työläisnaisten
Päivä
Työläisnaisten päivänä .
Joka ainoolla meillä se edessä lie suruin suurien sulkema reitti.
Minne ikänä maailmassa jalkasi vie, niin aina ja alati sama on tie ja sama se huoli, mi taatoilta jo
ilon taivahan pilvillä peitti.
Mutta sittenkin, raatajanainen, sa sait osan raskaimman kuin meistä kukaan.
Sinun sukusi vuossadat ollut on vait.
Ne laativat sinua häväisten lait, ne tekivät kanssasi kaikkea vaan oman tahtonsa, mielensä mukaan.
Tänäpäivänä toisinko laita on sun, tänäpäivänä oletko vapaa?
Et, et ole! Vaan kera muiden ja mun, kera joukkion köyhän ja unhoitetun työpajoissa, pelloilla, kodeissakin sinut kahleissa, orjana tapaa.
Kait suliakin kerran oli naurava suu, kevätpurppura punasi posket.
Oli suliakin tohiseva toukokuu, jona humisi hurmaa haavehen puu ja tuntui, kuin laulaen laskea vois
elon virtojen vihaset kosket.
Tulit äidiksi. E t enää miettinyt näin:
meni pirstoiksi untesi pursi
joka päivä kun ahersit köyrtyvin päin
T yö läisn aisten p ä iv ä ä toim een p an em aan .
2. K eskustelukysym yksenä jom pikum pi allaolevista asio ista:
a) Kallis aika,
b) Työläisnaisten palkat ja elintaso.
3. Tilaisuuteen sepitetty runo.
M uun ohjelm an toivom m e paikkakunnaiiisien osas
tojen tai juhlan toim eenpanijain järjestävän tarkoitusta vastaavaksi.
M issä kokouksia ei voida pitää — tahi m uuten niiden lisäksi halutaan —- olisi m yös toim eenpantava iltamia, joista tulot S.-d. N aisliittokokouksen päätöksen m ukaan lankeavat Sos.-dem . Naisliitolle.
Y lläm ainitut: esitelm ä, alustukset ja runo ovat „Työ
läisnaisten päivä“-nim isessä lehdessä, joka ilm estyy 16 sivuisena m aksaen 25 p. K ehotam m e sitä tilaam aan ja levittäm ään! Sam alla voidaan m yös tilata „Lasten kir
ja a", jota kokoustilaisuuksissa niinikään olisi levitettävä.
K okouksessa tulee m yös olla läsnä jäsenkirjurit, jotta uudet jäsenet voivat osastoihin liittyä.
Kun työläisnaisten päivä on vietetty, pyydäm m e sen toim eenpanijain heti ilm oittam aan meille siitä sekä m ainitsem aan ohjelm asta ja osanottajain luvusta os.
Helsinki, S äästöpankinranta 10.
Sosialidemokratinen Naisliittotoimikunta.
P
itkän aikaa on kulunut siitä kuin m aam m e työläisnaiset ovat olleet tilaisuudessa laajem m an keski
näisen vuorovaikutuksen avulla saam aan rohkaisua siinä vaikeassa olem isen taistelussa, johon rahavalta heitä painaa. Täm ä on vaikuttanut haitallisesti työläis- naisjärjestöjen toim intaan ja vaurastum iseen. Niinhyvin naisten am m attiosastot kuin naisosastot kaipaavat yh
teishengen elvytystä, sam alla kun m yös ulkopuolella olevia raatajanaisia on innostettava yhteenliittym ään.
Ankara todellisuus, m onet huolet ja puutteet herät
tävät välinpitäm ättöm iäkin valveille. Silloin on järjestö
jen oltava valppaina ohjaam aan köyhälistönaisten py rintöjä työväenluokan yhteisten harrastusten m ukaisiksi.
Tätä tarkoitusta varten kehoitam m e naisosastoja ja naisten am m attiosastoja tai työväen järjestöjä viettäm ään 4 p:nä maaliskuuta
Työläisnaisten päivää,
jolloin to im eenpannaan ohjelmallisia kokouksia sellai
sessa m uodossa ja sinä päivän aikana kuin kullakin paikkakunnalla sopii.
N äiden kokousten ohjelm ana tulisi olla:
1. Esitelm ä: Köyhälistölasten kasvatuksesta ja h u o lenpidosta.
eteen lastesi, sairaiden, kelmeäin.
— Niin vierivät vuodet ja voimasi ne kovan taistelun murheissa mursi.
Minä tunnen sun huolies paljouden polo, kärsivä, nääntyvä sisko;
omin hartein ma myös olen kantanut sen maan matona pienenä ryömien,
vaan tänään ma huudan: kahleesi pois revi, pirstoa, ympäri visko! —
Tänäpäivänä lankea lauluni vuo kuni lohdutus äitien mieliin, mene raukean raatajatyttösen luo ja hänenkin sielunsa tuntea suo
sitä voimaa ja uskoa, joka taas saa ilon pilkkehen silmien pieliin;
sitä uskoa, että —■ jo s tahdot — sa voit y li kulkea kurjuuden kuilun
ja sen tuskasi tuhota, jota sa koit, osan oikean saada siitä, min loit ja kuunnella heljänä helisevän
suvilehtojen lempeän huilun.
Tule toivoen siis, sisar, taistelemaan kera tuhanten, miljoonienki.
Toki pääsemme aikahan autuaampaan, toki kerran päivähän vaikenevaan,
min hohdossa näämme sen määrämme pään, mihin pyrkivi etsivä henki.
Pietari Salmenoja.
2
Iloon —
O
n tuhansia päiviä vaiennut ja ne häipyneet tu m m aan yöhön. O n tuhansia vuosia näin vierinyt.Ihm issielujen surut ja ilot ovat hukkuneet m en
neisyyteen. Ihm isten eläm ä on kuin m eren aaltoilua.
T oisinaan tyyntä ja rauhallista, toisinaan kuohuvaa, kuin uom istaan pois pyrkisi.
Eläm ä luisuu lukem attom ien ihm isten ohi h u o m aa
matta. Ihana kesä, valoisat yöt, vihreät lehdot, k au
niit kedot ja sininen taivas kaikki ne katoavat. Me em m e ehdi nähdä niiden suloja. S oinut on lintujen kuoro, laulanut laineiden loiske ja kaikki nekin ovat vastakaikua löytäm ättä solisseet pois. Syksy on tu m m an verhonsa tuo n u t kesken kaikkea suloutta. Se käärii huntuunsa syttyvät sielut. T unnem m e vain sen viileän, kylm ähkön syleilyn. Se viepi m eidät talven viim oihin ja pakkasen syliin. Värjötellen odotam m e sitten kevään henkäystä, joka hetkeksi, vain hetkeksi vapauttaa m eidät pim eän peikoista ja vilun viimoista.
Kesä rohkaisee, kevät innostaa eläm ässä kam ppailevia syksyn ja talven syleilyjä varten.
Työläisnaiset ovat vuosisatoja eläm än m yrskyävällä merellä ajelehtineet. Me tunnem m e tyyntä niin vähän, vain m yrskyä ja m ylvintää ovat eläm än m eren m ai
ningit meille soittaneet. Sen viim at ja vihurit me tu n nem m e:' Gi miten tutut ovat ne soinnut ja säveleet.
Surujen, tuskien ja kyynelten yössä me elämme.
Eläm än varjot hiipivät luoksem m e jo lapsena. Ne kie
toutuvat ym pärillem m e, eivätkä päästä meitä. L uke
m attom in keinoin ne yhä ahdistavat, vaanivat ja val
toihinsa saavat.
„Naisen on nauru ja ilo. Naisen on lem m en au tuus, äidin ilo ja onni . . .“
Niinkö!
Me työläisnaiset em m e tunne näiden sanojen sisäl
töä. Me tunnem m e eläm än sisällön sanoissa:
Tuska, nälkä ja epätoivo.
