Suuria ja pieniä kysymyksiä tutkimuksen teosta ja ymmärtämisestä näkymä

T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 1 0 63 Freud ajatteli tiedottoman muistin

edustavan menneisyyttä, varhais- lapsuuden kokemuksia, aivotutki- mus jäljittää piilevän muistin evo- luution varhaisempiin vaiheisiin.

Aivotutkimus onkin huomannut, että varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat aivoihin ja geeneihin.

1990-luvulla aivotutkimuksesta ja psykoanalyysista luotiin synteesi, neuropsykoanalyysi.

Kaikenlainen reduktionismi on psykoanalyysille vierasta, ja yksi Freudin suuri keksintö oli, että mie- li ja ruumis ovat vuorovaikutukses- sa keskenään. Kirjassa arvostellaan nykytiedettä siitä, että se haluaa pa- lauttaa mielen toiminnot ruumiin toimintoihin. Esimerkiksi ADHD- sairautta pidetään perinnöllisenä ja neurologisena sairautena, ja tämän vuoksi levottomille lapsille syöte- tään lääkkeitä. Kuitenkin taustalla saattavat olla psyykkiset syyt, jotka oireilevat fyysisesti.

Esimerkiksi suru tai jokin muu negatiivinen tunne voi myös johtaa ADHD-oireisiin. Koska pieni lap- si ei vielä osaa käsitellä ja kanavoi- da negatiivisia tunteita rakentavalla tavalla, tunteet riistäytyvät hallin- nasta ja ilmenevät levottomuute- na. Kirjassa todetaan, että sairau- den syynä on pikemminkin ma- terialistinen kilpailuyhteiskunta ja sen vääristymät. Niistä yksi on juuri se, että ihmisiä pidetään mekaani- sina koneina, joita lääkkeet ja muut ulkoiset syyt pitävät liikkeessä.

Nykyään tunteita etsitään po- pulaarikulttuurista ja erilaiset kau- huelokuvat ja muut kauhukuvastot ovat suosittuja. Niissä tavallinen ih- minen voi yhtäkkiä muuttua kam- mottavaksi hirviöksi. Kauhuku- vastot tuovat esiin sen, että ihmi- sen tietoinen minä on vain pieni ja pinnallinen osa ihmistä ja että poh-

jaton piilotajunta pimeine voimi- neen heittelee ihmistä miten tah- too. Vaikka kirjassa ei tätä mainita, niin voisi ajatella, että kun tekniik- kaa ja materiaa palvovassa kulttuu- rissa piilotajunta halutaan karkot- taa tieteen piiristä, se nousee esiin – usein vääristyneessä muodossa – viihteessä ja muussa populaari- kulttuurissa. Ongelmana vain täl- löin on, että kaupallisessa populaa- rikulttuurissa piilotajunnan voimia ei pyritä tiedostamaan ja ottamaan haltuun, ja siksi niiden esteetön rie- huminen voi johtaa kohtalokkai- siin seurauksiin.

Kirjassa esitellään myös psyko- analyysin antia vakavalle taiteelle ja analysoidaan kaksi René Margitten surrealistista maalausta, joista toi- nen esittää alastonta naista, jolla on kalan pää ja joka makaa kuolleena meren rannalla. Kirjan tulkinnan mukaan teos heijastaa Margitten viha-rakkaussuhdetta hukuttautu- malla itsemurhan tehnyttä äitiään kohtaan, joka löydettiin alaruumis paljaana ja kasvot yöpuvun peittä- mänä. Näin vakava taide voi auttaa taiteilijaa – ja myös katsojaa – tule- maan luovalla ja kehittävällä tavalla tietoiseksi traumoistaan ja vapau- tumaan niistä.

Freudin­jalanjäljillä -kirja osoit- taa, että psykoanalyysia tarvitaan meidän materialistisena ja ulko- kohtaisena aikana ehkä vielä enem- män kuin silloin kun analyysi syn- tyi. Jos ihminen ei tiedosta ja myön- nä piilotajunnan olemassaoloa, se hallitsee ja heittelee häntä sitäkin enemmän, kuten nykyinen väki- vallalla mässäilevän median suosio osoittaa. Monet psykoanalyytikot ovatkin väittäneet, että viime vuo- sisadan maailmansodat paradok- saalisesti syttyivät juuri sen vuok- si, että teknistä järkeä ja koneita

palvova aikakausi kielsi piilotajun- nan olemassaolon eikä osannut ka- navoida piilotajunnan voimia ter- veemmällä ja luovemmalla tavalla.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja krii- tikko.

