ÖTÖKÄSTÄ RUUAKSI
Diskursiiviset legitimaatiostrategiat sanomalehtiaineistossa
Hanna Muroma Kandidaatintutkielma Yhteiskuntapolitiikka Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto
Kevät 2019
TIIVISTELMÄ
ÖTÖKÄSTÄ RUUAKSI
Diskursiiviset legitimaatiostrategiat sanomalehtiaineistossa Hanna Muroma
Yhteiskuntapolitiikka Kandidaatin tutkielma
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto
Ohjaaja: Antti Puupponen Sivumäärä: 25 sivua + liitteet
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitän, millaisia diskursiivisia legitimaatiostrategioita käytetään hyönteisten legitimoimiseen hyönteisistä ruuaksi. Legitimoinnilla tarkoitetaan sitä, miksi jotain tehdään ja sitä, miksi jotain tehdään siten kuin se tehdään. Kun tarkastellaan legitimointistrategioita, havainnoidaan siis sitä, millä ja miten perustellaan puhetta hyönteisruuan puolesta. Sivuan myös delegitimaatiostrategioita. Delegitimaatiolla tarkoitetaan sitä, millä keinoilla ja miten tuotetaan diskurssia hyönteisruokaa vastaan.
Tarkastelen kahta valtakunnallista sanomalehteä, Helsingin Sanomia ja Maaseudun Tulevaisuutta ja käytän diskurssianalyysia legitimaatiokeinojen analysoinnissa. Analyysissa mukailen Theo van Leeuwenin teoriassa tehtyä jaottelua diskursiivisista legitimaatiostrategioista. Teoriassa diskursiiviset legitimaatiostrategiat jaeotellaan neljään:
auktoriteettiin, faktaan, moraaliin ja narratiiveihin. Näiden lisäksi omassa aineistossani nousi esille normatiivisuus, jonka nostin yhdeksi diskursiiviseksi legitimaatiostrategiaksi.
Aineistossa havaituista diskursiivisista legitimaatiokeinoista korostuvat fakta, normatiivisuus sekä auktoriteetti. Moraalia käytettiin legitimaatiokeinona vähemmän ja narratiiveja hyvin vähän. Faktoista aineistossa korostuivat hyönteisruuan ravintoarvot sekä ilmastohyödyt.
Ilmastohyötyihin vetoamisen voidaan jossain määrin katsoa vetoavan myös moraaliin.
Moraalia käytettiin legitimaatiokeinona esimerkiksi vetoamalla hyönteisruuan eettisyyteen.
Aineistosta löytyi monenlaisia auktoriteetteja, mutta eniten vedottiin tieteeseen, eli yliopistoihin, tutkijoihin ja muihin tahoihin, jotka tekevät tutkimusta. Normatiivisuutta tuotettiin kahdella tavalla, vetoamalla hyvään makuun sekä vetoamalla siihen, että muut syövät tai voisivat syödä hyönteisruokaa. Muilla tarkoitettiin joko muita suomalaisia tai muiden maiden kansalaisia. Narratiiveja löytyi aineistosta vain vähän ja niissä hyönteisruokaan viitattiin taisteluna ja vallankumouksena.
Avainsanat: hyönteisruoka, diskursiivinen legitimaatiostrategia, kestävä proteiini, ruokaturva
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 1
2 KESTÄVÄ KEHITYS, RUOKATURVA JA HYÖNTEISRUOKA ... 3
2.1KESTÄVÄ KEHITYS ... 3
2.2RUOKATURVA JA ILMASTONMUUTOS ... 4
2.3RUOKATURVA SUOMESSA ... 5
2.4KESTÄVÄT PROTEIINIT JA HYÖNTEISRUOKA ... 7
3 AINEISTO, DISKURSSIANALYYSI JA DISKURSIIVISET LEGITIMAATIOSTRATEGIAT ... 10
3.1THEO VAN LEEUWENIN TEORIA ... 12
4 DISKURSIIVISET LEGITIMAATIOKEINOT SANOMALEHTIAINEISTOSSA ... 13
4.1.AUKTORITEETTI ... 13
4.2FAKTA ... 14
4.3MORAALI ... 15
4.4NARRATIIVIT ... 16
4.5NELIKON ULKOPUOLELTA: NORMATIIVISUUS ... 17
4.6DELEGITIMAATIO ... 19
5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 20
6 LÄHTEET ... 24
LIITE 1 ... 26
1
1 Johdanto
Hyönteisten elintarvikekäyttö laillistettiin Suomessa vuonna 2017 ja muutoksen jälkeen hyönteisruoka on ollut yhä enemmän näkyvillä mediassa. Samaan aikaan kun hyönteisruoka on yhä enemmän julkisessa keskustelussa, medialla on valtava vastuu niistä diskursseista, joita se julkisesti tuottaa kirjoittaessaan hyönteisruuasta. Käytetyt diskurssit luovat suurelle yleisölle mielikuvia ja mielipiteitä hyönteisruuasta, joka ei aiemmin ole ollut osa ruokakulttuuriamme. Tästä syystä onkin kiinnostavaa tutkia, millaisia diskursiivisia legitimaatiostrategioita suurissa valtakunnallisissa sanomalehdissä käytetään hyönteisten legitimoimiseen ruuaksi.
Tässä tutkielmassa käsittelen hyönteisruuan diskursiivisia legitimaatiostrategioita eli selvitän sitä, millä diskursiivisilla keinoilla hyönteisiä legitimoidaan ruuaksi. Aloitan teoriaosuuden käsittelemällä hyönteisruokaan liittyviä suurempia käsitteitä; kestävää kehitystä ja ruokaturvaa. Sen jälkeen syvennyn kestäviin proteiineihin ja hyönteisruokaan.
Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, millaisia diskursiivisia legitimaatiostrategioita käytetään hyönteisten legitimointiin hyönteisistä ruuaksi. Aineistona käytän sanomalehtiaineistoa Helsingin Sanomista ja Maaseudun Tulevaisuudesta ja menetelmänä diskurssianalyysia.
Analyysia ohjaavana teoriana mukailen Theo van Leeuwenin teoriaa diskursiivisista legitimaatiostrategioista. Leeuwen jakaa teoriassaan diskursiiviset legitimaatiostrategiat neljään; auktoriteettiin, faktaan, moraaliin ja narratiiveihin. Omassa tutkielmassani hyödynnän samaa neljän jakoa, mutta lisään tutkielmaani legitimaatiostrategian neljän jaottelun ulkopuolelta; normatiivisuuden. Normatiivisuuden diskurssi nousi aineistossa vahvasti esiin, joten päätin käsitellä sitä omana osionaan. Viimeiseksi pohdinnassa nostan esiin joitakin tulkintojani tuloksista ja esitän mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.
Hyönteisruualla sekä mielikuvilla hyönteisruokaa kohtaan on suuri yhteiskunnallinen merkitys sekä valtion tasolla että globaalisti. Maailman kasvavan väkiluvun, nälkäongelman sekä ilmastonmuutoksen vuoksi tarvitsemme lisää kestävien proteiinien tuotantoa ja
2 kuluttamista. Hyönteiset on nähty yhdeksi globaaliksi ratkaisuksi tuottaa laadukasta eläinproteiinia kestävämmin. Myös Suomessa perinteistä karjataloutta kestävämpi ratkaisu olisi siirtyä tuottamaan enemmän hyönteisiä. Vuoden 2017 lakimuutoksen jälkeen näin on myös tapahtunut, hyönteistuotanto alkoi myös Suomessa.
Kuluttajien asenteet ja kulutuskäyttäytyminen kuitenkin muuttuvat hitaasti ja haasteen asettaa se, ettei hyönteisiä ole perinteisesti ole nähty ruokakulttuuriimme kuuluvana eikä niitä ole perinteisesti kuvailtu houkuttelevina. Tämä näkyi aineistoni vanhimmassa artikkelissa.
Vuoden 2011 lehtiartikkeli kuvaa sitä, miten Duudsonit laittoivat ihmisiä syömään hyönteisiä.
Tässä hyönteisten syöminen kuvataan shokeeraavana, eikä normaalina ja turvallisena eläinproteiinin lähteenä. Syntynyt tuotanto kaipaa kysyntää, jotta se voi jatkua ja kasvaa.
Mediaa tarvitaan hyönteisruuan puolestapuhujaksi, jotta suuren yleisön mielikuvia hyönteisruuasta voidaan hiljalleen muuttaa.
3
2 Kestävä kehitys, ruokaturva ja hyönteisruoka
Taustoitan aihetta käsittelemällä tutkimusta kestävästä kehityksestä ja ruokaturvaa, sekä syvennyn kestäviin proteiineihin ja hyönteisruokaan. Kestävä kehitys liittyy vahvasti kestävään ruokaan ja kestäviin proteiineihin. Ruoantuotanto on isossa osassa kestävää kehitystä ja ruokaturvaa; kuinka voimme turvata riittävästi ja riittävän monipuolista ruokaa kaikille ja kuinka voimme tehdä sen kestävällä tavalla? Näiden isojen teemojen käsittelyn jälkeen syvennyn itse asiaan kirjoittamalla kestävistä proteiineista ja hyönteisruuasta.
2.1 Kestävä kehitys
Brundtlandin komissio määritteli vuonna 1987 kestävän kehityksen kehitykseksi joka turvaa hyvän elämän edellytykset nykyisille ja tuleville sukupolville (Report of the World Commission on Environment and Development: Our Common Future 1987, 41).
Ympäristöministeriö määrittelee kestävän kehityksen kolmeen osa-alueeseen; ekologiseen, taloudelliseen sekä kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Ekologinen kestävyys tarkoittaa ihmisen aiheuttaman aineellisen ja taloudellisen toiminnan sovittamista ympäristön kestokykyyn pitkällä aikavälillä. Se tarkoittaa myös luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden turvaamista. Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys taas määritellään mukaillen Brundtlandin komission määritelmää; sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden keskiössä on turvata hyvinvointi kaikille sukupolville. Haasteita sosiaaliselle, taloudelliselle ja ekologiselle kestävyydelle asettavat muun muassa ruokahuollon järjestäminen, köyhyys sekä väestönkasvu. (Ympäristöministeriö 2013.)
