Koeasema keski-iässä · DIGI

KOEASEMA KESKI-IÄSSÄ

P a avo S im o jo k i, e lä k k ee llä L au k a a n tu tk im u s -ja v a lio ta im ia se m a n jo h ta ja n v ira s ta

v-

N iin perustärkeä ja vanha kuin maa­

talous elinkeinona on k in , sen järjes­

telm ällin en tutkim us Suom essa on suhteellisen nuorta, hiukan alle sadan vu od en ikäistä. Ennen suunnitelm al­

lista koetoim intaa maanviljelyä kehit­

tivät kokeilevat viljelijät. T ieto levisi tilalta toiselle. N äin käy kyllä nykyisin­

kin. Tärkeitä valistajia 1700-luvulla olivat m on et yksittäiset uranuurtajat Turun Akatemiassa ja Suom en papis­

tossa. M y ö h e m m in talous- ja maan­

viljelysseurat sekä maatalouskoulut jär­

jestivät kenttäkokeita eri puolilla maa­

ta. T ä m ä paikalliskoetoim inta oli pit­

källe 1 9 0 0 -lu vu lle m erkittävin tapa hankkia uutta tietoa viljelytekniikasta ja kasvien menestymisestä eri viljely- oloissa. Maanviljelystaloudellinen koe­

laitos saatiin aikaan v. 1898. Pysyviä m a a k u n n a llisia tu tk im u sy k s ik ö itä alettiin rakentaa 1920-luvulla. Verkos­

to saatiin pian suhteellisen kattavaksi.

Liikkuva koetoim inta

K esk i-S u om essa o n o llu t virallista maataloustutkimusta vuodesta 1951 eli 45 vu od en ajan. T äm än to im in ­ nan syntysijat löytyvät Kuusaasta maa­

lauksellisen kauniissa koskimaisemas- sa sijaitsevasta Varjolasta. T utkim uk­

sen kotiutum in en nim en om aan Lau- kaaseen oli seurausta yh den m iehen innostuksesta. T ä m ä tarm onpesä oli

"Varjolan toh tori” Pentti H änninen, jok a teki m aataloustutkimusta om al­

la tilallaan ja sieltä käsin k ok o Keski- Suomessa. Täkäläisiin kirjaviin kasvu- olo ih in sopi erinomaisesti hänen ke­

hittämänsä ns. liikkuva koetoim inta.

Tutkimustyötä rahoitettiin aluksi maa­

talou d en m iljardivaroilla. V uodesta 1961 toim inta saatiin pysyvästi valtion budjettiin. M aatalouden tutkimuskes­

kuksen uusi yksikkö sai nim en Keski- S u om en koeasem a. V u osien 1 9 8 4 - 1991 ajan sitä kutsuttiin K eski-Suo­

m en tutkimusasemaksi. N ykyisin se on Laukaan tutkim us- ja valiotaim i­

asema.

V uosien 1951—85 kuluessa, jon k a ajan koeasema toim i pääosin "liikku­

vana” , kenttäkokeita järjestettiin yli 3 0 0 tilalla laajan K eski-Suom en alu­

eella Jämsästä aina Pihtiputaalle ja Soinista Hankasalmelle saakka. M aa­

talousneuvojat ja viljelijät olivat tär­

keitä yhteistyökum ppaneita. T o im in ­ tatavan etuina olivat nopeus, neuvon- nallisuus ja tu losten yleistettävyys.

Puhuttiin jo p a pikakoeasemasta. T o t­

ta on k in , että tutkimusaiheet pystyt­

tiin ottamaan työn alle nopeasti, jou s­

tavasti ja laajasti, viem ään kenttäko­

keet sinne, missä tutkittava on gelm a­

kin oli. K okeet saattoivat kylällä olla kiinnostuksen ja käyntien kohteina.

Siten ne olivat samalla n euvon taa.

Liikkuva toim intatapa oli m yös kevyt sekä hallinnoltaan että kustannuksil­

taan. Vähät määrärahat tulivat teh ok ­ kaasti käytetyiksi, kun kiinteitä m en o­

ja oli vähän.

