YTV:n ja energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistarkkailutyöryhmä Ehdotus 11.4.2008 /korjattu 28.8.2008

YTV:n ja energiantuotantolaitosten ilmanlaadun yhteistarkkailutyöryhmä Ehdotus 11.4.2008 /korjattu 28.8.2008

EHDOTUS PÄÄKAUPUNKISEUDUN ENERGIANTUOTANTOLAITOSTEN ILMANLAADUN YHTEIS- TARKKAILUSUUNNITELMAKSI VUOSIKSI 2009 – 2013

1 SUUNNITELMAN TAUSTA

Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten ympäristöluvissa edellytetään ilmanlaadun tarkkailua. Tämä tarkkailu on vuodesta 1989 lähtien toteutettu yhteistarkkailuna, osana YTV:n ilmanlaadun yleistä seurantaa pääkaupunkiseudulla. Seurannan sisältö on määritel- ty viisivuotisissa yhteistarkkailusopimuksissa ja se on sisältänyt sekä voimalaitosten että vara- ja huippulämpökeskusten ilmanlaadun velvoitetarkkailun. YTV:n ilmanlaadun seuran- ta on uudistettu viiden vuoden välein samassa yhteydessä, kun sopimukset energiantuo- tantolaitosten yhteistarkkailusta on uusittu.

Edellisen kerran ilmanlaadun mittausverkko arvioitiin vuonna 2003 ja mittausverkko uudis- tettiin vuoden 2004 alussa. Tuolloin mm. supistettiin rikkidioksidimittauksia sekä käynnistet- tiin uusi Mannerheimintien mittausasema Helsingin ydinkeskustassa ja vastaavasti mitta- ukset lopetettiin Töölön mittausasemalla.

YTV Seutu- ja ympäristötieto on valmistellut ehdotuksen ilmanlaadun seurannan uudista- misesta. Uudistamisessa on kuultu pääkaupunkiseudun kaupunkien ympäristöviranomai- sia, seudun energiantuotantolaitoksia ja Helsingin Satamaa. Tämän pohjalta on laadittu suunnitelma energiantuotantolaitosten ilmanlaadun tarkkailun toteuttamisesta. Helsingin Energia, Vantaan Energia Oy ja Fortum Power and Heat Oy lähettävät suunnitelman Uu- denmaan ympäristökeskukselle, joka tekee päätöksen yhteistarkkailun sisällöstä kuultuaan pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Tämän jälkeen uudistus viedään YTV:n hallituksen hy- väksyttäväksi. Tavoitteena on, että uudistettu seuranta voidaan aloittaa vuoden 2009 alus- sa.

1.1 Energiantuotantolaitokset ja niiden päästöt

Merkittävimmät pääkaupunkiseudun epäpuhtauksien päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat liikenne, energiantuotanto ja tulisijojen käyttö. Suurin osa energiantuotannon päästöis- tä tulee voimalaitoksista. Huippu- ja varalämpökeskusten merkitys on pieni, koska niiden käyttö rajoittuu yleensä kylmiin kausiin. Energiantuotannon osuus YTV-alueen kokonais- päästöistä on merkittävä yli 90 % rikkidioksidipäästöistä, yli puolet typenoksidipäästöistä ja kolmannes hiukkaspäästöistä vuonna 2006.

Kaukolämpö on yleisin rakennusten lämmönlähde pääkaupunkiseudulla. Pientaloista vain noin neljäsosa on liitetty kaukolämpöön ja sama määrä käyttää kevyttä polttoöljyä. Pääosa seudun pientaloista on sähkölämmitteisiä ja niissä käytetään yleisesti puuta lisälämmönläh- teenä.

Pääkaupunkiseudulla energiantuotantoyhtiöiden Helsingin Energia, Fortum Power and Heat Oy (myöh. Fortum) ja Vantaan Energia Oy kuudelle voimalaitokselle ja 29 huippu- ja varalämpökeskukselle on ympäristöluvissa esitetty ilmanlaadun tarkkailuvelvoite. Näiden sijainti käy ilmi kuvasta 1 ja ne on lueteltu taulukossa 1.

Edellä mainituissa voimalaitoksissa sähköenergia ja kaukolämpö on pääosin tuotettu yh- teistuotannolla. Kymmenessä vuodessa tuotanto on kasvanut noin viidenneksen, mutta

vuosittaiset muutokset ovat kuitenkin suuria. Sähköntuotannon kasvu on ollut lämmöntuo- tannon kasvua nopeampaa. Yhteistuotannossa polttoainetta säästyy noin 40 % verrattuna siihen, että ne tuotettaisiin erikseen ja päästöt vähenevät samassa suhteessa.

