T I E TE ES
S
ÄTA
A P TU H U
70
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
ruus juuri ihmisenä, verrattuna muihin eläin- lajeihin, on muualla. Korreloiko menestyminen älykkyystesteissä esimerkiksi sellaisten kykyjen kanssa kuten säveltäminen tai näytelmien, ru- nojen ja romaanien kirjoittaminen? Entä kyvyn kanssa maalata tauluja tai ohjata elokuvia? Jos vastaus edellä esitettyihin kysymyksiin on kyl- lä, olen valmis lieventämään kantaani väitteeni alkuosan osalta, mutta en eettisen vaatimukse- ni osalta. Toinen näkökulma on ihmisen yhteis- kunnallisen käyttäytymisen selittäminen. Mikä on älykkyyden merkitys siinä? Käsittääkseni sitä ei voi havaita millään tasolla. On esimer- kiksi ilmeistä valtioiden johtajiksi eivät välttä- mättä valikoidu kaikkein älykkäimmät yksilöt sen paremmin diktatuureissa kuin demokrati- oissakaan. Vihalla, pelolla, kateudella ym. te- kijöillä on puolestaan paljon suurempi merki- tys kuin älykkyydellä massojen käyttäytymisen selittäjänä. Itse älykkyystestien tekemistä voisi verrata myös geenitutkimukseen. Lähivuosina mahdolliseksi tuleva kunkin ihmisyksilön gee- nikartan selvittäminen on aiheuttanut sivistys- maissa keskustelua siitä, mitä tästä seuraa yk- silölle ja yhteiskunnalle. Mikä vaikutus sillä on ihmisen omakuvaan, että hän saa jo ennen ai- kuisikää tietoonsa mitä sairauksia hän tulee elä- mässään kohtaamaan? Tai onko hänellä taipu- musta masennukseen tai huumeiden tai alko- holin käyttöön? Mitä seuraa jos työnantajalla,
vakuutusyhtiöllä jne. on käytössään samat tie- dot? Samaa keskustelua tulisi käydä älykkyys- mittausten vaikutuksista. Miten ihmisen oma- kuvaan vaikuttaa, jos hän saa tietää olevansa keskimääräistä tyhmempi? Entä jos tämä tieto joutuu vääriin käsiin jne? Tai entäpä jos joskus todellakin tieteellisesti pystytään todistamaan, että joillakin kansoilla on keskimääräistä alem- pi älykkyysosamäärä? Se ei voi olla vaikutta- matta näiden kansojen omakuvaan eikä myös- kään siihen, miten muut kansat heitä kohtele- vat, sillä ihmisellä ei ole kykyä tarkastella mui- den kansojen edustajia yksilöinä, vaan stereo- tyyppeinä. Toisin sanoen älykkyystestien hyö- dyt ovat tieteellisen tutkimuksen kannalta ole- mattomat kun taas haitat voivat olla valtavat.
Tieteessä pitäisikin käydä jatkuvaa eettistä keskustelua siitä, onko kaikkea sitä mitä voi- daan tutkia myös tutkittava. Outo on myös Töt- tön väite, jonka mukaan on oikeutettua arvi- oida jonkin maan älykkyysosamäärä naapuri- maiden keskiarvona. Hyväksyisikö Töttö itse sen, että hänen älykkyytensä arvioitaisiin hä- nen naapuriensa keskiarvona, ja että yhteiskun- ta käyttäisi tätä tietoa hänen tulevaisuutensa suunnittelussa?
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti, joka valmiste- lee väitöskirjaa aineenaan etninen ja uskonnollinen sota.
Mittaavatko ÄO ja Pisa-luvut samaa yksilön ominaisuutta?
Mikko Ketokivi
Professori Pertti Töttö väittää (Tieteessä ta- pahtuu 1/2005), että koska maakohtaiset kes- kimääräiset Pisa-luvut ja älykkyysosamäärät (ÄO) korreloivat vahvasti, Pisa-luvut ”kuvaa- vat… lähes samaa ominaisuutta kuin Lynnin ja Vanhasen… mittarit” (s. 34). Tästä johtopää- töksestä syntyy valitettavasti hyvin helposti väärä mielikuva siitä, mitä nämä korrelaatiot oikeasti tarkoittavat ja millaisiin johtopäätök- siin ne oikeuttavat.
