Tutkimuksen tekemisessä on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä. Tämä tarkoittaa rehelli-syyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Tiedonhankinnan sekä tut-kimus- ja arviointimenetelmien tulee olla eettisesti kestäviä ja viestintä saaduista tuloksista avointa ja vastuullista. (TENK 2012.) Tutkimuksen tekijä on vastuussa tutkimuksen eri vaihei-den eettisestä toteutuksesta (Tuomi & Sarajärvi 2018). Tutkimuksen tekemiseen ei tarvinnut hakea erillistä tutkimuslupaa, sillä osallistuminen perustui haastateltavien vapaaehtoisuuteen.
Toukokuussa 2018 voimaan tulleen tietosuoja-asetuksen (EU 2016) mukaisesti henkilötietojen käsittelyssä on oltu erityisen huolellisia. Tutkija laati rekisterinpitäjänä rekisteriselosteen käy-tetyistä henkilötiedoista. Henkilötietoja käsiteltiin yleisen edun eli tieteellisen tutkimuksen ni-missä, rekisteröidyn eli haastatteluun osallistujan omalla suostumuksella. Haastateltavat antoi-vat haastattelun aluksi kirjallisen suostumuksen henkilötietojen käsittelyyn. Tutkimuksen teki-jän rekisteri sisälsi haastatteluihin ilmoittautuneiden tiedot (nimi, puhelinnumero, kylä) haas-tattelun ajankohdan sopimista varten. Yhteystiedot tallennettiin tietokoneelle salasanan taakse.
Tutkimuksen tekijän lisäksi litteroija kuuli haastateltavien äänet, haastateltujen etunimet ja asuinpaikat, joten hän on lain mukaan henkilötietojen käsittelijä. Tutkimuksen henkilötietoja käsitellään tietosuojaperiaatteiden mukaisesti (Tietosuoja 2018). Haastateltavien yhteystiedot hävitetään tutkimuksen valmistuttua.
Tärkeimpinä eettisinä periaatteina ihmistieteissä pidetään informointiin perustuvaa suostu-musta, luottamuksellisuutta, seurauksia ja yksityisyyttä (Hirsjärvi & Hurme 2018). Tutkimuk-seen osallistujille kerrottiin kirjallisesti kutsukirjeessä tutkimuksen tarkoituksesta ja mihin saa-tua tutkimusaineistoa käytetään. Myös henkilötietoihin liittyen kerrottiin, kuka tietoja käsitte-lee, mitä tietoja kerätään, mitä käyttötarkoitusta varten ja millä oikeusperusteella. Suostumus tutkimukseen perustui vapaaehtoisuuteen ja tutkimukseen osallistuvilla oli oikeus vetäytyä pois tutkimuksesta missä tutkimusprosessin vaiheessa tahansa. Mikäli tutkimukseen osallistuja olisi keskeyttänyt tutkimuksen tai peruuttanut suostumuksen, siihen mennessä kerättyjä tietoja olisi
voitu käyttää hänen luvallaan osana tutkimusaineistoa. Keskeyttäneitä ei tässä tutkimuksessa ollut.
Keskustelujen luottamuksellisuutta painotettiin haastattelujen alussa. Tutkimukseen jien anonymiteetti varmistettiin laatimalla tutkimusraportti niin, että tutkimukseen osallistu-neita ei ollut siitä mahdollista tunnistaa. Aineisto käsiteltiin nimettömänä ja luottamuksellisesti.
Haastattelujen jälkeen digitaalinen aineisto siirrettiin suoraan haastattelijan tietokoneelle ja poistettiin nauhurista. Tutkimuksen aineisto säilytetään huolellisesti salasanan takana haastat-telijan tietokoneella ja UEF:n pilvipalvelussa, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Suostumus- ja taustatietolomakkeet säilytetään tutkijan kotona lukitussa tilassa. Digitaalinen aineisto poiste-taan ja lomakkeet hävitetään asianmukaisesti viimeistään viiden vuoden kuluttua tutkimuksen valmistumisesta.
Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden osa-alueita ovat uskottavuus, siirrettävyys, riippu-vuus ja vahvistettariippu-vuus tai vakiintuneisuus (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Tuomi
& Sarajärvi 2018). Näitä käsitteitä suositellaan käytettäväksi luotettavuuden arvioinnissa tutki-muksissa, joissa on käytetty sisällönanalyysiä (Graneheim & Lundman 2004). Tutkimuksen uskottavuudella tarkoitetaan tutkimukseen osallistuneiden riittävää kuvausta ja arviota kerätyn aineiston totuudenmukaisuudesta. Siirrettävyydellä tarkoitetaan tulosten siirrettävyyttä tutki-muskontekstin ulkopuoliseen vastaavaan kontekstiin (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Haastattelutut-kimukseksi aineiston koko oli hyvä, mikä lisää tutkimuksen uskottavuutta. Tutkimuksen uskot-tavuutta ja siirrettävyyttä on pyritty lisäämään myös tutkimusprosessin selkeällä ja yksityiskoh-taisella kuvauksella. Prosessi on kuvattu tarkasti, myös taulukoiden avulla, jotta lukija ymmär-tää kuinka tutkimusprosessi on edennyt ja kuinka saatuihin tuloksiin on päädytty. Tuloksia on rikastettu aineistosta otetuilla suorilla lainauksilla. Raportissa on kuvattu paikka, jossa aineistot kerättiin sen verran tarkasti, kuin se anonymiteetin säilyttämisen kannalta on mahdollista sekä haastatteluihin kulunut aika. Häiriötekijöitä tilanteissa ei ollut.
Haastatteluihin valmistauduttiin huolella. Haastattelurunkoa testattiin esihaastattelun avulla.
Esihaastattelu sisällytettiin tutkimusaineistoon kokonaisuudessaan. Tarvetta haastattelurungon muokkaamiseen sopivammaksi ei esihaastattelun jälkeen tunnistettu. Haastattelurungon lisäksi tutkijan tulisi muodostaa riittävästi apukysymyksiä, jotta haluttuihin tutkimuskysymyksiin saa-daan vastauksia (Burns & Grove 2009). Haastattelurungon muokkaamisessa sopivammaksi ja
apukysymysten laatimisessa tutkijan kokemattomuudella on merkitystä. Tarkentavia kysymyk-siä haastatteluissa olisi voinut esittää enemmän, jolloin saadut vastaukset olisivat olleet täsmäl-lisempiä. Haastattelurunkoa olisi näin jälkikäteen ajateltuna voinut myös muokata vielä sopi-vammaksi, jotta vertailu aikaisempaan tutkimustietoon olisi ollut helpommin toteutettavissa.
Vertaamista olisi myös helpottanut, mikäli haastatteluihin osallistujien alaikäraja olisi rajattu noin 60 ikävuoteen, kuten monissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa oli tehty. Tällöin saa-dut tulokset olisivat rajautuneet selkeästi ikääntyneisiin.
Tutkimuksen uskottavuuteen vaikuttaa myös tutkijan käyttämien käsitteiden vastaaminen tut-kittavien käsitysten kanssa (Tuomi & Sarajärvi 2018). Tutkimuksessa käytettävät käsitteet yh-teisöllisyys ja osallisuus voivat olla hankalasti ymmärrettäviä ja ne voidaan helposti ymmärtää myös eri tavoin. Tässä tutkimuksessa uskottavuutta käsitteiden osalta vahvistettiin haastatte-luissa esillä olleiden muistilappujen avulla, joissa sanat yhteisöllisyys ja osallisuus olivat lyhy-esti määriteltyinä. Myös elämänlaadusta keskusteltaessa nähtävillä oli muistilappu, jossa oli määriteltynä, mitä elämänlaatu tässä tutkimuksessa käsittää.