FAO:n raportin mukaan on todella tarpeellista luoda strategia kestävän kehityksen mukaisen ruoan tuottamiseksi ja kuluttamiseksi niin teollisuusmaissa kuin kehitysmaissakin. Tällaisen strategian kehittäminen mahdollistaisi ruokaturvan toteutumisen ja ruuan laadukkuuden (FAO 2010, 32). Kestävän kehityksen mukainen ruoka on tuotettu jalostamalla ja hyödyntämällä luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi ja tehokkaasti. Ruoan tuotannolla on vaikutuksia muun muassa ilmastonmuutokseen, ympäristön biodiversiteettiin sekä rehevöitymiseen. Ruoan kulutuksen turvallisuutta ja terveellisyyttä täytyy tavoitella kestävän kehityksen kaikki osa-alueet huomioiden. Kestävän ruoan tuotannossa täytyy huomioida ruoan hiilijalanjälki sekä arvioida elintarvikeketjun ympäristövaikutuksia sekä
4 rehevöitymisen vaikutuksia (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 40-41). Luonnon monimuotoisuuden edistäminen on tärkeässä asemassa kestävän kehityksen mukaisen ruoan kulutuksen ja tuotannon toteutumiseksi (FAO 2010, 32).
2.2 Ruokaturva ja ilmastonmuutos
World Food Summit määritteli vuonna 1996 ruokaturvan seuraavasti:
”Food security exists when all people, at all times, have physical and economic access to sufficient, safe and nutritious food to meet their dietary needs and food preferences for an active and healthy life.” (FAO 1996.)
Ruokaturva jaetaan yleisesti neljään pilariin, jotka ovat ruoan määrä ja saatavuus, ihmisten mahdollisuus ruoan hankkimiseen, tarjonnan jatkuvuus sekä ruoan hyödyntäminen (FAO 2008). Ruoan huoltovarmuus taas voidaan määritellä kriisitilanteiden kautta; ruuan huoltovarmuus siis toteutuisi määrittelyn mukaan silloin, kun on saatavilla tarpeeksi ravitsevaa ruokaa myös kriisitilanteissa, kriisien kestosta tai laajuudesta riippumatta (Haaranen, Hagelberg, Heinonen, Helenius, Joona, Koppelmäki, Lindström, Mattila, Mattila, Nikkilä, Tapio-Biström & Veistola 2016, 12).
Ilmastomuutoksella on vaikutuksia monenlaisia ruokaturvaan. Ilmastonmuutoksen ennustetaan pidentävän kasvukautta, mutta myös aiheuttavan lämpöaaltoja, kuivuutta, tulvia ja myrskyjä. Lämpeneminen voi kuihduttaa sadot joillain alueilla ja mahdollistaa satojen tuholaisille paremmat elinolosuhteet. Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan myös suurempaa säätilojen vaihtelua kuin nykyisin. Säätilojen vaihtelu lisää myös äärimmäisiä sääolosuhteita, kuten myrskyjä, jotka aiheuttavat haittaa sadolle ja maaperälle. (Schmidhuber
& Tubiello 2007, 19703-19704.)
Ilmastonmuutos vaikuttaa ruokaturvaan myös siten, että ravinnon ja veden välityksellä leviävät taudit lisääntyvät. Tautien lisääntymistä aiheuttavat kuivuus, rankkasateet ja ilmaston lämpeneminen. Tautien lisääntyminen vaikuttaa ruuan kulutuksen turvallisuuteen. Ilmaston lämpeneminen lisää myös nälänhätää joillain alueilla, kun alueet eivät ole enää viljelykelpoisia. Ruuan hinnan odotetaan nousevan ilmaston lämmetessä. Tämä vaikuttaa
5 ruokaturvaan heikentämällä köyhien mahdollisuutta ruuan kulutukseen. (Schmidhuber &
Tubiello 2007, 19704-19706.)
2.3 Ruokaturva Suomessa
Antti Puupponen, Ari Paloviita, Teea Kortetmäki ja Tiina Silvasti tarkastelevat suomalaista ruokaturvaa neljän ruokaturvan pilarin kautta, joista ensimmäinen on ruoan määrä ja saatavuus. Tällä hetkellä kotimaisen ruoan määrä ja saatavuus vaikuttavat riittäviltä, mutta tulevaisuudessa on nähtävissä haasteita määrän ja saatavuuden suhteen. Ilmastonmuutos on yksi suuri haaste tulevaisuuden ruokaturvalle Suomessa. Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia, joihin maatalouden on välttämätöntä sopeutua ja sopeutuminen aiheuttaa haasteita. (Puupponen, Paloviita, Kortetmäki & Silvasti 2017, 44-45.)
Maataloudesta aiheutuu myös merkittävästi päästöjä, joiden vähentämisen paineesta aiheutuu myös suuria haasteita. Suomessa ruokaturvan toteutumisen edellytykseksi nostetaan lähiruuan ja pienten toimijoiden suosiminen. Kustannuspaineet voivat kuitenkin tuottaa haasteita pienille toimijoille, vaikka ne toisaalta parantavat kuluttajien ruokaturvaa mahdollistamalla halvemmat elintarvikkeiden hinnat ja näin parantamalla ostovoimaa.
(Puupponen ym. 2017, 45.)
Ruokaturvan toinen pilari käsittelee ihmisten mahdollisuutta hankkia ruokaa. Suomessa ihmisten mahdollisuus hankkia ruokaa on pääosin turvattu, sillä kaupan jakeluverkostot toimivat hyvin koko maassa. Jakeluverkoston sijaan köyhyys ja eriarvoisuus tuottavat Suomessa suurimmat haasteet ruuan hankkimiselle. Köyhyys ja eriarvoisuus aiheuttavat sen, että kaikista köyhimmillä ei ole varaa ostaa tarpeeksi ruokaa. Suomessa erityisesti yksinhuoltajien, pienituloisten ja lapsiperheiden mahdollisuus hankkia riittävästi ruokaa saattaa olla uhattuna. Myös sosiaaliturvan heikentäminen asettaa haasteita ruuan riittävälle hankkimiselle. (Puupponen, ym. 2017, 46.)
Vapaaehtoinen ruoka-apu paikkaa ruokaturvaa, mutta on samalla ongelmallista perustuessaan vapaaehtoisuuteen, vaikka oikeus riittävään ruoan saantiin pitäisi olla turvattu kaikille.
Vapaaehtoinen ruoka-apu ei välttämättä tavoita kaikkia. Ruoan hinta on myös merkittävä ruokaturvaan vaikuttava tekijä, sillä korkea ruoan hinta heikentää pienituloisten
6 mahdollisuutta hankkia riittävästi ruokaa. Globaali energian kallistuminen vaikuttaa ruoan hintaan luoden uhkan ruokaturvan toteutumiselle suoraan siten, etteivät käytettävissä olevat rahat riitä ruokaan sekä epäsuorasti niin, että energian hinnan noustessa lämmitykseen ja sähköön kuluva rahamäärä nousee, jolloin jää vähemmän rahaa käytettäväksi ruokaan.
(Puupponen ym. 2017, 46.)
Kolmas ruokaturvan pilari on tarjonnan jatkuvuus. Tarjonnan jatkuvuus vaatii energiaa ja Suomi on riippuvainen tuontienergiasta. Mikäli siis energian saannissa tapahtuisi katkos, se asettaisi vakavan uhkan ruokaturvalle. Suomessa on myös pitkät välimatkat, mikä aiheuttaa tietyllä tavalla logistiikkaan liittyvän uhan esimerkiksi kriisitilanteessa. Tarjonnan jatkuvuuden kannalta tärkeää on mahdollisuus lisätä kotimaista ruoan tuotantoa kriisitilanteessa. Sen vuoksi ruoantuotannon ulkopuolista viljelymaata pyritään säilyttämään sellaisessa kunnossa, että se soveltuisi tuotannon lisäämiseen. Suomen kuten koko Euroopan unionin ruokaturvalle uhka on riippuvuus rehuvalkuaisen tuonnista. (Puupponen ym. 2017, 47.) Rehuvalkuainen on usein soijaa, ja maailman suurimmat soijantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Argentiina ja Brasilia (WWF Suomi 2013). Kotimaisen ruuan alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden kannattavuus on tulevaisuuden huolenaihe. Myös ilmastonmuutos saattaa heikentää kannattavuutta, mikä luo uhkan ruokaturvan toteutumiselle. (Puupponen ym. 2017, 48.)
Ruoan hyödyntäminen on ruokaturvan neljäs pilari. Ruoan hyödynnettävyyden näkökulmasta länsimaissa on päinvastainen ongelma kuin kehitysmaissa; kehitysmaissa ruoasta on määrällinen pula kun taas länsimaissa ruokaa on pääosin riittävästi, mutta ruoan laatu on ongelmana. Ruoan laadun ongelmallisuudella tarkoitetaan epäterveellisen ruoan kulutuksen lisääntymistä. Näin ollen kysymys onkin ruokaturvan sijaan laajemmin ravitsemusturvasta;
ruoasta saadaan riittävästi energiaa, mutta riittämättömästi ravintoaineita. Epäterveellisen ruoan kulutukseen kannustava kulttuuri asettaa siis uhkan ravitsemusturvan toteutumiselle ravintoköyhän ruoan kulutuksen kasvaessa. Lisäksi ravitsemuksellisen tietotaidon puute saattaa myös olla uhka ruokaturvalle Suomessa (Puupponen ym, 2017, 58-49.)
