HALLINTOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2000 vpHallituksen esitys laiksi poliisilain muuttami-sesta

Versio 2.0 HE 34/1999 vp

HALLINTOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2000 vp

Hallituksen esitys laiksi poliisilain muuttami- sesta

JOHDANTO Vireilletulo

Eduskunta on 1 päivänä syyskuuta 1999 lähettä- nyt hallintovaliokuntaan valmistelevasti käsitel- täväksi hallituksen esityksen laiksi poliisilain muuttamisesta (HE 34/1999 vp).

Eduskunta-aloitteet

Valiokunta on käsitellyt esityksen yhteydessä la- kialoitteen (LA 64/1999 vp — Tanja Karpela /kesk ym.) laiksi poliisilain muuttamisesta, joka on lähetetty valiokuntaan 8 päivänä kesäkuuta 1999.

Lausunto

Eduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslaki- valiokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet asias- ta lausuntonsa (PeVL 5/1999 vp, LaVL 7/2000 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- poliisijohtaja Jorma Toivanen, poliisiylitar- kastaja Jorma Vuorio ja rajavartiolaitoksen esikunnan osastopäällikkö Juhani Uusitalo, sisäasiainministeriö

- eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jaakko Jonkka

- lainsäädäntöneuvos Jarmo Littunen, oikeus- ministeriö

- ylitarkastaja Ismo Mäenpää, valtiovarainmi- nisteriö

- kansliapäällikkö Klaus Helminen, Oikeus- kanslerinvirasto

- poliisineuvos, päällikkö Rauno Ranta ja apu- laispäällikkö Robin Lardot, keskusrikospolii- si

- poliisineuvos, päällikkö Seppo Nevala, suoje- lupoliisi

- ylitarkastaja Harri Sarvanto, suojelupoliisi, edustaen myös Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:tä puheenjohtajana

- valtionsyyttäjä Jorma Äijälä, Valtakunnan- syyttäjänvirasto

- tutkintapäällikkö Esko Hirvonen, Tullihalli- tus

- yksikönjohtaja Hannu Luntiala, Väestörekis- terikeskus

- tutkimusjohtaja Kauko Aromaa, Oikeuspoliit- tinen tutkimuslaitos

- hovioikeudenneuvos Veli Hokkanen, Helsin- gin hovioikeus

- poliisiylitarkastaja Marko Lavikkala, Etelä- Suomen lääninhallitus

- käräjätuomari Pekka Aaltonen, Turun käräjä- oikeus

- rikosylikomisario Jari Aarnio, Helsingin kih- lakunnan poliisilaitos

- henkikirjoittaja Kimmo Parkkonen, Kemin kihlakunnanvirasto

- komisario Osmo Perkkiö, Kauhajoen kihla- kunnanviraston poliisilaitos

- hallintopäällikkö Hannu Taiha, Poliisiammat- tikorkeakoulu

- hallintopäällikkö Antero Rytkölä, Poliisikou- lu

- asianajaja Aarno Arvela, Suomen Asianajaja- liitto ry

- johtava kihlakunnansyyttäjä Kari Ranta, Suo- men Syyttäjäyhdistys ry

- puheenjohtaja, kihlakunnannimismies, polii- sipäällikkö Tapani Tiilikainen, Poliisi-, ulos- otto-, syyttäjä- ja maistraattilakimiesten edunvalvontajärjestö PUSH ry

- rikoskomisario Rabbe von Hertzen, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry

- professori Eero Backman - professori Mika Hemmo - professori Pekka Koskinen - professori Juha Lappalainen

- professori Olli Mäenpää - professori Ari-Matti Nuutila - professori Martin Scheinin - professori Kaarlo Tuori - professori Terttu Utriainen - professori Pekka Viljanen - asianajaja Pertti Virolainen

- Poliisiammattikorkeakoulun erikoistutkija Anne Alvesalo-Kuusi.

Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, Verohal- litus, Ajoneuvohallintokeskus, Poliisin läänin- johdon viranhaltijat ry ja Ihmisoikeusjuristit ovat antaneet kirjalliset lausunnot.

HALLITUKSEN ESITYS JA EDUSKUNTA-ALOITE Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuonna 1995 annettua poliisilakia siten, että siihen lisät- täisiin epäsovinnaisia rikostorjunta- ja rikostut- kintamenetelmiä koskevia säännöksiä. Ehdote- tut uudet menetelmät ovat peitetoiminta ja vale- osto. Esitykseen sisältyvät lisäksi säännökset turvallisuustarkastuksista oikeudenkäyntien ja muiden erityissuojelua vaativien tilaisuuksien suojelemiseksi. Ehdotetuilla säännöksillä laa- jennettaisiin myös poliisin oikeutta teletunniste- tietojen saamiseen ja teknisen tarkkailun suorit- tamiseen sekä täsmennettäisiin virka-apua kos- kevia säännöksiä.

Peitetoimintaa ja valeostoja koskevilla sään- nöksillä annettaisiin poliisille uusia laintasoises- ti säänneltyjä rikostorjunta- ja rikostutkintakei- noja vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseen. Uudistuksella vastattaisiin tie- toyhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin anta- malla poliisille nykyistä parempi mahdollisuus toiminnallisesti tärkeimmän poliisitaktiikan ja -tekniikan salassa pitämiseen. Vakavan rikolli- suuden torjunta ja tähän osallistuvan poliisin henkilöstön suojaaminen edellyttävät tätä avoi- messa yhteiskunnassa.

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole peitetoiminnan tai valeoston käyttöä kieltäviä säännöksiä. Erityisesti rikosoikeudesta ja polii-

silaista voidaan kuitenkin johtaa merkittäviä ra- joituksia edellä mainittujen menetelmien käyttä- miselle. Tällaisina rajoituksina voidaan pitää ai- nakin rikokseen yllyttämisen kieltoa ja yksityi- syyden suojaa. Lailla ehdotetaan säädettäväksi valeoston ja peitetoiminnan määritelmistä, toi- mivallan käytön edellytyksistä, päätöksenteko- menettelystä ja oikeussuojakeinoista. Säännök- sillä selkeytettäisiin oikeustilaa ja täsmennettäi- siin yleiskielessä jo käytössä olevia edellä mai- nittuja menetelmiä koskevia käsitteitä.

Esityksellä saataisiin vastavuoroisuuden peri- aatteen toteuttamiseksi Suomen lainsäädäntö edellä tarkoitetuilta osiltaan riittävän yhdenmu- kaiseksi Euroopan valtioissa ja eräissä muissa valtioissa voimassa olevan lainsäädännön tai niissä noudatettujen käytäntöjen kanssa. Erityi- sesti laajentunut liikkumisvapaus Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Schengenin yleissopi- muksen sopijavaltioiden alueella edellyttää uu- sia tasapainottavia, turvallisuusympäristön muu- tokseen sopivia rikostorjunta- ja rikostutkinta- keinoja. Nykyiset säännökset eivät oikeuta polii- sia saamaan teletunnistetietoja törkeän rikoksen tai vakavan vaaran estämiseksi lukuun ottamatta tavallisia häiriösoittotilanteita tai hätäilmoituk- sen tunnistetietoja taikka lähestymiskiellon rik- komistilannetta. Esityksessä ehdotetaan, että po- liisi voisi saada teletunnistetietoja, jos kyseessä

on hengen tai terveyden välitön vaara tai laissa tarkoitettu törkeä rikos. Jotta poliisi voisi toimia nopeasti esimerkiksi räjähdysvaaratilanteessa, esityksessä ehdotetaan, että teletunnistetiedot olisi mahdollista saada päällystöön kuuluvan po- liisimiehen päätöksellä ilman aikaa vievää hake- muskäsittelyä tuomioistuimessa. Oikeusturvan korostamiseksi toimenpiteen käyttöön liittyisi kuitenkin aina välitön ja pakollinen tuomioistui- men jälkivalvonta.

Voimassa olevaan poliisilakiin sisältyvät säännökset teknisestä tarkkailusta. Näiden sään- nösten soveltaminen on osoittautunut teknisesti erittäin ongelmalliseksi, minkä vuoksi tekninen tarkkailu ei ole toiminut odotetusti rikostorjun- ta- ja rikostutkintakeinona. Asiantilan korjaami- seksi esityksessä ehdotetaan, että tarkkailulait-

teen voisi nykysääntelystä poiketen sijoittaa myös tarkkailtavaan tilaan. Tämä edellyttäisi kuitenkin tuomioistuimen antamaa lupaa. Oi- keus tekniseen tarkkailuun ei edelleenkään kos- kisi kotirauhan ydinalueen piiriin kuuluvaa vaki- tuiseen asumiseen käytettyä asuntoa.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi- maan noin kuukauden kuluttua siitä, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Lakialoite

Lakialoitteessa LA 64/1999 vp ehdotetaan polii- silain muuttamista siten, että huumausainerikos- ten, erityisesti huumausainekaupan selvittämi- seksi poliisille annettaisiin oikeus tehdä huumei- den valeostoja.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Yleisperustelut 1. Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valio- kunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksen- mukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuk- sin ja ehdotetuin muutoksin.

2. Perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokun- nan lausunnot

Perustuslakivaliokunnan lausunto. Lausunnon mukaan poliisilain (493/1995) muuttamista kos- keva lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos 10 a §:stä, 22 §:n uudesta 3 momentista, 31 §:n 1 ja 3 momentista, 31 a §:n 1 momentin toisesta virkkeestä sekä 52

§:n 1 momentista tehdyt valtiosääntöoikeudelli- set huomautukset otetaan asianmukaisesti huo- mioon ja jos varmistutaan siitä, että poliisilain 44 § ei muodostu esteeksi oikeudenmukaisen oi- keudenkäynnin (HM 16 §:n 2 momentti) toteutu- miselle.

Hallintovaliokunta on ottanut huomioon pe- rustuslakivaliokunnan esittämät valtiosääntöoi- keudelliset huomautukset, minkä vuoksi lakieh- dotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämis- järjestyksessä. Hallintovaliokunta on muutoin- kin voinut pääosin ottaa huomioon lausunnossa esitetyn.

