M I I N A S I L L A N P Ä Ä :
'ENSI KOTI
P u h e 21, 1. - 4 5 Ensi K o d i s s a
T alousneu vos M iina Sillanpää, Ensi Kodii^ rakas
tettu M iina-täti. M e toivom m e, että saam m e vielä p i
tää sinut keskuudessam m e kauan, kauan, että m onet uudet vuosilu ok at pikkuisia palleroita tässä Ensi K od in suuressa lastenkam arissa henkilökohtaisesti saa tuntea h ellyyttäsi ja rakkauttasi, että m onet, m on et äidit yhä edelleenkin saavat Sinulta e v ä ik - seen eläm änsä taipaleelle u skon ja lu ottam u k sen tu levaisuuteen ja ennenkaikkea rohkeu tta elää la p selleen ja lapsensa kanssa. Ja m e toivom m e, että Sinun kuvasi muistuttaa niin äideille kuin heidän p ien ille palleroisilleen kin Sinun työstäsi ja antaa rohkeu tta kaikille niille, jotk a vastaisuudessakin tu levat toim im aan ja työsken telem ään Ensi K o d in h y väksi, että sen m ukana h eille jää Sinun eläm änus
kosi, reippautesi ja en nakkoluulottom uutesi, jok a Ensi K od in perustam is- ja rakentam isvaiheissa on niin m on ella tavoin saanut ilm aisunsa.
K iitän yhdistyksen pu olesta ta iteilijatar H elny T i- g e rs te d fiä tästä taiteellisesti täysipainoisesta su ori
tuksesta. Tavallisesti m u otoku vasta sanotaan, että se on hyvä, kun se on kuvattavan näköinen, m utta tästä kuvasta tahtoisin sanoa, että taiteilija on k y e n nyt kiinnittäm ään kankaalle m yösk in sellaista, jo k a ei ole valok u vam aista näköisyyttä, jon k a pelkkä kasvon piirteiden jä ljen täm in en tuo esille. H än on van gin n ut kankaalle Ensi K od in M iin a-tä din sielun, h yvän ja herkän m utta sam alla voim a k ka an ja m äärätietoisen ihmisen, jon k a toim intaa o h ja a s y västi inhim illinen ajattelu. Ensi K oti on täten saa
nut su ojiin sa ei ainoastaan ensim m äisen rakastetun pu h een joh ta ja n sa kuvaa, jok a säilyttää hänen p iir teensä tulevien su k u polvien nähtäväksi, v aan m y ö s
k in taideteoksen, jo k a arvokkaalla tavalla k ertoo jälk im aailm alle tämän aikakauden k u lttuu risaavu - tuksista taiteenkin alalla.
Tässä samassa yhteydessä sallittaneen m inu n v ie lä lausua jo k u sana toisestakin taide-esineestä, jok a on saatu koristam aan Ensi K od in suojia. H u om iom m e kiintyi varm aankin sisääntullessam m e ov en o i
kealla pu olen olevassa syvennyksessä, sijaitsevaa, taiteilija V äin ö A altosen m u ovailem aa »T ulevaisuus»
veistokseen. Täm än veistoksen, jo k a on edu sk u nta
talossa olevan veistoksen luonnos, on taiteilija itse la hjoittan ut Ensi K odille. K u v an pronssiin v ala m i
sen on suorittanut taiteilija A rtturi H alonen ja ku s
tannukset on Ensi K oti saanut la h ja n a osu u stoim in nallisilta k esk u sjärjestöiltä K K ja O TK . Täten on Ensi K oti saanut taideteoksen, jok a heti ovella k e r
too, että tätä kotia h oidetaan h uolella ja rakkaudella ja ettei sen sisällä olev ille n iin asukkaille, kuin h oito
h enk ilök un nalle ja k odin joh tok u n n a lle m ikään in h im illinen ole vierasta. K iitän joh tok u n n a n p u o lesta p rof. V äin ö A a ltosta tästä arvokkaasta la h jo i
tuksesta ja la h jo itta jia O T K :ta ja' K K :ta siitä avu s
tuksesta, jo n k a turvin täm ä arvokas taideteos on saatu pronssiin valetuksi.
Osastopäällikkö Selm a Rantalan lausuttua P aa vo K a janderin runon »K u v a», talousneuvos Sillanpää kiitti osakseen tulleesta huom iosta ja selosti sitten Ensi K od in toimintaa. Julkaisem m e hänen puheensa pääk oh dat k o konaisuudessaan.
Ensi K od in äitikerhon edustajat ojen sivat M iin a-tädille, joka läm m öllä ja rakkaudella on kotia johtanut, m u isto- lahjaksi »S u om en suvi» kuvateoksen ja m aisteri Om a M ä
kikossa esitti äitien kiitollisuuden tunteet sam alla k iit
täen m yösk in taiteilijatar T ig e rs te d fiä kauniista taiteel
lisesta saavutuksesta, jolla Ensi K otiin oli saatu täm ä k a i
kille sen asukkaille läheinen m u otoku va. L opu k si nau
tittiin yhteiset k orvik k eet ja tutustuttiin k odin suojiin.
