76
Metsätieteen aikakauskirja 1/1998 Tieteen tori
Kalevi Hemilä
Kansainvälisten metsiä sivuavien sopimusten vaikutus Suomen metsätalouteen
M
aailmanlaajuinen ja alueellinen metsäyhteis- työ on ollut viime vuosina ennennäkemättö- män vilkasta. Sitä vauhdittavat metsien häviämi- nen ja aavikoitumiskehitys, metsäluonnon terveyt- tä, elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta uhkaavat toimet, ilmastonmuutosten hallinta sekä eri sekto- reilla tapahtuva globalisaatiokehitys. Näiden ilmiöi- den seurauksia arvioitaessa valtioiden väliset rajat usein menettävät merkityksensä.Haluan korostaa heti aluksi, että vielä ei ole ole- massa maailmanlaajuista metsäsopimusta. Maail- manlaajuiseen metsäsopimukseen tähtäävä keskus- telu on kuitenkin käynnissä. Lisäksi on olemassa useita erilaisia sopimuksia ja järjestelyitä, jotka kos- kettavat metsiä ja metsätaloutta. Osa säännöstöistä on oikeudellisesti velvoittavia ja osan toteuttami- seen maat ovat sitoutuneet vain moraalisesti. Pu- humme niin sanotusta kovasta ja pehmeästä lain- säädännöstä.
Tarkastelen ensiksi sitä, kuinka Suomessa on to- teutettu metsiä koskevat kansainväliset sitoumukset.
Näihin luen etenkin YK:n ympäristö ja kehityskon- ferenssin (UNCED) päätökset ja Euroopan toisen metsäministerikonferenssin päätöslauselmat. Toi- seksi arvioin sitä, kuinka eräiden metsiä koskevien sopimusten, kuten biodiversiteettisopimuksen, toi- meenpano vaikuttaa Suomen metsätalouteen. Kol- manneksi esitän joitain suuntaviivoja niistä tutki- mustarpeista, jotka nousevat esille kansainvälisestä metsäpoliittisesta yhteistyöstä. Lopulta vielä katsaus maailmanlaajuisen metsäpolitiikan nykyvaiheesta.
UNCED:in ja Helsingin metsäministeri- konferenssin päätösten toimeenpano
Vuonna 1992 hyväksyttiin YK:n ympäristö- ja ke- hityskonferenssissa (UNCED) metsien hoitoa, käyt- töä, suojelua ja kestävää kehitystä koskevat niin sanotut metsäperiaatteet ja toimintaohjelma agen- da 21:n suositukset. Samalla tunnustettiin ensim- mäistä kertaa YK:n historiassa metsien ekologi- nen, taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja hen- kinen merkitys. Valtioiden tehtävänä on ottaa huo- mioon nämä periaatteet kansallisessa metsäpolitii- kassaan. Ne ovat antaneet myös pohjan kansainvä- liselle metsäyhteistyölle paikallisella, kansallisel- la, alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla.
Euroopan toinen metsäministerikonferenssi, joka järjestettiin Helsingissä 1993, toi Rion metsäperi- aatteet, toimintaohjelman ja biologista monimuo- toisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteet käy- tännön tasolle. Tuolloin Euroopan metsäasioista vastaavat ministerit allekirjoittivat yhteiset periaat- teet kestävälle metsätaloudelle ja Euroopan met- sien biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiselle.
Maassamme on vallinnut pitkälle menevä yhteis- ymmärrys siitä, että Suomen tulee toteuttaa nämä periaatteet mallikkaasti. Kansallisesti olemme to- teuttaneet edellä mainitut linjaukset toisaalta met- sätalouden ympäristöohjelman ja sen seurannan sekä toisaalta metsälainsäädännön kokonaisuudis- tuksen kautta. Lisäksi luonnonsuojelulain uudista- minen, vanhojen metsien suojeluohjelmien laati-
77
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 1/1998
minen ja sen rahoituksesta sopiminen, kestävän met- sätalouden kriteerien ja indikaattoreiden valmista- minen, alue-ekologisen suunnittelun käyttö, luon- nonhoitokoulutus, metsäsertifiointi ja työn alla ole- vat alueelliset tavoiteohjelmat toteuttavat osaltaan Rion ja Helsingin velvoitteita.
UNCED:in päätösten seurantaa varten perustet- tiin vuonna 1995 YK:n kestävän kehityksen toimi- kunnan (CSD) alaisuuteen hallitustenvälinen metsä- paneeli (IPF). Metsäpaneeli tarkasteli metsäkysy- myksiä laaja-alaisesti ja sai työnsä päätökseen vuo- den 1997 alussa. Metsäpaneelissa sovittiin yli sa- dasta toimenpide-ehdotuksesta kestävän metsäta- louden edistämiseksi. Näiden toteutukseen maat si- toutuivat YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa UNGASS:issa viime kesäkuussa.