Perustuslakivaliokunnan lausunto on annettu ennen kuin uusi perustuslaki on tullut voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000. Tästä johtuen lausun- nossa esiintyvät säännösviittaukset kohdistuvat aiemmin voimassa olleeseen perustuslainsää- däntöön. Perustuslain sisältö vastaa kuitenkin aiemmin voimassa ollutta sääntelyä perustusla- kivaliokunnan lausunnossa tarkoitetuilta osin.

Tämän vuoksi ei ole ollut tarvetta pyytää asiassa uutta lausuntoa. Hallintovaliokunta on jäljempä- nä kuvannut perustuslakivaliokunnan lausuntoa tarpeellisiksi katsomiltaan osin ja tässä yhtey- dessä selvyyden vuoksi maininnut suluissa asianomaisen voimassa olevan perustuslain py- kälän.

Lakivaliokunnan lausunto. Lakivaliokunta on lausunnossaan keskittynyt arvioimaan poliisille esitettäviä toimivaltuussäännöksiä ja niiden suh-

detta rikoslakiin, pakkokeinolakiin (450/1987) ja rikosprosessilainsäädäntöön.

Lakivaliokunta on toimialansa huomioon ot- taen esittänyt käsityksensä erityisesti siitä, mitä edellytyksiä oikeudenmukaiselle oikeudenkäyn- nille on asetettava, jotta perustuslakivaliokun- nan valtiosääntöoikeudellinen huomautus tältä osin voidaan ottaa huomioon. Lisäksi valiokun- ta on pyrkinyt sovittamaan hallituksen esitykses- sä ehdotetut säännökset yhteen

1) rikoslain uusien 24 luvun yksityisyyttä, rauhaa ja kunniaa koskevien rangaistussäännös- ten sekä

2) turvatarkastuksista tuomioistuimissa anne- tun lain (1121/1999) kanssa.

Hallintovaliokunta on voinut ottaa huomioon lakivaliokunnan esittämät muutokset lukuunot- tamatta poliisilain 32 a §:n 1 momenttiin esitet- tyä muutosta.

3. Peitetoiminta ja valeosto

Lakiehdotus. Poliisimiehellä on oikeus lakieh- dotuksen mukaan epäsovinnaisina pidettäviin ri- kostorjunta- ja rikostutkintamenetelmiin, joita ovat peitetoiminta ja valeosto. Lakiehdotuksen 31 a §:n perusteella peitetoiminta liittyy pakko- keinolain 5 a luvun 2 §:ssä tarkoitettuun rikolli- seen toimintaan eli sellaisiin rikoksiin, joihin te- lekuuntelun edellytykset on kytketty. Peitetoi- minnalla tarkoitetaan väärän henkilöllisyyden turvin tapahtuvaa tiedon hankintaa ja soluttautu- mista, jossa käytetään harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisterimerkintöjä taikka valmiste- taan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Valeosto- oikeus, joka tarkoittaa poliisin oikeutta ostotar- jouksen tekemiseen, liittyy 31 b §:n nojalla kät- kemisrikoksen estämiseen ja paljastamiseen.

Valeostoa voidaan käyttää muun muassa myös sellaisten rikosten estämiseen ja paljastamiseen, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Perustuslakivaliokunnan lausunto. Uusista me- netelmistä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan peitetoiminta on perusoikeusnäkökul- masta valeostoa merkittävämpi. Peitetoimintaa on arvioitava ennen muuta yksityiselämän suo-

jan kannalta. Siltä osin kuin peitetoiminta on mahdollista myös henkilön kotirauhan piirissä, on toiminnan sallittavuutta lisäksi arvioitava ko- tirauhan suojan kannalta. Sekä peitetoimintaa että valeostoa on lisäksi arvioitava oikeudenmu- kaista oikeudenkäyntiä koskevien hallitusmuo- don 16 §:n 2 momentin (PL 21 §:n 2 momentti) säännösten takia.

Lausunnossa katsotaan, että kokonaan uu- sien, epäsovinnaisiin menetelmiin kuuluvien po- liisin toimivaltuuksien perusteeksi vaaditaan pe- rusoikeustarkastelussa erityisen painavia syitä.

Valtuuksien muotoilussa on huomattava, et- teivät ne saa ulottua laajemmalle kuin perusoi- keusjärjestelmän kannalta hyväksyttävien syi- den vuoksi on välttämätöntä. Poikkeuksellisen painavien perusteiden olemassaoloa ja valtuuk- sien käyttöalan suppeutta puoltaa myös peitetoi- minnan epäsovinnainen luonne.

Epäsovinnaisia toimivaltuuksia voidaan lau- sunnon mukaan luonnehtia niin, että ne merkit- sevät poliisin oikeutta toimia vastoin joitain ri- kosoikeudellisia kieltoja ilman virkavastuuta.

Tällainen virkatoiminta on valtiosääntöoikeu- dellisesti jo sinänsä merkittävä hallitusmuodon 92 §:ssä (PL 2 §:n 3 momentti) edellytetyn hal- linnon lainalaisuuden periaatteen kannalta. Peri- aatteen voidaan katsoa merkitsevän muun ohel- la sitä, että julkiselle viranomaiselle ei ilman erittäin painavia syitä ja täsmällisesti määritelty- jä edellytyksiä voida antaa uudenlaista toimival- taa suorittaa toimia, jotka muutoin ovat rikosoi- keudellisesti sanktioituja myös viranomaisen te- keminä.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että peitetoi- minnan ala on rajattu ehdotuksessa asianmukai- sesti pelkästään erikseen lueteltuihin törkeisiin rikoksiin. Ne ovat lisäksi laadultaan sellaisia, että niihin liittyvä rikollisuus kokemuksen mu- kaan kehittyy herkästi luonteeltaan järjestäyty- neeksi. Tarkoitetunlaisten törkeiden rikosten es- tämistä ja paljastamista voidaan lausunnon mu- kaan pitää sinänsä perusoikeusjärjestelmän kan- nalta hyväksyttävänä perusteena puuttua perus- oikeutena turvattuun yksityiselämän suojaan.

Kotirauhan valtiosääntöoikeudellisen suojan kannalta on taas yleisellä tasolla riittävää, että

lakiehdotuksen on katsottava edellyttävän peite- toiminnan aiheeksi konkreettista ja yksilöityä ri- kosepäilyä.

Suhteellisuusvaatimuksen näkökulmasta pe- rustuslakivaliokunta pitää huomionarvoisena, että peitetoiminnan taustalla on erityisen paina- va yhteiskunnallinen intressi ja että tämä intres- si liittyy myös tavoitteeseen turvata toisten ih- misten perusoikeuksia. Ehdotetunlaisena peite- toiminta ei poliisin toimivaltuutena ole sanotun valiokunnan mielestä epäsuhteessa näihin sen hyväksyttävyyttä puoltaviin tarkoitusperiin. Sa- massa yhteydessä kuitenkin lausunnossa tode- taan, ettei peitetoimintaan pidä yksittäistapauk- sissa ryhtyä, jos sitä harjoittavan poliisimiehen turvallisuutta ei pystytä riittävästi varmista- maan.

Perustuslakivaliokunta on oikeusturvan kan- nalta kiinnittänyt huomiota siihen, että peitetoi- minnan ja valeostojen käytöstä päätetään ehdo- tuksen mukaan poliisihallinnon sisällä ja että peitetoiminnan ulkopuolinen kontrolli rajoittuu sisäasiainministeriön vuosittaiseen kertomuk- seen peitetoiminnasta eduskunnan oikeusasia- miehelle. Toisaalta katsotaan, että esimerkiksi tuomioistuinten laajamittaista kytkemistä lupa- menettelyin tällaisiin rikosten ennaltaestämi- seen tähtääviin poliisitoimiin olisi erikseen ar- vioitava ainakin hallitusmuodon 2 §:n vallanja- kosäännösten (PL 3 §) pohjalta. Riittävän asian- tuntevan poliisin ulkopuolisen yksikön mukana- olon tässä päätöksenteossa on mahdollista ar- vioida sinänsä estävän sitä, että peitetoimintaan turvautuminen voisi tulla poliisitoiminnassa ko- vin tavanomaiseksi. Poliisihallinnon päätöksen- tekojärjestelyissä tuleekin vielä harkita sitä, että peitetoimintaan ryhtymisestä päätettäisiin aina keskitetysti (32 a §:n 1 momentti) ja että valeos- ton käytettävyydestä tehtäisiin ainakin periaate- päätös sen organisatorisen poliisiyksikön ulko- puolella, joka hoitaa kyseistä kenttätoimintaa (32 a §:n 2 momentti).

Kotirauhansuojan kannalta mainitun lausun- non mukaan on arvioitava 31 a §:n 1 momentin erityissäännöstä. Sen mukaan peitetoiminta asunnossa on sallittua, jos sisäänkäynti tai oles- kelu tapahtuu asuntoa käyttävän myötävaikutuk-

sella. Esityksen perustelujen mukaan myötävai- kutus-edellytyksen täyttymiseksi riittävät kaik- ki nimenomaiset ja hiljaiset tahdonilmaisut, joi- den perusteella henkilön voidaan tulkita hyväk- syneen sisäänkäynnin ja oleskelun asunnossa.

Perustuslakivaliokunnan mielestä on kuitenkin valtiosääntöoikeudellisista syistä välttämätöntä tehdä ero siinä, onko asuntoon pääsemiseksi rat- kaisevaa aktiivisuutta osoittanut asuntoa käyttä- vä henkilö vai peitteen alla toimiva, esimerkiksi kosteuden mittaajana tai putkimiehenä esiintyvä poliisimies. Perustuslakivaliokunnan käsityk- sen mukaan jälkimmäisiä tilanteita ei voida pi- tää kotirauhan perustuslainsuojan valossa hy- väksyttävinä. Näin tulkittuna säännös ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen, joskin on toivottavaa, että kyseinen ero saadaan näkyviin itse säännöstekstissä.

Lakivaliokunnan lausunto. Lausunnossaan la- kivaliokunta esittää peitetoiminnan ja valeoston edellytyksiä koskevan sääntelyn täydentämistä siten, että laista ilmenee mahdollisuus käyttää peitetoimintaa ja valeostoa myös rikostutkinnas- sa. Lakivaliokunta esittää lisäksi eräitä muita muutoksia peitetoimintaa ja valeostoa koske- vaan sääntelyyn — muun muassa peitetoimin- nasta päättämisen osalta.

