ARTIKKELIT
MATTI K A R J A L A I N E N
Informaation käsitteen systeemisiä aspekteja
Karjalainen, Matti, Informaation käsitteen systeemisiä aspekteja [Systemic aspects of the concept of information]. Kirjastotiede ja informatiikka, 1 (2): 30—35, 1982.
The concepts of s y s t e m and i n f o r m a t i o n have a wide and diverse use in modern science and technology. In this paper the author is emphasi- zing their close relationship by sketching a systems approach to analyze the concept of information. The approach is based on the construction of a set of general systemic concepts which constitute a system of concepts.
Information is connected to the approach through representational relations in subject-object systems. By considering different kinds of internal and external in subject-object systems and in different situations, different types of information concepts will follow. The distinction between infor- mation, knowledge and data is also discussed.
Address: Acoustics Laboratory, Department of Electrical Engineering, Hel- sinki University of Technology, Otakaari 5 A, SF-02150 Espoo 15.
I n f o r m a a t i o n k ä s i t e t t ä v o i d a a n j a t u l e e k i n l ä h e s t y ä m o n i e n erilaisten teorioiden j a k ä y - t ä n t ö j e n n ä k ö k u l m i s t a . Tässä e s i t e t t ä v ä s s ä t a r k a s t e l u s s a l ä h t ö k o h t a n a on y l e i n e n s y s t e e - m i t e o r i a j a systeemiajattelu. S y s t e e m i l ä h e s - t y m i s t a p a k o r o s t a a luonnollisestikin infor- m a a t i o n k ä s i t t e e n muodollisia o m i n a i s u u k s i a r i i p p u m a t t a siitä, onko k y s y m y k s e s s ä biologi- set, psyykkiset, sosiaaliset vai t e k n i s e t esiin- t y m i s m u o d o t .
A l u k s i t a r k a s t e l l a a n systeemikäsitteistöä j a sen p o h j a l t a y k s i n k e r t a i s i a systeemimalleja, r e p r e s e n t a a t i o s y s t e e m e j ä j a s u b j e k t i - o b j e k t i - relaatioita. T ä m ä n p e r u s t e e l l a e r i t e l l ä ä n e r i - laisia i n f o r m a a t i o n käsitteitä, i n f o r m a a t i o t i - l a n t e i t a j a informaatioterminologiaa.
Systeemiajattelusta, systeemiteorioista ja systeemilähestymistavasta
V u o s i s a t a m m e m e r k i t t ä v i m p i i n yleistieteel- lisiin s u u n t a u k s i i n k u u l u v a t erilaiset systee- miteoriat, systeemiajattelu, ns. systeemilähes- tymistäpä j a k a i k k i se systeemeihin k o h d i s - t u v a , j o s t a k ä y t e t ä ä n myös k o k o a v a a n i m i - t y s t ä systeemitutkimus. Myös t e k n i i k a n p i i - rissä s y s t e e m i n e n l ä h e s t y m i s t a p a on h y v i n
yleinen, v a i k k a k a a n ei aina tietoisessa j a t e o - r e e t t i s - s y s t e m a a t t i s e s s a muodossa.
S y s t e e m i l ä h e s t y m i s t a p a on eri tieteiden j a t e k n i i k a n piirissä n i m e n o m a a n o m a n v u o s i - s a t a m m e t u o t e t t a j a v a s t a u s t a siihen v u o s i - s a d a n a l u n aikoihin s y n t y n e e s e e n k r i i s i v a i - heeseen, jossa v a n h a tiede oli k y v y t ö n h a l - l i t s e m a a n y h ä m o n i m u t k a i s e m p i a t u t k i m u s - k o h t e i t a . V o i t a n e e n §anoa, e t t ä s y s t e e m i n e n t a r k a s t e l u t a p a on e r ä ä n l a i n e n m e t o d i n e n v a s - t a u s kompleksisten (monimutkaisten) t u t k i - m u s k o h t e i d e n a n t a m a a n h a a s t e e s e e n 111J2I.
