KIRJA-ARVIOITA
Nimensä mukaisesti irtiotto
Raimo Mäkinen & Olli Poropudas (toim.
2001). lrtiotto 90-luvun koulutuspolitiikasta.
212 s. Turun yliopiston kasvatustieteiden tie- dekunnan julkaisuja B:67.
Kirjan lrtiotto 90-luvun koulutuspolitiikasta alaotsikko määrittelee teoksen koulutus- poliittiseksi artikkelikokoel- maksi. Teos alkaa oikeaoppi- sesti toimittajien johdantoar- tikkelilla 1990-luvun koulu- tuspolitiikan taustoista ja yleispiirteistä, ja se päättyy toimittajien kokoavaan artik- keliin koulutuspolitiikan akuuteista ongelmista, joiden ratkaisemiseksi he esittävät kymmenen kohdan toimen- pideohjelman. Loput yhdek- sän artikkelia käsittelevät kan- sainvälistä yhteistyötä koulu- tuspolitiikassa, koulutusmark- kinoita, toisen asteen koulu- tuksen ongelmia, korkea- koulupolitiikkaa, aikuiskoulu- tusta ja sivistyksen nostamista takaisin koulutuksen poltto- pisteeseen. Kirjoittajat ovat tunnettuja koulutuspolitiikan þÿ%Ï tutkijoita, virkamiehiä ja int- ressiryhmien koulutusasian- tuntijoita. Kirjan nimi antaa odottaa kriittistä suhtautumis- ta toteutettuun koulutuspoli- tiikkaan, eikä teos näitä odo- tuksia petäkään. Ongelma tietenkin on, että 90-luku on vasta jätetty taakse, ja aikaper- spektiivi on kovin lyhyt funktionaalisten tai kausaali- päätelmien tekoon. Monien uudistusten tai päätösten toimeenpanokin on vielä kesken.
Kirja on kriittisyydessään kuitenkin hämmentävä luku- kokemus. Kun sen julkaisija on tieteellinen laitos (Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos), siltä odottaa analyyt- tista, evidenssiin pohjautuvaa kritiikkiä, tehtyjen päätösten positiivisten ja negatiivisten seuraamuksien tai odotettavi- en vaikutusten erittelyn kaut- ta syntyneitä johtopäätöksiä.
Nyt varsinkin teoksen toimit- tajat ovat valinneet shokeeraa- vien kielikuvien tien, vahvan
"minä väitän" esitystavan ja päättäjien kykyä ja motiiveja kyseenalaistavan tien. Kritiikki sidotaan myyttisiin pahaa ilmaiseviin termeihin (glo ba- lisaatio, uusliberalismi, mark- kinavalta) pyrkimättä avaa- maan niitä. Koulutuspolitii- kan tie kadotukseen viitoitet- tiin siinä vaiheessa, kun ko- koomuslaiset ministerit astui- vat hallitusvastuuseen, ja tie jyrkkeni kokoomuslaisten opetusministerien kaudella.
Kirjan kansikuvakin (jäävuo- reen törmännyt Titanic up- poamassa) symboloi yliviritet- tyä kritiikkiä: koulutususkoi- set ovat hukkumassa virheelli- sen navigoinnin seurauksena.
Useassa artikkelissa pelätään erityisesti vapaan koulun va- linnan ja muun "kaupallistu- misen" ja "asiakaslähtöisyy- den" seuraamuksia. Mielen- kiintoista on, että Kiinan oppivelvolisuuskoulun oppi- laiden vanhemmille ollaan GOSME-ohjelman puitteissa avaamassa mahdollisuus kou- lun valintaan. Mitenkähän odotettavissa oleva katastrofi tulevassa raportissa kuvitettai- siin?
264
AIKUISKASVATUS 3/2001Kysymys ei ole siitä, etteikö tällaista tekstiä tarvita.
Se auttaa avaamaan silmiä, kyseenalaistamaan itsestäänsel- vyyksiä, analysoimaan vaihto- ehtoja ja herättämään keskus- telua. Itse nautin kirjasta ja sen esitystavasta. Ongelma onkin siinä, että tekstin ottaa tosissaan vain (poliittisesti) samanmieliset eivätkä ne, joiden toimia kritisoidaan, joiden olisi "tehtävä paran- nus". Kirjan esityksistä vain vajaa puolet on perinteisiä. tieteellisesti koulutuspolitiik- kaa kuvaavia tai analysoivia artikkeleita. Muut ovat paki- noita, esseitä ja mielipidekir- joituksia, jotka arvottavat kuvauskohteensa ennen nii- den erittelyä. Kirjoittajat kriti- soivat toteutettua politiikkaa poliittisen eivätkä tieteellisen argumentaation avulla. Valitut lähteet ovat usein mielipide- kirjoituksia, tai vielä useam- min, väitteiden tueksi ei esitetä mitään lähdeviitteitä.
Arvoja ei voida "tieteellisesti"
asettaa yksiselitteiseen tärke- ys- tai paremmuusjärjestyk- seen. Preferenssilistat ovat itsessään arvovalintoja, mutta valituille arvoille antaa sel- känojan faktat, joita vastaan on paljon vaikeampi väittää kuin mielipiteitä vastaan.