Mitä nämä uudet toimenpide-ehdotukset sitten merkitsevät Suomelle, ja kuinka ne tullaan laitta- maan käytäntöön? Meidän kunkin tulee järjestel- mällisesti arvioida nämä suositukset ja sitten sovel- taa niitä kansallisissa toimissamme. Metsätaloutem- me on läpikäynyt valtavan uudistumisen 1990-lu- vulla, enkä usko, että nämä uudet suositukset ovat Suomelle mitenkään ongelmallisia. Kuluvan vuo- den haasteena on kansallisen metsäohjelman laati- minen. Katsoisinkin, että metsäpaneelin suositus- ten käytäntöönpano tulisi tehdä pitkälti juuri kan- sallisen metsäohjelman välityksellä. Myös kansain- välisen yhteistyömme tulee suuntautua metsäpanee- lin toimenpide-ehdotusten toteuttamiseen.
Metsiä sivuavia muita sopimuksia
Kuten aluksi sanoin, metsiä sivuavat useat eri sopi- mukset. Näitä ovat esimerkiksi:
– biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus – ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus
– aavikoitumisen estämistä koskeva yleissopimus – vuoden 1994 kansainvälinen sopimus trooppisesta
puusta (ITTA)
– uhanalaisten lajien kauppaa koskeva sopimus (CITES), sekä
– kosteikkoja koskeva sopimus (Ramsar).
Tarkastelen nyt vain kahta ensiksi mainittua sopi- musta, eli ns. biodiversiteettisopimusta ja ilmasto- sopimusta.
Biologista monimuotoisuutta koskevan yleisso- pimuksen tavoitteena on luonnon monimuotoisuu- den suojelu, sen kestävä käyttö sekä käytöstä saa- tavien hyötyjen oikeudenmukainen jako. Sopimus- tekstissä ei mainita metsiä erityisesti, mutta sopi- mus koskettaa metsiä ja metsätaloutta läheisesti, koska suuri osa luonnon monimuotoisuudesta esiin- tyy maailman metsissä.
Biodiversiteettisopimuksen toteuttamisessa etu- sijalla ovat olleet mm. kansallisen biodiversiteetin suojelustrategioiden laatiminen ja niiden yhteen- sovittaminen kansallisiin kehitysohjelmiin. Lisäksi esille on myös otettu bioturvallisuuteen liittyvät asiat, teknologian siirtokysymykset sekä alku- peräiskansojen ja paikallisväestön hallussa oleva monimuotoisuuteen liittyvä tieto.
Maassamme kansallinen biodiversiteettitoimikun- ta on äskettäin saanut valmiiksi ehdotuksen Suo- men biologista monimuotoisuutta koskevaksi kan- salliseksi toimintaohjelmaksi vuosille 1997–2005.
Toimikunnan johtoajatuksen mukaan kunkin hal- lintoalan ja sektorin tulee itse huolehtia luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Maa- ja metsä- talousministeriö onkin laatinut oman hallinnonalan- sa uusiutuvia luonnonvaroja koskevan toimintaoh- jelman viime vuonna.
Biodiversiteettitoimikunta tarkasteli työssään myös biodiversiteettisopimuksen täytäntöönpanoa maassamme. Johtopäätöksenä oli, että keskeisim- millä toiminta-alueilla maa- ja metsätaloudessa ja ympäristöhallinnossa sekä lainsäädännössä, biolo- gisen monimuotoisuuden suojelulla on jo kansain- välisen ja kriittisen tarkastelun kestävät rakenteet.
Biodiversiteettisopimuksen osana ollaan valmis- telemassa metsiä koskevaa erillisohjelmaa. Metsä- ohjelman rungon muodostaisivat tutkimus, eri ta- hoilla tapahtuvan työn koordinaation parantaminen ja teknologian kehittäminen. Nyt on mielestäni tär- keää turvata metsiä koskevan työohjelman suun- tautuminen siten, että se keskittyy luonnon moni- muotoisuuden kannalta oleellisiin erityiskysymyk- siin, kuten tutkimustiedon lisäämiseen. Biodiversi- teettisopimuksen metsäohjelmaa ei tule nähdä kil- pailevana hankkeena EU:n ajaman metsäsopimus- vaihtoehdon kannalta.