On olemassa s u u r i j o u k k o erilaisia s y s t e e - miteorioita, s u o r a n a i n e n systeemiteorioiden m u o d o s t a m a systeemi. Esim. lineaarisia sys- t e e m e j ä koskeva(t) teoria(t) on o n n i s t u t t u s a a t t a m a a n k a u n i i n m a t e m a a t t i s e e n a s u u n . Monia m u i t a , v a r s i n k i n m o n i m u t k a i s i a s y s - t e e m i t y y p p e j ä j o u d u t a a n t a r k a s t e l e m a a n p a l - j o n v ä l j e m m i n j a usein e p ä s y s t e m a a t t i s e m - m i n (epäformaalisin) teorioin. K a i k k e i n v ä l - j i m m i s t ä »teorioista» onkin s y y t ä k ä y t t ä ä n i - m i t y s t ä systeemiajattelu, k o s k a n e eivät m u o - dosta m i t ä ä n t i u k a n s y s t e m a a t t i s t a j a sisäi- sesti r i s t i r i i d a t o n t a t e o r i a k o n s t r u k t i o t a .
S y s t e e m i l ä h e s t y m i s t a v a l l e on usein t u n n u s - omaisia m o n e n t a s o i n e n j a - v a i h e i n e n l ä h e s t y - m i n e n a n n e t u n p r o b l e e m a k o h t e e n s u h t e e n .
Aluksi saatetaan soveltaa hyvin väljää, jous- tavaa ja vapaamuotoista systeemiajattelua, joka selventää probleemanasettelua ja suun- — taa ratkaisunhakua. Kun sitten on saatu riit-
tävä ote kohteesta, voidaan ottaa käyttöön eksaktimpia, esim. matemaattisia teorioita, mikäli sellaisia on löydettävissä.
Systeemikäsitteiden muodostama systeemi
On selvää, että esim. erilaisia fysikaalisia, — biologisia, sosiaalisia, teknisiä ym. systeemei-
tä koskevat systeemiteoriat muodostuvat eri- laisiksi sisällyttäen itseensä kunkin systeemi- ryhmän keskeisiä ominaisuuksia. Yleisen systeemiteorian tehtävänä on löytää ne pe- rustavimmat ja yleisimmät lainalaisuudet, jotka pätevät kaikille tai hyvin monille sys- teemityypeille. Niinpä esim. sellaiset käsit-
teet kuin elementti, relaatio, rakenne, toimin- — ta, systeemi jne., voidaan kuvitella suhteel-
lisen vaivatta liittämättä niitä mihinkään eri- tyiseen todellisuuden systeemikohteeseen.
Tässä voidaankin nähdä eri yleisyysasteilla olevien systeemiteorioiden edut ja haitat se- kä välttämättömyys kehittää jonkinlaista systeemiteorioiden systeemiä; kaikkein ylei- simmät systeemiteoriat kattavat tavattoman laajan alan ja yhdistävät erityisteorioita, — mutta ne eivät sellaisenaan riitä erityiskoh-
teiden tarkasteluun. Tätä varten tarvitaan erityisteorioita, joissa ko. kohteiden erityis- ominaisuudet otetaan huomioon.
Seuraavassa tarkastellaan määritelmän- omaisesti eräitä keskeisimpiä systeemikäsit- teitä varsin yleisellä tasolla (ja samalla ehkä myös kirjoittajan omien näkemysten painot- tamalla tavalla). On syytä korostaa sitä seik-
kaa, että nämä käsitteet eivät suinkaan ole — irrallisia, vaan liittyvät monin tavoin (relaa-
tioin) toisiinsa muodostaen kasit e systeemin.
— Elementti (alkio, osa, komponentti): on jo- kainen systeemikokonaisuutta muodostava osakokonaisuus, jota pidetään tarkastelus- sa käytettävän resoluutiotason (erotteluta- son) puitteissa jakamattomana osasena.
Todellisuudessa jokainen elementti (vaik- kapa atomi) omaa sisäisen rakenteen, mut- ta systeemin (esim. molekyylin) osasena ei sitä ehkä ole tarpeen tai aina mahdol- listakaan jakaa. (Ainoastaan abstraktin systeemin, esim. matemaattisen joukon al- kiolla ei tarvitse olla tai kuvitella olevan mitään sisäistä rakennetta). Elementti on aina suhteellinen käsite, suhteessa systee-
mikokonaisuuteen ja tarkastelutasoon (re- — soluutiotasoon). Elementtiä luonnehtivat
sen ominaisuudet ja systeemejä muodosta- vat kytkentämahdollisuudet.
