MAASEUDUN ASUKKAIDEN KUVAUKSIA YHTEISÖLLISYYDEN JA OSALLISUUDEN MERKITYKSESTÄ TERVEYTEEN JA HYVINVOINTIIN
Haastattelututkimus pohjoisen Keski-Suomen kylissä
Tuija Kontinen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Marraskuu 2020
TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 YHTEISÖLLISYYS JA OSALLISUUS MAASEUTUKYLISSÄ ... 2
2.1 Yhteisöllisyyden ja osallisuuden määrittelyä ... 2
2.2 Terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyä ... 3
2.3 Tiedonhaun kuvaus ... 4
2.4 Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät ... 7
2.5 Yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liittyvät tekijät ... 8
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 10
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 11
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 12
4.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusmenetelmät ... 12
4.2 Aineiston keruu... 12
4.3 Aineiston analyysi ... 13
5 TULOKSET ... 15
5.1 Vastaajien taustatiedot ja haastattelujen kulku ... 15
5.2 Maaseudun asukkaiden kuvauksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä terveyteen ja hyvinvointiin ... 16
5.2.1 Yhteisöllisyyden positiivinen merkitys... 16
5.2.2 Yhteisöllisyyden negatiivinen merkitys ... 18
5.2.3 Osallisuuden merkitys terveyteen ja hyvinvointiin ... 19
5.3 Yhteisöllisyyden ja osallisuuden muut merkitykset maaseudun asukkaiden elämään ... 21
5.3.1 Yhteisöllisyyden merkitys asukkaiden elämään ... 22
5.3.2 Sosiaalisen median merkitys ... 24
5.3.3 Osallisuuden merkitys asukkaiden elämään ... 27
5.4 Kuvauksia yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisäävistä tekijöistä ... 29
5.5 Kuvauksia yhteisöllisyyttä ja osallisuutta rajoittavista tekijöistä ... 31
5.6 Yhteenveto tuloksista ... 34
6 POHDINTA ... 36
6.1 Tulosten pohdinta ... 36
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 42
LÄHTEET... 47
LIITTEET
LIITE 1. Tiedonhaun kuvaus.
LIITE 2. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelit.
LIITE 3. Kutsukirje tutkimukseen osallistumiseen.
LIITE 4. Teemahaastattelurunko.
LIITE 5. Tietoon perustuva suostumus.
LIITE 6. Suostumus henkilötietojen käsittelyyn.
LIITE 7. Taustatietolomake.
LIITE 8. Esimerkki aineiston abstrahoinnista.
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Terveystieteiden opettajankoulutus
Kontinen, Tuija Maaseudun asukkaiden kuvauksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä terveyteen ja hyvinvoin- tiin – Haastattelututkimus pohjoisen Keski-Suomen kylissä
Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 8 liitettä (13 sivua)
Ohjaaja: Dosentti, TtT Päivi Kankkunen
Projektiasiantuntija, TtM Ulla Teppo Marraskuu 2020
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten pohjoisen Keski-Suomen kylien asukkaat arvioivat yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen sekä ylipäätään heidän elämälleen. Tarkoituksena oli myös ymmärtää, millä asioilla oli merki- tystä heidän yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukseensa.
Tutkimus toteutettiin laadullisilla menetelmillä. Aineisto kerättiin ryhmähaastattelujen muo- dossa viidellä pohjoisen Keski-Suomen kylällä. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puo- listrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä 21 henkilöä. Haastatel- luista 71,4 % oli yli 60-vuotiaita. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan keskeinen positiivinen merkitys, joka yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liite- tään, on psyykkisen hyvinvoinnin lisääntyminen. Fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoa edesauttaa yhteisössä koettu kannustus terveellisiin elintapoihin. Sosiaalinen elämä koetaan mielekkäänä.
Sukulaisten ja naapurien merkitys psyykkisenä tukena ja käytännön apuna korostuu. Yhteisössä koetaan myös arvostusta. Sosiaalisen median myötä sosiaaliset verkostot ovat laajentuneet ja yhteydenpito läheisiin on helpottunut. Yhteisöllisyyden kuormittaviin tekijöihin liittyy huoli läheisten hyvinvoinnista ja heidän menettäminen, yksinäisyys sekä perintöasiat. Muutoksia ky- läilykulttuurissa on ollut ja ennakkoluuloja myös esiintynyt oman ryhmän ulkopuolisia kohtaan.
Osallisuuden psyykkinen kuormitus liittyy aktiivisten vapaaehtoisten kokemaan kiireeseen ja työelämän stressiin. Sosiaalisen median negatiivisia tekijöitä kuvataan olevan henkisen kuor- mituksen ohella tekniset haasteet sekä eristäytyminen.
Tulosten perusteella yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisääviä tekijöitä ovat aktiivinen ja avoin kyläseura, yksilön oma aktiivisuus, osallisuuden kokemus ja velvollisuuden tunne sekä kehit- tämishankkeen aktivoiva vaikutus. Rajoittavia tekijöitä sen sijaan ovat yksilön ominaisuudet ja voimavarat sekä yhteiskunnassa tapahtunut muutos.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan ymmärtää yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä maaseudun asukkaiden elämään nykyistä paremmin. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää maaseudun sosiaali- ja terveyspalvelujen ennaltaehkäisevässä työssä ja ter- veydenedistämisen resursoinnissa, terveydenhuollon koulutuksessa sekä tulevissa maaseudun kehittämishankkeissa.
Asiasanat: Maaseutu, yhteisöllisyys, osallisuus, terveys, hyvinvointi
Department of Nursing Science Nursing Science
Nurse Teacher Education
Kontinen, Tuija Rural Residents’ descriptions about the impact of a sense of community and participation on health and well-being – An interview study in northern villages of Central Finland
Master’s Thesis, 56 pages, 8 appendices (13 pages)
Supervisors: Docent, PhD Päivi Kankkunen
Project Specialist, MSc Ulla Teppo November 2020
The purpose of this study was to describe how rural residents in northern parts of Central Finland assessed the importance of a sense of community and social participation on their health and well-being and for their lives in general. The aim was also to understand what issues were significant to their experience of a sense of belonging and participation.
The study was conducted using qualitative methods. The research material was collected in the form of group interviews in five villages in northern Central Finland. A semi-structured thematic interview was used as the data collection method. A total of 21 people participated in the interviews. 71.4 % of those interviewed were over 60 years of age. Inductive content analysis was used to analyze the data.
According to the results, the key positive significance associated with a sense of community and participation is the increase in mental well-being. The social encouragement of a healthy lifestyle in the community contribute to the maintenance of physical well-being. Social life is perceived to be meaningful. The importance of relatives and neighbors as psychological support and practical help is emphasized. People express a sense of appreciation in the community.
Social media has expanded social networks and made communication with loved ones easier.
On the other hand, concern about the well-being and loss of loved ones, loneliness and inheritance issues are factors that burden the overall sense of community. There have been societal changes in how and when people visit each others’ homes and prejudices also exist towards those outside one's own group. Very involved volunteers experience a psychological burden of active participation. Stress about working life also exists. Negative factors of social media are described as mental strain, technical challenges and isolation.
Based on the results, the factors that increase a sense of community and participation are an active and open community center, the individual's own activity, the experience of participation and responsibility, and the activating effect of the development project. Limiting factors, on the other hand, are individuals’ personality traits and resources and the changes in society.
The aim of the study was to provide information that can be used to better understand the importance of community and inclusion in the lives of rural residents. The research results can be utilized in the preventive work of rural social and health services and in resourcing health promotion, health education and future rural development projects.
Keywords: rural, community, participation, health, well-being
1 JOHDANTO
Yksinäisyyden vähentäminen ja yhteisöllisyyden sekä osallisuuden lisääminen ovat hyvin ajan- kohtaisia teemoja yhteiskunnassamme. Maailmanlaajuisen koronaviruspandemian aikana yh- teisöllisyys on löytänyt uusia muotoja. Tasavallan johdon sekä THL:n (2020) taholta kehotettiin kevään 2020 poikkeustilan aikana välttämään fyysistä läheisyyttä perheen ulkopuolisten hen- kilöiden kanssa, mutta olemaan kuitenkin henkisesti läheisessä yhteydessä lähimmäisiin. Fyy- sisen etäisyyden suosituksen vuoksi yhteisöllisyyden toteuttamiseen on haettu pandemian ai- kana uusia ja innovatiivisia teknologiavälitteisiä keinoja.
Pitkän aikaa kehitteillä olleen sote-uudistuksen yksi päätavoitteista on hyvinvointi- ja terveys- erojen kaventaminen sekä siihen liittyvä yksinäisyyden torjuminen (STM 2018, THL 2018).
Sosiaalisen osallisuuden edistäminen on myös osa Euroopan unionin tavoitteita (EU 2019).
Osallisuutta edistämällä vähennetään eriarvoisuutta, ja se nähdään myös yhtenä keskeisenä kei- nona köyhyyden torjumiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Osallisuus ja sen edistämisen merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on huomioitu useissa kansallisissa ohjelmissa ja toimen- pide-ehdotuksissa. (Raivio-Karjalainen 2013, THL 2017.) Osallistuminen esimerkiksi vapaa- ehtoistyöhön on yleensä yhteisöllisyyttä vahvistavaa ja kokemus osallisuudesta ja vaikuttamis- mahdollisuuksista usein voimistuu. Vapaaehtoistyön on todettu edistävän auttajan terveyttä̈, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä̈ elämään sekä vaikuttavan jopa eliniän pituuteen (Brown ym.
2005, Morrow-Howell 2010, Tanskanen & Danielsbacka 2015).
Tutkimusta yhteisöllisyyden ja osallisuuden terveysvaikutuksista on tehty runsaasti (Kumpu- salo 1991, Rose 2000, Hyyppä & Mäki 2003, Hyyppä 2004, Brugha ym. 2005, Ziersch ym.
2005, DuBois & Silverthorn 2005, Araya ym. 2006, Takagi ym. 2013), mutta Suomen maaseu- dun asukkaiden keskuudessa hyvin vähän. Maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyden ja osalli- suuden tutkiminen onkin tästä syystä tärkeää. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistäviä toimia voidaan tutkimuksen myötä kohdentaa paremmin tekijöihin, jotka maaseudun asukkaat kokevat heille merkityksellisiksi.
