäi- sempää.
Tämä johtuu paljolti valvonnan vähäisyy- destä, jotka ovat heikentäneet kiellon noudat- tamista. Tupakkalain mukaan tupakkatuottei- den myyntiä valvoo kunta. Valvonta on tällä hetkellä pääosin ilmoitusten pohjalta tapah- tuvaa valvontaa ja sellaisena riittämätöntä.
Myyntikieltojen noudattamisen valvonta tehostuisi nykyisestä, jos valvontaa kehitet- täisiin järjestelmällisemmäksi ja valvontavi- ranomaiset saisivat tietoonsa kaikki tupakka- tuotteiden myyntipaikat. Kaikkein tehokkain- ta olisi, jos myyntikieltojen valvontaa voitai- siin valvoa ostokokein.
Myyntikieltojen noudattaminen paranisi, jos valvonta olisi järjestelmällistä, ja valvon- taviranomaisella olisi tiedossaan kaikki tu- pakkatuotteiden myyntipaikat.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta nuor- ten tupakointi on edelleen yleistä ja tytöillä yleisempää kuin aikuisilla naisilla. Kansan- terveyslaitoksen Aikuisväestön terveyskäyt- täytymistutkimuksen mukaan vuonna 2007 työikäisistä miehistä 26 prosenttia ja naisista 17 prosenttia tupakoi päivittäin. Tampereen yliopiston Nuorten terveystapatutkimuksen 2007 mukaan vuonna 2007 16–18-vuotiaista pojista tupakoi päivittäin 24 prosenttia ja ty- töistä 25 prosenttia. Valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymässä periaatepäätöksessä Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta ase- tettiin tavoite, että nuorten tupakointi vähe- nee vuoteen 2015 mennessä niin, että 16–18- vuotiaista nuorista alle 15 prosenttia tupakoi.
Tupakkatuotteiden alaikäisiä koskevan myyntikiellon rikkominen on edelleen varsin yleistä, kuten taulukoidut Tampereen yli- opiston vuonna 2007 tekemän Nuorten ter- veystapatutkimuksen tulokset esimerkiksi 14 ja 16-vuotiaiden kohdalla osoittavat. Ostajan
iän kasvaessa, myyntikiellon rikkominen yleistyy jyrkästi.
Taulukko: Nuorten käyttämät tupakkatuot-
teiden ostopaikat
Ostopaikka 14-v. 16-v.
kauppa 16 % 33 %
kioski 30 % 41 %
huoltoasema 7 % 17 %
muu kaupalli-
nen lähde 35 % 53 % Nuorten terveystapatutkimuksen tietojen mukaan myyntikieltoa rikottiin vuonna 2007 joka kuukausi 14-vuotiaiden kohdalla noin 15 500 kertaa kuukaudessa ja 16-vuotiaiden kohdalla noin 70 000 kertaa kuukaudessa.
Merkittävä myyntirikkomusten määrä, val- vonnan ja valvontakeinojen vähäisyys ovat edellä kuvatun perusteella edelleen laaja ja merkittävä ongelma.
Ehdotettu tupakkatuotteiden myynnin lu- vanvaraistaminen ja valvonnan selkeyttämi- nen tukee valtioneuvoston asettamaa nuorten tupakoinnin vähenemistä koskevaa kansan- terveystavoitetta, ehkäisee suunuuskan ja muiden tupakkalain vastaisten tupakkatuot- teiden maahantuontia ja myyntiä elinkeino- toiminnassa sekä parantaa tupakkalain sään- nösten valvontaa.
Pakkauskoko
Tupakkateollisuus sanoutui 1990-luvulla irti kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa tekemästään kirjallisesta sitoumuksesta olla markkinoimatta Suomessa pienikokoisia sa- vukepakkauksia. Kun alle 20 savuketta sisäl- tävät savukepakkaukset tuotiin markkinoille, niistä tuli nopeasti halvemman hintansa pe- rusteella nuorten suosimia tupakoinnin ko- keilu- ja aloituspakkauksia. Savukepakkaus- ten kokojen vaihtelu mahdollisti hinnan käyt- tämisen markkinointikeinona.
Eräissä maissa, joissa savukepakkausten kokoa on jo rajoitettu, on alettu markkinoida 20 savukkeen pakkauksia, jotka on jaettavis- sa 10 savukkeen käyttöpakkauksiksi. Tämä on osoitus pienen savukepakkauksen käytös-
tä tupakoinnin edistämiskeinona.
Myös itsekäärittävien savukkeiden käyttö on varsin yleistä nuorten keskuudessa, sillä itsekäärityn savukkeen hinta jää puoleen teh- dasvalmisteisen savukkeen hinnasta. Jos tu- pakkatuotteiden hintoja nostetaan verotusta lisäämällä niin kuin pääministeri Matti Van- hasen II hallituksen hallitusohjelmassa on päätetty ja pienimmän savukepakkauksen vähimmäiskooksi säädetään 20 savuketta, on vaara, että markkinoille ilmaantuvat irtotu- pakan pienpakkaukset nykyisten 30 ja 50 gramman pakkausten ohelle ja nykyistä 10 pikkusikarin pakkausta pienemmät pik- kusikaripakkaukset.
Tupakkatuotteiden pakkausten pienempää haitallisuutta kuvaavat ilmaisut
Suomessa myytävien tupakkatuotteiden pakkauksissa ei saa käyttää sellaisia ilmaisu- ja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan 10 päivänä jou- lukuuta asiassa C491/01 todennut, että ky- seistä tupakkatuotedirektiivin tietynlaisten tuotekuvausten kieltämistä koskevaa 7 artik- laa voidaan soveltaa vain yhteisössä myytä- viin tupakkatuotteisiin. Säännöksessä ei ole erikseen todettu, että 7 artiklaa voidaan so- veltaa vain yhteisössä myytäviin tupakka- tuotteisiin. Tupakkalain 7 a §:ssä olisi vas- taavasti selvyyden vuoksi todettava, että säännöstä sovelletaan vain yhteisössä myytä- viin tupakkatuotteisiin.
Savukkeiden paloturvallisuus
Kuolemaan johtaneiden tulipalojen yleisin syttymissyy Suomessa on tupakointi ja siihen liittyvä huolimaton tulenkäsittely. Tupakoin- nista alkunsa saaneissa paloissa kuolee vuo- sittain 25–35 ihmistä, mikä on 30–40 pro- senttia tapaturmaisista palokuolemista. Suu- rimmassa osassa tapauksia on kyse tupakoin- nista vuoteessa tai sohvalla. Tupakoinnista alkunsa saaneen palon uhri on usein alkoho- lin tai muiden päihteiden vaikutuksen alai- nen. Palon uhri on usein myös ikääntynyt tai liikuntarajoitteinen henkilö.
Pelastustoimen tilastojen mukaan kaikista tulipaloista yli 5 prosenttia arvioidaan saa- neen alkunsa palavasta savukkeesta tai muus- ta tupakkatuotteesta. Tämä on keskimäärin 700 tulipaloa vuosittain. Näiden palojen ai- heuttamat välittömät omaisuusvahingot arvi- oidaan yli 6 miljoonaksi euroksi vuosittain.
Lähes 40 prosenttia savukkeesta alkaneista tulipaloista on maastopaloja, mikä on 8 pro- senttia kaikista maastopaloista. Näissä pa- loissa palanut maastopinta-ala on keskimää- rin yli 50 hehtaaria vuosittain.
Tupakoinnista aiheutuvaa paloriskiä on py- ritty pienentämään säätämällä patjoille ja pehmustetuille istuinhuonekaluille palotur- vallisuusvaatimukset, joiden mukaan ne eivät saa testissä syttyä palavasta savukkeesta.
Huonekalujen vaatimukset ovat olleet voi- massa vuodesta 1991, patjojen vuodesta 1992. Käytössä on vielä myös vanhempia huonekaluja, jotka eivät täytä näitä vaati- muksia. Säädökset ovat kansallisia, mikä vä- hentää niiden tunnettuutta elinkeinonharjoit- tajien keskuudessa. Lisäksi kuluttajat tuovat Suomeen muista maista tavaroita, jotka eivät aina täytä kansallisia paloturvallisuusvaati- muksia. Vuodevaatteille vastaavia yleisiä pa- loturvallisuusvaatimuksia ei ole. Vaikeasti syttyviä lakanoita ja muita tekstiilejä käyte- tään lähinnä vain hotelleissa ja hoitolaitok- sissa. Palovahinkoja ja erityisesti palokuole- mia on pyritty ehkäisemään myös säätämällä palovaroittimet pakollisiksi asunnoissa.