— Relaatio (suhde): mikä tahansa ajatelta- vissa oleva tai todellinen suhde systeemi- objektien (ts. elementtien, systeemien jne.) välillä. (Huomaa, että relaatiotakin voi- daan tarkastella elementtinä, systeeminä jne. riippuen valitusta tarkastelukulmas- ta). Koko relaatioiden monitahoisesta jou- kosta on syytä tarkastella erityisesti omi- naisuuksia ja kytkentöjä:
— Ominaisuus: tarkasteltavan systeemiob- jektin (esim. alkio, kytkentä, systeemi jne.) suhde (relaatio) johonkin tarkastelukoh- teen ulkopuoliseen yleiseen referenssiin (tai referenssisysteemiin). Esim. jonkin esineen ( = systeemiobjektin) pituus(arvo) on määrällinen suhde objektin ja yleisen (sovitun) mittapuun (tai mittaussysteemin) välillä.
— Kytkentä: systeemiobjektin välinen, ra- kennetta, systeemiä tai laajempaa systee- mikokonaisuutta muodostava tai toimin- taa välittävä suhteellisen pysyvä ja konk- reettinen suhde. Kytkentä edustaa siis systeemiobjektien yhdistämistapaa, liitän- tää. (Kytkentä voidaan jälleen tulkita myös elementiksi tai systeemiksi, mikäli valitaan sopiva tarkastelukulma).
— Rakenne (struktuuri): systeemiobjekteista (lähinnä elementeistä) ja niitä yhdistävistä kytkennöistä koostuvan systeemikokonai- suuden suhteellisesti pysyvä (invariantti) aspekti tai puoli. Systeemin rakenne edus- taa siis systeemin suhteellisesti (ts. tarkas- telumittakaavassa) muuttumatonta puolta (vrt. toiminta). Rakenteen ei silti tarvitse olla absoluuttisen staattinen, vaan sekin voi olla muuttuva.
— Toiminta (funktio): Systeemikokonaisuu- den suhteellisesti muuttuva (variantti) as- pekti tai puoli (vrt. rakenne). Toiminta voi koostua muutoksista elementeissä, kytkennöissä, rakenteessa(kin) jne. Toi- mintaa voidaan kuvata esim. relaatioilla muuttujien (ts. muutoksia kuvaavien omi- naisuuksien arvojen) ja ajanhetken välil- lä. Toimintaa pyritään usein selittämään ns. kausaalirelaatioiden, ts. syy-seuraus- suhteiden avulla. Toiminta voi olla staat- tista (ts. ei olennaisia muutoksia systee- missä tarkastelutason puitteissa) tai dy- naamista. Dynaamisesta toiminnasta voi- daan erottaa stationäärinen (ts. samaa muutosketjua toistava) ja ei-stationääri- nen (ei-toistuva) toiminta.
— Systeemi: elementeistä (tai osasysteemeis- tä) koostuva rakenteellinen ja/tai toimin-
32 Karjalainen: Informaation käsitteen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982 nallinen kokonaisuus, joka ilmentää omi-
naisuuksia, joita ei ole sen elementeillä ja näiden mielivaltaisilla yhdistelmillä. (Sys- teemi on siis enemmän kuin sen osien pelkkä summa). Koska systeemi on tiet- ty kokonaisuus, on se olemassa vain suh- teessa ympäristöönsä. Systeemin kuvaa- minen edellyttää siis a) systeemin sisäistä kuvausta ja b) systeemin ulkoista kuvaus- ta (ts. systeemiä suhteessa laajempaan ko- konaisuuteen tai systeemi elementtinä).
Systeemi voi olla staattinen (staattinen toiminta) tai dynaaminen (dynaaminen toiminta). Usein systeemitarkastelun käyt- tö (eli kohteen kuvaaminen systeeminä) korostaa rakenteellista puolta toiminnalli- seen nähden (vrt. prosessi).
— Prosessi: systeemiobjektin toiminnallista puolta vastaava tilan (eli systeemiä kuvaa- vien muuttujien joukon) kehityskulku tai toimintatapahtumien muodostama »sys- teemi» (ts. tapahtumien ja niiden ajalli- sesti rinnakkaisten ja peräkkäisten relaa- tioiden muodostama kokonaisuus). Pro- sessitarkastelun käyttö korostaa toimin- nallista puolta rakenteelliseen nähden (vrt. systeemi ja erityisesti rakenne).