Suuria ja pieniä

kysymyksiä tutkimuksen teosta ja ymmärtämisestä

Kaarina Aitamurto Pilgrimage of life. Studies in honour of professor René Gothóni.

Toim. Riku Hämäläinen, Heikki Pesonen, Mari Rahkala ja Tuula Sakaranaho. Suomen Tiedeseura ja Helsingin yliopisto 2010.

Parhaimmillaan juhlakirjat täyttä- vät kaksi tehtävää. Ensinnäkin, ne tarjoavat tieteellisesti merkittävää keskustelua. Toiseksi, ne eivät ole vain kasa irrallisiksi jääviä artik- keleita vaan kuvastavat luontevas- ti meritoituneen tutkijan vaikutus- ta hänen omaan tutkimusalaansa ja muiden työhön. Helsingin yli- opiston uskontotieteen professo- rin René Gothónin 60-vuotisjuh- lakirja Pilgrimage­ of­ life onnistuu molemmissa suhteissa varsin hy- vin. Kirjoittajina on laaja kirjo Got- hónin kollegoita, ystäviä ja entisiä oppilaita. Osa näistä on jo omalla alallaan merkittävän aseman saa- vuttaneita tutkijoita, osa on vas- ta tutkijanuraansa alussa. Kirjoit- tajat edustavat myös useita eri tie- teenaloja ja tuovat näin kirjaan nä- kökulmien rikkautta. (Erityisesti tästä syystä kirjoittajien lyhyt esit- tely olisi ollut paikallaan.) Huoli- matta siitä, että kirjoittajien lukui-

64 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 1 0

suus väistämättä tekee kirjasta hie- man epätasaisen, on ratkaisu var- sin onnistunut. Artikkelit luovat monipuolisen kuvan käsiteltävistä aiheista ja samalla kuvaavat, miten erilaisiin keskusteluihin Gothónin vaikutus hänen oman tutkimuk- sensa tai hänen ohjaamiensa tutki- joiden kautta ulottuu.

Julkaisun nimi viittaa sekä Got- hónin tutkimusaiheeseen, pyhiin- vaellukseen, että myös laajem- paan ymmärtämisen ja oppimi- sen teemaan, jolla on merkittävä asema niin Gothónin tuotannossa kuin useissa kirjan artikkeleissa- kin. Kirjan aloittaa kaksi pientä ar- tikkelia, joissa Gothónin vaimo ja kollega Raili Gothóni raottaa pro- fessorin henkilökohtaista puolta ja Nils G. Holm kuvaa Gothónin tut- kimusuraa. Kirjan pääosan muo- dostaa kuitenkin kolme osiota, jot- ka kulkevat laajemmasta, teoreet- tisesta pohdinnasta pienempään ja konkreettiseen tutkimuskohtee- seen. Ensimmäinen osio käsittelee otsikkonsa mukaan ymmärtämistä keskittyen ennen kaikkea herme- neutiikan perinteeseen, seuraava etnografista tutkimusta ja kolmas professori Gothónin omaa erikois- alaa, pyhiinvaellusta ja luostareita.

Hermeneutiikkaa käsittelevä luku on kirjan tasaisin osa. Se myös onnistuu parhaiten pitämään käsi- teltävän teeman ja kysymykset ar- tikkelien läpi kulkevana punaise- na lankana huolimatta lähestymis- tapojen moninaisuudesta. Osion aloittaa kaksi teoreettista artikke- lia jotka täydentävät toisiaan mai- niosti. Jean Grondin on herme- neuttisen tutkimuksen keskeisiä teoreetikoita ja hänen artikkelinsa hermeneutiikan historiasta onkin yksi kirjan antoisimmista. Gron- din käy tiivistetyssä muodossa läpi

hermeneutiikan keskeiset vaiheet ja piirteet tinkimättä analyyttises- ta otteesta. Artikkeli on myös luet- tavissa humanistisen lähestymis- tavan tai jopa humanististen tietei- den puolustuspuheenvuorona, jo- ka argumentoi vakuuttavasti, miksi tulkintaan ja subjektiivisuuteen pe- rustuvien ihmistieteiden on turha pyrkiä muuttumaan eksaktimpien tieteiden kaltaisiksi.