Jo kauvan ovat näm ä sanat vastanneet työläisnaisen eläm än sisällystä. Vieläkö kauvan ne saanevat elää ja ihm iseläm ää ohjata?
Ei kauvan enään! Hetkisen vain! Näin vastaavat ty ö läisnaiset: Me tunnem m e tuskan, me tunnem m e nälän ja me tunnem m e epätoivon. Tähän asti em m e tunteneet niistä vapautum ista. Nyt tunnem m e vapauden kaipuun, tunnem m e tuskien painon ja tahdom m e päästä niistä.
Me tahdom m e oppia nauram aan ja iloitsem aan. Me tah dom m e nauttia lem m en huum aa ja tuntea äidin iloa ja onnea. T ahdom m e päästä eläm ään keväässä ja aurin
gon valossa. T ahdom m e nauttia kesän riemuja. Sillä nyt me alam m e ym m ärtää, että ne ovat m yöskin meitä varten.
T yöläisnaiset! Te, jotka olette om anneet näm ä käsi
tykset, pitäkää velvollisuutenanne tehdä niistä selvää sellaisille, jotka yhä tuntevat vain tuskan, nälän ja ep ä
toivon, eivätkä usko, että ilo ja onni on kaikkia varten.
Päivät koittavat valoisina k e rra n ! Ihmissieluissa elää toivo ja katseet tähtäävät tulevaisuuteen voiton
varm oina. Lyyli L.
Kirje eräälle toverille .
J - iy v ä toveri. Te kirjotatte tänne pitkiä kehotuksia julkaisem aan „ Työläisnaista“
viikkolehtenä. Te laaditte suurenmoisen su u n nitelman, miten lehteä tulee toim ittaa ja kuinka konttori on järjestettävä. Tänne osuuskunnan hallinnolle laitatie joukon
„evästyksiä“ ja taikasanat: julaiskaa lehti.
Kuulkaa kelpo toveri! Tuollaisia toivo
muksia on helppo tehdä — niiden kirjoitte
leminen ei tuota suurta vaivaa. M utta ajaessa asiaa olette lähtenyt väärästä päästä.
Kun tahdotte „Työläisnaista* ilm esty
mään. niin osottakaa, että toivom uksienne takana on suuri tulevien tilaajien joukko.
Pyydän siis puolestani kysyä teiltä.
1) Paljonko se järjestö, johon te ku u lutte on rahastostaan lu ovuttanut .T yöläis
naisen" h yväksi joko lahjoituksena tai osuuk
sia ostaen ? Onko penniäkään viim e tai tänä vuonna? On häpeällistä suorastaan, että löytyy naisosastoja, joilla on tuhansia pan
kissa, m utta niukuin naukuin y k s i oman
lehden osake. Ei luulisi sellaisten osastojen jäsenten ilkenevän lausua tyhjiä sanoja lehden tarpeellisuudesta.
2) Oletteko p annut paikkakunnallanne koetilauskeräyksen .Työläisnaiselle". Puolestani en usko että teidän p aikkakun
nalla sitä tulisi menemään kym m entäkään.
Kerta kaikkiaan te, joka sanotte har- rastavanne „ Työläisnaisen“ pystyynsaam ista, tehkää jotakin sen asian eteen.
Suomessa on satakunta työläisnaisosas- toa ja naisia sadoissa ammattiosastoissa, m utta välinpitäm ättöm äm pää väkeä saanee hakea, kuin niissä on. Ja „Työläisnaista“
on turhaa yrittä ä ennenkuin nämä naiset i t s e ryh tyvä t asiaan, hylkäävät uneliai
suutensa ja nostavat „Työläisnaisen“ p y s
tyyn.
Toveritervehdyksellä Kaisa.
J. K. Edellä olevassa Kaisan kirjotuk- sessa on paljon perää. Kehotamme siis, että Kaisan kirje luettaisiin kaikissa osastoissa, joissa on naisia. Ja sen johdosta p ä ätettäi
siin.
1) Paljonko osasto ostaa osuuksia „Työ
läisnaisen O suuskunnassa"?
2) Paljonko tilataan Työläisnaisen Ke- vätlehteä osaston varoilla?
Pyydämme sitte että osasto velvottaa sihteerinsä antamaan tiedon osaston päätöksistä hyvissä ajoissa os. Työläisnaisen konttori, Helsinki, Itä-Viertotie 2. A.
Toveruudella Toimitus.
M itä tu levaisu u s m eille tuo.
N'
(S.H.) N a in e n m u in a is u u d e s s a .
Hän hoiti kotia ja lapsia. Kun mies kävi sotia, suoritti hän myös täm än työt.
öin kysy
tään kaik
kialla, eikä suinkaan vä
hem m in köyhä
listön keskuu
dessa — sillä siellähän nykyi
syyskin ras
kaam m in pai
naa. Ei ole ol
lut sitä ajanvir- tausta, ei liiket
tä eikä yritystä m inäin nousu- tai m urrosaika- na, m issä ei ru u miillista työtä
tekevällä väes
töllä olisi aina ollut raskain työ suoritettavana.
Eikä suinkaan täällä pohjoism aissa työläisnaisilla- kaan ole kissanpäivät olleet. Päinvastoin! Työtä aam usta iltaan yhä — kehdosta hautaan saakka, ja kaikesta siitä on ollut palkkana niukka ja puutteellinen toim een
tulo kaikilla työläisnaisten toim i- ja am m attialoilla.
M iksi? — Siksi, että ei ole osattu pitää puoliaan ei luottaa itseensä eikä tovereihin, on uskottu vaan sallim ukseen y. m. hullutuksiin — ei tunnettu joukko
voim aan.
M utta nyt, miksi nyt vielä, jolloin on jo tie viitoitettu, latu poljettu ja m ajatkin rakennettu ja m onet voitotkin saavutettu köyhälistön ja koko ihm iskunnan asialle?
Miksi? Vieläkin suurin osa eteviä, työtaitoisia naisia tekee niin kovin pienillä palkoilla työtä — toisten ri
kastum iseksi, vaikka heillä on esim erkkiä siitä, miten m iehet * ovat yksim ielisen järjestym isen avulla palkko
jaan kohottaneet ja koko työväen luokka-asem an p a
rantaneet.
Vai eivätkö naiset rahasta vähiäkään, eikä parem mista eläm ism ahdollisuuksista, kun tällaisina työ- ja raha-aikana eivät valvo parem m in etujaan. „Järjesty
kää, kootkaa voim ia tulevia aikoja ja tehtäviä v arte n “, kuuluu toverien kehoitus kaikkialla. Kuulkaa tekin se, jotka tähän asti ette ole sitä huom ioon ottaneet! Sillä
(S.H.) N a in e n k e s k ia j a lla .
Kotilieden huoltaminen jäi hänelle kun mies oli taisteluissa. Kaikki määräsivät h ä nen eläm ästään — paitsi hän itse.
sellainen on tu levaisuutem m e m inkälaiseksi me sen itse val
m istam m e: jos m e jokainen olem m e vel
vollisuutem m e täyttäneet ihm i
senä, kansalai
sena ja työto
verina, olleet m ukana niitä oi
keuksia ja p a
rannuksia vaati
m assa — mitä vailla vielä niin suuri osa ih
m iskuntaa on,
niin olem m e tehneet sen, mikä tuottaa tulevaisuu- d essa jh y v ä n ja kauniin sadon. Tulevaisuutem m ekin on valoisam pi.
Kun porvarit taas täm änkin ajan perästä Jaskevat voittojaan noissa likaisissa paperim arkoissa — joista suurin osa on vääryydellä koottu, niin meillä on m ah dollisuus laskea voittom m e järjestöjen kasvam isessa ja kärsim yksien karaisem issa tovereissa.