Nykyisten savukkeiden aiheuttama paloris- ki ei ole hyväksyttävissä. Mikään palava tuo- te ei voi koskaan olla täysin paloturvallinen, mutta riskiä, että palava savuke sytyttää tuli- palon, on mahdollista pienentää merkittävästi heikentämällä savukkeen palamisominai- suuksia. Yhdysvaltojen ja Kanadan esimerkit osoittavat, että paloturvallisuusvaatimusten säätäminen savukkeille on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista ilman, että siitä aiheu- tuu haittaa kuluttajille. On myös nähtävissä, että valmistajat eivät tuo itsestään sammuvia savukkeita markkinoille oma-aloitteisesti, vaan vasta säädösten velvoittamina.
Tupakkatuotteiden mainonta
Tupakkamainontadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan tupakkatuotteiden mainonta-
kieltoa ei sovelleta julkaisuihin, jotka on pai- nettu ja julkaistu kolmansissa maissa, jos näi- tä julkaisuja ei ole ensisijaisesti suunnattu yhteisön markkinoille. Voimassa olevan tu- pakkalain 8 §:n 2 momentin mukaan mainon- takieltoa ei sovelleta mainontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa paino- kirjoituksessa, jonka pääasiallinen tarkoitus ei ole tupakkatuotteiden mainonta. Säännös ei ole tupakkamainontadirektiivin mukainen, eikä sen nojalla voida puuttua toisessa jäsen- valtiossa painettujen ja Suomeen levitettävi- en julkaisujen tupakkamainontaan.
Tupakkamainontadirektiivin 7 artikla edel- lyttää, että jäsenvaltiot säätävät direktiivin nojalla annettujen kansallisten säädösten rik- komiseen sovellettavista seuraamuksista.
Kansallisiin säädöksiin on sisällytettävä säännöksiä sen varmistamiseksi, että henki- löillä tai organisaatioilla, joilla on jäsenvalti- on lainsäädännön mukaisesti oikeutettua etua direktiivin vastaisen mainonnan, sponsoroin- nin tai muun menettelyn lopettamisesta, voi- vat ryhtyä oikeustoimiin tällaista mainontaa tai sponsorointia vastaan. Voimassaolevassa tupakkalaissa on virallisen syyttäjän syytteen nosto-oikeutta rajoitettu siten, että syytteen nostaminen markkinointirikkomuksesta tai markkinointirikoksesta edellyttää Tuoteval- vontakeskuksen ilmoitusta. Rajattu syytteen nosto-oikeus ei ole tarkoituksenmukaista ja poikkeaa muissa rikoksissa omaksutusta sääntelystä. Tupakkamainontaa valtakunnal- lisella tasolla valvovan Sosiaali- ja tervey- denhuollon tuotevalvontakeskuksen asiantun- temus olisi kuitenkin edelleen syyttäjän käy- tössä, mikä varmistettaisiin siten, että syyttä- jän tulisi sekä tupakan markkinointirikko- musta että tupakan markkinointirikosta kos- kevaa asiaa käsitellessään varata Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle tilaisuus antaa lausuntonsa. Myös tuomiois- tuimen tulisi tupakan markkinointirikkomus- tai markkinointirikosasiaa käsitellessään va- rata Sosiaali- ja terveydenhuollon tuoteval- vontakeskukselle tilaisuus tulla kuulluksi.
Alaikäiselle myynti
Syytteen nostaminen tupakan myyntirik- komuksissa edellyttää voimassaolevan lain mukaan kunnan ilmoituksen. Kunnan val-
vontaviranomaisen on kiellettävä alaikäiselle myynti tai muu elinkeinotoiminnassa tapah- tuva luovuttaminen ennen viralliselle syyttä- jälle ilmoittamista. Rangaistavuus edellyttää, että kunta on antanut yhden kiellon ja että elinkeinonharjoittaja on rikkonut tätä kieltoa.
Rajoituksen poistaminen alaikäisiä koskevan myyntikiellon noudattamisen varmistamisek- si olisi yhdenmukainen ja oikeassa suhteessa ehdotetun mainontaa koskevan ja jo käytössä oleva suunuuskan myyntiä koskevan valvon- nan kanssa.
2 . Es i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
2.1. Myynnin luvanvaraisuus
Esityksen mukaan tupakkatuotteiden vähit- täismyynti säädettäisiin luvanvaraiseksi ja myynnin valvontaa tehostettaisiin tupakka- tuotteiden tupakkalain vastaisen myynnin es- tämiseksi. Tupakkatuotteita voisi myydä se, jolle myyntipaikan sijaintikunta on myöntä- nyt näiden tuotteiden myyntiä koskevan myyntipaikkakohtaisen vähittäismyyntiluvan.
Vähittäismyyntilupa voitaisiin myöntää myös määräaikaisena, jos toiminta on luonteeltaan määräaikaista. Määräaikainen lupa myönnet- täisiin enintään yhden vuoden ajaksi. Silloin kun myyntipaikan sijaintikuntaa ei voida osoittaa, kuten esimerkiksi liikennevälineis- sä, luvan myöntäisi elinkeinonharjoittajan kotikunta. Vähittäismyyntilupa myönnettäi- siin sille, joka on esittänyt hyväksyttävän omavalvontasuunnitelman ja tupakkalain säännökset täyttävän selvityksen tupakka- tuotteiden ja tupakointivälineiden sijoittelus- ta tupakkatuotteiden myyntipisteessä ja jonka myynnin valvontajärjestelyt ovat riittävät.
Luvasta perittäisiin myyntilupamaksu. Kunta vahvistaisi taksassa maksun perusteet sellai- seksi, että sillä katettaisiin luvan käsittelystä ja myöntämisestä kunnalle aiheutuvat kus- tannukset.
Luvanvaraistaminen mahdollistaisi aiem- paa paremman myynnin valvonnan, koska vähittäismyyntiluvan myöntävä ja myyntiä valvova kunnallinen valvontaviranomainen saisi tietoonsa kunnan alueella olevat tupak- katuotteiden myyntipaikat, myyntipisteet,
automaattiset myyntilaitteet, omavalvonta- suunnitelmat, tiedot tuotteiden sijoittelusta myyntipisteissä ja myynnin valvontajärjeste- lyt. Lupajärjestelmä mahdollistaisi myös lu- van peruuttamisen eräissä tupakkalain sään- nösten rikkomistapauksissa. Myynnin luvan- varaistamisen tavoitteena on vähentää ala- ikäisten tupakkatuotteiden saatavuutta ja tu- pakoinnin yleisyyttä. Tupakkatuotteiden saa- tavuutta voitaisiin myös tulevaisuudessa ra- joittaa ja vähentää lakiin perustuvalla lupa- järjestelmällä. Luvanvaraistamisen tavoit- teena on myös estää laittomasti maahantuotu- jen kiellettyjen ja muiden tupakkalain vas- taisten tupakkatuotteiden levitys laillisten tupakkatuotteiden jakelukanavien kautta.
Tarkempia säännöksiä lupahakemuksen si- sällöstä ja lupatietojen näkyvillä pidosta voi- taisiin antaa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Tavoite on, että tupakkatuotteiden ja niko- tiinivalmisteiden hakumenettely, myyntilu- pahakemusten käsittely ja päätöksenteko voi- taisiin teknisesti yhdistää ja perustaa auto- maattiseen tietojen käsittelyyn.
Mahdollisuudet alkoholi- ja tupakkalain valvonnan hallinnolliseen yhteensovittami- seen selvitetään vaalikauden loppuun men- nessä.
2.2. Valvonnan järjestäminen
Kunta valvoo nykysäädösten mukaan tu- pakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä, myynnin omavalvontaa, tupakka- tuotteiden varastointi- ja myyntipaikkoja, mainonta- ja myynninedistämiskieltoja ja tu- pakointikieltojen ja –rajoitusten noudattamis- ta toimialueensa päiväkodeissa ja oppilaitos- ten oppilaille tarkoitetuissa sisätiloissa ja nii- den pääasiassa kahdeksaatoista vuotta nuo- remmille tarkoitetuilla ulkoalueilla, virasto- jen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille va- ratuissa sisätiloissa ja yleisten kulkuneuvojen sisätiloissa. Kunta valvoo myös ravintoloiden tupakointikieltoja.