— Organisaatio: useimmiten tällä tarkoite- taan tarkoituksellista (tarkoituksenmu- kaista) ja suunnitelmallisesti järjestettyä (systeemi)kokonaisuutta, jonka osilla ja osasysteemeillä on omat erikoistuneet, usein laadullisesti erilaiset tehtävänsä ko- konaisuuden kannalta. (Organisaation kä- sitettä käytetään hyvinkin poikkeavin merkityksin).
— Hierarkia, hierarkkisuus: todellisuuden systeemiobjekteille usein tyypillinen omi- naisuus, jossa ilmenee useita laadullisesti erilaisia systeemitasoja siten, että alem- man tason osasysteemit muodostavat seu- raavan tason systeemikokonaisuuden, näin syntyvän systeemitason systeemit taas puolestaan uuden systeemikokonaisuuk- sien tason (esim. alkeishiukkaset/atomit/
molekyylit... planeetat/aurinkokunnat/
galaksit/galaksijärjestelmät jne.). Hierark- kisuus on erityisen tärkeä ja monitahoi- nen ilmiö kaikentyyppisissä monimutkai- sissa systeemeissä. Em. esimerkki kuvasti lähinnä elottoman luonnon hierarkkisia rakenteita. Hierarkkisella organisaatiolla tarkoitetaan usein systeemin ohjaus- ja säätötoimintoihin liittyviä rakenneperiaat- teita. Tärkeydestään huolimatta ja moni- muotoisuudestaan j ohtuen hierarkkisuus systeemiominaisuutena on varsin huonosti ymmärretty ja hallittu, vaikka on olemas-
sa yrityksiä konstruoida jopa hierarkia- teorioitakin.
Edellä määriteltyä käsitesysteemiä voitai- siin laajentaa sekä yleisten että erityiskäsit- teiden suuntaan. Erityisen tärkeä systeemien joukko saadaan, kun annetaan painoa sellai- sille ominaisuuksille ja toiminnoille kuin oh- jaus ja säätö, takaisinkytkentä, stabiilisuus, toiminnallinen optimaalisuus, signaalien ja informaation käsittely jne. Tällaisia systee- meitä kutsutaan kyberneettisiksi systeemeik- si, ja niitä tutkivaa tieteen ja tekniikan suun- tausta kybernetiikaksi 121.
Kun rajoitutaan edelleen sellaisiin systee- meihin ja prosesseihin, joissa informaatiolla ja sen käsittelyllä on keskeisin rooli, päädy- tään informaatiosysteemeihin ja prosesseihin sekä niitä tutkiviin informaatioteorioihin ja informaatiotieteisiin.
Systeemit ja informaatio
Osoituksena yleisen systeemiteorian ja sys- teemilähestymistavan yleisluonteisuudesta ja -pätevyydestä on, että sen käsitteistöä ja ajat- telutapaa voidaan soveltaa menestyksellä niinkin »abstraktiin» kohteeseen kuin infor- maatio. Voidaanpa jopa sanoa, että systeemi- ja informaatioteoriat ovat hyvin läheisesti si- doksissa keskenään. Onhan nimittäin niin, että kaikki reaalisiin systeemeihin kohdistu- va tutkimus perustuu niiden kuvaamiseen kielellisesti ja käsitteellisesti (ts. kehittynei- den psyykkisten tai teknisten informaatiosys- teemien ja -prosessien avulla). Toisaalta myös informaation tutkiminen liittyy aina jonkin- laisiin informaatiota siirtäviin, tallentaviin ja muokkaaviin systeemeihin. Näinollen pyrit- täessä kehittämään toisaalta yleisten systee- mien teoriaa, toisaalta informaatioteoriaa, nämä tulisi liittää eräällä tavalla rinnakkai- siksi ja duaalisiksi teorioiksi.
Kehittyneiden informaatiosysteemien ja prosessien toimintaa voidaan tarkastella var- sin monelta näkökannalta. Eräs mm. tekoäly- tutkimuksen yhteydessä esitetty kahtiajako on seuraava:
1. Representaatiotoiminnat (esittämisen ja esitystiedon muodostus)
2. Loogiset toiminnat (ongelmanratkaisu, päättely jne.)
Ensinmainittua ryhmää vastaa tarkastelu- tapa, jossa tutkimuskohteena on se, miten erilaisia esitettäviä kohteita (informaatiosys-
t e e m i n objekteja) voidaan kuvata informaa- tion avulla informaatiosi/steemin sisäisiksi esityksiksi; esimerkiksi k u i n k a t i e t o k o n e e n sisälle v o i d a a n m u o d o s t a a (tai voi m u o d o s - tua) t o d e l l i s u u t t a v a s t a a v a k u v a u s j o s t a k i n kohdesysteemistä.
