229
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 2/1998
Erkki Annila
Metsäluonnon monimuotoisuus
M
etsäntutkimuslaitoksessa käynnissä olevan”Metsäluonnon monimuotoisuus”-tutkimus- ohjelman keskeisenä päämääränä on tuottaa tietoa siitä, miten metsien taloudellinen hyväksikäyttö vai- kuttaa metsien biologiseen monimuotoisuuteen.
Tutkimusohjelman perustaminen (1995) tuli ajan- kohtaiseksi, kun oli käynyt ilmi, että tehokkaan puuntuotannon seurauksena jotkin kasvi-, sieni- ja eläinlajit olivat harvinaistuneet talousmetsissä. Oh- jelmassa selvitetään myös ympäristötaloustieteen menetelmin, minkälainen merkitys monimuotoisuu- della on metsien kokonaisarvossa. Monet ohjelmaan kuuluvat tutkimushankkeet ovat yhteistyöprojekte- ja muiden tutkimusta tekevien laitosten kanssa.
Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella tie- detään jo suhteellisen hyvin, mitkä ovat ne tekijät, joiden seurauksena jotkin lajit ovat harvinaistuneet.
Tiedetään, että ympäristöstään poikkeavilla avain- biotooppeilla on keskeinen merkitys monimuotoi- suudessa, sillä niiden lajirunsaus on usein ympäris- töään suurempi ja/tai niissä elää tällaisille kasvu- paikoille erikoistunut lajisto. Uhanalaisista lajeista yli puolet on avainbiotooppilajeja. Tällaisten paik- kojen avohakkuu tai kuivattaminen on usein johta- nut joidenkin lajien häviämiseen kyseiseltä metsä- kuviolta. Eräät avainbiotooppit (paloalueet, lehdot) liittyvät metsän tiettyyn kehitysvaiheeseen, joten jonkinlaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta avainbio- tooppeja yleensä olisi riittävästi tai niiden erityis- piirteet säilyisivät. Tiedot siitä, millainen käsittely kunkintyyppisessä avainbiotoopissa olisi parasta tyypillisten avainbiotooppilajien säilyttämisen kan- nalta, on vielä tarkentumatta.
Toinen merkittävä tekijä, joka on aiheuttanut la- jien harvinaistumista talousmetsissä, on laho- ja kolopuiden väheneminen. Uhanalaisiksi luokitel- luista lajeista runsas kolmannes on riippuvainen lahopuusta. Tähän mennessä tehtyjen tutkimusten mukaan talousmetsissä lahopuuta on keskimäärin muutamia kuutiometrejä hehtaarilla, kun sitä luon- nontilaisissa metsissä saattaa olla jopa 100 kuutio- metriä. Nykykäytännöstä tehtyjen mallien mukaan lahopuuta kertyy keskimäärin 10–15 kuutiometriä hehtaarilla. Saatujen tulosten perusteella näyttää sil- tä, että lahopuumäärän kohotessa 20–30 kuutio- metriin hehtaarilla saavutetaan se taso, jonka jäl- keen eri-ikäisestä lahopuusta riippuvien lajien määrä ei enää olennaisesti kohoa.
Merkittävä tavoite tutkimusohjelmassa on saada nykyistä tarkempi kuva luonnontilaisten metsien rakenteesta ja dynamiikasta. Tätä tarkoitusta varten perustetaan noin 400 pysyvää koetta luonnontilaisiin metsiin. Kokeista on tähän mennessä perustettu noin 250, osa maan rajojen ulkopuolelle Pohjois-Venäjäl- le. Kokeet ovat kaikkien metsien monimuotoisuut- ta tutkivien tutkijoiden käytettävissä.
Lajien harvinaistumisen kannalta vanhan metsän tärkein ominaisuus on lahopuu. Kun se jätetään huo- miotta, vanhoja luonnontilaisia metsiä tarvitsevia lajeja on suhteellisen vähän, alle 10 % uhanalaisis- ta lajeista. Tutkimuksia on käynnissä siitä, millä ta- valla vanhoja metsiä voitaisiin ja pitäisi käsitellä, että niissä säilyisivät kaikki tyypilliset vanhan met- sän lajit. Toinen vanhoihin metsiin liittyvä keskei- nen kysymys on metsikön koko ja metsiköiden etäi- syys toisistaan. Kysymys kuuluu, mikä merkitys
230
Metsätieteen aikakauskirja 2/1998 Tieteen tori
metsikön laajuudella on eri lajien säilymisessä.
