Kieliopin päättää laaja bibliografia, jo- hon on koottu runsaasti suomen kieltä ja kulttuuria koskevaa materiaalia. Mukana on käsikirjoja, sanakirjoja, keskustelun ja puhekielen oppikirjoja, kielioppeja sekä kielen historiaa, kulttuuria ja kielen oppi- mista käsitteleviä teoksia. Lisäksi bibliogra- fiassa on luettelo suomea koskevasta mate- riaalista verkossa.
Grammatica finlandeselle tunnusomais- ta on runsas esimerkkien määrä. Esimerkit ovat keksittyjä ja usein sanastoltaan vaikei- ta, mistä syystä käännökset ovatkin tervetul- lut apu niiden analysoimisessa. Aina ei kui- tenkaan osoiteta selvästi, mitä piirrettä kul- loinkin tarkastellaan. Muun muassa nomi- naalimuotojen esimerkeissä tarkasteltavan piirteen löytäminen lauseesta ilman liha- vointia tai alleviivausta voi olla opiskelijal- le vaikeaa. Muutama esimerkkilause on myös eksynyt väärään paikkaan: esimerkiksi adverbiluvusta löytyy muutamia pronomini- esimerkkejä. Toisinaan jako lukuihin ja lu- kujen otsikointi horjuu. Esimerkiksi morfo-
logia-pääluvussa käsitellään pelkästään nominien morfologiaa ja verbien morfologia käsitellään omassa luvussaan, vaikka kyse on edelleen morfologiasta. Kieliopin käsi- kirjakäyttöä helpottamaan kirjan loppuun olisi ollut hyvä lisätä asiahakemisto.
Grammatica finlandese on erittäin ter- vetullut lisä suomen opetukseen italialaisil- le. Sen myötä monet suomen kielen erityis- piirteet ovat aiempaa paremmin italialais- ten suomenopiskelijoiden tavoitettavissa, ja suomen kuvaus italialaisen lukijan lähtö- kohdista tarjoaa niin opiskelijoille kuin muillekin suomesta kiinnostuneille entistä laajemman ja ymmärrettävämmän näkö- alan suomen kieleen. Kielioppi toimii niin itsenäisenä opetusvälineenä kuin käsikirja- na yhdessä muun didaktisen materiaalin kanssa. Se sopii myös itseopiskelijoille, jotka pystyvät sen myötä tutustumaan eri- laiseen kieleen omalla äidinkielellään.
SANNA MARTIN
Sähköposti: sannamaria.martin@unibo.it
aaja Supisuomea-materiaali on tarkoi- tettu suomen kielen opettamiseen ja oppimiseen toisena tai vieraana kielenä.
Materiaali koostuu oppikirjasta, 12-osaises- ta tv-sarjasta, Internetissä olevasta verkko- kielikoulusta (www.yle.fi/opinportti/supi- suomea) sekä oheisäänitteestä (kaksi cd- rom-levyä), jolle on luettu oppikirjan kap- paleiden sisältö. Kyseessä on siis erittäin laaja kokonaisuus kielenoppimisen perus-
ja keskitasoille sopivaa monipuolista mate- riaalia.
Materiaalikokonaisuuden oppikirjan ovat kirjoittaneet Leena Silfverberg ja Lei- la White. Valtaosa kirjan runsaasta ja värik- käästä kuvamateriaalista on peräisin tv-sar- jasta, jonka on käsikirjoittanut, henkilö- ohjannut ja toimittanut Sini Sovijärvi. Sa- moin kirjassa on käytetty hyväksi tv-sarjan dialogeja. White ja Silfverberg ovat toimi- Leena Silfverberg ja Leila White Supisuomea. Helsinki: Finn Lectura ja Yle/Opetusoh- jelmat 2003. 239 s. ISBN 951-792-147-0.
Tv-ohjelman käsikirjoitus, henkilöohjaus ja toimitus Sini Sovijärvi. Verkkokielikoulun (www.yle.fi/
opinportti/supisuomea) kielellinen sisältö ja pedagogia Aurora Vasama ja Susanna Hart.
SUPISUOMEA — UUTTA S2-OPETUKSEEN
L
neet tv-sarjan pedagogeina. Verkkokieli- koulun kielellinen sisältö ja pedagogia taas ovat Aurora Vasaman ja Susanna Hartin käsialaa.