Pitkällä aikavälillä rikkidioksidin ja hiukkasten päästöt ovat laskeneet selvästi mm. rikinpois- tolaitosten käyttöönoton sekä polttoaine- ja polttoteknisten muutosten ansiota. Enää 2000- luvulla energiantuotannon päästöt eivät ole laskeneet, eikä niissä lähitulevaisuudessa ta- pahtune suuria muutoksia (kuva 2).

Kuva 1. Voimalaitosten sekä huippu- ja varalämpökeskusten sijainti pääkaupunkiseudulla.

Voimalaitokset on merkitty oranssilla ja lämpökeskukset sinisellä.

Taulukko 1. Energiantuotantolaitokset, joilla on ympäristöluvissaan velvoite tarkkailla ilman- laatua.

Toiminnanharjoittaja Voimalaitos Huippulämpökeskus Helsingin Energia

Hanasaari Alppila Salmisaari Hanasaari*

Vuosaari Jakomäki Kellosaari Lassila

Munkkisaari Myllypuro Patola Ruskeasuo Vuosaari

Fortum Power and Heat

Suomenoja Auroranportti Juvanmalmi Kaupunginkallio Kivenlahti Otaniemi Tapiola Vermo Vantaan Energia

Martinlaakso Fazer Hakunila HK Katriina Koivukylä Lentokenttä Maarinkunnas Metsola Pähkinärinne

*otetaan käyttöön 2010

0 5 000 10 000 15 000 20 000 25 000 30 000

1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 SO2-päästöt (t/a)

Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia Rikkidioksidi, t/a

0 4 000 8 000 12 000 16 000 20 000

1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

NOx-päästöt (t/a)

Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia Typen oksidit, t/a

0 500 1 000 1 500 2 000 2 500 3 000

1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006

Hiukkaspäästöt (t/a)

Helsingin Energia Fortum Espoo Vantaan Energia Hiukkaset, t/a

Kuva 2 a-c. Energiantuotannon rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen kehittyminen vuosina 1996 – 2006.

1.2 Ilmanlaatutilanne pääkaupunkiseudulla ja energiantuotannon vaikutukset pitoisuuksiin Keskimäärin ilmanlaatu on melko hyvä pääkaupunkiseudulla, ja pääkaupunkiseutu onkin puhtaimpia metropolialueita Euroopassa. Ilmanlaadun mittauksissa on kuitenkin todettu hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvon ja typpidioksidin vuosiraja-arvon ylityksiä Helsingin keskustan vilkkaasti liikennöidyillä alueilla, erityisesti katukuiluissa. Hengitettävi- en hiukkasten ja typpidioksidin vuorokausipitoisuuksia koskevat kansalliset ohjearvot ylitty- vät paitsi Helsingin keskustassa paikoin myös Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla.

Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueel- le, eivätkä siten yleensä aiheuta korkeita pitoisuuksia hengitysilmassa. Vuosiraja-arvot ylit- tävistä typpidioksidipitoisuuksista energiantuotannon osuus on pieni siitä huolimatta, että pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä yli puolet tulee energiantuotannosta.

Energiantuotannon osuus myös hengitettävien hiukkasten raja-arvon ylityksiin on margi- naalinen. Hengitettävien hiukkasten korkeiden pitoisuuksien merkittävin aiheuttaja on auto- liikenne, joka lisäksi autoliikenne nostaa teiden pinnoilta ilmaan hiukkasia, jotka ovat peräi- sin asfaltin kulumisesta, liukkauden torjunnasta ym. lähteistä.

Pienhiukkasten pitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla eurooppalaisittain alhaisia ja pitoi- suudet ovat alle EU:ssa hyväksytyn raja- ja tavoitearvon. Pienhiukkaset ovat kuitenkin ter- veysvaikutuksiltaan haitallisin kaupunki-ilman epäpuhtaus, ja haittoja on havaittu myös pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun energiantuotanto ei merkittävästi lisää pien- hiukkaspitoisuuksia, vaan pitoisuuksia nostavat lähinnä kaukokulkeuma, liikenteen suorat päästöt ja tulisijojen käyttö. Hiukkasiin sitoutuneen bentso(a)pyreenin tavoitearvo todennä- köisesti ylittyy paikoin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla, joilla suositaan puun polttoa.