Grondin liikkuu lähinnä filo- sofian ja fenomenologian kentässä eikä varsinaisesti linkitä keskuste- luaan yhteiskuntatieteissä viime vuosikymmeninä käytyyn keskus- teluun tiedon paikantuneisuudes- ta. Kiinnostavaa kuitenkin on, mi- ten ajankohtaisilta näyttävät jo her- meneutiikan klassikkojen keskus- telu tutkimuksen subjektiivisuuden tiedostamisesta. Hermeneutiikka osoittaa, miten tämän tiedostami- sen ei tarvitse johtaa täydelliseen re- lativistiseen umpikujaan, vaan sub- jektiivisuuden voi kääntää tutki- muksen eduksi, kun ymmärtämi- sen prosessi ja reunaehdot avataan.

Hermeneutiikan kehitystä kä- sittelevää artikkelia seuraa Tarmo Kunnaksen analyysi Heideggerin ja Gadamerin hermeneutiikan erois- ta ja yhtäläisyyksistä. Kunnas suh- teuttaa näiden kahden ajattelijan näkemyseroja myös historialliseen kontekstiinsa löytäen näin kiintoi- sia uusia näkökulmia. Esille kan- nattaa nostaa esimerkiksi hänen huomionsa siitä, miten konserva- tiivisena pidetyn Heideggerin aja- tukset loivat pohjaa ranskalaiselle strukturalismille, yhdysvaltalaisel- le postmodernismille ja dekonst- ruktionismille, joihin nähden taas niiden aikalaisena Gadamer otti varsin kriittisen kannan.

Näiden puhtaan teoreettisten artikkelien jälkeen ymmärtämisen

tematiikkaan pureudutaan empii- risten tutkimuskohteiden kaut- ta. Elisa Heinämäen ja Aleksandra Bergholmin artikkelit pohtivat ym- märtämisen ja tulkinnan proble- matiikkaan kahden hyvin erityyp- pisen kirjallisen materiaalin pohjal- ta. Heinämäki analysoi ranskalai- sen kirjailijan ja filosofin Georges Bataillen tarinaa ”Madam Edwar- da”, Bergholm puolestaan keskiai- kaisia irlantilaisia tekstejä. Artik- kelit eivät ole suorassa dialogises- sa suhteessa, mutta äärimmäisen kiinnostavalla tavalla ne käsitte- levät osin samoja tekstien tulkin- taan liittyviä ikuisuuskysymyksiä ja uusimpia teoreettisia keskuste- luja kahden hyvin erilaisen mate- riaalin pohjalta. Heinämäen ma- teriaali asettaa hänen analyysin- sa luontevasti osaksi kirjallisuuden tutkimuksen pohdintaa tekijyy- destä, luennan subjektiivisuudesta ja tulkinnan perusteista. Berghol- min materiaalissa puolestaan his- toriantutkimukselliset kysymykset tekstien synnystä, kontekstista ja anakronistisuuden vaaroista ovat ohittamattomia. Näiden tutkimus- perinteiden sisällä, ja osin myös nii- den ulkopuolella, molemmat tut- kijat onnistuvat löytämään tuorei- ta kysymyksiä ja lähestymistapoja.

Kirjan kauneimpiin artikkelei- hin kuuluu Teuvo Laitilan teksti su- filaisen mystikon, Jalal ad-Din Ru- min ajattelusta. Laitila yhdistää ym- märtämiseen liittyvän abstraktin filosofian henkilökohtaiseen, koke- mukselliseen tasoon. Laitilan artik- keli on rakenteellisesti eheä koko- naisuus, mutta kiehtovinta siinä on tapa, jolla Laitila esittää kokemuk- sen ”pienestä” näkökulmasta äärim- mäisen relevantteja huomioita tie- teellisen tulkinnan peruslähtökoh- tien ja arviointikriteerien suhteen.