Joulukuun 1997 alussa Kiotossa Japanissa pidet- tiin ilmastosopimusneuvottelut. Ilmastosopimuksen tavoitteena on ilmakehän sisältämien kasvihuone-
78
Metsätieteen aikakauskirja 1/1998 Tieteen tori
kaasujen vakiinnuttaminen niin, että torjutaan il- mastonmuutos pitkällä aikavälillä. Metsät liittyvät ilmastosopimukseen siten, että ne ovat merkittävä hiilidioksidin sitoja merten ja muiden biomassaa kasvavien alueiden lisäksi. Toisaalta metsät ovat myös merkittäviä hiilen varastoitumisen kannalta.
Mahdollinen ilmastonmuutos vaikuttaisi myös maailman metsiin. Vielä on aikaista arvioida mitä vaikutuksia uusilla päästörajoituksilla on metsäta- louden harjoittamisen kannalta. Mielestäni metsät tulisi ottaa huomioon hiilitaselaskelmissa, mutta laskentatavasta ei saa tulla rasite Suomen kaltaisel- le kestävää metsätaloutta harjoittavalle maalle. Las- kentatapojen ei myöskään tulisi suosia vain istu- tusmetsätaloutta, sillä se saattaisi johtaa olemassa olevien metsien tilan heikkenemiseen tietyillä alueilla. Tutkijat ovat arvioineet, että hiilitaseen kannalta paras ja kestävin vaihtoehto on nykyisen- kaltaisten metsänkäsittelytapojen harjoittaminen ja metsien hiilensitomiskyvyn ylläpito. On kuitenkin selvä, että ilmastonmuutosta ja -sopimusta koske- van tieteellisen tiedon tarve on edelleen suuri.
Yhteistä näille edellä mainituille sopimuksille on, että ne tarkastelevat metsäasioita varsin rajoittu- neesta näkökulmasta. Siksi Suomi, yhdessä mui- den EU-maiden kanssa, on pyrkinyt saamaan ai- kaiseksi maailmanlaajuisen ja kokonaisvaltaisen metsäsopimuksen. Sopimus ottaisi huomioon met- sien taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja kult- tuuriset näkökohdat.
Tutkimustarpeita
Suomen metsäntutkimuksen painopistealueet on määritelty viimeksi vuonna 1995, kun maa- ja met- sätalousministeriö julkisti eri tahojen kanssa yh- teistyössä valmistellun metsäntutkimuspoliittisen ohjelman. Ohjelmassa mainittiin yksitoista paino- pistealuetta, joiden mukaan kansallista metsäntut- kimustamme onkin jo suunnattu.
Aivan kuten metsätaloutemme ja -politiikkam- me, niin myös metsäntutkimuksemme tulee olla suuntautunut kansainvälisesti. Hallitustenvälinen metsäpaneeli sivusi työssään metsäntutkimusta. Eri- tyisesti on tunnustettu tarve vahvistaa metsäpoli- tiikkaa tutkivaa ja sitä tukevaa tutkimusta. Metsä- poliittisen tutkimuksen painopisteiden määrittämi-
nen edellyttää kuitenkin metsäpoliittisen ympäris- tön hyvää tuntemista.
Metsäntutkimusta tarkasteltiin metsäpaneelin työssä laajasti ja läpikäyvänä asiana. Metsäpanee- lin työ osoitti ainakin seuraavat keskeiset metsän- tutkimuksen tarpeet:
– metsätuotteiden ja -palvelusten tarjonta ja kysyntä – kestävä metsätalous ja sertifiointi
– ympäristömerkinnät
– kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit – metsien arvottaminen
– maanomistusolosuhteet
– poikkisektoriaalisen tarkastelun lisääminen sekä – yksityissektorin ja virallisen kehitysavun tuen mer-
kitys vähemmän kehittyneille maille.
Useita näistä asioista on jo tarkasteltu olemassa olevien järjestöjen, kuten FAO, EFI, IUFRO ja CI- FOR, sekä yliopistojen ja tutkimuslaitosten puoles- ta. Laaja yhteisymmärrys vallitsee siitä, että tulevai- suuden tutkimustarpeita ei voida tyydyttää ilman kansainvälistä ja poikkitieteellistä lähestymistapaa.
Kansainvälisen metsäpolitiikan jatko
Kansainvälinen metsäkeskustelu jatkuu vilkkaana.
Kesäkuussa 1997 pidettiin New Yorkissa YK:n yleiskokouksen erityisistunto (UNGASS), jossa tar- kasteltiin myös metsäkysymyksiä. Odotukset eri- koisistunnolle kasvoivat mittaviksi. Suomi ajoi yh- dessä EU-maiden kanssa neuvotteluiden aloittamista maailmanlaajuisesta metsäsopimuksesta. Suomi on katsonut, että laillisesti sitova metsäsopimus tar- joaisi tehokkaan keinon edistää kestävää metsä- taloutta, estää metsien häviämistä ja turvata met- sien monimuotoisuuden säilymistä.