Toista r y h m ä ä v a s t a a v a s s a t a p a u k s e s s a t a r k a s t e l l a a n informaatiosysteemin (tai y l e e n - sä k y b e r n e e t t i s e n systeemin) t o i m i n n a n lo- giikkaa, p r o b l e e m a n r a t k a i s u t o i m i n t a a , loogi- seen p ä ä t t e l y y n p e r u s t u v a a t o i m i n t a a jne.
N ä m ä k a k s i eri p u o l t a eivät s u i n k a a n ole selvästi eroteltavissa toisistaan, v a a n i l m e n - t ä v ä t s a m a n k o k o n a i s u u d e n eri puolia, jolloin ko. t a r k a s t e l u t t ä y d e n t ä v ä t toisiaan. J a t k o s s a e s i t e t t ä v ä i n f o r m a a t i o k ä s i t t e e n e r i t t e l y on selvästi o r i e n t o i t u n u t e n s i n m a i n i t t u u n t y y p - piin, r e p r e s e n t a a t i o s y s t e e m i e n p r o b l e m a t i i k - k a a n .
Subjekti/objekti-relaatiosta representaatio- systeemeissä
N i m i t y k s e t subjekti j a objekti on t o t u t t u l i i t t ä m ä ä n ensisijaisesti ihmisen kohteelliseen t o i m i n t a a n , toissijaisesti m u i h i n toimiviin sys- t e e m e i h i n j a niiden kohteelliseen t o i m i n t a a n . Tällöin se, j o k a on a k t i i v i n e n j a toimii, on subjekti. Se, j o k a on t o i m i n n a n k o h t e e n a , on objekti. Ihmiselle s u b j e k t i n a on ominaista v a l t a v a m ä ä r ä o m i n a i s u u k s i a j a t o i m i n t a m u o - toja, j o t k a e r o t t a v a t sen laadullisessa mieles- sä esim. k e h i t t y n e e s t ä t e k n i s e s t ä s ä ä t ö - tai in- formaatiosysteemistä, t ä m ä t u l k i t t u n a t i e t y n t o i m i n n a n subjektiksi. Niinpä onkin s y y t ä h u o m a t a , e t t ä k u n s e u r a a v a s s a p u h u t a a n (yleisesti) subjektista representaatiosysteemi- nä, ei t ä l t ä e d e l l y t e t ä m u i t a o m i n a i s u u k s i a k u i n k y k y toimia aktiivisesti sisäisen esityk- sen muodostamiseksi u l k o m a a i l m a s t a j a k ä ä n - teisesti k y k y ä t u o t t a a u l k o m a a i l m a a n k o h d i s - t u v i a t o i m e n p i t e i t ä sisäisten esitysten (mal- lien) perusteella.
K u v a s s a 1. on m a h d o l l i s i m m a n y k s i n k e r - t a i n e n s y s t e e m i k u v a u s t a p a u k s e l l e , jossa ak- tiivisesti t o i m i v a n a s u b j e k t i n a on r e p r e s e n - taatiosysteemi, ja tällä on (ympäristössään)
Ob j ektisysteemi (Kohteen rakenne
ym. systeemi- ominaisuudet)
Sub j ektisysteemi (Ob j ektisy steemin
kuvaus) Ob j ektisysteemi
(Kohteen rakenne ym. systeemi- ominaisuudet)
Sub j ektisysteemi (Ob j ektisy steemin
kuvaus) Ob j ektisysteemi
(Kohteen rakenne ym. systeemi- ominaisuudet)
Sub j ektisysteemi (Ob j ektisy steemin
kuvaus)
Kuva 1. Subjekti/objekti-relaatiota ilmentävä kuva.
k o h t e e n a a n j o k i n obj ektisy st e emi. Objektiin liittyviä s y s t e e m i o m i n a i s u u k s i a ei ole esitetty tässä black-box-mallissa; samoin s u b j e k t i s y s - t e e m i n r a k e n n e , organisaatio, erityiset toi- m i n t a t a v a t j n e . eivät i l m e n e ko. b l a c k - b o x - mallista.