T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 1 0 65 Etnografista tutkimusta käsit-

televä osio jää hieman hajanaisek- si johtuen tämän lähestymistavan laajuudesta. Se on silti varsin nau- tittavaa luettavaa ja joukossa on useita helmiä. Gothónin näkemyk- set erityisesti rituaalien tutkintaan tulevat esiin monessa artikkelissa, mutta tarkemmin hänen etnogra- fiaan liittyvää työtään käsitellään Simon Colemanin analyysissa, joka vuoropuheluttaa Gothónin ja Vic- tor ja Edith Turnerin etnografisia tutkimuksia. Terhi Utriaisen poh- tii etiikan ja ruumiillisuuden mer- kitystä etnografian kirjoittamises- sa. Hän peilaa omia saattohoitopo- tilaiden parissa tehdyn kenttätyön kokemuksiaan tutkimuksen teon etiikasta käytyihin viimeisimpiin keskusteluihin.

Luvun kautta tulee selvästi ilmi, miten monella tavoin etnografinen tutkimus voidaan mieltää ja miten erityyppisiin teoreettisiin ja meto- dologisiin keskusteluihin etnogra- fista tutkimusta sovelletaan. Mira Karjalaisen artikkeli käsittelee sul- jetussa yhteisössä tehtävän kenttä- työn haasteita hänen tankkerilai- voissa tekemänsä tutkimuksen pe- rusteella. Riku Hämäläinen selvit- tää Amerikan alkuperäisväestön hikoilumajan (sweat­bath) alkupe- räistä merkitystä ja käyttötapaa eri- laisten rituaaliteorioiden valossa.

Hämäläinen toteaa, että alun perin hikoilumaja oli osa muita rituaale- ja, välivaihe, jonka merkitsi siirty- mistä pyhän alueelle ja siitä pois.

Tom Sjöblom analysoi käärmeen merkitystä evoluutiopsykologian ja kognitiotieteen teorioiden avul- la. Sjöblom huomauttaa, että Raa- matun paratiisin käärmeen samas- taminen paholaiseen on vasta myö- hempi tulkinta. Käärmeiden pelko on ihmiselle lajityypillinen, luon-

teenomainen vaisto, ja siksi käär- me on ollut Sjöblomin mukaan te- hokas hahmo valpastuttamaan lu- kijan.

Ajankohtaisia ja jopa poliitti- sia teemoja käsitellään Marja-Lee- na Heikkilä-Hornin artikkelis- sa buddhalaisten munkkien vai- kutuksesta Thaimaan poliittiseen elämään ja Nora Ahlbergin ku- vauksessa ympärileikattujen nais- ten kokemuksista pohjoismaises- sa terveydenhuollossa. Ahlberg tuo esiin, miten lääkärillä käyn- ti ja korjaava leikkaus nostaa ym- pärileikatuissa naisissa usein pin- taan aiempia, tuskallisia kokemuk- sia. Ahlbergin artikkeli on loistava esimerkki siitä, miten tutkimus voi olla yhtä aikaa sekä tieteellisesti et- tä yhteiskunnallisesti merkittävää.

Pohjoisen etnografiaa käsitte- levät artikkelit tuottavat hienoisen pettymyksen, etenkin koska tämä ala on perinteisesti ollut suomalai- sen antropologisen tutkimuksen eturivissä. Syynä saattaa olla artik- keleille asetetut rajat. Juha Pentikäi- sen teksti antaa voimakkaan kuvan sekä Pentikäisen aiheen omakoh- taisesta tuntemuksesta että poliit- tisesta merkityksestä, muttei eh- di kunnolla pureutumaan siihen, millä tavoin pohjoisen etnografia voidaan määritellä erityiseksi me- todiksi. Risto Pulkkisen artikkeli olisi puolestaan hyötynyt käytetyn materiaalin tarkemmasta esittelys- tä, jolloin argumentit olisi voinut myös selkeämmin paikantaa ajalli- seen ja maantieteelliseen konteks- tiin.

