Vastuullisuuden ulottuvuudet
s.14
Tilat mukana tutkimuksissa
s.18
Ruuan hinta laskusuuntaan
s.22
Maaningan lehmät tuottamaan energiaa
s.4
1/2009
Pääkirjoitus
Lapsuuteni ja nuoruuteni rutiineihin kuului vasikoiden karsinoi- den puhdistus ja lehmien lantakourun tyhjennys navetan ilta- töinä. Teen samaa hommaa vieläkin, kun käyn kotitilallani Poh- jois-Savossa.
Joskus sonnalla kuorrutettu häntä läpsähtää päin naamaa ja toisinaan jollakin sonnilla on vatsa löysällä. Silloin yskähdyk- sen saattelema lähetys saattaa päätyä haalarin rinnuksille – eikä tunnu missään.
Paska kuuluu eläimiä kasvattavan viljelijän työhön yhtä kiin- teästi kuin kauha kokin käteen.
Kuinka monta kertaa olemmekaan veljeni kanssa kaataneet navettamme vanhanaikaisen betonilantalan kattoa hipovaa tun- kiota. Paskan talikoiminen on yksitoikkoista ja loppumattomalta tuntuvaa hommaa, joka vaatii oman tekniikkansa ennen kuin tiuk- kaan pakkautunut vuori antautuu. Se on henkisesti kohottavaa.
Paskatunkiolla on parannettu maailmaa – ja nyt paska voi parantaa maailmaa. Mikäpä olisi hienompaa kuin se, että koti- eläinten lanta ja muu biomassa saataisiin tuottamaan lämpöä ja sähköä maatiloille ja muuhunkin käyttöön. Se on visio, jota kohti on mentävä.
MTT Maaningan uuden tutkimusnavetan yhteyteen raken- netusta biokaasureaktorista saadaan pian arvokasta tutkimus- tietoa, jota tarvitaan, kun kehitetään hyvin toimivaa ja kannat- tavaa biokaasun tuotantoa tiloille.
Ihmeen kauan energian tuotannossa on menty takki levällään energiaintensiivisen suurteollisuuden tarpeiden talutusnuorassa.
Vasta nyt, kun fossiilisten polttoaineiden kanssa ollaan pattitilan- teessa, on aikaisemmin idealistisina pidettyjä ajatuksia ryhdytty toteuttamaan myös Suomessa. Tarvitsemme energiaa, joka on tuotettu kestävällä tavalla uusiutuvista orgaanisista aineksista, ja jossa materiaalivirrat sekä ravinteet saadaan kiertoon.
Jotta biokaasun tuotanto saadaan oikeasti kasvuun, tarvitaan myös yhteiskunnan horjumaton tuki – eli investointitukia ja säh- kön syöttötariffeja odotellaan. Ilman niitä koko bioenergiantuo- tanto jää hurskaiden toiveiden ja kauniiden puheiden tasolle.
Ei pysähdytä tähän. Tutkimus on jo menossa etukenossa.
Ulla Jauhiainen päätoimittaja
Paska parantaa maailmaa
kuva: MIKKO JAUHIAINEN
Sisältö:
s.4
MTT ELO 1/2009 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen asiakaslehti 2. vuosikerta
ISSN 1797-7312 (painettu) Tilaukset:
Tarja Lintula, MTT, puh. (03) 4188 2219 tai viestinta@mtt.fi MTT ELO netissä:
www.mtt.fi/elo
s.17
Julkaisija:
MTT, puh. (03) 41 881,
etunimi.sukunimi@mtt.fi, www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTT Toimitussihteeri: Minna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti
Kannen kuva: Mikko Jauhiainen Layout ja taitto: ID BBN Materiaalit:
Kannet, Novatech Gloss 250 g/m2 Sisus, Novatech Satin 135 g/m2 Paino: Forssan Kirjapaino Oy
Pääkirjoitus
Paska voi parantaa maailmaa, toteaa Ulla Jauhiainen.
Sivu 2
Pihatto pyörii kaasulla
MTT:n uusi tutkimuspihatto Maaningalla tuottaa energiansa biokaasulla.
Sivu 4
Dataa sataa
CropInfra-hanke kehittää maatiloille uutta infrastruktuuria.
Sivu 8
Torppaa fosfori
Peltojen fosforilannoitusta voidaan vähentää rutkasti.
Sivu 9
Oppia Iowasta
Professori Risto Rautiainen kehittää välineitä maatilan riskinhallintaan.
Sivu 10
Kolumni
Matti Mäkelä törmäsi vapaaehtoistoimintaan.
Sivu 12
Tuet kohdallaan?
Maatalouteen painottuva tuki jättää maaseudun nuolemaan näppejään.
Sivu 1
Vastuullisuus kiteytyi
Tutkimushanke hahmotti elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän kulmakiveä.
Sivu 14
Lakka kiinnostaa
Makoisalle marjalle olisi markkinoita, mutta viljely on riskialtista.
Sivu 17
Tilayhteistyötä
Moni tutkimus ei olisi mahdollinen ilman oikeiden maatilojen mukanaoloa.
Sivu 18
Maito on maitoa
EFSA ei löytänyt näyttöä A1-maidon terveyshaitoista.
Sivu 20
Lyhyesti
Sivu 21
Väitöstutkimuksia
Sivu 25
kuva: MIKKO JAUHIAINEN
kuva: VILLE KORPELAINEN Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1
MTT kaasuttaa vahvasti Pohjois- Savossa, tärkeällä lypsylehmäalueella.
Uusi ja iso Maaningan pihatto tar- joaa ruokintatutkimukselle entistä paremmat laitteet. Navetta saa ener- giansa biokaasureaktorista, ja alueen viljelijät saavat lähivuosina tutkit- tua tietoa biokaasulaitosten energia- ja kustannustehokkuudesta.
Tutkimuspihaton noin kolmen miljoonan euron rakentamiskustannukset jakaan- tuvat melko tasan Maaningan kunnal- le, Euroopan unionin aluekehitysrahas- tolle ja MTT:lle.
Maaninka vuokraa rakennuttaman- sa pihaton MTT:lle, aluksi 15 vuodeksi.
Navetta sai ensimmäiset lehmänsä huh- tikuussa, jolloin täyttyi parikymmentä 120 parsipaikasta. Maaningan perus- karja on holstein-friisiläistä, mutta Jo- kioisten ydinkarjasta siirretään Pohjois- Savoon ayrshire-rotuisia lehmiä.
Suomalaisittain navetan uutuuksiin kuuluu verhoseinäilmanvaihto, vaikkakin tutkija Auvo Sairasen mukaan se on yleinen esimerkiksi Kanadassa. Ikku- noiden tilalla ovat vahvat, eristeettömät ja valoa läpäisevät pressut.
– Viileinä kesäöinä ilma vaihtuu reip- paasti, kun pressun voi avata kokonaan.
Pakkaskaudella pressun yläreunaan jäte- tään rako korvausilman tulolle. Koneelli- seen ilmanvaihtoon verrattuna tämä on ylivertainen, kun ei tarvita poistoilman- puhaltimia, Sairanen selostaa.
Pihatto pyörii kaasulla
teksti: HANNU KASKINEN kuvat: MIKKO JAUHIAINEN
Maaningan uusi pihatto luottaa lannan voimaan
Uuden pihaton lypsyasemalle mahtuu kerralla 16 lehmää.
Pihatto pyörii kaasulla
Ruokinnan lisäksi puntarissa hyvinvointi
Tutkimuksen pääpaino pysyy ruokinnas- sa. Rehun tuotosvastetutkimusta varten navetassa on karkean rehun punnitusvaa- koja. Uudessa navetassa onnistuvat myös mutkikkaat säilörehukokeet. Luvassa on entistä räätälöidympiä säilörehun korjuu- aikasuosituksia.
Jaloittelutilassa lehmän sorkat koh- taavat kuivikkeen. Kuivikepinta imee hy- vin vettä.
– Tutkimme myös nautojen hyvinvoin- tia. Lehmien automaattisella kulunvalvon- nalla näemme heti, viihtyykö lehmä jaloit- telutarhassa, Sairanen kertoo.
Vasikoiden käyttäytymistä tutkitaan iglukasvatuskokeella. Poikimaruuhka- aikana näet osa vasikoista joudutaan sijoittamaan ulos, eristämättömiin lasi- kuitukoppeihin.
– Ulkomailla iglukasvatusta käyte- tään paljon. Varmistamme menetelmän sopivan myös Suomen oloihin, Saira- nen selventää.
Pihattohanke kuuluu MTT:n Huomisen maatila -tutkimusohjelmaan. Navetan lyp- syaseman ja ruokintalaitteistojen mittarit tuottavat tietoa, jota voi nopeasti hyödyn- tää karjatilojen uutena ohjeistuksena.
Biokaasututkimusta maatilamitassa
MTT on rakennuttanut Maaningan pihat- tonavetan lähelle 300-kuutioisen biokaa- sureaktorin.
Biokaasun odotetaan osaltaan ratkaise- van Suomen maatilojen energia- ja lannoi- teongelmia. Noin kymmenellä maatilalla on lietelantaa käyttävä biokaasureaktori, mutta kiinnostuneita on moninkertaisesti.
Maaningan pihaton biokaasureaktorin 50 kilowatin moottori on lajinsa valio. Lai- toksen on valmistanut laukaalainen Mete- ner Oy, ja se maksoi n. 350 000 euroa.
2009 MTT:N TUTKIMUSOHJELMAT:
Mahdollisuuksien maaseutu
Huomisen maatila Fossiilisesta uusiutuvaan
Hyvinvointia ruuasta Vastuullinen elintarviketalous Muuttuva ilmasto ja maatalous Vesistöystävällinen maatalous Geenivarojen kestävä käyttö Tänä keväänä käyttöön otettu reakto-
ri käyttää Maaningan toimipaikan tuotta- maa lietelantaa ja kasvibiomassaa, aluksi säilörehua ja tuoretta nurmea. Tuotetus- ta energiasta kolmannes on sähköä ja lo- put lämpöä.
– Yksi tavoite on saada materiaalit kier- tämään mahdollisimman tehokkaasti. Ra- vinteita ei prosessissa häviä, tutkija Sari Luostarinen taustoittaa.
MTT:n maatilareaktorin lisäksi kokeil- laan Savonia-ammattikorkeakoulun siir- rettävää tutkimusreaktoria.
MTT tutkii Maaningalla vasikoiden iglukasvatuksen soveltuvuutta Suo- men olohin. Tutkija Auvo Sairasen mukaan menetelmää käytetään maa- ilmalla paljon.
