Kuntoutusta )a iloa ratsastuksesta
Vuosia olen kulkenut ohi hevostallien ihaillen iloisia ja virkeitä hevosia laitumella tai fatsastamassa.
Halusin tutustua näihin upeisiin eldimiin. Tullessani ratsutilalle hevoset olivat
j aloittelemas sa. Odottelivat parvåaterialle pååsyå. Ne katsoivat selvästi uteliatn vieraili jorta. Tuntuivat miet- tivdn olisivatko tulossa rat- sastama rt vai muuten vain
kats elemaan.Tutus tue s s amme
jonkun hevosen korva kdvi hiukan takaviistossa, mutta
sitten ne
taas kääntyivdteteenpäin hyväksyvdsti. Rat- sutila on Ella jaJukka Tuo- rin. Ellan äi:.i., Aune Liuhala, aloitti ftsikaalliset hoidot jo vuonna 1968. Ella jatkoi hoi- toia, valmistui sitten ratsas- tusterapeutiksi ensimmäiseltä kurssilta Suomessa vuonna 1,990. Hevosista huomaa niiden olevan rakkaudella kasvatetut fa hoidetut. Ella sanookin eläinten kåyttåy-
qvån
samalla tavalfa kun niitä on käsitelty.Nyt
saannähdä ensimmäistä kenaa elämässäni kuinka tapahtuu fatsastusterapia.
Luen saamastani esitteestä;
"Ratsastustef apta on ratsas-
tusterapeutin
ja
hevosen yhdes sä toteu ttamaa koko-naisvaltaista kuntoutusta".
Ensimmäisenä asiakk^ n^
on tyttö, jonka toinen käsi on heikompi. Ha etaan hevonen,
f oka selvdsti tuntee hakijansa.
Kuntoutettava hoitaa hevo- sensa ennen fatsastusta. En- simmäiseksi otetaan harja ja
puhdistusharia. Harjataan pitkin vedoin kaula, kyljet, vatsanalunen, jalat iop^ pää.
Ha\aus tapahtuu molemmin käsin, lisäksi tulee monipuo-
lisia
asentoja, kyykki€n,kurotellen ia
kumartuen.Haria
puhdistetaan välilläja
taas jatketaan. Kaikillanåtllå on oma tarkoituksensa kuntoutukseen, sanoo Ella.
Hariauksen j älkeen tavarat viedään omille paikoilteelr.
Sitten haetaan piikki kavioi- den puhdistukseen. Hevosen ialkaa pitelee tarpeen tullen Ella. Kaviot käydään kaikki
läpi
kaivaen yhmååräiset paakut, "tils zt" , pois. Sitten haetaan kypä rä ratsastajalle ja hevoselle selkään patia javikellysvyo, satrtlaa ei kdyte- tå. Karkki tarvrttavat välineet hakee ratsast aja, tarvittaes sa
Ella
auttaaja
tädentää ni- menom a n ettei nyt opeteta ratsastustaitoa, va n menossa on terapiaa ratsain Nyt hae- taan hevoselle talutushihna, joka kiinnitetään ja hevonenviedään rampin
viereenratsastaian
nousemiseksi selkään. Ratsastaia
toimiitäs säkin hyvin omatoimisesti ja nousee Ellan hiukan avus- taessa reippaasti selkään. Nyt
tarka s t elTaan i s tuma- a s ento, onko hyvä vai siirrytåånkö hiukan oikealle tai vasem- malle. Tehdään korjaukset ja låhdetään liikkeelle Ellan taluttaessa hevosta.
Samaan seuraan
liitrfy
aikuinen neitonen, joka onfatsastanut neljä vuotta. I(ysy- essäni hänen tuntemuksistaan tetaptan suhteen, hän sanoo fatsastaessa rentoutuvansa
Ella1a Jukka Tuoi
kunno[^ ja selkänsä selväs-
ti
kuntoutuvan. Neitonen ohiaa itse hevostaan. I(ulkukäy vaihteleva;a maastoa, alas
ia ylös santakuoppaa. Ella neuvoo vdlill ä krorttarnaan kädet vikellysvyon kahvasta ia pitaä huolen turvallisuu- desta. I(ulku jatkuu. I(uljen mukana ja kuulen hevosen
liikkeen
olevan keskeisen tekijän. Se vaikuttaa tunto-, tasapatno-, liikeaistijärjes-telmien kautta.