Kunnan valvontaviranomaisen menettelyä tupakkalain rikkomistapauksissa ehdotetaan yksinkertaistettavaksi. Valvonnan vaikutus- mahdollisuudet riippuvat niistä toimenpiteis- tä, joita valvojalla on käytettävissään rikko-
mustilanteita varten. Havaittuaan elinkeinon- harjoittajan esimerkiksi myyvän tupakkaa alaikäisille kunnan viranomaisen tulee voi- massaolevan lain mukaan kirjoittaa elinkei- nonharjoittajalle hallinnollinen kieltopäätös ja asettaa määräaika, jonka kuluessa elinkei- nonharjoittajan tulee lopettaa tupakan myynti alaikäisille. Vain siinä tapauksessa, että elin- keinonharjoittajan havaitaan vastoin kunnan viranomaisen antamaa kieltoa rikkovan myyntikieltoa toistuvasti, kunnan valvontavi- ranomainen voi ilmoittaa rikkomuksesta vi- ralliselle syyttäjälle. Sakkorangaistukseen tuomitsemisen edellytyksenä on, että tupak- kaa myydään alaikäisille toistuvasti vastoin kunnan antamaa kieltoa. Syyttäjän on näytet- tävä tämä toistuvuus toteen. Määräajan aset- tamisesta ehdotetaan luovuttavaksi. Kunnan viranomainen itse harkitsisi tapauskohtaises- ti, riittääkö tupakkalain vastaisen toiminnan seuraamukseksi rikkomuksen ja laiminlyön- nin toteaminen, opastaminen ja kehotus kor- jata tilanne. Jos tämän ei katsottaisi riittävän, valvontaviranomainen voisi kieltää säännös- ten vastaisen toiminnan ja asettaa tarvittaessa uhkasakon antamansa kiellon tehosteeksi.
Uhkasakon asettaminen kiellon tehosteeksi on mahdollista voimassa olevan tupakkalain- kin mukaan. Käytännössä kunnat eivät ole käyttäneet mahdollisuutta asettaa uhkasakko, sillä uhkasakkomenettelyä pidetään liian mo- nimutkaisena tavanomaisissa rikkomustilan- teissa.
Ehdotuksen mukaan kunnan viranomaisen tulee kieltää säännösten vastainen toiminta.
Kunnan viranomainen voi ilmoittaa tupakka- lain säännösten rikkomisesta suoraan viralli- selle syyttäjälle ilman erillisen määräajan asettamista, jos katsoo sen perustelluksi.
Kuntien mahdollisuudet valvoa tupakka- tuotteiden myyntiä alaikäisille ja valvonnassa käytettävät keinot ovat osoittautuneet riittä- mättömiksi. Valvontaviranomaisilla ei ole myyntipaikkoja koskevia tarkkoja tietoja, sil- lä tupakan myynti ei edellytä lupaa tai ilmoi- tuksen tekemistä. Kuntien taloudelliset val- vontaresurssit ovat valvonnan tarpeeseen nähden rajalliset. Elintarvikelain (23/2006) mukaisia elintarvikehuoneistoja on noin 45 000. Arviolta lähes puolessa elintarvike- huoneistoista myydään tupakkatuotteita. Al- koholijuomien vähittäismyyntilupia on vajaa
8 000 ja anniskelulupia noin 9 000. Näiden lukujen perusteella voidaan arvioida, että tu- pakkatuotteita myydään ainakin 30 000–
40 000 myyntipaikassa.
Ehdotetulla tupakkalain muutoksella pyri- tään luomaan tupakkatuotteiden vähittäis- myynnin valvonnalle sellaiset toimintaedel- lytykset, että niiden avulla voitaisiin estää tupakkalain vastaisten tupakkatuotteiden vä- hittäismyynti laillisten jakelukanavien kautta ja parantaa tupakkatuotteiden myyntiä kos- kevien säännösten noudattamista.
Tupakkatuotteiden myyntiä koskevien säännösten noudattamisen parantuminen vä- hentäisi lasten ja nuorten tupakointia ja siir- täisi mahdolliset tupakoinnin aloittamisko- keilut myöhempään ikään, jolloin aloittamis- halukkuus ja aloittajien määrä ei enää olisi niin suuri kuin aiemmin. Tupakoinnin vähen- täminen ja erityisesti lasten ja nuorten tupa- koinnin ehkäisy on laajasti hyväksytty yh- teiskuntapoliittinen ja keskeinen nuorten ter- veyttä tukeva tavoite. Yleinen mielipide ja erilaiset julkisyhteisöjen, kansalaisjärjestöjen ja lähiyhteisöjen toimintaohjelmat tukevat lasten ja nuorten terveyskasvatuksen tavoit- teita. Erilaisten yhteiskuntapoliittisten keino- jen tulisi toimia toisiaan vahvistavasti. Lap- sille ja nuorille tapahtuva laajamittainen tu- pakan myynti ja puutteellinen valvonta voi- vat tässä suhteessa vaikuttaa negatiivisesti muun toiminnan tuloksellisuuteen. Toisaalta tupakan myyntikiellon noudattamisen tiuken- taminen on tarkoituksenmukaista vain, kun tiedotus- ja valistustoiminta saadaan samalla tukemaan nuorten tupakoinnin vähentämis- työtä. Tässä tarkoituksessa vuonna 2003 käynnistettiin useampivuotinen valtakunnal- linen nuorten tupakoimattomuutta tukeva viestintäkampanja, joka on kohdennettu ja räätälöity tietyille valituille kohderyhmille.
Näissä kohderyhmissä tupakointikokeilut ja tupakointi ovat selvästi vähentyneet ja enna- koivat jatkuessaan valtioneuvoston nuorten tupakoinnin vähentämistavoitteen toteutuvan.
2.3. Pakkauskoon rajoittaminen
Savukkeiden vähittäismyynti- ja käyttö- pakkausten vähimmäiskooksi ehdotetaan 20 savuketta ja irtotupakan vähittäismyynti- ja käyttöpakkauksen kooksi nykyistä 30 gram-
man tupakkamäärää. Pikkusikareita saisi myydä vain vähittäismyyntipakkauksessa, jossa on vähintään 10 pikkusikaria. Savuke- pakkausten sisältämien savukkeiden ja irto- tupakan myynti- ja käyttöpakkauksen sisäl- tämän irtotupakan vähimmäismäärän rajoit- taminen vähentäisi lasten ja nuorten tupa- kointia ja siirtäisi mahdolliset tupakoinnin aloittamiskokeilut myöhempään ikään, jol- loin aloittamishalukkuus ja aloittajien määrä vähenisi nykyisestään.
Ehdotetulla savukepakkausten sisältämien savukkeiden ja pikkusikareiden vähimmäis- määrän sekä irtotupakan vähittäismyyntipak- kauksen koon rajoittamisella pyritään ehkäi- semään myös pakkauskokojen vaihtelun ja pakkausten jakamisen käyttämistä tupakka- tuotteiden myynnin ja käytön edistämiskei- nona.
Pienten pakkausten kieltäminen on Euroo- pan unionin neuvoston tupakoinnin ehkäise- misestä ja aloitteista tupakoinnin torjunnan tehostamiseksi antaman suosituksen ja Suo- men ratifioiman tupakoinnin torjuntaa kos- kevan Maailman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuksen (WHO Framework Con- vention on Tobacco Control) mukainen ja tärkeä osa nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisyä.
Myös itsekäärittävien savukkeiden käyttö on varsin yleistä nuorten keskuudessa, sillä itsekäärityn savukkeen hinta jää puoleen teh- dasvalmisteisen savukkeen hinnasta. Jos tu- pakkatuotteiden hintoja nostetaan verotusta lisäämällä niin kuin pääministeri Matti Van- hasen II hallituksen hallitusohjelmassa on päätetty ja pienimmän savukepakkauksen vähimmäiskooksi säädetään 20 savuketta, on vaara, että markkinoille ilmaantuvat irtotu- pakan pienpakkaukset nykyisten 30 ja 50 gramman pakkausten ohelle ja nykyistä 10 pikkusikarin pakkausta pienemmät pik- kusikaripakkaukset.