On sanottu, että senlainen kuin on nainen senlaista on elämä ja ym päristö, jopa koko m aan sivistystaso
kin. — Vaikka ei tuota voidakaan kaikessa kohdistaa köyhälistön naisiin — kun meille ei ole annettu suuria kehityksen edellytyksiä, niin on siinä sittenkin paljon perää, ainakin kasvatukseen nähden.
P uhum atta siitä että äidin sana ja hyvä neuvo on m onella ihm isellä johtotähtenä läpi koko eläm än on köyhälistön naisten käytävä työväen järjestöihin n im en
om aan palkkaetujaan puoltam aan. Parem pi palkka tuo parem m at eläm änehdot sinulle ja perheellesi.
Ole siis m ukana kohottam assa om aa ja koko ty ö väenluokan toim eentuloa.
Opi m yöskin sitä aatetta, joka opettaa koko ihm is
kuntaa — ei n ousem aan toisiaan vastaan — vaan rakas
tam aan ja kunnioittam aan toisiaan veljinä ja sisarina.
Anna Kärki.
Mietelmiä.
Totisesti ei ihm inen ole etsinyt kärsimystä eikä myöskään h e
kumaa, vaan vallan yksinkertaisesti vain elämää. H än on pyrkinyt eläm ään voimakkaasti, täydesti ja kokonaan, täydellisesti. Kun hän saattaa sen tehdä harjottam atta toisia kohtaan pakkoa tai tarvitse
m atta sellaista toisten puolelta kärsiä, ja kun kaikki toiminta koi
tuu hänelle iloksi, silloin tulee hän terveemm äksi ja voim akkaam
maksi, hänellä on silloin enemm än kultuuria, hän on enempi oma itsensä. Ilo on luonnon lyömä sinetti, merkki. Ollessaan onnelli
nen on ihminen sopusoinnussa itsensä ja ympäristön kanssa.
Oskar Wilde.
Kauneus sytyttää mielen, rumuus sammuttaa.
V. Ekelund.
Olemme kaikki luodut samasta savesta, ken tuntee tuon saven- palasen ominaisuudet, hän tuntee myös kaiken saven olkoonpa
sitä kuinka paljon tahansa. Potapenko.
Todella rehelliset ihm iset tulevat helposti petetyiksi, sillä he arvostelevat toisia itsensä mukaan. Molière.
Säilytä sydäm eni kauneus ja sinä olet pysyvä iäti nuorena.
Itämainen sananlasku.
Epäile sellaisten viisautta, jotka sitä toitottavat! Karta kirjan
oppineita, joilla on v astausj eläm änkysym yksiin kaavoihin valettu.
Seneca.
Tehkää ostoksenne Alma Aaltosen Kangas- ja Vaatetusliikkeestä * ^ anF<S 8aJ 5 ?
K allis aika.
(Alustus keskustelulle „Työläisnaisten p äiv än ä“.)
(S.H.) N a in e n k o t it e o l lis u u d e s s a .
V äsymättöm ästi hän uurastaa palkalla, joka tuskin riittää niukkaan elantoon.
E
l i n k u s t a n nusten kallistum inen on viime v u o sina tullut ylei
seksi ilmiöksi koko kapitalisti
sessa mailmas- sa. Nyt poik
keuksellisten olojen vallitessa on täm ä kallis
tum inen m ei
dänkin m aas
sam m e jatkunut yhä kiihtyvällä nopeudella.Täs- tä on seurauk sena, että ty ö väenluokan toim eentulo käy päivä päivältä yhä tttka-
^"jmmak^i. Vaikea on saada ansiotuloja riittäm ään edes välttäniäTtÖmimpiin tarvikkeihin. Järjestyneen työväen ankarilla taisteluilla työväenluokalle saavuttam a elintaso on suuresti alentunut. Asia onkin viime aikoina tullut polttavim m aksi päivän kysymykseksi. S anom alehdissä, kokouksissa, kaikkialla sitä pohditaan. Seuraavassa lyhyitä viittauksia niihin syihin, jotka vaikuttavat elan- tokustannusten kallistum iseen, sekä m yöskin niihin kei
noihin, joilla työväenluokka koettaa vastustaa tätä kal
listumista.
E l i n t a r p e i t t e n h i n n a n k a l l i s t u m i s e n s y i t ä . Kehittymätön maatalous. Viime vuosikym m eninä on teollisuus kehittynyt jättiläisaskelin. Se tarvitsee suunnattom an paljon raaka-aineita valm istuksiinsa ja suunnattom an paljon työväkeä tehtaisiinsa. Mutta m aa
taloudessa, josta me saam m e ravintom m e, ei ole tek niikka yhtä nopeasti kehittynyt. Siinä työskentelevä väestö on suhteellisesti m uuhun työväkeen vähentynyt, eikä m aan tuottavaisuus ole k ohonnut siinä m äärässä kun nopeasti lisääntyvän väestön kulutus. Tosin on m aataloustekniikkaakin viime vuosina parannettu. Tiede on luonut m onia tärkeitä keksintöjä työn jouduttam i
seksi. M utta m aan yksityisom istus estää niiden to i
m eenpanon. V ähävarainen, tietäm ätön m aanom istaja- väestö esim. meilläkin ei kykene käyttäm ään hyväkseen tieteen saavutuksia. Ja seuraus on: m aa tuottaa paljon vähem m än kun se voisi tuottaa ja me saam m e leiväs
täm m e ja m uusta ravinnostam m e m aksaa suhteettom an korkean hinnan.
Järjestämätön tavaratuotanto on om iansa kallis
tam aan hintoja. Kun yhteiskunnalla ei oie mitään suunnitelm aa siitä, paljonko eri lajista tavaraa tarvitaan, vaan kapitalistit um pim ähkään valm istuttavat sellaista tavaraa, josta luulevat suurim m an hyödyn saavansa, seuraa siitä että toisilla aloilla on liikatuotantoa ja ta varat jäävät varastoon m akaam aan, kun taas toisia tava
roita ei ole saatavissa. Syntyy pulia: tuotan n o n su pistusta ja työttöm yyttä toisaalla ja tavaran kallis
tum ista toisaalla.
Kauppa ja keinottelu. Tavaran tuottajain ja kulut
tajani välillä toim ivat kauppiaat ja keinottelijat, jotka
(S.H.) N a in e n t e h d a s t e o lli s u u d e s s a .
Hän on vain koneen osa. Koti ja lapset
— omassa varassaan. Hän on murroskauden uhri.
tuottam atta m i
tään suuresti k o hottavat hin to ja. Tuottajien ja kuluttajien jär
jestyessä, tule
vat kauppiaat kuitenkin yhä enem m än sy r
jäytetyiksi.
Tuottajien jä r jestymisen kar
telleiksi ja trus
teiksi tarkotuk- sena on saavut
taa yhä helpom pia ja suurem pia voittoja. Ne heittävät keski
näisen kilpailun ja sopivat yhteisistä m enettelytavoista ja yhteisistä hinnoista, jotka kuluttajien on pakko m ak
saa, jos tahtovat saada tavaraa. Pyrkiessään vaikutta
m aan tavaran hintoihin pysäyttää tai supistaa tuollainen yhtym ä joskus ta v a ra tu o ta n n o n k in . Tuorein esimerkki siitä meillä on m aanom istajien järjestön „V alion“ kaikille tunnettu toim intatapa. Sokeritrustista y. m. yhtym istä on sam oja kokem uksia.
Eri valtioitten välinen tulli ja kauppapolitiikka johdettuna om istavien luokkien etujen m ukaisesti vai
kuttaa m yös suuresti hintojen kohoam iseen. Suojelus- tulleilla, tuontikielloilla y. m. autetaan m aanom istaja- ja teollisuuskapitalisteja saam aan tavaroistaan korkeam paa hintaa kuin heille vapaassa kilpailussa olisi m ahdollista.
Esim. viljatullin säätäm inen meillä, josta oli seurauk
sena viljan ja leivän tuntuva kallistum inen.
Sota-ajan poikkeuksellisina hinnankallistajina meillä vaikuttaa suuresti m. m. ulkom ailta tuotavan tavaran tuontivaikeudet ja ylettöm än korkeat rahdit, Suom en rahan kurssin suuri alentum inen, sekä hirvittävän su u reksi paisunut keinottelu.
T a i s t e l u k a l l i s t a a i k a a v a s t a a n .
L uonnollinen seuraus elintarpeitten kallistum isesta on, että siitä kärsivä väestö koettaa tätä kallistumista vastustaa ja sen tuhoisia seurauksia lieventää siihen tarkotukseen sopivalla toim innalla. Yksi tehokkain toi
m intam uoto on
työväen ammatillinen liike. Kun hinnat kohoavat, ei työntekijäin rahapalkka enään vastaa aikaisem paa m äärää, koskei sillä enää saa sam aa m äärää tarvikkeita.
P äästäkseen sam alle tasolle, olisi palkkaa nostettava sam assa suhteessa kuin h innat kallistuvat. Ammatillinen liike pyrkiikin, siihen, m utta tässä pyrkim yksessään kohtaa se ankaraa vastustusta yhtyneitten kapitalistien puolelta. Tarvitaan työväenluokan horjum aton yksi
mielisyys ja voim akkaat järjestöt, ennenkuin se voi saavuttaa voittoja. Siksi on työväen liityttävä valtiolli
siin ja am m atillisiin järjestöihinsä ja lujitettava niitä niin, että ne jaksavat pitää puolensa yhä kärjistyvässä ja kiihtyvässä kam ppailussa kapitalistiluokkaa vastaan.
M yöskin osuustoiminnasta (osuuskaupat) toivoo ty ö väki voivansa luoda tekijän, josta on apua ja turvaa
— o —
-"'e. Sos.-dem . puolueem m e on m ääritellyt kantansa osuuskauppatoim intaan niin, ettei sen m ielestä osuus
kauppatoim inta voi pidättää kapitalistista anastusta, eikä m uuttaa nykyistä järjestelm ää sosialistisem m aksi, m utta mikäli se voi avustaa työväenjärjestöjä valtiollisessa ja am m atillisessa luokkataistelussa sikäli siitä on hyötyä työväen pyrinnöille. Yhä voim istuva kapitalism i tulee tietysti tekem ään kaikkensa vaikeuttaakseen työväen osuuskauppatoim intaa. Ajatteleva työläinen epäilemättä havaitsee, että joskin osuuskauppatoim inta verrattain helposti voi eräitä välikäsiä vähentää ja sen kautta h in toihinkin vaikuttaa, niin taistelu tuottajajärjestöjä vas
taan hinnan m äärääm iseksi on tavattom an raskas ja usein tuloksetonkin.
Poliittinen toiminta. Työväki taistelee tälläkin alalla kallista-aikaa vastaan. Se vaatii tullien poistam ista ja valtion puolelta tehokkaita toim enpiteitä elintarvetuo- tannon lisääm iseksi. Yhä voim akkaam m in esitetään ty ö väen taholta m yöskin se vaatim us, että kuntien olisi ryhdyttävä elintarpeitten välittäjiksi ja hiukkasen siihen suuntaan on joissakin kunnissa alettu toim iakin, mutta täm ä toiminta on ollut perin heikkoa ja hajanaista, ja luonnollisesta syystä. K unnallishallinnot, joissa n u rin kuristen äänioikeusolojen vuoksi kapitalistiluokan edus
tajat yksin m ääräilevät, eivät tietysti halua vähentää om an luokkansa riistom ahdollisuuksia. Vasta sitten kun kunnallinen äänioikeus on uusittu kansanvaltaiseksi, on toivoa että kunnat saad aan tehokkaam m in toim im aan työväen etuja vastaavaan suuntaan.
Sotavuosien ilm iönä erittäin on meilläkin laajoissa, pienom istajista hiljakkoin om istam attom iksi joutuneissa väestökerroksissa, jotka elävät vielä pikkuporvarillisen
yksilöllisyyden ajatusm ailm assa, eivätkä ym m ärrä yhteis
kuntam m e luokkavastakohtia, k asv a n u t'lu u lo , että hal- litusviranom aiset pystyisivät estäm ään hintojen k o h o a
misen. Todellisuudessa ei niin ole laita. Yksityinen valtio ei pysty kovin paljon vaikuttam aan mailman- kauppaan ja virkam iesten paraskin tahto — sikäli kun sitä onkaan - - on avuton liikemiesten ja keinottelijain m onim utkaisia ja ovelia juonia vastaan. H innanm ää- rääm isyritykset ajan pitkään raukeavat tyhjiin. Eikä niillä tilapäisinäkään ole sanottavaa m erkitystä, ellei niihin ole yhdistetty m uita järjestelytoimia.
T aistelussaan kallista-aikaa vastaan tarvitsee työväen
luokka ennenkaikkea toim intavapautta. Ellei sitä riittä
västi ole, on riistäjillä sitä oivallisempi tilaisuus rik
kauksien kerääm iseen. Samalla kun toisella puolen kurjuus lisääntyy. Sen voi todeta esim. tänä aikana.
Tavallisinakin aikoina asettaa jo kapitalistisen yhteis
kuntajärjestyksen luonne rajat työväenliikkeen kaikille eri m uodoille. Ja miten suuria tuloksia työväki niissä rajoissa saavuttaakin, eivät ne kuitenkaan voi ratkaise
vasti vaikuttaa korkeihin tavaran hintoihin, eikä poistaa säännöllisesti palaavia pulakausia ja työttöm yyttä. Näm ä epäkohdat poistuvat vasta sitten kun tuotannonvälineitä hallitsee yhteiskunta, joka m yös säännöstelee ja järjes
tää tuotan n o n yhteiskunnallisia tarkoitusperiä silm ällä
pitäen. Voim akkaasti kulkeekin taloudellinen kehitys tähän suuntaan ja työväenluokan historiallisena tehtä
vänä on taistelu m ailm an talouden yhteiskunnallisen järjestäm isen puolesta. „O nnellinen jokainen, joka on kutsuttu tähän ylevään taisteluun, näkem ään sen ih a
nan voiton.“ (S.H.)
O. Manner.
M iten linnan rakentajalle kävi.
(Arabialainen satu.)
K
eskiajalla oli Arabiassa kuningas, joka halusi rakentaa kaksi loistavaa linnaa, jotka tekisivät hänet tunnetuksi ja kuulluksi. M utta hän ei itse lu o n nollisesti osannut rakentaa niitä yhtä vähän kuin su u n nitella niiden piirustuksia.
Hän sai silloin kuulla puhuttavan eräästä arkkiteh
distä, jonka nimi oli S am nar ja joka asui jossain k a u kaisessa m aassa ja oli m aailm an kuulu taitavuudestaan.
K uningas lähetti hänelle pyynnön saapua luokseen lu vaten runsaan hyvityksen. S am nar tuli ja alkoi työtään.
Vähän ajan kuluttua oli hän rakentanut kaksi linnaa.
— Toista kutsuttiin nim ellä Sadir ja siinä oli kolme kupoolia. Toisen nimi oli H avarnak ja siihen kuului m ahtava pitosali. Sadirin linna oli valkea ja kuvastelihe päivän värejä niin, että se oli sinertävä päivän koet
taessa, valkea keskipäivällä ja keltainen illalla auringon laskiessa. K uningas oli ihastunut ja antoi Sam narille kauniita vaatteita, paljon rahaa, kultia, hopeita ja jalo
kiviä.
— No hyvä, sanoi Sam nar, kun näki kuninkaan lahjan. Jospa olisin tietänyt, että kuningas m inut noin hyvin palkitsee, olisim pa pystyttänyt hänelle vielä ih- m eellisem m än linnan — linnan, joka pyörisi m yötä
päivää aam usta iltaan!
N äm ä sanat saapuivat kuninkaan korviin. Hän alkoi peljätä, että Sam nar todellakin tekee vielä sellai
sen linnan ja niin m uodoin ei hänen oma Havarna- kinsa kauvem m in olisikaan ihm eellisin palatsi Arabiassa.
Mitä tuli teh d ä? Hän ei tahtonut kadottaa iha
nuuttaan
Hän teki suunnitelm an käskien kuljettaa arkkitehti Sam narinin korkealle H avarnakiin ja sitten heittää h ä
net m uurien yli.
Niin onnettom asti kävi Samnarille.
H än lepäsi kuolleena ja H avarnak oli kopein linna, mitä hän konsanaan oli rakentanut.
K uninkaalla ei ollut, kuten huom aam m e, mitään kiitollisuuden tunteita arkkitehtiä kohtaan. H än h u o lehti ainoastaan om asta kunniastaan ja m aineestaan ja oli valmis ijäksi tuhoam aan Sam narin, tuon nerokkaan miehen.
Sinä lukijani tiedät m yöskin, että m eidänkin aika
nam m e heitetään miehiä m uurien ylitse. Työnantajat kohtelevat suurta työläisjoukkoaan mitä itsekkäämm ällä tavalla.
Palkkaorjia pannaan usein töihin pim eihin ja epä
terveellisiin huoneisiin. He ahertavat toim issa, joissa heidäa verensä m yrkyttyy. Syövät h uonoa ruokaa ja ovat pakoitetut pukeutum aan rääsyihin. Koko heidän eläm änsä on alituista vaivaloista eteenpäin raahaam ista.
Eikö täm ä ole yhtä epäinhim illistä, kuin tulla m uu
rien yli heitetyksi.
'■'»* . f
"" ettei se
S o lid a a risu u s ja sosialidem okraattin en toveruus. '"in
S
osiaalisiksi tunteiksi m äärittelee sielutiede ne toisiin kohdistuvat tunteet, jotka koskevat suorasti tai epäsuorasti m uiden olentojen hyvää tai pahaa, aiheut
taen heidän etujensa ja pyrintöjensä joko edistäm istä tai ehkäisemistä.
Tähän sarjaan kuuluu myötätuntoisuuden ja vasten
mielisyyden eri m uodostuksia. Ihm isissä vallitsee m o
nenlaisia persoonallisia tunteita toisia kohtaan, kuten kunnioituksen, ihailun ja innostuksen tunteita.
Näitä solidaarisuustunteita voi syntyä m uistakin syistä. Varsinkin erilaiset aatteet ovat kunakin aikana aiheuttaneet hyvinkin laajojen ryhm ien keskeisiä soli
daarisuustunteita. Esim erkkinä tällaisesta voidaan m ai
nita raittius- ja rauhanaatteet. N äm ä aatteet leviävät etupäässä asian selvittelyn kautta ihm isten keskuuteen.
Siellä, m issä asia havaitaan lepäävän todellisuuspohjalla, synnyttää se vastakaikua ja sen hyväksi toim ivien kes
ken voi syntyä läm m in solidaarisuus.
U usaikainen työväenliike on suurim m assa m ää
rässä kuin m ikään m uu tätä ennen kehittänyt ihm isten keskeistä solidaarisuutta. Koko laaja työväenluokka on sam anlaisessa taloudellisessa asem assa. „Suurin osa on
„„^rastaan palkkatyöläisiä, tuotannonvälineitä om aa- m attom ia, kapitalism in riistäm isen alaisia lisäarvon ra a
tajia, tai m uita työläisperheen jäseniä, tai ainakin sa- m allaisessa luokka-asem assa ja eläm isehdoiltaan ty ö väenluokkaa lähellä olevia“. Näin m äärittelee toveri K uusinen eräässä kirjoituksessaan. Y hteinen on heille kapitalism in luokkasorto ja riistäm inen. Se synnyttää työläisluokan keskuudessa yhteenkuuluvaisuuden tu n teen, luokkatunteen. Siitä on kehittynyt työväestön valtava joukkotoim inta sosialidem okraattinen luokka
taistelu. Jo näm ä yhteiset edut ovat om iaan herättä
m ään solidaarisia, m yötätuntoisia tunteita luokkatove
reita kohtaan. Yhä selvenee ja syvenee solidaarisuus, kehittyen läm pim äksi toveruustunteeksi yhteisessä tais
telussa riistäjiä vastaan etujen ja oikeuksien puolesta.
N äin ainakin tulisi käytännössä olla. M utta vaik
kakin työväenliike on suuressa m äärässä hionut ja m uokannut jäsentensä käsitteitä, ei kehitys suinkaan tässä suhteessa ole vielä loppuun suoritettu. Seikkoja, m itkä hidastuttavat keskeisten toveruustunteiden elpy
mistä on m onenlaisia. Sosialidem okraattinen teoree
tikko P annekock m äärittelee syitä seuraavasti: „Jos suurteollisuuden palkkatyöväki ja kapitalistit olisivat yhteiskunnan ainoat luokat, olisi taistelu luonteeltaan hyvin yksinkertaista. Silloin olisivat kirjaimellisesti näm ä ja nuo. M utta niin yksinkertaisia olot eivät ole.
Edelläm ainittujen välillä on lukuisia välikerroksia, jotka vievät vähittäin huom aam attom asti luokasta toiseen.
Osaksi ovat ne entisen riippum attom an keskisäädyn jäännöksiä: pikku kapitalisteja, talonpoikia, pikkupor
v a re ja , jotka osittain ovat suurpääom an palveluksessa, pikkutilallisiin ja käsityöläisiin asti, joita suurpääom a suoranaisesti riistää. Osaksi ovat ne uusia luokkia, teollisuusarm eijan upseereja ja aliupseereja, pom oista ja teknikoista, insinöörien, tohtorien, konttoripäällikköjen kautta aina johtajiin saakka m uodostaen keskeym ättö- m än virkailijarivin. Alimmat kerrokset kuuluvat riistet
tyihin, ylim m ät riistäjiin.“
Kaikilla näillä ryhm illä on jonkin verran eri edut kun varsinaisella palkkatyöväellä. H eidän käsitteensä- kään eivät usein ole proletaarisen-sosialidem okraattisia.
Sentähden tulee usein periaatteellisiakin erimielisyyksiä.
N äm ä eivät ole suinkaan vaarallisia, sillä nehän rat
kaistaan puolueessa m äärättyjen m enettelytapojen m u
kaan. M utta tällaiset joukot ovat usein niin kasvaneet kiinni vanhoihin pikkuporvarillisiin katsom uksiin, että heidän on hyvin vaikea sulautua varsinaisiin todellisiin toveruussuhteisiin. S entähden säilyy niin paljon pik kum aista ja hajottavaa suuressakin joukkoliikkeessä Luja yhteenkuuluvaisuuden tu n n e: yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta kehittyy vain pienem pien ry h mien kesken.
Eipä edes puhtaasti proletaarisissakaan joukoissa toveruustunne aina ole ehjä. M onet hairahtuvat sekot- tam aan persoonalliset vaikutteensa puoluetoim intaan.
Ihmisten kesken vain harvem m assa tapauksessa puhtaasti persoonallista mieltymystä syntyy. O nhan työväen
liike niin kovin erilaisilla lahjoilla, taipum uksilla, sivis
tyksellä ja persoonallisilla om inaisuuksilla varustetuista yksilöistä koottu. M utta vaikka ei persoonallista ystä
vyyssuhdetta syntyisikään, täytyy yhteisten aatteiden ja harrastusten kyetä kehittäm ään aatteellisen toveruu
den. Jo s siis joku tai jotkut yksilöt ovat persoo
nallisesti vastenm ielisiä, ei se vastenm ielisyys saa puo- luetoim innassa ilmetä. Ei saa jättäytyä syrjään sen- vuoksi, että joku vastenm ielinen henkilö on toim in
nassa m ukana.