7 2.4 Kestävät proteiinit ja hyönteisruoka
Kestäviä proteiininlähteitä tarvitaan hyvän elämän turvaamiseksi. Arvioiden mukaan maailman väkiluku kasvaa 10 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, jolloin maapallolla on 30 prosenttia enemmän ruokittavia ihmisiä kuin nyt (Nadathur, Wanasundar & Scanlin 2017, 1). FAOn uusimman ruokaturvaraportin mukaan maailmassa oli arvioitu olevan 821 miljoonaa aliravittua ihmistä vuonna 2017. Tämän arvion mukaan aliravittujen määrä olisi vuodessa noussut 17 miljoonalla ihmisellä. (FAO 2018, 2.) Ilmastonmuutos aiheuttaa myös vakavia uhkia ruokaturvalle, kuten edellä on kuvattu. Kestäviä proteiininlähteitä siis tarvitaan, jotta voitaisiin ruokkia yhä kasvava maailman populaatio ja ehkäistä sekä varautua ilmastonmuutoksen maataloudelle aiheuttamiin uhkiin.
Kestäviä proteiininlähteitä tarvitaan siksi, ettei nykyisen laajuinen eläinproteiinien kulutus ole ekologisesti kestävää. Nicholas Bowlesin, Samuel Alexanderin ja Michaelis Hadjikakoun (2019, 134) mukaan karjatalous vaatii nykyisellään suuren osan kaikesta turvallisesta maa-alasta globaalisti. Tämä muodostaa ongelman kestävyyden näkökulmasta, etenkin kun ajatellaan globaalia keskiluokan nousua ja lihankulutuksen kasvua lisääntyneen varallisuuden myötä ( Bowles, Alexander & Hadjikakoun 2019, 134- 135). Yinon M. Bar-Onan, Rob Phillipsin ja Ron Miloan (2018, 6507) mukaan tuotantoeläinten biomassa maapallolla on lähes kaksinkertainen ihmisten biomassaan nähden. Tuotantoeläimet vievät paljon maa-alaa, vettä ja energiaa, joten on tarpeellista tuottaa lisää kestävämpiä proteiininlähteitä.
Kestävistä proteiineista puhuttaessa tarkoitetaan usein kasviproteiineja, kuten viljoja, siemeniä, pähkinöitä, linssejä ja papuja (Nadathur, Wanasundara & Scanlin 2017, 7).
Hyönteiset ovat nouseva kestävä proteiininlähde. Hyönteiset ovat kasviproteiineihin nähden kiinnostava proteiininlähde siksi, ettei hyönteisten kasvatukseen tarvita paljon maa-alaa. Maapinta-alaa tarvitaan niiden ruokkimiseen, mutta hyönteisten ruokintaan voidaan hyödyntää myös maatalouden sivuvirtoja. Hyönteisillä on loistava rehu- hyötysuhde, eli ne tarvitsevat vähemmän rehua tuottaakseen saman määrän proteiinia kuin muut tuotantoeläimet (Ramos-Eldorduy 1997, 264). Tämä johtuu muun muassa siitä, etteivät hyönteiset vaihtolämpöisinä eläiminä tarvitse energiaa lämpöenergian
8 tuottamiseen (Ramos-Eldorduy 1997, 264; Van Huis, Van Itterbeeck, Klunder, Mertens, Halloran, Muir & Vantomme 2013, 2).
Hyönteiset ovat kasviproteiineihin verrattuna kiinnostava proteiininlähde myös siksi, että hyönteisten proteiinipitoisuus on yleisesti korkea ja aminohappokoostumus on hyvä. Birgit A. Rumpold ja Oliver K. Schluter tutkivat eri hyönteislajien proteiinipitoisuutta ja aminohappokoostumusta 2013. Vertailuun valittujen lukuisten hyönteislajien proteiinipitoisuus kuivapainosta vaihteli, mutta lajiryhmien proteiinipitoisuuden keskiarvo vaihteli noin neljäkymmenen ja kuudenkymmenen prosentin välillä sataa grammaa kohden. Aminohappokoostumus oli lähes kaikkien tutkittujen lajien kohdalla suositusten mukainen. Etenkin sirkkojen proteiinipitoisuus sekä aminohappokoostumus todettiin erinomaiseksi (Rumpold & Schluter, 803-810.)
Edellä puhuttiin jo hyönteisten hyvästä rehu-hyötysuhteesta ja pienestä tilantarpeesta sekä mahdollisuudesta ruokkia hyönteisiä maatalouden sivuvirroilla. Hyönteisiin liittyy myös muita ruuantuotannon kannalta hyviä ominaisuuksia. Hyönteiset lisääntyvät nopeasti ja niillä on lyhyt elinkaari. Syötäväksi kasvatetuilla hyönteisillä on myös usein pienemmät hiilidioksidi- ja ammoniakkipäästöt perinteiseen karjaan verrattuna. Ympäri maailmaa elää tuhansia lajeja hyönteisiä, joten ne eivät ole vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Hyönteistaloudessa on globaalin ruokaturvan kannalta myönteistä se, ettei hyönteisten kasvatukseen tarvita paljon resursseja tai korkeaa teknologiaa. Näin ollen hyönteiskasvatus voi olla perinteistä karjankasvatusta edullisempi ja helpompi vaihtoehto myös köyhemmissä kehittyvissä maissa. Hyönteiset sisältävät myös hyvää rasvaa, vitamiineja ja mineraaleja, kuten rautaa ja sinkkiä. (Ramos-Eldorduy 1997; Van Huis, Van Itterbeeck, Klunder, Mertens, Halloran, Muir & Vantomme 2013.)
Vaikka hyönteisten hyvät ominaisuudet ovat tiedossa, niitä ei silti käytetä osana ihmisten päivittäistä ruokavaliota kaikkialla maailmassa. Monissa maissa hyönteisruokaa on syöty turvallisesti jo pitkään ja Afrikan ja kehittyvissä maissa hyönteisiä on kulutettu ravinnoksi paljon ja monipuolisesti etenkin maaseudulla (Ramos-Elorduy 1997, 249). Eniten hyönteisiä on kulutettu ruuaksi trooppisissa maissa, mutta niitä kulutetaan ympäri maailmaa myös rikkaissa maissa (Ramos-Eldorduy, 252).
9 Länsimaisessa kulttuurissa hyönteisiä ei ole perinteisesti mielletty osaksi ruokavaliota ja kuluttajien suhtautuminen hyönteisruokaan on kiinnostavaa. Eräässä tutkimuksessa selvitettiin hyönteisruokaan suhtautumista Pohjois- ja Keski-Euroopan maissa. Mitattaessa halukkuutta ostaa hyönteisiä sisältävää ruokaa asteikolla 1-7 Keski-Euroopassa keskiarvo oli 2.7 (ka 2.0) ja Pohjoismaissa keskiarvo oli 3.3 (ka 1.6). Vastaajien halukkuus ostaa hyönteisruokaa oli keskimäärin korkeampi kuin heidän halukkuutensa syödä hyönteisruokaa. Tutkijat selittivät tätä niin, että kuluttajat saattavat olla valmiita ostamaan kaupasta hyönteisruokaa, mutta eivät itselleen. (Piha, Pohjanheimo, Lähteenmäki-Uutela, Kreckova & Otterbring 2018.)
Pohjoismaissa halukkuus ostaa hyönteisruokaa oli siis korkeampi kuin Keski-Euroopassa.
Halukkuutta kuluttaa hyönteisiä sisältävää ruokaa on tutkittu hiljattain myös Yhdysvalloissa. Tutkimuksessa opiskelijoiden halukkuus kuluttaa hyönteisiä sisältävää ruokaa asteikolla 1-10 oli keskiarvoltaan 3.18 (ka 3.18). (Woolf, Yaozhou, Emory, Zhao
& Changqi 2019.) Molemmissa tutkimuksissa vastausten keskihajonnat ovat suuria, joten hyönteisruuan voidaan ajatella jakavan mielipiteitä.
10
3 Aineisto, diskurssianalyysi ja diskursiiviset legitimaatiostrategiat
Aineistona tutkielmassani käytän artikkeliaineistoa Helsingin Sanomista ja Maaseudun Tulevaisuudesta. Rajasin tutkielman näihin kahteen sanomalehteen siksi, että ne ovat valtakunnallisia lehtiä, joilla on laaja levikki ja ne lähestyvät hyönteisruokaa eri näkökulmista.
Tein aineistonkeruun marraskuussa 2018 sanomalehtien omista verkkotietokannoista. Hain artikkeleita vuosilta 2008-2018 ja hakusanoina käytin sanoja hyönteinen, jauhomato, sirkka, kotisirkka ja hyönteisruoka. Aineistoa ei löytynyt lainkaan vuosilta 2008-2010, joten käytän aineistonani artikkeleita vuosilta 2011-2018. Aluksi aineistona oli 100 lehtiartikkelia, joista 60 oli Maaseudun Tulevaisuudesta ja 40 Helsingin Sanomista. Käsittelin aineistoa Atlas.ti- ohjelmalla luoden koodeja aineistoon. Aineiston käsittelyn perusteella lopulliseksi aineistoksi rajautui 85 artikkelia, joista 45 on Maaseudun Tulevaisuudesta ja 40 Helsingin Sanomista.
Tarkastelen tässä tutkielmassa diskursiivisia legitimaatiostrategioita, joita käytetään hyönteisten legitimointiin ruuaksi. Tutkimuskysymyksenäni on, millaisia diskursiivisia legitimaatiostrategioita käytetään hyönteisten legitimointiin ruuaksi? Analyysia ohjaavana rakenteena käytän Theo van Leeuwenin teoriaa diskursiivisista legitimaatiostrategioista. Van Leeuwen on jaotellut diskursiiviset legitimaatiostrategiat neljään kategoriaan, jotka ovat auktoriteetti, fakta, moraali ja narratiivit. Olen kiinnostunut tarkastelemaan sitä, mitkä legitimaatiostrategiat korostuvat aineistossa. Myös mahdollisesti aineistosta ilmenevät diskursiiviset delegitimaatiostrategiat ovat mielenkiintoisia; millaisia diskursiivisia delegitimaatiostrategioita käytetään ja missä mediassa ne esiintyvät. Kiinnostavaa on tarkastella myös sitä, millaisia eroja käytetyissä legitimaatiostrategioissa ilmenee Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden välillä.