Hallintovaliokunnan kannanotot. Hallintova- liokunta pitää tarpeellisena, että poliisilla on käytettävissään erityisesti vakavan ja järjestäy- tyneen rikollisuuden torjuntaan ja selvittämi- seen hallituksen esityksessä ehdotetut uudet toi- mivaltuudet.

Huumausaineongelma koskettaa ihmiskuntaa maailmanlaajuisesti. Suomalaisessa yhteiskun- nassa on vielä viime aikoihin saakka yleisesti ot- taen kyetty välttämään huumausaineiden aiheut- tamat laajamittaiset negatiiviset vaikutukset.

Nyttemmin kehitys on mennyt selvästi huonom- paan suuntaan, mitä osoittavat esimerkiksi li- sääntyneet huumausainetakavarikot ja huumei- siin kuolleiden nuorten määrät. Huumausainei- den käytön vähentäminen on hallintovaliokun- nan käsityksen mukaan tärkeä kansallinen tehtä- vä. Tässä työssä tarvitaan luonnollisesti myös

kasvatuksellisia sekä sosiaali- ja terveyspoliitti- sia toimenpiteitä.

Huumausainerikollisuudella on yleensä yhty- mäkohtansa vakavaan ja järjestäytyneeseen ri- kollisuuteen. Tämän vuoksi on syytä todeta, että ehdotetun sääntelyn ensisijainen käyttötarkoitus ei ole käyttäjien paljastaminen, vaan tiedon han- kinta huumausaineiden jakeluorganisaatiosta.

Valiokunta toteaa, että säätämisjärjestystä koskevat peitetoimintaan ja valeostoon kohdis- tuvat perustuslakivaliokunnan huomautukset liittyvät lakiehdotuksen 31 a §:n 1 momentin toi- seen virkkeeseen ja lakiehdotukseen sisältymät- tömään poliisilain voimassa olevaan 44 §:ään.

Poliisilain 44 §:ään liittyen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta viitataan jäljempänä yleisperustelujen kohdassa 4 ja yksityiskohtai- sissa perusteluissa lausuttuun.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakiva- liokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi pei- tetoimintaa koskevan 31 a §:n 1 momentin toi- sen virkkeen muuttamista siten, että peitetoimin- ta asunnossa on sallittua vain, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivi- sella myötävaikutuksella.

Hallintovaliokunta katsoo lakivaliokunnan ta- voin, että on perusteltua kirjata peitetoiminnan ja valeoston edellytyksiä säänteleviin poliisilain pykäläehdotuksiin nimenomainen maininta toi- mivaltuuksien käyttämisestä myös rikosten sel- vittämiseen. Edelleen on perusteltua ottaa mai- nitulta osin myös viittaussäännös hallituksen esitykseen sisältymättömään pakkokeinolakiin.

Hallintovaliokunta lähtee siitä, että päätös- valta peitetoimintaan ja valeostoon ryhtymises- tä säilytetään ehdottomasti poliisiorganisaatios- sa. Osassa EU:n jäsenmaita peitetoiminnasta päättää tuomioistuin tai syyttäjä. Näissä maissa on kuitenkin Suomen järjestelmästä poiketen joko erillinen tutkintatuomarijärjestelmä tai syyttäjä toimii samalla tutkinnan johtajana. Pe- rustuslakivaliokuntakin on lausunnossaan to- dennut, että tuomioistuinten laajamittainen kyt- keminen lupamenettelyin rikosten ennaltaestä- miseen tähtääviin poliisitoimiin edellyttäisi eril- listä arviointia vallanjakosäännösten pohjalta.

Perustuslakivaliokunta on lausunut, että on syytä harkita peitetoiminnasta päättämisen kes- kittämistä. Lakivaliokunta on esittänyt, että pää- tösvalta annetaan keskusrikospoliisin ja suojelu- poliisin päälliköille.

Lakiehdotuksen 32 a §:n 1 momentin mukaan peitetoiminnasta päättää sisäasiainministeriön määräämän poliisiyksikön päällikkö. Hallituk- sen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan peitetoiminnan suojaamiseksi ja oikeus- turvanäkökohtien huomioon ottamiseksi, ja kos- ka toiminta sisältäisi yleensä julkiseen rekiste- riin tehtäviä merkintöjä, on tärkeää, että toimin- ta tapahtuu mahdollisimman keskitetysti ja välit- tömästi asianomaisen ministeriön valvonnassa.

Käytännössä päätösvalta olisi aluksi keskusri- kospoliisin, suojelupoliisin ja Helsingin poliisi- laitoksen päälliköillä. Kun toiminnasta olisi saa- tu riittävästi kokemusta, olisi mahdollista oi- keuttaa myös muiden suurempien paikallispolii- sin yksiköiden päälliköt päättämään peitetoi- minnasta.

Hallintovaliokunta viittaa lakiehdotuksen yk- sityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun ja eh- dottaa peitetoimintaa koskevan päätöksenteon tapahtuvan hallituksen esityksen mukaisesti.

Keskusrikospoliisi vastaa ammattimaisen ja va- kavan rikollisuuden torjunnasta ja suojelupolii- sin peitetoiminta keskittyy valtakunnan turvalli- suuden kannalta merkittävän rikollisuuden tor- juntaan. Helsingin kihlakunnan poliisilaitos on puolestaan maan selvästi suurin paikallispolii- siyksikkö, joka toimii suoraan ministeriön alai- suudessa ja joka lähtökohtaisesti vastaa kaikesta poliisitoiminnasta toimialueellaan. Mitä ilmei- simmin juuri Helsingissä peitetoiminnan tarve on suurin koko maassa. Käytettävissä olevan tie- don perusteella peitetoimintaa koskevaa päätös- valtaa ei tulisi laajentaa edellä sanotusta. Laa- jentaminen voi tulla kysymykseen vain, jos saa- dut kokemukset sitä tulevaisuudessa puoltavat.

Käytännössä peitetoimintaa koskevan päätösval- lan laajentamista rajoittaa lisäksi se seikka, että sisäasiainministeriöllä on vastuu toiminnan val- vonnasta. Yksityiskohtana valiokunta toteaa sel- vyyden vuoksi, että toimivaltaisen poliisipäälli-

kön ollessa estyneenä esimerkiksi vuosiloman johdosta, päätösvaltaa käyttää hänen sijaisensa.

Hallintovaliokunta kiinnittää vielä huomiota peitetoiminnan, valeoston ja poliisilain 30 §:n mukaisen tarkkailun käsitteisiin. Peitetoiminta olisi jatkuvaa tai toistuvaa tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään kohdistuvaa tiedonhankintaa ja soluttautumista, jossa tiedonhankinnan ja solut- tautumisen paljastumisen estämiseksi käytetään harhauttavia tai peiteltyjä tietoja tai rekisteri- merkintöjä, taikka valmistetaan tai käytetään vääriä asiakirjoja. Määritelmästä johtuu, että peitetoiminnan luonteessa on ääripäissään sel- viä aste-eroja. Peitetoiminnassa voi olla kysy- mys väärien rekisterikilpien tai väärien henkilöl- lisyystodistusten käytöstä aina peitteeksi muo- dostettujen yritysten perustamiseen tai soluttau- tumiseen asti.

Poliisilla on oikeus rikollisen toiminnan estä- miseksi tai keskeyttämiseksi tarkkailla muualla kuin asunnossa olevaa henkilöä, jos tämän käyt- täytymisen perusteella tai muutoin on syytä epäillä hänen syyllistyvän rikokseen. Valiokun- ta toteaa, että tarkkailussa on kysymys lähinnä havaintojen tekemisestä ja tiedon keräämisestä.

Peitetoiminnassa sen sijaan hakeudutaan koske- tuksiin rikollispiirien kanssa, operaatiot ovat yleensä pitkäkestoisempia ja edellyttävät peite- henkilöllisyyttä, peiterekisteröintejä ja tietyn- laista tukiryhmää.

Myös valeostotilanteessa poliisi joutuu salaa- maan henkilöllisyytensä. Kyse on yleensä lyhyt- kestoisesta tilanteesta, jossa tarvitaan usein jon- kinlainen peitehenkilöllisyys. Mikäli tilanteessa jouduttaisiin käyttämään vääriä asiakirjoja tai vääriä rekisterimerkintöjä, kysymys olisi jo pei- tetoiminnasta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esit- tänyt myös, että valeostosta tehtäisiin organisaa- tion sisällä ainakin periaatepäätös sen organisa- torisen poliisiyksikön ulkopuolella, joka johtaa kyseistä kenttätoimintaa. Hallintovaliokunta ei puolla esitystä, kuten ei myöskään lakivaliokun- ta. Käytännössä operaatiota johtavalla, päällys- töön kuuluvalla poliisimiehellä on parhaat edel- lytykset päättää valeoston käytöstä. Sen sijaan 32 §:n 2 momentista voidaan poistaa tutkinnan-

johtajaa koskeva maininta valeostosta päättäjä- nä, koska valeoston edellytyksenä olevissa ri- koksissa tutkinnanjohtajana toimii aina päällys- töön kuuluva poliisimies.

Hallintovaliokunta korostaa, että epäsovin- naisten rikostorjunta- ja rikostutkintamenetel- mien käytössä on luonnollisesti noudatettava, kuten muussakin poliisitoiminnassa, poliisilain 2 §:n 2 momentin ilmaisemaa suhteellisuusperi- aatetta. Sen mukaan käytettyjen keinojen ja nii- den aiheuttamien haittojen tulee olla järkevässä suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

Hallintovaliokunta pitää lakivaliokunnan ta- voin erittäin tärkeänä, että peitetoimintaa ja va- leostoja suorittavat poliisimiehet koulutetaan asianmukaisesti ennen toiminnan aloittamista ja että heidän erityisosaamistaan pidetään yllä ja li- sätään säännönmukaisella koulutuksella. Toi- minnan tuloksellisuuden ja lain mukaisen toteut- tamisen sekä poliisimiesten turvallisuuden kan- nalta on välttämätöntä, että toimenpiteitä toteut- tavat vain siihen soveliaat, koulutetut ja vapaa- ehtoiset poliisimiehet hyvin organisoidun joh- don alaisena ja riittävän tukijoukon avustamina.