T ä s t ä ä ä r i m m ä i s e n v ä h ä n eksplisiittisesti s a n o v a s t a esityksestä h u o l i m a t t a k u v a n 1 m a l - liin j a sen k u v a u s t o i m i n t o i h i n v o i d a a n liittää e r ä i t ä r e l a a t i o t y y p p i e n m ä ä r i t t e l y j ä : Semant- tiseksi (representaatio)relaatioksi k u t s u t a a n tässä niitä r e l a a t i o i t a (eli suhteita), j o t k a t o - t e u t u v a t k u v a u s t o i m i n n a n a v u l l a objektisys- t e e m i n j a subjektisysteemissä s y n t y v i e n k u - v a u s t e n välille. S e m a n t t i s e t r e l a a t i o t o v a t siis k u v a n 1 k a n n a l t a systeemienvälisiä r e l a a t i o i - ta. N ä i d e n s e m e n t t i s t e n r e l a a t i o i d e n m u o d o s - t a m a a k o k o n a i s u u t t a voitaisiin k u t s u a tässä
(representaatio)semantiikaksi.
Syntaktisiksi (representaatio)relaatioiksi k u t s u t t a k o o n n i i t ä subjektisysteemiin m u o -
d o s t u v a n esityksen sisäisiä relaatioita, j o t k a t e k e v ä t esityksestä m ä ä r ä t t y j ä k u v a u s s ä ä n - töjä n o u d a t t a v a n . S y n t a k t i s e t r e l a a t i o t ovat siis t a v a l l a a n systeeminsisäisiä relaatioita.
Niiden m u o d o s t a m a a k o k o n a i s u u t t a k u t s u - t a a n tässä (representaatio)syntaksiksi.
Informaatio systeemien välisenä representaatiorelaationa
P y r i t t ä e s s ä v a s t a a m a a n k y s y m y k s e e n »Mi- t ä informaatio on?», on ilmeisen h e d e l m ä l l i s - t ä l ä h t e ä r e p r e s e n t a a t i o s t a , esityksen t a i si- säisen m a l l i n muodostusprosessista, k u v a u s - relaatioista j n e . R e p r e s e n t a a t i o , jossa jokin objekti t a i sen tila esittää t a i e d u s t a a jotain toista objektia, l i i t t y y läheisesti i n f o r m a a t i o n p e r u s o l e m u k s e e n . Valitsemalla erilaisia esi- tysprosesseja j a esitysrelaatioita, s a a d a a n v a s t a a v a s t i erilaisia m ä ä r i t e l m i ä i n f o r m a a t i o n käsitteelle.
Objekti-informaatio eli potentiaalinen informaatio
K a i k e l l e elottomallekin luonnolle on o m i - n a i s t a siellä olevien systeemiobjektien m o n i - naiset k y t k e n n ä t j a k e s k i n ä i s v a i k u t u k s e t , joitten k a u t t a objektit v a i k u t t a v a t toisiinsa j ä t t ä e n »jälkiä» v a i k u t u k s i s t a a n . Tässä voi- d a a n n ä h d ä k u v a u t u m i s p r o s e s s i e n j a infor- m a a t i o n m u o d o s t u k s e n fysikaalinen l ä h t ö k o h - ta. P e l k k ä fysikaalinen v a i k u t u s j ä l k i e d u s t a a informaatiollista k u v a u s t a k u i t e n k i n niin t r i - viaalissa muodossa, e t t ä i n f o r m a a t i o n k a s i t -
34 Karjalainen: Informaation käsitteen... Kirjastotiede ja informatiikka 1 (2) — 1982 teen käyttö tässä yhteydessä on tuskin oikeu-
tettua.
Vasta siinä tapauksessa, kun tilanteessa on mukana jokin systeemi, joka pystyy käyttä- mään hyväkseen syntyvää kuvausta tarkoi- tuksellisesti ja tavoitteisesti, on kysymykses- sä varsinainen informaatioprosessi. On siis syytä lähteä siitä vaatimuksesta, että infor- maatiotilanteessa (todellisessa informaatio- prosessissa) on mukana ainakin välillisesti tai implisiittisesti informaatiosubjekti eli infor- maation (representaation) hy väksikäyttä j ä.
