Korvikkeita, vastikkeita ja kekseliäisyyttä · DIGI

Eeva-Maija Ryti

NS

_(å

so\I'*

\

ttt

Korvikkeita, vastikkeita ja kekseliäisyyttä

Yarhaisimpiin

lapsuus- muistoihini 1940-Iuvun lop- pupuolelta

kuuluu

kahvin

tuoksu

,

^{taL oikeas} taan kaksi- kin sellaista. Se tuoksu, _foka tuntui päivällä, muistutti vä- hän leipää; iltauutisten arkaan kymmeneltä joskus harvoin tuntuva tuoksu oli toisenlai- nen ja joskus siinä oli pieni

palaneen

tuoksahduskin.

Päivisin

juotiin

kor-

D,JP

viketta t^t

kahvin-

A$

vastiketta (rukiista

\ \- -^ -^" "'-t

voiku- kanitt- rista,

^ties

mistä),

mutta ilta-

kahviin liittyi

melkein

^tn^

^sa- Iaperäinen rttuaalt.

Se alkoi, kun isoäiti otti esille mustan prännänn _l^

vaaleita kahvipapuj ^a ja katsoi, että pesässä oli sopiva hiillos.

P aahtamisen (eli huittislai sit-

tain polttamisen)

^jälkeen pavut jauhettiin ^l(akolassa arkanaan valmistetulla ^kah- vimyllyllä ja sitten päästiin- kin jo keittämään muutama kupillinen orkeaa kahvia.

Oliko ^isoäidin

^kahvi

peräisin helmikuussa ¹⁹⁴⁶ Turkuun saapuneesta rahti- laivasta,

joka

suomalaisten

riemuksi toi 2,3 mili.

kg brasilialaista raal<akahvia, on hämärän peitossa. Larvan tulo on varmasti ollut iso asia; elä- mä näytti vähitellen palaavan normaaliksi.

Tosin

kahvin niin kuin monien muidenkin tarvikkeiden säännöstell' kesti vielä useita vuosia.

Sodan alkaminen

E,u-

roopassa syksyllä 1939 toi

mukan^n melkein

^heti

säännöstelyn

l^

ostokortit.

Syl,skuussa 1939 Suomessa tuli voima n polttoai- neen säännöstely ja autoihin ilmestyivät häkäpöntöt.

Ruo katavaroi ^s ta talvisodan atkana oli- vat kortill a v^Ln kahvi tee ja sokeri. Säännöstely

tiukkeni välirauhan l^ l^t-

kosodan aikana, iolloin ^lähes kaikesta oli pulaa _1a ihmiset kirisrivät vöitään sekä kehit- telivät yhä uusia korvikkeita

ia vastikkeita.

Nahan

puutteessa ^käy- tettiin puupohjaisia paperi- kenkiä, jotka hywällä onnella kestivät pitkäänkin. I(aste- lemista

piti

tietenki

n

varoal

I(ankaisiin lisättiin

^sillaa

(:selluloosakuitua)

ia

^ver- hoia tehtiin kreppipaperista,

jonka reunat oli

kauniisti poimutettu.

I{ankaan puute

olikin

suuri ongelma, ia

^puvut

käännettiin moneen kertaan.

Saatettiin myös ^{saada uusi}

leninki

yhdist åmalla kaksi vanhaa. Näistä vaatteista mi- nullakin on vähän kokemusta.

E nsimmäinen päällystakkini

oli tehty

isän

takin

selkä- kappaleesta ia ^muutamasta lammasnahan palasta.

Polkupyörän kumit

_l^

s^ pp^iden kumite rät ohvat todella vaikeasti saat^vt^. Na-

rusta punottuia renkaita yn-

te ttiin ^kay ttaa pyö ränkumie n sijasta. Jot halusi uuden heh- kulampun, piti luovutt^ rikki mennyt tilalle ,lotta ^arvokkaat metallit saatiin talteen.