Uskottavuuteen liittyvä totuudenmukaisuus voi ryhmähaastattelussa, jossa kaikki tuntevat toi-sensa, etenkin arkaluontoisten asioiden kohdalla vääristää tuloksia. Ryhmähaastattelu voi myös tuottaa haastateltavien yhteisen näkemyksen käsiteltävästä aiheesta, henkilökohtaisten koke-musten esilletuonnin jäädessä vähemmälle. (Hirsjärvi & Hurme 2018.) Henkilökohtaiset mie-lipiteet voivat jäädä kertomatta, etenkin jos ne poikkeavat yleisesti hyväksytystä mielipiteestä.
Haastatteluissa esitettiin aluksi toive vaitiolovelvollisuudesta. Toivottiin, että tutkimushaastat-telussa käsitellyistä asioista ei haastattelun jälkeen toisille kerrottaisi. Tällä pyrittiin vahvista-maan tutkimuksen uskottavuutta. Totuudenmukaisuuteen liittyy myös ulkopuolisen litteroijan käyttäminen haastattelujen purkamisessa. Litteroija on kokenut tehtävässään ja luotettava kir-jallisuuden ammattilainen. Haastattelujen litterointi toteutui tutkijan kanssa yhdessä sovittujen sääntöjen mukaisesti, jolla pyrittin estämään tulkinnallisia väärinymmärryksiä tekstien analyy-sivaiheessa.
Tutkijan oma tausta ja ennakkokäsitykset on tärkeää tunnistaa, sillä niillä voi olla vaikutusta tutkimusprosessin eri vaiheisiin (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutkija on itse asunut lapsuuden ja nuoruuden maaseudun taajama-alueella toisella puolella Suomea, ja kos-ketuspintaa lapsuuden seuduilla on myös pieniin maaseudun kyliin. Nämä tekijät ovat
todennä-köisesti vaikuttaneet tutkijan ennakkokäsityksiin aiheesta. Tutkijan taustan vaikutusta on vä-hennetty toteuttamalla tutkimus tieteellisen tutkimuksen toteuttamista yleisesti ohjaavien peri-aatteiden mukaisesti. Tämä vahvistaa tutkimuksen riippumattomuutta. Tutkimuksen ulkopuo-linen henkilö arvioi tutkimuksen tuotokset ja koko kirjallisen tutkimusraportin, tällä on puoles-taan tutkimuksen vakiintuneisuutta vahvistava merkitys. (Tuomi & Sarajärvi 2018.)
6.3 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimusaiheet
Tämä pro gradu -tutkimus on tuottanut tietoa yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkityksestä pohjoisen Keski-Suomen kylien asukkaiden terveydelle ja hyvinvoinnille sekä muutoin heidän elämälleen. Tietoa saatiin myös siitä, millä asioilla on merkitystä heidän yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemukseensa ja mitä merkitystä heille oli alueella vaikuttaneesta kehittämis-hankkeesta.
Yhteisöllisyydellä ja osallisuudella on suuri merkitys maaseudun asukkaiden elämään, etenkin psyykkisen hyvinvoinnin osalta. Naapurien ja sukulaisten merkitys psyykkisenä voimavarana ja käytännön apuna on suuri. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvista-misen tulisi olla osa maaseudun asukkaiden parissa tehtävää terveydenedistämistyötä.
Yhteisöllisyyttä tulee tukea jatkossakin mahdollistamalla kyläyhteisöjen aktiiviset ja avoimet kokoontumiset, joissa voidaan kokea yhteenkuuluvuutta ja vaikuttaa kyläyh-teisön asioihin.
Yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen liitetyt psyykkiset kuormitustekijät ovat osaltaan ih-misyyteen kuuluvia. Yhteisöllisyyteen liittyvä yksinäisyys, osallisuuteen liittyvä kiire sekä työelämän stressi ovat asioita, joihin yhteiskunnassa olisi suositeltavaa puuttua.