Peitetoiminnan jälkikäteinen valvonta ehdo- tetaan järjestettäväksi samalla tavalla kuin pak- kokeinolaissa säädetyissä telekuuntelussa, tele- valvonnassa ja teknisessä kuuntelussa. Peitetoi- minnan käyttöä valvoisi eduskunnan oikeusasia- mies, jolle sisäasiainministeriö antaa kertomuk- sen peitetoiminnan käytöstä.

Eduskunnan oikeusasiamies on kertomuksis- saan arvioinut nykyisiin toimivaltuuksiin liit- tyen sisäasiainministeriön kertomusten sisältöä ja omia mahdollisuuksiaan valvoa pakkokeino- jen käyttöä annettujen tietojen perusteella. Laki- valiokunnan lausunnon mukaan myös perustus- lakivaliokunta on useamman kerran ja lakivalio- kunta kerran, vuoden 1995 kertomuksesta anta- massaan lausunnossa, arvioinut kriittisesti oi- keusasiamiehen mahdollisuuksia suorittaa val- vontatehtäväänsä, koska sisäasiainministeriön antamat tiedot ovat olleet ylimalkaisia ja luon- teeltaan tilastollisia.

Hallintovaliokunta pitää lakivaliokunnan ta- voin tärkeänä, että samalla kun laajennetaan kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia toimival-

tuuksia, huolehditaan myös oikeusturvakeino- jen toimivuudesta.

Hallintovaliokunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että tarkkaan seurataan peite- toiminnan ja valeoston käyttöä poliisin toimin- nassa ja siitä, että peitetoiminnasta vuosittain eduskunnan oikeusasiamiehelle annettava kerto- mus sisältää oikeusasiamiehen suorittaman val- vonnan kannalta riittävät tiedot sekä siitä, että li- säksi selvitetään erikseen, mikä merkitys tele- pakkokeinoilla, teknisellä valvonnalla ja tekni- sellä tarkkailulla on rikosten torjunnassa ja tut- kinnassa (Valiokunnan lausumaehdotus).

4. Esitutkinta ja oikeudenmukainen oikeuden- käynti

Perustuslakivaliokunnan lausunto. Peitetoi- minnan ja valeoston osalta lausunnossa katso- taan oikeusturvanäkökulman olevan merkityk- sellinen ennen muuta oikeudenmukaista oikeu- denkäyntiä koskevan perusoikeuden johdosta.

Peitetoiminnan ja myös valeoston pysyminen laillisissa rajoissa tulee arvioitavaksi niissä oi- keudenkäynneissä, joissa näillä menetelmillä saatuja tietoja käytetään todisteina. Tuomiois- tuimen asiana on varmistua siitä, että epäsovin- naisten menetelmien käyttäminen ei vaaranna oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Kyseessä olevan perustuslainkohdan (HM 16

§) esitöiden mukaan (HE 309/1993 vp, sivu 74/II) siinä tarkoitettuihin oikeudenmukaisen oi- keudenkäynnin sisältämiin oikeussuojatakeisiin kuuluvat muun muassa Euroopan ihmisoikeus- sopimuksessa erityisesti rikoksesta syytetylle taatut oikeudet, kuten oikeus kuulustella tai kuu- lustuttaa todistajaa. Oikeudenmukaiseen oikeu- denkäyntiin on edelleen katsottava kuuluvan sen, että syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä asiaan vaikuttavasta aineistosta, jolla voi olla vaikutusta annettavaan tuomioon.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilme- nee, että mainittujen oikeudenmukaisen oikeu- denkäynnin osatekijöiden toteutumiseen voi vai- kuttaa ennen kaikkea poliisin vaitiolo-oikeutta koskeva poliisilain 44 §. Tätä pykälää ei ole eh- dotettu muutettavaksi hallituksen esityksessä,

koska lausunnon mukaan on ajateltu, että sään- nös riittävästi suojaa peitetoiminnassa ja valeos- toissa mukana olleita poliisimiehiä oikeuden- käynneissä. Edelleen perustuslakivaliokunta to- teaa, että vaitiolo-oikeuden käyttämiseen on ny- kyisin tiettävästi turvauduttu suhteellisen har- voin. On kuitenkin mahdollista, että siihen alet- taisiin vedota kaavamaisesti silloin, kun poliisi- toiminnassa on käytetty peitetoimintaa tai vale- ostoa. Tästä voisi muodostua vaaraa oikeuden- mukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeu- den toteutumiselle. Perustuslakivaliokunta pitää siksi välttämättömänä, että hallituksen esityk- sen käsittelyn yhteydessä poliisilain 44 §:n asianmukaisuus selvitetään oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Valiokunta on kiin- nittänyt huomiota myös siihen, että on hyvin epäselvää, missä määrin kyseisen pykälän 1 mo- mentin sanamuoto ylipäätään kattaa peitetoimin- nan ja valeostojen avulla saadut tiedot ja siten on riittävä epäsovinnaisiin menetelmiin kiistatto- masti liittyvien vaitiolotarpeiden kannalta.

Lakivaliokunnan lausunto. Perustuslain 21

§:ssä turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeu- denkäyntiin saa sisältönsä lähinnä Euroopan ih- misoikeussopimuksen 6 artiklasta. Sen mukaan rikoksesta syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todista- maan häntä vastaan ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluik- si samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan to- distamaan kutsutut todistajat. Lakivaliokunnan lausunnon mukaan tämän määräyksen on katsot- tu tarkoittavan sitä, että oikeudenmukaisuus edellyttää lähtökohtaisesti menettelyn välittö- myyttä: kaikki todistusaineisto tulee periaattees- sa esittää julkisessa käsittelyssä syytetyn läsnä- ollessa.

Poliisilain 44 §:n vaitiolo-oikeussäännös si- sältää kaksi tavoitetta — poliisille tietoja anta- neen henkilön suojaaminen ja poliisin taktisten ja teknisten menetelmien turvaaminen. Toisaal- ta syytetyllä täytyy olla oikeus saada esittää to- distelua siitä, missä olosuhteissa väitetty rikos on tapahtunut. Lakivaliokunnan lausunnossa, jo- hon hallintovaliokunta viittaa esitutkinnan ja oi-

keudenmukaisen oikeudenkäynnin osalta laa- jemminkin, katsotaan, että erityisen perusteltua tämä voi olla valeostotapauksissa.

Lakivaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, ettei voimassa olevan poliisilain 44

§:ää voida sellaisenaan soveltaa esitutkintaan eikä oikeudenkäyntiin. Syytetyllä pitää yleensä olla tieto siitä, että syytteessä tarkoitetun rikok- sen selvittämiseksi on käytetty epäkonventio- naalista menetelmää. Muutoin syytetty joutuu suorittamaan eräänlaista "varjonyrkkeilyä". Se, että poliisi on käyttänyt rikoksen selvittämiseen valeostoa tai peitetoimintaa, ei voi olla salaista tietoa. Lausunnossa katsotaan kuitenkin olevan eri asia, kuinka laajalti poliisilla on velvollisuus kertoa toiminnastaan: mikä kuuluu poliisilain 44

§:n 1 momentin mukaan salassapidettäviin polii- sin taktisiin ja teknisiin menetelmiin ja kuka on velvollinen todistamaan asiassa.

Lakivaliokunnan mukaan tutkinnassa ja oi- keudenkäynnissä on peitetoiminnan ja valeos- ton yhteydessä tarpeen turvata:

— peitetoiminnan ja valeoston käytännön jär- jestelyt konkreettisessa tapauksessa ja

— peitteen turvin tai valeostajana toimineen poliisimiehen henkilöllisyyden salassapito hä- nen itsensä ja läheistensä suojaamiseksi.

Tämän huomioon ottamiseksi lakivaliokunta esittää, että poliisilain 44 §:ää täydennetään uu- silla säännöksillä valeostoon ja peitetoimintaan liittyvästä poliisin vaitiolo-oikeudesta.

Lakivaliokunnan käsityksen mukaan tällä ta- voin on mahdollista turvata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen silloin, kun ri- kosten selvittämiseksi on käytetty epäkonven- tionaalisia rikostutkintakeinoja. Vastuu siitä, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti kussa- kin yksittäistapauksessa toteutuu, jää tuomiois- tuimelle. Näytöiltään epäselvissä jutuissa syyte on hylättävä.

Esitutkintalain (449/1987) 40 §:ssä on sään- nökset esitutkintapöytäkirjan laatimisesta. Sitä tarkentaa esitutkinta-asetuksen (575/1988) 20 §, jonka mukaan esitutkintapöytäkirjaan on merkit- tävä syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä tar- vittavat tiedot esitutkinnassa käytetyistä pakko- keinoista. Lakivaliokunnan lausunnon mukaan

ei ole itsestään selvää, että tämän säännöksen ymmärretään poliisilakiin tehtyjen muutosten johdosta ulottuvan myös peitetoimintaan ja vale- ostoon. Tämän vuoksi lausunnossa esitetään myös esitutkinta-asetuksen täydentämistä siten, että esitutkintapöytäkirjaan on merkittävä syyte- harkinnan ja oikeudenkäynnin kannalta tarpeel- linen tieto peitetoiminnan tai valeoston käyttä- misestä tutkinnassa.

Hallintovaliokunnan kannanotot. Valiokunta on ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnot koskien esitutkintaa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Sanottu koskee myös, mitä lakivaliokunta on lausunnos- saan esittänyt esitutkinta-asetuksen 20 §:n muut- tamisen osalta. Hallintovaliokunta pitää kuiten- kin tarpeellisena esittää eräitä perusteluja koske- via täsmennyksiä.