M ainittakoon vielä, että ju h la n jä lk een v altio n eu v ok - setar Paasikivi ilm oitti lahjoittavan sa Ensi K od ille yhden äidin oleskelua vastaavan avustuksen jatkuvasti.
Ensi K oti on m uodostunut äideille, ei vaan turvakodiksi eläm än vaikeim pin a päivinä, vaan m yöskin opastuskodiksi varsin kin lastenhoidossa ja ruokinnassa, joista äidit p a l
jo n puuttuvat. Lapset h oidetaan päivisin seimessä, jossa kou lutetu t h oita jat antavat äideille oh jau sta lasten h oi
dossa ja ruokinnassa. N iinpä äidit sanovatkin: N yt kun m e tiedäm m e, m iten lapsia on hoidettava, em m e jä tä - k ään heitä enää m inne v ain hoidettaviksi.
K od in h oidon opetusta saavat äidit osallistum alla k o dissa esiintyviin töihin, sam oin vaatteiden h oitoon ja p e suun.
M utta äidit tarvitsevat m yösk in henkistä huoltoa, jok a on varsin kin ju u ri kotiin tu lleille tasapainon saavutta
m iseksi erittäin tärkeä. Nämä äidit ovat läpikäyn eet elä
mänsä järk yttävim m än koh talon, ja saaneet tuntea k y l
m än m aailm an ankaran arvostelun, jo k a eri luonteisiin vaikuttaa eri tavalla. Toiset tulevat perin m asentunei-
(Jatk. siv. 12.)
V äin ö A a ltosen »Ensi K od ille»
lah joittam a veistos.
P in occh io-film istä.
ENSI K O T I . . . (Jatk. siv. 5.)
na, peläten saman koh telu n heitä seuraavan täälläkin.
Toiset tulevat katkeroituneina, uhm am ielisinä, päättäen taistella olem assaolonsa puolesta. M ielia lojen oh jaa m i
seksi uuteen eläm än uskoon, on lapsen takia välttäm ätön
tä. K otiin perustettu äitikerho, jok a k ok oon tu u kerran viikossa. K erh ossa koetetaan äideissä herättää uutta elä
m änuskoa, ja om a-aloitteisu utta tulevaa eläm ää varten, jon k a täytyy jatkua, ja jo ta jo lapsen olem assaolo e d el
lyttää. Sam alla heitä tutustutetaan yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen lainsäädäntöön, jon k a tuntem inen on heille tärkeätä. Joku äideistä on k in lausunut: m iksi ei m eille ole näistä asioista ennen puhuttu, ehkäpä m eidän elä
m äm m e silloin olisi m u odostu nu t toisenlaiseksi kun se nyt on m uodostunut? Ä itik erh oa o h ja a m aisteri Oma M äk i
kossa.
Paitsi opin tok erhoa toim ii kodissa m yöskin voim istelu ja käsityökerho, niin että eläm ä ei suinkaan ole k u ollees
sa pisteessä.
Suurin osa äideistä on, kuten luonnollista, yksinäisiä äitejä, joita yleinen m ielipide arvostelee ankarasti. N iiden h avain tojen perusteella joita Ensi K o d in to im in ta -a ik oi- na olem m e näistä äideistä saaneet voim m e kuitenkin t o deta, että jok a in en kodissa olev a äiti on todellinen äiti, jo lle lapsi on kaikki kaikessa. Ä id it eivät m illään hin
nalla tahtoisi luopua lapsestaan, eikä antaa sitä k asva
tiksi, vaikka useat ovatkin ehkä niin k u vitelleet tek e
vänsä ennen lapsen syntym istä. K ah d en v iim ev u od en ai
kana, jolloin äitejä oli yhteensä 277, niistä antoi lapsensa kasvatiksi vain 5 äitiä. O tta jia olisi k yllä ollut, mutta äidit eivät raskineet luopua lapsestaan, niin vaikeata kun m on elle onkin o llu t lapsen hoitam inen ja elättäminen.
Tähän vaikuttaa ratkaisevasti se, että jok aisen äidin on k od in sääntöjen m ukaan ensim m äisen kahden kuukauden aikana itse ruokittava ja h oidettava lapsensa. Päivällä lapset hoidetaan äitien avustam ana seim eessä, mutta yöt hoitaa äiti itse lapsensa. Ja tänä aikana eh tivät äidit sii
nä m äärin kiin tyä lapsiinsa, etteivät tahtoisi m yöh em m in kään lapsestaan luopua. K ah den ku ukauden jälkeen on äideillä oikeus ottaa työpaik k a kodin u lk opu olella, jolloin lapset hoidetaan seimessä sen ajan k u n äidit käyvät työssä.
Toisen havainnon, jon k a kodin toim in ta-aik ana olem m e tehneet, on, että vain harvoissa tapauksissa lasten isät esiintyisivät todellisin a isinä, jo tk a huoleh tisivat lapsis
taan. Poikkeuksia tosin löy ty y, olem m e viettäneet k o d is
sa yhdet häät ja ristiäiset yhtäaikaa.