Otsonipitoisuuden pitkän ajan tavoite ylittyy ja pitoisuudet ovat keskimäärin kohtalaisen korkeita. Eniten otsonipitoisuuksia nostaa kaukokulkeuma, mutta jonkin verran otsonia muodostuu myös seudun omien typenoksidi- ja hiilivetypäästöjen vaikutuksesta. Pääkau- punkiseudulla otsoninmuodostukseen vaikuttaa erityisesti typenoksidipäästöt, joista yli puo- let tulee energiantuotannosta. Siten energiantuotannolla voi olla vaikutusta otsonipitoisuuk- siin.

Energiantuotannolla on merkittävä vaikutus pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuuksiin, mutta pitoisuudet ovat parin viime vuosikymmenen aikana laskeneet huomattavasti pääs- tövähennysten ansiosta. Nykyisin rikkidioksidipitoisuudet ovat selvästi sekä raja- että oh- jearvojen alapuolella (kuva 3).

Polttoaineiden kehittyminen ja kolmitoimikatalysaattoreiden yleistyminen ovat vähentäneet liikenteen päästöjä, minkä seurauksena lyijy ja hiilimonoksidipitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti samoin kuin bentseenin pitoisuudet, jotka kaikki ovat selvästi raja-arvojen alapuolella.

Raskasmetallipitoisuudet ovat alhaisia: nikkelin, kadmiumin ja arseenin pitoisuudet tavoi- tearvojen alapuolella.

0 10 20 30 40

81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 vuosikeskiarvo (µg/m3 )

Töölö Vallila Leppävaara Tikkurila Luukki SO2

raja-arvo

Kuva 3. Energiantuotannon ilmansuojelutoimenpiteiden vaikutus ulkoilman rikkidioksidipi- toisuuksiin vuosina 1981 - 2007. (Raja-arvo tuli voimaan vuoden 2005 alussa).

1.3 Pääkaupunkiseudun ilmanlaadunseurannan tavoitteet

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seuranta perustuu ympäristönsuojelulakiin (86/2000), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tar- peellisesta ympäristön tilan seurannasta. Pääkaupunkiseudulla tämä tehtävä on YTV-lain nojalla annettu YTV:lle. YTV:n ilmanlaadun mittauksilla on täytetty myös pääkaupunkiseu- dun energiantuotantolaitosten ilmanlaadun seurantavelvoite.

Ilmanlaadun seurannan tavoitteita ovat:

- tuottaa asukkaille riittävät tiedot ilmanlaadusta ja tiedottaa siitä

- arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa raja-, kynnys- ja tavoitearvoihin sekä kansal- lisiin ohjearvoihin

- arvioida ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä

- arvioida päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia pitoisuuksiin - arvioida pääkaupunkiseudun päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun - arvioida asukkaiden altistumista ilmansaasteille

- tuottaa ilmanlaatutietoja terveys- ja luontovaikutusarvioiden pohjaksi

- tuottaa riittävät ja tarpeelliset tiedot ilmanlaadusta maankäytön ja liikenteen suunnit- telua varten

- tuottaa tietoja ilmanlaatua koskevien tutkimusten tarpeisiin

- tuottaa EU:n tietojenvaihtopäätöksen edellyttämät ilmanlaatutiedot

- tuottaa energiantuotantolaitosten ympäristölupien edellyttämät tiedot ilmanlaadusta Ilmanlaadun mittaukset ovat tärkein ilmanlaadun seurantamenetelmä pääkaupunkiseudul- la. Mittauksin saatuja tietoja täydennetään päästökartoituksilla, bioindikaattoriseurannalla ja arvioimalla epäpuhtauspitoisuuksia leviämismallien avulla.

1.4 Ilmanlaadun seurannan nykytila

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausverkkoon kuuluu kaudella 2004 – 2008 kuusi py- syvää ja kolme siirrettävää mittausasemaa, joilla seurataan jatkuvatoimisesti hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin, hiilimonoksidin ja rikkidioksidin pitoi- suuksia. Bentseenipitoisuuksia seurataan passiivikeräinmenetelmällä. Samalla määritetään myös joidenkin otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuuksia. Kokonaisleijuman pitoi- suuksia seurataan tehokeräinmenetelmällä, ja kokonaisleijumanäytteistä määritetään hiuk- kasiin sitoutuneiden lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia. Referenssikeräimil- lä kerätyistä näytteistä määritetään hengitettävien hiukkasten bentso(a)pyreenin

pitoisuuksia.