Tilastojen perusteella maaseutualueiden väestönmäärä laskee tasaisesti. Vuonna 2019 Suomen maaseutualueilla eli noin 1,5 miljoonaa asukasta eli 27 % väestöstä. Muutos vuoden 2000 tilas- toon on n. 200 000 asukasta vähemmän. Väestöstä 5,6 % asui maaseudun paikalliskeskuksissa, 7,1 % kaupungin läheisellä maaseudulla, 9,4 % ydinmaaseudulla ja 4,9 % harvaan asutulla
maaseudulla. Loput noin 5,5 miljoonasta suomalaisesta asui kaupunkialueilla. Yksin asuvien määrä maaseutumaisissa kunnissa on lisääntynyt 2000-luvun aikana n. 26 000 ihmisellä. (SVT 2020a.) Yksinäisyyden tutkijat jakavat laajasti näkemyksen, jonka mukaan yksinäisyys on yleismaailmallinen ja itsenäinen terveys- ja hyvinvointieroja selittävä tekijä (Saari 2016). Huo- lestuttavaksi yksinäisyyden ilmiö muodostuu, jos yksin asuminen koetaan myös jatkuvana yk- sinäisyytenä, jolla on negatiivisia vaikutuksia terveyteen ja joka myös lisää ennenaikaisen kuo- leman riskiä (Hawkley ym. 2010, Kurina ym. 2011, Luo ym. 2012).
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata, miten pohjoisen Keski-Suomen kylien asukkaat ar- vioivat yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen sekä ylipäätään heidän elämälleen. Tarkoituksena on myös ymmärtää, millä asioilla on merki- tystä heidän yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukseensa. Tutkimuksen myötä saadaan myös selville asukkaiden kokemuksia alueella vaikuttaneesta kehittämishankkeesta.
2 YHTEISÖLLISYYS JA OSALLISUUS MAASEUTUKYLISSÄ
2.1 Yhteisöllisyyden ja osallisuuden määrittelyä
Nykyisin länsimaissa kulttuurinen ilmapiirimme korostaa yksin pärjäämistä ja kilpailua, mutta moni kaipaa kuitenkin yhteisöllisyyttä. Yhteisö tarkoittaa eri ihmisille eri asioita ja sen yksise- litteinen määritteleminen on lähes mahdotonta. Yhteisöllisyys mielletään kuitenkin usein ihan- netilaksi, jota tavoitellaan ja arvostetaan. Yhteisöllisyyden käsitteeseen liitetään usein positii- visia merkityksiä, kuten harmonia, yhteisyyden tunne, yhteistyö ja muista välittäminen. (Saas- tamoinen 2009.) Yhteisöllisyys on tapa elää ja kohdata toinen toisemme. Se haastaa kohtaami- seen; samanlaisuuden, erilaisuuden ja monimuotoisuuden ymmärtämiseen. Se, miten yhteisöl- lisyyttä rakennetaan ja koetaan, vaihtelee kuitenkin maantieteellisesti ja eri kulttuureissa.
(Marjanen ym. 2013).
Nivala (2008) on jaotellut tutkimuksessaan yhteisön jäsenyyttä kolmella eri tavalla: annettuna, osallistuvana ja koettuna. Annettu yhteisön jäsenyys toteutuu muodollisena asemana. Esimer- kiksi kylälle perheisiin syntyneet lapset ovat yksi annetun jäsenyyden muoto, sillä aikuiset ovat päättäneet missä lasten lapsuudenkoti on. Osallistuva yhteisön jäsenyys on toimintaan sitoutu- nutta, eli jäsenyys määritellään yksilön toiminnan perusteella ja se näyttäytyy yhteisön toimin- taan osallistumisena. Koettu yhteisön jäsenyys toteutuu puolestaan yksilön kokemuksena yh- teisöön kuulumisesta. Tapaninen ym. (2002) ovat jaotelleet yhteisöllisyyttä toisella tapaa: sosi- aaliset verkostot, alueelliset sosiaaliset sidokset sekä yhteisiin intresseihin perustuva yhteisöl- lisyys. Sosiaaliset verkostot muodostuvat esimerkiksi perheestä, suvusta ja ystävistä. Naapu- rusto, kylä tai kunta voivat sen sijaan synnyttää alueellista yhteisöllisyyttä. Intressiyhteisöihin luokitellaan esimerkiksi opiskelija- ja ammattijärjestöt, joiden yhteisöllisyys ei välttämättä pe- rustu paikkaan tai sosiaalisiin verkostoihin.
Länsimaisessa kulttuurissa sosiaalisen median yhteisöllisyydellä on nykyään merkittävä rooli.
Malisen (2016) mukaan yhteisöllistä toimintaa ja yhteisöllisiä kokemuksia voi esiintyä hyvin monenlaisissa verkkopalveluissa, riippumatta niiden varsinaisesta käyttötarkoituksesta. Avain- asemassa on mahdollisuus käyttäjien keskinäiseen omaehtoiseen verkostoitumiseen ja toistu- vaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Monipuolisen viestinnän mahdollistava, sisällöllisesti ri- kas ja aktiivinen verkkoympäristö on paras perusta verkkovälitteiselle yhteisöllisyydelle.
Tässä tutkimuksessa yhteisöllisyydellä tarkoitetaan pääasiassa ihmisen kokemukseen perustu- vaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta. Yhteisöllisyyden tunne on ryhmän jäsenten, tässä tilan- teessa maaseudun asukkaiden, keskinäinen tunne yhteen kuulumisesta ja merkityksestä toisil- leen. Yhteisöllisyys liittyy sosiaalisiin verkostoihin sekä alueellisiin ja sosiaalisen median so- siaalisiin sidoksiin.
Osallisuudella tarkoitetaan tunnetta, joka syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin yhteisössä.
Osallisuus ilmenee yhteisöissä jäsenten arvostuksena, luottamuksena ja tasavertaisuutena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Osallisena oleminen yhteiskunnassa tarkoittaa jokaisen mahdollisuutta huolenpitoon ja terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin, asuntoon, koulutuk- seen, työhön sekä toimeentuloon. Se on mahdollisuutta päästä osalliseksi yhteisesti rakenne- tusta hyvinvoinnista. (STM 2012, STM 2020.) Kansallisella tasolla osallisuuden myötä kansa- laisilla on tasavertaisina jäseninä oikeus osallistua yhteiskunnan kehitykseen ja vaikuttaa itse- ään koskeviin asioihin. (Rouvinen-Wilenius & Koskinen-Ollonqvist 2011.)
Osallisuuden määrittelyyn voidaan käyttää kolmea ulottuvuutta tai edellytystä: toiminnallinen osallisuus, riittävä toimeentulo ja hyvinvointi sekä yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys. Osal- listuminen ja vaikuttaminen ovat väyliä osallisuuden kokemiseen. Mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin on yhteiskunnallisen osallistumisen ja yhteisöön kiinnittymi- sen olennainen osa. (Raivio & Karjalainen 2013.) Sosiaalinen osallistuminen on usein yksi so- siaalisen pääoman mittari. Sosiaalinen pääoma määritellään yleensä yhteisöllisyydeksi (Hyyppä 2002) ja yhteisöllisyyttä tutkitaan usein sosiaalisen pääoman käsitteen avulla (Lind- fors 2007).
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yhteisössä, naapurustossa ja kylässä tapahtuvaa osallisuutta.
Keskiössä on toiminnallinen osallisuus eli osallistuminen sekä yhteisöön kuulumisen kokemus.
Tätä selvitetään tutkimuksessa osallistumisen, arvostuksen, luottamuksen, tasavertaisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien avulla.
2.2 Terveyden ja hyvinvoinnin määrittelyä
WHO:n (2020) perinteisen määritelmän mukaan terveys ei ole ainoastaan sairauden puuttu- mista, vaan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Tätä määritelmää on arvosteltu voimakkaasti sen saavuttamattomuuden takia, joten määritelmää on myöhemmin
kehitetty. Nykyään terveys nähdään muuttuvana tilana, johon vaikuttavat sairaudet ja fyysinen sekä sosiaalinen elinympäristö, mutta ennen kaikkea ihmisen omat kokemukset, hänen arvonsa ja asenteensa. Merkityksellisintä on lopulta jokaisen ihmisen oma kokemus terveydestään. Ko- ettu terveys voi olla hyvinkin poikkeava lääkärin arviosta tai muiden ihmisten mielipiteestä.
(Huttunen 2018.) Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on haastateltavien oma kokemus tervey- dentilastaan.
Hyvinvoinnin osatekijät voidaan puolestaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen. Näitä ovat terveyden lisäksi materiaalinen hyvinvointi ja koettu hyvinvointi tai elämänlaatu. Hyvinvointi-käsite pitää suomen kielessä sisällään sekä yksilöllisen että yhteisötason hyvinvoinnin. Yksilöllinen hyvin- vointi käsittää sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttamisen, onnellisuuden ja sosiaalisen pääoman.
Yhteisötason hyvinvoinnin osatekijöihin lukeutuvat elinolot, kuten asuinolot ja ympäristö, työ- hön ja koulutukseen liittyvät seikat, kuten työllisyys ja työolot, sekä toimeentulo. Koettua hy- vinvointia mitataan usein elämänlaadulla, johon vaikuttavat yksilön odotukset hyvästä elä- mästä, terveys ja materiaalinen hyvinvointi, kuten myös ihmissuhteet, omanarvontunne ja mie- lekäs tekeminen. Väestöryhmien väliset erot kaikilla hyvinvoinnin eri osa-alueilla ovat suuret.
(THL 2020.) Hyvinvointia pyritään kuvaamaan erilaisten tilastokeskuksen päivittämien indi- kaattoreiden avulla. Indikaattoreita ovat muun muassa terveys, työllisyys, turvallisuus, tuloerot ja tyytyväisyys elämän eri osa-alueisiin (Tilastokeskus 2020). Useat indikaattorit sivuuttavat kuitenkin täysin yksilön oman kokemuksen hyvinvoinnistaan. Indikaattoreiden valossa yksilön hyvinvointi näyttää huonolta, mutta oma kokemus hyvinvoinnista voi olla aivan toisenlainen.