Yksinkertaisin tällaisen tilanteen systeemi- malli on kuvan 1 subjekti/objekti-kuvausre- laatio.
Ensimmäinen kuvan 1 perusteella saatava informaatiotyyppi voidaan nimetä objekti- informaatioksi tai potentiaaliseksi informaa- tioksi, jolla tässä tarkoitetaan niitä objektin (systeemi)ominaisuuksia, jotka voivat tulla kuvatuiksi jonkin informaatiosubjektin sisäi- seksi esitykseksi. Tällainen objekti-informaa- tio on sikäli universaalista, että jokainen elot- tomankin luonnon objekti voi tulla monin tavoin kuvatuksi. Objektin systeemiominai- suudet ovat tällaista objekti-informaatiota vain suhteessa johonkin informaatiosubjek- tiin, joka kykenee ne kuvaamaan. Jokaisen reaalisen objektin koko objekti-informaatio on äärettömän runsas, sillä täydellinen ku- vaus edellyttäisi objektin kuvaamista kaikil- ta mahdollisilta aspekteiltaan ja suhteessa kaikkiin mahdollisiin muihin objekteihin/sub- jekteihin. Jokainen reaalinen subjektisystee- mi sensijaan pystyy vain äärelliseen objek- tin kuvaamiseen.
Subjekti-informaatio (realisoitunut subjektinsisäinen esitys)
Informaatiotyyppiä, joka saadaan tarkas- teltaessa informaatiosubjektin sisäistä ku- vaustulosta (sisäistä mallia, representaatiota), voitaisiin vastaavasti kutsua subjekti-infor- maatioksi. Sisäinen kuvaustulos muodostuu tietenkin subjektisysteemiin syntyneestä ob- jektin vaikutuksesta (esim. määrättynä sub- jektinsisäisenä tilana). Tämä on jälleen infor- maatiota vain suhteessa objektiin, subjekti/
objekti-relaation kautta.
Ulkoinen representaatio ja sitä vastaava informaation käsite
Ehkä kaikkein perustavanlaatuisin ja to- tuttua informaation käsitettä lähinnä oleva
Objekti A (Alkuperäinen
objekti) - Objekti B (Edustaja)
—->
- « • —
Subjekti C Sisäinen
kuvaus
Kuva 2. Ulkoista representaatiota ilmentävä kaa- vio.
määritelmä saadaan, kun tarkastellaan ohei- sen kuvan 2 mukaista informaatiotilannetta.
Tässä tapauksessa objekti B on objektin A edustaja C:hen nähden ja kantaa Aita koske- vaa informaatiota subjektille C, tehden mah- dolliseksi subjektinsisäisen kuvauksen muo- dostumisen. Tätä mallia voidaan soveltaa mm.
seuraaviin tapauksiin:
1. Objekti B on signaali tai merkki, joka vä- littää informaatiota (kuvausta) varsinai- sesta objektista A subjektille C mahdol- listaen A:ta koskevan sisäisen kuvauksen.
Tämä tapaus sopii myös kommunikaatio- tilanteeseen, jossa A — B — C muodostaa viestintäkanavan.
2. Objekti B on aktiivisen subjektin C tuot- tama objekti, joka edustaa subjektille C (mahdollisesti myös jollekin toiselle sub- jektille D) objektin A kuvausta. Esim. kie- lellinen (puhuttu tai kirjoitettu) kommu- nikaatiosignaali tai esineen A pienoismalli voi toimia subjektille C A:ta koskevana informaatiota kantavana edustajana. (Sub- jektisysteemien välisen kommunikaation tilanteita voidaan tutkia liittämällä mal- liin yksi tai useampia lisäsubjekteja.) 3. Objekti B on C:n kannalta nähtynä aktii-
vinen, kehittyneen sisäisen esityksen muo- dostukseen pystyvä alisubjekti. Tällöin kysymyksessä on kuvan 2 mukainen eräänlainen objekti (A)/subjekti (B)/meta- subjekti (C)-representaatio. Sikäli kun C:llä on pääsy B:ssä muodostuvaan ku- vaukseen, on B A:ta koskevan informaa- tion kantaja Crlle.