Supisuomea-tv-ohjelma on syksystä 2004 alkaen ollut saatavissa sekä vhs- että dvd-tallenteina. Vhs-videoista on saatavil- la sekä tekstittämätön että englanniksi teks- titetty versio. Dvd-tallenteesta voi valita joko suomen-, viron-, ruotsin-, englannin-, saksan-, espanjan-, ranskan- tai venäjän- kieliset tekstitykset. Videomateriaaliin on tullut täydennystä: TV-1 lähetti syksyllä 2004 sarjan Supisuomea-minidokumentte- ja, joissa kerrottiin suomalaisesta kulttuu- rista. Dokumenttien nimiä olivat muun muassa Kesämuistoja, Suomalainen järvi, Kädentaitoja Pohjanmaalta, Joensuun toril- la, Pilkillä ja Mitä tekee metsuri?
MITEN TOISTA KIELTÄ OPITAAN?
Mikä toisen kielen oppimisen teoria näyttää sitten olevan tämän Supisuomea-oppimate- riaalin taustalla? Jos taustateoria olisi ling- vistinen, kielenoppimista ohjaisi kielen ra- kenne. Oppimateriaalissa sanaston esittä- misjärjestykseen vaikuttaisi siis se, mikä nominityyppi haluttaisiin kussakin kappa- leessa esittää. Jos teoria perustuisi vuoro- vaikutukseen, taustalla olisi ajatus, että kie- li opitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja että kielenoppijat opettavat toinen tois- taan. Mahdollista olisi myös lähteä syötök- seen ja frekvenssiin perustuvasta teoriasta, jonka äärimmäisen version mukaan opetta- mista ei tarvittaisi ollenkaan, sillä tämän teo- rian mukaan kieli emergoituu oppijan mie- lessä epäsystemaattisestakin syötöksestä.
Jos taas teoria liittyisi kielenkäytön tarpei- siin ja funktioihin, ajatuksena olisi, että kie- li opittaisiin siksi, että sitä tarvitaan johon- kin tehtävään. Materiaalissa funktionaali- suus näkyisi siis sen huomioimisena, millai- sia ilmauksia maahanmuuttajaoppijan voisi
olettaa tarvitsevan. Toisaalta materiaalin kie- lenoppimisnäkemys voisi olla kognitiivinen, jolloin oletettaisiin, että kielen ilmiöt opit- taisiin tietyssä järjestyksessä ja että tiettyjen asioiden opettaminen ei kannattaisi, ellei edeltäviä olisi jo opittu. (Ks. tarkemmin Mit- chell ja Myles 1998.) Tarkastelen seuraavas- sa materiaalia siitä näkökulmasta, millainen kielenoppimisnäkemys siitä välittyy.
TELEVISIOSARJA
— VUOROVAIKUTUSTA JA KULTTUURIA
Televisiosarjassa, jota opettaja siis käyttää videoina, näkyy lähdettävän liikkeelle ni- menomaan vuorovaikutuksellisesta näkö- kulmasta: ystävykset puhuvat suomea ja tarvitsevat sitä tervehtimiseen, ruoan ja juo- mien hankkimiseen, terveyskeskuksessa käyntiin ja kommunikointiin työpaikalla.
Jokaisen jakson juontaa jo pitempään Suo- messa asunut, ulkomaalainen suomenpuhu- ja: somalialainen, italialainen, kaksi koso- volaista tyttöä, japanilainen, beniniläinen ja niin edelleen. He kertovat, kuinka kauan ovat Suomessa asuneet, ja ottavat humoris- tisessa sävyssä kukin omalla tavallaan kan- taa esittelemiinsä suomalaisuuden ilmenty- mismuotoihin, kuten perheeseen ja juhliin.
Ulkomaalainen juontajana legitimoi maa- hanmuuttajasuomen asemaa. Suomen kie- lessä on paljon variaatiota, kaupunkipuhe- kieliä ja murteita, ja vähitellen oman paik- kansa variaation kirjossa ottaa myös ulko- maalaisten puhuma suomi.
