• Ei tuloksia

HALLINTOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2002 vpLakialoite laiksi kotikuntalain 7 §:n muuttami-sesta

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "HALLINTOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2002 vpLakialoite laiksi kotikuntalain 7 §:n muuttami-sesta"

Copied!
5
0
0

Kokoteksti

(1)

HALLINTOVALIOKUNNAN MIETINTÖ 17/2002 vp

Lakialoite laiksi kotikuntalain 7 §:n muuttami- sesta

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 23 päivänä toukokuuta 2001 lähet- tänyt hallintovaliokuntaan käsiteltäväksi laki- aloitteen (LA 49/2001 vp — Paula Kokkonen /kok ym.) laiksi kotikuntalain 7 §:n muuttami- sesta.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

- lainsäädäntöneuvos Terhi Lehtonen, sisä- asiainministeriö

- lainsäädäntöneuvos Eero J. Aarnio, oikeusmi- nisteriö

- yksikönjohtaja Hannu Luntiala, Väestörekis- terikeskus

- lakimies Reijo Hyvönen, Kansaneläkelaitos - henkikirjoittaja Lauri Haikarainen, Helsingin

maistraatti

- kaupunginasiamies Eero Pulkkinen, Helsin- gin kaupunki.

Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut

— Suomen Kiinteistöliitto ry.

LAKIALOITE Ilmoituksen tekeminen tilapäisestä asuinpaikas-

ta on säädetty vapaaehtoiseksi kotikuntalain (201/1994 ) 7 §:n 3 momentissa. Lakialoitteessa ehdotetaan, että myös tilapäinen asuinpaikka tu- lisi kotikuntalain 7 ja 8 §:ssä säännellyn ilmoi- tusvelvollisuuden piiriin.

Tilapäisen asumisen osalta nykyisen oikeusti- lan tekee ongelmalliseksi se, että viranomaiset eivät ilmoittamisen vapaaehtoisuudesta johtuen voi kaikissa tapauksissa saada rekisteritoimis- toilta ajan tasalla olevia tietoja. Näitä tietoja tar- vittaisiin esimerkiksi sosiaaliturvaetuuksien sel- vittämiseksi, asumiseen liittyvien henkilöluvun mukaan määräytyvien velvoitteiden, kuten vesi- maksujen, määrittämiseksi sekä asianomistajien tai rikoksista epäiltyjen henkilöiden löytämisek- si.

Kotikuntalain ja väestötietolain (507/1993) mukaiset muuttoilmoitusmenettelyt on kotikun- talain perustelujen mukaan pyritty tekemään mahdollisimman helpoiksi ja yksinkertaisiksi, jotta lain nojalla pakollisia ilmoitusvelvolli- suuksia ei laiminlyötäisi. Pätevän muuttoilmoi- tuksen voi nykyisin tehdä yhdellä puhelinsoitol- la. Muuttajille laissa säädetyllä velvollisuudella ilmoittaa myös tilapäinen asuinpaikkansa rekis- teritoimistolle ei siten kohtuuttomasti rasitettai- si väliaikaisesti kotikuntansa ulkopuolelle muut- tavia henkilöitä. Toisaalta tässä aloitteessa esi- tettävällä lainmuutoksella voitaisiin ainakin jon- kin verran parantaa väestörekisterijärjestelmän tietojen oikeellisuutta ja tilapäisesti tietyllä paikkakunnalla oleskelevien ihmisten tavoitetta- vuutta heidän oikeuksiensa ja velvollisuuksien- sa toteuttamiseksi.

(2)

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut Yleistä

Kotikuntalain (201/1994) keskeisin tavoite on kyetä määrittelemään henkilön kotikunta siten, että se vastaa mahdollisimman hyvin aineellista totuutta eli henkilön tosiasiallista asumista tie- tyssä kunnassa. Tilapäisestä asuinpaikasta il- moittaminen on nykyisin vapaaehtoista. Tilapäi- nen asuminen kotikunnan ulkopuolella ei muuta henkilön kotikuntaa, eikä sillä sen vuoksi ole ko- tikunnan vaihtumiseen liittyviä oikeusvaikutuk- sia.