Pyhiinvaellusta ja luostarei- ta käsittelevässä osiossa painopis- te on ortodoksisessa perinteessä, ja mukana on kirjoittajia myös orto- doksisen kirkon sisältä, kuten Hel- singin metropoliitta isä Ambro sius

ja Diokleian metropoliitta Kallistos Ware. Näkökulmien vaihtelu toimii tässä hyvin. Useat luvun tutkijat pohtivat kysymystä siitä, mitä ih- misille merkitsee pyhiinvaelluksen teko tai luostariin meno. Isä Am- brosius puolestaan kirjoittaa suo- raan oman kokemuksensa perus- teella, mitä kirkkoon tulevat ihmi- set konkreettisesti etsivät kirkosta ja uskonnosta.

Ortodoksista luostarilaitosta ja pyhiinvaellusta käsittelevissä ar- tikkeleissa historia ja nykypäivän konteksti vaihtelevat ja kietoutuvat toisiinsa mielenkiintoisella taval- la. Ismo Pellikka ja Graham Spea- ke valottavat Athoksen merkitys- tä venäläiselle ortodoksisuudelle ja venäläisten osuutta pyhän At- hoksen historiassa. Mari Rahkala purkaa käsitystä pyhiinvaellukses- ta erillisenä kokemuksena osoitta- malla, miten luostareissa vieraile- vat kreikkalaiset naiset kokevat py- hiinvaelluksen jatkuvaksi ja erot- tamattomaksi osaksi elämäänsä.

Grigorios-Chrysostomos Tympas puolestaan pohtii miten psyyken muutokset modernissa maailmas- sa vaikuttavat luostarilaitokseen ja kannustaa tutkimusta tarttumaan juuri tähän luostarilaitoksen py- syvyyden ja sosiaalisen kontekstin väliseen dynamiikkaan.

Mitra Härkönen analysoi artik- kelissaan Tiibetin buddhalaisuu- den soteriologisia käsityksiä sekä etenkin individualismin ja kollek- tivismin teemoja luostariin vetäy- tymisessä ja luostarielämässä. Här- könen toteaa, että vaikka uskonnon harjoitus ja munkiksi tai nunnak- si ryhtyminen ovat pitkälti yksi- lön omaan valaistumiseen tähtää- viä tekoja, liittyy niihin tiibetiläi- sessä ajattelussa myös vahva yhtei- söllinen aspekti, joka ilmenee sekä

66 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 1 0

uskonnollisessa opissa että munk- kien ja nunnien arkipäivän toimin- nassa. Toimittajilta loistava valinta kirjan päättäväksi luvuksi on Heik- ki Pesosen oivaltava artikkeli nun- nien ja luostarien representaatiois- ta läntisissä elokuvissa, joka lisää jälleen yhden näkökulman luvun kollaasiin luostarilaitoksen tutki- muksesta.

Kirja tulee epäilemättä löytä- mään paikkansa niiden lukijoi- den keskuudessa, joiden tutkimus liittyy kirjan painopisteisiin, ku- ten esimerkiksi hermeneutiikkaan tai pyhiinvaellukseen. Teos toimii kuitenkin myös yleistajuisena luke- mistona uskontotieteellisestä tutki- muksesta kiinnostuneille. Artikke- lit eivät ole ylettömän pitkiä, mikä sopii hyvin tämän tapaiseen kir- jaan: näin myös lukija, joka ei ole erikoistunut juuri käsiteltävään ai- heeseen jaksaa pysyä kiinnostu- neena. Artikkelien aiheiden ja lä- hestymistapojen kirjo tarjoaa miel- lyttävää vaihtelua, mutta niiden vä- lillä voi myös hahmottaa ajatuksia herättäviä yhteyksiä.

Kirjoittaja toimii tohtorikoulutettava- na Aleksanteri-instituutissa.