Diskursiivisten legitimaatiostrategioiden tarkasteluun sopiva menetelmä on diskurssianalyysi. Diskurssien tutkimuksessa halutaan selvittää, miten ihmiset puheella ja tekstillä tuottavat itsensä ja ympäröivän maailman. Diskurssianalyysin teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan kielenkäyttö muotoutuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja rakentaa sosiaalista todellisuutta.
Diskurssianalyysissa legitimointi tarkoittaa argumentaatiostrategioiden käyttämistä, kun oikeutetaan ja perustellaan jonkin asian hyväksyttävyyttä. Silloin, kun argumentaatiostrategioilla torjutaan jonkin asian hyväksyttävyyttä, kyseessä on
11 delegitimointi. Diskursiivisia argumentaatiostrategioita ovat esimerkiksi rationalisointi, normalisointi ja vetoaminen auktoriteettiin tai moraaliin. Diskursiivisen argumentoinnin keinona voidaan käyttää myös tarinaa tai tunnetta. (Pynnönen 2013, 4-21.)
Analyysiin valitsemani diskurssit pohjautuvat Theo van Leeuwenin tekemään jaotteluun diskursiivisista legitimaatiostrategioista. Tarkasteluni keskittyy siis media-aineiston tuottaman puheen merkityssuhteisiin, jotka legitimoivat hyönteisruokaa auktoriteettiin, faktaan, moraaliin tai narratiiveihin nojaten. Sanomalehtiaineisto on diskurssianalyysia käytettäessä perusteltu aineistovalinta, sillä sanomalehtiaineisto tuottaa puheen kautta merkityssuhteita laajalle yleisölle. Sanomalehtiaineistossa tuotetuilla diskursseilla on siis valta rakentaa todellisuutta puheen merkityssuhteisen kautta suurelle osalle suomalaisia.
Kahden laajalevikkisen sanomalahden aineisto laajentaa näkökulmaa ja lisää moniäänisyyttä.
Hyönteisruoan legitimoinnissa käyttävien strategioiden tutkiminen on merkityksellistä monesta syystä. Ruoantuotanto ja maatalous tuottavat merkittävästi päästöjä, joista eläintuotteiden osuus on suuri. Tuotantoeläimille viljeltävä rehu vie paljon viljelypinta-alaa, joka voitaisiin käyttää tehokkaammin ihmisille tuotetun kasviperäisen ruuan viljelyyn.
Ilmaston lämmetessä paine päästöjen vähentämiseen on suuri. Tarve tehokkaammalle ruuantuotannolle ja viljelypinta-alalle kasvaa myös globaalisti maailman väestömäärän kasvaessa, ilmaston lämmetessä ja joidenkin hedelmällisten viljelymaiden ehtyessä.
Hyönteisruoka tarjoaa mahdollisuuden ekologisemman eläinproteiinin tuottamiseen.
Hyönteiset eivät tarvitse paljon pinta-alaa ja niiden ruokkimiseen voidaan käyttää maatalouden sivuvirtoja, mikä tekee niistä ekologisemman eläinproteiinin lähteen.
Hyönteiset eivät ole perinteisesti kuuluneet suomalaiseen ruokakulttuuriin, mutta vuoden 2017 lakimuutos mahdollisti hyönteisten elintarvikekäytön Suomessa. Ekologisemman eläinproteiinin tuotannolla ei kuitenkaan ole vaikutusta, jollei tuote löydä markkinoita ja kiinnostunutta kuluttajakuntaa. Puheessa tuotetuilla merkityssuhteilla on suuri merkitys siinä, kuinka hyönteisruokaan suhtaudutaan ja siksi diskursiivisten legitimaatiostrategioiden tutkiminen on oleellista.
12 3.1 Theo van Leeuwenin teoria
Hyödynnän analyysissa Theo van Leeuwenin teoriaa legitimaatiostrategioista ja mukailen tätä teoriaa tehdessäni analyysia. Theo van Leeuwen jaottelee legitimaatiokeinot neljään, 1) authorization, 2) moral evaluation, 3) rationalization ja 4) mythopoesis. Teoriassaan hän selvittää sitä, miten legitimaatio rakentuu diskursseissa normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Legitimaatio vastaa kysymykseen miksi? Miksi täytyisi tehdä näin? Ja miksi täytyisi tehdä se tällä tavalla? Theo van Leeuwenin mukaan auktoriteettia voi käyttää legitimaation keinona monin tavoin. Auktoriteetti voi olla henkilökohtainen auktoriteetti, joka liittyy henkilökohtaiseen elämään, kuten vanhemmat tai opettaja. Auktoriteetti voi olla myös asiantuntemukseen perustuva tai roolimalli. Laki ja säännöt ovat esimerkkejä auktoriteetista, joka ei henkilöidy kehenkään. (Van Leeuwen 2007, 91-96.)
Moraaliin voi legitimaatiokeinona kuulua arviointi, johon liittyy joidenkin sanojen arvottaminen paremmiksi kuin toisten. Moraalia voi käyttää myös legitimaatiokeinona käyttäen abstrakteja ilmaisuja, esimerkiksi ihmisten kanssa juttelusta voidaan puhua suhteiden rakentamisena. Moraalin käyttöön legitimaatiokeinona voi Van Leeuwenin mukaan kuulua myös vertailua. Faktaan perustuvaa legitimitaatiota on kahdenlaista: välineellistä ja teoreettista. Välillinen faktaan perustuva legitimaatio tarkastelee asioita suhteessa tavoitteisiin, käyttöön ja vaikutuksiin. Teoreettinen faktaan perustuva legitimaatio taas tarkastelee asioita niiden luonnollisen järjestyksen kautta. Neljäs legitimaatiokeino ovat narratiivit. Narratiiveilla tarkoitetaan tarinoita, jotka voivat van Leeuwenin mukaan olla moraalisia tai seurauksiin keskittyviä. (Van Leeuwen 2007, 97-107.)
13
4 Diskursiiviset legitimaatiokeinot sanomalehtiaineistossa
Käsittelen aineistoa esimerkkien kautta, Theo van Leeuwenin legitimaatiostrategiateoriaa mukaillen. Jaottelen aineistosta esiin nousseet diskursiiviset legitimaatiokeinot auktoriteettiin, faktaan, moraaliin, narratiiviin sekä van Leeuwenin jaottelun ulkopuolelta normatiivisuuteen. Nostan esiin lyhyesti myös diskursiivisen delegitimaation keinoja esimerkin avulla.
4.1. Auktoriteetti
Auktoriteettia käytetään legitimaation keinona useammin Helsingin Sanomissa kuin Maaseudun Tulevaisuudessa. Helsingin Sanomissa vedotaan usein YK:hon ja FAO:n, joihin Maaseudun Tulevaisuudessa viitataan vain vähän. Helsingin Sanomissa legitimaatiostrategiana käytetään myös tunnettuja kokkeja, joita ei käytetä lainkaan legitimoinnin keinona Maaseudun Tulevaisuudessa. Luke ja Turun yliopisto ovat auktoriteetteja, joihin viitataan molemmissa sanomalehdissä, mutta niihin vedotaan erityisesti Maanseudun Tulevaisuudessa. Muita auktoriteetteja, joihin aineistossa viitataan, ovat VTT, Fazer, BBC, Raamattu, Ikea ja SDP. Auktoriteetteja käytetään myös päällekkäin, kuten käy ilmi seuraavista esimerkeistä.
"BBC on nostanut hyönteisruuan yhdeksi johtavista ruokatrendeistä. Jopa kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä päivittäin. Me uskomme, että hyönteiset tulevat olemaan iso osa suomalaistenkin arkea", Sibakov ennustaa.
Fazerin innovaatiojohtaja Juhani Sibakov. MT 23.11.2017
Tässä esimerkissä Fazerin innovaatiojohtaja, joka on asemansa puolesta auktoriteetti, legitimoi hyönteisruokaa vetoamalla britannialaiseen yleisradio- ja tuotantoyhtiöön BBC:hen.
Sibakov tuottaa puheessaan merkitystä, jossa BBC:n hyönteisruualle antama arvo johtavana ruokatrendinä kannustaa myös tavallisia kuluttajia syömään hyönteisruokaa. Auktoriteetin lisäksi tässä esimerkissä voidaan havaita vetoamista normatiivisuuteen, siihen, että jopa kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä päivittäin. Kaksi miljardia on luku, joka tuottaa mielikuvan faktasta, rationaalisuutta pyritään usein tuottamaan numeroiden avulla. Esimerkissä
14 maalataan kuva tulevaisuudesta, jossa suomalaiset ryhtyvät seuraamaan maailman johtavaa ruokatrendiä kahden miljardin ihmisen esimerkkiä seuraten.
”FAO ehdottaa että ruokateollisuus ja ravintolat ottaisivat hyönteisiä listoilleen. Jogurttiyhtiö Danone ja italialainen juomavalmistaja Campari käyttävät jo hyönteisistä saatuja väriaineita” HS 28.12.2015
Mielenkiintoista on jälleen usean auktoriteetin käyttäminen diskursiivisena legitimaatiokeinona. FAO on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, joka tuottaa tietoa ruuasta, ravitsemuksesta ja maanviljelystä sekä valtioiden hallituksille että kaikkien saataville raporttien muodossa. Esimerkissä viitataan FAO:n lisäksi italialaisiin jogurttiyhtiö Danoneen ja juomavalmistaja Campariin, jotka käyttävät hyönteisistä saatavia aineita tuotteissaan. Suuriin toimijoihin viittaaminen rakentaa diskurssia, jossa suuret organisaatiot toimivat edelläkävijöinä ja suunnannäyttäjinä. FAOa käytetään aineistossa auktoriteettina paljon.
Aineistossa viitataan myös hengelliseen auktoriteettiin Raamattuun.