Tv-ohjelmissa toistuu osasta osaan sama rakenne. Ensin seurataan jotakin ai- hepiiriä, jonka ympärille on rakennettu run- saasti lyhyitä dialogipätkiä. Dialogipätkien sisään taas on rakennettu tietoiskuja kieli- opista. Sitten seuraa tutustuminen johonkin suomalaiseen ilmiöön, kuten avantouintiin, leipään ja pullaan, mökkeilyyn, saunomi- seen ja makkaranpaistoon. Lopuksi katso-
taan aina katkelma saippuasarjaa »Elämä on mukavaa».
Esimerkiksi sarjan kolmannessa osas- sa aiheena on ruoka, ruoan laittaminen ja syöminen. Perheenäiti käy ostoslistan kanssa kauppahallissa. Tässä yhteydessä tv-dialogi on tulvillaan partitiivimuotoja, kaikissa nominityypeissä sekä yksikössä että monikossa. Tämän jälkeen partitiivin muodostus esitellään ja sitten kerrotaan, missä sitä käytetään. Opettaja voi muuttaa materiaalin formaalista näkökulmaa funk- tionaalisemmaksi siten, että hän käyttää videoita niin, että oppija itse löytää parti- tiivin käyttötehtäviä. Tällöin oppija päät- teleekin itse, miksi partitiivia käytetään, ja vasta sen jälkeen tarkastellaan sen muo- dostusta. Näin oppimisen prosessissa tie- to ei siirry, vaan syntyy. Yleensä sarjan osista ei paljastu heti se, mitä kielioppi- asiaa kappaleessa halutaan opettaa. Vain harvoin dialogit ovat teennäisiä ja niistä kuulee, että ne on kirjoitettu pelkästään esi- merkiksi kielteisen imperatiivin opettamis- ta varten.
VERKKOMATERIAALI
— ERIYTTÄMISTÄ JA PUHEKIELTÄ
Tuore verkkomateriaali on tervetullutta suo- mi toisena kielenä -opetukseen. Joitakin verkkomateriaaleja on jo tarjolla, nimittäin Tavataan taas (http://donnerwetter.kieli- keskus.helsinki.fi/FinnishForForeigners), Suomea, ole hyvä (http://cc.oulu.fi/~mkar- jala/soh2/index.html) ja Keskellä Suomea (http://kielikompassi.jyu.fi/omatila/keskella _suomea/index.htm).
Verkkomateriaaleja vaivaa kuitenkin osin mekanistisuus ja se, että ne usein on tarkoitettu melko suppealle kohderyhmäl- le (ks. tarkemmin Lehtonen ja Vaarala 2003). Supisuomea-verkkomateriaali on sen sijaan todellinen runsaudensarvi käytet- täväksi vaikkapa eriyttävään opetukseen.
Jos katsotaan yhtä aukeavaa sivustoa, voidaan tehdä päätelmiä siitä, minkä kielen- oppimiseen liittyvän näkemyksen varassa materiaalin verkko-osuus mahdollisesti ete- nee. Kun maahanmuuttajaoppilas ryhtyy opiskelemaan Supisuomea-verkkomate- riaalin kappaleita, hänen eteensä avautuu aloitussivu esimerkiksi kappaleessa viisi tä- män näköisenä:
Tässä osassa opit:
Kielioppia:
Omistusrakenne, yksikön genetiivi Persoonapronominin adessiivi (minul- la)
Vertailuasteet
Interrogatiivipronominit: kuka, kumpi, mikä?
Järjestysluvut
Tilanteita/ilmaisuja/sanastoa:
Asumissanastoa, asumismuoto Sukulaisuussuhteita
Valokuvien katselua, muistelua Kyläilyä
Kalenterin selailua, horoskooppimerk- kejä
Aloitussivun perusteella kielen oppi- mista näyttää ohjaavan lingvistinen näkö- kulma, jossa kieliopin oppiminen on kes- keisessä asemassa. Kieli nähdään rakentei- na, ja oppimisen haasteeksi muodostuvat suomen kielen muodot, omistusrakenne, yksikön genetiivi, persoonapronominin adessiivi, vertailuasteet, interrogatiivipro- nominit ja järjestysluvut. Toinen oppimisen haaste on lähinnä sanaston laajentaminen.
Jos oppimista ajatellaan funktioiden kaut- ta, millaiseksi tämä aloitussivu voisi muo- dostua? Aloitussivuja voisi kehittää keven- tämällä kielioppiterminologiaa ja houkut- telemalla maahanmuuttajaa sanaston oppi- misen pariin kevyemmillä ja puhekielisem- millä otsikoilla.