Kuvitteellista

objektiivisuuden historiaa

Objectivity­on kirja, jota ei voi ke- vyesti sivuuttaa, sillä sen ovat tuot- taneet kaksi tieteen tutkimuksen raskassarjalaista, Lorraine Daston

ja Peter Galison. Daston on Ber- liinin Max Planck -tutkimusins- tituutin toiminnanjohtaja ja ollut vierailevana professorina useissa yliopistoissa Euroopassa ja Yhdys- valloissa. Galison on tieteenhisto- rian professori Harvardin yliopis- tossa. Mutta kyseessä on myös pai- nava kirja sisältönsä puolesta, joka tulee jättämään jälkensä tieteentut- kimuksen kentälle.¹

Objektiivisuuden käsitteestä on kirjoitettu ja sitä on yritetty määri- tellä lukemattomissa (erityisesti fi- losofian) kirjoissa. Dastonin ja Ga- lison teos eroaa kuitenkin kaikista edeltäjistään. Kirjoittajien lähtö- kohta on, että objektiivisuudella, kuten muillakin epistemologisilla määreillä, on historia. Erityiseksi kirjan tekee se, että Daston ja Ga- lison kertovat episteemisten hy- veiden (epistemic­virtue) historian tieteessä kuvien avulla. Kymme- net visuaaliset havainnollistumat muodostavat kirjan historiallisen punaisen langan. Eri tavat tuottaa visuaalisia esityksiä luonnosta ker- tovat epistemologisten käsitysten muutoksista ja toisinaan myös se- littävät näitä käsitysmuutoksia.

Daston ja Galisonin pontimena on ajatus, että objektiivisuus ei ole aina luonnehtinut tiedettä, eikä se ole välttämätöntä tieteelle. Nykyi- sin objektiivisuus on kuitenkin lä- hes synonyyminen tieteellisyyden kanssa. Kirjoittajat kysyvät ja ha- luavat selvittää, miten tähän tilan- teeseen on päädytty.

Yleisimmällä tasolla objektiivi- suus tarkoittaa subjektiivisuuden tai subjektin eli näkijän tai kokijan kieltämistä tai alistamista. Objek- 1 Ymmärrän tieteentutkimuksen laajasti, jolloin se sisältää tieteen so- siologisen, historiallisen ja filosofisen tutkimuksen.

tiivisuudella tavoitellaan tietoa ul- komaailmasta, joka on vapaa tie- dostajasta ja hänen käsityksistään, toiveistaan ja ennakkoluuloistaan.

Se on eräänlaista ”sokean näköä”, joka ei sisällä minkäänlaisia tul- kintoja tai päättelyjä.

Kirjoittavat kertovat tarinan- sa kolmen episteemiseen hyveen kautta, jotka ovat eri aikakausilla määrittäneet luonnontutkimuksen käytäntöä: luonnon totuus (truth- to-nature), mekaaninen objektiivi- suus (mechanical­objectivity) ja har- jaantunut tulkinta (trained­ judge- ment). Niille on varattu kullekin oma lukunsa kirjassa. Tämän li- säksi kirjoittajat esittelevät neljän- tenä episteemisenä hyveenä raken- teellisen objektiivisuuden (structu- ral­ objektivity) sekä spekuloivat viimeisessä luvussa viimeisimpien virtausten merkityksestä epistee- misten hyveiden historiassa. Yksi pääluku johdannon lisäksi käsitte- lee subjektin tai henkilön käsitet- tä tieteessä. Kolme päähyvettä seu- raavat historiassa toisiaan tiedettä hallitsevina arvoina, vaikka kirjoit- tajat korostavat, että kyseessä ei ole mikään aukoton toistensa sulkeva kausaaliketju, vaan eri episteemi- set hyveet ovat myös eläneet rin- nakkain tieteentekijöiden käytän- nöissä. Ne ovat tulleet aluksi esiin vain siellä täällä ja vasta myöhem- min valloittaneet lumivyöryn ta- voin koko tieteen. Olennaista on, että episteemiset hyveet eivät mää- ritä vain tiettyä tapaa kuvata ja tul- kita luontoa, vaan ne ovat osa ko- konaista elämäntapaa, joka voi si- sältää ohjeita laboratoriomuistiin- panojen tekemisestä tai kuvien käsittelystä, näkemyksen työnjaos- ta, käsityksiä tieteentekijän aktiivi- suudesta, aloitteita koulutuksen ja julkaisusarjojen perustamisesta ja