Kokouksessa ei kuitenkaan päästy yksimielisyy- teen metsäsopimusneuvotteluiden aloittamisesta, vaan päätettiin perustaa erillinen hallitustenvälinen metsäfoorumi (IFF) syventämään kansainvälistä metsäpoliittista valmistelua. Lokakuun alussa pi- detyssä metsäfoorumin järjestäytymiskokouksessa sovittiin metsäfoorumin yksityiskohtaisesta työoh- jelmasta, joka jakaantuu kolmeen toisiinsa liitty- vään asiakokonaisuuteen:
1. Metsäpaneelin toimenpide-ehdotusten toteutuksen tukeminen ja seuranta.
79
Tieteen tori Metsätieteen aikakauskirja 1/1998
2. Metsäpaneelin työssä avoimeksi jääneiden erityis- kysymysten arviointi. Erityiskysymykset liittyvät ra- hoitukseen, kauppa- ja ympäristökysymyksiin sekä ympäristöystävällisen teknologian siirtoon. Fooru- mille annettiin tehtäväksi arvioida myös eräitä mui- ta lisäselvitystä edellyttäviä ja metsiä sivuavia ky- symyksiä sekä olemassa olevien kansainvälisten ja alueellisten elinten työtä.
3. Kansainvälisiä mekanismeja, kuten laillisesti sito- vaa metsäsopimusta, koskevien elementtien määrit- täminen ja yhteisymmärryksen rakentaminen.
Metsäfoorumi tulee pitämään kolme varsinaista työ- istuntoa. Seuraavat istunnot järjestetään kesällä 1998, talvella 1999 ja alkuvuodesta 2000. Maat ja järjestöt tukevat metsäfoorumin työtä mm. järjestä- mällä eri aiheita käsitteleviä asiantuntijakokouk-
sia. Esimerkiksi Itävalta, Indonesia ja ymmärtääk- seni myös Brasilia ovat ilmoittaneet osallistuvansa yhteistyössä IUFRO:n ja CIFOR:in kanssa metsän- tutkimusta käsittelevän kokouksen järjestelyihin.
Metsäfoorumi tulee raportoimaan YK:n kestä- vän kehityksen toimikunnalle vuonna 1999. Vuon- na 2000 olisi vihdoin tehtävä päätös metsäsopi- musneuvotteluiden käynnistämisestä. Suomen val- mistautumisessa metsäfoorumin työhön tarvitaan mahdollisimman ajantasaista tietoa ja tutkijayhtei- sön panosta tämän poliittisesti haastavan harjoituk- sen edistämiseksi.
■MMT Kalevi Hemilä on maa- ja metsätalousministeri.
Miksi metsäkatoa tutkitaan?
M
etsäkadon syitä selvittävä tutkimus on osa ihmisen toiminnan ja ympäristön välisiä suh- teita kartoittavaa tutkimusta. Yhteiskunnallinen met- säkatotutkimus voidaan rajata lähtemällä siitä ym- päristötutkimuksen jaottelusta, jonka mukaan luon- nontieteilijät ovat kiinnostuneita niistä ekologisista vaikutuksista jotka aiheutuvat ihmisen ja yhteis- kunnan toiminnoista, kun taas yhteiskuntatieteilijät etsivät niitä syitä, jotka säätelevät ihmisten ja yh- teiskuntien luonnonvarojen käyttöä (Kaufmann ja Cleveland 1995). Näin yhteiskunnallinen metsä- katotutkimus keskittyy nimenomaan niihin tekijöi- hin, jotka säätelevät ihmisten toiminnasta ja yhteis-kunnan instituutioista aiheutuvaa metsien vähene- mistä.
Metsäkatoa tapahtuu tällä hetkellä pääasiassa trooppisissa kehitysmaissa, minkä takia tutkimus on ollut erityisesti kiinnostunut trooppisen metsäkadon, taloudellisen kehityksen ja väestöpaineen välisistä suhteista. Metsäkadon yhteiskunnallisia syitä mallin- tava tutkimus on tutkimusalana nuori, ensimmäiset tutkimukset ovat peräisin 1980-luvun alusta (Lugo ym. 1982, Repetto ja Holmes 1983, Palo 1984).
Metsäkato ilmiönä on sen sijaan ainakin yhtä vanha kuin maata viljelevän ihmiskunnan historia tai esihistoria. Ihmiset ovat keräilytalouden jälkeen toiminnallaan oletettavasti aina jossain määrin ai- heuttaneet metsäkatoa. Useimmat nykyisistä teolli-