Tässä tutkimuksessa selvitän maaseudun asukkaiden yksilöllistä hyvinvointia ja elämänlaatua.
2.3 Tiedonhaun kuvaus
Tiedonhaulla etsittiin vastausta siihen, miten yhteisöllisyys ja osallisuus ovat yhteydessä maa- seudun asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Tarkoituksena oli myös tutkia mitkä tekijät edistävät tai jarruttavat maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
Tämän tutkielman tiedonhaku toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita mukaillen. Tiedonhaku tehtiin helmikuussa 2017 ja täydentävä tiedonhaku syyskuussa 2020 CINAHL, Scopus, Medic ja Melinda tietokannoista huolella suunnitelluilla hakulausekkeilla.
Suomenkielistä hakulauseketta käytettiin Melindassa ja Medicissä, englanninkielistä Cinahlissa
ja Scopuksessa. Vuosirajauksena käytettiin 2007-2020 tai 2013-2020. Suppeammalla aikavä- lillä rajattiin Scopuksen hakutulosten määrää. Cinahlissa rural-hakusana kohdistettiin otsik- koon ja Scopuksessa kaikki hakusanat avainsanoihin. Manuaalista hakua tehtiin Hoitotiede- lehtien sisällysluetteloiden osalta vuosilta 2012-2019. Manuaalinen haku ei tuottanut tulosta.
Aineiston haku eri tietokannoista on esitetty tutkielman liitteissä (liite 1). Tärkeinä sisäänotto- kriteereinä olivat, että tieteellisen tutkimusartikkelin tai väitöskirjan tulokset vastasivat johon- kin tiedonhaun kysymykseen ja tulokset liittyivät ainakin osaltaan maaseudun väestöön.
Tutkimusartikkelit valittiin kuvion 1. mukaisesti vaiheittain. Tiedonhaun yhteydessä valittiin artikkelit, jotka olivat otsikoiden perusteella aiheeseen liittyviä. Tietokantahakujen jälkeen lu- ettiin artikkelien tiivistelmät. Duplikaatit poistettiin tässä yhteydessä. Kaikki artikkelit luettiin ja niistä valittiin analysoitavaksi artikkelit, joissa tutkimus kohdistui ainakin osittain maaseu- dun väestöön ja jotka vastasivat yhteen tai useampaan tutkimuskysymykseen. Kirjallisuuskat- sauksen aineisto koostui yhdeksästätoista (n=19) tutkimusartikkelista, jotka olivat laajalti ym- päri maailmaa (liite 2). Katsauksessa oli mukana viisi tutkimusartikkelia Kiinasta, kaksi Yh- dysvalloista, Kanadasta, Australiasta sekä Japanista ja yksittäiset artikkelit Etelä-Koreasta, Chi- lestä, Saksasta, Iso-Britanniasta, Ruotsista ja Suomesta. Suurin osa tehdyistä tutkimuksista (16/19) oli laajoja kvantitatiivisia tutkimuksia, yksi oli monimenetelmätutkimus ja loput kaksi kvalitatiivisia ryhmähaastattelun keinoin toteutettuja tutkimuksia. Pääasiassa tutkimuksiin osal- listuneet olivat eläkeläisiä tai ikääntyneitä (60/65 v. tai yli), neljässä tutkimuksessa osallistujien alaikäraja oli joko 15 v., 18 v. tai 40 v. ja yksi tutkimuksista kohdistui maaseudun 11-12-vuo- tiaisiin lapsiin. Valitut tutkimusartikkelit oli julkaistu vertaisarvioituja artikkeleita julkaisevissa tieteellisissä lehdissä. Artikkelien sisältö analysoitiin mukaillen induktiivisen sisällönanalyysin periaatteita.
Kuvio 1. Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten valintaprosessi.
Tietokantojen hakulöydökset:
(N=655) CINAHL 334
Scopus 277 Medic 9 Melinda 35
Hyväksytty otsikon perusteella:
(N=99) CINAHL 48
Scopus 48 Medic 3 Melinda 2
Hyväksytty tiivistelmän perusteella:
(N=41) CINAHL 20
Scopus 18 Medic 1 Melinda 0
Hyväksytty koko tekstin perusteella:
(N=19) CINAHL 11
Scopus 8 Medic 0 Melinda 0 Manuaalinen haku 0
Poissulkukriteerit:
Julkaisu ei ole vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli tai väitös- kirja
Julkaisukieli ei ole suomi tai englanti
Julkaisun otsikko ei viittaa maaseudulla asuvien yhteisöl- lisyyteen, osallisuuteen tai hy- vinvointiin
Poissulkukriteerit:
Päällekkäiset artikkelit
Tiivistelmä ei ole saatavilla
Artikkeli ei käsittele tutkimus- kysymysten aihepiiriä
Maaseudun asukkaat eivät ole edes osittain tutkimuksen koh- deryhmänä
Poissulkukriteerit:
Koko teksti ei ole saatavilla
Julkaisu ei vastannut tämän tutkimuksen tarkoitusta
2.4 Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tekijät
Sosiaalisella aktiivisuudella, johon sisältyy sekä laadukkaat sosiaaliset suhteet että oma ak- tiivinen osallistuminen, vaikuttaisi tämän katsauksen valossa olevan suuri merkitys maaseu- dun asukkaiden terveyteen ja hyvinvointiin. Laadukkailla sosiaalisilla suhteilla tarkoitetaan lä- heisiä sosiaalisia suhteita, joissa avun ja tuen saaminen on luonnollista sekä ihmissuhde sisältää turvallisuuden ja luottamuksen tunteen (Nummela ym. 2009, Mechakra-Tahiri ym.
2009, Ziersch ym. 2009, Eriksson ym. 2010, Wells 2010, Hamano ym. 2011, Ponce ym. 2014, Lyons ym. 2016, Pan & Wu 2020). Nämä ovat tutkimuksissa esiintyneitä positiivisia suhteen laatuun vaikuttavia tekijöitä. Negatiivisesti sosiaalisten suhteiden laatuun voi vaikuttaa esimer- kiksi kyläläisten keskuudessa koettu syrjintä tai kontrolloivat sosiaaliset suhteet (Eriksson 2010). Nummelan ym. (2009) tutkimuksessa todettiin, että koettuun terveyteen ei niinkään vai- kuta miten usein sosiaalisia kontakteja on, vaan pikemminkin sosiaalisten kontaktien laatu sekä minkälainen rooli henkilöllä on sosiaalisessa kontaktissa.
Sosiaalisilla suhteilla oli merkitystä mielenterveyden kannalta. Maaseudun asukkaiden sosiaa- lisella pääomalla ja vahvoilla perhesuhteilla oli positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen (Ziersch ym. 2009, Hamano ym. 2011, Tang ym. 2020). Sosiaalinen tuki ja ristiriidattomuus läheisissä ihmissuhteissa vaikutti alhaisempaan masennuksen ilmenemiseen (Mechakra-Tahiri ym. 2009). Tang ym. (2020) tutkimuksessa puolison sekä aikuisten lasten kanssa asuvilla ikään- tyneillä todettiin olevan parempi mielenterveys kuin yksin asuvilla. Vahvat ystävyyssuhteet suojelivat yksin eläviä ikääntyneitä masennukseen liittyviltä ei-toivotuilta seuraamuksilta. Ye
& Zhang (2019) mukaan eri ihmissuhdeverkostotyypeillä oli merkitsevä yhteys ikääntyneiden masennusoireisiin ja koettuun terveyteen. Rajoitettu tai perheen rajoittama ystäväverkosto oli yhteydessä masennusoireiden korkeaan määrään ja huonompaan koettuun terveyteen. Ha- manon ym. (2011) mukaan luottamuksella toisiin ihmisiin oli yhteys psykologisen ahdistunei- suuden kanssa siten, että korkeampi luottamus ennusti alhaisempaa ahdistuneisuuden määrää.
Myös Buck-McFadyen ym. (2019) tutkimuksessa todettiin luottamuksella ihmisiin ja instituu- tioihin olevan yhteys parempaan mielenterveyteen, kun taas luottamuksella instituutioihin, yh- teenkuuluvuudentunteella ja kansalaistoiminnalla olevan yhteys parempaan fyysiseen tervey- teen.
Osallisuuden kokemuksella oli merkitsevä yhteys koettuun terveyteen ikääntyneistä vanhim- pien kohdalla (Pan & Wu 2020). Osallisuuden myötä vanhusten kognitiiviset taidot ja psyyk- kinen terveys paranivat merkitsevästi. Nämä terveysvaikutukset olivat voimakkaimpia maaseu- dulla asuvien ikääntyneiden kohdalla. (Sun & Lyu 2020.)
Oman aktiivisen osallistumisen merkitys korostui useissa tutkimuksissa. Aktiiviseen osallistu- miseen sisältyy vapaaehtoistyöhön sekä järjestettyyn ryhmätoimintaan liittyvät tekijät sekä henkilön omat aktiiviset sosiaaliset suhteet. Ashida ym. (2019) mukaan ihmissuhteissa, joihin sisältyi yhdessä eri toimintoihin osallistumista, oli merkitsevästi suurempi todennäköisyys ko- kea positiivisia sosiaalisia vaikutteita, kuten kannustusta terveellisempiin elintapoihin. Vapaa- ehtoistyöhön osallistumisella oli sen sijaan todettu positiivinen yhteys sekä koetun terveyden (Nummela ym. 2009) että mielenterveyden kanssa (Mechakra-Tahiri ym. 2009). Osallistumi- sella mihin tahansa yhdistystoimintaan oli positiivinen yhteys tyytyväisyyteen omasta elämästä (Ponce ym. 2014). Sinnikkäimpiä olivat ne vastaajat, jotka osallistuivat ryhmään, jonka toimin- taan pystyivät itse vaikuttamaan. Paras psyykkinen hyvinvointi oli puolestaan niillä, jotka osal- listuivat ryhmiin, joissa ei ollut hierarkiaa eli ryhmän jäsenten välillä vallitsi tasa-arvoinen suhde. (Lyons ym. 2016.)