Mittausasemat edustavat erilaisia ympäristöjä, kuten liikenneympäristöjä, yleistä kaupun- kiympäristöä (kaupunkitausta), esikaupunkialueita sekä alueellista taustaa. Siirrettävät mit- tausasemat sijoitetaan vuodeksi kerrallaan kaupunkien ympäristökeskusten kanssa sovit- taviin kohteisiin. Mittausverkkoon kuuluu myös meteorologinen asema, jolla seurataan tuulen suuntaa ja nopeutta, lämpötilaa, ilmanpainetta, sademäärää, suhteellista kosteutta, sadeaikaa sekä säteilyn määrää.

Jatkuvatoimisten mittausten ohella typpidioksidipitoisuuksia kartoitetaan erilaisissa ympä- ristöissä eri puolella pääkaupunkiseutua suuntaa antavalla passiivikeräinmenetelmällä.

Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten päästöjen vaikutusten tarkkailun lisäksi YTV huolehtii erilisiin sopimuksiin pohjautuen Uudenmaan ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaadun seurannasta sekä ilmanlaadun mittauksista Ämmässuon jätteenkäsittelykes- kuksen alueella. Kumpaakin varten on käytössä yksi ilmanlaadun mittausasema.

YTV kerää vuosittain tärkeimpien epäpuhtauksien päästötiedot eri lähteistä. Päästökartoi- tuksessa ovat mukana pääkaupunkiseudun ajoneuvoliikenteen, energiantuotannon, sata- mien ja lentoasemien päästöt sekä muiden lupavelvollisten laitosten päästöt. Myös pinta- lähteiden päästöt on arvioitu.

Ilmanlaadun mittauksin tuotettua tietoa on täydennetty leviämislaskelmien avulla. YTV on osallistunut Ilmatieteen laitoksen leviämismallien kehittämiseen. Leviämislaskelmien lähtö- tietoina käytetyt päästöarviot on saatu toiminnanharjoittajilta ja YTV liikenne on arvioinut lii- kenteen katu- ja tiekohtaiset päästöt ja niiden ajallisen vaihtelun.

Ilmansaasteiden vaikutusalueita ja osin myös luontovaikutuksia on arvioitu määrävälein to- teutettavan bioindikaattoriselvityksen avulla. Seurantaohjelmaan ovat kuuluneet männyn epifyyttijäkälien lajimäärien ja niiden kunnon kartoitukset sekä männyn neulasten alkuaine- analyysit. Aiemmin seurattiin myös mäntyjen ja kuusten harsuuntumista, mutta tämä para- metri on jäänyt pois ohjelmasta. Aluksi bioindikaattoriseuranta toteutettiin vuoden välein, mutta seurantaväliä on pidennetty vähitellen, ja nykyisin se toteutetaan viiden vuoden vä- lein. Viimeksi seuranta on toteutettu vuosina 2004 – 2005. Aluksi seuranta koski vain pää- kaupunkiseutua, mutta se on vähitellen laajentunut koskemaan koko Uuttamaata ja Itä- Uuttamaata.

2 EHDOTUS ENERGIANTUOTANTOLAITOSTEN ILMANLAADUN YHTEISTARKKAILU- SUUNNITELMAKSI VUOSIKSI 2009 – 2013

Tällä yhteistarkkailulla toteutetaan pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten Helsingin Energian, Vantaan Energian ja Fortumin edellä esitettyjen voimalaitosten sekä huippu- ja varalämpökeskusten ympäristölupien mukainen velvoitetarkkailu. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten päästöjen vaikutusten tarkkailu toteutetaan integroidusti seuraa- vassa kappaleessa kuvatun pääkaupunkiseudun yleisen ilmanlaadun seurannan kanssa.

Yhteistarkkailua jatketaan edelleen siten, että se sisältää seuraavat mitattavat parametrit:

- Rikkidioksidipitoisuuden jatkuvat mittaukset kahdella mittausasemalla

- Typenoksidien pitoisuuksien (NO ja NO₂) jatkuvat mittaukset kolmella mittausase- malla

- Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien jatkuvat mittaukset kahdella mittausasemal- la

- Pienhiukkaspitoisuuksien jatkuvat mittaukset yhdellä mittausasemalla - Otsonipitoisuuksien jatkuvat mittaukset yhdellä mittausasemalla

Kyseiset mittaukset voidaan suorittaa millä tahansa tarkoitukseen soveltuvalla YTV:n il- manlaadun mittausasemalla. Käytännössä kaikkia YTV:n mittaustuloksia voidaan käyttää energiantuotantolaitosten vaikutusten tarkkailuun. Tarkkailussa käytetään hyväksi myös passiivikeräinkartoitusten tuloksia. Energiantuotantolaitokset osallistuvat lisäksi sääpara- metrien mittauskustannuksiin.