”Siivekkäistä nelijalkaisista pikkueläimistä saatte kuitenkin syödä sellaisia maassa hyppiviä lajeja, joiden reidet nousevat muuta ruumista korkeammalle. Näistä saatte syödä kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. Kaikki muut siivekkäät nelijalkaiset pikkueläimet olkoot teille iljetys. (1. Moos. 22–24.)”
HS 3.4.2015
Tässä sitaatissa legitimoidaan sirkat muita hyönteisiä paremmiksi ja hyväksytään sirkat ihmisruuaksi vetoamalla auktoriteettiin. Kaikkia muita hyönteislajeja samalla delegitimoidaan eli tuotetaan niistä käsitystä ihmisille kelpaamattomana ravintona.
4.2 Fakta
Faktoilla tarkoitetaan hyötyjä tai etuja, joilla legitimoidaan hyönteisruuan hyväksyttävyyttä.
Selkein fakta, jota kummassakin sanomalehdessä käytetään diskursiivisena legitimaatiokeinona, on ravintoarvot. Ravintoarvoihin vedoten hyönteisruokaa legitimoidaan etenkin Maaseudun Tulevaisuudessa.
15
”Hyönteisruoka on ravintoarvoiltaan erinomainen lisä ruokavalioon.
Kotisirkoissa on runsaasti proteiinia ja hyviä, pehmeitä rasvahappoja. Lisäksi sirkoissa on magnesiumia, rautaa, kalsiumia ja B12-vitamiinia.
"Hyönteisruuasta saa enemmän kivennäisaineita ja vitamiineja, koska voimme käyttää koko eläimen", EntoCuben Perttu Karjalainen sanoo.” MT 7.7.2017
Ravintoarvoista puhuttaessa mainitaan usein korkea proteiinipitoisuus ja hyvät rasvahapot, joilla tuotetaan diskurssia hyönteisruuasta ravitsevana ja terveellisenä ruokana.
Ravintoarvojen lisäksi aineistossa käytetään ympäristöhyötyjä legitimaatiokeinona.
”Hyönteisfarmi ei tarvitse viljelymaata, ja vähemmän vettä ja energiaa kuin kasvinviljely. Sirkkojen valkuaissisältö on jopa 25 prosenttia.” HS 7.9.2018
”Griinsectin mukaan hyönteiset ovat erinomainen ja tavalliseen lihantuotantoon verrattuna ekologinen proteiinin lähde. Yhtiö viittaa tutkimukseen, jonka mukaan hyönteisruokakilon tuottamiseen tarvitaan vain 2,1 kiloa rehua. Vastaava luku on siipikarjalla 4,5, sialla 9,1 ja naudalla 25. Myös vettä kuluu ja kasvihuonekaasuja syntyy vähemmän kuin perinteisten kotieläinten kasvatuksessa.” MT 10.1.2018
Esimerkeissä hyönteisruokaa legitimoidaan ruuaksi tuottamalla diskurssia hyönteisruuasta ympäristöystävällisenä ruokana. Ekologisuutta tuodaan esiin puhumalla veden ja energian säästymisestä, pienemmistä kasvihuonepäästöistä sekä rehun tarpeen vähäisyydestä.
Legitimaation keinona toimivat faktat, jotka tuodaan esiin numerojen tarkastelun kautta.
Rehukiloja vertaillaan tarkkoina kilomäärinä ja valkuaissisältö esitetään prosenttiluvulla.
4.3 Moraali
Moraalia käytetään aineistossa diskursiivisena legitimaatiostrategiana vetoamalla eettiseen ja ekologiseen oikeellisuuteen.
16
”Monia miellyttää sekin tieto, että hyönteisten kyky tiedostaa kärsimystä on selvästi alempi kuin muilla tuotantoeläimillä. Ja sitten on vielä se maapallon nälkäongelma.” HS 3.4.2015
”Kaireniuksen mielestä hyönteisruoka asettaa jopa vegaanien motiivit puntariin. Hyönteisiä voi kasvattaa ekologisemmin kuin esimerkiksi soijaa.”
MT 21.3.2017
Moraalisuuden oikeellisuuden diskurssia tuotetaan esimerkeissä monin tavoin. Vetoamalla hyönteisten alempaan kykyyn tiedostaa kärsimystä annetaan hyönteisten syömiselle suurempi moraalinen oikeutus verrattuna muiden tuotantoeläinten syömiseen. Maailman nälkäongelmasta puhuttaessa vedotaan myös vahvasti ihmisten käsitykseen oikeasta ja väärästä. Hyönteisruualle annetaan merkitys maailman nälkäongelman ratkaisijana ja yksilölle luodaan kuva siitä, että hyönteisruokaa kuluttamalla myös hän voi olla osa maailman nälkäongelman ratkaisua.
Hyönteisten ekologisuudesta puhuttaessa toisessa esimerkissä verrataan kahden ruokavalinnan moraalista oikeellisuutta. Vegaanius nähdään usein harkitun moraalisen pohdinnan tuloksena ilmenevänä toimintana. Esimerkin puhuja tuottaa diskurssia moraalisen oikeellisuuden kamppailusta vegaanisen ruuan ja hyönteisruuan välillä. Vertaamalla hyönteisruokaa ongelmalliseksi miellettyyn soijaan, hän rakentaa merkitystä, jossa hyönteisruoka on moraalisen oikeellisuuden ytimessä.
4.4 Narratiivit
Tarinallisia diskursiivisia legitimaatiostrategioita havaitsin aineistossa erittäin vähän.
Helsingin Sanomissa kuvataan hyönteisruokaa kuitenkin taisteluksi ja vallankumoukseksi.
”Emme halua paasata ympäristöstä, vaan mennä maku edellä. Luotamme siihen, että ihmiset varmaan ymmärtävät ympäristöasiat itsekin. Kuitenkin voi sanoa, että halusimme tehdä ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta mahdollisimman hyvänmakuista.” HS 7.1.2018
17 Sirkkaleivän julkistustilaisuus järjestettiin torstaiaamuna Helsingissä Kaaren Prismassa. ”On osa strategista päätöstämme olla tekemässä ruokavallankumousta”, Sibakov kertoi ennen tilaisuutta. HS 23.11.2017
Ensimmäisessä esimerkissä maalataan kuva pahasta ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa meitä.
Voimme kuitenkin lähteä taisteluun pahaa vastaan. Taistelu kuulostaa uhkaavan sijaan miellyttävältä, kun sitä kuvataan hyvänmakuiseksi hyönteisruuaksi.
Toisessa esimerkissä hyönteisruokaa kuvataan vallankumoukseksi. Nykyinen tila on huono ja tarvitsee muutosta. Siksi lähdemme vallankumoukseen, joka mahdollistaa meille paremman. Molemmat narratiivit tuottavat hyönteisruualle merkityssuhdetta hyvänä:
taistelun välineenä pahaa vastaan sekä muutoksen mahdollistajana.
4.5 Nelikon ulkopuolelta: normatiivisuus
Theo van Leeuwenin neljän legitimaatiostrategian ulkopuolelta aineistosta nousi esiin normatiivisuus. Normatiivisuutta käytetään aineistossa diskursiivisena legitimaatiostrategiana kahdella tavalla. Yksi tapa, jolla normatiivisuutta tuotetaan puheen kautta, on legitimoida hyönteisruokaa muiden ihmisten toiminnalla, eli sillä, että muutkin ihmiset syövät tai voisivat syödä hyönteisruokaa.
”Ehkä vielä muutama vuosi sitten ajateltiin, että koko hyönteispuoli on joku hipstereiden oma juttu, mutta se ei enää pidä paikkaansa. Menekki on melko samanlaista ympäri Suomea”, sanoo Nordic Insect Economyn myyntijohtaja Henna Korhonen. Yhtiö on yksi suurimmista sirkkatuottajista. HS 30.9.2018
”Sirkat ovat yksi hyönteislajeista, jonka kasvattaminen ruuaksi on jo aloitettu Suomessa. Suomalaisista 42 prosenttia arvelee ainakin maistavansa hyönteisistä tehtyä ruokaa. Miehistä joka toinen vakuuttaa valmiutta moiseen rohkeuden osoitukseen, ainakin melko varmasti. Naisista siihen on valmis joka kolmas. ” MT 25.10.2017
18
”Länsimaisessa kulttuurissa ei ole hyönteissyönnin perinnettä, mutta monissa muissa maissa hyönteisiä on nautittu ravinnoksi jo pitkään.” MT 29.11.2017
Ensimmäisessä esimerkissä tuotetaan normatiivisuuden diskurssia korostamalla, ettei hyönteisruoka ole pienen erityisryhmän tuote, vaan kaikille soveltuvaa ruokaa, jota ihmiset myös ostavat eri puolilla maata. Toisessa esimerkissä normatiivisuutta tuotetaan numeroiden avulla. Suomalaisen lukijan vertaisryhmästä eli suomalaisista 42 prosenttia arvelee maistavansa hyönteisruokaa. Luku on melkein puolet suomalaisista, jolloin hyönteisruuan maistamiseen suhtautuu myönteisesti suuri osa kansalaisista. Viimeisessä esimerkissä vedotaan siihen, että hyönteisruoka on ollut osa muiden maiden ruokakulttuuria jo pitkään.
Puheessa korostetaan sitä, että suuri osa maailman ihmisistä on jo pitkään hyväksynyt hyönteiset osaksi ruokavaliotaan.
Toinen tapa tuottaa hyönteisruuan normatiivista diskurssia oli puhua hyönteisruuasta hyvänmakuisena ruokana.
”Sirkat ovat herkullisia. Ne ovat yhtä aikaa rapeita ja pehmeitä, maussa aavistus pähkinää tai popcornin kuorta. "Hyviä oluen kanssa. Sitä paitsi nämä ovat aika nättejä", Huldén tarttuu sirkkaa jalasta.” HS 20.5.2013
”Ollikkalan mukaan sirkkoja osataan jo syödä ja heillä kotonaankin kuivatut sirkat korvaavat popparit elokuvailtana.” HS 31.8.2018
Esimerkeissä legitimoidaan hyönteisruuan normatiivisuutta kuvaamalla sen makua myönteisesti. Makua kuvataan niin herkulliseksi, että hyönteisillä voidaan korvata herkkuja elokuvailtana. Hienona ja hyvänä pidetylle ruualle on tapana antaa juomasuosituksia ja ensimmäisessä esimerkissä hyönteiset nostetaan tähän kategoriaan suosittelemalla niiden kanssa olutta. Rakenteen kuvaaminen rapeaksi ja pehmeäksi sekä pähkinäisestä mausta kertominen ovat myös sanoja, joilla kuvataan hienostunutta ruokaa.