Hankaluuksiakin liikkumiseen liit­

tyi. T oim in ta oli kirjaimellisesti aina rattailla, koska koekentät olivat m at­

kan päässä. V uosien kuluessa kehitet­

tiin liikkuvaan koetoim intaan sopiva kalusto. T ö id e n ajoittam inen ja k oe- kenttien valvonta kaukana tu k ik oh ­ dasta oli kuitenkin vaikeampaa kuin lähipelloilla. V iljelijät joutuivat jou s­

tam aan ja auttam aan, suoranaisesti panostamaankin tutkimukseen. M o ­ nessa tapauksessa he vastineeksi saivat tuoretta tietoa. N äin jälkeenpäin tun­

tuu, että heidän apuaan pidettiin tuol­

loin liiankin itsestäänselvänä. M uistet- tiin k ohan aina edes kiittää? Eniten kokeita oli luonnollisesti Laukaassa.

Varjolan ohella keskeinen koetila oli Pernasaari. M u ita tärkeitä k oetiloja vuodesta toiseen olivat H arju, Ollila, T u ok a la , S aa rik k o, Y lä -P e r m ia h o , Tempaala, Kärkkää ja Koskela. N ä i­

den tilojen isännät olivat samalla ar­

vokkaita yhteistyökum ppaneita. M o ­ net m uutkin viljelijät luovuttivat tois­

tuvasti peltojaan koetarkoituksiin ja m uutenkin tukivat toim intaa. Heitä olivat m m . Eljas Peura, E in o H a n n i­

kainen, A atto Flyktman, A ntti R iip i­

20

nen, O lavi Keurulainen, ja Y rjö Su- n io, Pernasaaren ajalta m m . M atti Pa­

loviita ja Kauko H y t ö n e n . Oikeastaan k ok o lähiym päristö siellä, missä k o e ­ asema o n sijainnut, o n suhtautunut siihen m yönteisesti ja auttaen. Lau­

kaan kunnan m aatilojen hoitajan Ka­

lervo T o iv o n kanssa yhteistyö oli aina saumatonta.

Joustavuutta ja p o n tta kysyttiin henkilökunnaltakin, kun se ripotteli kokeitaan ym p äri m aakuntaa, jo p a naapurilääneihin. Tutkijat jou tu ivat lähtem ään kaikki työn edellyttämät tarvikkeet ja kalusto mukanaan aina uudelle matkalle ja pitkän taipaleen päässä sovittautumaan aina uuden ti­

lan työrytm iin. Yllätyksiä tietenkin vä­

lillä sattui. Kävi niinkin, että tilan leh­

m ät tai k on eet olivat korjanneet jo sa­

d on , kun kokeelle m entiin. Yllätys oli sekin, kun mahtava kuorm a suursä- keissä olevia puitavaksi tulevia viljoja kaatui keskelle Kauppakatua. Kokeita järjestettiin v u ositta in 8 0 —120 kpl.

H en k ilök u n ta osasi asiansa. T äm än ryhm än runkona ovat eri aikoina o l­

leet Jukka K a ip io, Ida Koskela, Esa A la-K urikka, E ero, R auni, Jukka ja

fö

Torikan aika

K un Pentti H än n in en tammikuussa 1966 ku oli, koeasem a oli väistämät­

töm ien m uutosten edessä. Se sai

Suomen ensimmäinen koeleikkuupuimuri vuonna 1965 Varjolan pellolla, ajmassa Jukka Kaipio, haravam iehenä Eero Moilanen

uuden johtajan Paavo S im ojoen , ja sille jou du ttiin etsimään uusi tuki­

kohta. Useitakin tiloja katsastettiin tähän tarkoitukseen. Yksi näistä oli Laukaan kunnalliskodin maatila. Se todettiin tarpeettoman suureksi.