Sosiaalinen aktiivisuus oli tutkimuksissa tärkeä elämänlaatuun (Sewo Sampaio ym. 2013, Choi ym. 2020) ja hyvään koettuun terveyteen vaikuttava tekijä (Nummela ym. 2009). Ystävien ta- paamistiheydessä tapahtunut muutos muutti merkitsevästi terveyteen perustuvan elämänlaadun kokemusta (Choi ym. 2020). Lasten näkökulmasta koululla, luonnolla ja urheiluharrastuksilla oli suuri merkitys hyvinvointiin. Ystävien tapaaminen siellä oli tärkeää. (Eriksson ym. 2010.)
2.5 Yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liittyvät tekijät
Kirjallisuuskatsauksen perusteella maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen vaikuttavat merkittävimmät tekijät ovat yksilön ominaisuudet ja yhteiskunnan palvelut. Yk- silön ominaisuuksiin liittyy yksilöllisten ominaisuuksien (kuten terveys, ikä, elintaso, suku- puoli ja aika) lisäksi myös sosiaalinen aktiivisuus eli yksilön omat sosiaaliset verkostot (Ponce ym. 2014, Strobl ym. 2015, Lin 2016).
Sekä oman että kumppanin terveyden vaikutus maaseudun väestön yhteisöllisyyteen ja osalli- suuteen tuli ilmi useammassakin tutkimuksessa. Hyväksi koettu terveys kasvatti sosiaalisen
osallistumisen todennäköisyyttä (Ponce ym. 2014). Lin (2016) tutkimuksessa oli todettu heik- koa näyttöä paremman koetun terveyden yhteydestä vapaaehtoistyöhön osallistumiseen. Oman sekä puolison terveyden haasteet, esimerkiksi rajoittunut toiminnallisuus tai kyky liikkua, vai- kuttivat olevan puolestaan suuri este osallistumiseen (Strobl ym. 2015).
Ikääntyneillä oli Harlingin ym. (2020) tutkimuksen mukaan vähemmän tärkeitä sosiaalisia kon- takteja kuin keski-ikäisillä, mikä johtui pääasiassa suppeammasta määrästä suvun ulkopuolisia tuttavia. Iän merkitys näkyi myös siinä, että vapaaehtoistyöhön osallistuivat todennäköisimmin ikääntyneistä nuorimmat (Lin 2016). Osallisuus yhteisön aktiiviteetteihin oli todennäköisintä niillä, jotka olivat korkeimmin koulutettuja, joiden elintaso oli korkeampi ja joiden saatavilla olevien yhteiskunnallisten palveluiden määrä oli suurempi (Lin 2016). Naiseus, työelämän ul- kopuolella oleminen sekä kumppanin kanssa eläminen kasvattivat sosiaalisen osallistumisen todennäköisyyttä (Ponce ym. 2014). Heikkoa näyttöä oli myös naimattomuuden positiivisesta vaikutuksesta osallisuuteen (Lin 2016). Perheen sosiaalinen pääoma oli Poncen ym. (2014) mu- kaan vaikuttavin tekijä ajatellen vanhusten sosiaalista osallistumista. Naapuruston yhteenkuu- luvuus ja yhteisöllisyys olivat voimakkaampaa maaseudulla kaupunkiin verrattuna ja sillä oli ystävyyden ohella vaikutusta osallistumiseen (Eriksson ym. 2010, Strobl ym. 2015).
Edellä mainittujen yksilön ominaisuuksien ohella yhteiskunnan palveluilla on merkitystä maa- seudun asukkaiden yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Sosiaalinen koheesio, yhteisön erilaisten jäsenten integraatio, rakentuu maaseudulla paikallisyhdistysten kautta (Ponce ym. 2014). Hei- kosti suunniteltu teknisen infrastruktuuri puolestaan vaikuttaa toimintojen saavuttamattomuu- teen (Eriksson 2010, Strobl ym. 2016).
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Kirjallisuuskatsauksen perusteella yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen yhteydessä olevien tekijöi- den sekä osallisuuden terveysvaikutusten välillä vaikuttaisi olevan kehä (kuvio 2), jossa yksilön laadukkaat ja aktiiviset sosiaaliset suhteet sekä osallisuuden kokemus aktiivisen osallistumisen myötä saavat aikaan hyvää psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Riittävän terveeksi ja hyvinvoivaksi itsensä kokeva jaksaa puolestaan osallistua ja olla sosiaalisesti aktiivinen panostaen sosiaalisiin suhteisiin. Tämän seurauksena on taas parempi koettu terveys. Aktiiviseen sosiaaliseen osallis- tumiseen on yhteydessä tulosten valossa terveyden lisäksi myös muutkin edellä mainitut asiat, kuten aika, koulutus, sukupuoli ja yhteiskunnan palvelut.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto oli laajasti ympäri maailman, eri kulttuureista. Noin puolet tut- kimuksista oli tehty länsimaissa, joissa kulttuuri on rinnastettavissa suomalaiseen yhteiskuntaan ja tulokset ovat myös hyvin sovellettavissa suomalaiseen kontekstiin. Aasialaisissa kulttuu- reissa perhekeskeisyys on voimakkaampaa. Ikääntyneistä huolehtiminen on perhekeskeisissä kulttuureissa sukulaisten vastuulla, jolloin yhteisön merkitys hyvinvoinnissa korostuu. Osaan kirjallisuuskatsauksen tutkimustuloksista on syytä suhtautua varauksella eri kulttuurisen kon- tekstin vuoksi.
-
Kuvio 2. Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kuvata, miten pohjoisen Keski-Suomen kylien asukkaat ar- vioivat yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä heidän terveydelleen ja hyvinvoinnilleen sekä ylipäätään heidän elämälleen. Tarkoituksena on myös ymmärtää, millä asioilla on merki- tystä heidän yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukseensa. Tutkimuksen myötä saadaan myös selville asukkaiden kokemuksia alueella toteutuneesta kehittämishankkeesta. Tutkimuk- sen tavoitteena on ymmärtää yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä maaseudun asukkai- den elämään. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää maaseudun sosiaali- ja terveyspalvelujen ennaltaehkäisevässä työssä ja terveydenedistämisen resursoinnissa, terveydenhuollon koulu- tuksessa sekä tulevissa maaseudun kehittämishankkeissa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millä tavalla maaseudun asukkaat kuvaavat yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitystä terveydelle ja hyvinvoinnille?
2. Mitä muuta merkitystä yhteisöllisyydellä ja osallisuudella on maaseudun asukkaiden elämään?
3. Millä asioilla on merkitystä maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden ko- kemukseen?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusmenetelmät
Tutkimuksen ajankohtaisuuden ja oman kiinnostuksen lisäksi tutkimuksen aihe täsmentyi yh- teistyössä pohjoisen Keski-Suomen kylissä toteutetun Sykettä Kylässä -kehittämishankkeen työntekijöiden kanssa. Sykettä Kylässä -hanke (02/2016-01/2019) oli Jyväskylän ammattikor- keakoulun (JAMK) ja Keski-Suomen Sydänpiiri ry:n yhteishanke; JAMK oli hankkeen pääto- teuttaja. Hankkeen tavoitteena oli lisätä pohjoisen Keski-Suomen maaseudun asukkaiden hy- vinvointia ja elämänlaatua, vähentää yksinäisyyttä ja tukea osallisuutta. Hankkeen myötä ky- lille käynnistettiin uudenlaista säännöllistä toimintaa ja hyvinvointia tukevia palveluja. (SyKe- hanke 2017.)
Tutkimus toteutettiin laadullisin eli kvalitatiivisin menetelmin. Laadullisessa lähestymistavassa tutkijan tavoitteena on ymmärtää tutkimuskohdetta, löytää ja paljastaa tosiasioita ja kuvata il- miötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirsjärvi ym. 2016, Tuomi & Sarajärvi 2018.) Laadullinen menetelmä soveltuu tähän tutkimukseen, sillä tutkimuksessa on tarkoitus saada tietoa ilmiöstä, jota on Suomessa hyvin vähän tutkittu. Laadullisen tutkimuksen avulla kyetään kuvaamaan maaseudulla asuvien kokemuksia, merkityksiä ja todellista elämää paremmin.
Kohderyhmän taustatietojen kuvaamisessa käytettiin myös yksinkertaisia tilastollisia menetel- miä, jotta lukijalle hahmottuisi paremmin kokonaiskuva haastatteluihin osallistuneista henki- löistä ja heidän lähtökohdistaan.
4.2 Aineiston keruu
Sykettä Kylässä -hankkeen toimintaa järjestettiin seitsemällä pohjoisen Keski-Suomen kylällä.
Kylät sijaitsevat viiden kunnan alueella (Kivijärvi, Kyyjärvi, Karstula, Kannonkoski ja Kin- nula). Jokaiselta kylältä kutsuttiin osallistujia tutkimushaastatteluun kutsukirjeen avulla (liite 3). Hankkeen työntekijät tiedottivat tutkimuksesta kesällä 2018 työtehtäviensä yhteydessä. Toi- veena oli saada 3-5 osallistujaa jokaiseen haastatteluun. Haastatteluun halukkaat ilmoittautuivat suoraan puhelimitse tai sähköpostilla tutkimuksen tekijälle. Valintaperusteena oli asuinpaikka jonkin edellä mainitun kylän alueella, osallistuminen jollakin tasolla hankkeen järjestämään toimintaan ja kiinnostus osallistua tutkimukseen. Haastatteluihin ilmoittautui määräaikaan
mennessä riittävä osallistujamäärä viideltä kylältä. Tutkija sopi puhelimitse haastateltavien kanssa sopivan ajankohdan ja paikan haastattelujen toteuttamiseksi.
Tiedonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tee- mahaastattelussa oleellista on haastateltavien tulkinnat asioista, heidän asioille antamansa mer- kitykset sekä se, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa (Hirsjärvi & Hurme 2007).
Etukäteen tutkimuksen viitekehyksen ja käsiteiden määrittelyn kautta muodostetut teemat an- nettiin tutkimukseen osallistuvien tiedoksi ennen varsinaista haastattelua.