Pihatto pyörii kaasulla
Tekninen tila
- kaasun mittaus - automaatio- ja prosessinhallintalaitteet - kaasun käsittely
- CHP-laite (sähkön ja lämmön yhteistuotanto)
Jälkikaasuallas/
kaasuvarasto Biokaasureaktori/
kaasuvarasto Uusi pihattonavetta
Lietelinja Lietesäiliö
Sähkö/lämpö koeasemalle
Kasvibiomassan syöttö
Käsitelty materiaali varastoaltaisiin ja peltolevitykseen Lietelanta ohjataan navetasta raakaliete-
säiliöön, josta se pumpataan biokaasu- reaktoriin. Reaktoriin syötetään päivittäin lantaa ja kasvibiomassaa, kuten säilö- ja tuorerehua. Reaktori lämmitetään 35 °C lämpötilaan.
Massaa sekoittamalla varmistetaan, että uusi syöttö sekoittuu, ja mikrobit hajottavat orgaanisen aineen. Syöttömateriaalin or-
gaanisesta aineesta 50–80 prosenttia ha- joaa biokaasuksi. Siitä 50–70 prosenttia on metaania ja loput hiilidioksidia.
Biokaasu kerätään kaasuvarastojen kautta kaasumoottorille energiantuotan- toon. Runsas viidesosa laitoksen tuotta- masta energiasta kuluu prosessin lämmit- tämiseen ja sähköön.
Käsittelyjäännös ohjataan reaktoris-
ta jälkikaasuuntumisaltaaseen ja lopulta varastoaltaisiin. Jäännös hyödynnetään lannoitteena tilan pelloilla.
Lämmittämättömässä jälkikaasual- taassa muodostuu vielä biokaasua, kun reaktorissa jo käsitelty massa jatkaa ha- joamistaan. Jälkikaasu kannattaa kerä- tä, sillä siitä tulee ainakin kymmenen pro- senttia laitoksen biokaasusta.
Reaktori jalostaa sonnasta arvotavaraa
Biokaasuprosessista tutkitaan etenkin energia- ja kustannustehokkuutta sekä kä- sittelyjäännöksen turvallista lannoitekäyt- töä. Tutkimus kuuluu MTT:n Fossiilisesta uusiutuvaan -tutkimusohjelmaan.
– Suljetussa laitoksessa ei synny me- taanipäästöjä. Myös typpioksiduulin ja ammoniakin päästöt vähenevät tavalli- seen lietelantaketjuun verrattuna, Luos- tarinen kehaisee.
Tavoitteena saada tilat kiinnostumaan
Alkuvuonna käynnistetty ”Biokaasutek- nologian käyttöönoton edistäminen Poh- jois-Savossa” -kehittämishanke pyrkii saamaan biokaasulaitoksia maatiloille.
Sari Luostarinen toteaa, että pääpaino on maatilojen tarpeissa. Myös yhdys- kunnan ja teollisuuden sivuvirtoja ote- taan tarpeen mukaan huomioon.
– Yhden tai usean tilan laitos toimii ti- lan tai tilojen omalla lannalla ja kasvibio- massalla. Keskitetty laitos ottaisi lisäksi vastaan esimerkiksi ruokajätettä, Luos- tarinen hahmottelee.
Orgaanisesta aineesta saadaan ener- giaa, metaania, ja loppuosa estää maa- perän köyhtymistä, kun sitä käytetään lannoitteena. Typpi muuttuu prosessissa kasveille yhä käyttökelpoisempaan muo- toon. Valtaosa rikkaruohon siemenistä ja taudinaiheuttajista tuhoutuu. Jopa sian- lietteestä tulee lähes hajutonta.
Uuden pihaton ilmastointi hoituu kuvassa näkyvän verhoseinän kautta.
Pihatto pyörii kaasulla
Reaktori kuin pötsi
– Biokaasureaktori on kuin iso pötsi. Kun syöttää ruohoa lehmälle tai reaktorille, mikrobit tekevät työn sisuksissa, tutki- ja Elina Virkkunen MTT:n Sotka- mon toimipaikasta vertaa.
Sotkamossa tutkitaan biokaasutuo- tantoa MTT:n viime kesänä valmistunees- sa 4,5 kuutiometrin koereaktorissa. Viime elokuussa siinä alettiin tuottaa biokaasua naudanlannasta.
Sotkamossa käytetään kuivikelantaa, toisin kuin biokaasulaitoksissa yleensä. Re- aktoriin sekoitetaan myös pellon biomas- saa. Lisäksi paikallisia kalayrityksiä kiin- nostaa perkuujätteen hyödyntäminen.
– Lanta on hyvä perusraaka-aine, koska siinä on monipuolinen mikrobisto.
Ruoho taas tuottaa hyvin kaasua. Mitä monipuolisempi sekoitus, sitä parempi, Virkkunen tietää.
Toistaiseksi kaasua on saatu tasai- sesti. Kaasun määrää ja metaanipitoi- suutta mitataan jatkuvasti. Virkkunen kertoo, että viljelijät toivoivat kuivikelan- nan kokeilua.
– Myös laitevalmistajat ovat osoitta- neet kiinnostustaan, sillä avaimet käteen -kuivalaitoksia ei vielä ole markkinoilla, hän mainitsee.
Sotkamossa tutkitaan myös energia- kasveja, kuten paljon massaa tuottavaa ruokohelpiä. Erityisesti tutkitaan ruoko- helven leviämistä ja kasvuston hävittä- mistä.
MTT:n Sotkamon toimipaikan ”Biokaa- su ja peltoenergia Kainuussa” -tutkimus- hanke sai 210 000 euron rahoituksen vuo- teen 2010 asti. Päärahoittajina ovat EU:n maaseuturahasto ja valtio.
Lehmät ulkoilevat talvella jaloittelutarhassa.
Maaningan peruskarja on holstein-friisiläisiä.
Joka laitostyypistä selvitetään suun- nittelu, käyttö ja toimivuus sekä lakien velvoitteet. Envitecpolis Oy vertailee kan- nattavuutta eri kokoluokissa. Tarkoitus on tehdä monistettavia esimerkkejä.
– Maatilayrittäjän on saatava var- muus, mikä on taloudellisesti kannatta- va ja teknisesti toimiva hanke, Luostari- nen kiteyttää.
Koeajojen perusteella selvitetään ma- teriaalien syöttösuhteet ja energiantuotto.
Kenttäkokeissa tutkitaan, kuinka käyttökel- poisia käsittelyjäännöksen ravinteet ovat kasveille. Kesään 2011 kestävää hanketta rahoittaa EU:n maaseuturahasto.
Biokaasu on yhä kallista MTT:n teknologiatutkimuksen johtaja Markku Järvenpää toteaa, että nykyaikainen pihattonavetta mahdollis- taa tieteellisesti tarkan käyttökokemus-
ten keräämisen.
– Esimerkiksi verhoseinän toimivuu- desta Suomessa voimme pian kertoa ihan oikeita tietoja, ei pelkkää kirjaviisautta.
Biokaasussa Järvenpää painottaa energiatuotannon lisäksi ravinnekier- tojen hallintaa. Tavoitteena on korva- ta fossiiliset energia- ja ravinnepanok- set uusiutuvilla vaihtoehdoilla sekä tilan omilla ratkaisuilla.
– Biokaasuun investointi on yhä kallis siitä saatuun energiaan nähden. Toistai- seksi kannattavuutta sanelevat paljolti os- toenergian ja ostolannoitteiden hinnat.
Järvenpään mukaan koko biokaa- suala odottaa, saadaanko maahan voi- maan sähkön syöttötariffit. Myös inves- tointituet ovat tärkeitä.
– Mahdollisimman suuri osa kaasusta pitäisi saada mahdollisimman arvokkaak- si, kuten sähköksi tai ajoneuvojen poltto- aineen korvaajaksi, Järvenpää visioi.
Dataa sataa
Maatalouden teknologinen kehitys ei enää välttämättä merkitse trak- toreiden suurenemista ja leveämpiä työkoneita. Nyt kehitetään tapaa kerätä ja hyödyntää tietoa entistä kätevämmin.
Yksi viljelijä selviää jo satojen hehtaarien peltoalasta koneiden ja sesonkiavun tur- vin. Koneiden suorituskyvyn sijaan toimin- taa rajoittavaksi tekijäksi on muodostunut hallittavan tiedon valtava määrä.
– Viljelijöitä stressaavat ajan puute, määräysten ja velvoitteiden muutokset sekä yhteiskunnan jatkuvasti kasvavat vaatimukset, erittelee tutkija Liisa Pe- sonen MTT:stä.
Pesonen vetää kolmivuotista Crop- Infra-hanketta, jonka tavoitteena on saada viljelyssä syntyvä data paremmin hyöty-
teksti: RAILA AALTONEN kuva: KIM GUTEKUNST/JTI
IT-teknologia kesytetään viljelijän avuksi
käyttöön. Hanke on osa MTT:n Huomi- sen maatila -tutkimusohjelmaa.
Korvien välistä tietokoneelle Työkoneissa ohjausautomatiikka tuottaa paljon sisäistä, koneen toimintaa ohjaavaa tietoa. CropInfrassa kehitetään järjestel- mää, joka mahdollistaa tämän tiedon käyt- tämisen tehokkaasti viljelyn suunnittelussa, seurannassa ja dokumentoinnissa.
Ja toisin päin: kehittyneessä järjestel- mässä esimerkiksi lannoituksen tai kas- vinsuojelun uudet määräykset voisivat päivittyä työkoneeseen automaattisesti, jolloin työ tulisi aina suoritetuksi tukieh- tojen mukaan.
– Ihminen ei pysty enää käsittelemään päässään kaikkea tarvittavaa tietoa. Me kehitämme nyt uutta infrastruktuuria, jos- sa käsiteltävä tieto, myös viljelijän tietä-
mys, on muunnettu konekielelle, Peso- nen havainnollistaa.
Automaattisesti ajan tasalla Jos tiedot pellolla tehdyistä toimista vä- littyisivät aina oikeisiin tietojärjestelmiin, viljelijän ei tarvitsisi enää etsiä haalarien taskusta muistilappuja käyttämistään tor- junta-ainemääristä ja kirjata niitä väsynee- nä kotikonttorin koneelle. Tiedot olisivat aina automaattisesti ajan tasalla.
– Viljelijä voi myös turvallisesti ulkois- taa jonkin osan töistään. Uudenlaisen pro- sessinohjauksen ansiosta työ tulee hoi- dettua samoin kuin hän itse sen tekisi, Pesonen huomauttaa.
Myös viljan ostaja saisi raaka-ainees- ta entistä tarkempaa tietoa. Kun sopivat mittaus- ja tiedonsiirtojärjestelmät ja tieto- kannat saadaan luotua, voidaan viljelystä tuottaa esimerkiksi hiilijalanjälkitietoa ru- tiininomaisena konelaskentana.