Mittaustulokset julkaistaan YTV:n toimesta reaaliaikaisesti internetissä ja raportoidaan ja neljännesvuosi- ja vuosiraporteissa. Energiantuotantolaitokset toimittavat päästötiedot YTV:lle maaliskuun loppuun mennessä. Kunkin vuoden mittaustulokset, arvio energiantuo- tannon vaikutuksista ilmanlaatuun, pitoisuuksien kehitys ja päästötiedot raportoidaan seu- raavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Energianlaitokset osallistuvat pääkaupunkiseudun ilmanlaadun luontovaikutusten seuran- taan. Tämä bioindikaattoriseuranta toteutetaan vuonna 2009 laajana yhteistyönä Uudella- maalla ja Itä-Uudellamaalla. Hanketta koordinoi Uudenmaan ympäristökeskus.

Yhteistarkkailusuunnitelma on valmisteltu yhteistyössä pääkaupunkiseudun energiantuo- tantolaitosten ja YTV Seutu- ja ympäristötiedon kesken.

3 SUUNNITELMA PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMANLAADUN SEURANNAKSI 2009 - 2013 3.1 Huomioon otettavia tekijöitä

Tavoitteena on uudistaa ilmanlaadun seurantaa vuoden 2009 alusta siten, että mittaus- verkko tuottaa jatkuvasti riittävät ja ajantasaiset tiedot ilmanlaadusta kehittyvän pääkau- punkiseudun ja muuttuvan lainsäädännön tarpeiden mukaisesti. Mittausasemien lukumää- rä, sijainti ja edustavuus sekä mittausten laatu pidetään uudistuvien ilmanlaatudirektiivien ja mittausstandardien tasolla. Päästötiedot pidetään ajan tasalla ja laadultaan riittävinä niin, että niitä voidaan hyödyntää ilmanlaadun arvioinnissa. Mittauksin saatua tietoa täydenne- tään leviämislaskelmien avulla.

Ilmanlaadun seurantayhteistyötä jatketaan pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, kanssa. Yhteistarkkailuun pyritään saamaan mukaan uusia yhteistyökumppaneita, kuten Helsingin Satama ja Finavia.

Ilmanlaadun seurantaa koskevia säädöksiä on uudistettu viime aikoina: polyaromaattisia hiilivetyjä ja raskasmetalleja koskeva asetus tuli voimaan helmikuussa 2007 ja vuoden 2007 lopussa päästiin EU-parlamentin ja neuvoston yhteismenettelyssä yhteisymmärryk- seen Ilmanlaadun puitedirektiivin ja kolmen ensimmäisen johdannaisdirektiivin uudistami- sesta. Merkittävin muutos tulee olemaan pienhiukkasille annettavat tavoite- ja raja-arvot ja altistumisen vähentämistavoite. Pääkaupunkiseutu muodostaa oman seuranta-alueensa ja se on Suomen seuranta-alueista ainoa väestökeskittymä. Seurantavelvoitetta lisää myös seudun asukasmäärän kasvu yli miljoonan asukkaan rajan.

Ilmanlaatua koskevissa EU:n direktiiveissä on annettu mitattavia komponentteja, mittaus- asemien lukumäärää ja sijaintia sekä mittausmenetelmiä ja mittausten laatua koskevia vaa- timuksia. YTV:n ilmanlaadun seuranta vastaa pitkälti uusienkin säädösten määrällisiä ja laadullisia vaatimuksia. Miljoonan asukkaan rajan ylittyminen edellyttää kuitenkin otsonimit- tausten lisäämistä yhdellä esikaupunkiasemalla. Tehtyjen selvitysten perusteella on toden-

näköistä, että bentso(a)pyreenin tavoitearvo ylittyy pientaloalueilla, joilla suositaan puun- polttoa. Tämä edellyttää bentso(a)pyreenin ja muiden PAH-yhdisteiden pitoisuuksien mit- taamista. Pienpolton on arvioitu nostavan merkittävästi myös pienhiukkaspitoisuuksia, joten on tarve lisätä mittauksia pienpolton vaikutusten arvioimiseksi.