Aineiston keruu toteutettiin ryhmähaastattelujen muodossa syys-lokakuussa 2018 viidellä poh- joisen Keski-Suomen kylällä. Tutkimushaastattelut toteutettiin jokaisella kylällä erikseen yh- dessä sovitussa julkisessa kyläyhteisön kokoontumispaikassa, jossa oli mahdollisuus keskus- tella rauhassa. Haastattelijalla oli laadittuna teemahaastattelurunko, jossa oli teemojen alle so- pivia keskustelua johdattelevia kysymyksiä (liite 4). Haastateltavilla oli nähtävillä muistilaput, joissa kuvattiin lyhyesti mitä yhteisöllisyydellä ja osallisuudella tarkoitetaan sekä mitä osa-alu- eita elämänlaatu -käsite pitää sisällään. Tutkija pysyi haastattelujen aikana avoimena haastatel- tavien vastauksille ja muodosti tarvittaessa lisäkysymyksiä. (Burns & Grove 2009.) Haastattelut nauhoitettiin nauhurilla. Tutkimukseen osallistuvat täyttivät ennen haastattelun alkua tietoon perustuvan suostumuksen, jossa myönnettiin tutkijalle lupa hyödyntää kerättyä aineistoa tutki- mustarkoitukseen, suostumuksen henkilötietojen käsittelyyn sekä taustatietolomakkeen (liitteet 5, 6 ja 7).
4.3 Aineiston analyysi
Haastatteluaineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tar- koituksena oli löytää suhteita ilmiöiden välillä. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset ohjasivat aineiston analyysiä (Elo & Kyngäs 2008). Analyysi eteni haastatteluaineistoon tutus- tumisen jälkeen aineiston litterointiin eli haastattelut kirjoitettiin auki sana sanalta. Litteroin- nissa huomioitiin haastateltavien nauru, hiljaisuus ja epäröinti. Ensimmäisen koehaastattelun tutkija litteroi itse. Toisten haastattelujen litteroinnin tekemiseen käytettiin luotettavaa ulko- puolista ammattilaista. Jokainen haastattelu kirjoitettiin auki omaksi tiedostoksi. Haastattelut kestivät keskimäärin 50 minuuttia, vaihtelua oli noin 30 ja 75 minuutin välillä. Litteroitua ai- neistoa kertyi yhteensä 100 sivua (Times New Roman, fonttikoko 12, riviväli 1,5).
Induktiiviseen sisällönanalyysiin sisältyy neljä eri vaihetta: aineiston yleiskuvan hahmottami- nen, pelkistäminen, ryhmittely ja abstrahointi. Analyysin ensimmäisessä vaiheessa litteroituun aineistoon tutustuttiin huolella. Tutkimuskysymysten ohjaamana analyysiyksiköksi määritettiin yhteisöllisyys ja osallisuus. Tekstistä etsittiin tutkimuskysymysten kannalta oleellisia alkupe- räisilmaisuja. Jokaista tutkimuskysymystä varten luotiin oma tiedosto, jonne aineistosta poimi- tut ilmaisut siirrettiin. Alkuperäisilmaisuja kertyi kunkin kysymyksen kohdalla neljästä yhdek- sään sivua. Ilmaisut pelkistettiin edelleen tiiviiksi lauseiksi ja päällekkäisyydet poistettiin. Seu- raavassa vaiheessa pelkistetyt lauseet ryhmiteltiin. Samaa ilmiötä kuvaavat lauseet muodostivat alaluokkia. Niistä muodostettiin edelleen aineiston abstrahoinnin eli käsitteellistämisen kautta yläluokkia ja lopulta pääluokkia. (Kylmä & Juvakka 2012, Kankkunen & Vehviläinen-Julku- nen 2013, Tuomi & Sarajärvi 2018.) Liitteessä 8 on kuvattuna esimerkki pelkistetyn aineiston abstrahoinnista.
Taustatietoja analysoidessa hyödynnettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä: tunnuslukuja, frekvenssejä ja prosenttijakaumia tarpeellisessa määrin. Analysoinnissa käytettiin apuvälineenä SPSS ohjelmaa (versio 24).
5 TULOKSET
5.1 Vastaajien taustatiedot ja haastattelujen kulku
Ryhmähaastatteluihin osallistui yhteensä 21 henkilöä viideltä eri kylältä. Kolmella kylällä haas- tateltavia oli kolme ja kahdella kuusi henkilöä. Osallistujissa oli 13 naista ja kahdeksan miestä.
Osallistujien ikäjakauma on kuvattu taulukossa 1. Haastatelluista 71,4 % oli yli 60-vuotiaita.
Taulukko 1. Haastateltujen ikä- ja sukupuolijakauma (n).
alle 30v. 41-60v. 61-70v. yli 70 v. Yhteensä
Nainen 1 3 4 5 13
Mies - 2 3 3 8
Yhteensä 1 5 7 8 21
17 haastatelluista oli naimisissa, neljä naimatonta, leskeä tai eronnutta. Kolmella haastatelta- valla asui yksi huollettava alaikäinen kotona ja yhdellä kaksi lasta tai nuorta. Suurimmalla osalla (57,1 %) haastatelluista korkein koulutus oli ammattikoulu tai opistoaste, kahdella heistä oli myös oppisopimuskoulutus. Pelkästään peruskoulun käyneitä oli seitsemän, yksi haastatel- tava oli suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon ja yksi yliopistotutkinnon. 13 (61,9 %) haas- tateltavista oli eläkeläisiä, viisi (23,8 %) oli työssäkäyviä. Haastateltavissa oli myös yksi kou- lulainen, yksi yrittäjä ja yksi työtön. Suurin osa, 66,7 % haastatelluista oli aktiivisia tapahtumien järjestäjiä ja luonnollisesti myös itse aktiivisia osallistujia. Pelkästään aktiiviseksi tapahtumiin osallistujiksi luokitteli itsensä viisi haastateltavaa. Yksi koki olevansa satunnainen tapahtumien järjestäjä ja osallistuja. Haastateltujen kodit sijaitsivat 7-16 km päässä lähimmästä taajamasta.
Haasteltujen kotikylissä asuu 75-200 asukasta, painottuen niin että yli puolet 57,1 % haastatel- luista tulee kyliltä, joissa asuu alle 120 asukasta.
Maaseudun asukkailta kysyttiin haastattelun alussa yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuk- sesta tarkentavien kysymysten avulla (liite 4). Sen jälkeen keskusteltiin terveyden ja hyvinvoin- nin kokemuksesta voinnin, onnellisuuden ja elämänlaadun näkökulmasta. Elämänlaatu-käsi- tettä selvennettiin haastateltaville muistilapun avulla, jossa kerrottiin elämänlaadun sisältävän
odotukset hyvästä elämästä, terveyden, materiaalisen hyvinvoinnin, ihmissuhteet, omanarvon- tunteen ja mielekkään tekemisen. Haastateltavat nostivat aihepiiristä esille tärkeäksi kokemiaan aiheita. Lopuksi nämä asiat yhdistettiin ja haastatteluun osallistujilta kysyttiin yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä terveyteen ja hyvinvointiin. Tarkentavia kysymyksiä esitettiin haastattelun edetessä. Haastattelut päätettiin keskustelemalla kehittämishankkeen merkityk- sestä haastateltavien elämälle sekä kyläyhteisölle.
Onnellisuutta kysyttiin haastatelluilta asteikolla 4-10, koetun onnellisuuden keskiarvoksi muo- dostui 8,6. Onnellisuuteen positiivisesti vaikuttavia sanallisesti kuvattuja tekijöitä olivat työ- paikka ja hyvä eläke. Etenkin eläkkeellä olevat entiset maanviljelijät pitivät siitä, että töitä voi tehdä silloin kuin haluaa, mutta ei ole enää pakko lähteä töihin. Onnellisuuden kokemukseen vaikuttivat myös elämän seesteisyys ja Raamatun sanasta ammennettu viisaus. Onnellisuuden pisteitä sen sijaan laskivat työn ajoittain aiheuttama stressi, kivut, huoli läheisten sairaudesta ja yksinäisyys.
5.2 Maaseudun asukkaiden kuvauksia yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä tervey- teen ja hyvinvointiin
5.2.1 Yhteisöllisyyden positiivinen merkitys
Maaseudun asukkaiden kokemusten mukaan läheisillä ihmissuhteilla on monella tavoin hyvin- vointia tukeva merkitys (kuvio 1). Hyvä naapurisuhde koetaan psyykkisenä voimavarana. Tu- tut naapurit ovat tärkeitä, naapuri luo turvaa ja naapurit vaikuttavat myös mielialaan.
”Tämmöinen vanhan mallinen kylä, missä kaikki tuntee toisensa ja tehdään pal- jon yhteistyötä, niin kyllähän tämä hyvältä tuntuu.”
”Turvallisuuden tunteen kokemus, jos jotakin sattuisi.”
”On kodikasta, kun pimeässä näkyy talosta toiseen, se tuntuu mukavalta.”
Naapurit ja ystävät kannustavat myös terveellisiin elämäntapoihin. Toisten kyläläisten in- nostuminen esimerkiksi terveelliseen ruokaan innostaa muitakin ja naapureiden kesken tapah- tuu terveellisen ruuan, marjojen ja sienien jakamista. Naapurit ja ystävät kannustavat myös liik-
kumaan yksin ja yhdessä. Yhteinen jumppa on tärkeää, sen jälkeen tulee jumpattua yksin koto- nakin. Liikuntaa harrastetaan myös ulkona hiihtäen, marjastaen, sienestäen ja lenkkeillen. Yh- teiseen liikuntaan yhdistyy myös kohtaaminen naapureiden ja ystävien kanssa.
”Naapurit laittavat myös liikkeelle. On pakko lähteä lenkille, jos joku soittaa parin kilometrin päästä käymään. Tulee käveltyä pitkästi, mutta isompi merkitys on vielä sillä, mitä me puhutaan keskenään. Toisenlaista hyvinvointia. Ystävä- puhumista.”
”Käydään naapurin kanssa kävelemässä ja siinä parannetaan maailmaa.”
Kuvio 1. Yhteisöllisyyden positiivinen merkitys terveyteen ja hyvinvointiin.
Kohtaaminen koetaan psyykkisenä voimavarana. Siinä yhdistyy elämän jakaminen sekä yh- teyden ja myötätunnon kokemus. Yhteiset keskustelut koetaan virkistävinä.
”Pitää pirteänä, kun saa vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia naapurien kanssa.”
”Jos olisi liian pienet ympyrät, niin vaikuttaisi terveyteen. Olen kova puhumaan, kaipaan ystäviä.”