Tämä tieto on olennaista, kun arvioidaan vanhojen, erikokoisten metsäsaarekkeiden säilyttämisen tar- koituksenmukaisuutta. Yhtä tärkeätä on tietää, muo- dostavatko eri kehitysvaiheissa olevat talousmetsät ylipääsemättömiä esteitä vanhojen metsien lajien siirtymiselle vanhasta metsästä toiseen ja onko yleensä perusteita ruveta luomaan ns. ekologisia käytäviä yhdistämään vanhoja metsiä.
Tärkeällä sijalla tutkimusohjelmassa on sen sel- vittäminen, minkälainen merkitys uudistushakkuissa käyttöön otetuilla menetelmillä on biologisen moni- muotoisuuden säilyttämisessä. Tämä on tärkeätä sen vuoksi, että laskelmien mukaan lähinnä säästöpui- den jättämisestä aiheutuvat puuntuotannolliset me- netykset ovat keskimäärin 5–10 %. Säästöpui- den merkitys biologiselle monimuotoisuudelle tu- lee pääasiassa vasta sitten, kun ne ovat niin järeitä, että ne voivat olla vanhoja puita kasvualustana tar- vitsevien lajien elinpaikkana, tai kun ne rupeavat lahoamaan. Mutta tärkeätä on myös tietää, onko säästöpuiden jättämisellä joitakin välittömiä, perin- teisestä avohakkuusta poikkeavia vaikutuksia. Tä- hän mennessä saadut tulokset osoittavat erojen ole- van suhteellisen vähäisiä.
Tässä vaiheessa alkaa olla jokseenkin tarkka kä- sitys metsikkötasolla siitä, millä tavalla talousmet- siä tulisi käsitellä, jotta edellytykset metsän eri ke- hitysvaiheissa esiintyvän luontaisen lajiston säily- miselle olisivat olemassa. Tiedot lajien populaati- oiden säilymisestä alueellisella tasolla ovat paljon vähäisemmät. Mikä on se vähimmäistaso, joka ta- kaa lajin säilymisen elinkykyisenä? Keskeisiä, vie- lä avoimia kysymyksiä ovat esimerkiksi, kuinka ti- heässä erilaisia avainbiotooppeja tulee olla, että niis- sä elävät lajit voisivat siirtyä avainbiotoopista toi- seen, sekä kuinka lähellä toisiaan runsaiden laho- puukeskittymien tulee olla, jotta lahopuulajit voisi- vat tavoittaa uuden, niille sopivassa vaiheessa ole- van lahopuun, kun vanha on käynyt asuinkelvotto- maksi. Nämä kysymykset vaativat ennen muuta la- jien liikkumis- ja leviämiskyvyn tutkimista. Usein lajit poikkeavat suuresti toisistaan, joten yhdellä la- jilla tai lajiryhmällä saadut tulokset eivät useinkaan ole yleistettävissä.
Tärkeä osa tutkimusohjelmassa on monimuotoi- suuden seurantajärjestelmän luominen. Jotta seuran- ta olisi luotettava, sen tulee perustua suorittajasta
riippumattomaan järjestelmään. Systemaattiseen otantaan perustuvassa valtakunnan metsien inven- toinnissa on kehitetty menetelmää lähinnä kahden tärkeimmän monimuotoisuustunnuksen, avainbio- tooppien ja lahopuun määrän mittaamiseksi. Näillä tiedoilla on suuri käyttöarvo muun muassa tehtäes- sä metsälain edellyttämiä alueellisia tavoiteohjelmia tai selvitettäessä erilaisten ja erikokoisten luonnon- suojelualueiden edustavuutta. Aikaisemmin tehdyis- sä valtakunnan metsien inventoinneissa on kerätty tietoa myös metsissä esiintyvien lajien runsaudes- ta. Tästä aineistosta on valmisteilla laaja tutkimus kasvilajien runsaudessa tapahtuneista muutoksista.
■ Professori Erkki Annila työskentelee Metlan Vantaan tutkimuskeskuksessa.