Itse verkkomateriaalin ote kieleen on tuore. Mukana on runsaasti puhekieleen liit- tyviä tehtäviä. Esimerkiksi kirjakielinen lause pitää muuttaa mallin mukaan puhe-
kieliseksi tai pitää valita vaatteenostotilan- teeseen sopiva, sävyltään ystävällinen rep- liikki neljästä erityylisestä vaihtoehdosta.
Ohjelma antaa oppijan kirjoittaman versi- on rinnalle oman, »oikean» versionsa.
Tämä vaikuttaakin oppimisprosessin kan- nalta hyvältä ratkaisulta: oppija pääsee ver- taamaan lauseita, joutuu tarkastelemaan omaa versiotaan ja toivottavasti pohtimaan sitä, mitä lauseelle vielä pitäisi tehdä. Vir- hettäkin voi tarkastella osana kehittymäs- sä olevaa välikieltä, ei etenemisen jarruna.
Videoleikkeitä on kerätty omaan osioon- sa, jossa niitä voi katsella ja kuunnella pie- neltä ruudulta samalla, kun voi seurata myös leikkeen vuorosanoja isolta näyttö- ruudulta. Mainio tapa harjoitella puheen- ymmärtämistä!
Puhekielen ja kirjoitetun kielen opetta- minen on kiinnostava kysymys, kun sitä tarkastellaan suomi toisena kielenä -ope- tustraditioiden kautta. Aiemmin oppikirjat laadittiin niin, ettei puhekieltä oppinut nii- den avulla lainkaan. Sittemmin alan oppi- kirjoissa on nähty erilaisia kokeiluja siitä, miten puhuttua suomea pitäisi kirjoittaa ja miten sitä pitäisi opettaa. Esimerkiksi Kato hei -oppikirjassa (Berg ja Silfverberg 1997) puhekieltä kirjoitetaan foneettisesti, esimer- kiksi moom_Matias, Olittekste muutev_
viikolloppuna sil risteilyllä? Näitä muoto- ja natiivinkin on vaikea ymmärtää, koska hän ei ole tottunut näkemään puhuttua suo- mea. Jos sanan useita puhuttuja variantteja nostetaan kirjoittamalla tietoiselle tasolle, oppijan muisti voi joutua koetukselle.
Uusi teknologia tarjoaa nyt kanavan, jossa puhuttua kieltä voidaan käyttää oi- keassa ympäristössään, kuultuna. Silti avoi- meksi jää kysymys siitä, pitäisikö puhuttua kieltä kirjoittaa lainkaan, koska fundamen- talistisesta näkökulmasta puhuttu on puhut- tua eikä sitä voi kirjoittaa. Toisaalta suomi toisena kielenä -oppija tarvitsee tukea au- ditiiviselle havainnolleen kielestä.
Supisuomea-materiaalissa ongelma on ratkaistu siten, että videon puhekieltä on samanaikaisesti seurattavissa olevassa teks- tissä muutettu kirjoitetun kielen suuntaan.
Videolta kuuluu esimerkiksi mulla on, joka on muutettu muotoon minulla on, tai meil_
o_minä, isä ja sitte sisko, joka on muutettu muotoon meillä on minä, isä ja sitten sis- ko.
Puheen kirjoittaminen on herkkää aluet- ta, ja suomi toisena kielenä -materiaaleissa sitä on kokeiltu eri tavoin. Kun verkkoma- teriaalit kehittyvät, on oletettavaa, että pu- huttua syötöstä voidaan antaa enemmän ja se tulee kulkemaan entistä paljon tiiviim- min kirjoitetun oppikirjatekstin rinnalla.
Oppikirjatekstitkään eivät voi säilyä kirja- kielisinä etenkään, kun niissä käytetään paljon dialogia. Kuten Hiidenmaa (2003:
255) kirjoittaa: »Ei ole vain puhekielistä ja vain kirjakielistä tekstiä vaan näiden luke- mattomia risteämiä.»
OPPIKIRJA — RAKENTEITA
Oppikirja muodostaa Supisuomea-mate- riaalissa oman kokonaisuutensa. Sen kah- dessa ensimmäisessä kappaleessa on esitet- ty kaikki verbityypit taivutusvartaloineen.