Insinööritutkintoa ei vaadita Hanketta aloitettiin viime vuonna pienessä mitassa. Tänä vuonna MTT rahoittaa sitä 100 000 eurolla. CropInfra hyödyntää ko- kemuksia MTT:n aiemmista maatilan uut- ta infrastruktuuria tutkineista hankkeista sekä niissä luotuja prototyyppejä.
Vaikka prosessinohjaus muuttuu yhä tarkemmaksi, ei viljelijä tarvitse loppu- tutkintoa tietojenkäsittelystä voidakseen hyötyä uudesta tekniikasta. Pesonen lu- paa, että kehitystyössä ei unohdeta help- pokäyttöisyyttä.
– Paneelin taakse voidaan rakentaa hyvinkin pitkälle vietyjä ohjelmia, mutta yksinkertaisimmillaan käyttäjä saa näytöl-
leen vain kaksi painiketta, vihreän käyn- nistykseen ja punaisen pysäytyk-
seen, hän sanoo.
Maaperätiedot Viljelijä
Asiantuntija- palvelut
Teollisuus
Säädata Automaatio Tietokannat
Älykäs traktori -työkoneyhdistelmä
Torppaa fosfori
Kasvien kasvun kannalta tarpeet- toman suuren fosforilannoituksen vähentämisellä saavutettaisiin sekä merkittäviä ympäristöhyötyjä että taloudellisia säästöjä.
MTT:n laajassa tutkimuksessa selvisi, että fosforilannoituksen määrän vähentäminen onnistuisi koko Suomessa ja helpoimmin vahvoilla kotieläintuotantoalueilla.
– Varsinais-Suomessa ja Keski-Poh- janmaalla pelkkä lantafosfori riittäisi parin- kymmenen vuoden ajan fosforilannoitteek- si, mikäli lannoitus säädettäisiin kasvien tarpeen mukaiseksi. Näillä alueilla selvittäi- siin ilman väkilannoitefosforia, sanoo pro- fessori Eila Turtola. MTT:stä
Tutkimuksessa kehitettiin myös systee- mimalli ravinteiden hyväksikäytön tehosta- miseksi. Hanke on osa MTT:n Vesistöystä- vällinen maatalous -tutkimusohjelmaa
Liikalannoitus maan tapa Suomen pelloille on vuosikymmenien ai- kana ajettu enemmän fosforia kuin olisi ollut tarpeen.
– Kävimme läpi 80 vuoden ajalta fosfo- rilannoituskokeet ja havaitsimme, että käyt- tömäärät ovat korkeampia kuin mitä pääosa kasveista tarvitsee, Turtola sanoo.
Vaikka lannoitteet olivat aiemmin suh- teessa halvempia, ei fosforin liikalannoitus ole koskaan taloudellisesti järkevää. Tur- tola muistuttaa, että 1970–80-luvuilla ti- lanne oli erilainen, sillä vielä ei ymmärretty riittävän selvästi lannoituksen ja ympäris- tökuormituksen välistä yhteyttä.
– Ajateltiin, että lannoitefosfori pidät- tyy niin tiukasti maahan, ettei sitä karkaa vesistöön.
Lanta vaikea kierrättää
Kotieläintilojen tuottaman lannan kierrät- täminen pelloille on pullonkaulan asemas-
Kotieläintuotantoon keskittyneillä alueilla peltojen fosforilannoitus voitaisiin hoitaa pelkällä lan- nalla seuraavien parinkymmenen vuoden ajan.
Fosforikuormitusta voidaan keventää
sa fosforilannoituksessa. Kotieläintalous on eriytynyt yhä suurempiin yksiköihin ja vahvasti tietyille alueille.
Turtola toteaa, että ilman lannan pro- sessointia nykyistä helpommin käsiteltä- väksi ja kuljetettavaksi lannoitteeksi nykyi- set käytännöt pyrkivät jatkumaan. Eli lantaa jää hyödyntämättä, ja eläimettömien tilojen pelloille hankitaan väkilannoitetta.
– Lantaa on nykyisellään vaikea saada kiertämään, mutta prosessointitekniikoita kehitetään. Uskon, että tähän löytyy talou- dellisesti järkeviä menetelmiä.
Fosfori on rajallinen luonnonvara. Ar- vioiden mukaan fosforilannoitteen raa- ka-aineen eli apatiitin varannot alkavat merkittävästi ehtyä noin sadassa vuo- dessa.
– Olisi hienoa, jos nyt jo fosforia pys- tyttäisiin annostelemaan järkevästi ja opet- telemaan siihen, että siitä tulee puutetta.
Viljelyä pitää tämänkin vuoksi kehittää, Turtola kannustaa.
Työkaluja viljelijöille
Fosforitutkimuksen tulokset ja työkalut pyritään saamaan viljelijöiden käyttöön mahdollisimman pian. Jatkoaikataulu riip- puu rahoituksen järjestymisestä.
Tutkimusryhmän työssä mukana ollut professori Pekka Huhtanen Ruot- sin maatalousyliopistosta toteaa, että myös ostorehuissa maatilalle tulevan fosforin tar- peen arviointiin on kehitetty työkalu.
Fosforin kulkeutumisriski on kasva- nut myös Pohjanmaalla, jossa on muun kotieläintalouden lisäksi turkistuotantoa.
Turkistuotannon fosforinkäyttöä on mah- dollista leikata siirtymällä eläinten yksilö- ruokintaan ja vähentämällä luuperäisten raaka-aineiden osuutta rehussa.
teksti: KATI LEPPÄLAHTI
kuva: MTT:N ARKISTO/TAPIO TUOMELA
Henkilökuvassa Risto Rautiainen
teksti: SARI TIIRO kuvat: SOILE KALLIO
Lainassa Iowasta
Iowan yliopiston professori Risto Rau- tiainen kehittää työkaluja, joilla vä- hennetään maatilojen henkilö- ja omaisuusriskejä ja parannetaan vil- jelijöiden elämänlaatua. Samasta syystä hän tekee yhteistyötä MTT:n kanssa.
Risto Rautiaisen työpöydällä MTT:n talous- tutkimuksessa on ainoastaan kannetta- va tietokone ja pari aanelosta. Työhuone kun on hänellä vain lainassa – ja niin on itse asiassa koko mieskin.
Rautiainen on nimittäin juuri tullut kes- keltä Yhdysvaltojen vilja-aittaa kolmen vii-
Risto Rautiainen haluaa viedä Suomessa tehtävää laadukasta tutkimusta maailmalle.
kon työvierailulle MTT:hen. Samanlaisia Suomen-keikkoja hän tekee kolme vuo- dessa; pääpesti hänellä on maatalou- den työturvallisuuden professorina Io- wan yliopistossa.
MTT maksaa Rautiaisen vuosipalkas- ta neljä kuukautta. Töitä Iowassa on vä- hennetty ja järjestetty niin, että molem- mat tehtävät hoituvat.
Mutta eikös kuvio ole sinulle talou- dellisesti epäedullinen?
− Kyllähän ne palkat amerikkalaisyliopis- tossa parempia ovat olleet, mutta vahva euro auttaa. Ennen kaikkea MTT-yhteis- työ tuo lisää meriittiä ja avaa yhteistyö- mahdollisuuksia, Rautiainen sanoo.
Ja silläkin on merkitystä, että työ- vierailujen yhteydessä voi vaalia yhteyk- siä Suomessa asuviin sukulaisiin ja ka- vereihin.
– En ole halunnut karistaa suomalai- suutta itsestäni.
Kannustaja, kehittäjä ja profiilin nostaja
Rautiainen on pitänyt Iowa-vuosien- sa aikana koko ajan yhteyttä Suomeen.
MTT:ssä virisi ajatus, että Rautiaisen ko- kemusta riskinhallinnasta ja työturvalli- suudesta kiinnostuneiden opiskelijoiden väitöstöiden ohjaajana voitaisiin hyödyn-
Henkilökuvassa Risto Rautiainen
nimi:
Risto Rautiainen syntyi:
maatilalla Satakunnassa 1955 asuu:
omalla lifestyle-tilallaan Iowa Cityn laitamilla Yhdysvalloissa
koulutus:
agronomi 198 Helsingin yliopisto PhD 2002 Iowan yliopisto
ura:
Mela, työturvallisuustoimiston päällikkö 1987–1991
Manitoban yliopisto, konsultti 1991–1994
Iowan yliopisto, tutkijaksi 1994 ja professoriksi 200
perhe:
suomalaissyntyinen, sittemmin kanadalaistunut puoliso, kaksi aikuista tytärtä, kaksi lastenlasta harrastukset
oma tila, sähköbasson soitto erityistä:
Soitti muusikkouran alkuaikoina mm. Mikko Kuustosen kanssa Pro Fide -yhtyeessä, nykyisin kysytty basisti eri kokoonpanoissa. Tuorein esiintyminen Iowan yliopiston
Diversity Day -tapahtumassa.
tää Suomessakin.
Iowan yliopisto näytti vihreää valoa, ja kolmeksi vuodeksi sovittu yhteistyökuvio pääsi käyntiin viime syksynä.
− Tehtäväni täällä MTT:ssä on kannus- taa ja ohjata tutkijoita, kehittää suomalai- sen tutkimuksen laatua ja myös nostaa sen profiilia kansainvälisesti. Suomessa tutkijoilla on käytettävissään erittäin laa- dukasta dataa ja täällä on tehty hyvää tut- kimusta maatalouden riskinhallinnasta, mutta suomalaiset eivät ole olleet kovin aktiivisia levittämään tietoa oman maan rajojen ulkopuolelle.
Kysyntää kuitenkin on: Rautiaisen ja hänen amerikkalaiskollegoidensa suoma- laiseen dataan perustuva tutkimus ”Risk Factors for Serious Injury in Finnish Agri- culture” on juuri julkaistu American Jour- nal of Industrial Medicin -lehdessä.
Iso tutkimushanke suunnitteilla Suomessa
Rautiaisen johtama MTT:n tutkijaryhmä on hakenut Maatilatalouden kehittämisrahas- tolta rahoitusta isoon tutkimushankkee- seen, jonka tavoitteena on kehittää työ- kaluja maatilojen riskinhallintaan.
Niin MTT:n kuin Iowan yliopiston pro- jekteissa on jo aiemmin kehitetty mene- telmiä, joilla tilat voivat hallita tapaturma- ja työterveysriskejä. Uusi hanke kurottaa vielä pidemmälle.