Sosiaalista mediaa on hyvä hyödyntää yhteydenpidossa sopivassa määrin fyysisten koh-taamisten ohella. Tarvittaessa koulutusta teknisiin haasteisiin on hyvä olla helposti tar-jolla.
Kehittämishankkeita on hyvä jatkossakin järjestää kyläyhteisöjen yhteisöllisyyden ja osallisuuden tueksi. Huomioitavaa on, että niistä ei kuitenkaan koituisi liian suurta psyykkistä kuormitusta yhteisöjen aktiivijäsenille. Modernia teknologiaa ja sosiaalista
mediaa voisi myös osittain hyödyntää jatkossa pitkien välimatkojen päähän tehtävässä hanketyössä ja siten tehdä siitä taloudellisesti vaikuttavampaa toimintaa.
Suosittelen järjestettäväksi tieto- ja viestintäteknologiataitojen kehittämiseen tähtääviä hankkeita syrjäseuduilla asuville ihmisille. Osaamisen avulla muun muassa sosiaalisen median kautta koettu yhteisöllisyys voisi vahvistua ja työelämässä olevien työmahdol-lisuudet voisivat laajentua teknologiataitojen ja runsaiden etätyömahdollisuuksien myötä.
Jatkotutkimusaiheiksi ehdotan:
Yhteisöllisyyden ja osallisuuden yhteys terveyteen ja hyvinvointiin maaseudulla asu-vien lasten ja nuorten keskuudessa.
Yhteisöllisen toiminnan vaikutus maaseudulla asuvien psyykkiseen ja fyysiseen tervey-teen.
Sosiaalisten verkostojen rikastamisen ja sosiaalisen tuen vaikutus ikääntyneiden psyyk-kiseen ja fyysiseen terveyteen.
Sosiaalisessa mediassa koetun yhteisöllisyyden yhteys terveyteen ja hyvinvointiin.
Työelämäosallisuuden yhteys siviilielämässä koettuun osallisuuteen.
LÄHTEET
Araya R, Dunstan F, Playle R, Thomas H, Palmer S & Lewis G. 2006. Perceptions of social capital and the built environment and mental health. Social Science & Medicine, 62, 3072-3083.
Ashida S, Sewell DK, Schafer EJ, Schroer A & Friberg J. 2019. Social network members who engage in activities with older adults: Do they bring more social benefits than other members?
Ageing and Society 39(5), 1050-1069.
Brown WM, Consedine NS & Magai C. 2005. Altruism relates to health in an ethnically di-verse sample of older adults. Journal of Gerontology 60B, 143-152.
Brugha TS, Weich S, Singleton N, Lewis G, Bebbington PE, Jenkins R & Meltzer H. 2005.
Primary group size, social support, gender and future mental health status in a prospective study of people living in private households throughout Great Britain. Psychological Medi-cine, 35, 705-714.
Buck‐McFadyen E, Akhtar‐Danesh N, Isaacs S, Leipert B, Strachan P & Valaitis R. 2019. So-cial capital and self‐rated health: A cross‐sectional study of the general soSo-cial survey data comparing rural and urban adults in Ontario. Health & Social Care in the Community 27(2), 424-436.
Burns NH & Grove SK. 2009. The practice of nursing research. Appraisal, synthesis, and generation of evidence. 6. Painos. Saunders Company, Philadelphia.
Choi J, Yang K, Chu SH, Youm Y, Kim HC, Park Y- & Son Y-. 2020. Social activities and health-related quality of life in rural older adults in South Korea: A 4-year longitudinal analy-sis. International Journal of Environmental Research and Public Health 17(15), 1-18.
DuBois DL & Silverthorn N. 2005. Natural mentoring relationships and adolescent health:
Evidence from a national study. American Journal of Public Health 95(3), 518-524.
Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62(1), 107-115.
Eriksson U, Asplund K & Sellström E. 2010. Growing up in rural community - children's ex-periences of social capital from perspectives of wellbeing. Rural & Remote Health 10(3), 1-12.
EU. 2016. EU:n tietosuoja-asetus 2016/679. https://eur-lex.europa.eu/legal-con-tent/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32016R0679. Luettu 25.5.2020.
EU. 2019. Sosiaalinen osallisuus ja sosiaaliturva. https://www.europarl.eu-ropa.eu/news/fi/headlines/priorities/sosiaalinen-osallisuus. Luettu 25.5.2020.
Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: Con-cepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24(2), 105-112.
Hamano T, Yamasaki M, Fujisawa Y, Ito K, Nabika T & Shiwaku K. 2011. Social capital and psychological distress of elderly in Japanese rural communities. Stress & Health: Journal of the International Society for the Investigation of Stress 27(2), 163-169.
Harling G, Morris KA, Manderson L, Perkins JM & Berkman LF. 2020. Age and gender dif-ferences in social network composition and social support among older rural South Africans:
Findings from the HAALSI study. Journals of Gerontology Series B: Psychological Sciences
& Social Sciences 75(1), 148-159.
Hawkley LC, Thisted RA, Masi CM, Cacioppo JT, Hawkley LC, Thisted RA, Masi CM &
Cacioppo JT. 2010. Loneliness predicts increased blood pressure: 5-year cross-lagged anal-yses in middle-aged and older adults. Psychology & Aging 25(1), 132-141.
Hirsjärvi S. & Hurme H. 2018. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
Gaudeamus, Helsinki.
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2016. Tutki ja kirjoita. Tammi, Helsinki.
Huttunen J. 2018. Mitä terveys on? Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903. Luettu 27.5.2018.
Hyyppä MT. 2002. Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-kustannus, Jy-väskylä.
Hyyppä MT. 2004. Edistääkö talkoohenki terveyttä? Duodecim 120(19), 2315-2320.
Hyyppä MT & Mäki J. 2003. Social participation and health in a community rich in stock of social capital. Health Education Research 18(6), 770-779.
Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 4. painos. Sanoma Pro Oy, Helsinki.
Kumpusalo E. 1991. Sosiaalinen tuki, huolenpito ja terveys. Raportti 8/1991. Sosiaali- ja ter-veyshallitus, Helsinki.
Kurina LM, Knutson KL, Hawkley LC, Cacioppo JT, Lauderdale DS & Ober C. 2011. Lone-liness is associated with sleep fragmentation in a communal society. Sleep 34(11), 1519-1526.
Kylmä J & Juvakka T. 2012. Laadullinen terveystutkimus. Edita, Helsinki.
Lin W. 2017. A study on the factors influencing the community participation of older adults in China: Based on the CHARLS2011 data set. Health and Social Care in the Community 25(3), 1160-1168.
Lindfors P. 2007. Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuk-sista. Psykoterapia 25(1), 21-37.
Lyons A, Fletcher G, Farmer J, Kenny A, Bourke L, Carra K & Bariola E. 2016. Participation in rural community groups and links with psychological well-being and resilience: A cross-sectional community-based study. BMC Psychology 4(1).
Luo Y, Hawkley LC, Waite LJ & Cacioppo JT. 2012. Loneliness, health, and mortality in old age: A national longitudinal study. Social Science & Medicine 74(6), 907-914.
Malinen S. 2016. Sociability and Sense of Community among Users of Online Services. Tam-pereen yliopisto. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. Väitöskirja.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98292/978-951-44-9998-2.pdf?sequence=1&isAl-lowed=y. Luettu 13.8.2018.
Marjanen P, Marttila M &Varsa M. (toim.) 2013. Pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. PS-kustannus, Jyväskylä.