Ilmanlaadun seurantaa voidaan joiltakin osin supistaa. Kokonaisleijumalle EU:ssa annettu raja-arvo poistui vuonna 2005 samalla, kun hengitettävien hiukkasten raja-arvo astui voi- maan. Siten kokonaisleijumamittaukset voidaan korvata hengitettävien hiukkasten mittauk- silla. Hiilimonoksidipitoisuudet samoin kuin raskasmetallipitoisuudet ovat niin alhaisia, että mittausvelvoitetta ei ole.

Satamatoiminta ja laivaliikenne on nimetty merkittäväksi ilmanlaatuun vaikuttavaksi tekijäk- si EU:n CAFE-ohjelmassa. Helsingin Satama on ympäristöluvissaan saanut velvoitteen osallistua ilmanlaadun tarkkailuun. Sataman ja laivaliikenteen vaikutuksista on vähän mit- taustuloksia, mutta olemassa olevien tulosten ja myös leviämisselvitysten mukaan ilmalaa- tu saattaa heikentyä paikallisesti sataman läheisyydessä. Myös lentoasematoimintojen ja lentoliikenteen on arvioitu heikentävän ilmanlaatua paikallisesti.

3.2 YTV:n ehdotus ilmanlaadun seurannaksi pääkaupunkiseudulla 2009 – 2013

Seuraavassa esitetään suunnitelma pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurannassa käyte- tyistä mittausasemista, seurannan sisällöstä ja käytetyistä seurantamenetelmistä vuosina 2009 – 2013. Suunnitelmassa on otettu huomioon edellä esitetyt muutostarpeet.

Seurantaa toteutetaan ilmanlaadun mittauksin sekä kiinteillä että siirrettävillä asemilla, pas- siivikeräinkartoituksin sekä leviämisselvityksien ja bioindikaattoriseurannan avulla. Ilman- laadun mittausverkko on esitetty kuvassa 4 ja seuraavassa on esitetty tarkempi kuvaus mit- tausasemista, mitattavista komponenteista ja muista seurannassa käytetyistä

menetelmistä.

Kuva 4. YTV:n alustava ehdotus ilmanlaadun mittausverkoksi 2009 – 2013. Pienpolton ja satamatoiminnan vaikutuksia seuraavien mittausasemien paikkoja ei vielä ole määritelty.

Siirrettävien mittausasemien paikat vaihtuvat vuosittain.

3.2.1 Mittaukset kiinteillä mittausasemilla

- Mannerheimintie: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, (CO)

Mittaukset Mannerheimintien mittausasemalla aloitettiin vuonna 2005, ja se edustaa vilkasliikenteistä aluetta Helsingin keskustassa. Mittausasemalla on ylitetty sekä typpidioksidin että hengitettävien hiukkasten raja-arvot. Mannerheimintiellä jatke- taan hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten sekä typenoksidien mittauksia. Hii- limonoksidimittauksia jatketaan suuntaa antavina mittauksina ja otsonimittaukset lopetetaan.

- Vallila: PM₁₀, NO, NO₂, SO₂

Vallilan mittausasema kuvaa liikenneympäristöä Helsingissä. Siellä mittaukset on aloitettu vuonna 1976, ja mittausasemalla on pisimmät rikkidioksidin, typenoksidien ja hengitettävien hiukkasten aikasarjat. Mittausasemalla jatketaan rikkidioksidin, ty- penoksidien ja hengitettävien hiukkasten mittauksia. Kokonaisleijumamittaukset ja raskasmetallimääritykset lopetetaan. Mittausasema sijaitsee Hanasaaren ja Salmi- saaren voimalaitosten vaikutuspiirissä. Pitkät aikasarjat mahdollistavat tapahtuvien muutosten vaikutusten arvioimisen.

- Kallio: PM10, PM2,5, NO, NO2, O3, PAH, VOC, raskasmetallit

Kallion kaupunkitausta-asemalla on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1999 lähtien, ja mittausaseman tulosten katsotaan edustavan yleistä ilmanlaatua Helsingin keskus- tassa. Kaupunkitausta-aseman tulokset soveltuvat parhaiten pitoisuustrendien ja al- tistumisen arviointiin, ja mittausaseman tuloksia on käytetty runsaasti ilmanlaadun tutkimuksissa kuten esim. terveysvaikutustutkimuksissa. Kallion mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, otsonin ja bent- seenin sekä eräiden muiden hiilivetyjen mittauksia samoin kuin vuonna 2007 aloitet- tuja polyaromaattisten hiilivetyjen mittauksia. Mittausasemalla aloitetaan hengitettä- vien hiukkasten sisältämien raskasmetallipitoisuuksien määrittäminen.