Kuitenkin ilmoituksen tekemisellä myös tila- päisestä asuinpaikasta voidaan parantaa väestö- tietojärjestelmän oikeellisuutta ja ajantasaisuut- ta sekä helpottaa tilapäisesti tietyllä paikkakun- nalla oleskelevien ihmisten tavoitettavuutta hei- dän oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa toteutta- miseksi.

Lakialoitteen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksen- mukaisena. Valiokunta puoltaa lakialoitteen hy- väksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja ehdotetuin muutoksin.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivä- nä syyskuuta 2003.

Lakialoite kotikuntalain kokonaisuuden kan- nalta

Kotikuntalaissa muuttajalle säädetty ilmoitus- velvollisuus koskee lähtökohtaisesti niitä tilan- teita, joissa henkilön oman käsityksen mukaan hänen kotikuntansa tai siellä oleva asuinpaik- kansa muuttuu. Kun henkilö muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, hänen on kotikun- talain 7 §:n 1 momentin mukaan aikaisintaan viikkoa ennen muuttopäivää ja viimeistään vii- kon kuluttua muuttopäivästä ilmoitettava siitä rekisteritoimistolle (nykyisin maistraatille). Ti- lapäisestä asuinpaikasta ilmoittaminen on 7 §:n 3 momentin mukaan vapaaehtoista. Kotikunta määräytyy pääsääntöisesti lain 2 §:n nojalla si- ten, että henkilön kotikunta on se kunta, jossa

hän asuu. Lain 3 §:ssä säädetään kotikunnan muuttumista koskevista rajoituksista. Jos henki- lön asuminen toisessa kunnassa johtuu pääasias- sa jostakin 3 §:ssä mainitusta syystä, ei kotikun- ta muutu, vaan asuminen katsotaan tällöin luon- teeltaan tilapäiseksi asumiseksi.

Tilapäinen asuminen

Tilapäinen asuminen voi johtua eri syistä. Hen- kilö saattaa opiskella tai työskennellä lyhyen ai- kaa toisessa kunnassa ja asua arkipäivät opiske- lu- tai työpaikkakunnalla sekä viikonloput ja loma-ajan vakinaisessa asunnossaan. Joissakin tapauksissa henkilöllä voi olla toinen asunto, niin sanottu kakkosasunto, kotikunnan ulkopuo- lella useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Tila- päisen asumisen syynä saattaa olla myös se, että henkilö on menettänyt aikaisemman vakinaisen asuinpaikkansa ja uutta etsiessään hän asuu tila- päisesti esimerkiksi sukulaistensa tai tuttavien- sa asunnossa. Asuminen tietyssä asunnossa voi tällöin olla hyvinkin lyhytaikaista ja kestää vain muutamia päiviä tai viikkoja. Tilapäisenä asumi- sena saatetaan pitää myös lomanviettoa vapaa- ajan asunnossa.

Velvollisuutta ilmoittaa tilapäisestä asuinpai- kasta ja tilapäisen osoitteen väestötietojärjestel- mään merkitsemistä ei voida pitää tarkoituksen- mukaisena, jos asuminen on kovin lyhytaikais- ta. Tämän johdosta tilapäisestä asuinpaikasta il- moittamista tulee rajoittaa, kun ilmoitusvelvolli- suus säädetään pakolliseksi. Valiokunta katsoo, että selkeintä ja yksinkertaisinta on sitoa ilmoi- tusvelvollisuus tilapäisen asumisen kestoon.