Mechakra-Tahiri S, Zunzunegui MV, Prville M & Dub M. 2009. Social relationships and de-pression among people 65 years and over living in rural and urban areas of Quebec. Interna-tional Journal of Geriatric Psychiatry 24(11), 1226-1236.
Morrow-Howell N. 2010. Volunteering in later life: research frontiers. The Journals of Ge-ronthology: series B 65(4), 461-469.
Nivala E. 2008. Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansalaiskasva-tuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Snellman-instituutin A-sarja 24/2008. Snellman-ins-tituutti, Kuopio.
Nummela O, Sulander T, Karisto A & Uutela A. 2009. Self-rated health and social capital among aging people across the urban-rural dimension. International Journal of Behavioral Medicine 16(2), 189-194.
Pan H & Wu J. 2020. Cognitive social capital and self-rated health: Different outcomes across elderly Chinese groups in rural areas. International Social Work 63(1), 87-99.
Ponce MSH, Rosas RPE & Lorca MBF. 2014. Social capital, social participation and life sat-isfaction among Chilean older adults. Revista De Saude Publica 48(5), 739-749.
Raivio H & Karjalainen J. 2013. Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Era T. (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156.
Rose R. 2000. How much does social capital add to individual health? A survey study of Rus-sians. Social Science and Medicine 51(9), 1421-1435.
Rouvinen-Wilenius P & Koskinen-Ollonqvist P. 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä tervey-teen. Terveyden edistämisen keskus 9/2011.
Saastamoinen M. 2009. Aikalaiskeskustelua yhteisöllisyydestä. Teoksessa K. Filander & M.
Vanhalakka-Ruoho (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. Aikuiskasvatuksen 48. Vuosikirja. Kan-sanvalistusseura ja aikuiskasvatuksen tutkimusseura, Helsinki, 33-66.
Sewo Sampaio PY, Ito E & Carvalho Sampaio RA. 2013. The association of activity and par-ticipation with quality of life between Japanese older adults living in rural and urban areas.
Journal of Clinical Gerontology and Geriatrics 4(2), 51-56.
STM. 2012. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012–
2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1, Helsinki.
STM. 2018. Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta.
http://stm.fi/hankkeet/terveys-ja-hyvinvointi. Luettu 25.5.2018.
STM. 2020. Osallisuuden edistäminen. https://stm.fi/osallisuuden-edistaminen. Luettu 25.5.2020.
Strobl R, Maier W, Ludyga A, Mielck A & Grill E. 2016. Relevance of community structures and neighbourhood characteristics for participation of older adults: a qualitative study. Qual-ity of Life Research 25(1), 143-152.
Sun J & Lyu S. 2020. Social participation and urban-rural disparity in mental health among older adults in china. Journal of Affective Disorders 274, 399-404.
SVT. 2020a. Väestörakenne. Tilastokeskus, Helsinki. http://www.stat.fi/til/vaerak/tau.html.
Luettu 21.6.2020.
SVT. 2020b. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Tilastokeskus, Helsinki.
https://www.stat.fi/til/sutivi/index.html. Luettu 20.11.2020.
SyKe-hanke. 2017. https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/syketta-kylassa/etu-sivu/. Luettu 25.5.2018.
Takagi D, Kondo K & Kawachi I. 2013. Social participation and mental health: moderating effects of gender, social role and rurality. BMC Public Health 13(701).
Tang D, Lin Z & Chen F. 2020. Moving beyond living arrangements: The role of family and friendship ties in promoting mental health for urban and rural older adults in china. Aging &
Mental Health 24(9), 1523-1532.
Tanskanen O & Danielsbacka M. 2015. Ovatko vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys yhtey-dessä onnellisuuteen? Yhteiskuntapolitiikka 80(5), 469-481.
Tapaninen A, Kauppinen T, Kivinen K, Kotilainen H, Kurenniemi M & Pajukoski M. 2002.
Ympäristö ja hyvinvointi. WSOY, Helsinki.