Kaikissa näissä tapauksissa objekti B on subjektiin C nähden ulkoinen, objektia A koskeva informaationkantaja (edustaja). Kun subjektina C on ihminen, on näin saatava in- formaation käsite — Brhen sisältyvä A:ta ku- vaava informaatio C:lle — ehkä kaikkein pe- rustavanlaatuisin. Valittaessa erilaisia infor- maatiotilanteita ja -käsittelymuotoja (esim.
informaation siirto, tallennus, muokkaus) ja systeemeille A, B ja C erilaisia ominaisuuk- sia, saadaan vastaavasti erilaisia informaation
käsitteitä ja erilaisia informaatiota koskevia teorioita.
Informaatio — tieto — data
Käsitettä informaatio on edellä käytetty vapaamuotoisesti kaikenkattavana yleiskäsit- teenä, oli sitten kysymys millaisesta ilmene- mismuodosta tahansa. Monesti informaation käsite rajataan suhteellisen teknisluonteiseen käyttöön ja halutaan soveltaa esim. käsitettä tieto, kun on kyseessä »inhimillinen tai so- siaalinen» informaatio, näkeepä myös lähes päinvastaisiakin käytäntöjä. Arkikielessä ku- ten myös tieteen ja tekniikan eri alojen »slan- gissa» sanat informaatio, tieto, data ym. vili- sevät jokseenkin synonyyminomaisessa ja sa- tunnaisesti vaihtelevassa käytössä.
Olisi todellakin syytä pyrkiä ainakin infor- maatiotieteiden ja -tekniikan piirissä struk- turoimaan täsmällisemmäksi koko informaa- tiokäsitteistö ja -terminologia. Vaikeutena vain tahtoo olla se, että käsitteiden »luontai- set» merkitykset eri aloilla eivät aina käy riittävästi yksiin.
Tässä esityksessä on lähdetty näkemykses- tä, jonka mukaan informaatio (information) voi toisaalta edustaa erittäin laajaa ilmiökent- tää yhdistävää yleiskäsitettä, toisaalta tar- peen mukaan aihepiirikohtaista erityiskäsitet- tä — kunhan vain pidetään huolta siitä, että aihepiirirajaus tulee riittävän yksikäsitteises- ti selväksi.
Tieto (knowledge) käsitteenä voitaisiin täl- löin rajata spesifimpään käyttöön; edusta- maan sitä informaatiota, joka liittyy inhimil-
liseen ajatteluun. Tällöin tietoa olisi kaikki se, mikä ajattelun seurauksena on materialisoi- tunut esim. kirjoituksina, kuvina, kaavioina ym. informaatiollisena kulttuuriperintönä.
Tieto-käsitettä voitaisiin edelleen laajentaa koskemaan kaikkea informaatiota, joka on suhteutettu tai suhteutettavissa inhimilliseen ajatteluun. Mikä tahansa informaatio olisi tällöin tietoa, kunhan se vain suhteutetaan inhimilliseen representaatiosubjektiin. Usein nähtävä tieto-käsitteen vapaamuotoinen käyt- tö onkin lähellä tätä määritelmää. Esimer- kiksi »tietokone» tarkoittaa informaationkä- sittelyautomaattia, joka tuottaa tai käsittelee ihmiselle tiedoksi soveltuvaa informaatiota.
Data-käsite puolestaan voisi edustaa täs- mällistä tietoa, »faktoja», eräänlaisia tiedon tai informaation rakennuspalikoita, monimut- kaisempien tiedon esitysten raaka-ainetta.
Eräs tapa strukturoida edelleen tiedon, in- formaation, datan ym. käsitteistöä olisi tar- kastella tiedon ja informaation esittämistä ja esitysmuotoja. Tämä sinänsä hyvin systeemi- nen aspekti informaation käsitteeseen johtaisi mm. laajan tekoälyteoreettisen problematii- kan keskeiseen teemaan, mutta veisi jo ohi tässä pohdittavaksi valitun näkökulman.
Viitteitä ja kirjallisuutta
III Blauberg, Sadovski, Yudin: Systems Theory
— Philosophical and Methodological Prob- lems. Progress, Moscow, 1977.
12/ Karjalainen et. ai.: Systeemit — Kyberne- tiikka. Informaatio. Otakustantamo, Espoo.
1978.
IZI Kirschenmann: Information and Reflection.
D. Reidel Pubi. Co., Dordrecht, 1970.