19 4.6 Delegitimaatio
Suoria delegitimaatiokeinoja ei löytynyt aineistosta paljon. Maaseudun Tulevaisuudessa hyönteisruokaa delegitimoitiin puhumalla hyönteisruuasta eläinten ruokana.
”Hyönteiset ovat kaloille tuhtia ravintoa: jauhomadot sisältävät runsaasti proteiinia ja terveellistä Omega-3-rasvaa. Jauhomadoilla aiotaan korvata kalajauho nieriöiden ruokinnassa joko kokonaan tai osittain. Tavoitteena on samalla vähentää kalajauhon tuotannon ruokkimaa merten ylikalastusta.” MT 27.6.2017
Puhumalla hyönteisruuasta kalojen ruokana, tuotetaan diskurssia, jonka mukaan hyönteiset ovat eläinten ruokaa. Eläinten ruoka nähdään ihmisruuasta poikkeavana ja ihmiselle sopimattomana.
20
5 Yhteenveto ja johtopäätökset
Aineistossa havaituista diskursiivisista legitimaatiokeinoista korostuvat fakta, normatiivisuus sekä auktoriteetti. Moraalia käytettiin legitimaatiokeinona vähemmän ja narratiiveja hyvin vähän. Faktoista aineistossa korostuivat hyönteisruuan ravintoarvot sekä ilmastohyödyt.
Ilmastohyötyihin vetoamisen voidaan jossain määrin katsoa vetoavan myös moraaliin.
Moraalia käytettiin legitimaatiokeinona esimerkiksi vetoamalla hyönteisruuan eettisyyteen.
Aineistosta löytyi monenlaisia auktoriteetteja, mutta eniten vedottiin tieteeseen, eli yliopistoihin, tutkijoihin ja muihin tahoihin, jotka tekevät tutkimusta. Normatiivisuutta tuotettiin kahdella tavalla, vetoamalla hyvään makuun sekä vetoamalla siihen, että muut syövät tai voisivat syödä hyönteisruokaa. Muilla tarkoitettiin joko muita suomalaisia tai muiden maiden kansalaisia. Narratiiveja löytyi aineistosta vain vähän ja niissä hyönteisruokaan viitattiin taisteluna ja vallankumouksena.
Vuoden 2017 lakimuutos näkyy artikkelien julkaisujen painottumisena vuosiin 2017 ja 2018, mutta käytetyissä diskursiivisissa legitimaatiokeinoissa en havainnut muutosta. Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden artikkeleissa on havaittavissa painopiste-eroja.
Helsingin Sanomissa hyönteisruokaa käsitellään enemmän kaupungin näkökulmasta kirjoittamalla esimerkiksi uutisia ja arvosteluja ravintoloiden hyönteisruoka-annoksia.
Maaseudun Tulevaisuus taas lähestyy aihetta enemmän maataloustuotannon näkökulmasta.
Helsingin Sanomista diskursseja löytyi enemmän kuin Maaseudun Tulevaisuudesta, joten keskinäinen vertaaminen käytettyjen legitimaatiokeinojen perusteella on haastavaa. Sekä Helsingin Sanomissa että Maaseudun Tulevaisuudessa diskursiivisina legitimaatiokeinoina korostuivat fakta ja auktoriteetti. Faktan käyttö legitimaatiokeinona korostui voimakkaasti Helsingin Sanomien artikkeleissa. Siihen vetoaminen, että muutkin syövät tai voisivat syödä hyönteisruokaa, korostui myös molemmissa sanomalehdissä. Hyvää makua käytettiin legitimaatiokeinona useammin Helsingin Sanomissa kuin Maaseudun Tulevaisuudessa, johtuen ainakin osittain Helsingin Sanomien ravintolaruokaa koskevista artikkeleista, joita ei Maaseudun Tulevaisuudessa ollut. Aineistossa oli mielenkiintoista myös se, että sieltä löytyi kaksi reseptiä. Reseptien kautta voidaan legitimoida lukijoille hyönteisruokaa hyvänä ruokana.
21 Aineistosta on hankalaa tehdä aukottomia vertailuja Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden välillä, koska myös siitä syystä, että näiden kahden lehden hakukoneet toimivat eri tavoin. Helsingin Sanomien hakukoneen avulla tuloksia tulee laajemmin hakusanasta riippumatta ja Helsingin Sanomien hakukone vaikuttaa etsivän hakusanaa kaikkien tekstien sisällöstä, kun taas Maaseudun Tulevaisuuden hakukone vaikuttaa etsivän hakusanaa artikkeleihin merkittyjen asiasanojen perusteella. Myös käytetyillä hakusanoilla on vaikutusta tuloksiin. Esimerkiksi delegitimaatiokeinoja löytyi aineistosta vähän. Niitä olisi voinut löytyä aineistosta enemmän esimerkiksi hyönteisrehua koskevista artikkeleista, mikäli olisin hakenut rehuaiheisilla hakusanoilla. Halusin kuitenkin keskittyä hyönteisruokaa koskeviin artikkeleihin.
Tulokset voitiin jakaa viiteen kategoriaan, auktoriteettiin, faktaan, moraaliin, narratiiveihin ja normatiivisuuteen. Tämän lisäksi annoin esimerkin aineistosta ilmenneestä delegitimaatiosta.
Aineistosta löytyi erilaisia auktoriteetteja ja tiede oli vahvasti edustettu auktoriteetti molemmissa sanomalehdissä. Yliopistot, tutkijat ja teknologian tutkimuskeskus VTT löytyivät käytetyistä auktoriteeteista. Myös paljon käytetty auktoriteetti FAO koostaa raportteja tieteellisen tutkimuksen pohjalta, joten sitäkin voi pitää tieteellisenä auktoriteettina.
Voidaan huomata, että legitimaatiokeinot usein limittyvät toisiinsa nähden. Esimerkiksi tieteellisen auktoriteetin käyttö legitimaatiokeinona pitää usein sisällään myös faktatietoa, joka on tämän auktoriteetin tuottamaa.
Myös fakta ja moraali ovat legitimaatiokeinoina toisiinsa nähden monesti häilyviä. Tästä voidaan käyttää esimerkkinä faktoja, joissa vedotaan hyönteisruuan ilmastohyötyihin.
Hyönteisruuan ilmastohyödyt ovat faktatietoa, mutta ne vetoavat myös ihmisten moraaliin, siihen, mitä pidetään oikeana ja mitä vääränä. Jos ihminen on huolissaan ilmastonmuutoksesta, ilmastohyötyihin vetoaminen voi vedota hänen moraaliinsa.
Ilmastohyötyihin vedottaessa voidaan huomata ajan vaikutus. On paljon todennäköisempää, että ruuan ilmastohyötyihin vedotaan 2010-luvulla, kun ilmastonmuutos on vahvasti mukana julkisessa keskustelussa, kuin aiemmilla vuosikymmenillä.
Narratiiveja oli aineistosta hankalaa löytää, sillä niitä on vain vähän. Aineistosta tulee esiin kuitenkin taistelun ja vallankumouksen narratiivit diskursiivisina legitimaatiokeinoina.
Ajatuksena on, että huonosta nykytilasta päästään taistelun tai vallankumouksen kautta hyvään tulevaisuuteen. Taistelusta puhuttaessa nostetaan esiin ilmastonmuutos, jota vastaan
22 käydään taistelua hyönteisruuan avulla. Tämä on hyvin nykyaikainen taistelun kuvaus, joka onnistuu siksi, että julkisessa keskustelussa puhutaan yleisestikin ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta tai siihen varautumisesta. Normatiivisuus nousi esiin neljän diskursiivisen legitimaatiokeinon ulkopuolelta ja aineistosta nousivat esiin hyönteisruuan hyvä maku sekä muiden halukkuus kuluttaa hyönteisruokaa. Muiden hyväksynnän esiintuominen saattaa olla tehokasta, sillä ihminen peilaa itseään ja omia mielipiteitään ympäristöönsä. Hyvän maun kuvailu voi olla hyödyllistä ennakkoluulojen vähentämisessä, sillä monet eivät ole syöneet hyönteisruokaa.
Delegitimaatioita ei aineistosta juurikaan löytynyt. Tämä oli minulle yllätys. Delegitimaatiota hyönteisruokaa kohtaan voisi kuvitella olevan, sillä hyönteisruoka on Suomessa uusi ilmiö, joka on ollut laillista alle kahden vuoden ajan. Hyönteisiä ei ole totuttu ajattelemaan kulttuurissamme ruokana vaan haitallisina ja ällöttävinä olentoina, joita torjutaan kodeista ja pihamaalta. Arkisessa keskustelussa hyönteisruoka saa usein osakseen epäilyjä.
Delegitimaatio ei kuitenkaan näyttäytynyt tässä aineistossa kuin hyvin vähäisesti. Joissain Maaseudun Tulevaisuuden artikkeleissa hyönteisruokaan viitattiin eläinten ruokana, mikä mielestäni hyvin kuvastaa hyönteisruuan hyväksyttävyyden torjumista; kelpaa syötäväksi eläimille, muttei ihmisille. Delegitimaation vähäisyyttä voi selittää median tuntema vastuu;
suuret sanomalehdet eivät halua vahvistaa ihmisten ennakkoluuloja hyönteisruokaa kohtaan, vaan ennemminkin hälventää niitä. Hyönteistaloudesta on toivottu menestystä ja uuden kotimaisen proteiininlähteen kasvutarinaa. Media näyttää sisäistäneensä vastuunsa mielipidevaikuttajana julkisessa keskustelussa. Jos olisin valinnut aineistoksi internetin keskustelupalstan, delegitimaatiota olisi saattanut ilmetä enemmän.