TENK. 2012. http://www.tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto. Luettu 10.6.2020.
THL. 2017. Hyvinvointi- ja terveyserot. https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveys-erot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus. Luettu 25.5.2018.
THL. 2018. Sote-uudistus. https://www.thl.fi/fi/web/sote-uudistus. Luettu 25.5.2018.
THL. 2020. Hyvinvointi. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvin-vointi. Luettu 25.5.2020.
THL. 2020. Tarttuminen ja suojautuminen – koronavirus. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit- ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/tarttuminen-ja-suojautu-minen-koronavirus. Luettu 10.09.2020.
Tietosuoja. 2018. www.tietosuoja.fi. Luettu 13.6.2018.
Tilastokeskus. 2020. http://www.stat.fi/til/aiheet.html. Luettu 25.5.2020.
Tuomi J. & Sarajärvi A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Helsinki.
Wells M. 2010. Resilience in older adults living in rural, suburban, and urban areas. Online Journal of Rural Nursing & Health Care 10(2), 45-54.
WHO. 2020. What is the WHO definition of health? https://www.who.int/about/who-we-are/frequently-asked-questions. Luettu 20.11.2020.
Ye L & Zhang X. 2019. Social network types and health among older adults in rural China:
The mediating role of social support. International Journal of Environmental Research and Public Health 16(3), 410.
Ziersch AM, Baum F, MacDougall C & Putland C. 2005. Neighbourhood life and social capi-tal: The implications for health. Social Science and Medicine 60(1), 71-86.
Ziersch AM, Baum F, Darmawan IG, Kavanagh AM & Bentley RJ. 2009. Social capital and health in rural and urban communities in South Australia. Australian & New Zealand Journal of Public Health 33(1), 7-16.
Tietokanta Hakusanat Rajaukset Tulokset Valitut CINAHL TI rural AND ("health status" OR ”mental health”
OR ”quality of life” OR ”well-being”) AND (involv*
OR participat* OR loneliness OR ”interpersonal relations” OR "social network")
Peer Reviewed;
Year 2007-2020 334 11
Medic (maaseu* OR haja-asutu* OR kylä*) AND (tervey*
OR kunto OR mielentervey* OR saira* OR hyvin-voin* OR elämänlaa* OR ”hyvä elämä” OR toimin-taky* OR jaksami* OR suoritusky* OR suoriutumi*
OR virey*) AND (yhteisölli* OR kommunitaris* OR
”sosiaaliset verkostot” OR osallisuu* OR yksinäisyy*
OR ihmissuh* OR ”sosiaaliset suhteet”)
Year 2007-2020 9 0
Melinda (maaseu? OR haja-asutu? OR kylä?) AND (tervey?
OR kunto OR mielentervey? OR saira? OR hyvin-voin? OR elämänlaa? OR hyvä elämä) AND (yhtei-sölli? OR kommunitaris? OR sosiaaliset verkostot OR osallisuu? OR yksinäisyy?)
Year 2007-2020 35 0
Scopus KEY (rural) AND KEY ("health status" OR "mental health" OR "quality of life" OR "wellbeing") AND KEY (involv* OR participat* OR loneliness OR "interpersonal relations" OR "social network")
Year 2013-2020 Language: english
277 8
Manuaalinen haku:
Hoitotiede-lehti Sisällysluettelot 2012-2019 0 0
Liitetaulukko 2. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimusartikkelit.
Tekijä(t) ja maa Tutkimuksen tarkoitus Aineisto/Otos Menetelmä Päätulokset
Ashida, S., Sewell, D.K., Schafer, E.J., Schroer, A. & Friberg, J. (2019). kuten tukea, kumppanuutta ja positiivisia sosiaalisia vaikut-teita niihin ihmissuhteisiin nähden, joihin ei sisälly yh-teistä osallistumista.
N=133
60 v. Määrällinen tutkimus.
Aineisto kerätty haas-tattelemalla.