− Otamme tutkimukseen mukaan kaikki sellaiset omaisuuteen ja henkilöihin koh- distuvat riskit, jotka maatilalla voidaan va- kuuttaa. Mukana ovat myös tuotantoon, elintarvikeketjuun ja luonnonkatastrofeihin liittyvät riskit, Rautiainen määrittelee.
Tilan riskit näkyvät kuluttajan ruokalaskussa Ruokakaupan kassalla ei tule ajatelleek- si, että tuotteiden hinnoissa maksetaan myös tilojen työturvallisuudesta ja ris- kienhallinnasta – tai oikeastaan niiden puutteesta.
Pelkät tapaturmien ja ammattitautien aiheuttamat kustannukset ovat tilojen MYEL-työtulosta kolmisen prosenttia.
− Kun mukaan lasketaan kaikki se raha, jonka tilat käyttävät vakuutuksiin omaisuus-, laite- ja henkilövahinkojen va- ralta plus vakuuttamattomat menetykset,
summa nousee ainakin 10–15 prosenttiin tilan liikevaihdosta. Tarkempia arvioita py- rimme tekemään uudessa tutkimushank- keessamme, Rautiainen toteaa.
Amerikassa isot ovat tosi isoja ja pienet pieniä Rautiaisen nykyisellä kotiseudulla maata- lous on merkittävä työllistäjä. Iowan osa- valtio on maissivyöhykkeen keskus ja soi- jan, sianlihan ja kananmunien tuotannossa Yhdysvaltojen ykkönen.
Kahtiajako aktiivi- ja harrastajatiloihin on vielä voimakkaampaa kuin meillä: va- jaa 6,5 prosenttia tiloista tuottaa 75 pro- senttia maataloustuotannosta. Määrälli- sesti yleisin tilatyyppi taas on vapaa-ajan tila, jonka omistajat saavat toimeentulon- sa muista töistä.
Pieni lifestyle-tila on Rautiaisella it- selläänkin.
– Puutarha omaksi iloksi ja lemmik- keinä viisi arabialaista hevosta. Ei mi- tenkään kaupallista toimintaa, professo- ri hymyilee.
Seuraavan kerran Rautiainen tulee MTT:hen heinä-elokuussa. Työvierailu- jen välissä yhteyttä pidetään viikoittaisil- la nettipalavereilla.
Kolumni
O
len ollut mukana käytännön kylätoiminnassa pari vuotta ja alkuvaiheen optimismin jäl- keen myös vaikeuksien kenttä alkaa hahmottua.Poliittisesti asia on kaikkien tiedossa, eikä siinä ole mitään uutta. Asuinmaa- seutu ei ole yhdenkään poliittisen puolu- een agendalla, vaikka siitä kauniisti pu- hutaan. Keskustapuolue, joka tietenkin olisi luontevin asuinmaaseudun puolus- taja, on edelleen tiukasti kiinni maatalo- udessa. Paitsi puolueen traditioista, se johtuu myös siitä, että maatalousmaa- seudulla on mahtavat puolestapuhujat, jotka nostavat verisen lampaanpään heti tikunnokkaan, jos heidän etuuksiaan uha- taan loukata.
Entisenä maalaispoikana en miten- kään vastusta maataloutta. Puhun vain tosiasioista, siitä, mille sektorille maa- seudulle tulevat rahavirrat ohjautuvat.
Lisäksi ihmettelen, miksi Keskustapuo- lue ei ole kiinnostunut asuinmaaseudun äänestäjistä, joita on jo kohta kymmen- kertainen määrä maatalousyrittäjiin ver- rattuna.
Hallinnon merkitys on minullekin ollut uu- dempi kokemus.
Vaikka kylä on maaseudun elävä ja käytännössä ainoa toimiva yksikkö, se ei ole virallinen hallintoyksikkö niin kuin kunnat.
Siksi kyliin liittyvät asiat eivät myös- kään ministeriöistä katsoen ole oikein kenenkään hallinnassa. Tai paremmin- kin, ripoteltuna sinne tänne: maatalo- us-, sisä-, työ- ja elinkeino- tai opetus- ministeriöön.
Mutta ettei tässä nyt syntyisi sitä vai- kutelmaa, että syytän maaseudun ke- hittämisen vaikeuksista pelkästään yh- teiskuntarakenteen ”yläpäitä”, siirrytään
teksti: MATTI MÄKELÄ kuva: ID BBN arkisto
Miksi maaseutua on niin vaikea
kehittää?
lähemmäksi paikallista maaseutua ja sen rakenteita.
Edellä kuvatut ongelmat voitaisiin osit- tain ratkaista alhaaltapäin tapahtuvalla maakunnallisella yhteistoiminnalla. Olen suuresti ällistynyt, miten vaikeaa se käy- tännössä on.
Maakunnissa on suuria eroja sen suh- teen, miten niissä suhtaudutaan kehittämi- seen ja yritystoimintaan. Toiset maakunnat painottavat yritystoimintaa, toiset yhtei- söllistä kehittämistä, kaikki pitävät omia puoliaan ja suuntautuvat ensi sijassa koh- ti keskushallintoa, eivät toisiaan.
Kaikesta edellä luetellusta seuraa, että asuinmaaseudun kehitystä vaivaa ensi si- jassa rahanpuute ja siitä taas seuraa va- paaehtoistoiminta, koska omaan toimin- taan kylät kyllä ovat tottuneet.
Vapaaehtoistoiminnalla on kaksi mielen- kiintoista ominaisuutta. Ne ovat ailahtelu ja päällekkäisyys. Kun kuka tahansa voi toimia tai olla toimimatta (ilman palkkaa), toiminta muodostuu väistämättä impul- siiviseksi. Ja kun kuka tahansa voi toimia missä vain, muodostuu helposti kilpaile- vaa, päällekkäistä toimintaa, jota kukaan ei voi pakottaa yhteistyöhön – kun se ker- ran on vapaaehtoista. Näin sekasotkun kierre on valmis.
Olen toiminut taidehallinnossa ennen ryhtymistäni kylätoimintaan. Suureksi häm- mästyksekseni olen huomannut, että yksi- lölliseksi ja miinaäkkijyrkkämäiseksi aja- teltu taidehallinnointi on kylätoimintaan verrattuna hienosti järjestettyä, maltillis- ta, suorastaan hillityn porvarillisen char- min täyttämää yhteistä työtä.
Sen sijaan kylätoiminnassa olen kaikilla tasoilla kohdannut aivan käsittämätöntä yhteistyökyvyttömyyttä, välistävetoja, rii- toja. Miten se on mahdollista, kun kylissä asuvat ihmiset mielestäni ovat valtaosal- taan tasapainoisia tolkun ihmisiä?
Kyse täytyy olla eräänlaisesta yhteisöl- lisen kontrollin, demokratian alkujuuren puutteesta. Vapaaehtoistoimintaan voi ryhtyä kuka vain, hyvin erilaisin motii- vein. Kun nämä motiivit sitten törmäävät yhteen, jälki on kamalaa.
Silti jaksan uskoa, tosin ensi iskut vas- taanottaneena, tähän toimintaan. Nyt sen luonteen paremmin ymmärtäen.
Tuet kohdallaan?
Maatalouden kautta kanavoita- va maaseudun tuki ei ota huomi- oon maatalouden alueellista kes- kittymistä. Maaseutukehitykseltään ongelmallisemmat Itä- ja Pohjois- Suomi jäävät selvästi etelää ja länt- tä vähemmälle.
Suomen maaseudulla on havaittavis- sa voimakas alueellinen erilaistuminen.
Sekä hyvin menestyvien, kaupunkien läheisten että suurimmissa vaikeuksis- sa olevien, harvaan asuttujen maaseu- tualueiden osuudet koko maaseudusta ovat kasvaneet.
Maatalousvaltaisen ydinmaaseudun alue taas on pienentynyt, kun tuotanto on keskittynyt entistä harvemmille tiloille ja pienemmälle alueelle.
– Tukien maatilaperusteisuus ja maati- lojen alueellinen jakauma ovat suuri haas- te alueellisesti tasapainottavan kehityk- sen näkökulmasta. Ongelma ei ole vain Suomen, sillä useiden kansainvälisten tutkimusten perusteella EU-tasollakaan nykyinen maatalouspolitiikkajärjestelmä ei tue alueellisia eroja tasapainottavia ta- voitteita, alustaa tutkija Olli Voutilai- nen MTT:stä.
Suuret tilat saavat ison osan potista
MTT on selvittänyt Maaseutupolitiikan yh- teistyöryhmän (YTR) rahoittamassa laa- jassa tutkimuksessa maataloustukien kohdentumista sekä maaseudun ja maa- talouden kehityksen välistä suhdetta Suo- messa. Tarkasteltavana ovat sekä EU- että kansalliset maatalous- ja maaseudun ke- hittämistuet vuosilta 2000–2006.
Maaseudun kehittämiseen osoitet- tuja tukia maksetaan Suomessa eniten alueille, joilla on eniten maatiloja, koska suuri osa maaseudun tuesta on maata- louden tukea.
teksti: MIKKO GRÖNMAN kuva: HANNA HUITU/MTT
Maatilat ja tuet
keskittyvät vahvasti etelään ja länteen
Tuet kanavoituvat pitkälti etelään ja län- teen. Suuret ja lukumäärältään harvat tilat saavat merkittävän osan koko potista.
– Vaikka pohjoisen alueen maata- loustuki on hehtaaria kohden laskettuna suurempi kuin etelän, se ei riitä tasapai- nottamaan tukea alueellisesti, Voutilai- nen kertoo.
Tukien jakoperusteeksi seudun kehityspotentiaali?
Sosiaaliset ja taloudelliset haasteet puo- lestaan paikantuvat yleisimmin harvaan asuttuun itään ja pohjoiseen, missä maa- taloudesta hävinneiden työpaikkojen kor- vaaminen muiden toimialojen työpaikoil- la on vaikeinta.
Alueiden mahdollisuudet vaikuttaa toi- menpiteisiin ovat nykyjärjestelmällä ra- jalliset. Professori Hilkka Vihinen MTT:stä toteaa, että maaseudun kehittä- miseksi tukien jakoperustana pitäisi olla ennemminkin maaseudun kehityspotenti- aali, joka tunnistaisi maaseudun mahdol- lisuuksien alueellisen vaihtelun.
– Myös kaupunkien läheinen maaseutu ansaitsisi sille räätälöityjä politiikkatoimia.
Asiaa voisi auttaa, jos maatalouspolitiikas- sa erotettaisiin selkeästi sektoripoliittiset toimet maaseudun kehittämisestä silloin, kun niiden vaikutukset eivät ole tasapai- noisen maaseutukehittämisen tavoitteen mukaisia, hän huomauttaa.