Pellot olivat sitäpaitsi koetarkoituk- siin liian epätasaiset. Sittem m in niistä o n m u otoiltu täysimittainen golfrata kaikkine viheriöineen ja esteineen. T äm än maatilan lisäksi Laukaasta olivat koeaseman tu k ik oh ­ daksi tarjolla Torikka, Itälahti, Saarikko ja U otila. Pernasaarestakin puhuttiin. Sijoituskunniksi harkit­

tiin m yös Saarijärveä ja Keuruuta.

L o p u lta p ä ä d y ttiin ratkaisuun, mikä silloisessa tilanteessa tuntui käyt- tökelpoisimmalta. Tukikohta perustet­

tiin Laukaan kunnan om istam ille T o ­ rikan tilalle ja koululle Haapavatian kylässä. Laukaata pid ettiin sijoitu s- kuntana etutilalla tietenkin jo histori­

allisista syistä, olihan toim inta sinne vuosien kuluessa juurtunut. Laukaan sijainti oli sitäpaitsi k o k o maakuntaa ajatellen keskeinen ja peltojen maala­

jit alueelle tyypilliset. Itse Torikan tila ei sen sijaan ollut mikään täysosuma.

Sillä ei ollut käyttökelpoisia rakennuk­

sia ja pellotkin olivat m elko epätasai­

set. M ahdollisuus m ajoittua tilan vie­

rellä olevaan k ou lu un oli se etu, jonka takia paikka valittiin. K oulun tontille rakennettiin aaltopeltinen varastohal­

li.

Koeasema koetettiin osoittaa k or­

vaamattomaksi ahkeralla työllä ja m ie­

lekkäällä tutkimusohjelmalla. Kansan­

edustaja Sylvi Saim o yritti saada tilan hyvin kohtuullista ostohintaa valtion budjettiin, tuloksetta. Ilmeisesti päät­

täjät katsoivat, että osto olisi m erkin­

nyt valtiolle sitoutum ista kalliin tuki­

koh dan rakentamiseen. N iin ä aikoina ja varsinkin 1970-luvu n alkuvuosina maataloustutkimus oli valtion m en o- leikkausten kohteena. Erityisessä vaa­

rassa oli vuokratiloissa oleva kevyen or­

ganisaation asema Laukaassa. T äm ä toim innan lu on n e sen ehkä toisaalta

pelastikin, koska lakkauttaminen o li­

si tu on ut m itättöm ät säästöt. Tutki­

mus sai jatkua, mutta om aa tilaa jää­

tiin odottam aan.

M ielen kiin toinen ja houkutteleva sijoittautum isvaihtoehto avautui syk­

syllä 19 6 8 , kun varatuom ari Einari Ritva tarjosi ostettavaksi Laukaan Val­

kolassa olevaa tilaansa. H än ilm oitti mielellään näkevänsä sen jon k in yleis­

hyödyllisen toim in n an tukikohtana.

M aatalouden tutkimuskeskuksen ylin jo h t o kävi katsastamassa paikan ja ihastelemassa Riikolannientä. Ei ollut rahaa eikä valtuuksia tehdä kauppaa.

Kun budjettiin ei saatu pientä sum ­ maa Torikan o stoon , ei tuntunut il­

meiseltä, että kym m enkertainen sum ­ ma Riikolan ostoon olisi lohjennut. Si­

joituksena tila olisi kieltämättä ollut hyvä.

Nykyaikaa Vuonteella

Keskusvirastotasolla ja m y öh em m in m inisteriöiden kesken neuvoteltiin ja tehtiin v. 1976 sopim us Pernasaaren tilan osan siirtämisestä sosiaali- ja ter­

veysm inisteriön hallinnasta maa- ja m e tsä ta lo u sm in is te riö n hallin taan Keski-Suom en koeaseman ja perustet­

tavan tervetaimiaseman tukikohdak­

si. Tähän joh ti toisaalta sosiaali- ja ter­

veysministeriön pyrkimys m aatilojen­

sa alasajoon sekä toisaalta koeaseman ja tulevan tervetaimiaseman sijoittu- mistarpeiden yhteensopivuus. Y lijoh -

Torikan koulu koeaseman tukikohtana, edessä nurmen lannoituskoe

21

taja Juhani Paatelan panos neuvotteluissa oli ratkaiseva.