2.4. Savukkeiden paloturvallisuus
Savukkeille ehdotetaan säädettäväksi vas- taavanlaiset paloturvallisuusvaatimukset kuin mitä on voimassa Kanadassa ja eräissä Yh- dysvaltojen osavaltioissa. Vaatimukset kor- vattaisiin yhteisillä eurooppalaisilla vaati- muksilla niiden valmistuttua. Savukkeiden
olisi oltava niin sanottuja itsestään sammu- via, jolloin olisi pienempi todennäköisyys, että palava savuke huolimattomasti käsitelty- nä sytyttää tulipalon. Savukkeiden valmista- jan tai maahantuojan olisi osoitettava, että savukkeet täyttävät paloturvallisuusvaati- mukset.
Savukkeille säädettäväksi ehdotettujen pa- loturvallisuusvaatimusten tavoitteena on vä- hentää tupakoinnista aiheutuvien tulipalojen ja palokuolemien määrää. Tulipalojen mää- rän odotetaan vähenevän merkittävästi.
Paloturvallisuusvaatimukset ehdotetaan säädettäväksi Kanadan ja Yhdysvaltojen mal- lin mukaisesti. Suomessa ei ole omaa savuk- keiden valmistusta, joten ei ole realistista, että Suomi pienenä markkina-alueena ottaisi yksin käyttöön erilaiset tai esimerkiksi muita tiukemmat vaatimukset. Yhdysvalloissa ja Kanadassa säädettyjen vaatimusten etuna on myös, että ne eivät ole teknologiariippuvai- sia, vaan vaatimukset voidaan täyttää eri kei- noin ja keinot ovat valmistajan itsensä määri- tettävissä.
Omien kansallisten vaatimusten vaihtoeh- tona olisivat yhteiset eurooppalaiset vaati- mukset. Valmistelu Euroopan yhteisössä on käynnissä yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin soveltamisen puitteissa, mutta vaatimusten voimaantulon aikataulu on kuitenkin vielä epävarma. Eurooppalaisen standardin valmis- telu vie vähintään 2–3 vuotta, joten riippuen siirtymäajan pituudesta vaatimukset voivat tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2011. Jos standardin valmistelussa päädytään muista maista poikkeavaan lähestymistapaan, vaati- musten voimaantulo kestää todennäköisesti vielä kauemmin. Tässä tilanteessa ei ole pe- rusteita jäädä odottamaan eurooppalaisen standardin voimaantuloa. Myös Iso-Britannia on päätymässä samaan ratkaisuun.
Tuoteturvallisuusdirektiivin puitteissa käynnistyvä eurooppalaisen standardin val- mistelu ei estä kansallisten tuoteturvallisuus- vaatimusten säätämistä väliajaksi. Perusta- missopimuksen 28 ja 30 artiklan mukaisesti kansallisten säännösten on oltava perusteltuja terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi ja noudatettava vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta. Vastaava tilanne on esimerkiksi sisusteiden paloturvallisuuden sääntelyssä, joka on edelleentäysin kansallista. Sisusteille
on saatu aikaan useita eurooppalaisia testi- menetelmästandardeja, mutta ei yhteisiä vaa- timuksia, joissa edellytettäisiin standardien noudattamista.
Vaatimusten pohjana ehdotetaan käytettä- väksi amerikkalaista ASTM-testistandardia.
Vastaavaa kansainvälistä tai eurooppalaista standardia ei ole, ja kyseinen standardi on jo laajasti käytössä. Todennäköistä on, että eu- rooppalainen standardi pohjautuu samaan standardiin. Käytettäväksi ehdotettu ASTM- testistandardi ja sen pohjalta asetetut vaati- mukset ovat syntyneet lähes 30 vuoden tut- kimustyön ja politiikkakeskustelun tulokse- na. Sammumistestin sijasta testimenetelmänä voisi tulla kyseeseen sytyttämistesti, jolla mallinnettaisiin palavan savukkeen kykyä sy- tyttää huonekalu palamaan. Mallinnustesteis- sä ongelmana on kuitenkin muun muassa nii- den herkkyys ja vaikeampi toistettavuus, mitkä johtavat myös suurempiin testauskus- tannuksiin.
Tupakoinnista aiheutuviin tulipaloihin voi- taisiin vaikuttaa myös säätämällä paloturval- lisuusvaatimuksia vaatteille, huonekaluille ja muille kodin sisusteille. Vastaavaa vaikutusta tulipalojen ja palokuolemien määrään ei kui- tenkaan saataisi aikaan. Esimerkiksi vaatteil- le ja vuodetekstiileille säädettävät paloturval- lisuusvaatimukset voisivat koskea vain uusia myynnissä olevia tuotteita, eivät jo käytössä olevia. Tiukemmat paloturvallisuusvaati- mukset edellyttäisivät palosuojakemikaalien laajempaa käyttöä, mihin voi liittyä haitalli- sia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Myös kustannusvaikutukset olisivat mittavat ja ne kohdistuisivat kaikkiin kuluttajiin.
Koska savukkeiden paloturvallisuusvaati- mukset eivät poista kaikkia tupakointiin liit- tyviä paloriskejä, tarvitaan jatkossakin valis- tusta siitä, miten paloriskejä voidaan vähen- tää. Pelkän valistuksen keinoin ei kuitenkaan ole saavutettavissa vastaavia vaikutuksia.
Tämä johtuu osin myös siitä, että varsinkin kuolemaan johtaneissa savukepaloissa mu- kana on usein ollut vaikuttavana tekijänä runsas alkoholin käyttö tai henkilön sairau- den tai vamman takia heikentynyt liikunta- tai toimintakyky.
Savukkeille ehdotetaan säädettäväksi vas- taavanlaiset paloturvallisuusvaatimukset kuin Kanadassa ja eräissä Yhdysvaltojen osavalti-
oissa. Vaatimukset korvattaisiin yhteisillä eu- rooppalaisilla vaatimuksilla niiden valmistut- tua. Savukkeiden olisi oltava niin sanottuja itsestään sammuvia, jolloin olisi pienempi todennäköisyys, että palava savuke huolimat- tomasti käsiteltynä sytyttää tulipalon. Savuk- keiden valmistajan tai maahantuojan olisi osoitettava, että savukkeet täyttävät palotur- vallisuusvaatimukset.
Savukkeille säädettäväksi ehdotettujen pa- loturvallisuusvaatimusten tavoitteena on vä- hentää tupakoinnista aiheutuvien tulipalojen ja palokuolemien määrää. Tulipalojen mää- rän odotetaan vähenevän merkittävästi. Sa- vukepalon uhri ei myöskään aina ole tupakoi- ja itse.
2.5. Tupakkatuotteiden pakkausmerkin- tävaatimukset Euroopan yhteisön ul- kopuolelle vietävien tupakkatuottei- den pakkauksissa
Lain 7 a §:ää ehdotetaan muutettavaksi si- ten, etteivät 1 momentin säännökset koske Euroopan yhteisön ulkopuolelle vietävien tu- pakkatuotteiden pakkauksia Euroopan yhtei- söjen tuomioistuimen 10 päivänä joulukuuta 2002 tekemän päätöksen mukaisesti.
2.6. Tupakkamainonnan kieltäminen ul- komaisissa painotuotteissa
Ulkomaisten painotuotteiden tupakka- mainontaa koskeva säännös ehdotetaan muu- tettavaksi tupakkamainontadirektiivin mukai- seksi niin, että säännös koskisi vain kolman- sissa maissa painettuja julkaisuja. Muutok- sella saatettaisiin voimaan tupakkamainonta- direktiivin määräys. Samalla se mahdollistai- si puuttumisen toisessa jäsenmaassa paine- tussa painotuotteessa esiintyvään ja Suomes- sa jakelussa olevaan painotuotteen direktii- vissä kiellettyyn tupakkatuotteiden mainon- taan.