Lisäksi niihin sisältyvät verbin kieltomuo- dot, puhekielen me-persoona (me otetaan) kielteisine muotoineen ja vartalon vokaalis- sa tapahtuvine muutoksineen. Samoin ky- symysten muodostaminen opetetaan. Huo- miota on kiinnitetty myös astevaihteluun niin verbeissä kuin e-loppuisissa nomineis- sakin. Tästä syystä oppikirjaa voi ensisijai- sesti käyttää oppija, joka jo hallitsee suomea jonkin verran.
Toinen kirjan kohderyhmä voisivat olla suomenkieliset maahanmuuttajaoppilaiden opettajat, jotka mahdollisesti eivät tunne suomen kielen rakennetta S2-näkökulmas- ta. He oppivat sen tästä oppikirjasta opet- taessaan ja selittäessään kieliopin kiemuroi-
ta oppilailleen. Kirjan joskus hankalat ja paperiset kielioppiselitykset, joille oppijalla on ehkä vain vähän käyttöä, ovat Aurora Vasaman ja Susanna Hartin toimittamassa verkkoversiossa muokkaantuneet yksinker- taiseen nyrkkisääntömuotoon, josta oppija voisi yksinkin saada selkoa.
KEHITTÄMISMAHDOLLISUUKSIA
Oppimateriaali on aina vain osa opetusta ja oppimista; se ei voikaan olla valmis ja »täy- dellinen». Tässä aineistopaketissa ainakin verkkomateriaalia on verraten helppo täy- dentää. Materiaaliin voisi lisätä selkeän, yh- tenäisen johdatuksen suomen kielioppiin ainakin suomen- ja englanninkielisenä. Sen lisäksi siihen voisi lisätä opettajan oppaan.
Opas voisi olla ideapankki siitä, mitä kaik- kea kielellä voi tehdä: se voisi siis sisältää runsaasti ideoita kielen funktionaaliseen harjoittelemiseen. Oppaaseen voisi sijoittaa sellaisia harjoitusideoita, joissa noustaan kirjan äärestä, tehdään jotakin, poistutaan mahdollisesti ulos luokasta. Milloin ruotsin ja englannin oppikirjoista tutut elaboroin- tiharjoitukset löytävät tiensä S2-materiaa- leihin?
Verkkomateriaaliin lienee mahdollista tehdä myös osio, jossa selkeästi esitettäi- siin, millaisia eroja suomen puhekielen ja kirjoitetun kielen välillä on — sehän tällai- sessa multimedia-aineistossa kävisi kohta- laisen helposti. Videolla tuodaan jo johdon- mukaisesti kirjoitetun ja puhutun kielen muodot rinnakkain esille (me katsomme – me katsotaan), mutta ne voisi lisäksi esit- tää kootusti omana kokonaisuutenaan.
Verkkomateriaali sisältää tässä vaihees- sa jo viisi sanakirjaa: suomi–englanti, suo- mi–ranska, suomi–saksa, suomi–ruotsi ja suomi–venäjä. Hyvä näin, mutta venäjän lisäksi puhutuimmat lähtökielet Suomessa ovat viro ja somali. Ehkä sanakirjoja voisi siis lähteä lisäämään siltä pohjalta, mitkä
ovat suurimpien maahanmuuttajaryhmien tarpeet.
Verkkomateriaaliin voisi lisäksi työstää kokonaisuuden arvioinnista tai mahdolli- sesti jonkinlaisen arviointitehtävistön. Teh- tävistössä voitaisiin arvioida esimerkiksi sitä, miten oppija on oppinut suomen puhe- kieltä tai miten kohteliaasti hän toimii eri- laisissa asiointitilanteissa. Koska mukana on kuva ja sana, arviointiin voitaisiin raken- taa myös puheenymmärtämistehtäviä joko videoiden tai pelkän kuullun pohjalta. Verk- komateriaaliin voisi lisätä myös eurooppa- laisesta viitekehyksestä muokatun kieli- taidon taitotasojen kuvausasteikon. Se voisi olla samalla tavalla supistetussa muodossa kuin uusien opetussuunnitelmien lopussa (ks. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004).