Mittausasema sijaitsee Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten vaikutuspiirissä.

- Leppävaara: PM10, NO, NO2, PM2,5

Leppävaaran mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Espoossa. Ilman- laadun mittaukset nykyisellä paikalla Upseerikadulla aloitettiin vuoden 2005 alussa, jolloin mittausaseman paikkaa jouduttiin vaihtamaan kaavamuutoksen vuoksi. Mit- tausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten ja typenoksidien mittauksia. Ko- konaisleijuma- ja hiilimonoksidimittaukset lopetetaan samoin kuin raskasmetallimää- ritykset. Uusina mittauksina aloitetaan pienhiukkasmittaukset.

- Tikkurila 3: PM₁₀, NO, NO₂, VOC, PM_2,5

Tikkurilan mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Vantaalla, ja siellä on seurattu ilmanlaatua vuodesta 1996 lähtien. Mittausasemalla jatketaan hengitettävi- en hiukkasten, typenoksidien ja bentseenin sekä eräiden muiden hiilivetyjen mitta- uksia. Kokonaisleijuma- ja hiilimonoksidimittaukset lopetetaan samoin kuin raskas- metallimääritykset. Uutena aloitetaan pienhiukkasmittaukset.

- Tikkurila 2: O₃

Heurekassa sijaitsevan mittausaseman katsotaan edustavan esikaupunkiympäris- töä. Mittausasemalla jatketaan otsonipitoisuuden seurantaa, joka on aloitettu vuon- na 1988.

- Luukki: SO₂, NO, NO₂, O₃, PM_2,5

Luukin mittausasema toimii alueellisena tausta-asemana ja siellä saadut tulokset edustavat ilmanlaatua tausta-alueella etäällä päästölähteistä. Luukin mittaustuloksia käytetään myös kaukokulkeuman arvioimiseen. Mittausasemalla jatketaan rikkidiok-

sidin, typenoksidien, otsonin ja pienhiukkasten mittauksia. Laskeumamittaukset lo- petetaan. Asema sijaitsee pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitoksiin ja muhin päästölähteisiin nähden vallitsevien tuulten yläpuolella ja sitä käytetään taustapitoi- suuksien ja kaukokulkeuman vaikutuksen arviointiin.

- Pienpolton vaikutuksia seuraava mittausasema: NO, NO₂, PM_2,5, VOC, PAH, (CO), O₃

Pienpolton vaikutuksia seuraamaan perustetaan uusi ilmanlaadun mittausasema, joka sijoitetaan jollekin pientaloalueelle pääkaupunkiseudulla. Mittausaseman si- jainnista päätetään vuoden 2008 aikana. Mittausasema pyritään sijoittamaan itä- tai koillis-Helsinkiin niin, että parannetaan asemien alueellista kattavuutta. Mittausase- malla seurataan typenoksidien, pienhiukkasten, hiilivetyjen, polyaromaattisten hiili- vetyjen ja otsonin pitoisuuksia. Hiilimonoksidipitoisuuksia mitataan suuntaa anta- vasti. Mittausasema sijaitsee pääkaupunkiseudun päästöjen suhteen tuulten alapuolella, ja siellä näkyy pääkaupunkiseudun energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vaikutus. Mittausasemalla voidaan arvioida myös seudun omien päästö- lähteiden vaikutusta otsoninmuodostukseen.

- Satamien vaikutuksia seuraava mittausasema: SO2, NO, NO2, PM2,5

Satamatoiminnan ja laivaliikenteen vaikutuksia seuraamaan perustetaan uusi ilman- laadun mittausasema, jonka sijainnista päätetään vuoden 2008 aikana. Mittaus- asemalla seurataan rikkidioksidin, typenoksidien ja pienhiukkasten pitoisuuksia.

- Itä-Pasilan sääasema: lämpötila (katto- ja maanpintatasolla), ilmanpaine, tuulen no- peus ja suunta, suhteellinen kosteus, sademäärä, ilmanpaine ja kokonaissäteily Sääparametrien mittaamista jatketaan nykyisessä laajuudessa.