Voimassa olevan poliisilain 44 §:n 1 momen- tin vaitiolo-oikeus kattaa salassapidettävät polii- sin taktiset ja tekniset menetelmät. Hallintova- liokunta lähtee siitä, ettei todistajana kuultaval- la poliisimiehellä ole velvollisuutta vastata, onko epäkonventionaalisia tutkintamenetelmiä käytetty, jos peitetoimintaa tai valeostoa on käy- tetty vain tiedonhankintamenetelmänä ilman, että tiedoilla olisi ollut merkitystä syyteharkin- nan tai itse oikeudenkäynnin kannalta. Tällöin ei myöskään tehdä merkintää esitutkintapöytäkir- jaan kyseisten tutkintamenetelmien käytöstä.

Pelkkä tieto siitä, että peitetoimintaa tai vale- ostoa on käytetty saattaa johtaa siihen, että toi- minnan yksityiskohdat paljastuvat rikoksesta epäillylle. Onnistunut peitetoiminta tai valeos- ton käyttö edellyttää yleensä myös rikollisia lä- hellä olevan tiedottajatahon käyttöä. Sellaisen tiedon ilmoittaminen, jolla ei ole merkitystä oi- keudenkäynnin kannalta, saattaa pahimmillaan aiheuttaa vakavan vaaran peitetoimintaan tai va- leostoon osallistuneen poliisin, tämän läheisen taikka tiedottajan turvallisuudelle. Syytetyn oi- keus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei hallintovaliokunnan käsityksen mukaan vaaran- nu silloin, kun peitetoiminnalla ja valeostolla saatuja tietoja ei ole käytetty syyteharkinnan pe- rustana eikä oikeudenkäynnissä, vaan ne ovat ai-

noastaan auttaneet poliisitoiminnan suuntaami- sessa. Tuomioistuin voisi luonnollisesti velvoit- taa tiedon ilmaisemiseen perusteilla, joista ny- kyisin säädetään poliisilain 44 §:n 2 momentis- sa.

Lakivaliokunnan lausunnon mukaan oikeu- denmukaisen oikeudenkäynnin toteuttaminen puheena olevissa tapauksissa olisi usein helpom- paa, jos Suomessa — kuten monissa muissa maissa — olisi mahdollisuus käyttää anonyymiä todistelua. Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta kiirehtii todistajansuojelua koskevan lainsäädännön valmistelua.

5. Sisäasiainministeriön valta antaa tarkem- pia säännöksiä ja määräyksiä

Lakiehdotuksen eri kohdissa (31 a §:n 3 mo- mentti, 31 b §:n 3 momentti ja 54 §) on uskottu sisäasiainministeriölle valta antaa tarkempia säännöksiä ja määräyksiä eri seikoista. Ministe- riön valta koskee muun muassa poliisin epä- sovinnaisia toimivaltuuksia. Perustuslakivalio- kunnan lausunnossa katsotaan lainsäädäntöval- lan delegointia koskevien vakiintuneiden käsi- tysten valossa olevan selvää, ettei ministeriölle saada siirtää näiden toimivaltuuksien perustei- den määrittelyä. Lakiehdotuksessa tarkoitetun ministeriön säännöstämisvallan onkin lausun- non mukaan ymmärrettävä koskevan vain sään- telyn sellaisia teknisiä yksityiskohtia, joilla on vaikutusta poliisihallinnossa eikä suhteessa yk- sityisiin. Kun perusteluissa viitataan määräys- ten mahdolliseen salassapitotarpeeseen, on huo- mattava, että salassapidon pitää myös näissä ta- pauksissa perustua suoraan lakiin.

6. Asianomainen ministeriö

Lakiehdotuksen eri kohdissa (31 a §:n 3 mo- mentti, 31 b §:n 3 momentti, 32 a §, 33 §:n 3 mo- mentti, 52 § ja 54 §) osoitetaan toimivaltainen ministeriö ilmaisulla "asianomainen ministe- riö". Hyväksyessään vuoden 1998 valtiopäivillä perustuslakiuudistuksen lepäämään eduskunta hyväksyi samalla lausuman (EV 262/1998 vp), jossa edellytettiin hallituksen omaksuvan sellai- sen lainvalmistelukäytännön, jossa lakiesityk- sessä osoitetaan ministeriön toimivaltaisuus

mainitsemalla ministeriö nimeltä eikä edellä mainitun epäselvän käsitteen avulla. Tämän eduskunnan tuoreen kannan mukaisesti perus- tuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että la- kiehdotuksen kyseisiä kohtia tulee täsmentää mainitsemalla niissä sisäasiainministeriö.

Yksityiskohtaiset perustelut

1. Poliisilaki

2 §. Poliisin toiminnan yleiset periaatteet.

Poliisilain 2 § sisältää tärkeimmät poliisin toi- minnassa noudatettavat yleiset periaatteet. Hal- lituksen esityksessä ehdotettu 2 §:n uusi 3 mo- mentti sisältäisi nimenomaisen rikokseen yllyt- tämisen kiellon. Muutosta on perusteltu infor- matiivisuuden lisäämisellä, vaikka yllyttämisen lainvastaisuutta pidetään kiistattomana jo voi- massa olevan oikeuden valossa.

Ehdotetun 2 §:n osalta hallintovaliokunta viit- taa lakivaliokunnan lausunnon yksityiskohtai- siin perusteluihin. Lakivaliokunta toteaa yllytys- kiellon lisäämisen poliisilakiin aiheuttavan joh- donmukaisuusongelmia. Valeostoon liittyvä yl- lytysriski on ilmeisesti useimmiten esiintyvä on- gelma, mutta myös peitetoiminnan yhteydessä poliisimies voi syyllistyä yllytykseen, avunan- toon tai tekijäkumppanuuteen, joiden rangaista- vuudesta säädetään rikoslain 5 luvussa. Jos ylly- tyskiellosta säädettäisiin lisäksi poliisilaissa, olisi informatiivisuuden, johdonmukaisuuden ja väärinkäsitysten välttämiseksi syytä säätää myös muita osallisuusmuotoja koskevista kiel- loista.

Hallintovaliokunta ehdottaakin lakiteknisistä syistä ja johdonmukaisuuden vuoksi 2 §:n 3 mo- mentin poistamista lakiehdotuksesta. Lisäksi on syytä todeta, että oikeus peitetoimintaan tai va- leostoon ei anna oikeutta rikokseen yllyttämi- seen tai muuhunkaan rikokseen osallisuuteen.

Momentin poistamisella, kuten myöskään sen säilyttämisellä, ei ole merkitystä yllytyksen ri- kosoikeudellisen arvioinnin kannalta.

10 a §. Rajatarkastus ja tullitoimenpiteet. La- kiehdotuksen 10 a § koskee poliisimiehen oi-

keutta rajatarkastukseen ja tullitoimenpiteisiin.

Sääntely on esityksessä ehdotettu toteutettavak- si yleisin viittauksin rajavartiolaitoksesta annet- tuun lakiin (320/1999) ja tullilakiin (1466/1994).

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan yleispiirteisyydessään sääntely jää puutteelli- seksi perusoikeusrajoituksen tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimuksen kannalta. Edellytykse- nä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä tältä osin on sitoa tar- koitetunlaiset poliisin toimivaltuudet viitattujen lakien nimenomaisiin säännöksiin.

Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakiva- liokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi 10 a

§:ään lisättäväksi uuden 2 ja 3 momentin. Hal- lintovaliokunnan ehdottaman uuden 2 momen- tin mukaan poliisimiehellä on rajatarkastukseen kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi rajavar- tiolaitoksesta annetun lain 3 luvun 15 §:n 1 ja 2 momentissa, 16 ja 17 §:ssä sekä 21 §:ssä sääde- tyt toimivaltuudet sekä lisäksi tullitoimenpiteen suorittamiseen sellainen toimivaltuus kuin tulli- lain 14 §:ssä tarkoitetulle muulle toimivaltaisel- le viranomaiselle säädetään. Oikeus rajatarkas- tukseen ja siihen kuuluvan toimenpiteen suorit- tamiseen on myös niillä rajanylityspaikoilla, joilla poliisi tai tulliviranomainen hoitaa passin- tarkastuksen.

Rajavartiolaitoksesta annetun lain 15 §:n 1 momentti koskee rajavartiomiehen oikeutta raja- vartiolaitoksen valvottavaksi säädetyllä rajan- ylityspaikalla, jos se on välttämätöntä rajaval- vontaan kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi, ohjata maasto-, tie- ja vesiliikennettä sekä mää- rätä kulkuneuvo siirrettäväksi tai siirtää se.

Saman pykälän 2 momentin mukaan rajavar- tiomiehellä on oikeus sulkea, eristää tai tyhjen- tää rajavartiolaitoksen valvottavaksi säädetty ra- janylityspaikka taikka rajoittaa siellä liikkumis- ta, jos se on tarpeen rajavalvontaan kuuluvan toimenpiteen suorittamiseksi, järjestyksen säi- lyttämiseksi tai palauttamiseksi taikka henkilön turvallisuuden tai yksityisyyden taikka vaaraan joutuneen omaisuuden suojaamiseksi.

Rajavartiolaitoksesta annetun lain 16 § kos- kee kulkuneuvon pysäyttämistä sekä maahan tu-

levan tai maasta lähtevän kulkuneuvon tarkasta- mista. Lain 17 § puolestaan koskee henkilölli- syyden selvittämistä ja 21 § rajatarkastukseen si- sältyvää henkilön tarkastusta.

Rajavartiolaitoksesta annetun lain edellä mai- nitut toimivaltuudet olisivat voimassa vain raja- vartiolaitoksen valvottavaksi säädetyllä rajany- lityspaikalla tai rajavartiolaitoksen valvonta- alueella. Passintarkastajista annetun asetuksen (1532/1994) 4 §:ssä on poliisin velvollisuudeksi asetettu passintarkastuksesta huolehtiminen matkustajalentoliikenteen passintarkastuspai- koilla, jollei sisäasiainministeriö toisin erikseen määrää. Helsinki-Vantaan lentoaseman osalta ministeriö on määrännyt passintarkastusvastuun rajavartiolaitokselle, joka lisäksi huolehtii pas- sintarkastuksesta valtakunnan maarajoilla.