Ilmoitusvelvollisuuden rajoittaminen tilapäi- sissä muutoissa

Valiokunta katsoo, että tilapäisestä asuinpaikas- ta ilmoittamiseen tulee velvoittaa vain, jos asu- minen kestää yli kolme kuukautta. Ilmoitusvel- vollisuuden rajoittaminen ehdotetulla tavalla on perusteltua, koska hyvin lyhytaikaisten tilapäis- ten asumisten ilmoittaminen ja rekisteröinti väestötietojärjestelmään ei ole yhteiskunnan kannalta tarpeen. Näin voidaan karsia ilmoitus-

(3)

velvollisuuden piiristä pois sellaiset lyhytaikai- set tilapäiset asumiset, joiden rekisteröinnistä väestötietojärjestelmään ei voida olettaa olevan riittävää hyötyä. Kolmen kuukauden rajaa voi- daan perustella myös sillä, että tällöin vältytään esimerkiksi siitä, että vuosittain toistuvasta ke- säloman vietosta vapaa-ajan asunnolla olisi teh- tävä muuttoilmoitus.

Ilmoitus tilapäisestä asumisesta tulee tehdä heti asumisen alkaessa, jos sen tiedetään kestä- vän yli kolme kuukautta. Ilmoituksen tekeminen on pakollista viimeistään silloin, kun tilapäinen asuminen on jo kestänyt vähintään kolme kuu- kautta. Jos tilapäinen asuminen jossakin asun- nossa muuttuu vakinaiseksi asumiseksi, on myös tästä tehtävä uusi ilmoitus. Tältä osin lakiin ei tarvita kuitenkaan uutta nimenomaista säännös- tä, koska muuttoilmoitus on jo nykyisen 7 §:n 1 momentin nojalla tehtävä aina, kun kotikunta tai siellä oleva asuinpaikka muuttuu.

Uuden ilmoitusvelvollisuuden vaikutus koti- kuntalain eri säännöksiin

Kotikuntalain 1 §:ssä ovat säännökset lain sovel- tamisalasta. Pykälän 2 momentissa säädetään kotikuntalain mukaan määräytynyttä kotikuntaa ja siellä olevaa asuinpaikkaa sekä ulkomailla va- kinaisesti asuvan Suomen kansalaisen väestökir- janpitokuntaa koskevien tietojen merkitsemises- tä väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään. Momentin mukaan väestötietojärjestelmään "voidaan merkitä"

myös henkilön ilmoittama tilapäinen asuinpaik- ka.

Kun myös tilapäisestä asuinpaikasta ilmoitta- minen säädetään tässä yhteydessä pakolliseksi, tulee samalla kotikuntalain 1 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen sanamuoto muuttaa velvoit- tavaksi. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen täydentämistä tältä osin.

Kotikuntalain 2 luvussa säädetään kotikun- nan ja väestökirjanpitokunnan määräytymises- tä. Tilapäisestä asuinpaikasta ilmoittamisen muuttuminen pakolliseksi ei valiokunnan käsi- tyksen mukaan aiheuta muutostarpeita tämän lu- vun säännöksiin.

Kotikuntalain 3 luvun menettelysäännöksiä ja 4 luvun säännöksiä, jotka koskevat kotikuntaa ja väestökirjanpitokuntaa koskevan merkinnän korjaamista, sekä 5 luvun muutoksenhakua kos- kevia säännöksiä tulee sen sijaan soveltuvin osin soveltaa myös tilapäisestä asuinpaikasta tehtä- vään ilmoitukseen ja sen käsittelyyn.

Koska velvollisuudesta ilmoittaa yli kolme kuukautta kestävästä tilapäisestä asumisesta eh- dotetaan säädettäväksi 7 §:n 3 momentissa, on yksinkertaisin ja helpoin ratkaisu säätää samas- sa momentissa myös muiden kotikuntalain sään- nösten soveltamisesta. Valiokunta ehdottaakin lakiehdotuksen 7 §:n 3 momentin muuttamista siten, että tilapäisen asuinpaikan suhteen nouda- tetaan soveltuvin osin 7 §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä sekä samoja 3 lukuun sisältyviä mui- ta menettelysäännöksiä, 4 luvun virheen korjaa- mista ja 5 luvun muutoksenhakua koskevia sään- nöksiä, joita noudatetaan kotikuntaa ja siellä olevaa asuinpaikkaa koskevan ilmoituksen kä- sittelyssä ja rekisteröinnissä.