Maaseudulla

oli

^sentään

peruselintarvikkeet, kuten lei- pä, maito _1a perunat omasta takaa, vaikka melkein kaike s ta

vallitsikin ^ankara luovutus- velvollisuus. Lap suude stani muistan vielä ^ne pienet sini-

ia

punaraitaiset kannelliset r^sta;t,

joihin

jokaisen koti-

tilani

asukkaan kuukauden voiannos oli ^jaettu. Ei ^suurta

rasta tarvittukaan, kun esim.

ioulukuussa ^{19 41} kuukauden voiannos henkeä kohden oli

150 g.

Sota-aika vaati kekseliäi- s)ryttä ja opetti uusia asioita.

I(un

sokeria

oli

niukasti, perunajauhoista

opittiin

te- kemään siirappia. E,rilaiset re- septit levisivät kylästä kylään.

I(otiinr

^rlmaantui m)'ös kak- kuresepti, ^j ossa eräänlaiseen jauheeseen taytyr lisätä vain vettä. I(akusta

tuli

kuulem- ma kaunis, mutta niin kova, etteivät edes siat saaneet siitä mitään tolkkua.

Ostosaippua

^hävisi

markkinoilta, 1^

^saippuaa alettiin ^taas keittää kotona.

Siihen tarvittiin

r^sva^ _l^

lipeäkiveä, jonka saanti tosin m)'öhemmin vaikeutui. Mo-

nissa apteekeissa sekoitettiin erilaisista rasvoista ihovoiteita l^ p^rtavaahdokkeita.

Tupakka oli tietysti kortilla ja vaikeasti s^^tavrssa. Niinpä leveälehtinen tupakkakasvi otettiin vilj elyy n _la sij oitettiin mahdolli simman lämpimään paikkaan kasvitarhassa. Myös sinikukkainen

sikuri

löysi tiensä moneen puu tathaan.

Sikuri kuorittiin, paloiteltiin, paahdettiin, jauhettiin ^hie- noksi ^ja sekoitettiin kahvin- vastikkeen joukkoon.

I(ahvi loppui syksyll^ 1'941

kokon aan, samoin korvike, jossa oli vielä ollut ^{osa kah-}

via.

I(ahvinvastike tehtiin rukiinjyrristä, jotka keitettiin kuoritussa maidos sa tat suo- laIIa maustetussa vedessä, kui- vattiin ja paahdettiin kahvin tapaan Teen korvikkeeksi puoles taan käytettiin ^esim.

vadelm An ja mustaherukan lehtiä.

Joulu tuli

sentään sota- arkanakin. Sika teurastettiin

1a siitä saatiin kinkun lisäksi monenlaista herkkua: ^sian-

Pääs1'l tt7'ä, rlYnim akkataa, veriohukaisia. Lihat suolattiin ja niiden

piti

^rnttää pitkälle, koska lihasta oli m1'ös tarkka luovutusvelvollisuus. ^Sika kä1'tettiinkin perus teellis e s ti hyödyksi. Mitä ei voitu s),ödä,

keitettiin ^s aippuaksi.

Jouluksi tehtiin

kotona

H:ä.åT#"':ä",3il'.;

ag f-agafta la sa

tin

marme- ladia. I{aurakaramellej

^ ^{t^as} valmistui, kun paistinpannulla

sulatettiin hiukan sokeria _ia siihen lisättiin kauran ryyne1ä sekä vähän voita. Myös ome- nr^

l^

mustikoita kuivattiin karamellien korvikkeiksi.

E,n tiedä,

^tunsivatko

194}-Iuvun

suomalaiset sanan kierrärys,

mutta

he

eivät

tosiaankaan voineet heittää mitään hukkaan _l^

heidän oli pakko

kayttaa kaikki mahdollinen moneen

kertaan. Tarkka

^isoäitini

naputt"li t oP^ rikkoutuneen kahvikupin pieniksi murusik- si ia t^rloili sen murskattujen munankuorten seassa kanoille kivennäiseksi.

Lcibteet: Eila Vaanon an- tamat tiedot Suur-Huittisten historia V

Huittisten seudun kansa- laisopiston Huittisten koti- seutupiirin julkaisut

(on-'..rcN

,-%r.,

b-

?-J

ffi

t'.

Huittisten _Joulu 2003 45