Ä itien kunniaksi on vielä m ainittava, että suurin osa
äideistä koettaa itse suorittaa k od ille m en evät m aksut tu rvautum atta h uoltolautakun n an apuun.
Ä itien k oh taloita seuratessa k iin tyy erik oin en huom io kaksinaism oraaliin, jok a v ielä vallitsee yhteiskunnassam me. Y h d y n täydellisesti p rofessori H onkasalon lausun
toon, kun h än sanoo voiva n sa ym m ärtää, m iksi m oraa
lin en arvioin ti naisen k oh dalla on toinen, k u n m iehen, kun yhteiskunnan paheksum inen m elkein yksinom aan k oh distuu n aim attom aan äitiin, eikä isään. Ja täm ä m ie
lipiteen painostus on m on elle naiselle niin raskas, että se saa hänet turvautum aan aborttiin. T arvitaan sangen p a l
jon rohkeutta antaa, naim attom ana ollen raskauden tilan jatk u a syn nytyk seen saakka.
Täm än huom aa tarkastellessaan lääkärien kerääm ää aborttitilastoa, jon k a m ukaan H elsingissä n. 22 % n aim i
sissa olevien ja 67 %> naim attom ien raskauden tiloista päättyi k esken m en oon . K o k o maassa arvellaan lu k um ää
rä n ousevan 22,000. N iiden aiheuttajana on suurelta osa l
taan ylein en m ielipide, v aik k a tästä v ain h arvoin u skal
letaan ju lkisissa tilaisuuksissa puhua, sillä sitä ei ju lk i
nen m ielipide hyväksy. N äin ei v oi kutenkaan- jatkua, vaan ylein en m ielipide on oh jattava kaksinaism oraalia vastaan. Sam a arvostelu ja painostus on kohdistettava kum paankin sukupuoleen, siten tehtäisiin väestöpolitii
k alle suuri palvelus.
Esitän lopu k si erään äidin kirjeen , jok a h yv in m ieleen painu valla tavalla osoittaa, m itä äidit itse ajattelevat om asta asemastaan.
»O len jo k a päivä m uistanut ajan Ensi K odissa ollessam m e, ja en v o i m uuta kuin kiittää korkeinta siitä, että sellainen koti on m eilläkin ollut, sen m uisto läm m ittää läpi elämän. K u in k a tuhannesti palautankaan m ieleeni ne illat äitikerhossa, ja j o kaisen yksityisk ohdankin haluan elää uudelleen.
Jokaisen katseessa oli sydäm en lä m pöä ja y stä
vällisyyttä. M uistan läpi eläm äni sen äitikerho illan, jo llo in sydän tuskaa täynnä m en in toisten m ukana kerhoon. A iva n k u in m aisteri M äkikossa olisi nähnyt sisim pääni, kuinka p a ljo n tuskaa siellä silloin oli, olin nim ittäin samana päivänä tavannut lapseni isän, jok a ei enää tuntenut m inua, kaikki lupaukset ja kaikki kaunis jo k a v ielä p a ri k u u kautta sitten yhdisti meitä, oli säälim ättä poljettu alas. V ain ju m a la tietää m itä silloin tuntee äiti, painaessaan pienokaistaan rintaansa vastaan ja kuiskatessaan pikku korvaan : Isi ei enää halua edes tuntea meitä. T ällaisen a iltana sitten m ais
teri M äkikossa, aivankuin olisi tuntenut tuskani sanoi: Isä on sittenkin sankari, pitäkää häntä aina samana, kertok aa lapselle, että isi on suuri ja hyvä.
Silloin tuntui m ahdottom alta, m utta nyt on toisin. P o ju n i kasvaessa jok ain en ilm e k asvoilla k ertoo isistä, jok a in en liike m uistuttaa isin k öm pelöitä suuria liikkeitä. Ja täm ä on teh n yt sen että olen u nohtanut katkeruuden, olen unohtanut ihm isten tu om ion ja kaikki kärsim ykset ov a t u n oh tuneet. M inä kiitän vain ju m alaa että om istan h ä
nen lapsensa. Hän oli k erran m inu lle h yv in ra
kas. A inoa, m itä voin toivoa on se, että hän olisi onnellinen, missä hän sitten lieneekin. N yt olen m inäkin onnellinen, rakastan poju a n i, eräänä p ä iv ä nä hän on isin m ittainen, suuri, rakas. T oivon , e t
tä he sitten löytäisivät toisensa, isi ja poika. E h kä
p ä koh talo heidät sitten vie yhteen.
Tiedän että jok a in e n äiti, jok a on pien en kin ajan tuntenut Ensi k od in läm pöä, ikävöi ja kaipaa sinne takaisin. Täm ä m aailm a on n iin vieras ja kylm ä, k aiken sen läm m ön jä lk een jo ta Ensi K oti tarjoaa. T erveiseni kaikille niille on nellisille, jo t ka eivät vielä tiedä, m itä on m aailm a u lkopu olella Ensi K odin.
12 —