Viittaussäännöksen nojalla esimerkiksi koti- kuntalain 8 §:ssä säädetty ilmoitusvelvollisuus koskisi siten velvollisuutta antaa maistraatille tietoja rakennuksessa myös tilapäisesti asuvista tai asuneista henkilöistä. Samoin 9 §:n säännös- tä muuttoilmoituksen perusteella väestötietojär- jestelmään tehtävistä merkinnöistä noudatettai- siin myös silloin, kun ilmoitus koskee tilapäistä asuinpaikkaa.

Muuttopäivä määräytyisi tilapäisissä muu- toissa samalla tavoin kuin se määräytyy 10 §:n mukaan vakinaisissa muutoissa. Muuttopäiväk- si merkittäisiin ilmoitettu päivä, jos tilapäisestä asuinpaikasta on ilmoitettu viimeistään viikon kuluessa siitä, kun tilapäinen asuminen alkoi.

Jos tilapäisestä asumisesta ilmoitetaan tätä myö- hemmin, merkittäisiin muuttopäiväksi ilmoituk- sen saapumispäivä samalla tavoin kuin muutto- päivä merkitään silloin, kun vakinaisesta muu- tosta on ilmoitettu myöhemmin kuin viikon ku- luessa muutosta. Tämä koskisi myös tilanteita, joissa tilapäisestä asumisesta ilmoitetaan vasta sen jälkeen, kun asuminen on kestänyt jo kolme kuukautta, eli silloin, kun ilmoituksen tekemi- nen on tullut viimeistään pakolliseksi. Muutto-

(4)

päiväksi ei tällöin merkittäisi todellista tilapäi- sen asumisen alkamispäivää, joka on ollut kol- me kuukautta aikaisemmin, vaan muuttopäiväk- si merkittäisiin ilmoituksen saapumispäivä.

Kotikuntamerkinnästä ilmoittamista, velvoit- tamista, uhkasakkoa, ilmoitusrikemaksua ja kuulemista koskevat 3 luvun säännökset eli koti- kuntalain 11—15 § tulisivat sovellettaviksi myös silloin, kun kysymyksessä on ilmoitus tila- päisestä asuinpaikasta. Samoin kotikuntaa ja väestökirjanpitokuntaa koskevan merkinnän korjausta koskevan 4 luvun 16 ja 17 §:ää ja muu- toksenhakua koskevan 5 luvun 18 ja 19 §:ää so- vellettaisiin myös tilapäisestä asuinpaikasta teh- tyyn ilmoitukseen.

Muut kannanotot

Säädettävän lain toimivuutta ja käytännön mer- kitystä on arvioitava muun muassa kotikunta- lain eräiden säännösten uudistamista koskevan lainvalmistelun yhteydessä.

Valiokunta kiinnittää lopuksi saamansa selvi- tyksen perusteella huomiota siihen, ettei koti- kuntalaissa säädetty muuttoilmoitusmenettely ole toiminut kiinteistön omistajien kannalta moitteettomasti. Valiokunnan mielestä on sel- vää, että kiinteistön omistajalla tulee olla yhtiön

hallinnon hoitamista varten ajantasainen tieto siitä, keitä yhtiön rakennuksissa asuu ja ketkä niitä käyttävät. Kiinteistön omistajina asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt tarvitsevat näitä tietoja muun muassa maksuliikenteen hoitamiseksi (vastike, vesimaksut, käyttökorvausmaksut) sekä autopaikkojen, sauna- ja pesutupavuorojen jakamiseen. Lisäksi kiinteistössä on tiedettävä, kenelle ovi voidaan avata silloin, kun henkilö il- moittaa jättäneensä avaimen kotiin. Yhtiö ei voi käyttää yleisavainta, ellei ole varmuutta siitä, että henkilö todella asuu kiinteistössä.