Kirjallisuuskatsauksessa mainitsin parista tutkimuksesta, joissa oli selvitetty ihmisten halukkuutta ostaa ja kuluttaa hyönteisruokaa. Pohjoismaissa halukkuus hyönteisruuan ostamiselle oli suurempaa kuin Keski-Euroopan maissa. Hyönteisruoka ei silti ole esimerkiksi Suomessa vielä jokapäiväinen ruokavalinta. Tähän voi tietysti vaikuttaa se, että hyönteisruuan myynti laillistettiin vasta 2017, ja ihmisten tavat muuttuvat usein hitaasti. Medialla on suuri auktoriteetti hyönteisruokaa kohtaan oleviin asenteisiin vaikuttamisessa. Asenteisiin voisi osaltaan vaikuttaa se, mikäli julkiset keittiöt ottaisivat hyönteisruuan listoilleen. Ihmiset voisivat maistaa hyönteisruokaa joukkoruokailuissa päiväkodeissa, kouluissa ja palvelutaloissa ja asenteet voisivat hiljalleen kääntyä myönteisimmiksi hyönteisruuan tullessa
23 tutuksi. Suomessa HYY on tässä edelläkävijä, sillä se on päättänyt tarjota hyönteisruokaa omistamissaan ravintoloissa.
Ilmastonmuutos, maailman väkiluvun kasvu ja keskiluokan kasvu ovat kaikki nousevia trendejä ja globaaleja haasteita, joiden vuoksi vaaditaan kestävämpiä proteiineja.
Hyönteisruoka voisi olla tähän ratkaisu, mutta kuinka nopeasti uusi ruokatuote voidaan sopeuttaa osaksi länsimaista ruokavaliota? Hyönteisruuasta julkisessa keskustelussa tuotetuilla diskursseilla on tässä suuri rooli, mutta muutosta todennäköisesti tarvittaisiin myös valtion ja EU:n tasolla. Lakimuutos Suomessa ja direktiivimuutos EU-lainsäädännössä mahdollistavat hyönteisruualle vapaammat markkinat. Lainsäädännöllä voitaisiin tukea hyönteistuotantoa kuitenkin entistä paremmin, kunnes kuluttajakysyntä nousee. Samalla julkisiin laitoksiin voitaisiin tuoda hyönteisruoka osaksi arkista ruokavaliota.
Aiemmissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että hyönteisruokaan suhtautuvat myönteisemmin ihmiset, joille se on tuttua. Tästä olisi mielenkiintoista tehdä vertailevaa tapaustutkimusta esimerkiksi aloittamalla hyönteisruuan tarjoaminen julkisessa laitoksessa ja vertailemalla syöjien asenteita asiakkaisiin toisessa julkisen laitoksen keittiössä, jossa hyönteisruokaa ei tarjota. Hyönteisruuan turvallisuus on myös mielenkiintoinen ja tärkeä aihe, jota ei käsitelty tässä tutkielmassa, mutta jota olisi kiinnostavaa tutkia jatkossa. Diskursiivisten legitimaatiostrategioiden tutkimista olisi syytä myös jatkaa, sillä vasta myöhemmin näkyy selvemmin, kuinka vuoden 2017 lakimuutos vaikuttaa sanomalehdissä käytettyihin diskursiivisiin legitimaatiostrategioihin.
24
6 Lähteet
Bar-Ona, Y., Phillips, R. & Miloa R. (2018): The biomass distribution on Earth. PNAS, 115(25), 6506–6511. https://doi.org/10.1073/pnas.1711842115.
Belluco, S., Halloran, A. & Ricci, A. (2017): New protein sources and food legislation: the case of edible insects and EU law. Food Sec, 9, 803-814. https://doi.org/10.1007/s12571- 017-0704-0
Bowles, N., Alexander, S., & Hadjikakou, M. (2019): The livestock sector and planetary boundaries: A “limits to growth” perspective with dietary implications. Ecological Economics, 160, 128–136. doi:10.1016/j.ecolecon.2019.01.033.
FAO (1996): Rome Declaration on World Food Security and World Food Summit Plan of Action. http://www.fao.org/docrep/003//w3613e/w3613e00.htm
FAO (2008): An Introduction to the Basic Concepts of Food Security.
http://www.fao.org/3/al936e/al936e00.pdf. Viitattu 14.3.2019.
FAO (2010): Sustainable diets and biodiversity. Directions and solutions for policy, research and action. Rooma: FAO Headquarters.
http://www.fao.org/docrep/016/i3004e/i3004e.pdf.
FAO, IFAD, UNICEF, WFP & WHO (2018): The State of Food Security and Nutrition in the World 2018. Building climate resilience for food security and nutrition. Rooma, FAO.
Haaranen, T., Hagelberg, E., Heinonen, S., Helenius, J., Joona, J., Koppelmäki, K., Lindström, K., Mattila, H., Mattila, T. J., Nikkilä, L., Tapio-Biström, M. & Veistola, T.
(2016): Parasta ruokaa - hyvää elämää: visio tulevaisuuden ruokajärjestelmästä. Ruokavisio group. http://hdl.handle.net/10138/175902.
Maa- ja metsätalousministeriö (2013): Lähiruokaa – tottakai! Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020. Juvenes Print.
https://mmm.fi/documents/1410837/1890227/L%C3%A4hiruokaohjelmaFI.pdf/a30211ac- ff80-4722-984f-3fc26e5c1467.
Maa- ja metsätalousministeriö (2017): Ruoka 2030. Suomi-ruokaa meille ja maailmalle.
Valtionneuvoston selonteko ruokapolitiikasta.
https://mmm.fi/documents/1410837/1923148/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030/d576 b315-41fe-4e9d-9d02-8462c5ae5895/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030.pdf.
Nadathur, S.R., Wanasundara, J.P.D & Scanlin, L. (2017): Proteins in the Diet: Challenges in Feeding the Global Population. In Nadathur S. R., Wanasundara, J.P.D. & Scanlin, L.
(Eds.), Sustainable Protein Sources (pp. 1-19). https://doi.org/10.1016/B978-0-12-802778- 3.00001-9.
Piha, S., Pohjanheimo, T., Lähteenmäki-Uutela, A., Kreckova, Z. & Otterbring. T. (2018):
The effects of consumer knowledge on the willingness to buy insect food: An exploratory
25 cross-regional study in Northern and Central Europe. Food Quality and Preference, 70, 1-10.
https://doi.org/10.1016/j.foodqual.2016.12.006.
Puupponen, A.,Paloviita, A., Kortetmäki, T. & Silvasti, T. (2017): Suomalaisen ruokaturvan ulottuvuudet. Sisällönanalyysi ruokaturvasta julkisissa asiakirjoissa. Alue Ja Ympäristö, 45(1), 39-54. https://aluejaymparisto.journal.fi/article/view/60681.
Pynnönen, A. (2013): Diskurssianalyysi. Tapa tutkia, tulkita ja olla kriittinen. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopisto.
Ramos‐Elorduy, J. (1997): Insects: A sustainable source of food? Ecology of Food and Nutrition, 36(2-4), 247-276. DOI: 10.1080/03670244.1997.9991519.
Report of the World Commission on Environment and Development: Our Common Future (1987). http://www.un-documents.net/our-common-future.pdf.
Schmidhuber, J. & Tubiello, N. F. (2007): Global food security under climate change. Pnas, 104(50), 19703-19706. http://www.pnas.org/content/pnas/104/50/19703.full.pdf.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2014): Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014.
Tampere: Juvenes Print.
https://www.evira.fi/globalassets/vrn/pdf/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3_es-1.pdf.
Van Huis, A., Van Itterbeeck, J., Klunder, H., Mertens, E., Halloran, A., Muir, G. &
Vantomme, P. (2013): Edible insects. Future prospects for food and feed security. Food and agriculture organization of the united nations. http://www.fao.org/3/i3253e/i3253e.pdf.
Van Leeuwen, T. (2007): Legitimation in discourse and communication. Discourse &
Communication, 1(1), 91–112. doi:10.1177/1750481307071986.
Woolf, E., Yaozhou, Z., Emory, K., Zhao, J. & Changqi, L. (2019). Willingness to consume insect-containing foods: A survey in the United States. LWT - Food Science and
Technology, 102, 100-105. https://doi.org/10.1016/j.lwt.2018.12.010
WWF Suomi (2013): Suuret yritykset, suuri vastuu – WWF Suomen suuri soijakysely 2012.
https://wwf.fi/mediabank/4237.pdf. Viitattu 7.2.2019.
Ympäristöministeriö. 2013. Mitä on kestävä kehitys. Viimeksi muokattu 26.6.2017.
http://www.ym.fi/fi-FI/ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys. Viitattu 7.2.2019.