2.7. Seuraamukset
Ehdotuksen mukaan kunta voisi harkintan- sa mukaan peruuttaa tupakkatuotteiden vähit- täismyyntiluvan määräaikaisesti tai pysyväs- ti, jos laiminlyönti tai rikkomus sitä edellyt- tää. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos tupakka-
tuotteita mainostetaan tai myydään ja muu- toin luovutetaan tupakkalain vastaisesti tai jos elinkeinonharjoittaja on jättänyt ilmoit- tamatta 10 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja olennaisia tietoja tai jos myyntipaikassa säi- lytetään tupakkatuotteita, joiden myynti on kielletty tai jotka eivät ole tupakkalain mu- kaisia. Tupakkatuotteiden myyntipaikoissa on ollut elinkeinotoiminnassa maahantuonti- ja myyntikiellossa olevaa suunuuskaa, jonka tupakkatuotteiden myyjä on ilmoittanut ole- van tarkoitettu vain omaan käyttöön. Viran- omaiset ovat voineet osoittaa useassa tapauk- sessa, että kyseessä on ollut kuitenkin myyn- tiin tarkoitettu suunuuska. Ehdotettu tupak- kalain vastaisten tupakkatuotteiden säilyttä- misen kieltäminen myyntipaikalla on tarpeen tupakkalain vastaisten tupakkatuotteiden myynnin estämiseksi.
Tupakkalakiin ehdotettu vähittäismyyntilu- van peruuttaminen vastaisi alkoholilain (1143/1994) 16 §:n 2 momentissa säädettyä myyntiluvan peruuttamista vastaavassa tilan- teessa. Alkoholilain 15 §:n 1 momentin mu- kaan alkoholijuoman vähittäismyyntiluvan- haltijalle voidaan määrätä huomautus, kirjal- linen varoitus tai myyntiluvan määräaikainen tai pysyvä peruutus, jos myyntipaikassa on rikottu alkoholilakia. Edelleen alkoholilain 15 §:n 4 momentin mukaan lääninhallitus voi määrätä elinkeinonharjoittajalle, joka myy alkoholilain 16 §:n 2 momentin vastaisesti al- le 18-vuotiaalle vähintään 1,2 ja enintään 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää juomaa, huomautuksen, kirjallisen varoituk- sen taikka kieltää kyseessä olevien juomien myynnin määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Voimassaolevan tupakkalain rangaistus- säännösten käyttö on jäänyt nykyisellään hy- vin vähäiseksi. Tuomioistuintilastojen mu- kaan tupakan myyntirikkomuksesta tuomit- tiin vuonna 2000 koko maassa yksi 10 päivä- sakon rangaistus, vuonna 1999 ei yhtään.
Rangaistusten määrän kasvattaminen ei ole yhteiskuntapoliittinen tavoite, mutta tilastosta voidaan päätellä, että tupakkalain myynti- kiellon nykyisellä kriminalisoinnilla ei ole ollut juurikaan yleisestävää vaikutusta. Myös tämän vuoksi uusi hallinnollinen seuraamus katsotaan tarpeelliseksi, koska mahdollisuu- della vähittäismyyntiluvan peruuttamiseen
pysyvästi tai määräajaksi voitaisiin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi elinkeinonharjoittajien ja tupakan myyjien käyttäytymiseen entistä te- hokkaammin.
Tupakkalakiin ehdotetaan lisättäväksi ran- gaistussäännökset tupakkatuotteiden myyn- nistä ilman vähittäismyyntilupaa ja tukku- myynnissä tupakkatuotteiden myynnistä muille kuin toiselle tukkukaupalle tai vähit- täismyyntiluvanhaltijoille.
2.8. Syytteen nosto-oikeuden rajoitusten poistaminen
Virallisen syyttäjän syytteen nosto-oikeutta koskevia rajoituksia ehdotetaan poistettavak- si markkinointirikkomuksen ja markkinointi- rikoksen sekä myyntirikkomusten osalta.
Tupakkamainontadirektiivin 7 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on säädet- tävä direktiivin nojalla annettujen kansallis- ten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvit- tavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Näihin säädöksiin on sisäl- lytettävä säännöksiä sen varmistamiseksi, et- tä henkilöt tai organisaatiot, joilla on jäsen- valtion lainsäädännön mukaisesti oikeutettua etua direktiivin vastaisen mainonnan, spon- soroinnin tai muun menettelyn lopettamises- ta, voivat ryhtyä oikeustoimiin tällaista mai- nontaa tai sponsorointia vastaan. Direktiivin tavoite toteutuisi parhaiten poistamalla viral- lisen syyttäjän syytteen nosto-oikeuden rajoi- tukset.
Voimassaolevan tupakkalain 31 §:n 5 mo- mentissa virallisen syyttäjän syytteen nosto- oikeutta on rajoitettu siten, että syytteen nos- taminen edellyttää aina joko Sosiaali- ja ter- veydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tai kunnan ilmoitusta. Suussa käytettävää tupak- kaa koskeva vastaava rajoitus poistettiin vuonna 2002 valvonnan tehostamiseksi.
Alaikäiselle myyntiin tai tupakkatuotteiden mainontaan ei liity sellaisia erityispiirteitä, joiden vuoksi virallisen syyttäjän harkinta- valtaa tulisi rajoittaa. Tupakkalain täytän- töönpanon valvonta tehostuisi olennaisesti, kun valvontaa hankaloittavat syytteen nosto- oikeuden rajoitukset poistettaisiin ja syytteen nostaminen jätettäisiin syyttäjän harkittavak- si. Syyttäjän oikeudesta jättää syyte nosta-
matta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasi- oissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 7 ja 8 §:issä. Syytteen nostaminen olisi siten syyt- täjän harkinnassa samoin periaattein kuin muissakin rikoksissa.
3 . E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Lakiehdotuksen tavoitteena on tupakoin- nista aiheutuvien haittojen vähentäminen te- hostamalla alaikäisiä koskevan tupakkatuot- teiden myyntikiellon noudattamista ja ehkäi- semällä tupakkatuotteiden laitonta vähittäis- myyntiä. Laittoman vähittäismyynnin estä- minen mahdollisimman tehokkaasti on kau- pan ja yhteiskunnan etu, joka parhaimmillaan arvioiden mukaan voisi nostaa kaupan tu- pakkatuloja ja valtion tupakkaverotuottoa 3–
8 prosenttia. Tupakkatuotteiden vähittäis- myynnin luvanvaraistaminen on erityisen tärkeää matkustajatuonnin vapauduttua ja si- sämarkkinoiden rajavalvonnan loputtua.
Tupakkatuotteiden myynnin luvanvarais- taminen aiheuttaa jonkin verran kustannuksia tupakkatuotteita myyvälle elinkeinonharjoit- tajalle. Luvan käsittelystä arvioidaan aiheu- tuvan 120–200 euron kertakustannus edellyt- täen, että lupahakemuksen käsittely ei vaadi erityistoimia kuten tarkastajan käyntiä myyn- tipakalla. Jos arviossa otetaan huomioon lu- vanvaraisuuden hyötynä tupakkatuotteiden laittoman maahantuonnin ja jakelun estymi- nen, luvanvaraisuus edistää alan elinkeino- toimintaa ja voi osaltaan parantaa sen tulosta.
Lupamenettelyn kustannusrasitus jakautuu kuitenkin usealle vuodelle, koska lupa myönnetään yleensä pysyväksi. Vähittäis- myyntiluvan hakemisessa, hakemuksen käsit- telyssä ja lupapäätöksen tekemisessä voidaan käyttää hyödyksi automaattista tietojenkäsit- telyä ja tiedonsiirtoa, mikä vähentää lupame- nettelyn kustannuksia. Ehdotettu hakumenet- tely on pyritty tekemään helpoksi, jotta lupa- hakemuksen tekemisestä ja käsittelystä ai- heutuva työmäärä pysyisi vähäisenä.
Tarkoitus on myös yhdistää nikotiinival- misteiden ja tupakkatuotteiden vähittäis- myyntilupamenettely siten, että kumpaakin lupaa voitaisiin hakea samalla hakemuksella ja käsitellä samanaikaisesti. Menettely on toiminnan järkeistämistä ja säästää hakijan
kustannuksia ja kunnan voimavaroja. Sosiaa- li- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus huolehtisi mainitun automaattisen tietojenkä- sittelyjärjestelmän rakentamisesta ja ylläpi- dosta sekä olisi samalla lupajärjestelmän re- kisteriviranomainen. Tukkukauppa saisi lu- patiedot suoraan rekisteristä kassajärjestel- miinsä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuote- valvontakeskus rakentaisi lupahallinnon tie- tojenkäsittelyjärjestelmän vaiheittain niin, et- tä ensimmäisessä vaiheessa järjestelmä kat- taisi hakemuksen, lupakäsittelyn sekä tukku- kaupan tiedontarpeet. Toinen vaihe kattaisi valvonnan tarpeet ja se olisi osa valmisteilla olevaa eri viranomaisten yhteistä ympäristö- terveydenhuollon rekisterikokonaisuutta. En- simmäisen vaiheen toimenpiteet eivät edelly- tä lisävoimavaroja. Toisen vaiheen valmiste- lu on jo edennyt pitkälle eri valvontaviran- omaisten yhteistyönä ja rahoituksella.