Eräissä tapauksissa myös tulliviranomainen on määrätty passintarkastusviranomaiseksi. Valio- kunta ehdottaa 10 a §:ssä, että poliisin oikeus ra- jatarkastuksiin ja erikseen mainittujen toimival- tuuksien käyttöön on voimassa myös niillä ra- janylityspaikoilla, joilla poliisi tai tulliviran- omainen vastaa rajavartiolaitoksen asemasta passintarkastuksesta.

Tullilain 14 §:ssä on kysymys toimivaltaisen viranomaisen oikeudesta muun muassa pysäyt- tää ja tarkastaa kulkuneuvo, pysäyttää henkilö ja suorittaa henkilöön kohdistuva etsintä tämän saapuessa tullialueelle tai lähtiessä tullialueelta, pidättää ja tarvittaessa ottaa haltuunsa tavara, jota ei ole asianmukaisesti tulliselvitetty sekä päästä varastoihin, tiloihin ja muihin paikkoi- hin, missä tavaraa valmistetaan, säilytetään tai myydään ja suorittaa siellä tarpeellinen tarkas- tus.

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 10 a §:n uusi 3 momentti kuuluu seuraavasti: "Jos tulli- toimenpiteen suorittaminen edellyttää henkilön- katsastuksen tai muun kuin henkilön matkatava- roihin tai päällysvaatteisiin kohdistuvan tarkas- tuksen toteuttamista esitutkintaa suorittamatta, tällaisen toimenpiteen suorittamisessa noudate- taan, mitä tullilain 15 §:ssä säädetään. Toimen- piteestä päättää kuitenkin päällystöön kuuluva poliisimies."

Tullilain 15 §:ssä henkilönkatsastuksen ja muun henkilön matkatavaroihin tai päällysvaat- teisiin kohdistuvan tarkastuksen edellytyksenä on, että henkilöä epäillään todennäköisin syin ri- koksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta. Ky- seisiä toimenpiteitä suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettelystä henkilöön kohdistuvassa etsinnässä säädetään pakkokei- nolaissa.

Lisäksi valiokunta ehdottaa 10 a §:n 2 ja 3 momenttiin tehtyjen muutosten johdosta 1 mo- menttiin kirjoittamistapaa koskevia muutoksia.

11 §. Kiinniottaminen henkilön suojaamiseksi.

Poliisilain 11 §:n mukaan poliisimiehellä on oi- keus ottaa kiinni henkilö hänen suojaamisek- seen henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä välittömästi uhkaa- valta vakavalta vaaralta, jos henkilö ei kykene itse huolehtimaan itsestään eikä vaaraa voida muutoin poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin.

Hallituksen esityksessä pykälän 2 moment- tiin ehdotetaan lisättäväksi nimenomainen sään- nös, jonka mukaan 1 momentin nojalla kiinni- otettu alle 18-vuotias olisi viipymättä luovutet- tava ensisijaisesti hänen huoltajalleen. Jollei tämä ole mahdollista esimerkiksi huoltajan päih- tymyksen tai muun syyn vuoksi, lapsi voitaisiin toissijaisesti antaa lastensuojeluviranomaisten vastuulle.

Perustuslakivaliokunta on huomauttanut lau- sunnossaan perusoikeussäännösten suojaavan myös alaikäisiä ja tähdentänyt hallitusmuodon 5

§:n 3 momentin (PL 6 §:n 3 momentti) merkitys- tä. Lausunnon mukaan nämä seikat ovat omiaan johtamaan ehdotetun uuden lapsia koskevan säännöksen pidättyvään soveltamiseen.

Hallintovaliokunta viittaa esityksen yksityis- kohtaisiin perusteluihin, joista ilmenee muun muassa, että lastensuojeluviranomaisten päivys- tys on ympärivuorokautisesti järjestetty vain suurimmissa kaupungeissa. Alle 18-vuotiaan säilyttäminen poliisin tiloissa on poikkeukselli- nen toimenpide. Siltä ei kuitenkaan aina voida välttyä ja varsinkin harvaan asutuilla seuduilla

saatetaan ääritapauksissa joutua pitämään lasta poliisin tiloissa jopa yli 24 tuntia. Valiokunnan mielestä olisikin perusteltua järjestää lastensuo- jeluviranomaisten ympärivuorokautinen päivys- tystoiminta koko maassa.

14 §. Kotirauhan piiriin kuuluvan alueen ja eräi- den muiden alueiden suojaaminen. Pykälä si- sältää keskeiset säännökset poliisin toimivallas- ta kotirauhan ja siihen rinnastettavan paikan suojaamiseksi. Voimassa olevaa poliisilain 14

§:ää on esityksessä ehdotettu muutettavaksi sen johdosta, että rikoslain 24 luvun rangaistussään- nökset yksityisyyden, rauhan ja kunnian louk- kaamisesta ovat olleet uudistettavina. Nyttem- min eduskunta on hyväksynyt nämä rangaistus- säännökset muutettuina muun muassa siten, että rikoslain 24 luvun 3 §:n rikosnimike luvaton tunkeutuminen on korvattu nimikkeellä julkis- rauhan rikkominen (HE 184/1999 vp, LaVM 6/2000 vp ja EV 56/2000 vp).

Hallituksen esityksessä poliisilain 14 §:n 1 momentissa käytetään luvattoman tunkeutumi- sen käsitettä. Kun tunkeutuminen on vain yksi rikoslain 24 luvun 3 §:ssä mainituista tekota- voista ja kun kyseisen pykälän rikosnimike on muuttunut eduskuntakäsittelyssä, lakivaliokun- ta on esittänyt lausunnossaan 14 §:n 1 momentin sanamuodon tarkistamista.

Pykälän 2 momentti koskee poliisin valtuutta poistaa 1 momentissa mainitulta alueelta siellä luvallisesti oleva henkilö, jos tämä häiritsee muiden henkilöiden kotirauhaa tai aiheuttaa siel- lä muulla tavoin huomattavaa häiriötä ja on pe- rusteltua syytä epäillä, että häirintä toistuu. La- kivaliokunta on esittänyt, että poliisimiehen toi- mivaltuus henkilön poistamisesta ulotetaan kos- kemaan 14 §:n 2 momentissa myös julkisrauhaa.

Lisäksi lakivaliokunta on esittänyt 14 §:n otsi- kon muuttamista 1 ja 2 momenttiin tehtyjen muutosten johdosta.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 14 §:n hyväksymistä lakivaliokunnan lausun- nossa esitetyllä tavalla.

18 §. Paikan ja alueen eristäminen. Poliisi- lain 18 § sääntelee poliisin oikeutta eristää, sul-

kea tai tyhjentää yleisesti käytetty paikka tai alue ja oikeus kieltää tai rajoittaa liikkumista eräissä tapauksissa. Pykälään ehdotetaan halli- tuksen esityksessä lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan poliisimiehellä on oikeus päällys- töön kuuluvan poliisimiehen määräyksestä ja kiireellisessä tapauksessa ilman määräystäkin eristää tai tyhjentää kotirauhan piiriin kuuluva tai luvattomalta tunkeutumiselta muuten lailla suojattu alue, jos se on välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vaaran torjumi- seksi eikä alueella olevia voida muuten suojata.

Hallintovaliokunta yhtyy lakivaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa 18 §:n 2 momentin muut- tamista ottaen huomioon, mitä edellä 14 §:n yk- sityiskohtaisissa perusteluissa on sanottu rikos- lain 24 luvun 3 §:n rikosnimikkeestä.

22 §. Turvallisuustarkastus. Poliisilain 22

§:ään lisättäväksi ehdotetun uuden 3 momentin mukaan turvallisuustarkastus voidaan toimittaa oikeudenkäyntiin, erityistä suojelua edellyttä- vään tilaisuuteen, yleiseen kokoukseen ja muu- hun yleisötilaisuuteen osallistuvien turvallisuu- den varmistamiseksi. Tällaiseen tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oles- keleva henkilö saadaan tarkastaa sen varmista- miseksi, ettei hänellä ole hallussaan sellaisia esi- neitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa tode- taan, että turvallisuustarkastus merkitsee puuttu- mista hallitusmuodon 6 §:n 1 momentissa (PL 7

§:n 1 momentti) turvattuun henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Tähän perusoikeuteen ei hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin (PL 7 §:n 3 momentti) mukaan saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan perusoikeusrajoituksen sallittavuutta koskevan tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimuksen johdosta on periaatteessa merkille pantavaa, että henkilön tarkastamisen toimittamistapoja ei eh- dotuksessa kosketella erikseen. Valtuuden on näin ollen katsottava kattavan henkilön tarkas- tuksen perinteiset muodot lähinnä pakkokei- nolain 5 luvun 9 §:ssä määritellyssä merkityk-

sessä. Valtuuden lienee ymmärrettävä ulottuvan myös henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisen kannalta näitä lievempiin tapoihin, kuten tarkastamiseen metallinilmaisimen ja muun teknisen laitteen avulla.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta käy ilmi tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimuksen nä- kökulmasta olevan oleellisempaa, että pelkäs- tään lakiehdotuksen perusteluista ilmenee laki- tekstistä näkyvän kriteerin "erityistä suojelua edellyttävä" olevan tarkoitettu koskemaan myös yleisiä kokouksia ja yleisötilaisuuksia. Lakiteks- tin sanamuoto ei tue tällaista tarkoitusta. Siksi lakiehdotusta on tältä osin välttämättä täsmen- nettävä, jotta se voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa katso- taan edelleen, että ehdotetulle toimivaltuudelle on osoitettavissa perusoikeusjärjestelmän kan- nalta hyväksyttävät perusteet, koska toimival- tuuden avulla pyritään takaamaan perusoikeute- na myös turvatun henkilökohtaisen turvallisuu- den toteutuminen samoin kuin oikeudenkäyntei- hin liittyvänä oikeudenmukaista oikeudenkäyn- tiä koskevien perusoikeussäännösten (HM 16 §, PL 21 §) toteutuminen (PeVL 2/1999 vp). Toi- mivaltuudella on lisäksi yhtymäkohtia kokoon- tumisvapauden (HM 10 a §, PL 3 §) häiriöttö- mälle käyttämiselle. Tämän perusoikeuden tur- vaamiseen tuleekin kiinnittää asianmukaisesti huomiota tarkastusvaltuuksia käytettäessä. Suh- teellisuusvaatimuksen näkökulmasta perustusla- kivaliokunnalla ei ole ehdotuksesta myöskään huomautettavaa, kunhan edellä tarkkarajaisuus- ja täsmällisyysvaatimuksesta käsin tehty valtio- sääntöoikeudellinen huomautus otetaan huo- mioon.