Hevosen selän kolmiuloitteiset liikeetaikaan s aavat liike s timulaatio n, foka muistuttaa ihmisen kä- velyä. Ratsastuksen loputtua halataan hevonen ihanasa ja kauan. Ratsukon molemmat
o sapuolet vaikut tavat hyuit Wryaisiltä. Lopuksi riisut
hevoselta vikellysvyo l^ p^tia,^an jotka viedään omille paikoil- leen. Sitten viedään hevonen taputellen karsina
^ns^.
I(unto ute ttav an " Y im ei s -
telyhoito" tapahtuu tauko- huoneessa. Otetaan esille vihko ja kolmiomaiset vdri- kynät (tarttumisote parempi) ja F-lIa pyytaa kun to u tettav aa
piirtämään
minun
kuvani (oho, ajattelen, onko tukkanihyvrn!). Piirtäminen kuuluu yhtenä osana tetaptaa. F,llan sisko, Ulla Liuhal^, on taitei- hj" ja F,lla kertookin heidän usein miettivän erilaisten vä- rien tai kuvioiden tarkoitusta.
Taukohuoneessa on myös ns.
kuvako rtit kommunikointiin sellaisten kanssa, foille se ei sanallisesti onnistu.
Seuraavaksi tulee tyttö,
jonka
kanssa kuormataanturvetta
hevosten kuivik- keeksi.Tyttö
hakee kotti-kturyt ftokoon
sopivat) ja Iapionia
alkaa kuormata.Ensimmäinen kuorma oikeal- ta, toinen vasemmalta luoden.
Tarvit^ n liikettä molemmin puolin, sanoo Ella. Kottikär- ryt työ nnetään hevosen
kar
sinaan
i"
ryhjennetään. Ella tekee pienen muistikokeen;missä se hevosesi on? hän kyryy. Hetken emmittyåån
ja
katseltv^rt tyttö
Löytaähevosen. Sitten taas hevo- sen hoito, välineiden haku, selkään ja ntsastamaan. Ella taluttamassa, ohi eet ja tarkat hav ainno t i s tuma- a s ennoi s ta
j a muusta."Rats astusterapias s a ihminen on koko kehollaan,
aianksillaan
ia
tunteillaan66
Huittisten Joulu 2003jatkuvassa kosketus-, liike-
j a tunnevuofovaikutukses sa ter^pt^hevos en ja sen elin- ympäristön kanssa", sanoo opaskirjanen ja sen huomaa.
Toisen ratsukon ollessa
tatpaleella tulee taukohuonee- seen iloinen punkalaitume- laistyttö, joka sanoo hänestä voitavan kdyttää ntmeä. Hän on yksitoistavuotias Johan- na Saari, saanut kaksi vuotta ratsastusterap Laa. Johanna
tuodaan
Punkalaitumelta kerran viikossa tetaptaan.IStyt
hänen lemmikkihevo s - taan, sanoo Sohvin olevan.Puhumme yhdessä hevosten ihanuudesta ja toteammekin ettei niin hyväntuoksuista ole muuta kuin hevonen, ja niin lämmintä.
Ella
on
saanut edellisen hoidon
pååtökseen ia aloi- tamme Johannan hevosen hoidon. Harjaukset ja muut toimet tehdään huolimatta Johannan pyorätuolis sa istu- misesta. Ihmeellistä -miten kaikki tuntuu niin luontaiselta ja jokaiselle sopivalta? Ellalla tuntuu olevan loputon "pus- si", josta löytfy lääkettå joka lähtöön. Flevonen saadaan hoidet fr,n ja Joharatt noste- taan avustaj ankanssa ratsaille.Ella kertoo selässä istumisen luontuvan jo tuntuvasti mu- kavammin kuin alussa. Taas turval I i sesti matkaan. Työ jatkuu.
Seuraavaksi
tulee
2,5vuotias kuntoutettava, jonka kanssa Ella nousee ratsaille.
Ihmettelen
kotiin
ajessani ikähai tarta kunto ute ttavi s tatuntuu olevan "vauvasta vaat:ii.rft",
kuten
sanotaan.Minulle tulee ahaa-idea, jospa minäkin vielä.
RatsastusteraPua on vain yksi hoitomuoto
-
se tuntuuolevan hynit mielenkiintoi- nen ja auttava. Se on ihmisen ja hevosen saumatonta yhteis- qötä, j onka ulkopuolinenkin aistii.
Liisa Waabtera