Ihmissuhteissa, joihin sisältyy yhdessä osallistumista, oli merkittävästi suurempi todennäköisyys kokea sosiaalista tukea, kumppanuutta ja positiivisia sosiaalisia vaikutteita, kuten kannustusta terveellisempiin elintapoihin.
Buck-McFadyen, E., Akhtar-Danesh, N., Isaacs, S., Leipert, B., Strachan, P. & Valaitis, R. (2019).
(Kanada)
Pyrkiä ymmärtämään taustalla olevia rakenteita, jotka saavat aikaan sosiaalista pääomaa sekä ovatko nämä rakenteet erilaisia Ontarion maaseudulla ja kaupungissa asuvien aikuis-ten välillä. Tämän lisäksi, mi-ten nämä sosiaalisen pääoman tekijät vaikuttavat itsearvioi-tuun fyysiseen sekä henkiseen terveyteen.
N=7187
15 v.
691 asui maaseudulla ja 6496 kaupungissa So-cial Survey (GSS) on Social Identity -kyse-lystä.
Sosiaalisen pääoman selittävistä rakenteista löytyi kuusi osa-aluetta: luottamus ihmisiin, naapuruston sosiaalinen pääoma, luottamus instituutioihin, yhteenkuuluvuuden tunne, kansalaistoiminta ja sosiaalisten verkostojen laa-juus. Luottamuksella ihmisiin ja instituutioihin oli yhteys parempaan mielenterveyteen, kun taas luottamuksella ins-tituutioihin, yhteenkuuluvuudentunteella ja kansalaistoi-minnalla oli yhteys parempaan fyysiseen terveyteen. Eroja maaseudun ja kaupungin välillä ei ollut suhteessa koettuun terveyteen tai sosiaalisen pääoman terveysvaikutuksiin.
Sosiaalinen pääoma oli korkeampi maaseudun asukkailla.
65 v. Määrällinen pitkittäis-tutkimus (KSHAP).
Aineisto kerätty 2011-2016 välillä.
Muutos ystävien tapaamisessa muutti merkittävästi tervey-teen perustuvan elämänlaadun kokemusta. Henkilön osal-listuminen muihin sosiaalisiin aktiviteetteihin ei muuttanut selkeästi terveyteen perustuvaa elämänlaatua.
Eriksson, U., Asplund, K. & Sellström, E.
(2010). (Ruotsi)
Kuvata, kuinka maaseudulla asuvat lapset käsittävät naapu-ruston sosiaalisen pääoman ja osoittaa mitä vaikutuksia sillä on heidän hyvinvointiinsa.
N=28
Maaseutuyhteisö tarjoaa lapsille yhteisöllisyyden ja tuttuu-den tunteen, joka luo turvallisuutta ja luottamusta toisiin ihmisiin. Nämä tekijät saavat aikaan hyvinvointia lasten keskuudessa. Kuitenkin läheisillä siteillä muihin kyläläi-siin ja kouluun voi olla myös negatiivisia vaikutuksia hy-vinvointiin. Hyvinvointia lisäsi naapuruston vahva yhteen-kuuluvuus. Tämän lisäksi koululla, luonnolla, urheiluhar-rastuksilla oli suuri merkitys hyvinvointiin; ystävien
Maaseutuyhteisö tarjoaa lapsille yhteisöllisyyden ja tuttuu-den tunteen, joka luo turvallisuutta ja luottamusta toisiin ihmisiin. Nämä tekijät saavat aikaan hyvinvointia lasten keskuudessa. Kuitenkin läheisillä siteillä muihin kyläläi-siin ja kouluun voi olla myös negatiivisia vaikutuksia hy-vinvointiin. Hyvinvointia lisäsi naapuruston vahva yhteen-kuuluvuus. Tämän lisäksi koululla, luonnolla, urheiluhar-rastuksilla oli suuri merkitys hyvinvointiin; ystävien