Siksi olisi odottanut, että muun muassa sellaisille väit- teille kuin "koulujen profi- loituminen lisää oppilaiden eriarvoisuutta", "säästöt ovat merkittävästi aiheuttaneet oppimistulosten heikentymis- tä ja kiihdyttäneet koulujen lakkauttamista", "näytöt ja näyttötutkinnot ovat totaali- sesti epäonnistunut uudis- tusŽ, "työssäoppimisjakson
taustalla on ajatus palaamisesta tehtaan kouluun" tai "ammat- tikorkeakoulujen jatkotutkin- tojen käyttöönotosta riippuu, onko Suomi säilyttämässä dualistisen korkeakoulujärjes- telmän", olisi esitetty tutki- musevidenssiä.
Kaunopuheisuuden nimissä ei lukijaa pitäisi joh- taa harhaan. Koulutuksen talo- ustiede ei ole niin yksinker- taista kuin kirjassa annetaan ymmärtää: "Jos työntekijän kouluttaminen maksaa puoli miljoonaa ja koulutus parantaa hänen tuottavuuttaan kym- menellä prosentilla, saadaan tulos, että kymmenen vuoden työskentely alan työtehtävissä maksaa koulutusinvestoinnin takaisin." (Eikö tarvita arviota diskonttokorosta, tuottavuu- den määrittelytavasta, inhi- millisen pääoman arvonalene- misesta, työvoiman kysynnäs- tä ja tarjonnasta ja muista tuottoastetta modifioivista tekijöistä?) Tai "Jos ryhmän yhden vuoden koulutuskus- tannukset ovat 500 000 markkaa, oppilaskohtaiseksi kustannukseksi tulee 5 0 000 markkaa, jos ryhmässä on kymmenen oppilasta, mutta
25 000 markkaa, jos ryhmässä on 20 oppilasta. (Yksikkökus- tannukseen vaikuttavat kiin- teät ja muuttuvat kustannuk- set, laskeva tai nouseva mitta- kaavaetu, tekninen ja talou- dellinen tehokkuus jne.).
Kirja tuo esiin hyvin sen, miten vaikeaa on tehdä konsensus-Suomessa konsen- suskoulutuspolitiikkaa. Artik- kelit sisältävät teräviä havain- toja, oikeutettuja epäilyjä valitusta suunnasta ja myös vaihtoehtoja harjoitetulle politiikalle. Tosin vaihtoeh- dotkaan eivät ole ihan niin helposti toteutettavissa kuin yhdessä artikkelissa kuvataan:
"Positiivinen diskriminaatio merkitsee sitä, että keneltä- kään ei oteta pois vaan anne- taan tarvitseville lisää." Diskri- minaatiossa on aina kysymys voimavarojen (perustellusta) eriarvoisesta jakamisesta. Posi- tiivinen diskriminaatiokin on mahdollista, jos niin poliitti- sesti tahdotaan. Viimeisten 50 vuoden kuluessa on eri maissa ollut monia laajoja positiivisen diskriminaation ohjelmia tarkoituksena paran- taa vähäosaisten koulutussaa- vutuksia. (Nyt esimerkiksi
Englannissa.) Ohjelmia pitäisi vain jatkaa loputtomasti, kos- ka koulu ei voi kompensoida muun yhteiskunnan eriarvoi- suuksia. Meritokraattista yh- teiskuntaa on vaikea kaataa.
Koululla on jäljellä selektio- funktionsa, josta sen pitäisi päästä irti ennen kuin ihan- nekoulu saadaan syntymään.
Tehokkuuden ja tasa-arvon ristiriita on pitkälti sovittama- ton.
Kirjan lukeminen antaa vahvan pohjan kritiikille ja sen jakamiselle, mutta tasapai- noisen kuvan etsijälle on tar- peen lukea uudistetun koulu- tuslainsäädännön perustelu- osat, sivistysvaliokunnan mie- tinnöt, 90-luvun komitea- mietinnöt ja muut viralliset tekstit, joissa tehtyjä ratkaisuja perustellaan. Vasta sen jälkeen voi päätellä, ovatko 90-luvun poliitikot ja virkamiehet ol- leet täysin asiantuntematto- mia, pahantahtoisia ja yksisil- mäisiä. Kirja tarjoaa elämyksel- lisen lukumatkan, mutta on syytä kiinnittää turvavyö tiu- kasti ja tutkia myös vaihtoeh- toisia ajoreittejä.
Reijo Raivota
Yliopistollisia tutkimuksia
þÿ%ÏMERJA IKONEN-VARILA (2001) Koulutus ja työ valintana. Lastentarhaopet- tajaksi opiskelevien näkemyksiä alanvalinnasta ja työstä. Helsingin yliopisto
þÿ%Ï
NINA SANTAVIRTA, EIJA AITTOLA, PAULA NISKANEN, IRMA PASANEN, KATRI TUOMINEN & SVETLANA SOLOVIEVA (2001) Nyt riittää. Raportti peruskoulun ja lukion opettajien työympäristöstä, työtyytyväisyydestä ja työssä jaksamisesta, Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitosþÿ%Ï
LEILA PEHKONEN (2001) Täydestä sydämestä ja tarkoituksella. Projektityös- kentelyn käsitteellistä viitekehystä jäljittämässä. Helsingin yliopisto, kasvatustiede•
HELENA ALLAHWERDI (2001) Kansainvälisyyskasvatuksen suosituksista maailmankansalaisen kypsyyskokeeseen, Suomen YK-Liitto kansainvälisyys kasvattajana 1970-2000. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitosAIKUISKASVATUS 3/2001
