Kun Keuruulla väärää rahaa tehtiin · DIGI

AULIS O JA

Kun Keuruulla väärää rahaa tehtiin

Sata v uotta sitten, 12. 12. 1873, p idettiin Keu­

ruulla välikäräjät, joilla p iti käsiteltäm än paikka­

kunnalla suurta kohua aiheuttanutta rahanväären- nysjuttua. Vastaajiksi oli m äärätty vangittu kulku­

mies Johan L ust sekä haastettu Liesjärven Palo- rannan väliaikainen isäntä Juho H erm an Malm ja täm än vaimo, Palorannan laillinen em äntä Maija Tanelintytär. Palorannan pariskunta olikin paikalla, m utta Lust loisti poissaolollaan karattuaan edelli­

senä yönä käräjäkunnan vanginkuljettajan M ikko Lammasahon talosta. Siitä huolim atta asiaa ryh­

dyttiin käsittelem ään K euruun nimismiehen R ik­

hard Rudolf P olenin toimiessa syyttäjänä. H än ker­

toi kuultuaan Palorannassa piileskelleen jonkun tuntem attom an m ieshenkilön, jonka epäiltiin teh­

neen väärää setelirahaa, menneensä 31. 10.1873 yh­

dessä jahtivouti M atti K ulan ja vanginkuljettaja

M ikko Lammasahon kanssa Palorantaan, jonne he olivat saapuneet klo 8 :n jälkeen illalla. Tällöin oli tuvasta näkynyt kynttilänvaloa ja sivurakennukses­

ta, jonka ikkuna oli ollut peitettynä vaipalla, kuu­

lu n u t puhetta. H änen kolkutettuaan sivurakennuk­

sen porstuanovea Malm oli rao ttan u t sitä, m utta sulkenut sen heti uudelleen avaam atta kehotuksista huolim atta sitä enää. Nimismiehen m urrettua oven ja m entyä yhdessä jahtivoudin kanssa sisälle he olivat tavanneet porstuakam arista M almin vaimoi­

neen, jotka olivat kysyttäessä ilm oittaneet, ettei talossa ollut ketään vierasta miestä. T utkittaessa rakennusta oli kam arin vintiltä kuitenkin löydetty vieras mies sekä kam arin pöydällä olleen Raam atun välistä oikea ja väärä 100 m arkan seteli ynnä ka­

m arin kakluunin takaa kolme värilaatikkoa, pii­

rustin, kum inpalanen, kaksi pensseliä ja viivoitin,

joista samoin kuin m iehestä Malm ja em äntä oli­

vat ilm oittaneet olleensa täysin tietäm ättöm iä. Vie­

ras mies oli ilm oittanut olevansa Johan Lust T u­

rusta ja aikoneensa olla vain yhden yön P aloran­

nan vintillä. H äneltä oli tavattu papinkirja, kolme työtodistusta, leimasin, partaveitsi ja puukko vin­

tiltä otetusta nahkalaukusta sekä keskeneräinen papinkirja liivintaskusta. V aihdettuaan talon vaat­

teet omiinsa Lust oli karannut, m utta vanginkul­

jettaja Lammasaho oli saanut hänet kiinni ja vienyt köytettynä pois. Syyttäjä vaati nyt Lustille edes­

vastuuta väärän setelirahan teosta sekä Malmille ja täm än vaimolle osallistumisesta sanottuun rikok­

seen ja rikollisen suojelemisesta jättäen kihlakun­

nanoikeudelle edellä luetellut todistuskappaleet ja M almien papinkirjan, josta ilmeni, että Malm oli syntynyt 1840 ja vaimo 1825 ja että molemmat olivat hyvämaineisia, lukuun ottam atta sitä, että M alm oli tuom ittu Jyväskylän raastuvanoikeudessa

1869 sakkoon juopum uksesta.

Juho Malm puolestaan jä tti kihlakunnanoikeu­

delle kirjallisen vastineen, jonka m ukaan Lust kol­

me viikkoa aikaisemmin oli nimeään ilm oittam atta käynyt Palorannassa m etsänostajana ja tukinuitta- jana esiintyen, m utta todellisuudessa varm aan vain taloon tutustuakseen. Pidätysiltanaan hän oli sa-

laa hiipinyt taloon, ilm eisesti eräiden lehtimäkeläis- ten usuttam ana kostoksi siitä, että Malm oli ilmi­

antanut heidät hevosvarkaudesta, sekä tuo n u t m u­

kanaan sinne ko. setelit ja väärennysvälineet. T ä­

män johdosta Malm pyysi Lustia rangaistavaksi, paitsi vääränrahanteosta, myös kotirauhan rikko­

misesta. Suullisesti Malm ilm oitti, että 1) hän ei ollut päästänyt nimismiestä sisään, koska oli luul­

lu t sisäänpyrkijöiden olleen edellä m ainittuja lehti- mäkeläisiä tulossa kostam aan hänelle, että 2 ) kama­

rin ikkuna oli ollut peitettynä vaipalla estämään rikkinäisistä ruuduista tu llu tta vetoa ja että 3) hän ei voinut käsittää, kuinka setelit olivat joutuneet Raam atun väliin ja piirustusvälineet uunin taakse ja kuinka L ust oli voinut pukeutua hänen vaattei­

siinsa. Palorannan em äntä erikseen kuultuna ker­

toi saman täysin yhtäpitävästi.

Syyttäjä nimesi todistajikseen jahtivouti M atti Kulan, itsellisnaisen C harlotta Myllymäen, piika Johanna Pohjosen ja renki Juho Lähteenm äen. Va­

lan tehtyään nämä kertoivat seuraavaa:

M atti Kula todisti: 1) että hän oli edellä ker­

rotulla tavalla m ennyt nimismies Polenin ja van­

ginkuljettaja Lammasahon kanssa Palorantaan, 2) että he olivat nim ism iehen kolkutuksen jälkeen kuulleet porstuasta kuiskuttelua ja sellaista ääntä

V

r r'-

( , ^ f// / c / s s s ■

m

. -'to

/ J 1 1 f / /

■r

S i ' f r f '.

0U*.i /ä &-.*■» xpttJg*

(* " L

L // teittä

• '-.«S»#.

Koska en ole mistään (en valtionarkistosta, en museovirastosta enkä Suom en Pankista) onnistunut löytä­

mään Lust-Lappveteläisen Palorannassa väärentämää 100 markan seteliä, panen tähän näytteeksi valtionar­

kistossa otetun kuvan hänen väärentämästään papinkirjasta ( oikealla) ja samanaikaisesta väärentämättö­

mästä papinkirjasta (vasemm alla). Väärennetyn papinkirjan mallina on ilm eisesti ollut Lappveteläisen oma T urun linnasta saama papinkirja, koska väärennetty allekirjoitus F. Lindeman paljon m uistuttaa T urun lin­

nan silloisen vankilansaarnaajan A d o lf Lindm anin nim ikirjoitusta. O m atekoinen te ksti sen sijaan on täysin avutonta.

kuin joku olisi kiireesti kiivennyt rappuja myöten v inttiin, 3) että Malm oli rao ttan u t ovea ja sul­

kenut sen jälleen, 4 ) että nimismies oli moneen kertaan ilm oitettuaan nimensä m urtanut oven, 5) että nimismies ja jahtivouti olivat m enneet sisälle vanginkuljettajan jäädessä ulos ovenpieleen, 6) että he olivat kamarissa tavanneet M almin vaimoineen, 7 ) että he olivat kynttilä kädessä kiivenneet vin­

tille ja löytäneet sieltä paitaan, liiveihin ja valkoi­

siin rohdinhousuihin pukeutuneen tuntem attom an miehen, joka oli ilm oittanut nimekseen Johan Lus- tin ja kotipaikakseen T urun sekä aikomuksenaan olleen olla yhden yön Palorannan vintillä, 8) että he vietyään Lustin kam ariin ja 'käskettyään sin­

ne myös vanginkuljettaja Lammasahon olivat ha­

vainneet pöydällä tuoreita väriläiskiä ja löytäneet pöydältä kaksi kahvikuppia, joiden pohjalla oli ol­

lu t mustaa väriä, pöydällä olleen Raam atun välistä oikean ja väärän 100 m arkan setelin, m uurin takaa kolme värilaatikkoa, piirustim en, kuminpalasen, kaksi pensseliä ja viivoittim en, L ustin vintiltä mu­

kanaan tuom asta nahkalaukusta papinkirjan, kolme työtodistusta, leimasimen, partaveitsen ja puukon ynnä Lustin liivintaskusta papinkirjan, jonka teks­

tistä osa oli raaputettu pois, 9) että Lust oli koti- tarkastuksen aikana riisunut päältään paidan ja alushousut, jotka olivat olleet M alm in om aisuutta, ja p u keutunut vintiltä m ukanaan tuom iinsa toisiin vaatteisiin, nim ittäin paitaan, englanninnahasta teh­

tyihin housuihin, liiveihin, valkoiseen takkiin ja m ustasta verasta tehtyyn päällystakkiin, 10) että Lust oli sen jälkeen karannut, 11) että Lammasaho oli saanut hänet heti kiinni, 12) että nimismies, Kula ja Lammasaho olivat vieneet hänet takaisin sisälle, köyttäneet hänet ja kuljettaneet kolmen virstan päähän Pykälämäen taloon, jossa häntä oli pidetty seuraava yö, sekä 13) että Lust silloin oli ilm oittanut olevansa kiertelevä puunveistäjä ja myyneensä laukustaan erilaisia puuesineitä, kuten koristeltuja pyyheliinankannattim ia, paperiveitsiä ym.

Juho Malm ja Maija Tanelintytär eivät osanneet selittää, mistä pöydällä havaitut tuoreet värijäljet olivat olleet peräisin, kiistivät löydettyjen kahvi­

kuppien olleen heidän, myönsivät, että jos kolme viikkoa aikaisemmin heillä käynyt mies oli sama kuin 31. 10. pidätetty Johan Lust, täm ä oli ilmei­

sesti kolm en viikon ajan piileskellyt paikkakun­

nalla, sekä ilm oittivat, että he eivät olleet käyttä­

neet ko. kam aria m akuuhuoneenaan ennen kuin Juho M almin äiti Kaisa oli m aininnut olevansa ha­

luton siellä asumaan, koska hän oli sieltä pois tul­

lessaan pudonnut rapuilta ja loukannut itsensä.

C harlotta Myllymäki todisti, ettei hän päivittäin käydessään Palorannassa töissä ollut siellä nähnyt ketään vierasta miestä eikä liioin huom annut ko.

kam arin ikkunan olleen peitettynä enempää kuin puoliksi salusiineilla sekä että hän oli sanotussa kamarissa käynyt ainoastaan yhden kerran isäntä­

väen ku tsu ttu a hänet kahville.

Johanna Pohjonen todisti, että hän ollessaan P a­

lorannan palkkapiikana oli m aanantaina 13. 10.

1873 aamuhämärissä nähnyt lyhytkasvuisen ja m us­

taviiksisen tuntem attom an miehen tulevan Palo- rantaan, oleskelevan siinä kamarissa, missä taka­

varikko sittem m in tapahtui, ja lähtevän pois sa­

man päivän iltana, että Malm vaimoineen oli sa­

mana päivänä m u uttanut asumaan samaan kam ariin ja että M alm in äiti Kaisa oli niin ikään samana päivänä m uu ttan u t sanotusta kam arista Malmien entiseen m akuuhuoneeseen tuparakennuksessa.

M uuta todistaja ei tiennyt, koska hän oli sen jäl­

keen n u k k u n u t talon luhdissa.

Juho Lähteenm äki todisti, että hän ollessaan Palorannan palkkarenkinä oli suunnilleen kolme viikkoa ennen Pyhäinmiestenpäivää 1873 nähnyt tuntem attom an miehen tulevan taloon, menevän isäntäväen kehotuksesta tupakam ariin, jossa isäntä­

väki asui, ja sen jälkeen siirtyneen heidän kans­

saan sivurakennuksen kam ariin, jonka ikkunaa ei koskaan aikaisemmin ollut peitetty.

Juho Malm ja vaimo ilm oittivat täm än johdosta, että tuntem aton mies oli käynyt heidän luonaan ja lähtenyt pois samana päivänä ja että he samoihin aikoihin olivat m uuttaneet pois vanhasta m akuu­

huoneestaan siitä syystä, että M almin äiti oli ha­

lunnut saada sen itselleen.

K ihlakunnanoikeuden istunto päättyi tällä ker­

taa välipäätökseen, jonka mukaan ju tu n käsittely lykättiin siksi kunnes Lust olisi saatu kiinni. Malm vaimoineen samoin kuin syyttäjän haastam at mah­

dolliset uu d et todistajat (esim. vanginkuljettaja M ikko Lammasaho, joka nyt ei ollut päässyt kä- räjille, koska oli ajamassa takaa hänen talostaan edellisenä yönä karannutta Johan L ustia) velvoi­

tettiin saapumaan seuraavaan oikeudenistuntoon.

Ju tu n jatkokäsittely tapahtui K euruun välikärä- jillä 3 .2 .1 8 7 4 . Läsnä olivat syyttäjänä K euruun nimismies Polen sekä vastaajina vanki Johan Lust, talollinen Juho Malm ja em äntä M aija Tanelin­

tytär Paloranta. L uettiin T urun ja P o rin läänin kuvernöörin Vaasan läänin kuvernöörille lähettä­

mä kirje, jonka m ukaan T urun kirkonkirjoissa ei ollut ketään kuvanveistäjä Johan Lustia, m utta kyl­

läkin krenatööri Johan Lust, joka sillä haavaa oli karkuteillä. V anki Johan Lust, ulkonäöltään mus- tanverevä, keskim ittainen ja tanakka, kertoi, että 1) hän oli porilaisen m erikapteenin E rnst Lustin poika, nyt 29-vuotias, 2 ) oli äitinsä kanssa 6-vuo- tiaana m uu ttan u t P ietariin, missä oli oppinut puun- leikkaajan ja nikkarin ammatin, 3) oli sitten m uut­

tan u t Valamon luostariin, sieltä Joensuuhun, Kuo­

pioon ja Sortavalaan, josta oli 2. 9. 1873 mennyt Poriin nikkariksi kauppias Edenbergille, 4 ) oli lo­

kakuussa lähtenyt vaeltamaan mennäkseen V irtain ja Ä htärin k au tta Savoon, 5 ) oli Tam pereella me­

nettänyt kaikki paperinsa ja rahansa varkaille sekä 6) oli 3 1 .1 0 .1 8 7 3 ollut menossa Palorannan ta­

lon ohi, jolloin K euruun nimismies, jahtivouti ja vanginkuljettaja olivat hänet pidättäneet ja vieneet

sanottuun taloon, mistä hänet sitten oli köytettynä viety Vaasan linnaan. Edelleen Lust kiisti syytteen rahanväärennyksestä ja väitteen häneltä m uka ta­

vatuista papereista. Pöytäkirjaan liitettäväksi hän jätti seuraavan suom enkielisen kirjoituksen: "K ih­

la K unnan Tuom arillen K euruulla. Pyydän Edes antaa K ihlakunnan oikeutelelen ^vastauksen kan­

teella Tätä nimismiestä Boleinija Ja Jahti fouti Kuulaa Ja fanki Kyyti Toim idtaja Lammas Aho w astaan K uin mie Reissasin T u ru st Ja Tam pereita Ja W isuw eten yli masiinassa W irtoin m utta Ädtä- rin Ja K eurun Taipalella sautti Tämä Bolein Ja K uula Ja Lammas Aho jotka udelijaisuudesta Passin Kysymyksellä Joka oli m inulta Tam perella nuk- kuissa w arastettu Rahain kansa yllä m ainidut mie­

het ottiw ad m inud Tiellä K iini ja hakkasiw at mi- nuw a kepillä K uin m inulla Ej ollud m uuta kirjaa K uin suomalainen salmi K irja plakkarissa ja wei- w ät m inut Palorannan Talloin Ja Köysillä sitohvat m inut Käsistä kiini Ja Passittiw ad Linnaan Ja T ä­

m ä Lammas Aho K yytitti Ensimäisen taipalen Jonka T ähten minä w ijattom uuteni yli Byytän T u t­

kintoa Tästä asijasta ja w apauttani omaan maahan Ja Etes W astausta W äärästä Kanteesta. O m an kä- tisesti Johan L ust.”

Täm än kirjoituksen lukemisen jälkeen kihlakun­

nantuom ari kysyi Palorannan pariskunnalta, tunsi­

vatko he Johan L ustin, jolloin he vastasivat hänen ehkä olevan sama mies, joka kolme viikkoa ennen pidätystä oli käynyt Palorannassa. Sitten kuultiin uudelleen M atti K ulan, C harlotta Myllymäen, Jo­

hanna Pohjosen ja Juho Lähteenm äen todistajan­

lausunnot, joista nyt ilmeni, että Johan Lust to ­ della oli sama mies kuin Palorannassa 13. 10. 1873 käynyt ja siellä 31. 10. 1873 pidätetty vieraspaik­

kakuntalainen. Uusiksi todistajikseen nimesi syyt­

täjä vanginkuljettaja M ikko Lam masahon sekä M almin pariskunta itsellism iehet Severus Tarha- ahon ja K ustaa Sydänmaanahon ynnä itsellisnaisen V ilhelmiina Paalasen ja talollisen A ukusti Manni- senpalon, joista M ikko Lammasaho kuitenkin Jo­

han Lustin vaatim uksesta julistettiin jääviksi. T ar­

ha-aho, Sydänmaanaho ja Paalanen todistivat, että eräät Palorannasta hevosen varastaneet lehtimäke- läiset ja eräs luvattom aan tervanpolttoon syyllisty­

nyt ähtäriläinen olivat uhanneet kostaa Juho M al­

m in tekem än ilm iannon, kun taas M annisenpalo todisti Palorannan isäntäväen asuneen sivuraken­

nuksensa kamarissa ainakin jo edellisenä kesänä.

Jälleen ju ttu lykättiin ja otettiin uudelleen esille K euruun talvikäräjillä 6 .3 . 1874. N yt K euruun Pohjoislahden kylän torppari Tuomas Halmeen-

mäki ja täm än vaimo Selma M atintytär todistivat, että Johan L ust oli karattuaan Lammasahon talosta saapunut heille 12. 12. 1873 kahle kädessä ja ja­

lassa sekä pyytänyt päästä saunaan läm m ittele­

m ään ja että veljekset M ikko ja M atti Lammasaho olivat pari tu n tia myöhemmin saapuneet paikalle ja uudelleen pidättäneet Lustin, joka oli m yöntä­

nyt olevansa Palorannassa pidätetty vääränrahan­

tekijä. Johan Lust kielsi kertom uksen ja väitti ni­

mismiehen itsensä yhdessä M almin kanssa valmis­

taneen väärennetyn 100 m arkan setelin. Nimismies vaati nyt Lustia edesvastuuseen myös herjauksesta ja ilm oitti epäilevänsä täm än olevan Jämsässä edel­

lisenä syksynä karanneen kuritushuonevangin, m in­

kä Lust kiisti. H ankkiakseen todisteet Johan Lustin henkilöllisyydestä nimismies pyysi lykkäystä, mihin kihlakunnanoikeus suostui.

Seuraavan kerran juttua käsiteltiin K euruun väli- käräjillä 8 .4 .1 8 7 4 . L uettiin 1) T urun ja Porin läänin kuvernöörin kirje, jonka m ukaan Porissa asui entinen palovartija Johan V iktor Johaninpoika Lust, syntynyt 1830 ja hyvämaineinen, 2) V iipurin läänin kuvernöörin kirje, jonka m ukaan Sortavalan kirkonkirjoissa ei ollut ketään Johan Lustia, ja 3) Jäm sän nim ism iehen kirje, jossa ilm oitettiin, että Jämsässä edellisenä syksynä karannut vanki oli K uopion läänin kuvernöörin 5 .9 . 1873 T urun lin­

naan passittam a rahanväärentäjä Taavetti Juho Lappveteläinen; lisäksi nimismies lupasi lähettää Johan Lustia tunnistam aan Jäm sän vanginkuljet­

tajan Niklas Kerkkolan. Kirjeistä huolim atta Lust väitti edelleen olevansa sama porilainen ja ihm et­

teli, miksei häntä ollut m erkitty Sortavalan kirkon­

kirjoihin, vaikka hän pitkän aikaa oli asunut siellä ja Valamossa, jonka m unkit hänet hyvin tunsivat.

Sen jälkeen kuultiin syyttäjän todistajina vangin­

kuljettajia M ikko Lammasahoa ja Niklas Kerkko- laa. Edellinen kertoi Palorannan tapauksista 31.

10. 1873 saman kuin ensimmäisessä oikeudenkäyn­

nissä M atti Kula, m utta lisäsi, että kun hän viime talvikäräjien jälkeen oli kyydinnyt Lustin Alavu­

den vanginkuljettajan luo, Lust oli m atkalla tu n ­ nustanut tehneensä Palorannassa ensin 5 m arkan ja 20 m arkan seteleitä, m utta sitten M almin paris­

kunnan lainattua Suolahden kylän K önttärin talon isännältä Paul Saxbergiltä 100 m arkan setelin käy­

tettäväksi mallina ryhtyneensä tekemään myös sel­

laisia ja saaneensa valm iiksikin useita, vaikka ni­

mismies oli löytänyt vain yhden. Jämsän vangin­

kuljettaja Kerkkola puolestaan todisti, että Johan Lustina nyt esiintyvä mies oli sama Taavetti Juho Lappveteläinen, joka m atkalla K uopion lääninvan­

kilasta T urun linnaan oli viime syyskuussa karan­

n u t hänen talostaan ja hävinnyt jäljettöm iin. Lust kiisti todistuksen, m utta syyttäjä katsoi nyt ilmei­

seksi, että kysymyksessä todella oli sanottu Lapp­

veteläinen. K ihlakunnanoikeus siirsi vielä kerran ju tun käsittelyä, jotta nimismies ehtisi hankkia Lappveteläisen papintodistuksen ja haastaa todista- jakseen Jyväskylän pitäjän vanginkuljettajan, joka

H einäkuun 1 päivänä 1931 löytyi Keuruun L iukosta lähes sata kiloa kuparisia plooturahoja maanviljelijä V ilho Pänkäläisen maalta. Kuvassamme vasemmalta Oskari H ym ylä ja Vilho Pänkäläinen.

oli kyydinnyt täm än viime syksynä Jyväskylästä Jämsään.

Viimeisen kerran Palorannan rahanväärennysjut- tu oli esillä K euruun välikäräjillä 18. 5. 1874. L uet­

tiin K uopion vankilansaarnaajan antam a papinkirja ja K uopion lääninvankilan antam a vankipäiväkirjan ote, joiden m ukaan entinen renki, leskimies Taa­

v etti Juho Lappveteläinen, syntynyt 1838, oli tuo­

m ittu 1867 vääränrahanteosta 3 vuoden kuritus- huonerangaistukseen T urun linnassa, 1871 irtolai- suudesta Vz vuoden kuritushuonerangaistukseen Luostan vankilassa ja 1872 toiskertaisesta väärän­

rahanteosta aluksi 4 viikon vesileipävankeuteen K uopion lääninvankilassa ja sitten 3 vuoden kuri­

tushuonerangaistukseen T urun linnassa; Kuopion lääninvankilassa ollessaan Lappveteläinen oli osoit­

tau tu n u t taitavaksi puusepäksi, joka kuitenkin pyr­

ki viettäm ään koko aikansa jum alansanan lukem i­

seen ja virsien veisaamiseen; V iipurin hovioikeu­

den ja Keisarillisen senaatin vahvistettua Kuopion raastuvanoikeuden tuom ion hänet oli 7. 9. 1873 lä­

h etetty Kuopiosta T urun linnaan. K euruun nimis­

miehen haastama Jyväskylän pitäjän vanginkuljet­

taja H eikki M attila taas todisti, että Johan Lustina nyt esiintyvä mies oli sama Lappveteläinen, jota hän oli kyydinnyt 1870 täm än tullessa T urun lin­

nasta K uopion lääninvankilaan ja syyskuussa 1873 tämän mennessä K uopion lääninvankilasta T urun linnaan. Ja vihdoin M almin haastam a itsellinen Maija Myllymäki todisti erään kauhavalaisen ker­

toneen, että m uutam at lehtim äkeläiset, jotka olivat varastaneet M alm ilta hevosen, m utta joutuneet luo­

vuttam aan sen takaisin, olivat vieneet Lustin salaa Palorantaan kostaakseen sen, että Malm oli haasta­

n u t heidät käräjille. Istuntonsa päätteeksi kihla­

kunnanoikeus alisti koko ju tu n Vaasan hovioikeu­

den tutkittavaksi ja tuom ittavaksi.

Vaasan hovioikeus antoi jo 5 .8 . 1874 päätök­

sensä, jonka sisältö oli seuraava: 1) irtolainen Taavetti Juho Lappveteläinen tuom ittiin kolmas- kertaisesta vääränrahanteosta 1 tunnin häpeäpaalu- rangaistukseen ja 6 vuoden pakkotyöhön sekä var­

tijansa pahoinpitelystä Vaasassa 1 vuoden pakko­

työhön eli olemaan T urun linnassa yhteensä 10 vuotta, josta ajasta 3 vuotta oli vanhaa kärsim ättä jäänyttä rangaistusta; 2 ) talollinen Ju h o H erm an M alm tuom ittiin vääränrahanteon avustamisesta 1 tunnin häpeäpaalurangaistukseen ja 3 vuoden pak­

kotyöhön T urun linnassa; 3) em äntä Maija Tane- lintytär P aloranta tuom ittiin niin ikään vääränra­

hanteon avustamisesta 2 vuoden pakkotyöhön Lap­

peenrannan työlaitoksessa; 4 ) edelleen M almin pa­

riskunta tuom ittiin m enettäm ään se 100 m arkan seteli, jonka K euruun nimismies oli yhdessä vää­

rennetyn setelin kanssa heiltä takavarikoinut.

M alm it oli heti vangittava, joskin heille m yönnet­

tiin 60 päivän valitusaika. M ainittakoon ohim en­

nen, että Vaasan hovioikeuden päätöstä tehtäessä kaksi asessoria kannatti Maija T anelintyttären va­

pauttam ista edesvastuusta, yksi asessori taas hä­

nenkin tuom itsem istaan myös häpeäpaalurangais­

tukseen, toisin sanoen seisomaan tu n ti kaularau- doissa K euruun K irkonkylän kaakinpuuhun sidot­

tuna.

E nnen valitusajan päättym istä M alm in paris­

kunta lähetti Vaasan linnasta Keisarillisen senaatin oikeusosastolle notaari G ustaf D uvaldtin laatim an valituksen, jossa he anoivat Vaasan hovioikeuden heille langettam an tuom ion purkam ista, koska he pitivät itseään syyttöminä ja ”koska siinä tapauk­

sessa, että m eidän on pakko olla kauan poissa ko­

toa, omistamamme Palorannan talo, jota nyt hoi­

tavat alaikäiset lapsemme palkollisten avustamina, todennäköisesti sinä aikana huom attavasti rappeu­

tu u ” . M uuta tulosta valituksesta ei kuitenkaan ol­

lu t kuin Ju h o M alm in häpeäpaalurangaistuksen poistam inen K eisarillisen senaatin oikeusosaston päätöksellä 27. 1. 1875.

Sen pituinen se. E n olisi koko edellä selostet­

tu u n ju ttu u n kiinnittänyt m itään huom iota, ellei siihen sekaantunut Palorannan em äntä Maija Ta- nelintytär olisi vaimoni isänisän äiti. A rvaatte, että m eillä oli lystiä noita pöytäkirjoja ensi kertaa lu ­ kiessamme. Ei kaikkien esivanhemmissa olekaan ollut moisia yksityisyrittäjiä.