”Puhutaan ihan kaikesta. Jälkeenpäinkin miettii vielä, mitä puhuttiin.”
”Saa hyviä elämänviisauksia vanhemmilta ihmisiltä.”
”Jos itsellä menee jotenkin huonosti ja tapaa ihmisiä, joilla menee myös huo- nosti, niin se lohduttaa.”
Naapureiden ja ystävien ohella myös sukulaisten psyykkinen ja käytännön tuki on merkittä- vää. Sukulaiset koetaan pääasiassa henkisenä voimavarana. Avun antamista tapahtuu sukulais- ten kesken vastavuoroisesti. Lapsilta saa tarvittaessa apuja ja neuvoja monessa asiassa ja van- hemmista huolehditaan. Myös vanhemmilta kysytään neuvoja ja he ovat apuna tarvittaessa.
Parisuhteessa on hyvä olla, kun ei ole riitoja ja saa olla yhdessä. Lapsenlapset koetaan ihaniksi ja he ovat tuoneet iloa ja virkistystä elämään, myös isomummoksi tulemista jo odotetaan. Omat aikuiset lapset ovat merkittäviä keskustelukumppaneita. Lasten ja heidän perheidensä asioilla on iso vaikutus henkisellä puolella, sekä ilojen että surujen osalta.
”Jos lapsilla menee hyvin, niin itselläkin menee, sillä on aikamoinen vaikutus henkisellä puolella.”
5.2.2 Yhteisöllisyyden negatiivinen merkitys
Hyvinvointia tukevan merkityksen ohella läheiset ihmissuhteet aiheuttavan myös psyykkistä kuormitusta (kuvio 2). Huolta läheisten hyvinvoinnista esiintyy. Lasten ja heidän perheidensä surut aiheuttavat henkistä kuormitusta. Lapset välillä jättävätkin kertomatta asioita, jotka voi- sivat huolestuttaa vanhempia.
”Lasten asiat vaikuttavat. Jos on jotain ongelmia, niin sitä tahtoo ottaa vielä sit- ten itseensäkin siitä.”
Kuvio 2. Yhteisöllisyyden negatiivinen merkitys terveyteen ja hyvinvointiin.
Läheisten hyvinvointiin liittyvän huolen ohella myös perintöasiat, yksinäisyys ja läheisten menettäminen ovat haastatteluissa esille nousseita yhteisöllisyyteen liitettyjä psyykkisiä kuor- mitustekijöitä.
”Kun on niitä perintöasioita, niin stressi ja verenpaine on aika korkealla. Jon- niin joutavasta tapellaan, ei ole suuria summia.”
”Kun on yksinäisyyttä, tulee pimeät illat, on arkakin, niin alkaa sitten masentaa ja miettiä omaa tilaansa.”
”Te saatte olla onnellisia, kun te saatte olla vielä yhdessä. Ei sitä huomaakaan, ennen kun jää yksin. Yksin jääminen, yksinäisyys, se on melkoinen elämänmuu- tos. Siihen on vaan pakko oppia. Se on silleen, että siinä ei ole vaihtoehtoja.
Siinä on oltava. Siitä ei pääse mihinkään.”
”Kun terveyttä riittäisi, niin sitä sitten menisi yksinkin, mutta kun olet oikein huonossa kunnossa, niin tuntee turvattomaksi itsensä.”
Yksinäisyyteen liitetään myös yksin asumisen ohella kaipuuta naapureista. Kahdestaankin pi- meyden keskellä asuessa, kaukana muiden talojen valoista, voidaan kokea yksinäisyyttä.
”Kaipaisi, että olisi naapureita.”
”Valoja kaipaisi, valoista näkisi, että siellä on elämää. Se vaikuttaisi kivalle.
Mutta ei ole ja ollaan vaan kaksistaan siellä keskellä pimeyttä.”
5.2.3 Osallisuuden merkitys terveyteen ja hyvinvointiin
Maaseudun asukkaat kuvaavat osallisuuteen liitetyillä luottamuksella, arvostuksella ja osallis- tumisella olevan kokonaisvaltaisesti merkitystä hyvinvointiin. Osallisuuden koetaan lisää- vän pääsääntöisesti psyykkistä hyvinvointia, mutta myös fyysisen hyvinvoinnin ylläpito mahdollistuu osallisuuden myötä. Kokonaistavaltaiseen hyvinvointiin liitetyt tekijät ovat ku- vattuna kuviossa 3.
Kuvio 3. Osallisuuden merkitys terveyteen ja hyvinvointiin.
Luottamukseen ja arvostukseen liittyen haastatellut kuvaavat itsetunnon ja omanarvontunteen vahvistumista. Arvostuksen tunne tuntuu hyvältä, sen myötä henkinen hyvinvointi lisääntyy.
Onnistumisen kokemukset virkistävät. Vastaavasti mikäli arvostusta ei koeta tai kokee epäon- nistuneensa, vaikutus on päinvastainen, olo on raskas ja masentunut. Kaupungista maalle muut- tanut kuvasi kokemustaan arvostuksesta ja ihmisen merkityksestä seuraavasti:
”Täällä ei tarvitse olla niin paljon, kun kaupungissa. Kaupungissa sinä et ole mitään, kun siellä ei ole niitä ihmisiä, jotka ovat täällä. Täällä näin pienellä te- kemisellä olen jo suuri ihminen, mutta kaupungissa minä en ole sillä pienellä tekemisellä, muuta kuin naapuri vain jollekin.”
Osallistumisen kuvataan virkistävän mieltä. Tulee hyvä ja tyytyväinen olo, kun saa aikaiseksi lähdettyä mihin tahansa toimintaan. Ryhmässä oleminen virkistää ja olo on myös osallistumisen jälkeen pirteämpi. Erityisesti kulttuurikokemusten virkistävästä vaikutuksesta mainittiin. Kesä- teatterin seuraamisesta ja nauramisesta siellä tulee hyvä mieli. Myös laulaminen kuorossa sekä soittaminen koetaan virkistävänä. Yhdessä toimimisen kuvataan vaikuttavan mielenterveyteen.
Kylätoiminta on asukkaille henkisesti tärkeä voimavara.
Osallistumisen myötä saa sisältöä elämään, työn jättämä tyhjiö tulee täytetyksi. Osallistuessa tulee nähdyksi ja välttää yksinäisyyden, jota asukkaat useassa kylässä kuvaavat mehtiintymi- senä tai mökkiintymisenä.
”Hyvä lähteä, huomaa vanhan ihmisen näkökannan, vanhan yksinäisen ihmisen elämän.”
”Jos ei täällä osallistuisi mihinkään, niin mökkiytyisi äkkiä.”
Ansiotyön lopettamiseen, joko eläköitymisen tai muutoin työn lopettamisen myötä, maaseudun asukkaat liittävät psyykkistä hyvinvointia lisääviä myönteisiä vaikutuksia. Työn lopettamisen myötä on päässyt eroon työn aiheuttamasta stressistä ja eläköityminen on tuonut energiaa sekä vapautta elämään.
”Jouduin lopettamaan työt. Ensimmäinen päivä työttömänä muutti elämää, ei yrityksen paineita. Jälkikäteen tajunnut minkälaisessa hullunmyllyssä ja stres- sissä olin. Parasta melkein mitä viime aikoina on tapahtunut. Oli oikeastaan en- simmäistä kertaa aikaa miettiä elämässä muitakin asioita ja elämän tarkoi- tusta.”
”Vuorotyön jälkeen ihan mahtavaa, että riittää energiaa kaikkeen muuhun nyt.”
”Eläkkeellä pystyy miettimään mitä tekee ja mitä haluaa, on aikaa enemmän.”
Osallisuuden vaikutuksia fyysisen hyvinvoinnin ylläpitoon kuvataan psyykkisen ja fyysisen hy- vinvoinnin yhteydellä sekä fyysisesti hyvässä kunnossa pysymisenä.
”Jos mökkiytyy, niin ei samalla tavalla pelaa hommat. Kun koko ajan tekee, niin pysyy paikat kunnossa.”
5.3 Yhteisöllisyyden ja osallisuuden muut merkitykset maaseudun asukkaiden elämään
Terveys- ja hyvinvointivaikutusten ohella yhteisöllisyydellä ja osallisuudella on runsaasti mui- takin merkityksiä maaseudun asukkaiden elämään. Tuloksissa on eriteltynä yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liitetyt tekijät. Yhteisöllisyys sosiaalisessa mediassa on käsitelty omana kokonai- suutenaan.
5.3.1 Yhteisöllisyyden merkitys asukkaiden elämään
Yhteisöllisyyteen sidotut merkitykset liittyvät sosiaalisen elämän mielekkyyteen ja sosiaalisissa verkostoissa tapahtuneisiin muutoksiin (kuvio 4). Maaseudun asukkaat käsittelivät tuttuuden ja seesteisen elämän teemaa puhumalla kyläläisten tuntemisesta ja kyläseuran merkityksestä tuntemisessa, sopuisasta yhteiselosta ja ristiriitojen sopimisen merkityksestä.
”Kun tulee kyläyhteisöön mukaan, niin tulee tutuiksi.”
”Nähdään kylätalojutuissa, muuten ei varmaan tunnettaisi.”
”Jos ei olisi kyläseuraa, niin vähemmän oltaisiin tekemisissä, ihmiset mökkiy- tyisi.”
”Kaikki on tuttuja, ei suurempia kahnauksia.”
”Karmeata, jos olisi huonot välit.”
Kuvio 4. Yhteisöllisyyden muut merkitykset maaseudun asukkaiden elämään.
Yhteisöllisyyden myötä elämään saadaan lisää sosiaalista aktiivisuutta. Kylällä on seuraa ja tekemistä, kyläseuran ansiosta on paikka mihin lähteä. Kohtaamista ja keskustelua tapahtuu
naapureiden kanssa niin tiellä, postilaatikolla kuin myös kylässä piipahtamalla. Yhteydenpito ja säännöllinen näkeminen läheisten kanssa koetaan tärkeäksi. Monilla naapurit ja ystävät, toi- set kyläläiset, ovat samalla myös sukulaisia. Aikaa vietetään mahdollisimman paljon lähisuvun kanssa. Ollaan yhteyksissä myös soittamalla ja viestejä lähettämällä, vaikka lapset ja lapsen- lapset asuisivat etäämpänä. Suvun yhteydenpidossa kuvataan kuitenkin myös tapahtuneen muu- tosta, enää ei niin usein kokoonnuta. Osalla sukulaiset ovat muuttaneet kauemmaksi ja näkemi- nen on sen myötä vähäisempää.