Ryhmien keskiarvojen välisiä korrelaatioita tul- kitessa täytyy tässä yhteydessä olla erittäin va- rovainen kolmesta syystä: (1) useimmiten meitä kiinnostaa älykkyys kuitenkin yksilön – ei kan- sakunnan – ominaisuutena; (2) älykkyyttä mi-
tataan (= varsinaisia mittausinstrumentteja käy- tetään) oikeasti ainoastaan yksilötasolla, ryh- män älykkyyttähän arvioidaan ainoastaan yksi- lötason mittaustulosten keskiarvojen kautta; (3) maakohtaisten keskiarvojen välinen hyvinkin vahva Pisa-ÄO -korrelaatio ei kerro yhtään mi- tään yksilötason Pisa-ÄO -korrelaatiosta.
Tötön esittämät korkeat ryhmätason Pisa–
ÄO-korrelaatiot eivät millään muotoa tarkoi- ta, että jos satunnaisesti valitun henkilön ÄO on erittäin korkea, myös hänen Pisa-lukunsa on to- dennäköisemmin korkea. Ne tarkoittavat aino- astaan, että jos satunnaisesti valitun maan kes- kimääräinen ÄO on korkea, myös Pisa-luvun keskiarvo on todennäköisemmin korkea. Näillä ryhmätason ja yksilötason korrelaatioilla ei ole
ET TI E E
ÄSS
TAPAHT UU
71
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
mitään tekemistä toistensa kanssa.
Yksilötason johtopäätösten tekemisessä ryh- mätason korrelaatioiden perusteella on kysees- sä ns. ekologinen virhepäätelmä (engl. ecological fallacy), josta meillä on viljalti esimerkkejä koh- ta jo 100 vuoden ajalta. Esimerkkejä lienee pal- jon sen takia, että monesti tutkijalla ei ole käy- tettävissään yksilötason aineistoa, vaikka kiin- nostuksen kohde on monesti yksilötasolla.
Töttö on ilmeisesti enemmän kiinnostunut maatason tarkastelusta ja maiden välisestä ver- tailusta, jolloin hänen käyttämiensä ekologis- ten korrelaatioiden käyttö on perusteltua. Mut- ta tällöin kaikki johtopäätökset täytyy tehdä täl- lä ekologisella tasolla ja pitää tiiviisti mielessä, että tulokset eivät kerro yksilötason älykkyy- destä ja itse älykkyyden mittaamisesta yhtään mitään. Tietysti voimme tarkastella itse mitta- usinstrumenttien sisältöä ja tehdä ainakin jon- kinlaisia johtopäätöksiä niiden sisällöllisestä sa- manlaisuudesta ja tätä kautta myös siitä, mittaa- vatko instrumentit osittain tai kokonaan samaa ominaisuutta. Seuraava kysymys on sitten tie- tysti se, mitä on tämä yhteinen ominaisuus, jota instrumentit mittaavat: Onko kyseessä synnyn- näinen vai opittu ominaisuus? Mikä on mah- dollisen systemaattisen mittausvirheen eli ns.
metodivarianssin osuus? Kuinka stabiilista omi- naisuudesta on kyse?