Tupakkatuotteiden myynnin valvonta on ollut laissa tarkemmin säädetyin perustein maksullista vuoden 2008 alusta. Voimassa- oleva tarkastuskohtainen valvontamaksu so- veltuu huonosti myynnin valvontaan. Ehdo- tettu vuotuinen valvontamaksu mahdollistaisi tehokkaamman myynnin valvonnan ja tasaisi valvonnasta aiheutuvan kustannusrasituksen myyntiluvan haltijoiden kesken ja olisi myyntipisteiden määrään suhteutettuna oi- keudenmukaisempi kuin muut vaihtoehdot.
Ehdotettava vuosittainen valvontamaksume- nettely on yhteneväinen nikotiinivalmistei- den myynnin valvonnan maksullisuuden kanssa ja järkeistää tupakkatuotteiden ja ni- kotiinivalmisteiden valvontamaksukäytän- nön.
Tupakkatuotteiden myynnin luvanvarais- taminen, sen maksullisuus ja valvonnan te- hostuminen lisäävät koulutuskysyntää sekä neuvonnan ja ohjauksen tarvetta. Tuoteval- vontakeskus ohjaisi lääninhallitusten ohella kuntia niille laissa kuuluvien tehtävien hoi- tamisessa.Tämä toiminta voidaan hoitaa pit- kälti olemassa olevin voimavaroin.
Ehdotuksen mukaan kunnat vastaisivat tu- pakkatuotteiden myynnin lupahallinnosta ja myynnin valvonnasta. Ehdotuksen keskeinen tavoite on tehostaa tupakkalain valvontaa kaikilta osin. Sekä lupahallinnosta että ny- kyistä tehokkaammasta valvonnasta aiheutui- si kunnille henkilöstövoimavarojen lisäämi-
sen tarvetta. Tästä aiheutuvat kustannukset katettaisiin ehdotuksen mukaan vähittäis- myyntilupahakemusten käsittelystä ja luvista ja valvonnasta perittävillä maksuilla. Jos tu- pakkatuotteiden vähittäismyyntipaikkojen lopulliseksi määräksi arvioidaan 20 000–
30 000 myyntipaikkaa, myyntilupamaksuja voidaan arvioida kertyvän 3–5 miljoonaa eu- roa. Kuntien on myös mahdollista vähentää valvonnasta aiheutuvia kustannuksia järjes- tämällä valvonta yhdessä toisen kunnan kanssa tai kuntien yhteistyönä kuntayhtymäs- sä. Lupa- ja valvontamaksujen periminen an- taa kunnille taloudelliset voimavarat ja mah- dollisuuden palkata lisätyövoimaa lupaha- kemusten ajoissa tapahtuvaan käsittelyyn ja tupakkatuotteiden myynnin tehokkaan ja toi- mivan valvonnan ylläpitoon.
Savukkeiden vähittäismyynti- ja käyttö- pakkauksen sisältämien savukkeiden vä- himmäismäärän rajoittaminen 20 savukkee- seen ja irtotupakan vähittäismyynti- ja käyt- töpakkauksen koon rajoittaminen 30 gram- maan vähentäisi nuorten tupakointikokeiluja ja nuorten tupakointia.
Tupakoinnista alkunsa saaneita tulipaloja ja palokuolemia arvioidaan voitavan vähentää merkittävästi, jos nykyiset savukkeet korva- taan ehdotetun standardin mukaisesti sam- muvilla savukkeilla. Suomalaisten palotilas- tojen sekä eri maissa tehtyjen vaikutta- vuusarviointien perusteella voidaan arvioida, että palokuolemia voitaisiin ehkäistä vähin- tään 10–15 vuosittain. Tupakoinnista alkunsa saaneiden tulipalojen määrässä vähennys oli- si vähintään 20 prosenttia ja välittömissä omaisuusvahingoissa 25 prosenttia.
Suomen markkinoille savukkeet tuodaan nykyisin pääasiassa Euroopasta, ja itsestään sammuvia savukkeita ei Euroopassa vielä valmisteta. Kuitenkin suuret tupakanvalmis- tajat valmistavat itsestään sammumisen vaa- timukset täyttäviä savukkeita niiden maiden markkinoille, joissa sammumista koskevat vaatimukset ovat voimassa. On ilmeistä, että ainakin alkuvaiheessa Suomen markkinoille tarkoitetut savukkeet voidaan valmistaa Eu- roopan ulkopuolella. Esitetyt vaatimukset ei- vät ole teknologiariippuvaisia, vaan vaati- musten täyttämiseen on erilaisia keinoja, jot- ka ovat valmistajan itsensä määritettävissä.
Vaatimukset ovat samat kuin mitä muualla
on jo voimassa. Kanadassa uusien vaatimus- ten aiheuttamat kustannukset valmistajalle arvioitiin olevan 0,09–0,19 euroa (0,13–0,26 dollaria) savukekartonkia kohti, joiden ei kuitenkaan odotettu siirtyvän kokonaan ku- luttajahintoihin.
Mainontaa koskevan poikkeussäännöksen muuttamisella pantaisiin täytäntöön tupak- kamainontadirektiivin asiaa koskeva määrä- ys. Poikkeussäännöksen muuttamisella voi- taisiin puuttua Suomessa levitettävien ja toi- sessa jäsenvaltiossa painettujen julkaisujen tupakkamainontaan tupakkamainontadirek- tiivin mukaisesti.
Virallisen syyttäjän syytteen nosto- oikeuden rajoitusten poistaminen tupakan markkinointirikkomuksen ja tupakan mark- kinointirikoksen osalta vaikuttaisi ennaltaeh- käisevällä tavalla elinkeinonharjoittamisessa tapahtuvaan tupakkatuotteiden ja tupakointi- välineiden lainvastaiseen alaikäiselle myyn- tiin ja kannustaisi elinkeinonharjoittajia te- hokkaaseen omavalvontaan.
Ehdotuksen keskeinen tavoite on lasten ja nuorten tupakoinnin vähentäminen ja tupak- katuotteiden saatavuuden rajoittaminen, tu- pakkamainontadirektiivin voimaan saattami- nen ja oikeuskäytännön yhtenäistäminen.
Ehdotetuilla muutoksilla ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, joskin syytteen nos- to-oikeuden rajoitusten poistamista koskevat ehdotukset vähentäisivät päällekkäistä työtä ja vapauttaisivat voimavaroja valvontaan.
Toisaalta kunta voi kattaa syntyvät kustan- nukset kannettavilla lupa- ja valvontamak- suilla.
4 . A s i a n v a l m i s t e l u
Ehdotus on valmisteltu sosiaali- ja terve- ysministeriössä yhteistyössä Sosiaali- ja ter- veydenhuollon tuotevalvontakeskuksen kans- sa.
Lakiluonnos on ilmoitettu 21 päivänä jou- lukuuta 2007 Euroopan yhteisöjen komissiol- le teknisiä standardeja ja määräyksiä koske- vien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY mukaises- ti. Direktiivin mukainen odotusaika päättyi 23 päivänä kesäkuuta 2008. Vastaus Euroo- pan yhteisöjen komissiolle huomautusten johdosta on annettu 23 päivänä kesäkuuta 2008 savukkeille asetettavien paloturvalli- suusvaatimusten osalta. Vastaava ilmoitus lausuntojen perusteella tehdystä pikkusikari- en pakkauskoon rajoittamisehdotuksesta on tehty komissiolle 24 päivänä toukokuuta 2008. Maailman kauppajärjestön kaupan tek- nisiä esteitä koskevan sopimuksen mukainen ilmoitus lakiluonnoksesta on tehty Maailman kauppajärjestölle 9 päivänä tammikuuta 2008.