MTT:n tutkimuksessa havaittiin myös se, että maatalouden ja maaseudun suh- de sekä niiden välinen kehitys vaihtelevat alueittain merkittävästi.
– Maaseudun kehittäminen on ym- märrettävä erityyppisten alueiden koko- naisvaltaisena kehittämisenä. Tarvitaan aiheeseen liittyvää uutta, syvällisempää tutkimusta, johon MTT:n Maaseudun mah- dollisuudet -tutkimusohjelmassa parhail-
laan keskitytään, sanoo Vihinen. Suomen aktiivimaatilojen sijainti vuonna 2005.
Maatilojen sijainnit on satunnaistettu kuntarajojen sisällä. Aineiston lähde: Tike
Vastuullisuus kiteytyi
Vastuullisuus kiteytyi
Tähän asti Suomessa on keskusteltu yleen- sä vastuullisuuden osasista, kuten tuot- teiden ympäristövaikutuksista.
Uudessa hankkeessa vastuullisuutta on ensi kertaa käsitelty kokonaisuutena.
Elintarvikeketjun vastuullisuus on saatu ki- teytettyä seitsemään ulottuvuuteen, jotka ovat ympäristö, tuoteturvallisuus, ravitse- mus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu ja paikallisuus.
– Vastuullisuuden sisältöä on tässä jä- sennetty ja rakennettu. Tulevaisuudessa on selvitettävä, miten vastuullisuutta mi- tataan ja miten siitä tuotteissa kerrotaan, sanoo tutkimuspäällikkö Sari Fors- man-Hugg MTT:stä.
Vastuullisten valintojen tekemistä var- ten kuluttajat odottavat selviä merkintöjä.
Olisiko vastuullisuudesta useita merkintö- jä tuotteessa vai yksi yhteinen? Entä kuka hallinnoisi merkinnän käyttöä? Haastetta riittää tutkimukselle ja yrityksille.
Kuluttajat mukana
Kolme vuotta kestänyt tutkimushanke on osa MTT:n Vastuullinen elintarviketalous -tutkimusohjelmaa. Hankkeessa haettiin vastuullisuusnäkökulmaa kolmen erilaisen elintarvikkeen – margariinin, ruisleivän ja broilerituotteiden – tuotantoketjulle.
MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus to- teuttivat hankkeen yhdessä Fazer Leipo- moiden, HK Ruokatalon, Keskon, Raision ja Suomen Rehun kanssa. Vuorovaikuttei- sessa prosessissa olivat mukana myös kuluttajat. Vastuullisuuden sisällön ra- kentamiseen osallistui hankkeessa yli 200 henkilöä.
Sari Forsman-Hugg kertoo, että ensim- mäiseksi tehtiin ketjukuvaukset. Seuraava
teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: TARJA BROLA
Seitsemän askelta lähempänä
vastuullisuusmerkkiä
MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus ovat tehneet ison pohjatyön hahmotellessaan, mitä vastuullisuus tarkoittaa elintarvikkeen tuotantoketjussa.
vaihe oli sidosryhmädia- logi, jossa asiantuntijat, kuluttajat, kansalaisjärjes- töt, tuotantoketjun edus- tajat ja tutkijat keskus- telivat vastuullisuudesta työpajoissa. Keskuste- luissa syntyi 450 ideaa, jotka tiivistyvät vastuulli- suuden seitsemässä ulot- tuvuudessa.
– Kolmannessa vai- heessa haettiin ulottu- vuuksille yksityiskohtaista
sisältöä rakentamalla esimerkkituotteiden tuotantoketjuille vastuullisuuden kriteere- jä ja mittareita. Lähtökohtana oli yritysten toiminnan kehittäminen.
Tutkimuspäällikkö Johanna Mä- kelä Kuluttajatutkimuskeskuksesta pi- tää keskeisenä tuloksena sitä, että hank- keessa löytyi yhtenäinen vastuullisuuden ulottuvuuksien lista. Vain eläinten hyvin- vointi -osuus erotti broilerituotteet kah- desta muusta elintarvikeketjusta.
– Elintarvikeketjun vastuullisuus on vielä uusi asia suomalaisessa keskuste- lussa. Oli hienoa, että siitä huolimatta nyt onnistuttiin löytämään yhteinen sävel kol- melle eri tuotteelle.
Enemmän turvallisuudesta Sari Forsman-Hugg poimii esimerkkejä eri ulottuvuuksien sisältökeskustelusta: esi- merkiksi tuoteturvallisuus-osiossa jäljitet- tävyyttä haluttiin lisää. Yrityksissä raaka- aineet pitäisi voida jäljittää mistä tahansa ketjun osasta taaksepäin alkuun asti. Ny- kyinen lainsäädäntö edellyttää jäljitettä- vyyttä vain tuotantoketjun edelliseen tai
seuraavaan portaaseen.
– Jäljitettävyyden merkitys korostuu, kun raaka-aineiden hankintaketjut ovat globaaleja, hän sanoo ja viittaa esimer- kiksi margariinin valmistuksessa käytet- tyyn palmuöljyyn.
Toiseksi tuoteturvallisuuden käytän- nöistä voisi viestiä kuluttajille nykyistä enemmän.
– Kuluttajat eivät juuri tiedä, miten pal- jon ja mitä ketjussa tehdään esimerkiksi eläintautien hallitsemiseksi. Tämänkeväi- nen poikkeuksellinen salmonellaepidemia on entisestään korostanut yritysten vies- tinnän ja avoimuuden tärkeyttä.
Tietoa ravitsemuksesta
Ravitsemusvastuullisuudesta puhutaan yrityksissä yhä enemmän. Forsman- Huggin mukaan hyvällä yrityksellä onkin ravitsemusstrategia, jossa se kertoo jul-
Tulevaisuudessa on selvitettävä, miten vas- tuullisuutta mitataan, toteaa tutkimuspääl- likkö Sari Forsman-Hugg.
kuva: NANA SIMELIUS
Vastuullisuus kiteytyi
Fazer Leipomot oli yksi viidestä yrityksestä, jotka osallistuivat vastuullisuushankkeeseen. Mukaan lähtiessä yritystä kiinnosti nimenomaan vastuullisuuden tuotteistamisen mahdollisuus.
– Tieto lisää tuskaa, toteaa tutkimus- ja kehitysjohtaja Sampsa Haarasilta hankkeen päätyttyä.
Moniulotteista asiaa on vaikea hyödyntää kaupallisesti tuotteissa. Hän pitää tutkimuksessa saatua tietoa silti yrityk- selle hyödyllisenä.
– Vastuullisuuden eri näkökulmien avulla voimme peilata omaa vastuullisuuttamme, joka sisältyy yhteen arvoistamme, laadukkaaseen toimintaan. Aiheeseen aiotaan myöhemminkin meillä panostaa, Haarasilta sanoo.
Hän toteaa projektin opettaneen, että vastuullisuus on myös aikariippuvainen asia, jota jo nykyinen taantuma-aika saattaisi painottaa eri tavoin kuin edeltäneet hankevuodet.
Hyöty vielä ottamatta
Antti Lauslahti toimi vastuullisuushankkeen aikaan kau- pallisena johtajana HK Ruokatalossa. Nykyisin oman Reilua.
fi-konsulttifirmansa kautta hän on edelleen paneutunut vas- tuullisuuden tuomaan lisäarvoon yrityksissä.
– Mielestäni vastuullisuusasiat on Suomen elintarviketeol- lisuudessa hoidettu mallikkaasti, hän sanoo ja viittaa esimer- kiksi Pohjois-Karjala-projektin vähentämään suolankäyttöön ja tuotantoeläinten edelleenkin varsin hallittuun tautitilantee- seen.
– Ongelma on se, että kun puhutaan eettisyydestä, niin kuluttaja mieltää eettisiksi vain kaukaa Afrikasta tuotavat tuotteet. Kotimai- sia tuotteita ostamalla kuluttaja tukisi oman maan arvoketjua.
Lauslahti sanoo, että Suomessa eettisyyttä ja vastuulli- suutta ei ole konseptoitu ja tuotteistettu yhtä hyvin kuin muu- alla. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa luomutuotteet nousivat näkyvästi esiin, kun maa joutui kamppailemaan hullun lehmän taudin kanssa.
ki ravitsemukselliset painotuksensa.
– Lisäksi kuluttajat kaipaavat tuoteinformaatiota enem- män kuin mitä laki edellyttää. Esimerkkinä on vaikkapa geenimuunnelluilla rehuilla ruokituista eläimistä saata- vien elintarvikkeiden merkitseminen.
Eläinten hyvinvoinnista tarvittaisiin kokonaisvaltaista eläinten terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyä. Tavoit- teena tulisi olla hyvinvointi-indeksi, ja se edellyttää vie- lä paljon tutkimusta.
Vastuullisuuteen liittyy myös tunneasioita.
– Esimerkiksi tietoa rukiin kotimaisuudesta pidettiin tärkeänä, mutta vähemmän huomiota kiinnitettiin koti- maiseen ammattitaitoiseen työvoimaan tuotteen taus- talla. Tämä puoli on osattu tuotteistaa Suomessa hei- kosti, Forsman-Hugg sanoo.
Avoimuus tärkeää
Paikallisuus ymmärrettiin laajasti, globaalina paikallisuu- tena. Kun yritys toimii tietyllä alueella, siltä halutaan tietoa vuorovaikutuksesta paikallisen ympäristön kanssa: pal- jonko esimerkiksi käytetään paikallisia raaka-aineita.
Hinnanmuodostukseen ja -rakenteisiin haluttiin avoi- muutta. Kuluttajat pohtivat hankkeen keskusteluissa sitä, saako ketjun jokainen porras osuutensa ja onko hinnanmuodostus oikeudenmukaista.
Forsman-Huggin mukaan läpinäkyvyyden ja avoi- muuden tulee olla mukana yrityksen toiminnassa kaikis- sa vastuullisuuden ulottuvuuksissa. Yritysten toivotaan antavan tietoa oma-aloitteisesti ja tietojen toivotaan ole- van konkreettisempia kuin juhlapuheiden periaatteet.
Forsman-Hugg, S. et al.
Elintarvikeketjun vastuullisuus.
Kuvaus vuorovaikutteisesta sisällön rakentamisen prosessista. Maa- ja elintarviketalous 140.
(www.mtt.fi/met/pdf/met140.pdf)
Haasteellista tuotteistaa
Elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuudet:
• ympäristö
• tuoteturvallisuus
• ravitsemus
• työhyvinvointi
• eläinten hyvinvointi
• paikallisuus
• taloudellinen vastuu
Lakka kiinnostaa
Hilla eli lakka kiehtoo eksoottisen makunsa ja terveysominaisuuksiensa vuoksi. MTT:n tutkimushankkeissa Sotkamossa selvitetään ja kehitetään lakan viljelyominaisuuksia.