*
Klassikkoartikkelissaan arvostetussa Ameri- can Sociological Review -lehdessä W. S. Robin- son (1950) antaa lukuisia esimerkkejä ekologi- sesta virhepäätelmästä. Hän ottaa esimerkik- si 1930-luvun USA:n lukutaidottomuusprosen- tin (% väestöstä) ja afrikkalaisamerikkalaisten väestönosuuden (% väestöstä) eri osissa USA:
ta, ja laskee näiden prosenttiosuuksien välisek- si korrelaatioksi 0.946. Mutta mikä mahtaa olla korrelaatio yksilötasolla: kertooko yksilön etni- nen tausta jotain henkilön mahdollisesta luku- taidottomuudesta? Sehän meitä oikeasti kiin- nostaa. Saattaa olla että henkilön etninen taus- ta korreloi lukutaidottomuuden kanssa, mut- ta tällä yksilötason korrelaatiolla ei ole mitään tekemistä 0.946 suuruisen ryhmätason ns. eko- logisen korrelaation (engl. ecological correlati- on) kanssa. Robinsonin esimerkissä yksilötason korrelaatio on ko. esimerkissä 0.203, eli kaikkea muuta kuin 0.946. Hänen mukaansa ei ole yllät- tävää, että myös yksilötason korrelaatio on po- sitiivinen, sillä afrikkalaisamerikkalaiset olivat ainakin 1930-luvulla todennäköisemmin luku- taidottomia kuin muut etniset ryhmät. Mutta
korrelaatio 0.946 ei ole se luku, jota tulee tulki- ta, vaan 0.203. Ja itse asiassa 0.203:kin voi johtaa harhaan: kun Robinson tutki asiaa vielä tarkem- min, hän huomasi, että tietyillä USA:n maantie- teellisillä alueilla alueen sisäinen yksilötason korrelaatio on itse asiassa käytännössä nolla.
Tämä esimerkki siis osoittaa, että jopa yksilöta- son korrelaatioiden tulkinnassa täytyy olla va- rovainen. Ekologiseen ja yksilötason korrelaati- oon perustuvat laskelmat antavat siis täysin eri tulokset.
*
Olisin toivonut, että Töttö olisi kirjoituksessaan maininnut, että ei ole mitenkään perusteltua to- deta, että ÄO ja Pisa-luvut mittaavat samaa asi- aa. Koska miellämme älykkyyden useimmin yksilön ominaisuudeksi ja sitä oikeasti mita- taan ainoastaan yksilötasolla, uskallan väittää, että moni satunnainen lukija sortuu ekologi- seen virhepäätelmään ja tulkitsee Tötön johto- päätöstä automaattisesti yksilötasolla. Tämä on erittäin valitettavaa, sillä tällaiset virhepäätel- mät alkavat helposti ”elää omaa elämäänsä”.
Selvennän vielä, että korrelaatio kahden muuttujan välillä monesti kertoo myös kyseisen populaation yksilöstä ainakin jotain; tiedäm- me, että satunnaisesti valittu 195-senttinen mies painaa todennäköisemmin yli 90 kiloa kuin 175- senttinen, koska pituus ja paino korreloivat po- pulaatiossa keskenään. Ekologisessa virhepää- telmässä on kuitenkin kyse aivan erilaisesta ja intuitiivisesti vieraammasta ajatuksesta: ryh- mätasolla laskettujen keskiarvojen korrelaatiol- la ei ole mitään tekemistä yksilötason korrelaa- tion saati sitten yksittäisen henkilön kanssa.
En osaa ottaa kantaa siihen, mittaavatko ÄO ja Pisa-luvut yleisesti ottaen luotettavasti jotain, koska en ole älykkyystutkimuksen asiantunti- ja. Ekologinen virhepäätelmä on kuitenkin suo- raviivaisesti ja matemaattisesti perusteltavissa oleva käsite, johon ei tarvita sisällöllistä asian- tuntemusta. Jäämme siis odottamaan yksilöta- son korrelaatiotarkastelua ennen kuin teemme johtopäätöksiä siitä, mittaavatko Pisa-luku ja ÄO samaa ominaisuutta.
KIRJALLISUUTTA
Hammond, J. L. (1973): ”Two sources of error in eco- logical correlations”. American Sociological Review 38 (6), 764-777.
Robinson, W. S. (1950): ”Ecological correlations and the behavior of individuals”. American Sociological Review, 15 (3), 351-357.
Kirjoittaja on dosentti Teknillisen korkeakoulun Tuo- tantotalouden osastolla.