Kantavaliotaimien tuotanto marjakasveista perustui T E R - T A -toim ik u n n a n selvityksiin ja suunnitelm iin. Tervetai- miasema sijaitsi uuden laitoksen suunnittelu- ja raken- nusajan, v u od et 1 9 7 7 -8 5 , Pernasaaren kasvihuoneissa, jotka kunnostettiin tähän tarkoitukseen. U topistinen kä­

sitys vielä tu olloin oli, että koeaseman joh taja hoitaisi om an toim ensa ohella tervetaimiasemankin johtam isen, niin kuin itse asiassa lyhyen aikaa tapahtuikin. Pian kui­

tenkin voitiin todeta, että uusi toim inta vaati kehittäjäl­

tään keskittymistä ja asiantuntevaa erikoistumista. Ter- vetaimiasema sai om an johtajansa, ensin T o iv o H ytösen, sitten Marjatta Uosukaisen.

Keski-Suom en tutkimusaseman ja tervetaimiaseman yhteinen tukikohta Pernasaaren peltojen perillä rakennet­

tiin vastaamaan toim in n an vaatimuksia. A in oa "m itta- virhe” tehtiin maatilan kuivurin suunnittelussa. Koska budjetin perusteluissa v.1 9 7 6 oli mainittu tutkimuskes­

kukselle siirrettävien peltojen määräksi 60 ha, kuivurikin suunniteltiin tämän mukaiseksi. L opullinen peltopinta- ala oli kuitenkin vain 36 ha, joten kuivuri- ja viljavaras- tokapasiteettia oli liikaa. Joka tapauksessa m olem m at lai­

tokset saivat siirtyä kevättalvella 1985 todella hyviin, uu­

siin toim itiloihin . Rahaa niiden hankkim iseen oli kulu­

nut 2 4 m iljoon aa markkaa. Torikkaan pystytetty aalto- peltihalli m yytiin kunnalle.

Laukaan kunta o n ollut koeasemalle hyvä vuokraisän- tä. T osin on sanottava, että se sai laitoksen alueelleen ilman panostuksia ja vaivannäköä, ilman kilpailua m u i­

den kuntien kanssa. M yös Pernasaareen siirtymistä ja to i­

m innan laajenemista siellä kunnanisien tarvitsi vain hy- villämielin sivusta seurata. N ykyisin Laukaa v oi olla yl­

peä lähes 30 henkilöä työllistävästä laitoksesta V uonteel- la. Sitä tuskin olisi ilman "Varjolan tohtoria” . N ykyinen Laukaan tutkim us- ja valiotaim iasema o n Pentti H ä n n i­

sen työn hedelmä.

M aataloustutkim uksessa, niin kuin m aataloudessa yleensäkin, viim e v u od et ovat olleet m uutosten ja epä­

varmuuden aikaa. Maakunnallisista tutkimusyksiköistä on lyhyessä ajassa lakkautettu kolm asosa. K eski-S u om en yksikkö o n kuluvan vu od en alusta liitetty Puutarhatuo­

tannon tutkimuslaitoksen osaksi. Peltokasvitutkimuksen tulevaisuus täällä ei siis ole valoisa. Yleensäkin leikkauk­

set ovat kohdistuneet juuri p eltopu olelle, vaikka siellä tapahtuu ravinnon perustuotanto. Se taas ei pohjoisissa oloissa onnistu K eski-E uroopan op p ien mukaan. Lähi­

vuosina niin viljelijöiltä kuin tutkijoiltakin vaaditaan tark­

kaa ajan m erkkien seuraamista. Sellaiset tavoitteet kuin pellon tuottokyvyn säilyttäminen, valtakunnallinen om a ­ varaisuus, järkevä erikoistum inen ja tuotteiden p o h jo i­

nen puhtaus sisältävät työtä, turvallisuutta ja m ah dolli­

suuksia.

22