Kun jogurttia saa lakan makuisena tai kosmetiikkayhtiö käyttää uutuudessaan lakansiemenöljyä, tuotteesta tulee erityi- nen olo. Lapsuuden sukujuhlissa lakka narskui hampaissa kermakakun seassa, ja leipäjuuston päällä se maistuu häkel- lyttävän hyvältä.
Suomessa elintarviketeollisuus käyt- tää lakkaa vuosittain noin 200 000 kiloa muun muassa hilloissa, likööreissä ja kar- keissa. Arktiset aromit ry:n toiminnanjoh- tajan Simo Moision mukaan lakalle on kysyntää myös ulkomailla, esimerkik- si Japanissa ja Kiinassa.
Tällä hetkellä marjaa ei kuitenkaan rii- tä kuin juuri oman maan tarpeisiin.
Riskialtis viljeltävä
Lakan saanti on teollisuudelle epävakaata, koska sen satomäärät vaihtelevat vuosit- tain. Marja kukkii aikaisin keväällä, jolloin pölyttävät hyönteiset eivät vielä lentele ak- tiivisesti ja halla uhkaa kylmempinä öinä.
Koko sato voi tuhoutua, jos elinolosuh- teet eivät ole suotuisat.
Tutkija Kalle Hoppula MTT:n Sotkamon toimipaikasta on ollut muka- na lakan viljelyominaisuuksia tutkivissa hankkeissa vuodesta 2005. Tutkimuksis- sa on selvitetty perusasioita, kuten maa- perää, lajikkeita, vedensaantia ja vilje- lyn taloutta.
Yhdessä ProAgria Kainuun kanssa on mukaan saatu innostettua myös paikal- lisia viljelijöitä.
– Lakan viljelyssä epävarmuustekijöi- tä on paljon. Hilla viihtyy vain ilmavassa maaperässä, vastaraivatulla suolla. Se on haluttava marja, mutta teollisuudelle sen runsaampi käyttäminen on riskialtis- ta, Hoppula kuvailee.
Paljon polyfenoleja
Lakan hyvät ominaisuudet eivät lopu her- kulliseen makuun. MTT:n koordinoimas- sa nelivuotisessa Bioaktiiviset fenoliyh- disteet ruokavaliossamme -hankkeessa
Lakka on herkkä sääolosuhteille, ja sen satomäärä vaihtelee siksi paljon.
teksti: SAIJA VARTIAINEN kuva: VILLE KORPELAINEN
Herkullinen, harvinainen, haastava hilla
tutkittiin 143 kasviperäistä elintarviketta, joiden kaikki polyfenoliryhmät määritettiin ensimmäisen kerran maailmassa.
Lakan polyfenolipitoisuus ylsi kahden- kymmenen parhaan joukkoon.
– Polyfenolit ovat kasvien tuottamia sekundaarisia yhdisteitä, joilla saattaa olla useita suotuisia vaikutuksia tervey- dellemme. Lakassa on erityisesti ellagi- tanniineja, jotka edesauttavat suoliston hyvinvointia, erikoistutkija Pirjo Mat- tila MTT:stä linjaa.
Arktisten aromit ry:n Moision mukaan lakan terveellisiä ainesosia eristämällä lak- kaa voitaisiin ehkä käyttää esimerkiksi tu- ristiripulia ehkäisevissä pillereissä ja elintar- vikkeiden luontaisissa säilöntäaineissa.
Kiinnostaa kansainvälisesti Lakka kasvaa pääasiassa pohjoisella pal- lonpuoliskolla. Fennoskandian alueen li-
säksi se on levinnyt muun muassa Bri- tanniaan, Irlantiin, Baltian maihin sekä Venäjän taiga- ja tundravyöhykkeille. Eu- roopan ulkopuolella suurimmat esiintymät ovat Kanadassa.
Suomalaisten lisäksi lakan viljelyo- minaisuuksia ovat tutkineet norjalaiset, ruotsalaiset ja kanadalaiset. Yhteistyö ulkomaisten tutkijoiden kanssa on ol- lut antoisaa.
– Kun tutkimuskohde on näinkin har- vinainen ja haastava, on kansainvälinen tiedonvaihto tärkeää. Kanadasta meillä oli jopa käymässä graduntekijä, joka tut- ki lakan kasvupaikkojen maaperää. Tut- kimustietojen lisäksi hän toi mukanaan pullon paikallista lakkalikööriä. Se odot- taa yhä kaapin päällä avaamista, Kalle Hoppula paljastaa.
Kenties pullo avataan myöhemmin, jos tutkimukset saavat lisärahoitusta ja lakka lyö itsensä läpi myös viljelymarjana.
Tilayhteistyötä
Tutkijat tekevät yhteistyötä viljelijöiden kanssa useissa MTT:n tutkimushank- keissa, sillä käytännön oloja ei voi ai- na imitoida koeruuduilla. Tiloja ei ole ollut vaikea houkutella mukaan.
Maataloustutkimus nojaa monessa kohdin käytännön oloista kerättävään aineistoon.
Professori Pirjo Peltonen-Sai- nio toteaa, että tiloilta saatava aineisto täydentää omasta koetoiminnasta saa- tavaa tietoa.
– Tutkimustulosten on hyödytettävä viljelijää, mutta myös edistettävä tiedet- tä, hän sanoo.
Peltonen-Sainion mukaan tutkimuksiin osallistuvat viljelijät ovat kaikenikäisiä, ja heitä yhdistää kiinnostus uuteen tietoon.
– He katsovat hyötyvänsä hankkeesta ja pystyvänsä tulosten avulla viljelemään yhä paremmin. Vastavuoroisuutta tarvi- taan: meillä on oltava annettavaa näyt- teiden lähettäjille saman tien.
Villirikki-hankkeessa MTT selvitti kas- vien rikin saantia. Vapaaehtoiset lähetti- vät tutkimukseen kaikkiaan 600 kasvinäy- tettä pelloiltaan.
– Saimme selville, että etenkin öljy- kasvien rikin saanti on puutteen rajal- la, mutta ei vielä aiheuta satotappioita.
Otos oli kattava ja virheellisten näyttei- den määrä aineistossa pieni, Peltonen- Sainio kiittää.
Kylvösiemen kunto selville Tilan oman kylvösiemenen laatukartoi- tuksessa tilat postittavat MTT:lle näytteen siemeneksi aikomastaan viljaerästä sekä taustatietolomakkeen. Viime vuonna hank- keessa tutkittiin ohranäytteitä noin 300 ti- lalta. Tänä vuonna tutkitaan toinen kier- ros samaa alkuperää olevia ohria sekä vehnänsiementä.
– Viljelijät soittelivat jo kevättalvella näytteidensä perään. Oman siemenen laatu huolestuttaa, koska viime syksy
teksti: RAILA AALTONEN kuva: TERO SIVULA/RODEO
Aineistoja
elävästä elämästä
oli korjuuoloiltaan vaikea. MTT elää ti- lanteessa mukana ja yrittää tuottaa tie- toa mahdollisimman nopeasti, Peltonen- Sainio lupaa.
Tutkimustulokset julkaistaan MTT:n nettisivuilla ja niistä tiedotetaan lehdis- tölle. Tilat saavat omat analyysituloksen- sa sähköpostilla. Tuloksista on selvinnyt itävyyden lisäksi mm. siemenen taimet- tumistarmo.
– Kun itävyys alkaa laskea, myös tai- men elinvoima heikkenee. Tänä vuonna oma siemen on kunnostettava huolella ja
vaihdettava, jos sen itävyys näyttää hei- kolta, Peltonen-Sainio summaa.
Liimapyydyksiä rypsipellolle Myös rypsin vihollisia kartoittaessaan MTT kääntyi viljelijöiden puoleen. Vuonna 2007 alkaneen hankkeen päämääränä on sel- vittää, miksi rypsin sadot alenevat lajik- keiden ja viljelyosaamisen kehittymises- tä huolimatta. Esimerkiksi kasvien juuria vioittavia sienitauteja on tullut lisää sit- ten 1980-luvun.
Tilayhteistyötä
Tammelassa sijaitseva Heikkilän tila on osallistunut MTT:n tekemiin rikkakasvikartoituksiin 1960- luvulta lähtien. Tilan nykyinen isäntä Pertti Kallioniemi on sitä mieltä, että tutkimuksessa muka- na olo ei vie liikaa aikaa.
Heikkilän tila Tammelassa on ollut mukana rikkakasvikartoituksissa aivan alusta asti.
Edellisen isännän Matti Kallionie- men aikaan 1960–70-luvuilla tilalla har- joitettiin voimaperäistä karjataloutta. Nyt tilaa isännöi Pertti Kallioniemi, ja tuotantosuuntana on sikatalous.
– Meillä on aina pyritty saamaan tu- losta pellosta, ja siksi paikallinen tutki- mus kiinnostaa. Lannoitekokeet toivat ai- kanaan konkreettista hyötyä viljelyymme, niiden avulla saatiin mm. ajoitettua heinä- maiden typpilannoitus tehokkaasti, Pertti Kallioniemi kertoo.
Tilan viljelyssä on tapahtunut tutki- muksen kannalta kiinnostavia muutoksia.
1990-luvun alussa kyntäminen korvattiin viljamaiden kevytmuokkauksella. Vain vel- voitekesannot ja juurikasmaat kynnettiin.
Vuonna 2005 siirryttiin yksipuoliseen vil- janviljelyyn ja alettiin opetella siihen sopi-
”Pieni vaiva, suuri hyöty”
kuva: TAPIO TUOMELA
vaa kasvinsuojelua.
– Sokerijuurikkaan jälkeen oli motivoivaa lähteä hinaamaan ohran satotasoa ylös.
Muutokset viljelyssä tuovat aina uudenlai- sia haasteita, Kallioniemi kuvaa.
Tulokset kiinnostavat
Omien tulosten lisäksi häntä kiinnostaa se yleinen muutos, josta pitkäaikaisen rikkakasvikartoituksen tulokset kerto- vat. Tutkijat hakevat tarvitsemansa näyt- teet, isäntä antaa viljavuus- ja muut tar- vittavat tiedot.
Kallioniemi vaihtaa mielellään ajatuk- sia tutkijoiden kanssa pellon päisteel- lä, ja arvostaa heiltä saamaansa ensi kä- den tietoa.
– Kyllä se vaiva on minimaalista hyö- tyyn nähden. Mielellään tässä ollaan mu- kana.