Lakiehdotuksen 22 §:n 3 momentti voidaan edellä mainitusta lähtökohdasta käsin ja kokoon- tumislain terminologia huomioon ottaen kirjoit- taa mainitun lausunnon mukaan esimerkiksi seu- raavalla tavalla: "Poliisimiehellä on oikeus oi- keudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttä- vään (poist.) yleiseen kokoukseen, (poist.) ja yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tapah- tumaan osallistuvien turvallisuuden varmistami- seksi tarkastaa tällaiseen tilaisuuteen saapuva ja

sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva hen- kilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen var- mistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan sellai- sia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudel- le."

Koska ehdotetulla säännöksellä on läheinen yhteys kokoontumislain (530/1999) 23 §:ään, siinä säädetty tavarantarkastusvaltuus on aiheel- lista sijoittaa perustuslakivaliokunnan mielestä myös poliisilakiin. Lausunnon mukaan tämän li- säyksen vuoksi samanlainen tarkennus lienee syytä tehdä myös poliisilain 22 §:n 1 moment- tiin, jossa ovat eräänlaiset perussäännökset tur- vallisuustarkastuksista.

Lakivaliokunta puoltaa lausunnossaan perus- tuslakivaliokunnan esittämiä muutoksia lakieh- dotuksen 22 §:n 3 momenttiin huomauttaen sa- malla, että tavarantarkastusvaltuus on syytä ulottaa voimassa olevan 22 §:n 1 momentin li- säksi myös pykälän 2 momenttiin.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 22 §:n 3 momentin hyväksymistä perustuslaki- valiokunnan esittämässä muodossa. Lisäksi va- liokunta ehdottaa lakiehdotukseen sisältymättö- män voimassa olevan poliisilain 22 §:n 1 ja 2 momentin täydentämistä lisäämällä niihin tava- rantarkastusvaltuus.

Lakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että poliisilain säännöksiä poliisin oikeudesta suorit- taa oikeudenkäynnissä turvatarkastus ja tuomio- istuinten turvatarkastuksista annetun lain keski- näistä suhdetta voidaan vielä selkeyttää. Lakiva- liokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokun- ta ehdottaa poliisilain 22 §:ään otettavaksi uu- den 4 momentin, jonka mukaan tuomioistuimen päätöksin järjestettävistä turvatarkastuksista säädetään turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetussa laissa. Tämän muutoksen seuraukse- na hallituksen esityksen 4 momentti siirtyy 22

§:n 5 momentiksi.

24 §. Haltuunotetun omaisuuden käsittely. Kos- ka hallituksen esityksen 22 §:n 4 momentti siir- tyy sanotun pykälän 5 momentiksi, hallintova- liokunta ehdottaa lakiehdotuksen 24 §:n 1 mo-

menttiin tästä johtuvaa luonteeltaan teknistä muutosta.

25 §. Eläimen lopettaminen. Poliisilain 25 § koskee myös eläimen kiinniottamista, minkä vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa pykälän otsi- kon täydentämistä.

Valiokunta ehdottaa 1.3.2000 voimaan tul- leen uuden perustuslain johdosta ja viitaten sa- malla edellä yleisperustelujen kohtaan 5, että 25

§:n 2 momentti poistetaan. Tarpeellinen lakia alemman asteinen sääntely ehdotetaan mahdol- listettavan jäljempänä 54 §:ssä.

28 §. Määritelmät. Valeosto ehdotetaan määri- teltäväksi pykälän 1 momentin 5 kohdassa. Laki- valiokunnan lausunnossa katsotaan, että määri- telmän sanamuodon mukaan kaupankäynnin kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden olisi oltava myyjän hallussa. Tässä muodossa määritelmä on lausunnon mukaan liian tiukka, koska kaupankäynnin kohde, esimerkiksi huu- mausaine, ei välttämättä ole sen hallussa, jolle ostotarjous tehdään.

Hallintovaliokunta puoltaa valeoston määri- telmän selkeyttämistä ja ehdottaa lakiehdotuk- sen 28 §:n 1 momentin 5 kohdan hyväksymistä lakivaliokunnan lausunnossa esitetyssä muodos- sa.

31 §. Teknisen tarkkailun edellytykset. Perus- tuslakivaliokunta on arvioinut poliisilakia sää- dettäessä teknistä tarkkailua kotirauhan suojan kannalta ja pitänyt sitä kotirauhaan puuttumis- muotona yleensä ankarampana kuin asianomai- sen läsnäollessa tai muutoin hänen tietensä ta- pahtuvaa kotirauhan piiriin menemistä (PeVL 15/1994 vp). Esillä olevaan lakiehdotukseen liit- tyvän perustuslakivaliokunnan lausunnon mu- kaan poliisilain teknistä tarkkailua koskevia val- tuuksia tulee arvioida lisäksi yksityiselämän suojan ja hallitusmuodon 8 §:n 2 ja 3 momentin (PL 10 §:n 2 ja 3 momentti) takia myös luotta- muksellisen viestin salaisuuden kannalta.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan teknisen tarkkailun valtuuksia laajennettavaksi ensiksi- kin siten, että valtuus on käytettävissä rangais- tuslaitoksen sellitiloissa ja muissa vankien käy-

tössä olevissa tiloissa. Laajennus vastaa perus- tuslakivaliokunnan lausunnon mukaan pakko- keinolain 5 a luvun 4 §:n aiemmin tänä vuonna voimaan tullutta muutosta (PeVL 12/1998 vp).

Lisäksi tarkkailulaite on lakiehdotuksen mu- kaan mahdollista sijoittaa niihin tiloihin, joissa tekninen tarkkailu on sallittua. Perustuslakiva- liokunta on aiemmin (esimerkiksi PeVL 12/1998 vp) luonnehtinut teknisen tarkkailun merkitse- vän suhteellisen ankaraa puuttumista perusoi- keuksiin erityisesti toimenpiteen salavihkaisen luonteen vuoksi, minkä takia teknisen tarkkai- lun sallittavuudelle tulee asettaa tiukat edelly- tykset. Teknisen tarkkailun edellytyksenä on hallituksen esityksen 31 §:n 3 momentin mu- kaan konkreettinen ja yksilöity rikosepäily.

Aiemmin esitettyyn viitaten perustuslakivalio- kunta pitää asianmukaisena, että konkreettisen ja yksilöidyn rikosepäilyn vaatimus ilmaistaan selkeästi ja yhdenmukaisesti myös lakitekstissä.

Tarkkailumuodoista pisimmälle ulottuva tek- ninen kuuntelu on 31 §:n 3 momentissa sidottu korkeaan rangaistusasteikkovaatimukseen huu- mausainerikosta koskevin täydennyksin. Saman momentin säännökset teknisen katselun ja seu- rannan edellytyksistä ovat tässä suhteessa väl- jemmät. Asteikkovaatimukset ovat kaikin osin yhtenevät pakkokeinolain 5 a luvun 4 §:n yleis- säännösten kanssa. Perustuslakivaliokunnan lau- sunnon mukaan ehdotusta ei ole kuitenkaan so- vitettu vastaamaan niitä 4 §:n jälkimmäisen virkkeen edellytyksiä, jotka koskevat teknisen katselun kohdistumista vankiin. Perustuslakiva- liokunta katsoo, että ehdotusta on tältä osin muutettava niin, että se on yhteneväinen pakko- keinolain mukaisten asteikkovaatimusten kans- sa. Lisäksi perustuslakivaliokunta huomauttaa 31 §:n 1 momentin jälkimmäisen virkkeen sa- nonnan olevan sellaisen, ettei edellisen virkkeen edellytyslausekkeen ("...jos sen avulla...") so- veltuminen siihen ole kiistatonta. Asia on sel- vennettävä lakitekstissä esimerkiksi seuraavas- ti: "Samoin edellytyksin teknistä tarkkailua saa...". Edellä tarkoitetun muutoksen ja selven- nyksen tekeminen on edellytys sille, että lakiesi- tys voidaan näiltä osin käsitellä tavallisessa lain- säätämisjärjestyksessä.

Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 31 §:n 1 momentin muuttamista perustuslakiva- liokunnan esittämällä tavalla.

Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa perustus- lakivaliokunnan lausunnon huomioon ottami- seksi, että 31 §:n 3 momentti hyväksytään näin kuuluvana: "Teknisen kuuntelun edellytyksenä on lisäksi, että henkilön käyttäytymisestä tai muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen (poist.) syyllistyvän rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai huumausainerikokseen. Teknisen katselun ja teknisen seurannan edellytyksenä on vastaavasti, että henkilön käyttäytymisestä tai muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen (poist.) syyllistyvän rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuu- kautta vankeutta, tai myötävaikuttavan tällaisen rikoksen tekemiseen. Jos tekninen katselu koh- distuu 1 momentissa tarkoitettuun vankeinhoito- laitoksen huostassa olevaan henkilöön, edellyte- tään kuitenkin, että henkilön käyttäytymisestä tai muutoin voidaan perustellusti olettaa hänen syyllistyvän rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai huumausainerikokseen."

31 a §. Peitetoiminnan edellytykset. Viitaten yleisperustelujen 3 kohdasta ilmeneviin hallin- tovaliokunnan kannanottoihin, valiokunta eh- dottaa 31 a §:n 1 momentin muuttamista.

Valiokunta ehdottaa lisäksi perustuslakiuu- distuksesta johtuen lakiehdotuksen 31 a §:n 3 momentin poistamista, koska määräykset ja oh- jeet peitetoiminnan järjestämisestä ja siihen liit- tyvästä koulutuksesta on tulkittava hallintonor- meiksi. Tarpeellinen sääntely ehdotetaan otetta- vaksi 54 §:ään.

31 b §. Valeoston edellytykset. Valiokunta viit- taa yleisperustelujen 3 kohdan kannanottoihinsa 31 b §:n 1 momentin osalta ja ehdottaa momen- tin muuttamista.