Esitykseen sisältyvistä ehdotuksista on pyydetty lausunnot muun muassa valtiova- rainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisä- asiainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusmi- nisteriöltä, lääninhallituksilta, Suomen Kun- taliitolta, Kuluttajavirastolta, eräiltä kaupun- geilta, eräiltä kansanterveysjärjestöiltä, Tu- pakkateollisuusliitto ry:ltä ja Philip Morris Finland Oy:ltä. Lausunnoissa on suhtauduttu pääosin myönteisesti tupakkatuotteiden myynnin luvanvaraistamiseen ja savukkeiden paloturvallisuusvaatimusten käyttöön ottami- seen. Tupakkateollisuus ja Päivittäistavara- kauppa ry katsovat kuitenkin, että savukkei- den paloturvallisuusvaatimusten käyttöön ot- tamisessa tulisi odottaa Euroopan unionin sääntelyä. Myynnin luvanvaraistamiseen suh- tautuvat kielteisesti Bensiinikauppiaitten ja Liikennepalvelualojen Liitto SBL ry, Matkai- lu- ja ravintolapalvelut MaRa ry sekä Suo- men Yrittäjät ry.
Hallituksen esitys on käsitelty kunnallista- louden ja –hallinnon neuvottelukunnassa, jo- ka puoltaa esityksen antamista.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 . L a k i e h d o t u k s e n p e r u s t e l u t
2 §. Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uudet 3 b, c ja d kohdat, joissa olisi savukkeen, si- karin ja pikkusikarin määritelmät, koska pakkausten vähimmäiskoot määriteltäisiin ja savukkeille ehdotetaan säädettäväksi itses- tään sammumista koskeva paloturvallisuus- vaatimusvelvoite. Savukkeiden ja sikareiden määritelmät siirrettäisiin lain tasolle sellaise- naan toimenpiteistä tupakoinnin vähentämi- sestä 25 päivänä helmikuuta 1977 annetun asetuksen (225/1977) 1 §:stä. Pikkusikarei- den määritelmää täsmennettäisiin siten, että pikkusikarilla tarkoitettaisiin sikaria, jonka yksittäispaino on enintään 3 grammaa.
5 §. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi kolmas momentti, jossa säädettäisiin savuk- keille itsestään sammumista koskevien omi- naisuuksien paloturvallisuusvaatimus. Sosi- aali- ja terveysministeriön asetuksella säädet- täisiin standardista, jota savukkeiden palo- turvallisuusvaatimusten täyttymisen toden- tamisessa tulisi noudattaa. Vaatimusten poh- jana käytettäisiin amerikkalaista ASTM- testistandardia.
6 §. Pykälässä säädetään tupakkatuotteen sisältämien aineiden pitoisuuksien tutkimi- sesta, pakkausmerkintöjen paikkansapitä- vyyden varmistamisesta ja niihin liittyvästä laadunvalvonnasta. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi paloturvallisuusvaa- timusten todentamisen varmistaminen ja 2 momenttiin pakkauksissa olevien paloturval- lisuusvaatimusten täyttymistä koskevien merkintöjen paikkansapitävyyden varmista- minen.
6 a §. Pykälässä säädetään testauslaborato- rioiden hyväksymisestä ja valvomisesta. Py- kälän 1 momentin säännökset ehdotetaan koskemaan myös paloturvallisuusvaatimus- ten todentamista. Pykälän 3 momenttiin eh- dotetaan lisäystä, joka mahdollistaa esimer- kiksi Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen ja myös vastaavan muun akkreditoidun eli pä- teväksi todetun tutkimuslaboratorion hyväk- symisen paloturvallisuusvaatimusten testaus- laboratorioksi.
6 c §. Pykälässä säädetään tupakkatuottei-
den ainesosien ja palamistuotteiden ilmoit- tamisesta Sosiaali- ja terveydenhuollon tuo- tevalvontakeskukselle. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 kohta, jossa säädetään paloturvallisuusvaatimusten il- moittamisesta Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselle. Pykälän 2 mo- menttiin lisättäisiin mahdollisuus antaa sosi- aali- ja terveysministeriön asetuksella tar- kemmat säännökset paloturvallisuusvaati- muksia koskevien tietojen toimittamisesta Tuotevalvontakeskukselle. Pykälän 3 mo- menttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuluttajille tiedottaminen rajataan koskemaan vain tupakkatuotteiden ainesosia.
7 §. Pykälän 1 momentin mukaan tupakka- tuotteita saa elinkeinotoiminnassa myydä ja muutoin luovuttaa vähittäismyyntipakkauk- sissa, jotka ovat tupakkalain 7 ja 7 a §:ien mukaisia. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädetään myytävien ja käytettävien savukepakkausten sisältämien savukkeiden vähimmäismääräksi 20 savuketta ja irtotupakan myyntipakkauk- sen vähimmäiskooksi 30 grammaa irtotupak- kaa sekä pikkusikareiden vähimmäismääräk- si 10 pikkusikaria. Tupakkatuotteiden vähit- täismyyntipakkaukset lukuun ottamatta sika- reita eivät saa ehdotuksen mukaan olla jaet- tavissa pienempiin käyttöpakkauksiin. Siten vähittäismyyntipakkauksen sisällä ei voisi ol- la esimerkiksi kahta 10 savukkeen käyttö- pakkausta, 30 grammaa pienempiä irtotupa- kan ja 10 pikkusikaria pienempiä käyttöpak- kauksia.
Tarkoitus on poistaa markkinoilta alle 20 savukkeen vähittäismyyntipakkaukset ja eh- käistä irtotupakan nykyistä pienempien vähit- täismyyntipakkausten markkinoille tulo, kos- ka ne ovat selvitysten mukaan tyypillisiä nuorten tupakointikokeilu- ja aloituspakka- uksia. Savukepakkausten sisältämien savuk- keiden ja pikkusikareiden vähimmäismäärän sekä irtotupakan vähittäismyyntipakkauksen koon rajoittamisella pyritään ehkäisemään myös pakkauskokojen vaihtelun käyttämistä myynnin edistämiskeinona.Ehdotettu savuk- keita koskeva muutos on Euroopan unionin neuvoston tupakoinnin ehkäisemisestä ja
aloitteista tupakoinnin torjunnan tehostami- seksi antaman suosituksen ja Suomen ratifi- oiman tupakoinnin torjuntaa koskevan Maa- ilman terveysjärjestön (WHO) puitesopimuk- sen (WHO Framework Convention on To- bacco Control) mukainen ja osa nuorten tu- pakoinnin aloittamisen ehkäisyä. Savukkei- den vähimmäismäärää pakkausta kohden on säännelty muun muassa Hollannissa, Belgi- assa, Italiassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisättä- väksi uusi kolmas kohta savukkeen palotur- vallisuusvaatimusten todentamisesta, jolloin nykyinen kolmas kohta siirtyisi sellaisenaan saman momentin neljänneksi kohdaksi. Palo- turvallisuutta osoittavana merkintänä käytet- täisiin esimerkiksi standardista käytettävää lyhennettä, josta säädettäisiin sosiaali- ja ter- veysministeriön asetuksella.
7 a §. Pykälän 1 momentissa kielletään käyttämästä tupakkatuotteiden pakkauksissa sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkke- jä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luo- vat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännös ei koskisi Euroopan yhteisöjen ulkopuolelle vietäviä tupakkatuotteiden pak- kauksia. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan 10 päivänä joulukuuta 2002 asiassa C491/01 (The Queen vastaan Secreta- ry of State for Health, ex parte British Ame- rican Tobacco (Investments) Ltd ja Imperial Tobacco Ltd) todennut, että tupakkatuotedi- rektiivin tietynlaisten tuotekuvausten kieltä- mistä koskevaa 7 artiklaa voidaan soveltaa vain yhteisössä myytäviin tupakkatuotteisiin.
Ehdotetun 2 momentin mukaan tupakka- tuotteen vähittäismyyntipakkauksessa ei saisi mainita, että tuote on paloturvallinen tai muuten luoda mielikuvaa sen vaarattomuu- desta tai siitä, että se on turvallisempi kuin muut vastaavat tuotteet. Tällaiset merkinnät voisivat olla harhaanjohtavia ja antaa kulutta- jille väärän turvallisuudentunteen, koska ky- se on kuitenkin tuotteesta, joka on tarkoitettu poltettavaksi ja johon siksi liittyy joka tapa- uksessa tietty tulipalon vaara. Sama vaatimus koskisi 3 momentin mukaan tuotteiden esil- lepanoa myyntipaikoissa sekä 8 §:n 3 mo- mentissa tarkoitettua tuotetietoa.