– Rypsinoste-hankkeessa peltoha- vainnot ovat koko homman runko, tiivis- tää tutkija Asko Hannukkala.
Viljelijät toimittavat koelohkoille al- kukesän aikana viikoittain uuden liima- pyydyksen. Elokuussa MTT:n tutkijat käyvät kaikkiaan 150 tilalla yhteistyös- sä Satafood ry:n ja Suomen Rehun väen kanssa, keräävät kasvinäytteitä, haas- tattelevat viljelijän ja ottavat käytetyt pyydykset mukaansa.
Kasvinäytteitä on tutkittu kahdessa vuodessa yli 70 000. Tulevana kesänä tehdään vielä yksi kierros.
– Jo nyt aineistossa näkyy, että hyvän sadon ovat saaneet ne, jotka ovat teh- neet kaikki viljelytoimet viimeisen pääl- le, Hannukkala huomauttaa.
Rikkakasvit kartalle
Viljapeltojen rikkakasvikartoitus aloitet- tiin 1960-luvun alussa, ja muutoksia seu- rataan runsaan vuosikymmenen välein.
Vuosina 2007–2009 MTT kartoittaa rik- kakasvit yli 600 kevätviljapellolta Niva- la-Vieremä-Kitee -akselin eteläpuolella.
Maa- ja metsätalousministeriö käyt- tää tietoja ympäristötuen ehtojen ja suo- siteltavien toimenpiteiden hienosäätä- miseen.
– Jokaisella tilalla viljellään kevätvil- joja hieman omalla reseptillä. Kun viljely- kierto, muokkaus, lajikkeet ja kasvinsuoje- lu vaihtelevat, myös tiloilta keräämämme aineisto on sopivalla tavalla vaihteleva, selvittää erikoistutkija Jukka Sa- lonen.
Halukkaat tilat ovat löytyneet vai- keuksitta. Aikaisempina kertoina mu- kana olleet ovat Salosen mukaan perin kiinnostuneita pelloillaan tapahtuneista muutoksista.
– Kymmenen vuotta sitten vierailim- me noin 300 tilalla ja samoille pelloille tähtäämme nyt. Viime kerralla otimme mukaan myös luomutiloja tutkiaksem- me viljelytavan vaikutusta luonnon mo- nimuotoisuuteen. Nyt etsimme uusia pel- toja suorakylvöön siirtyneiltä tiloilta.
Rikkakasvikartoituksessa viljelijän osuudeksi jää vastata tutkijoiden kysy- myksiin. Tutkijat keräävät näyteruuduil- ta kasvillisuusaineiston sekä maanäyt- teet, joista tehdään viljavuusanalyysi ja määritetään rikkasiemenpankki.
Maito on maitoa
Maatalouskomissaari Mariann Fischer Boel pyysi vuosi sitten Euroopan elintarviketurvallisuusviran- omaista (EFSA) selvittämään Uudesta- Seelannista ja Australiasta peräisin ole- vaa väitettä, jonka mukaan ns. A1-tyypin maito saattaa altistaa kuluttajat vakavil- le terveyshaitoille.
Uudessa-Seelannissa ja Australiassa on 1990-luvun alkupuolelta lähtien mark- kinoitu ns. A2-maitoa väitteellä, että se on terveellisempää kuin A1-maito. Mai- dot eroavat toisistaan siten, että niiden sisältämä beta-kaseiini-niminen proteii- ni pilkkoutuu ihmisen elimistössä hieman eripituisiksi peptidiketjuiksi.
A1-maidosta muodostuu ihmisen ruu- ansulatuselimistössä peptidiä nimeltä ß- kasomorfiini-7 (BCM7). A2-maidosta sitä
ei muodostu. Väitteiden mukaan BCM7 voi imeytyä ohutsuolesta verenkiertoon, ja kulkeutua molekyylirakenteensa takia eri elimiin lisäten esimerkiksi tyypin I dia- beteksen, sydän- ja verisuonisairauksien, autismin ja skitsofrenian riskiä.
Terveysvaaroista ei näyttöä EFSA asetti asiaa selvittämään asiantun- tijatyöryhmän, jonka vetäjänä toimi pro- fessori Hannu Korhonen MTT:stä.
Korhonen on perehtynyt tutkimuksissaan maidon proteiineihin ja peptideihin, ja työs- kennellyt EFSA:n asiantuntijana vuodesta 2007 lähtien.
Työryhmä kävi läpi aiheesta laadittuja tieteellisiä tutkimuksia, joita on tehty ympäri maailmaa. Aineistoa oli runsaasti: loppu-
EFSA arvioi A1-maidon peptidit harmittomiksi
Suomalainen kuluttaa vuosittain noin 135 litraa maitoa ja muita nestemäisiä maitotuotteita.
teksti: MINNA NURRO kuva: MTT:N ARKISTO/YRJÖ TUUNANEN
raporttiin tuli noin 500 kirjallisuusviitettä.
– A1-maidon beta-kaseiinin terveys- riskeistä ei ole löytynyt mitään näyttöä fy- siologisella tasolla. Tämän takia EFSA ei ryhtynyt laatimaan varsinaista riskinarvi- ointia aiheesta, Korhonen toteaa.
Räväkkä mainonta kiellettiin Hän huomauttaa, että A2-maitoa tuot- tava meijeri ei enää saa mainostaa sitä muuta maitoa terveellisempänä Uudes- sa-Seelannissakaan. Sikäläisen oikeus- laitoksen mukaan meijeri ei esittänyt riittävää tieteellistä näyttöä markkinoin- tinsa tueksi.
Korhonen kertoo, että näkemys A1- maidon aiheuttamista terveyshaitoista perustuu lähinnä ekologisiin tutkimuk- siin, eli tilastollisiin kartoituksiin, joissa tarkastellaan maittain maidon ja kerman kulutuslukuja sekä väestön sairastuvuut- ta sydän- ja verisuonitauteihin tai tyypin I diabetekseen.
Niiden välillä havaitun korrelaation pe- rusteella on päätelty, että A1-tyypin maito lisää kyseisten sairauksien riskiä.
Lehmän perimä ratkaisee Maidon beta-kaseiinin tyyppi riippuu lehmän perimästä, mutta se ei kuiten- kaan ole yksiselitteinen rotuominaisuus.
Eurooppalaisten lypsylehmien perimää beta-kaseiinin suhteen on tutkittu vain tietyissä maissa.
– Näyttää siltä, että A2-maitoa lypsä- vät erityisesti jersey- ja guernsey-rotuiset lehmät sekä islantilainen alkuperäiskarja.
Suomalaislehmien beta-kaseiinituotantoa ei ole tutkittu viime vuosina, mutta meil- lä lypsykarja on enimmäkseen ayrshire- jä ja friisiläisiä: kymmenisen vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan niiden mai- to on sekoitus A1- ja A2-tyyppiä, Korho- nen selvittää.
EFSA:n tekemän selvityksen mukaan maidon tietyt peptidit eivät lisää va- kavien sairauksien riskiä, kuten eräs uusiseelantilainen meijeri väittää.
EFSA:n työryhmä tutki asiaa MTT:n professorin johdolla.
Lyhyesti
MTT on kehittänyt lammastalouteen in- vestoiville tiloille innovatiivisen ja edulli- sen tuotantotilaratkaisun. Ulkonäöltään kasvihuonetta muistuttava lammashalli on rakenteeltaan yksinkertainen ja muuntuu tarvittaessa moneen muuhunkin käyttö- tarkoitukseen.
Lammashallin suunnittelusta vas- tannut arkkitehti Tapani Kivinen MTT:stä kertoo, että tärkeintä oli raken- teellinen yksinkertaisuus sekä rakenta- misen edullisuus. Hallin muunneltavuus syntyi sivutuotteena.
Ensimmäinen kevytrakenteinen lam- mashalli nousi Södra Rönnäs Gårdin ti- lalle Pernajaan syksyllä 2007. Tilan van- haa ja uutta hallia vertailtiin lampaiden kasvatusympäristönä MTT:n ja Helsin- gin yliopiston yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa.
Rehut jaetaan ulkopuolelta Lammashallin perustukseksi tehtiin be- toniharkkopohjainen sokkeli ja lattiama-
teksti: TARJA LINTULA kuva: TAPANI KIVINEN
Lammashalli
kuin kasvihuone
teriaaliksi valittiin valuasfaltti. Kantava runko on sinkittyä teräsputkea ja kattee- na on läpinäkyvä muovi.
Erikoisuutena on rehunjako hallin ul- kopuolelta samaan tapaan kuin uusim- missa navetoissa.
– Näin säästetään neliömetrejä hallin sisällä ja ne voidaan hyödyntää eläinten kasvatustilana. Muunneltavuus syntyy siitä, että kesällä hallia voidaan käyttää esimerkiksi kasvihuoneena, kun uuhet ja karitsat ovat laitumella. Se soveltuu toki moneen muuhunkin toimintaan, joka vaatii sadesuojaa kesällä, toteaa Kivinen.
Tutkimuksessa käytetyn hallin koko on 10 x 36 metriä. Leveys on standar- doitu, mutta pituutta voi lisätä tarpeen mukaan. Lammashalli on pilaritonta va- paata yhtenäistä tilaa. Karsinat ovat vapaasti siirrettävissä olevia teräsaito- ja, samoin hoitokäytävänä toimiva kes- kikäytävä.
Kuivikkeena hallissa käytetään olkea.
Täytepohja tyhjennetään keväällä, kun lampaat on siirretty laitumelle.
Kesällä lammashalli muuntuu helposti kasvihuoneeksi, kun lampaat siirretään laitumelle.
Erikoistutkija, FT Juha Kantanen MTT:stä on valittu Pohjoismaisen geeniva- rakeskuksen (NordGen) eläinsektorin uu- deksi johtajaksi. Hän aloitti nelivuotiskau- tensa maaliskuun alussa.
NordGen on Pohjoismaiden ministeri- neuvoston alainen organisaatio, joka edis- tää metsäpuista, kotieläimistä ja kasveis- ta peräisin olevien geenivarojen kestävää käyttöä ja säilyttämistä. Kantanen on en- simmäinen NordGenin johtoon valittu suo- malainen.
NordGenin johtajan työn ohella Juha Kantanen jatkaa edelleen osa-aikaisena tutkijana MTT:ssä.
Kantanen NordGenin
johtajaksi
Lyhyesti
Kasvihuonetuotannon kannattavuus laski
MTT:n ennusteen mukaan kasvihuone- yritysten kannattavuus laski vuonna 2008 voimakkaasti, mikä johtui tuotteiden al- haisista hinnoista sekä kustannusten noususta.
Ennusteen mukaan vihannestuotannos- sa yrittäjätulo ja kannattavuuskerroin painui viime vuonna nollaan ja kukkatuotannossa kolmannekseen edellisvuodesta.