Toveri K uusinen sanoo eräässä kirjoituksessaan,
„että niiden jotka tulevat työväenliikkeeseen muista luokista, nim. pikkuporvaristosta, talonpoikaisväestöstä ja koulusivistyksen saaneista ryhm istä, heidän tulee koettaa oppia ja om aksua oikea luokkatietoisen työläi
sen m aailm ankatsom us“. Sam oin on luonnollisesti tarpeen, että kukin joukkoliikkeessä m ukana oleva on yhteisen taistelukoulutuksen alainen. Vakavissa taiste
luissa täytyy aina alistaa itsekkäät hetken edut syrjään yhteisen edun tieltä. Se karsii itsekkyyttä ja liittää lujem m in yhteen. V arsinainen itsekasvatustyö vaikut
taa m yös edistävästi työväestön toveruustunteeseen.
Hyvin koulutettu sosialidem okratian läpitunkem a joukko on toisiinsa yhdistetty vahvoilla toveruussiteillä.
Vaikka työväenliikkeen voim a on joukoissa, ei yksin joukkojen luku m äärää sen taistelukykyä, m utta myöskin joukkojen laatu. Joukkotoim innan valtim ona sosialidem okraattien kesken on sosialidem okraattinen toveruus. T äm än valtim on sykähtelyistä riippuu su u ressa m äärässä joukkom m e yksim ielisyys ja voima.
K eskinäinen toveruus lohduttaa taisteluissa ja luo si
sältöä yksilöiden ja joukkojen eläm ään. Se h o u k u te lee yhä suurem pia joukkoja riveihim me, näin välittö
mästi. „Mitä lujempi, selkeäm pi ja selvempi sosiali
dem okraattinen toveruustunto on jossain järjestössä tai järjestön jäsenissä, sitä suurem pi siveellinen arvo sillä järjestöllä tai jäsenellä.“ Sitä kyvykkäämpi se järjestö tai yksilö on taistelussaan ja sitä lähem pänä pääm ää
räänsä.
Hanna Kohonen.
(S. H.) E. F E Y E N : M eren ran n alla.
MISSÄ SÄ LIET?
Missä sä Het mun unteni uljas nainen, joukossa sorrettujen joko löytänen sun?
Sieluni hehkuvan oot sinä heimolainen kutsuttu kanssani käymään taisteluhun.
m
Sorretut siskosi — niinkuin ummut ne raukt vailla päivyttä — hiljaa sammuen pois.
Untako nään: ne jo elpyy, päivähän aukee, — voitettu kohtalon kamppaus ankara ois.
Vapaana ryöppynä niinkuin maantietuuli kasvaako kaihojes vuo, ja aavoja päin kuljetko seikkaillen ilon uhmassa huuli ohitse öisien varjojen synkeäin?
Missä sä liet, tule suurehen otteloom me!
Tiedän: henkesi luokseni ailakoi.
Unteni morsio sä — elon vihkimät o o m m e
— Eessämme ulappa aava välkkyy ja soi.
Mukailtu suom ennos.
T y ö läisn a ise t ja ammattiliike.
O
lemme kääntyneet erinäisten am m attiliittojen luottam ushenkilöjen puoleen seuraavilla kysymyksillä:
1. M illaisia kokem uksia olette saavuttanut työ
läisnaisten järjestäytym isestä liittonne piiriin kuuluvilla am m atti-aloilla?
2. Mitä näkökohtia pidätte tärkeänä naisten am m atillisen yhteistoim innan alalla?
3. Mitä ajattelette työläisnaisten ansiotyöstä ja jär- jestäym isestä nykytilanteen jälkeen?
Kyselyym me on saapunut seuraavia vastauksia:
Tehdas- ja sekatyöväen liiton puheenjohtaja:
1. Joskin suureksi osaksi työm iehissä on ollut vä
linpitäm ättöm yyttä järjestäytym iseen, on tuo välinpitä
m ättöm yys ollut sitä suurem pi tehdastyöläisnaisten kes
kuudessa. Yleensä teollisuusaloilla on ollut vaikeata saada naisia järjestäym ään miesten rinnalla.
N aiset siirtyvät teollisuusaloille enim m äkseen kehit
tym ättöm istä m aalaisoloista, juuri sieltä, m issä yhteis
kunnallinen valistus on alhaisim m alla tasolla. Siinä m ielestäni huom attavin syy, että tehdastyöläisnaisten järjestäytym inen on ollut hidasta.
2. Tehdastyöläisnaisille pitäisi saada enem m än am m attiyhdistysvalistusta. S aada heihin juurtum aan en
tistään vakavam pi käsitys am m attiyhdistysliikkeen tar- joom ista taloudellisista eduista, että he sen nojalla m iesten m ukana am m attiyhdistyksiin liittyisivät. Mie
lestäni täm ä, taloudellinen etukysym ys, on näihin asti aatteellisen naisliikkeen rinnalla liiaksi sivuutettu.
3. O n hyvin luultavaa, että sodan jälkeen tulee teollisuusaloilla työvoim an kysyntä huom attavaksi.
M iestyövoim an hinta siis tuntuvasti kohoaa. Teolli- suuskapitalistit, kun he näihin asti ovat työvoim aa hal
valla ostaneet, tulevat tuollaisen tilanteen vallitessa entistään enem m än käyttäm ään naistyövoim aa sen h al
puuden takia. M ahdollisesti tuo seikka myös tulee osaltaan edistäm ään tehdastyöläisnaisten järjestäyty
mistä vastaisuudessa.
Antti Räsänen.
8
Vaatetustyöntekijäin liiton luottamusmies:
Kun katselem m e S. V aatetustyöntekijäin liiton to i
m intakertom uksia aikaisem m ilta vuosilta, niin h u o m aam m e, m iten pieni m äärä p u u te o llisu u d e ssa työs
kentelevistä naistyöläisistä on kunakin vuonna ollut am m atillisesti järjestyneitä. Tässä suhteessa tilasto näyt
tää meille seuraavaa:
v. 1912 kuului liittoon 240 naista
„ 1913 „ „ 285 „
„ 1914 „ „ 341 „
„ 1915 „ „ 410 „
„ 1916 „ „ 925 „
Nämä vaatim attom at num erot kuitenkin osottavat naisten am m atillisen järjestym isen edistym istä pukuteol- lisuustyöläisten keskuudessa. Edistym inen on ollut aika nopeata viime vuoden aikana, jolloin järjestym inen edelliseen vuoteen verraten on parantunut 515 jäse
nellä. T äm än on saan u t aikaan vallitsevat epävarm at taloudelliset olot ja niihin liiton taholta ainainen k os
kettelu.
Kaikillehan on tunnettua pukuteollisuusnaisten al
haiset nälkäpalkat. V aatetustyöntekijäin liiton liittotoimi- kunnan on täytynyt ihm isyyden nim essä vaatia, että naisten kurjia palkkoja on korotettava. Näistä vaati-
^ m uksista ei ole aina ollut toivottua rahallista tulosta,
° m utta ovat ne kuitenkin sitä suurem m assa m äärässä kiinnittäneet työläisten huom ion järjestöm m e puoleen.
N äin on vaatetustyöntekijäin liitto, varsinkin viime vuoden lopulla, saanut huom attavan m äärän naistyön
tekijöitä järjestym ään.
N aistyöntekijöistä ovat parhaiten järjestyneitä kappa- om pelijat. Siten seuraa leninki-, liinavaateom pelijat ja lakki- ja turkistyöntekijät. Parhaiten palkattuja ovat työläiset m yöskin vaatetusteollisuudessa sen m ukaan, miten ovat järjestyneet. Viime vuonna naisten am m a
tillisen järjestym isen ohella ja sitä m ukaa kuin järjes
tym inen edistyi saavutettiin pienem piä p alkankoro
tuksia.