26 Liite 1
Aineisto
Helsingin Sanomien artikkelit
Amerikkalainen jauhomatokeitto (worm chowder) 20.5.2013 Belgia hullaantui matoburgereihin ja toukkatahnoihin 5.11.2014
Belgia salli ötökkäruuan ja saa etumatkaa hyönteistaloudelleen 7.11.2014 Duudsonit syöttivät jauhomatoja ohikulkijoille Kampissa 29.10.2011
Elintarvikelakia kierretään myymällä sirkkoja somisteeksi – maininta herkullisuudesta johti kieltämiseen 8.5.2017
Ensimmäinen torakkani ja ajatuksia hyönteissyönnistä 9.2.2015 Evira kielsi sirkkojen syömisen markkinoilla 21.8.2013
Harpistista tuli sirkkafarmari 8.4.2016
Heinäsirkkoja voi syödä, leppäkerttuja ei – tutkija esittelee syötävät Suomen hyönteiset 26.6.2014
Helsinkiläisessä näkkileivässä rouskuu nyt Pohjanmaalla kasvanut heinäsirkka – ensimmäiset Suomessa kasvaneista sirkoista valmistetut tuotteet vietiin käsistä pääkaupunkiseudulla 7.1.2018
Huippukokki Henri Alén alkaa kasvattaa sirkkoja uudessa ravintolassaan – ”Pelätään, että ihmiset ovat yök, ei mennä ainakaan sinne ötökkäravintolaan” 22.3.2018
Hyi, kuinka hyvää! 7.11.2014
Hyönteiset ovat leviämässä ravintoloiden ruoka¬listoille, ja pitsasta voi jo löytyä juuston lisäksi koti¬sirkkoja 30.9.2018
Hyönteisiä on pitänyt tähän asti myydä kiertoilmauksilla – nyt ötökkäpatukat ja sirkkaeinekset tulevat rytinällä kauppoihin 29.9.2017
Hyönteismakkaran popsiminen parantaisi ruokaturvaa – ”Nykyisten proteiininlähteiden ekologisuus ja huoltovarmuus eivät ole kestävällä pohjalla” 8.5.2017
Hyönteisruoka on Suomessa kiellettyä, joten Teurastamo myy paistettuja heinäsirkkoja näytille 20.8.2015
Hyönteisruoka on tulevaisuuden ilmiö, jota ei enää tarvitset kätkeä muiden raaka- aineiden joukkoon – Sirkkoja saa nyt huippuravintoloista ja ruotsinlaivoilta 7.9.2018
27 Hyönteisten syönti pelastaisi maailman – mutta miltä ne maistuvat? 3.4.2015
Kahvilayrittäjä tarjoilisi asiakkailleen ötököitä – ”Niissä on hyvä maku, sellainen pähkinäinen” 28.12.2015
Kauppoihin tulee perjantaina leipää, johon on jauhettu hyönteisiä – yhdessä ciabattassa on 70 sirkkaa: ”Ne eivät ole siellä katsomassa silmästä silmään” 23.11.2017
Kiinnostaako hyönteisruoka? 26.5.2016
Kohta meillä on minikarjaa lautasella – unelmoin jo sirkkajauheesta 15.10.2015 Kohuttu huippuravintola Ultima panostaa omavaraisuuteen ja hyperlähiruokaan, mutta tarjoilija ei osaa edes sanoa, mistä kalat tai viiriäiset ovat tulleet 29.8.2018
Kun Topi Kairenius haluaa herkutella, hän työntää kätensä muurahaiskekoon – Näin hyödynnät suomalaisia villihyönteisiä ruuanlaitossa 24.7.2018
Kurikasta Suomen suurin sirkantuottajakunta 31.8.2018
Miljoonan kotisirkan farmi muhii keskellä Espoota – Perttu Karjalainen aikoo lyödä miljooniksi syöttämällä ihmisille hyönteisiä 4.2.2017
Nasa kiinnostui suomalaisesta sirkka¬farmista – ”Kasvatus¬tiloja kehitetään sillä silmällä, että ne soveltuvat Mars-lennoille” 19.4.2018
Nyhtis vietiin käsistä, tuleeko seuraavaksi jauhomadoista tehty jauhis? – Hyönteisruokabisnes kasvaa vauhdilla Suomessa 30.1.2017
Ranskalaisyritys leipoo keksejä hyönteisistä – ötököitä syömällä pelastat maailman 19.3.2014
Resepti: Jauhomato-makaronilaatikko 22.8.2014
Riku Rantala usuttaa syömään hyönteisiä – ja maistaa tässä ötökkäpizzaa 6.4.2015 Santtu Vekkeli kasvattaa syötäviä ötököitä – näin syntyy sirkkapurilainen 7.11.2014 Sirkat maistuivat messuvieraille 16.9.2018
Sirkat sopivat aloittelevalle hyönteissyöjälle 20.5.2013
Suomi sallii hyönteisten kasvattamisen ja myymisen ruoaksi 20.9.2017
Tarjoilija, keitossani on matoja! – Hyönteisten syöminen ja kotikasvatus yleistyy Suomessakin 30.6.2016
Teurastamon pihalla ei saa myydä paistettuja sirkkoja 22.8.2013
Tutkimus: Puolet suomalaisista voisi ostaa hyönteisruokaa kaupasta – suhtautuminen myönteisempää kuin ruotsalaisilla 27.12.2016
Voisivatko kissat ja koirat syödä hyönteisravintoa? 27.4.2014 YK patistaa syömään hyönteisiä 28.12.2015
28 Maaseudun Tulevaisuuden artikkelit
Dynaaminen hyönteisala kaipaa tutkimusta 29.11.2017 Eläimille saa syöttää hyönteisiä sisältävää rehua 4.7.2017
EntoCube: Kotimaiset sirkat viedään käsistä – Tänään kauppoihin tullut mysli sisältää belgialaisia hyönteisiä 05.12.2017
EU yllättää vähentämällä hyönteisbyrokratiaa 07.07.2017 FAO: Hyönteisistä tulevaisuuden ruokaa ja rehua 14.05.2013
Fazer leipoo nyt ötökkäleipää – yhteen jauhettu 70 sirkkaa 23.11.2017 Fazer tuo sirkkajauhot Hollannista – kilohinta melkein sata euroa 23.11.2017 Fazer tutkii hyönteisten käyttöä leivonnassa 20.08.2017
Fazerin sirkkaleipä ponkaisi palkintopallille 23.06.2018
Fazerin sirkkaleipiä hämmästeltiin ympäri maailman 24.11.2017
Floppasivatko sirkkatuotteet? Sirkkamakkarat ja -pihvit jatkuvasti alelaarissa 10.01.2018
Hesburger varovainen, Kotipizza innoissaan hyönteisruuasta: "Sirkoissa miellyttävä kanan ja katkaravun sekoitus" 22.09.2017
Hyönteisen matka kulkee kotitilalta lemmikin kitaan – näin koirille maittaa sirkka- aamiainen 10.10.2017
Hyönteisruoka on todellinen trendi – Jopa 70 prosenttia suomalaisista vastaajista kiinnostuneita 16.12.2016
Hyönteisruokaa ja samppanjaa – tältä maistui sirkkaskagen 18.04.2018
Hyönteisruokaa kehittävä Entis sai 200 000 euron pääomaruiskeen 09.08.2018
Hyönteisruuat kiinnostavat, mutta harva haluaa suuhunsa kokonaisen sirkan 02.04.2018 Joka toinen suomalainen mies on valmis syömään hyönteisiä 25.10.2017
Kaloille saa antaa hyönteisrehua – Ruotsissa nieriät syövät perunalla ruokittuja jauhomatoja 27.06.2017
Lapin Kansa: Missä viipyvät itikkapihvit afrikkalaiseen tapaan ja muut hyttysherkut?
18.08.2018
Lukijat hyönteisruuasta: "Voisin syödä, ainakin maistaa – paistetut liskotkin ovat kuin muikkuja" 14.12.2016
Maksaisitko sinä 2 400 euroa kuussa koiranruuasta? Sirkkaruuan hinta kova 12.01.2018
29 Mehiläisten hoitajat ilahtuivat hyönteisruokapäätöksestä: Kuhnurin toukkia pian ruokapöytään? 21.09.2017
Miljoonapäinen karja: Tämä tanskalaistila tuottaa jauhomatoja 11.09.2016
Nyt minikarjaa kasvattamaan: Kotimaisille hyönteisille olisi kovasti kysyntää 27.11.2017
Odotettu muutos läpi: Suomi sallii hyönteisten elintarvikekäytön 20.09.2017
Ötökät rynnivät ruokalautaselle, kun EU sallii hyönteiset elintarvikkeeksi 21.03.2017 Pian se on täällä: Jauhomatopullat – VTT:n kehittämänä 19.01.2017
Ruokahyönteiset lennossa 27.11.2017
Sirkkoja myydään nyt tukussa ravintoloille – "Meidän on syytä aloittaa muutos länsimaista ja näyttää suuntaa" 08.02.2018
Söin täällä: Viking Line tarjoaa heinäsirkkoja turskan ja jauhomatoja karitsan kanssa 04.03.2018
Suomalaisiin ruokapöytiin kipittää uusi tulokas – hyönteisruoka ravintoarvoiltaan rikasta 07.07.2017
Suomen hyönteiskasvattamot laajenevat, mutta moni kauppojen sirkkatuote valmistetaan vielä tuontiötököistä: "Eläin kun eläin, aina kasvatuksessa on haasteensa"
04.09.2018
Suomi hyppää hyönteisten elintarvikekäytön etulinjaan – Kurikkalaisen viljelijän sikala muuttuu sirkkalaksi 23.09.2017
Taas uusi hyönteisruoka kauppoihin: Näkkileipää kotimaisista sirkoista
Taloussanomat: Lainsäädännön tiukka tulkinta estää Suomen nousun hyönteisruuan supermaaksi 18.07.2016
Tanskassa kehitellään: Miltä maistuisi hyönteisolut? 14.10.2017 Tulevaisuuden ruoka paistuu ehkä kärpäsöljyllä 23.10.2015 Tulisiko hyönteisistä jättibisnes Suomelle? 05.11.2015
UniBugs sai Ruohonjuuren palkinnon hyönteisten maistattamisesta 17.10.2016
Uutuustuote tarjoaa kauraa, soijaa, hernettä ja hyönteisiä jauhelihan tilalle – "Kotisirkat luovat todella miellyttävän makuprofiilin" 30.08.2018
Valkosipulissa paistetut sirkat maisteltavana Huittisissa – Lähiruokafestivaali kertoo, mistä ruoka tulee 26.08.2018
Vihreää valoa hyönteisruualle ja ymmärrystä ilmapalloille, SDP hyväksyi tukun aloitteita 04.02.2017
30 Ylöjärveläisyritys tuo sirkkaruokia joulumyyntiin – "Todellista superruokaa"
29.11.2017
Yrittäjä perusti kotitalonsa autotalliin sirkkalan – kuuntele videolta tuhansien hyönteisten siritystä 21.02.2018