Säädettävällä lailla voidaan arvioida paran- nettavan myös edellä todettua ongelmatilannet- ta osittain. Välttämätöntä on kuitenkin ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan pikai- sesti varmistaa asunto- ja kiinteistöyhtiöille ajantasainen ja oikeellinen tieto siitä, keitä asuu yhtiön omistamissa rakennuksissa.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta kunnioittavasti ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksytään muutettu- na seuraavasti:

Laki

kotikuntalain 1 ja 7 §:n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 11 päivänä maaliskuuta 1994 annetun kotikuntalain (201/1994) 1 §:n 2 momentti ja 7 §:n 3 momentti,

sellaisena kuin niistä on 1 §:n 2 momentti laissa 1650/1995, seuraavasti:

1 § (Uusi) Soveltamisala

— — — — — — — — — — — — — — Tämän lain mukaan määräytynyt kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka sekä ulkomailla vaki-

naisesti asuvan Suomen kansalaisen väestökir- janpitokunta merkitään väestötietolaissa (507/1993) tarkoitettuun väestötietojärjestel- mään. Väestötietojärjestelmään merkitään myös henkilön ilmoittama tilapäinen asuinpaikka.

— — — — — — — — — — — — — —

(5)

7 §

Muuttajan ilmoitusvelvollisuus

— — — — — — — — — — — — — — Henkilön on ilmoitettava myös tilapäinen asuinpaikkansa maistraatille, jos asuminen kes- tää yli kolme kuukautta. Tilapäisestä asuinpai- kasta on soveltuvin osin voimassa, mitä edellä 1

ja 2 momentissa sekä jäljempänä tässä laissa säädetään kotikunnasta ja siellä olevasta asuin- paikasta.

— — — — — — — — — — — — — — Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2003.

Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Matti Väistö /kesk

jäs. Nils-Anders Granvik /r Rakel Hiltunen /sd Valto Koski /sd Esko Kurvinen /kok Lauri Kähkönen /sd Kari Kärkkäinen /kd

Paula Lehtomäki /kesk Pekka Nousiainen /kesk Aulis Ranta-Muotio /kesk Pekka Ravi /kok

Petri Salo /kok Arto Seppälä /sd Marja Tiura /kok.

Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Ossi Lantto.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Asiasisällöltään vastaavia säännöksiä on liikennevakuutuslain 17 a §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä sekä lisäksi lausuntoa koskevilta osin

Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan syrjintänä ei pidetä sellaista 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun syrjintäpe- rusteeseen liittyvää erilaista kohtelua, jonka

Elintarvikealan toimijaa ei hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 16 a §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan pidetä luotettavana, jos hän on muulla kuin saman momentin 1 tai 2

Kokonaisarviointiin sisältyvät nykytilanteessa paitsi Suomen takausvastuut ERVV:lle myös ERVV:n perustamista edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen tuleva osuus

Turvaohjesääntelyä koskevan 7 l §:n osalta oikeusministeriö toteaa, että 7 l §:n 2 momentin säännöksen teksti ja perustelut tulee tarkistaa, koska momentissa ei ole

54 §. Perustuslakiva- liokunta on todennut lakiehdotuksen 32 a §:n 3 momentin ja 31 b §:n 3 momentin sekä 54 §:n osalta, että ministeriön säännöstämisvallan on

kumotaan kuluttajaturvallisuuslain (920/2011) 3 §:n 1 momentin 7 kohta, 6 §, 8 §:n 2 moment- ti, 15—17 §, 21 ja 22 §, 24 §:n 2 momentti, 26, 31 ja 32 §, 35 §:n 2 momentti, 37 §:n

Tämän vuoksi ympäristölupavirasto ottaen vaatimukset huomioon jäljempänä ilmenevällä tavalla vesilain 2 luvun 3 §:n, 6 §:n 1 momentin ja 7 §:n 2 momentin nojalla