Rikkidioksidin, typen oksidien, hiilimonoksidin ja otsonin mittauksissa käytetään vertailu- menetelmiä ja ne toteutetaan ilmanlaadun mittausstandardien SFS-EN 14211, SFS-EN 14212, SFS-EN 14625 ja SFS-EN 14626 mukaisesti. Hengitettäville ja pienhiukkasille mää- ritelty vertailumenetelmä on keräinmenetelmä ja niiden mittaamiseen käytetään jatkuvatoi- misia menetelmiä tiedotusvelvoitteen vuoksi. Näillä jatkuvatoimisilla menetelmillä saatuja tuloksia verrataan vertailumenetelmään. Bentseenin mittaamiseen käytetään CEN standar- din mukaista suuntaa antavaa menetelmää.

3.2.2 Mittaukset siirrettävillä mittausasemilla

YTV jatkaa ilmanlaadun mittauksia siirrettävillä mittausasemilla. Kolmella siirrettävällä asemalla selvitetään ilmanlaatua erityiskohteissa. Mittauspaikoista päätetään vuosittain yh- teistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan yleensä typpimonoksidin, typpidioksidin ja hengitettävien hiuk- kasten pitoisuuksia sekä tarpeen vaatiessa mittauksia laajennetaan.

3.2.3 Typpidioksidin kartoitukset passiivikeräimin

Jatkuvin mittauksin saatuja tietoja täydennetään passiivikeräinmenetelmällä, joka on yksin- kertainen keino epäpuhtauksien pitoisuustasojen kartoittamiseksi. Menetelmää käytetään pitkäaikaiskeskiarvojen kuten kuukausi- ja vuosikeskiarvojen määrittämiseen, ja sillä laa- jennetaan mittausten alueellista kattavuutta. Typpidioksidin passiivikeräinkartoituksia teh- dään noin 25 pisteessä vuosittain ja mittauspaikoista päätetään yhteistyössä pääkaupunki- seudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa.

Lisäksi passiivikeräinmenetelmällä arvioidaan, onnistutaanko typpidioksidin pitoisuudet alentamaan vuosiraja-arvon alapuolelle niissä paikoissa, joissa jatkuvin mittauksin on to- dettu raja-arvon ylittyvän.

3.2.4 Päästökartoitukset

Ilmanlaadun seurannan tueksi tehdään päästökartoituksia. Vuosittain kerätään ja arvioi- daan seudun tärkeimpien päästölähteiden, autoliikenteen, energiantuotannon, laivaliiken- teen ja satamatoimintojen, lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen sekä pienpolton pääs- töt. Lisäksi kehitetään edellä mainittujen päästöjen arviointia.

3.2.5 Leviämismallien käyttö

YTV täydentää ilmanlaadun mittauksin saatuja tietoja leviämislaskelmilla. Ilmanlaadun ar- vioinnissa otetaan käyttöön pienen mittakaavan leviämismalleja. Leviämismallien käytettä- vyyttä ja luotettavuutta parannetaan mm. tuottamalla aiempaa parempia päästötietoja.

3.2.6 Bioindikaattoriseuranta 2009 - 2013

Päästöjen vaikutusaluetta arvioidaan bioindikaattoriseurannan avulla, jolla saadaan myös tietoa pitkällä aikavälillä tapahtuvista muutoksista. Energiantuotantolaitosten luontovaiku- tusten seurantavelvoitteet ovat pääosin sisältyneet vuodesta 1989 lähtien yhteistarkkailu- suunnitelmaan. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset ja YTV ovat yhdessä vas- tanneet pääkaupunkiseudun bioindikaattoriseurannasta.

Bioindikaattoriseuranta toteutetaan viiden vuoden välein. Seuraava seuranta on tarkoitus toteuttaa vuonna 2009. Seurannassa määritetään 12 epifyyttijäkälän esiintyminen mäntyjen rungoilla standardin SFS 5670 mukaisesti. Lisäksi arvioidaan eri jäkälälajien runsautta ja sormipaisukarpeen kunto. Seuranta toteutetaan niin, että tulokset ovat vertailukelpoisia edellisen seurannan tulosten kanssa ja käytetään samoja näytealoja, jos mahdollista. Pää- kaupunkiseudulla on yhteensä 97 mäntynäytealaa, joista 23 Helsingissä, 42 Espoossa ja 32 Vantaalla. Neulasnäytteiden alkuaineanalyyseistä luovutaan. Seuranta on tarkoitus to- teuttaa samanaikaisesti koko Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla, ja sitä koordinoi Uuden- maan ympäristökeskus.