LOPUKSI
Supisuomea-materiaali sopii parhaiten ai- kuisille Suomessa asuville kielenoppijoil- le, mutta sitä — etenkin verkkomateriaalia
— voi käyttää ehkä jo yläkoululaisten kans- sa. Myös ulkomailla suomea opettaville Supisuomea-verkkomateriaali ja -videot ovat aarrearkku, josta puhutun suomen kirjo avautuu. Ulkomailla opettava arvostaa eri- tyisesti videoiden kulttuuriosioita, koska ne tuovat suomalaisen perhe- ja työelämän sor- men näpäyksen päähän. Kulttuuriosuutta voisi laajentaa myös nuorisokulttuurin suuntaan, sillä tunnetuimpia suomalaisia ilmiöitä maailmalla lienevät nykyään Ville Valo ja HIM, Nightwish ja The Rasmus.
Oppimateriaalikokonaisuus ei sovi aivan al- keisopetukseen, vaan ehkä mieluummin ryhmälle, joka on jo puolisen vuotta tutus- tunut suomen kieleen. Opettajalla on mah- dollisuus valita, käyttääkö hän eri kielille tekstitettyjä kuvatallenteita vai puhtaasti suomenkielistä versiota vai molempia rin- nan. Pelkän suomenkielisen version käyt-
tö tarjoaa oppijoille tietysti enemmän haas- tetta.
Supisuomea on oikeastaan ensimmäi- nen suomi toisena kielenä -materiaali, jos- sa visuaalisuus on sellaisessa muodossa, että sitä mielellään esittelee ulkomaalaisil- le. Videoissa käytetään taitavasti värejä, ja kielioppiosioita esiteltäessä ilmiöitä on pyritty havainnollistamaan myös kuvin, jolloin usein säästetäänkin monta turhaa sanaa. Kielen rakenteita selvitettäessä sano- jen esimerkkimuotojen taustakuva on elä- vää kuvaa, esimerkiksi sinisestä rannasta, johon heijastuu rivi valkoisena loistavia katuvaloja. Taustalla saattaa olla myös si- ninen nojatuoli sinisessä hämyssä. Kun kie- len rakenteet on esitelty, nojatuolin vierel- lä syttyy valkoinen pöytälamppu. Videoma- teriaalin visuaalinen laadukkuus siirtyy myös verkkomateriaaliin ja oppikirjaan.
Lingvistinen näkökulma on Supisuo- mea-materiaalissa korosteisesti esillä, mut- ta sitä pehmentää runsas dialogien käyttö materiaalin kaikissa osissa. Näyttäisi siltä, että oppimateriaali harjoittaa oppijaa ni- menomaan kommunikoimaan tavallisessa suomenkielisessä ympäristössä. Materiaa- li pyrkii myös antamaan suomen kielen oppijalle tietoa suomalaisuuteen kuuluvis- ta ilmiöistä, ja saippuasarjan avulla pääs- tään kurkistamaan suomalaiseen kotiin, joka ulkomaalaiselle saattaa muutoin jäädä- kin yllättävän vieraaksi. Ulkomaalaisten
valinta sarjan juontajiksi on rohkea ja en- nakkoluuloton teko.
Videoiden kuvamateriaali tukee mai- niosti kielen oppimista. Tilanteet ovat ha- vainnollisia, ja niistä pystyy omaksumaan esimerkiksi sanastoa, vaikkei se olisikaan oppimisen fokuksessa. Tilanteita varioi- daan, sama sanasto toistuu ja opittu kertau- tuu. Materiaali tarjoaa runsaasti kielellistä syötöstä. Materiaalin käyttötavasta riippuu sitten se, siirtyykö kielellinen tieto vai syn- tyykö se oppijassa.
HEIDI VAARALA
Sähköposti: heivaara@cc.jyu.fi LÄHTEET
BERG, MAARIT – SILFVERBERG, LEENA 1997:
Kato hei. Puhekielen alkeet. Helsin- ki: Finn Lectura.
HIIDENMAA, PIRJO 2003: Suomen kieli — who cares? Helsinki: Otava.
LEHTONEN, TUIJA – VAARALA, HEIDI 2003:
S2-verkkomateriaalit kielenoppimi- sen tueksi. – Tempus 4/2003 s. 16–17.
MITCHELL, ROSAMOND – MYLES, FLORENCE
1998: Second language learning theories. London: Arnold.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perus- teet 2004. Opetushallitus 2004.
– http://www.oph.fi/info/ops/. Luettu 25.5.2004.