Edellä 31 a §:n 3 momentin osalta lausuttuun viitaten valiokunta ehdottaa 31 b §:n 3 momen- tin poistamista.

Valiokunta katsoo lisäksi 31 b §:n 1 momen- tin välttämättömyysedellytyksen tarkoittavan suhteellisuusperiaatteen mukaista tilannear- viointia.

31 c §. Televalvonnan edellytykset. Lakiehdo- tuksen 31 c §:n mukaan poliisimiehellä on oikeus televalvontaan, jos henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perusteella taikka muutoin on syytä epäillä tämän syyllistyvän lainkohdassa tarkoitettuun, osittain rangaistus- asteikon perusteella määrättyyn osittain rikos- tyypeittäin tai -nimikkeittäin eriteltyyn rikok- seen. Televalvontaoikeus on ehdotuksen mu- kaan käsillä myös silloin, jos televalvonta on välttämätöntä henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Televalvonta ei merkitse oikeutta itse viestin sisällön salaisuuden murta- miseen esimerkiksi kuuntelemalla tai nauhoitta- malla, vaan kysymys on televiestien tunnista- mistietojen hankkimisesta taikka teleliittymän tai telepäätelaitteen tilapäisestä sulkemisesta.

Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 7/1997 vp), että puhelun tunnistamistiedot kos- kevat sinänsä luottamuksellista viestiä, mutta niiden paljastamisessa ei ole varsinaisesti kysy- mys itse viestin salaisuuden syrjäyttämisestä, ja että tältä osin siten liikutaan kyseisen perusoi- keuden ydinsisällön ulkopuolella.

Televalvontaoikeuden edellytyksenä 31 c §:n 1 momentissa on konkreettinen ja yksilöity ri- kosepäily. Aiemmin esitettyyn viitaten perustus- lakivaliokunta pitää lausunnossaan asianmukai- sena, että konkreettisen ja yksilöidyn rikosepäi- lyn vaatimus ilmaistaan selkeästi ja yhdenmu- kaisesti myös lakitekstissä. Momentin loppu- osan sanonnassa tulee lisäksi varmistua siitä, että alkuosan edellytykset koskevat sitäkin.

Pykälän 1 momentista ei ilmene, mihin tar- koitukseen televalvontaa voidaan käyttää. Mo- mentti poikkeaa tässä suhteessa ehdotetuista 31, 31 a ja 31 b §:stä sekä 31 c §:n 2 momentista, joissa käyttötarkoitus on mainittu. Lakivalio- kunnan mielestä momenttiin on syytä lisätä, että televalvontaa voidaan käyttää rikoksen estämi- seksi tai paljastamiseksi. Pykälään ei tarvitse li- sätä rikosten selvittämistarkoitusta, koska tele-

valvonnan käyttämisestä rikoksen selvittämi- seen säädetään pakkokeinolaissa.

Perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntojen huomioon ottamiseksi hallintovalio- kunta ehdottaa 31 c §:n 1 momentin muuttamis- ta näin kuuluvaksi: "Poliisimiehellä on oikeus rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi kohdis- taa televalvontaa henkilön hallussa olevaan tai hänen olettavasti muuten käyttämäänsä teleliit- tymään tai telepäätelaitteeseen taikka tilapäises- ti sulkea tällainen liittymä tai laite, jos henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen perus- teella taikka muutoin voidaan perustellusti olet- taa hänen syyllistyvän rikokseen, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuu- kautta vankeutta, taikka (poist.) automaattiseen tietojenkäsittelylaitteeseen kohdistuvaan rikok- seen telepäätelaitetta käyttäen, laittomaan uh- kaukseen, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaa- miseen, (poist.) tai huumausainerikokseen."

Lakivaliokunta huomauttaa lausunnossaan, että poliisilain 31 c §:n johdosta televalvontaa voidaan käyttää rikoksen tekemistä epäiltäessä laajemmin kuin on mahdollista tutkittaessa jo tehtyä rikosta pakkokeinolain nojalla. Sen vuok- si on välttämätöntä, että pakkokeinolain sään- nöksiä täydennetään vastaavan sisältöisiksi.

Hallintovaliokunta korostaa pykälän 3 mo- mentin merkitystä kaikissa niissä tilanteissa, joissa on kysymys onnettomuudesta, kadonnees- ta henkilöstä tai muusta henkeä ja terveyttä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavan vaara- tilanteen torjumisesta. Näissä tilanteissa on yleensä tärkeätä toimia nopeasti ja tehokkaasti.

Välttämättömyysedellytys televalvonnassa tar- koittaa näissäkin tapauksissa suhteellisuusperi- aatteen mukaisesti tilanteen huolellista koko- naisarviointia saavutettavaan tavoitteeseen näh- den.

32 a §. Peitetoiminnasta ja valeostosta päättä- minen sekä peitetoiminnan valvonta. Valiokun- ta ehdottaa ilmaisun "asianomainen ministeriö"

muutettavaksi 32 a §:n 1 ja 3 momentissa muo- toon "sisäasiainministeriö" eduskunnan hyväk- symän lausuman (EV 262/1998 vp) mukaisesti.

Yleisperustelujen 3 kohdassa lausuttuun vii- taten valiokunta ehdottaa lisäksi 32 a §:n 2 mo- mentista poistettavaksi tutkinnanjohtajaa koske- van maininnan valeostosta päättäjänä.

Pykälän 3 momentin sijasta lakia alemmanas- teisesta sääntelystä ehdotetaan säädettäväksi 54

§:ssä.

32 c §. Poliisimiehen oikeus päättää kiiretilan- teessa televalvonnasta ja teknisestä tarkkailus- ta. Hallintovaliokunta ehdottaa lakivaliokun- nan lausuntoon viitaten 32 c §:ään luonteeltaan kielellistä tarkistusta siten, että pykälän toisen virkkeen ilmaisu "24 tunnin kuluttua" muute- taan muotoon "24 tunnin kuluessa".

33 §. Tarkkailusta, teknisestä tarkkailusta ja te- levalvonnasta ilmoittaminen. Hallintovalio- kunta ehdottaa yleisperustelujen kohtaan 6 viita- ten, että pykälän 3 momentin ilmaisu "asian- omaiseen ministeriöön" muutetaan muotoon "si- säasiainministeriöön".

44 §. Vaitiolo-oikeus (Uusi). Hallituksen esi- tykseen sisältymätön poliisilain 44 § koskee po- liisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeutta.

Lakivaliokunta esittää lausunnossaan oikeuden- mukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi, että voimassa olevan poliisilain 44 §:ää muutettai- siin seuraavasti:

— pykälään lisätään uusi peitetoimintaa ja valeostoja koskeva 2 momentti ja pykälän 3 mo- mentiksi siirtyvään nykyiseen 2 momenttiin lisä- tään tarpeelliset viittaukset uuteen 2 momenttiin.

Voimassa olevan 44 §:n 1 momentissa, jota ei esitetä muutettavaksi, säädetään poliisin henki- löstöä koskevasta vaitiolo-oikeudesta.

Pykälään lakivaliokunnan lausunnossa lisät- täväksi esitetyn uuden 2 momentin mukaan pei- tetoiminta tai valeosto ei sitä vastoin ole auto- maattisesti salassapidettävää toimintaa, vaan sa- lassapitoon tarvitaan aina peruste. Salassapidos- ta päättäisi viime kädessä tuomioistuin. Salassa voitaisiin pitää se, kuka on toiminut peitetoimin- nassa tai valeostajana. Sen sijaan sitä, että peite- toimintaa tai valeostoa on ylipäätään käytetty, ei voitaisi pitää salassa, jos tiedoilla olisi merkitys- tä oikeudenkäynnin kannalta.

Uuden 2 momentin mukaan salassapitoperus- teet olisivat:

1) kyseinen toiminta on edelleen käynnissä ja siitä kertominen vaarantaa laajemman operaa- tion onnistumisen,

2) paljastaminen vaikeuttaa asianomaisen henkilön toimintaa jatkossa vastaavissa operaa- tioissa,

3) ilmaisematta jättämiseen on muu erityisen painava syy, esimerkiksi konkreettisen koston uhka poliisille tai hänen läheiselleen.

Lakivaliokunnan esittämät salassapitoperus- teet olisivat vaihtoehtoisia, minkä vuoksi yhden perusteen täyttyminen riittäisi turvaamaan polii- sin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeuden.

Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi muu- tettuna 3 momentiksi. Tämän momentin perus- teella tuomioistuin voisi murtaa salassapito-oi- keuden seuraavien kahden kriteerin täyttyessä yhtäaikaisesti:

1) erittäin painavien syiden vaatiessa ja 2) riittävän törkeästä rikoksesta syytettäessä.

Erittäin painavia syitä punnittaessa pitäisi lausunnon mukaan ottaa huomioon toisaalta esi- merkiksi konkreettinen uhka terveydelle, hen- gelle tai vapaudelle ja toisaalta muun muassa oi- keudenmukainen oikeudenkäynti. Salassapito- oikeutta ei tällöinkään saisi murtaa, jos siitä ai- heutuu vakavaa vaaraa tietoja antaneelle valeos- tajalle ja peitetoiminnassa toimineelle taikka heidän läheisilleen.

Hallintovaliokunta on ottanut huomioon edel- lä yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun. Tä- män vuoksi ja viitaten yleisperustelujen 4 koh- dasta ilmeneviin hallintovaliokunnan kannanot- toihin, valiokunta ehdottaa poliisilain 44 §:n hy- väksymistä lakivaliokunnan lausunnossa esite- tyssä muodossa seuraavasti:

"(1 mom. kuten voimassa oleva laki)

Poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole todistaja- na tai muuten kuultaessa velvollinen ilmaise- maan valeostajana tai peitetoiminnassa toimi- neen henkilöllisyyttä, mikäli tiedon ilmaisemi- nen vaarantaisi todistelun kohteena olevan pei- tetoiminnan onnistumisen tai merkittävästi vaa- rantaisi valeostajana tai peitetoiminnassa toimi- neen tulevien vastaavanlaisten tehtävien hoitoa