Kasvihuonetuotannon talous selviää nyt aiempaa tarkemmin, sillä vihannes- ja kuk- katuotannon tulokset raportoidaan erik- seen omina tuotannonhaaroinaan MTT:n Taloustohtori-verkkosivustolla.
Vihannekset alamäessä
Kasvihuonevihanneksia tuottavat yritykset kasvattavat pääosin tomaattia ja kurkkua sekä jonkin verran ruukku- ja lehtivihan- neksia. Yritysten kokonaistuotto oli vuon- na 2007 keskimäärin 324 000 euroa, jos- ta tukien osuus oli 11 prosenttia.
Tuotot kasvoivat edellisvuodesta noin 18 prosenttia, mutta yrittäjätulo laski kuusi prosenttia. Tuottojen nousu hupeni kas- vaviin kustannuksiin, joita vetivät ylöspäin mm. lannoitteiden, polttoaineiden ja säh- kön hinnannousu. Kannattavuuskerroin aleni vähän ja oli 0,59.
kuva: BARBRO WICKSTRÖM/Rodeo
Elintarvikkeiden hintojen odotetaan laske- van Suomessa tänä vuonna, sillä viljan ja muiden raaka-aineiden maailmanmarkki- nahinnat lähtivät selvään laskuun vuoden 2008 loppupuolella. Lisäksi ruuan arvon- lisävero alenee Suomessa ensi lokakuus- sa 17 prosentista 12 prosenttiin.
Jos veron alennus menee kuluttajille täysimääräisesti, laskevat elintarvikkeiden hinnat 4,3 prosenttia.
Tiedot käyvät ilmi MTT:n taloustutki- muksen Suomen maatalous ja maaseu- tuelinkeinot 2009-vuosikatsauksesta,
Ruoka halpenee tänä vuonna
Kukat kohensivat hieman Kasvihuonekukkia tuottavat yritykset kas- vattavat pääosin ruukkukukkia ja leikko- ruusua. Yritysten kokonaistuotto oli vuon- na 2007 keskimäärin 241 000 euroa, josta tukien osuus oli yhdeksän prosenttia.
Tuotot olivat lähes samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Yrittäjätulo oli edellis- vuotta korkeampi ja kannattavuuskerroin nousi 0,37:ään, mutta kukkayritysten kan- nattavuus oli kuitenkin keskimäärin erit- täin huono: tuotantokustannukset ylitti- vät tuotot noin viidenneksellä.
joka kertoo maatalous- ja elintarvike- markkinoiden tärkeimmät ajankohtaiset tapahtumat.
Elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousi- vat viime vuonna keskimäärin 8,6 prosent- tia. Ruuan hintakehitys oli selvästi keski- määräistä inflaatiokehitystä nopeampaa, sillä kuluttajahintaindeksin vuosimuutos oli 4,1 prosenttia.
Korotuksia ruuan hintoihin aiheutti- vat sekä raaka-aineiden kallistuminen että teollisuuden ja kaupan kasvaneet kustannukset.
Pitkällä aikavälillä ruuan hinta on nous- sut yleisen kuluttajahintakehityksen tah- dissa. Vuosina 1995–2008 ruuan hinta kallistui nimellisesti 25,2 prosenttia, ja yleinen kuluttajahintaindeksi nousi 24,4 prosenttia. Ruuan reaalinen hinta oli si- ten viime vuonna suurin piirtein vuoden 1995 tasolla.
Niemi, J. & Ahlstedt, J. (toim.) 2009.
Suomen maatalous ja maaseutu- elinkeinot 2009. MTT taloustutkimus.
Lyhyesti
Perunan Y-viruksen (PVY) yleisyys on sie- mentuotannossa lisääntynyt. Huippuvuote- na 2006 siemeneristä lähes puolet oli saas- tuneita, kun vielä viime vuosikymmenellä tavallinen määrä oli 5–10 prosenttia.
PVY aiheuttaa kasvustossa esimerkik- si keltakirjavuutta ja kitukasvuisuutta. MTT
teksti: PÄIVI HAAVISTO kuva: SASCHA KIRCHNER
Kirvat levittävät perunan Y-virusta
tutkii keinoja taudin torjun- nan ja toteamisen tehos- tamiseksi. Kohteena ovat olleet kirvat, jotka levittä- vät virusta pelloilla. Tutki- mushankkeeseen osallis- tuva Helsingin yliopisto on selvittänyt tautia aiheutta- via virusrotuja.
– Tauti on muuntunut, eli PVY:stä on vallitsevana nyt toinen virusrotu kuin aikaisemmin. Oireet ovat myös entistä vaikeammin havaittavissa, kertoo tutkija Lea Hiltunen MTT:stä.
Kestävyyttä jalostettava MTT:n tutkijat selvittävät, mitkä kirvala- jit ovat PVY:n levittäjiä ja mitkä kasvilajit
ovat kirvojen isäntäkasveja.
– Se jo tiedetään, että kirvat käyvät perunakasvustossa vain vierailijoina. Kun tieto kirvoista lisääntyy, pystytään arvioi- maan, millaisia peltolohkoja siementuo- tannossa tulisi karttaa.
Hiltunen kertoo, että Suomen nykyisis- tä perunalajikkeista ei löydy PVY:lle täysin kestäviä lajikkeita.
– Toiveena on, että eurooppalaiset ja- lostajat ottavat huomioon lajikeaineistos- saan PVY-kestävyyden.
Taudin torjunnassa on tärkeintä, että siemenperunassa olisi mahdollisimman vä- hän tai ei lainkaan virusta. Elintarviketur- vallisuusvirasto Evira seuraa virustilannetta testaamalla siemenperunaeriä. Y-virus on aiheuttanut viime vuosina isoja taloudel- lisia menetyksiä siemenperunaerien hyl- käämisen vuoksi.
Kirvoja aterioimassa talvi-isännällä.
MTT ennustaa, että tuomikirvojen määrä jää tänä kesänä vähäiseksi.
– Viime kesä oli suhteellisen viileä ja sateinen ja monikaan kirva ei selvinnyt talvehtimaan. Jos alkukesä on tänäkin vuonna samanlainen, tuhoriski on hyvin pieni, kertoo tutkija Irmeli Mark- kula MTT:stä.
Tuomikirva on yksi viljapeltojen ylei- simmistä tuholaisista. Se talvehtii mu- nissa tuomen silmujen ympärillä, josta se keväällä virkoaa eloon. Parin sukupolven jälkeen kirvat kehittävät siivellisen muo- don, jotka lennähtävät viljapelloille her- kuttelemaan. Pahimmillaan ne voivat tu- hota lähes koko sadon.
MTT on tehnyt ennusteita tuomikirvois- ta jo parinkymmenen vuoden ajan. Kun vil- jelijät osaavat varautua seuraavan kesän riskeihin ajoissa, voidaan pahimmat tuhot estää. Markkulan mukaan tänä kesänä tor- juntatarvetta kuitenkaan tuskin on.
Munia lasketaan silmuista MTT:n ennusteet perustuvat tutkimuksiin, joissa peltojen reunoilla kasvavien tuo- mien oksista lasketaan talvehtivat mu- nat sadasta silmusta. Näytteet kerätään joka paikkakunnalta kahdesta tai viides- tä tuomesta.
Kun tuloksesta vähennetään 55 pro- sentin todennäköinen kuolleisuus, saa- daan lopullinen ennuste. Rannikkoalueilla prosentti on selvästi suurempi.
– Alle 15 munaa sataa silmua kohti tar- koittaa pientä tuhoriskiä, 15–40 mahdol- lisia vahinkoja ja yli 40 munaa suuria tu- hoja. Tänä vuonna suurimmassa osassa tutkittuja alueita munia löytyi alle 15, jo- ten todennäköiset vahingot ovat pieniä, Markkula hahmottaa.
Hän toteaa, että viime vuosina tuomi- kirvojen määrä on kaiken kaikkiaan ollut aika vähäinen.
Näköpiirissä kirvaton kesä
teksti: SAIJA VARTIAINEN kuva: HANNU OJANEN/MTT
Lyhyesti
Maataloustulo laski viime vuonna lähes 15 prosenttia edellisvuodesta ja oli 870 mil- joonaa euroa, kertoo MTT:n maa- ja puu- tarhatalouden kokonaislaskelma.
Maataloustulo mittaa maatalousyrit- täjien omalle työlle ja pääomalle saamaa korvausta. Se kääntyi uudelleen lasku- uralle vuoden 2007 nousun jälkeen. Vii- me vuoden maataloustulo oli koko EU- jäsenyysajan alhaisin.
Energian hinta kallistui
Maa- ja puutarhatalouden tuotantokus- tannusten nopea kohoaminen jatkui viime vuonna ja söi tuoton kasvun. Kokonais- kustannukset nousivat noin 13 prosenttia runsaaseen 3,7 miljardiin euroon.
Energian hinnan nousu heijastui polt- toaine- ja lannoitekustannuksiin, jotka se- littävät lähes kolmanneksen kustannus- noususta. Myös rehujen ja rakentamisen hinnat nousivat yleistä inflaatiovauhtia nopeammin.
Yleinen korkotason nousu sekä kas- vava velkakanta lisäsivät korkokustan- nuksia.
Maito nosti kokonaistuottoa Maa- ja puutarhatalouden kokonaistuot- to oli viime vuonna runsaat 4,6 miljardia euroa, mikä on noin seitsemän prosent- tia enemmän kuin edellisvuonna.
Maataloustulo laskusuuntaan
Maitotuottojen nousu selittää yli 60 prosenttia maatalouden myyntituottojen kasvusta: maidon tuottajahinta nousi yli 20 prosentilla. Sian- ja naudanlihasta mak- settiin keskimäärin yhdeksän prosenttia ja siipikarjanlihasta 14 prosenttia korkeam- paa hintaa kuin edellisvuonna.
Viljaa päätyi markkinoille edellisvuot- ta vähemmän, mutta keskihinnan nou- su kasvatti viljan myyntituottoja. Jou- lukuussa 2008 viljan inflaatiokorjattu markkinahinta putosi kuitenkin voimak-
kaan hintapiikin jälkeen alimmilleen kah- teen vuoteen.
Mansikasta lisää hintaa Puutarhatuotannosta saatavat tuotot nou- sivat edellisvuodesta lähes kaksi pro- senttia. Kasvihuonetuotannon myynti- tuotot kohenivat vain noin prosentilla, mutta avomaatuotannon lisääntyivät lä- hes neljä prosenttia mansikan hinnannou- sun vetäminä.
Maataloustulon kehitys 1994-2008e