8 §. Pykälän 2 momentin mukaan tupakka- tuotteiden mainontakieltoa ei sovelleta mai- nontaan sellaisessa Suomessa levitettävässä ulkomaisessa painokirjoituksessa, jonka pää- asiallinen tarkoitus ei ole tupakkatuotteiden mainonta. Voimassa oleva säädös on tupak- kamainontadirektiivin 3 artiklan 1 kohdan vastainen ja osoittautunut riittämättömäksi Suomen markkinoille suunnatuissa paino- tuotteissa tapahtuvan tupakkatuotteiden mai- nonnan kieltämisessä. Esimerkiksi Ruotsissa painettujen ja Suomessa kotimaan lennoilla jaettavien ja ensisijaisesti yhteisön markki- noille suunnattujen julkaisujen nuuska- mainontaan ei ole voitu puuttua voimassa- olevan tupakkalain säännöksen nojalla, vaik- ka tupakkamainontadirektiivi tätä edellyttäi- si. Ehdotettu muutos mahdollistaisi sen, että Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvonta- keskus voisi tupakkalain 18 §:n 1 momentin nojalla kieltää elinkeinonharjoittajaa jatka- masta ja uudistamasta säännösten vastaista menettelyä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että poikkeussäännös koskisi vain kolmansissa maissa painettuja julkaisuja. Ehdotetulla muutoksella saatet- taisiin voimaan tupakkamainontadirektiivin asiaa koskeva määräys.
10 §. Termi asianomainen ministeriö muu- tettaisiin nykykäytännön mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriöksi.
10 b §. Pykälässä säädettäisiin tupakkatuot- teiden vähittäismyynnin luvanvaraisuudesta ja myynnin valvonnasta.
Ehdotuksen mukaan tupakkatuotteiden myynti olisi järjestettävä siten, että myyjän on voitava jatkuvasti valvoa ostotilannetta.
Ehdotus on sama, mitä nikotiinivalmisteiden myynnin järjestämisestä ja myynnin valvon- nasta on säädetty.
Ehdotuksen mukaan tupakkatuotteita saisi vähittäin myydä se, jolle kunta on hakemuk- sesta myöntänyt tupakkatuotteiden vähit- täismyyntiluvan.
Tupakkatuotteiden tukkumyyntiin ei tarvit- taisi erillistä lupaa. Sen sijaan tukkumyyjän on haettava vähittäismyyntilupa, jos tämä myy tupakkatuotteita myös suoraan kulutta- jille. Ehdotuksen mukaan tupakkatuotteita saisi myydä tai muutoin luovuttaa vain myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän vä- hittäismyyntiluvan perusteella. Kunta myön-
täisi ehdotuksen mukaan myyntipaikkakoh- taisen vähittäismyyntiluvan elinkeinotoimin- nassa tapahtuvien tupakkatuotteiden myyntiä varten. Vähittäismyyntilupa voitaisiin myön- tää määräaikaisena, jos toiminta on luonteel- taan määräaikaista. Määräaikainen lupa myönnettäisiin enintään vuoden ajaksi.
Jos myyntipaikan sijaintikuntaa ei voida osoittaa, kuten esimerkiksi liikennevälineis- sä, luvan myöntäisi elinkeinonharjoittajan kotikunta. Kunnassa luvan myöntäisi tupak- kalain 14 a §:ssä tarkoitettu kunnan valvon- taviranomainen. Vähittäismyyntilupa myön- nettäisiin kirjallisesta hakemuksesta, jos ha- kija on esittänyt hyväksyttävän omavalvonta- suunnitelman, säännökset täyttävän selvityk- sen tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden sijoittelusta tupakkatuotteiden myyntipistees- sä ja hyväksyttävän selvityksen myynnin valvontajärjestelyjen riittävyydestä. Hake- muksesta tulisi käydä ilmi hakijaa koskevien tietojen lisäksi selvitykset myyntipaikan si- jainnista sekä myyntipisteiden lukumäärästä ja sijainnista. Hakemukseen liitettävään omavalvontasuunnitelmaan tulisi sisällyttää myyntipaikkakohtaiset omavalvontaohjeet, tiedot henkilökunnan koulutuksen toteutta- misesta ja tietojen ylläpidosta sekä omaval- vonnan vastuuhenkilö myyntipaikalla.
Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkei- nolla. Voimassa olevan lain mukaan tupakka- tuotteiden myynti ei ole luvanvaraista toi- mintaa, vaan elinkeinonharjoittaja saa myydä niitä vapaasti. Vähittäismyyntiluvan myön- tämisen edellytyksenä olisi tupakkatuotteiden myynnin omavalvontasuunnitelma ja selvi- tykset myynnin valvontajärjestelyjen riittä- vyydestä, joilla estetään tupakkatuotteiden myynti alaikäisille. Tupakointi on erityisen vaarallista kasvavan nuoren terveydelle. Jul- kisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momen- tin mukaan edistettävä väestön terveyttä, ja luvanvaraisuuden keskeisenä tarkoituksena on erityisesti lasten ja nuorten terveyden suo- jelu. Lupamenettelyllä pyritään estämään tu- pakkatuotteiden myynti alaikäisille. Tämän vuoksi elinkeinovapauden rajoittamiselle säätämällä tupakkatuotteiden myynti luvan- varaiseksi on hyväksyttävät ja painavat pe- rusteet.
Luvanvaraistaminen ei ole uutta Suomessa, sillä lääkkeiden, alkoholin ja nimettyjen vaa- rallisiksi todettujen kemikaalien ja torjunta- aineiden myynti ja käsittely on säädetty lu- vanvaraiseksi. Sama koskee elinkeinotoimin- tana tehtäviä sähköasennuksia, erilaisia pääs- töjä ja myrkyllisten aineiden hävittämistä.
Kaiken luvanvaraistamisen tavoite on ollut niistä aiheutuvien haittojen vähentäminen, terveydensuojelu ja lainvastaisen toiminnan estäminen. Tupakkatuotteiden myynnin ra- joittaminen ja luvanvaraistaminen on varsin yleistä Euroopan unionin jäsenmaissa. Sen perusteena on ollut tieto tuotteen käytön vaa- rallisuudesta ja tarve suojella alaikäisiä tupa- koinnilta. Euroopassa onkin onnistuttu monin paikoin Suomea paremmin alaikäisten tupa- koinnin vähentämisessä.
Myyntilupamenettelyn avulla kunta saisi tupakkalain toimeenpanon valvontaa varten tarpeelliset tiedot tupakkatuotteiden myynti- paikoista ja automaattisista myyntilaitteista.
Myyntilupahakemuksessa ilmoitettavia tieto- ja olisivat myyntipisteiden lukumäärä ja si- jainti. Myyntipisteiden lukumäärällä tarkoite- taan myyntipaikassa yhtä aikaa käytössä ole- vien tupakan luovutus- tai kassatoimintoja si- sältävien itsenäisten asiakaspalvelupisteiden enimmäismäärää. Kun yksittäisessä kioskissa ja huoltamossa tupakan myyntipisteitä on yleensä vain yksi, suuressa tavaratalossa voi yhtä aikaa olla käytössä useita myyntipistei- tä. Myyntipisteiden lukumäärä ilmaisee pää- piirteissään myyntitoiminnan ja valvontatar- peen laajuuden. Myös tupakkalain 11 §:ssä tarkoitettu automaattinen myyntilaite edel- lyttäisi myyntipaikkakohtaisen vähittäis- myyntiluvan. Lupahakemuksessa tulisi myös mainita mahdollisten automaattisten myynti- laitteiden määrä, sijoittelu ja sijainti myynti- paikassa ja erityisesti tällaisen myynnin val- vontajärjestelyt. Tupakkalain 11 §:n 2 mo- mentin mukaan automaattisen myyntilaitteen sijoittamisesta ja käytön valvonnasta vastaa automaattisen myyntilaitteen sijoittamispai- kan omistaja, haltija, vastaava hoitaja tai tä- hän tehtävään nimetty työntekijä.
Alkoholijuomien vähittäismyynti- ja annis- kelupaikoissa myydään lähes poikkeuksetta myös tupakkatuotteita. Alkoholilain ja tu- pakkalain myynti-ikärajat ja rajoitusten ta- voitteet ovat yhtenevät, joten molempia tuot-