Allekirjoittanut on tullut viime aikoina naisten am matillisesta järjestym isestä parem paan käsitykseen kuin ennen, ja taloudelliset olot tulevat vastaisuudessakin velvoittam aan pukuteollisuus-työläisnaisia entistä enem män am matillisiin järjestöihin, jonka kautta naisten asem a teollisuudessa paranee. Kokem us osottaa, etteivät naiset ole h u o nom paa am m attiyhdistysväkeä kuin mie- hetkään, kunhan saam m e ne järjestym ään ja tietoisiksi tehtävistään am m attiyhdistysliikkeessä.
E nsim äinen tuhat pukuteollisuustyöläisnaisista alkaa olla järjestössä, eikä kauvan kestäne kun on toinenkin, jos järjestym inen edistyy siten kuin viime vuoden lo
pulla.
K okemus siis osottaa, että pukuteollisuusnaiset al
kavat huom ata, ettei ilm an yhteistoim intaa m itään saada ja alkavat järjestyä. Tehkää työläisnaiset sam oin kai
killa am m attialoilla. N äyttäkää porvareille m ihin te ky
kenette ! A. Kokkola.
Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja:
1. Erittäin huonoja. N aiset yleensä turvautuvat kaikkeen m uuhun, kuten pelastusarm eijaan ja rukous
huoneisiin, m utta ei järjestöihinsä.
2. Am m attiyhdistysliikkeessä ei voi olla m itään eri
koista mies- ja naisliikettä, vaan ovat he kaikki palkka
työläisiä ja sellaisena velvolliset liittym ääa am m attiaan vastaaviin osastoihin.
3. N ykyjään on naistyövoim an käyttö teollisuu
dessa suuresti lisääntynyt, enkä luule su u n n an tässä suhteessa m uuttuvan sodan jälkeenkään. N aiset siis
-> ettei se tulevat jääm ään teollisuustyöväen joukkoon ja -vin sena en näe m uuta m ahdollisuutta kun sen, että nai„
ten on pakko vastaisuudessa kiinnittää suurem paa h u o miota am m atilliseen järjestäytym iseen.
O. Tokoi, Leipur¿työntekijäin liiton sihteeri:
1) Leipuriam m atin alalla jatkuu m elkoisen voim ak
kaasti m iespuolisen työvoim an vaihtum inen naispuoli
seksi työvoim aksi ja selitetään työnantajain puolelta että naisten pienten palkkojen vuoksi tulee edullisem m aksi käyttää työssä naisia. Suurena tekijänä edellisen syyn lisäksi voidaan m yös pitää sitä että naiset vallan yleisesti suostuvat työskentelem ään paljon pitem piä ty ö päiviä, kuin mitä laki työstä leipom oissa sallisi. O n jo tenkin tavallista, että pikkuleipom oissa naisten työpäivä m uodostuu 10— 12 jopa 13 tuntiseksikin, vaikka se lain m ukaan saisi olla keskim äärin 8 tuntia. Löytyy paljon sellaisia liikkeitä, joita am m attilaisten keskuudessa kut
sutaan „nurkkapakareiksi“, joissa työskentelevät naiset eivät tiedä itsekään, m itä he ovat. T yönantaja sanoo heitä palvelijoiksi, joihin ei m uka Ieipurilain m ääräyk
set ulotu ja he itse pitävät itseään leipureina, koska työskentelevät yksinom aan leipom otöissä. Tällä asteella olevat naiset ovatkin leipurinam m atin alalia järjestäyty
miselle pahim pana vastuksena. T yöskennellen 1— 3 pai
kassaan, eivät he juuri joudu tekem isiin am m atin ty ö väestön valistuneem m an osan kanssa ja itsekin he p itä
vät työpaikkaansa ikäänkuin hätäsatam ana, josta aiko
vat purjehtia pois ensim äisen sopivan tilaisuuden sat
tuessa.
Virallisen tilaston m ukaan työskenteli v. 1913 lei- purinam m atissa 1,363 naista. Sam an vuoden lopulla kuului liittoon 67 naisleipuria. Järjestym inen on seu- raavina vuosina edistynyt niin, että v. 1916 lopulla kuului liittoon 233 naista. V. 1907 H elsingissä ja v.
1912 V aasassa olleet leipurilakot epäonnistuivat suureksi osaksi naispuolisen rikkurilaum an tähden. Sen jälkeen ei ole ollut huom attavam paa tilaisuutta, jossa heidän kuntonsa tai heikkoutensa olisi voinut päästä näkyviin työtaisteluissa. Järjestötoim innassa yleensä ovat naiset leipurialalla vielä paljon jälellä m iespuolisia ammatti- tovereitansa.
2 ja 3) N aisten am m atillisen toim innan suhteen lei
purialalla on luonnollisesti järjestym inen ensim äinen ja tärkein — niinkuin kaikilla aloilla. Sitä lähinnä olisi tärkeätä saada naistyöntekijöille tajuttavaksi Ieipurilain pyhyys, että he oppisivat sitä käyttäm ään turvaksensa.
Sillä olisi jo paljon voitettu. T yöehtosopim uksilla olisi koitettava kohottaa heidän alim pia palkkojansa, siitä olisi välillisesti hyötyä m yöskin miehille. T äm än onnis
tum inen edellyttää kuitenkin pitkäaikaista ja voim akasta valistustyötä naisten keskuudessa, joka suoritus käy lei- purityöntekijäin liitolle yksinään ylivoimaiseksi.
Leipurialalla tulee naisten työ lisääntym ään sodan jälkeen entistä voim akkaam m in, sillä koneet tulevat yhä useam m assa liikkeessä otettavaksi käytäntöön heti kun niiden tuonti tulee m ahdolliseksi. V. 1905 tehty tutkim us leipurinam m atista osottaa silloin olleen tutkim uksen alaisista työntekijöistä naispuolisia 34 % ja v, 1913 tilas
ton m ukaan oli leipureista 4 6 % naisia. Kehitys on vii
m eisinä vuosina jatkunut sam aan suuntaan, joten m uu
tam ien vuosien kuluttua tulevat naiset olem aan m ää
räävänä enem m istönä leipurinam m atissa. Missä m äärin he sam aan aikaan pystyvät luom aan itsellensä siedettä
vät palkka- ja työsuhteet, riippuu kokonansa järjesty
misestä, m utta ellei siinä tapahdu ripeää edistymistä, niin tulevaisuus ei lupaa suuria leipurintyöntekijöille ja suurim m an syyn kantavat silloin naiset.
./. V Sainio.
— 9 —
Katsauksia naisosastoihin.
Turun työväenyhdistyksen Naisyhdistys 20-vuotias.
V
uonna 1896 oli Turun työväenyhdistyksen jäseninä m. m. noin 50 naista, jotka olivat huom anneet tarpeelliseksi perustaa erityisen naisosaston. Täm än tuum an he toteuttivatkin hankkien uudelle yhdistykselle säännöt Turun työväenyhdistyksen ala
osastona. Ensimäiseen johtokuntaan kuuluivat: rouvat A. Kari, A.
Horneus, A. Suomi, M. Tuominen, V. Gröndahl, neidit H. Grön
roos ja O. Grönlund. Jäsenm aksu oli 2 mk. vuodessa, eli sama mikä oli T. T. y:n naisjäseniltä. Seuraavana vuonna oli jäsenluku jo 177, mikä osottaa, että jonkinlaisen yhteistyön kaipuu oli työläisnaisissa huomattava, vaikka joukossa ja etenkin johdossa oli osa pikkupor
variston naisia. Sosialidemokratia oli vielä niihin aikoihin maas
samme jotenkin tuntematon, mutta naisten henkisen näköpiirin laa
jentam ista ja aineellisen asem an parantamista toiminta tarkoitti. P e
rustettiin oma lauluseura ja neulomaseura, joista jälkim äinen onkin toiminut, vaikka kyllä muotoja muutellen, aina viime vuosiin asti.