”Yhteydenpito muuttuu, nuorempana sisarukset kokoontuivat harva se viikko ja oli kaikki juhlapyhät koolla, nyt vanhemmiten kullakin on omat perheensä. Oma perhe jää sitten, iso perhe vajoaa, vanhemmat ja mummut & vaarit. Tulevat ne meitä katsomaan.”
”Kahdelleen ollaan, lapset ovat maailmalla, lapsenlapset etäällä. Käydään yleensä siellä, he harvemmin täälläpäin.”
Isovanhemmuudesta mainitaan useammassakin keskustelussa. Isovanhemmuuden roolista pu- hutaan kauttaaltaan lämpimästi. Osa kokee, että heitä työllistetään, jotta he saavat kokea itsensä tärkeäksi. Vaikka välillä olisi raskastakin, niin onni isovanhemmuudesta kuitenkin välittyy.
”Lapsenlapset kun oli kesällä, niin se oli, kun siirtola sitten. Nyt on isomummo musta tulossa, niin se on kutkuttava ajatus.”
Ystävyyttä ja omia verkostoja arvostetaan. Verkostoista mainitaan haastatteluissa uskonnolliset piirit, hirviporukat sekä käsityöpiirit.
”Yhteisiä miesten juttuja. Kun kymmeniä vuosia ollaan, niin sitä ollaan vähän niin kun ystäviä.”
”Käsityöpiirissä enimmäkseen muusta, kun käsitöistä puhutaan.”
”On sosiaalisia verkostoja, aina voi vaihtaa käsityksiä. Enempi kuitenkin yhteis- työkumppaneita.”
Yhteisöllisyyden merkittäväksi tekijäksi nousee esille lähimmäisistä huolehtiminen. Se pitää sisällään sekä naapuriavun että sukulaisista huolehtimisen. Haastatellut kuvaavat, että hädässä voi keneltä vain mennä pyytämään apua. Naapuriin voi soittaa, vaikka yöllä. Naapuriapuun sisältyy myös ruuan ja taimien vaihtoa sekä kukkien hoitamista. Tarvittaessa autoa käydään lykkäämässä tai vetämässä traktorilla ja aurataan myös naapureidenkin pihoja. Sukulaisista
huolehtimiseen liittyen keskusteluissa tuodaan esille lapsista huolehtiminen viemällä eväitä ja kutsumalla heitä syömään. Esille nousee myös edesmenneiden omaisten hautojen hoitaminen.
”Kasvatan kaikkea ja vien kuin torimummo lapsille evästä. Kutsun mielelläni syömään ja leivon.”
Fyysisesti lähellä olevien sosiaalisten verkostojen muutos käsittää lähellä asuvien ystävien puuttumisen sekä kyläilykulttuurin osittaisen muuttumisen. Läheisiä ystäviä kaivattaisiin enemmän. Joko heitä ei enää ole, kun ikää on jo niin paljon ja yhdessä eletty elämä läheisten kanssa on päättynyt tai sitten läheiset ihmiset asuvat kauempana, matkojen päässä. Uusien tut- tavien kanssa suhde ei muodostu enää niin läheiseksi.
”Parhaimmat ystävät ovat kuolleet. Tässä iässä ei enää niin hirveen hyviä ystä- viä tule, koska ei ole sitä yhteistä elettyä elämää.”
”Syvää ystävyyttä ei tule, kun ei ole pitkästi yhteisiä vuosia, kuihtuu se ystävä- piiri.”
”Työtovereissa oli paljon ystäviä, mutta jäivät kaupunkiin. Yhteys vähenee.
Siellä missä asut ja elät, niin siellä ne ystävät suurimmaksi osaksi on.”
Kyläilykulttuurin muutoksen suhteen koetaan, että ennen oli helpompi. Nyt on kiire lisääntynyt, ei sovi enää, että vain mennään ilman ilmoittamista naapuriin kylään. Kotona ei myöskään enää olla niin kuin aikoinaan maatalouden aikaan. Osa ei kiireen vuoksi kaipaa kyläilyä, päivät ovat niin täysiä muutoinkin. On toki niitäkin, jotka haluavat pitää kodin edelleen avoimena kaikille vieraille.
5.3.2 Sosiaalisen median merkitys
Sosiaalinen media on jollakin tavoin läsnä haastatelluista suurimman osan elämässä. Kaikki eivät kuitenkaan olleet perehtyneet tietokoneeseen ollenkaan. Osalla pankkiasiat hoituvat tieto- koneella, mutta sosiaalinen media ei kiinnosta lainkaan. Sosiaalinen media koetaan sitä käyttä- vien keskuudessa sekä yhteisöllisyyttä tukevana että kuormittavana tekijänä (kuvio 5). Sen myötä sosiaaliset verkostot ovat laajentuneet ja yhteydenpito on helpottunut. Käytössä ole- vista sovelluksista mainitaan WhatsApp, Facebook, Instagram ja Twitter, nuorella haastatel- lulla myös Snapchat on käytössä. Yhteydenpidon lisääntyminen näkyy maaseudun asukkailla
WhatsApp-viestien runsaana määränä. Lapsenlapsiin on helppo olla viestien välityksellä yh- teydessä. Kirjoittamisen mahdollisuus on lisännyt yhteydenpitoa, sillä soitettua ei tulisi niin usein. Mahdollisuudesta etsiä uusia yhteyksiä ja löytää vuosien takaisia tuttuja tykätään. Yh- teyden pitäminen mahdollistuu myös etäällä asuvien tuttujen kanssa.
”Facebookissa tulee keskusteltua ihmisten kanssa, jotka tuntee ja asuu kauem- pana.”
”Facebookki on lähentänyt. Serkkujakin on jopa Japanissa asti, pystyy olemaan yhteyksissä.”
”On löytänyt vuosien takaisia tuttuja, on alettu uudestaan pitämään yhteyttä.”
Kuvio 5. Sosiaalisen median merkitys maaseudun asukkaille.
WhatsApp -ryhmät koetaan mieluisiksi, sillä niiden kautta voi lähettää viestejä kerralla useam- malle ihmiselle. Lasten ja ystävien kanssa on muodostettu yhteisiä ryhmiä. Sosiaalisesta medi- asta pidetään myös tiedottamisen helppouden ja laajojen joukkojen tavoittamisen vuoksi.
”Facebookia käytän tiedotusmielessä, en ole kovin aktiivinen siellä muuten.
Siellä on helppo ilmoittaa seuran tapahtumia.”
”Ihmiset saavuttaa hyvin. Ihan älytön määrä (700) bingoilmoituksenkin käynyt katsomassa.”
”Poismuuttaneet seuraavat Facebookista, mitä täällä tapahtuu ja kommentoi- vat, että teillä on niin kivaa siellä. Tulee FB-tykkäyksiä.”
Teknisiä haasteita sosiaalisen median kanssa myös ilmaantuu. Tekniset haasteet tuskastuttavat ja aiheuttavat osaltaan psyykkistä kuormitusta. Haastatellut kuvaavat yhteisön olevan kuitenkin hyvänä teknisenä tukena. Läheiset neuvovat käydessään ja pitävät mukana tekniikan kehitty- misessä. Kännykän käyttöä on myös opeteltu kylillä järjestetyillä kursseilla.
”Lapsenlapsi soitti ja opetti WhatsAppin näköpuhelun käytön.”
Sosiaalisen median kuormittaviin tekijöihin liitetään edellä mainittujen teknisten haasteiden li- säksi muu sosiaaliseen mediaan liittyvä henkinen kuormitus sekä eristäytyminen ympäröi- västä yhteisöstä puhelimen ääreen. Sosiaalinen media koetaan sitovana ja siihen jää helposti koukkuun. Välillä sosiaalisen median käyttö myös väsyttää. Toisten kommentteihin ei jaksaisi reagoida. Väärinkäsityksiä esiintyy, kun viesteissä äänenpaino sekä ilmeet jäävät huomaamatta.
”Välillä tulee väsymys ja ei jaksaisi tykätä kaikista. Jos ei tykkää, niin louk- kaantuu.”
”Jätin tahallani laittamatta koiran kuoleman Facebookkiin, kun en jaksa sitä hirveää jollotusta.”
”Välillä otetaan yhteen, mutta nähdessä ei uskalla sanoa mitään. Viesteissä ei huomaa äänenpainoa tai ilmettä, millä on tarkoittanut sanoa. Väärinkäsityksiä tulee hirveän helposti. Koukuttava asia.”
Eristäytymistä kuvataan niin, että kavereita saattaa olla ympärillä, mutta kaikki ovat yhtä aikaa puhelimella. Tämä on havaittu etenkin nuorten keskuudessa.
”Jokainen tuijottaa omaan puhelimeen. Kylänraitilla kun katsoo, niin ihan kun kaikki navigois johonkin, kun he kävelevät.”
5.3.3 Osallisuuden merkitys asukkaiden elämään
Osallisuuteen liitetyt muut merkitykset käsittelevät pitkälti osallisuuden määritelmää ja siihen liittyjä ilmenemismuotoja: Arvostusta, luottamusta, vaikutusmahdollisuuksia sekä osallistu- mista. Osallisuudesta keskustellaan sekä tähän hetkeen liittyen, mutta myös tulevaisuutta sil- mällä pitäen (kuvio 6). Arvostusta ja luottamusta koetaan sekä tekemisten kautta, että omana itsenään. Arvostusta ja luottamusta pidetään todella tärkeinä, ajatellaan että ne pitää ansaita. Sen seurauksena pyydetään osallistumaan, olemaan vastuutehtävissä ja tullaan järjes- tettyihin tilaisuuksiin.
”Jos ei kyläläiset arvosta ja luota, niin ei sitten pyydetäkään yhtään mihin- kään.”
”Jos ei meistä pidettäisi, niin ei meidän tilaisuuksissa kukaan kävisi.”
Kuvio 6. Osallisuuden muut merkitykset maaseudun asukkaille.