Suomen työväenpuolueen perustettua liittyi n.-yhdistys siihen, samoin jälkeenpäin perustettuun Suomen työläisnaisten liittoon. O tet
tiin osaa edustajan kautta Tampereella v. 1899 pidettyyn ammatti- kongressiin. Samana vuonna perustettiin n.-yhdistyksen toimesta useita uusia naisamm.-osastoja. Perustettiin myös puhujaseura, joka oli vilkkaassa toiminnassa aina v:teen 1907 asti. Naisam.-osastojen perustettua aleni n.-yhdistyksen jäsenluku 78:aan, sillä useat osastot saivat ensim äiset jäsenensä juuri naisyhdistyksestä. Osa jäsenistä jäi pois myöskin sen jälkeen kun s.-d. puolueen omintakeinen oh
jelma hyväksyttiin, varsinkin Forssan kokouksessa hyväksytyn ohjel
man periaatteiden omaksuminen yhdistyksessä vaikutti mullistavasti, joten n.-yhdistyksen viettäissä 10-vuotisjuhlaansa oli siinä ainoas
taan yksi jäsen jälellä sitä perustaessa olleista.
V. 1904 piti n.-yhdistys ensim äiset arpajaiset. Neulomaseuran yhteydessä pidettiin esitelmiä ja keskusteluja, ja lapsille perustettiin Ihanneliitto, joka toimi kokouksia kerta viikossa. Viranomaisten ta
holta lakkautettiin se v. 1913. Ihanneliiton opettajakursseille avus
tettiin matkarahalla yksi jäsen Viipuriin, samoin H elsingissä pide
tyille opettajakursseille. Liittokokouksissa on yhd. ollut aina edus
tettuna yhdellä tai useammalla edustajalla.
Naisten äänioikeustoim ikuntaa v. 1905—06 avustettiin rahalli
sella uhrauksella, sekä jäsenten uhrautuvaisella työllä, samoin sitä seuraavaa „naisten piiritoim ikuntaa“. Yleisiä keskustelukokouksia pidettiin esim. 1907 joka viikko, joihin osanottajia oli aina t.-yhdis- tyksen juhlasali täynnä. Turun työväenyhdistys korotti jäsenmaksu- jaan v. i9i>7, jonka tähden naisyhdistyksenkin jäsenm aksut oli ko
rotettava 6:teen markkaan v.lta. Ehkä täm ä silloisen lamaannuksen ohessa yhdistyseläm ässä vaikutti taas jäsenten vähenem iseen. Suur
lakon aikana oli jäsenluku noussut lähelle 2C0. Nykyinen jäsen m äärä on ainoastaan noin 30.
Huomattavim pana saavutuksena käytännöllisen toiminnan iulok- siin nähden on ollut „Lasten kesäsiirtola“, joka perustettiin 1908.
Sen hyväksi on pidetty arpajaiset vuosina 1906—07 ja 1911, myös
kin on kaupungin valtuustolta saatu anniskeluyhtiön voittovaroista vuosittain 1,000—2,000 mk.
Huomattavilla uhrauksilla on n.-y:s avustanut paikkakunnan köyhälistön äänenkannattajaa .Sosialistia“, omistaen sen osuuksia ny
kyään 1,175 markan arvosta. Useita lakkotaisteluja on myös avustettu.
Haparoivasta alusta on astuttu sitkeään luokkataisteluun, monta kiivasta ottelua on kokouksissa oteltu, ikäviä lamaannuksen aikoja on ollut ja kieltää kai ei voida niihin vaikuttavan monesti persoo
nallisten pikkumaisuuksien, kateuden j. n. e., aivan muun maailman
tapaan, mutta mitä kauvemmin toiminnassa pysytään mukana, sitä enempi tullaan tuntemaan asiat, toverit ja oma itsensä ja sitä mu
kaan saattaa toiminnasta odottaa hyviä tuloksia, joita aikamme kai- paa ja odottaa!
Turussa 15/ä—16. E. V.
Joensuun työv.-yhd. Naisosasto.
Osasto perustettiin jo vuotena 1904. Silloin hoitivat sen asioita pikkuporvaristoon kuuluvat rouvat ja neidit heille ominaisella tavalla.
Suurlakossa tapahtuneen käännöksen jälkeen joutui naisosasto
kin työläisten käsiin ja niin ollen muodostui sos.-dem. valistusjär- töksi.
Osasto onkin voimiensa mukaan koettanut täyttää mainittua tehtäväänsä järjestämällä täm än tästä suullisia valistustilaisuuksia, levittämällä sos.-dem. ynnä muuta hyödyllistä kirjallisuutta. Ihanne- liitto- ja sunnuntaikoulutyön muodossa on myöskin valistusta jaettu.
Useita taloudellisia kysymyksiä on osastossa ollut keskustelun alaisena ja on m. m. otettu osaa paikkakunnalla toimineen työttö- myyskomitean töihin.
Koulukeitto-asiassa on kaksi eri kertaa osaston toimesta pidetty suuremmoisia kansalaiskokouksia, joiden nim essä on jätetty kau
punginvaltuustolle anomukset koulukeiton järjestäm iseksi kansakou- lulapsille. Viime anomuksen lykkäsi valtuusto kansakoulun johto
kunnalle, jonne asia lienee hautaantunut!
Sairaus- ja hautausapukassan on osasto jäsenilleen päättänyt perustaa ja ovat kassan säännöt, tätä kirjoittaessa, asianomaista vahvistusta varten Kuopion läänin kuvernöörin virastossa.
Ensimäinen puheenjohtaja suurlakon jälkeen oli toveri A lm a-., - Vuori, toimien siinä tehtävässä useampana vuotena. Hänen erot
tuaan on tehtävää hoitanut yksi ja toinen. Nykyään on puheen
johtajana toveri Emmi Tikkanen.
Edellä on esitetty lyhyesti ne pääpiirteet, joiden mukaan osasto on toimintansa järjestänyt. Luonnollisesti tässä jää mainitsem atta paljon tärkeää, jota osasto toistakymmenvuotisella taipaleellaan on toimittanut, mutta „katsauksen“ tarkoitushan ei olekkaan olla yksi
tyiskohtainen.
Kestäköön innostus, riittäköön sitkeyttä osaston jäsenillä työs
sänsä suuren asiamme hyväksi, pim eyden poistamiseksi!
Ada Kurkinen.
Kymin Korkeakosken naisosasto kymmenvuotias.
Kun ajattelem m e kymm enen vuotta taakse päin, muistamme, että tämä osasto oli silloin verrattain suurilukuinen. Sen jäsenm äärä oli nim. perustettaessa 64 henkeä. Verratessa sitä vuosien kuluessa tapahtuneeseen vähenem iseen, huomaamme, että paikkakuntamme nai
set ovat vielä hyvin takapajulla ajan rientoihin nähden. Mutta vaikka osastomme onkin pienilukuinen ja vähäväkinen, on se siitä huoli
matta säilyttänyt reippautensa ja uskonsa tulevaisuudessa saavutet
tavaan voittoon, joka on poistava keskuudestam m e kurjuuden, joka siellä on vuosikymmeniä vallinnut.
Tervehdyksem m e kaikille taistelutovereille on: Pyrkikäämme entistä suuremmalla innolla sitä pääm äärää kohti, johon ponnistelee koko maamme puhtaasti ja siveellisesti taisteleva köyhälistöluokka.
Osaston puolesta Ida Kaipainen.
Puheenjohtaja.
Kahdenlaista lapsuutta.
Tahdotteko säilyttää jär
jestelmää, jossa tällaiset vastakohdat vallitsevat ?
(S.H.) (S.H.)
— 1 0 —