Pitkien vastuutehtävien osalta pohditaan, onko kyseessä luottamus tehtävään vai velvollisuus.
Toisia kyläläisiä kohtaan koetaan pääasiassa arvostusta ja kunnioitusta. Toisia kohdellaan suh- teellisen tasavertaisesti. Kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, eikä kukaan ole toista parempi.
”Omana itsenä saa esiintyä, ei tarvitse vetää roolia, jokainen on mitä on.”
Ennakkoluuloja on havaittavissa kuitenkin oman ryhmän ulkopuolisia kohtaan, tunteminen lisää arvostusta ja luottamusta.
”Suurin osa ihmisistä nykyään arvostaa ja luottaa minuun, alussa ei niin.”
”Kitkaa kun ei tuntenut ihmisiä, on ennakkoluuloja ja sellaista.”
”Minulla on semmoinen kokemus ihan pienestä, että täällä kylällä on ollut aina yksi semmoinen uskonlahko, mikä on aina pikkuisen parempi, kun toiset ja tuo sitä esille. Tai ainakin yrittää olla, mutta sitten kun sanoo, että eipä näin ole, niin kyllä ne sitten jossain vaiheessa alkaa uskoa.”
Vapaaehtoistoiminnasta nyt ja tulevaisuudessa keskustellaan. Kyläyhteisöissä koetaan olevan mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin, jos on halua ja innostusta. Yhdessä päätetään asioista.
Yhteisössä kuvataan olevan vapaus myös tuoda esille omia mielipiteitä.
”On ihan itsestä kiinni, osallistuuko tähän hommaan, silloin on mahdollisuutta vaikuttaa.”
”Täällä uskaltaa sanoa ihan tyhmiäkin juttuja. Ei tarvitse aina olla niin vaka- vaa, esille tuodaan kaikki asiat. Toiset osaavat pudottaa maan pinnalle, jos toi- silla meinaa ideat lentää!”
Osallisuuteen liitetään myös negatiivisia ilmauksia. Osallisuuden kuormittavaa vaikutusta kommentoidaan. Kehittämishankkeen kuvataan tuoneen kiirettä, ohjelmaa ja tapahtumia on ol- lut ajoittain liikaa. Tapahtumien järjestämisestä kuvataan tulleen melkein puolipäiväinen työ ja omalla kylällä koetaan olleen niin paljon toimintaa, että kysyttäessä ei ole enää jaksanut lähteä muualle tilaisuuteen. Aktiivisille toimijoille aiheutuu myös henkistä kuormaa, huolta ja turhau- tumista vähäisistä osallistujamääristä.
”Toisinaan tuntuu. että ohjelmaa on ollut liikaa.”
”Ihmiset on vieraantunut niistä tapahtumista, kaikilla on niin paljon kotona te- kemistä.”
”Pientä ryhmää se vaan aktivoi. Turhautuuhan siinä, kun ihmisiä ei tule.”
”Tympäisee hirveästi, kun kaikkensa yrittää ja sitten me samat ollaan joka pai- kassa.”
”Harmittanut, kun hankkeen ihmiset tulee kaukaa ja sitten ei saa väkeä liik- keelle.”
Maaseudun autioitumisesta ja toiminnan jatkuvuudesta nykyisten toimijoiden jälkeen ollaan huolissaan. Asukkaat kuvaavat tilannetta eräässä keskustelussa seuraavasti:
"Sitten kun aika meistä jättää tai ei vaan jätä, vaan lyödään hanskat tiskiin, niin siinä on semmoinen pitkä väli ennen kun alkaa tuota saman ikäistä tulla tilalle.
Kun alta viisikymppinen tämmöisiin ei lähde.
Ja kun meistä aika jättää, täällä asukaan kettään.
Ei ole tätä paikkaakaan enää, sekin on myyty pois. Ei mihinkään vois kokoon- tua.
Suomessa keskitetään Helsinkiin, pienissä kunnissa kirkonkylille.
Se on pitkä matka lähteä sieltä, sitä vaan mökkiydytään sitten.
Ei se niiden yhteisöllisyys ole samanlainen siellä kuitenkaan, kun meillä täällä pienellä kylällä.
Ei ole talkooporukkaa senkään vertaa, kun meillä.”
5.4 Kuvauksia yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisäävistä tekijöistä
Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisääviksi tekijöiksi maaseudun asukkaat nostavat aktiivisen ja avoimen kyläseuran, yksilön oman aktiivisuuden, osallisuuden ja velvollisuuden kokemuksen sekä kehittämishankkeen aktivoivan vaikutuksen (kuvio 7).
Kuvio 7. Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisäävät tekijät.
Aktiiviseen ja avoimeen kyläseuraan liitetään aktiiviset kyläseuran toimijat, toiminnan avoi- muus ja yhteisen kokoontumispaikan merkitys. Aktiivisia toimijoita arvostetaan. Useat haasta- telluista ovat itse aktiivisia kyläseuran jäseniä ja ymmärtävät, että heidän aktiivisuudestaan on osaltaan kiinni, kuinka paljon kyläläiset ovat keskenään tekemisissä. Jonkun tilaisuudet ja ta- pahtumat on järjestettävä, ne eivät itsestään ilman tekijöitä ilmaannu. Osa kokee, että on joka paikassa mukana, joskus jopa liiankin kanssa.
”On kiva, kun täällä on aktiivisia, jotka tätä pyörittää.”
”Jos ei olisi kyläseuraa, niin vähemmän oltaisiin tekemisissä, ihmiset mökkiy- tyisi.”
Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan toimintaan, joko osallistujana tai toimijana. Uudet tulijat otettaisiin lämmöllä vastaan. Vapaaehtoisia toivottaisiin, kaikki ovat tervetulleita mu- kaan porukkaan. Kylätalon tai koulun merkitys yhteisenä kokoontumispaikkana on suuri. Yh- teinen kokoontumispaikka toimii tapahtumien järjestämisen ohella paikkana nähdä naapureita ja oppia tuntemaan toisia kyläläisenä.
”Kylätaloa ei aikaisemmin ollut, silloin ei tuntenut kyläläisiä.”
”Ei ole enää koulua ja kauppaa, missä nähdä naapureita.”
Yksilön omaan aktiivisuuteen liittyy oma aktiivinen osallistuminen ja sosiaalinen luonne. Ky- lätoimintaan osallistuvaa väkeä kuvataan aktiivisina. Samat ihmiset osallistuvat, oli kyseessä talkoot tai tapahtuma. Osallistuminen on kuitenkin oma valinta, joka koetaan mukavana asiana.
Vapaaehtoisena toimiminen nähdään elämään rikkautta tuovana tekijänä. Sosiaalisella luon- teella on myös merkitystä aktiivisuuteen. Tämä ilmeni haastatteluissa ystävän kaipuuna.
”Ystävää kaipaa niin, että joka päivä pitää päästä tapaamaan.”
”Olen kova puhumaan, kaipaan ystäviä.”
Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta lisää myös osallisuuden ja velvollisuuden kokemus. Osalli- suuden kokemukseen liittyy arvostuksen kokemus ja tuttuus, luottamuksen nauttiminen ja si- toutuminen sekä kiinnostus vaikuttaa kylän asioihin. Ihmisellä ja tekemisillä kuvataan olevan suurempi arvo, kun maaseudulla on vain vähän väkeä. Tuntemisen myötä tiedetään, kuka hal-
litsee minkäkin asian hyvin. Kyläläisiä voi pyytää osallistumaan taitojensa mukaan. Useat haas- tatelluista ovat luottamustehtävissä, joten luottamusta koetaan. Huumorin värittämänä todetaan, että luottamustehtävään valittu saa heti ikuisen sitoutumisen tehtäväänsä. Myös halua sitoutua on. Sitoutuminen on yhteydessä myös osallistumiseen liitettävään velvollisuuden tunteeseen.
Kun kylällä jotain järjestetään, niin pitää löytyä sen verran aikaa, että sinne myös osallistutaan.
Osa ei voisi kuvitellakaan olevansa pois. Tilaisuuden järjestäjänä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että kylällä olisi myös itselle mieluisia tapahtumia.
”Ihminen on arvokkaampi, kun on vähän ihmisiä. Kaupungissa ei oltaisi näin arvokkaita.”
”Kun meitä on niin vähän, niin on pakko.”
”Tulee velvollisuus osallistua, olisi kauheata, jos olisin pois.”
”Järjestäjänä pystyy itse vaikuttamaan minkälaisia tilaisuuksia ja tapahtumia on, niin niistä kannattaa tehdä mieluisia.”
Kiinnostus vaikuttaa kylän asioihin kasvaa, jos on jotain arkielämään liittyviä epäkohtia, kuten haastetta veden tulossa.
”On totuttu siihen, että sähkö tulee töpselistä ja vesi hanasta, niin kauan kun kaikki pelaa, niin ei kiinnosta osallistua (vesiosuuskunnan kokous), jos ei toimi, niin heti alkaa puhelimet soimaan.”
Pohjoisen Keski-Suomen kylissä vaikuttanut Sykettä Kylässä -kehittämishankkeella on myös ollut aktivoiva vaikutus. Hankkeen myötä kylillä järjestettiin mielekästä toimintaa sekä saatiin uusia ideoita myös jatkoa varten. Oman osallistumisen kuvataan lisääntyneen hankkeen myötä.
Toiminta tuli polkaistua käyntiin ja etenkin erikoistapahtumat koettiin hyvinä. Opittiin, että niitä voi jatkossa järjestää itsekin.
5.5 Kuvauksia yhteisöllisyyttä ja osallisuutta rajoittavista tekijöistä
Yhteisöllisyyttä ja osallisuutta rajoittaviksi tekijöiksi nousivat yksilölliset ominaisuudet ja voimavarat sekä yhteiskunnan muutos (kuvio 8). Yksilöllisiin ominaisuuksiin liittyy fyysi- set vaivat, voimavarat, ikä, ajan puute sekä haluttomuus osallistua. Vaivat ja väsymys vaikut- tavat siihen, että ei pysty ja jaksa niin tehokkaasti osallistua, kuin haluaisi tai ei jaksa ylipäätään lähteä. Ikä verottaa myös voimia. Ikä nähdään osasyynä siihen, että talkoita ei enää järjestetä.
